torstai 9. huhtikuuta 2015

Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa I (1640-1745)

Edeltävässä blogitekstissäni esipolvissa ilmenneitä risteämiä - ns esivanhempainkatoa - tutkiessani kävi ilmi että niin omat kuin vaimonikin sukujuuret ovat monin tavoin kytköksissä Teiskon Värmälän kylässä vaikuttaneeseen Kartanon tiloja hallinneeseen sukuun. Yhteisten lastemme näkökannalta voisi jopa sanoa että Värmälästä löytyy perheemme "Aatami ja Eeva".
Värmälän kylässä sijainneen emätilan, Kartanon ja siitä myöhemmin muodostettujen Vähä-Kartanon, Iso-Kartanon ja Niemi-Kartanon isäntäsukulinjat kattavat yhtenäisenä ketjuna yli 250 vuoden ajanjakson 1640- luvulta ainakin 1800 -luvun viimeisiin vuosiin.



Värmälän katsotaan kuuluvan Teiskolaisiin kantatiloihin, joiden olemassaolo voidaan ajoittaa v 1540 edeltävään aikaan, jolloin tiloista alettiin kirjata tietoja järjestelmällisesti veroluetteloiden ja henkikirjoitusten muodossa. Teisko oli pitkään asumatonta  Pirkkalan, Messukylän, Vesilahden ja Lempäälän talonpoikien eränkäyntiseutua. Vakituista asutusta lienee syntynyt vasta 1400- luvun loppupuolelta alkaen. Mistä Värmälän nimi juontuu? Nimi on esiintynyt tuomiokirjoissa jo 1300-luvun puolella rajankäynnissä Kämmenniemen ja Sääksniemen kanssa (http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0506-0721_PIRKKALA.pdf). Sen syntyyn en ole löytänyt selityksiä, joten esitänpä oman arvaukseni: olisivatko ensimmäiset kylän asukkaat olleet sukujuuriltaan Värmlannista? Teisko nimen alkuperäksi arvellaan lappalaista Teiskaa (Arajärvi).
Värmälän kylän neljästä tilasta yksi hävisi, yhdestä syntyi Pirilä ja kaksi yhdistyi Värmälän rustholliksi. Rusthollilla tarkoitetaan tilaa joka varusti ratsumiehen ja hevosen kruunun ruotujakolaitoksen sotaväen käyttöön saaden vastineeksi verohelpotuksia. Asemies palkattiin tilan ulkopuolelta tai joskus tehtävään ryhtyi joku talon nuorista miehistä. Asemiehen ja ratsun varustaminen vaati kohtuullista varallisuutta ja kohdistui siten seudun varakkaimpiin taloihin. Kustannusten kattamiseksi saatettiin osoittaa alueen muita tiloja ns augmenttitiloiksi eli aputiloiksi suorittamaan veroja rusthollille.


Ensimmäiset tunnetut esivanhempamme asettuivat Värmälään isänniksi viimeistään 1643 jolloin Paavo Tuomaanpoika (k.1679) ja vaimonsa Liisa (k. 1687) on merkitty Suomen asutuksen yleisluetteloon. Arajärven Teiskon historiateoksen isäntäluettelon mukaan heidän isännyytensä olisi alkanut jo 1640. Heitä edeltävä Värmälän haltija oli leski Liisa Klemetintytär - todennäköisimmin mielestäni kuitenkin eri henkilö Liisa kuin Paavon puoliso. Tosin Iso-Iivarin laatimassa isäntäluettelossa Paavo Tuomaanpojan puolison, Liisan patronyymiksi mainitaan Klemetintytär. Paavon ja Liisan alkuperä on kuitenkin nykytietojeni valossa tuntematon. Hyvinkin keski-ikäisiä he ovat olleet Värmälän isännyyteen asettuessaan kahden tyttärensä kanssa: Anna Paavontytär ja vävy Pekka Sipinpoika mainitaan jo 1644. Toisen tyttären, Riitta Paavontyttären (k jälk. 1691) puoliso Matti Niilonpoika (k. 6.1.1678) mainitaan Värmälässä vuodesta 1649 alkaen. Heidän avioitumisensa on kuitenkin tapahtunut ilmeisimmin jo viimeistään 1648 koska esikoinen syntyi tuona vuonna - kuten myös Annan ja Pekan esikoinen. Tästä voidaan päätellä että Anna on syntynyt ennen 1625 ja Riitta ennen v. 1630 ja siten heidän vanhempansa viimeistään 1600-luvun alkuvuosina.
Värmälän Pirilässä esiintyy Tuomas niminen henkilö 1600- luvun alkuvuosina, joka saattaa lisätutkimuksissa osoittautua Paavon isäksi. Patronyymi ja ajankohta ainakin sopisivat kuvaan.
Paavo hallitsi aluksi 2/3 Värmälää rusthollarina. 1/3 oli Tapani Knuutinpojan hallussa kruununverotilana vuoteen 1646 asti. Sipi Knuutinpoika viljeli osaa Värmälästä ilmeisesti rusthollin augmenttina v 1665-1667. (SAY 1655-1674). Rusthollin ratsumies kuului kenraalimajuri Fabian Berndesin rykmenttiin. Tämä ankaraksi mainittu mm. Pohjan Sodassa ansioitunut sotapäällikkö erotettiin v 1664 Turun ratsurykmentin komentajuudesta sotkuisen perintöriidan seurauksena. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fabian_Berendes

Paavo Tuomaanpojan isännyyttä Värmälän Kartanon rusthollissa jatkui vuoteen 1668. Paavolla ja Liisalla ei näyttäisi olleen miespuolista jälkeläistä. Talon kahden tyttären myötä oli isäntäehdokkaiksi kaksi vävymiestä. Koska isännyys meni Riitta Paavontyttären puolisolle, Matti Niilonpojalle, voitaneen päätellä että Riitta olisi ollut sisaruksista vanhempi. Anna Paavontytär ja Pekka Sipinpoika jatkoivat asumistaan tilalla myös uuden isäntäparin jatkaessa.
Vanha emäntä Liisa on mainittu sokeaksi jo vuonna 1657. Siten hän olisi elänyt viimeiset kaksi vuosikymmentään sokeutuneena. Vanha isäntä Paavo mainittiin vanhaksi ja vaivaiseksi jo 1668. Hän kuoli 12.1.1679. Kuolinmerkinnässään on maininta "Fördes Pååls lyk till Stork." joka mahdollisesti tarkoittaa että Paavon ruumis vietiin "isolle kirkolle". Saattaisi merkitä Messukylää. Miksi näin on toimittu? Olisiko Paavo Tuomaanpojan sukujuuret siellä ja hänet olisi haudattu Messukylään?

Vävy Matti Niilonpoika oli Värmälän Kartanon rusthollarina 1669-1675. Puolisonsa Riitta Paavontyttären kuolinajaksi on sukuselvityksissä esitetty 13.6.1708. Tuolloin Värmälän Pirilässä on kirjattu Kf (kirkonvaivainen) Brita Påhlsdotter (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t143961). Samaan aikaan SAY mainitsee Pirilässä Britan merkinnöin inh. corp.hust. Tämä henkilö olisi siis köyhä, itsellinen ja sotilaan vaimo. Mielestäni ei ole todennäköistä että Värmälän Kartanon emäntä olisi ollut viimeiset päivänsä Pirilässä kirkonvaivaisena. Kartanossa Riitan merkinnät näyttäisivät päättyvän vuoteen 1691. Siten samaisissa selvityksissä esitetty Riitta Paavontyttären oletetusta kuolinmerkinnästä johdettu syntymäaika 1618 on varsin epävarma tieto.
Vanhimmassa säilyneessä Värmälän rippikirjassa Riitta Paavontytär vielä on nähtävissä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9817420). Kirjattu ei ole enää Matti Niilonpoikaa, joten kirjan sivu ajoittuu tämän kuoleman 1678 jälkeisiin vuosiin. Dokumentissa itsessään ei ole vuosia merkitty mutta ajanjakso on karkeasti pääteltävissä siinä esiintyvistä henkilöistä. Valitettavasti seuraavat säilyneet rippikirjat ovat vasta vuodesta 1746 alkaen.

Matti Niilonpojan alkuperäksi on eräs sukututkija esittänyt Nallin Niilo Laurinpoikaa, mutta nähdäkseni hän on ajallisesti liian etäällä ollakseen tämän Mattimme isä.

Kartanon rusthollin isäntänä jatkoi isänsä Matti Niilonpojan jälkeen esikoinen Martti Matinpoika (s.1648) vuodet 1676-1692. Veljensä Heikki Matinpoika näyttäisi suorittaneen rusthollin ratsupalvelusta 1680-luvulla. Martti Matinpojan kuoltua n 1692 lapset olivat vielä alaikäisiä ja siten isännyyden jatkajaa ei saatu hänen jälkeläisistään. Sen sijaan isännyyden ottivat haltuunsa Martin sisar miehensä kanssa. Vappu Matintytär (s.1651) ja Matti Antinpoika (n.1646-1740) olivat avioituneet n. 1678 ja perustaneet myös perheensä Värmälän Kartanoon. Siten isännyyden siirto heille siinä tilanteessa oli varsin ilmeinen toimenpide. Matti Antinpojan isännyyttä jatkui 1705 tienoille, jona aikana rusthollin augmenttitiloina olivat Pirilä, Kuusniemi ja Kulkkila. Matti oli riitaantunut Pirilän Yrjön kanssa ja erottanut tämän v 1704 sekä ottanut Pirilän itse viljelykseensä joiksikin vuosiksi - kenties isännyytensä päättymiseen asti. (Arajärvi s 217)
Kuka oli tämä Matti Antinpoika? Syntymästä ei ole vakuuttavaa tietoa. Kuolinmerkinnässään 10.2.1740 on mainittu hänen olleen 94 vuotias ja siten syntynyt 1646. Tuohon aikaan em merkinnät olivat hyvinkin epävarmoja. Siten voitaneen ainakin vakavasti esittää oletus että hän saattaisikin olla se Andersille syntynyt Matts joka on kirjattu Kämmenniemessä 25.1.1652 (HisKi).

Koska isännyyden periytyminen pääsäntöisesti katsottiin vanhimman pojan etuoikeudeksi, oli seuraava Kartanon isäntä Matin ja Vapun lapsikatraan ainoa poika, Matti Matinpoika (1681-1749). Sisaria hänellä oli viisi, joista Elinan tiedetään avioituneen Ylöjärvelle ja Marian Messukylään Takahuhdin Heikkilään. Matti haki Kartanoon emännän v. 1701 Teiskon Kiimajoen Nallista. Sofia Jaakontytär (1680-1759) oli Nallin  Jaakko Pertunpojan (1637-1717) ja Kaisa Nuutintyttären (n 1644-1740) järjestyksessään kolmas lapsi. Matti Matinpojan isännyyden aika kattoi lähes 40 vuotta 1706-1745. Ajanjaksoon osui nk isoviha, jolloin venäläisten sotajoukot rasittivat myös teiskolaisia tiloja ryöstäen ja tuhoten elintarvikkeita, viljelyksiä, omaisuutta sekä karjaa - ihmisiäkin katosi sotajoukkojen myllertäessä pitkin maakuntaa. Sofian kotitilalta Nallista ryöstettiin koko irtain omaisuus, kirjoittaa Arajärvi Teiskon historian teoksessaan. Värmälä näyttäisi säästyneen kaikkein pahimmalta hävitykseltä.

Seuraava osa jatkuu Kartanon jakautumisesta Vähä-Kartanoon ja Iso-Kartanoon v 1746:
Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa II (1745-n.1780)




Muita Värmälän sukuja tutkivia (heille kiitos tietojen avuliaasta jakamisesta):

Lähteitä:
Paavo Tuomaanpojan jälkeläisiä ja sukupuuta voit selata Geneanetissä myös tästä linkistä.

Eräs Isovihan aikainen kuvaus Arkistolaitoksen verkkonäyttelyssä:
Isoviha, kidutusta ja nälkää - Margaretan elämäntarina







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti