Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karkku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karkku. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. tammikuuta 2017

Friis - Frisius

Vesilahden nimismies 1680-luvulla, Jeremias Martinpoika Steen (s.1646 - s.1697) ja hänen sukunsa olivat tarkasteltavina edellisessä blogiartikkelissa "Steenin tyttäret ja Niemen rustholli". Tarinalle jatkona seurataan tässä artikkelissa Jeremias Steenin vaimon, Maria Johanneksentytär Frisian (s. n. 1654 - k. 1733) esi-isen polkua alkaen Friisien suvun kantaisäksi asettamastani Magnus Friisistä. Hänen jälkipolviaan voi tarkastella myös Geneanetissä.

Sukunimi Friis viittaa Friisinmaana tunnettuun alueeseen nykyisen Hollanin rannikkoalueella. Friisiläisiä kauppiaita asettui Lounais-Suomen rannikkoseudulle 1000-1200-luvuilla. Tästä muistona on edelleen m.m. Kustavin Friisilä, joka sijaitsi vilkkaan kauppalaivareitin varrella. Tuolloin elettiin n.k. Hansaliiton valta-aikaa. Saksan Lyypekistä muodostui Itämeren kauppareittejä hallinnut keskus. Tämän saksalaisen kauppaliiton mahti kenties ajoi friisiläisiä kauppiaita etsimään uusia seutuja toimeentulonsa varmistamiseksi. Heidän mukanaan tuli alueelle myös kulttuurisia vaikutteita m.m. kristinuskon muodossa, joka vielä tuolloin haki jalansijaa kantaväestön keskuudessa.

Magnus Friis (s. n. 1430 - k. n.1498)

Naantalin pormestarina v. 1452 tunnettu Magnus Friis hallitsi vaimonsa Anna Olavintyttären (Anna Olofsdotter) perintötiloja Merimaskun Tanskilaa ja Karviaista.

Annan isä oli Magnusta edeltävä, v. 1443 perustetun Naantalin ensimmäinen pormestari, rälssimies Olavi Juhonpoika (Olof Jönsson). Hän siis omisti aiemmin edellämainitut tilat Merimaskussa ja nautti tiloiltaan verovapauksia (ruots. frälse) varustaen ratsumiehiä kruunun palvelukseen. Hänen periytymisestään on esittänyt arvioita m.m. Tapio Vähäkangas. Olavin isä on mahdollisesti ollut v. 1442 sinettitodistajana tunnettu Jösse Beltare i Danskila af vapen. Olavin sinetissään käyttämä palkkikuvio saattaa viitata Balk-sukuun. Tästä eriävä, Leif Tennaren esittämä hypoteesi johtaa Olavin Sluk-Stryk sukuihin Ahvenanmaalle. Sinettikuvionsa hän olisi periyttänyt äitinsä puoleisesta suvusta. Tämän veli oli Euran Lähteenojan Lars Larsson Finne. Hän esitää myös että Magnus Friisin isä olisi se Nigels Fress, joka osti v. 1455 Tukholman Köpmannagatanilta kivitalon 200 markan hintaan, josta jäi velkaa 100 markkaa.


Magnuksen ja Annan jälkeläisistä tiedetään perinnönjakojen perusteella:
  1. Margareta (s. ennen 1480 - k. n. 1509). Hän oli Naantalin nunnaluostarissa ja sai isänsä kuoltua 1498 n.k. proventiksi 1/4 Merimaskun Tanskilasta. Proventti oli luostarille korvausta asumisesta ja ylläpidosta. Hän kuoli ilmeisesti ruttoepidemiassa v. 1509. Tämän jälkeen veljensä peruutti proventin, jolloin tila palautui kokonaisuudessaan suvulle.
  2. Martinus (Mårten) Frisius (s.ennen 1480 - k. 1549) Kaarlelan eli Kokkolan kirkkoherra 1543. Sai Merimaskun Tanskilan perinnönjaossa, jonka lahjoitti kuningas Kustaa Vaasalle 1546. Vastineeksi sai - ilmeisesti vanhuuden turvaksi - Hämeenkyrön kirkkoherran viran. On epävarmaa toimiko hän lainkaan virassa vai nauttiko ainoastaan viran tulot elatuksekseen.
    Poika Hannu Martinpoika (k. jälkeen 1625) oli ilmeisesti syntynyt avioliiton ulkopuolella. Toimi lainlukijana ja Ala-Satakunnan voutina. Omisti puolet Merimaskun Karviaisesta yhdessä serkkunsa Vilppu Juhonpojan kanssa sekä talon Loimaalla Vuolteen kylässä, joka jäi hänen jälkeensä autioksi vaimon joutuessa kerjuulle.
    Seppo Suvannon Naantalin historia -teoksessa esitetty avioliitto Martinus Frisiuksen ja Isonkylän Jägerhorn -sukuisen Kristina Olofintyttären välillä on oletettavastikin virheellinen ja perustunee sekaannukseen jäljempänä esitellyn, samannimisen veljenpoikansa avioliitosta Raision Tahvion Tanskilan Jägerhorn-sukuisen perijän kanssa.
  3. Juho (Jöns) Friis (s. ennen 1480) sai perinnönjaossa Merimaskun Karviaisen sekä Naantalissa sijainneen kiinteistön. Hänen jälkeensä omaisuus jaettiin poikiensa kesken siten, että Vilppu Juhonpoika sai puolet Karviaisesta ja Naantalin kiinteistö jaettiin Markus Juhonpojan ja Martti Juhonpojan kesken. Karviainen muuttui rälssitilasta verotilaksi ja toista puolta omisti aiemmin mainittu serkkunsa Hannu Martinpoika.
Naantalin kirkko

Martti Juhonpoika (Mårten Jönsson) Friis (s. ennen 1530 - k. ennen 1567)

Naantalilainen porvari, joka tunnetaan tulliluetteloista vuosina 1551-1553. Mainitaan v. 1556-1562 Isokylän rälssitarkastuksessa vastaavan ratsasvelvollisuudesta yhdessä Mårten Olofsson Jägerhornin kanssa. Martti oli nainut tätä ennen saman Jägerhorn af Storby-suvun Kirsti Juhontyttären (Kirstin Jönsdotter) (s. ennen 1530 - k. jälkeen 1580), e.m. Mårten Olofsson Jägerhornin sisaren tyttären.
Tämän avioliiton ja vaimonsa perinnön kautta perhe oli Isokylän puolen säterin omistajia, johon kuului myös Raision Tahvion Tanskila, perheen asuinpaikka n. 1560-1581. Tahvion Kirsti-emäntä on suorittanut kymmenysveron vuonna 1567, joten miehensä on ollut tuolloin jo vainaa. Vuoden 1569 hopeaveroluetteloissa hänet mainitaan yhteensä kuuden luodin painoisten hopeaketjun- ja sormuksen luovuttajana. Tämä irtaimen omaisuuden arvosta peritty kymmenys kerättiin n.k. Älvsborgin lunnaiksi, jolla kruunu lunasti Knäredin rauhassa Tanskalle hävityn Älvsborgin linnan .

Martin ja Kirstin lapsista tunnetaan seuraavat:
  1. Antti (Anders). Vanhempien kuoltua Isonkylän puolikas vaihdettiin Lemun Raukuiseen Antin hallittavaksi.
  2. Pietari (Peder) Friis (s.1560 - k. n. 1600) sai perinnönjaossa Tahvion isännyyden.
  3. Matti (Matts) oli mahdollisesti myös perheen poika.

 Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson) Friis (s.1560 - k. ennen 1606)

Omisti äitinsä suvusta periytyneen Raision Tahvion kartanon. Lienee avioitunut n. 1594, jolloin sai vapautuskirjeen kuningas Sigismundilta koskien vaimonsa Anna Pietarintytär (Anna Pedersdotter) Skalmin (s. n. 1570 - k. n. 1600) perintötiloja: Kaarinan Uittamo, Raision Luolala, Ruskon Kylämäki ja Seppälä. Hän oli yhtenä aatelin allekirjoittajana Uppsalan kokouksessa 1593, joka Kaarle-herttuan kutsumana vahvisti luterilaisen uskontunnustuksen ainoaksi ja valtakunnassa hyväksytyksi uskoksi. Toimenpide oli osa tapahtumia, joissa katolinen kuningas Sigismund ja setänsä Kaarle-herttua kannattajineen kävivät valtataistelua Ruotsin hallinnasta.

Suomen käskynhaltijana oli Klaus Fleming, jonka alaisuudessa Pietari Martinpoika Friis toimi Turun linnassa erilaisissa tehtävissä. Fleming vastusti Kaarle-herttuan toimia ja hallitsi Suomea lähes itsevaltiaan ottein tukien kuningas Sigismundia. Hän kutsui Suomen aatelin koolle Turkuun v. 1596, johon kokoukseen myös Pietari Martinpoika Friis osallistui. Tarkoituksena oli vastustaa Kaarle-herttuan valtiopäivillä läpiajamaa päätöstä, jolla kuningas Sigismundin päätökset alistettiin valtaneuvoston hyväksyttäviksi. Suomen aatelisto asettui Flemingin taakse, vaikkakaan ei yksimielisesti.
Näin Fleming ja Suomen aatelisto ajautuivat Kaarle-herttuan kanssa avoimeen kiistaan. Kaarle käytti hyväkseen talonpoikien tyytymättömyyttä vero- ja sotilasrasituksiin ja tuki Nuijasotana tunnettua talonpoikaiskapinaa. Tätä legendaksi muodostunutta, Jaakko Ilkan keulakuvakseen nostamaa kansannousua oli Pohjanmaalla kukistamassa Flemingin joukoissa myös Pietari Friis. Klaus Fleming kuoli yllättäen ollessaan palaamassa Turun linnaan, jonka Kaarle-herttua pian tämän jälkeen piiritti ja kukisti vastarinnan. Pietari Friis jotui Kaarlen vangiksi, mutta armahdettiin ja vapautettiin v. 1599. Kaarle-herttua teloitti n.k. Turun verilöylyssä lukuisia Flemingiä tukeneita aatelisia varoitukseksi ja ojennukseksi, jonka kohtalon Friis onnekseen vältti. Pietari Martinpoika kuoli kuitenkin melko pian tapahtumien jälkeen n. 40-vuotiaana, ennen vuotta 1606.
Näistä tapahtumista olen kirjoittanut myös aiemmassa blogiartikkelissani "Tarinaa Stodiuksista, osa III - kirjurin puujalka", jossa kerotaan Turun linnan kirjuri Henrik Hanssonista samojen tapahtumien pyörteissä.

Anna Pietarintytär Skalmin isälinjaisia esivanhempia kirjataan Kalmin sukuseuran laatimassa sukutaulussa aina 1350-luvun Paraisille Lydeke Skalmiin. Ehkä varhaisin varmemmin tunnettu Annan esi-isä oli aateloitu Rövernäsin herra Lars Skalm (s.n. 1430).

Pietari Martinpojalla ja Anna Pietarintyttärellä oli kaksi tytärtä, jotka perintönään jakoivat perheen omaisuuden.
  1. Elina (s. 1597 - k. 1652). Perintönä Luolala, puolet Uittamosta ja Kylämäki.
  2. Kristiina (s. n. 1599 - k- 1656) Perintönä Tahvio, puolet Uittamosta ja Seppälä. 1. puoliso Thomas Eriksson Skalm (s. n. 1595 - k. 1625) omisti Mynämäen Tokelan sekä Rymättylän Pakinaisten tilat. 2. puoliso Arvid Grabbenskiöld (k.1655).

Arvid Johanneksenpoika Kajala (s.n. 1580 - k. 1637)

Maskun kirkko
(Wikimedia)
Edellä mainittu Elina Pietarintytär Friis avioitui v. 1612. Hänen puolisonsa Arvid Johanneksenpoika Kajala oli ratsumies Brinkkalan Krister Hannunpojan lipustossa ja hallitsi isänsä perintötilaa Maskun Kajalaa sekä äitinsä Naantalin Keitilää äitinsä kuoleman jälkeen vuodesta 1609. Talojen suorittamasta ratsupalvelusta Arvid sai kuningas Kustaa II Adolfilta verovapauden. Avioliiton myötä hänen hallintaansa tulivat Friisin suvun Uittamo, Luolala, Kylämäki ja Seppälä, joista hän myös suoritti ratsupalvelusta saaden Jaakob de la Gardien toimesta myös näihin verovapauden v. 1614. Lisänä tilaomistuksiinsa hän sai vielä lahjoituksena Maskun Kakkaraisen v. 1631. (Mahd. nykyinen Maskun Kajamo?) Arvid Kajala toimi Brita de la Gardien omaisuuden hoitajana ja Lempisaaren kartanon voutina. Hänet on haudattu v. 1637 Maskun kirkkoon, jossa hautapaateensa kirjoitettuna lukee:
"Tässä on haudattuna rehellinen ja arvossa pidetty mies Kajalan Arvi Johanneksenpoika, joka nukkui Herrassa huhtikuun 7. päivänä 1637. Tässä lepään lapsieni kanssa. Tulkoon luokseni myös vaimoni ja ne lapseni, jotka vielä kuolemalta säästyneinä ovat elossa. Itseni, ystäväni ja kaikki muut jätän Jumalan haltuun. Aamen. Aamen."
Arvidin ja Elinan avioliitosta tiedetään seuraavat jälkeläiset, jotka kaikki käyttivät äitinsä suvun nimeä Friis:
  1. Anna (k. 1654), puoliso luutnantti Kustaa Orre (k. 1686) Anna hallitsi peritönä Maskun Kakkaraista 1652-1654. Hän kuoli nuorena ja lapsettomana.
  2. Kristina (k. 1690), puoliso Turun raatimies ja kämnerinotaari Håkan Andersson Prytz (k.1667). Kristina hallitsi perintönä sisarensa jälkeen Maskun Kakkaraista 1655-1690.
  3. Elisabet (k. 1683), puoliso Maskun Kelhoisten ratsutilallinen, kornetti Grels Nilsson (kaatui sodassa Puolassa 1655. Elisabet avioitui uudelleen luutnantti Hannu Tuomaanpoika Starckin (k.1678) kanssa. Jälkipolvia tunnetaan Kellmannus-Fontelius-Fontell nimillä.
  4. Elina (k. 1682), puoliso lainlukija Mikael Eerikinpoika Reuter (Ritter) (k. 1674). Hallitsi isänperintönä Maskun Kajalaa 1652-1682.
  5. Piritta (k. 1694) Ei tiedossa puolisoa tai lapsia. Kuoli Kelhoisissa Maskussa.
  6. Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672) kts. tarkemmin alla.
  7. Petter Arvidinpoika Friis (k. 1639) kaatui ratsumiehenä Torsten Stålhandsken joukoissa Saksassa.

 Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672)

Frisiuksen lahjoittama
messukasukka
(c) Naantalin seurakunta
Johannes syntyi Naantalissa 3.5.1613, mahdollisesti Keitilässä joka oli isänsä äidin perintönä perheen hallinnassa. Hänet on mainittu 20-vuotiaana opiskelemassa Uppsalan yliopistossa vuonna 1633 nimellä Johannes Frisius Finlandius. Tuolta ajalta on tallessa painettuna hänen v. 1636 pitämänsä puhe sekä kieliopillinen julkaisu v. 1639. Palattuaan Suomeen hän aloitti toimensa Turun Yliopiston notaarina v. 1640. Tämän jälkeen hän on ollut jonkin aikaa Raision-Naantalin apupappina sekä rykmentinsaarnaajana ja -pastorina ja varuskunnan pastorina Riiassa, mahdollisesti jo 1645.
Turun Yliopistosta Johannes valmistui maisteriksi v. 1653 - aikana jolloin toinen sukuhistoriassamme esiintyvä henkilö, Martin Stodius toimi Yliopiston professorina sekä e.m. Raision-Naantalin prebendaseurakunnan kirkkoherrana. Stodius oli myös allekirjoittajana dokumentissa, jolla myönnettiin Frisiukselle sekä perillisilleen hautapaikka Naantalin kirkon kuorissa vastineena kirkolle v. 1667 lahjoitetusta messukasukasta sekä silkkibrokadisesta alttarivaatteesta. Kasukka vietiin isonvihan aikana Ruotsiin suojaan venäläisten sotilaiden ryöstelyltä ja palautettiin sittemin takaisin Naantalin kirkkoon, jossa sitä edelleen säilytetään.
Kansilehti Uppsalassa 1639 painetusta julkaisusta

Johannes Frisius nimitettiin Kangasalan kirkkoherraksi  v.1656 ja lääninrovastiksi v. 1660, josta virasta hänelle myönnettiin palkkioksi n.k. rovastintynnyrit viljaa. Rovastin tehtäviin kuului kiertää tarkastuskierroksilla kahdeksan seurakunnan alueella pitäen rovastinkäräjiä, joissa käsiteltiin m.m. seurakunnan kiistoja ja kurinpitotoimia. Tällaisia tunnetaan m.m. ruovesiläisten ja virtolaisten keskinäisten riitojen sovittelu ja keuruulaisten rikkomuksista asetettu pannajulistus. Rovastikaan ei ollut immuuni käräjöinnille, joka tuntuu olleen useastikin kirkonmiesten "nautintaoikeus". Frisius käräjöi suolatynnyrivelastaan pormestari Josenhausenin kanssa sekä haastoi virtolaisen Timo Kalettoman esivallan vastustamisesta. Kunniaansa varjellen Frisius toimitti tuomiokapituliin valituskirjelmän häntä solvanneesta papista.
respondenttina Mikael Gyldenstolpen
pro gradu julkaisussa Turussa 23.4.1653


Johannes Arvidi Frisiuksen hauta Naantalin kirkossa ( (c) JP Mattjus)
Johannes Frisius osti v. 1660 Karkun Järventaan rusthollin aiempien omistuksiensa jatkoksi. Aluksi Järventaka näyttäisi olleen lampuodin, Klemetti Jaakonpojan hoidossa ja vuodesta 1668 Kustaa Hannunpoika Svarthafralla (k. 1694), jonka tytär avioitui Johannes Frisuksen tyttären pojan Juho Jermiaanpoika Steenin (s.n. 1674 - k. 1760) kanssa. Svarthafra oli isänsä puolelta Kangasalan Tursolasta ja äitinsä puolelta Karkun Kollaniusten sukua, joka on aiemmin blogissa tullut mainituksi artikkelissa "Karkun Stenberg-lukkarien esivanhemmista, osa I". Tuossa artikkelissa Kollaniuksiin päädyttiin äitini puoleisen suvun kautta - nyt siis isälinjaani pitkin. Sittemmin Järventaka siirtyi rovastin pojan, Arvidin hallintaan 1676-1678 ja leskensä Juliana Palmin 1679-1680.

Frisius hoiti Kangasalan kirkkoherran ja rovastin virkaa kuolemaansa asti v. 1672. Hän oli merkittävä ja vaikutusvaltainen hahmo aikakautensa Satakunnassa sekä asemansa että omaisuutensa puolesta. Hän kuoli Pöytyän pappilassa matkalla ollessaan ja haudattiin Naantalin kirkon kuoriin, jossa hautakivensä on edelleen nähtävillä.

Johannes Frisius oli kolmasti avioliitossa, joista kirjaan seuraavat puolisot ja jälkeläiset:

1. puoliso v. 1642, Anna Martintytär Salko (k. 1652) Turun pormestarin Martti Sipinpoika Salkon tytär. Haudattu Turun Tuomiokirkkoon.
Lapset tästä avioliitosta:
  • Arvid Frisius (s.ennen. 1652 - k. n. 1678). Rykmentin pastori.  Karkun Järventaan rusthollin omistaja 1676-1678. Puoliso Juliana Månsdotter Palm (k. 1736) hallitsi Järventakaa leskenä 1679-1680.
  • Sofia (s. ennen 1642 - k. 1674) Puoliso Isokyrön kirkkoherra Israel Eriksson Alftanus (s. n. 1632 - k. 1712). Edellä tässä artikkelissa mainittu Martin Stodius oli Israel Alftanuksen serkku ja kytkeytyy siten aiempaan blogiartikkeliini "Tarinaa Stodiuksista: Osa I - sukukronikka totta vai tarua?"

2. puoliso jälk. 1652 Margareeta Johanneksentytär Wenno (k. 1658), Mynämäen kirkkoherran Johannes Nikolai Wennon (k. 1667) tytär.
Lapset tästä avioliitosta:

  • Johannes Frisius (s. jälk. 1652 - k. jälk. 1678) Gustaf Creutzin rakuunaeskadroonan katselmuskirjuri.
  • Maria Frisia (s. n. 1654 - k. 1733) puoliso n. 1674, Vesilahden nimismies Jeremias Martinpoika Steen (s. n. 1646 - k.1697). Tämä siis artikkelin alussa mainittu aviopari ja linkki Steenin suvusta kertovaan aiempaan artikkeliin "Steenin tyttäret ja Niemen rusthollit"

3. puoliso v. 1659 Katariina Gregoriuksentytär Utter (k. 1694). Pöytyän kirkkoherra Gregorius Utterin tytär.
Lapset tästä avioliitosta:



Friisien sukuun avioliiton kautta liittyvistä, tässä artikkelissa mainittujen sukujen esipolvista (Jägerhorn, Skalm, Kajala, Wenno, Svarthafra) kirjoitan tarkemmin tulevissa artikkeleissa.


Linkkejä ja lähteitä:


Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa II

Pappi, lukkari, talonpoika... vaan kuppari taitaa puuttua. Rikkaita, rakkaita, köyhiä ja kerjäläisiäkin löytyy - ja onpa se varaskin jo löytynyt, tosin ei tässä käsiteltävistä Stenberg lukkareiden esivanhemmista.

Edellisessä Stenberg-esivanhempia käsitelleessä tekstissä lähdettiin seuraamaan polkua taaksepäin lukkarinrouva Elina Juhontytär Mäkelästä (1676-n.1728) joka nai v. 1712 Karkun uuden lukkarin Juho Juhonpojan (1680-1738) . Tällä kertaa jatketaan toisesta lukkarinrouvasta, Kaisa Jaakontyttärestä (1742-1801) ja edetään Kokemäenjokea alavirtaan, pääosin pohjoisrannan puolella.

Karkun Väkinen,  Tyrvään Äijälä, Ritala ja Kokki

Kaisa oli syntyjään Karkun Jassalan kylästä, Väkisen Sepältä. Hän avioitui 14.10.1764 viereisen Luonsin eli Mäenkylän lukkarilan Gabriel Juhonpoika Stenbergin (1744-1800) kanssa. Naimakaupoista neuvoteltaessa oli varmastikin jo tiedossa että Gabriel jatkaisi lukkariperinnettä isänsä Juho Matinpoika Stenbergin  (1707-n.1773) jälkeen. Tämä puolestaan oli aikanaan tullut lukkarilaan vävyksi naituaan Kaarina Juhontyttären (1717-1784), silloisen lukkarin Juho Juhonpojan ja Elina Juhontyttären tyttären.

Gabrielin ja Kaisan vihkimerkintä - Karkun srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8681398
Lukkari Stenbergien perhettä Karkun Mäenkylässä - SAY 1760-1779 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=521570
Kaisa Jaakontytär eli n 60 -vuotiaaksi, joista viimeiset 15 vuotta sokeutuneena. Hän synnytti kuusi lasta. Heistä vanhin, Jaakko jatkoi viimeisenä Stenbergien lukkariperinnettä 1800-1805.
Isänsä Jaakko Heikinpoika (1715-1776) tuli Tyrvään Vihattulan kylän Äijälästä vävyisännäksi Karkun Väkiselle v 1741. Vaikka olikin toisesta pitäjästä niin käytännössä kuitenkin naapurikylältä, koska Karkun ja Tyrvään välinen pitäjänraja kulki niillä tienoin kylien välimailla. Syntynyt hän oli kuitenkin hivenen etäämpänä Tyrvään Ritalassa (Riddarla), jossa isä Heikki Heikinpoika oli ollut renkinä avioituessaan v 1707 leskirouva Margareetta Jaakontyttären kanssa. Mahdollisesti sama Henrik joka esiintyy Ritalassa v. 1703 merkinnällä "afskedad dragon" eli palveluksesta eronnut sotilas. Margaretan ensimmäinen mies, Ritalan ratsutilan ratsumies Antti Jaakonpoika oli kuollut  v.1705 todennäköisesti Suuren Pohjan Sodan melskeessä. Ritalan tila oli Pacchaleniuksen suvun omistuksessa ja Heikki toimi vuodesta 1709 lampuotina (vuokraviljelijänä) uuden isännän, Arvid Tollet'in tuloon asti 1723. Tuolloin Heikki ja Margareetta ottivat Tyrvään Vihattulan Äijälän autiosta viljelykseensä. Heikki kuoli kohta tämän jälkeen 1725 ja isännyyttä jatkoivat hänen poikansa Antti Heikinpoika sekä tämän sisaren jälkeläiset vielä ainakin 1900-luvun alkuun. Äijälän isännyys meni vanhimmalle pojalle tavan mukaan ja niin Jaakko haki vävyisännän paikan Väkiseltä avioitumalla talon tyttären, Maria Heikintyttären (1720-1781) kanssa.

Maria Heikintyttären perhe oli tullut Karkun Väkiselle n. 1720. Isänsä Heikki Antinpoika (1688-1743) jatkoi siellä kyläsepän ammattiaan, jota oli harjoittanut jo kotipitäjässään Tyrväällä Vinkkilän kylässä. Heikki oli kotoisin Kokin talosta, isäntä Antti Juhonpojan (1666- ennen 1730) ja Sofia Tuomaantyttären (1669-1709) esikoispoika. Vävyksikin häntä Kokilla tituleerataan vaikkakaan vaimo Sofian patronyymin mukaista Tuomasta ei Kokin asujaimistosta löydy. Kokin isännäksi hän kuitenkin ryhtyi avioituimisensa jälkeen. Miksi sitten esikoispoika Heikki ei tavan mukaan jatkanut Kokin isännyyttä vaan ryhtyi sepäksi ? Kokin isäntäsuku vaihtui 1725 Heikin jo ollessa Väkisellä isäntänä. Isä Antilla oli jälkeläisiä peräti 11 kappaletta kahden vaimon kanssa. Nai hän vielä kolmannenkin 52 vuotiaana mutta tuosta aviosta ei siunaantunut jälkikasvua. Ensimmäinen vaimo ja Heikin äiti, jo mainittu Sofia Tuomaantytär oli menehtynyt 40-vuotiaana synnytykseen kuten myös Johannekseksi hätäkastettu Heikin pikkuveli.

Huittisten Raija

22-vuotias Tyrvään Vinkkilän kyläseppä Heikki Antinpoika otti ja nai v. 1710 Tyrvään Pohjalan ratsutilan jo edesmenneen isännän, kenttävääpeli Simon Raijan (n.1651-1698) 19 vuotiaan tyttären, Anna Simonintyttären (1691-1763). Pohjalaa isännöi tuolloin Annan äidin, Katariina Erkintytär Pentzelstiernan (1661-1718) uusi puoliso, ruotsalaissyntyinen Sven Fontelius. Isä Simon oli kuollut jo samana vuonna kun perhe oli tullut Pohjalaan 1698 Tyrvään Järvenpäästä Päläseltä. Siellä he olivat olleet ainkin jo vuonna 1688 jolloin SAY mainitsee ainoastaan kenttävääpelin vaimon Katariinan. Lieneekö isäntä ollut ammattinsa velvoittamissa matkatöissä eikä siten tullut kirjatuksi henkikirjoihin. 1693 rippikirjalla hänetkin kyllä näkee muun perheen mukana. V. 1695 SAY Päläseltä mainitsee että kenttävääpeli on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa palveluksessa ja sen vuoksi vapautettu jostakin veroluonteisesta maksusta (kiitos FB:n Harrastuksena sukututkimus -ryhmän käännösavusta). Tuohon aikaan valtakuntaa hallitsi Kaarle XI.
Ote rippikirjasta Tyrvään Järvenpään Päläseltä 1693
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8475732
1700-l karoliinisotilas
By Museum picture. Paintter unknown
[Public domain], via Wikimedia Commons






















Simon kuului siten Karoliiniarmeijaan, joksi tuonaikaista Ruotsin armeijaa nimitettiin. Kaarle XI uudisti armeijan organisointia ja koulutusta. Yhtenäiset siniset asepuvut määrättiin ohjesäännössä. Perustettiin ruotujakolaitos hallinnoimaan organisaatiota ja sotilaille määrättiin kirjattavaksi ristimä- ja isännimen lisäksi ns liikanimi. Tämä siksi että sukunimiä ei tuolloin juuri tunnettu muutoin kuin virkamiesten, aateliston jne piireissä. Näin myös Simon kirjattiin ruotunsa rulliin, puettiin asianmukaiseen asepukuun ja nimettiin.
On hyvin oletettavaa että Simon Raija oli kotoisin Huittisten Raijalan kylästä - mahdollisesti Laurilan ratsutilan poikia. Simonin alkuperästä on käyty keskustelu mm SukuForum palstalla. Henrik Impola tuo esille vakuuttavat perustelut sille, että Simon olisi Laurilan isännän (1626-1642) Tuomas Tuomaanpojan pojan, Yrjö Tuomaanpojan (k.1698) poika. Tämä Yrjö Tuomaanpoika on ollut myös sotilas ja käyttänyt Raija -nimeä. Simon Raijan tyttären, Annan ristiäisvieraiden joukossa v. 1691 mainitaan kenttävääpeli Jöran Raija.  Kuolinmerkinnässään 18.9.1698 hänet mainitaan vanhaksi kenttävääpeliksi.
Simon oli kuollut vain paria viikkoa aiemmin 47-vuotiaana 4.9.1698. Heidän kuolemaansa on saattanut edesauttaa 1695-1697 vallinnut poikkeuksellisen voimakas nälänhätä ja sitä seuranneet tautiepidemiat. Suuret kuolonvuodet, kuten niitä on kutsuttu, vaivasivat koko Pohjois- Eurooppaa toistuvista katovuosista johtuen. Tautien leviämistä edesauttoi nälän heikentämän kansan vaellus ruoan ja toimeentulon perässä pitäjästä ja talosta toiseen.
Heikki Rantatupa, Historialliset kartat http://www.vanhakartta.fi/
Jonas Strengin kartat v 1646 Huittisten Raijalan kylä (kuvalinkistä isompi kartta)

Pentzelstierna

Simon Raijan ja Katariina Erkintyttären häitä vietettiin v.1681 Huittisten pappilassa. Tuolloin Simon oli vielä kersantti. Katariina Erkintytär Pentzelstierna asui Huittisten pappilassa äitinsä sisaren, lääninrovasti Andreas Keckoniuksen lesken Katariina Gjös'in luona. Avioliiton sakramentit lienee lukenut Katariinan serkku, kirkkoherra Johan Keckonius.
Komean sukunimensä morsian oli perinyt isältään Erik Jöransson Pentzelstiernalta (tai Penselstjerna, k.1694. Esiintyy myös patronyymilla Jacobsson.). Oliko Erik huumorimiehiä tekaistessaan itselleen näin ylevältä kalskahtavan nimen? Tämän "pensselitähden" tiedetään joissain yhteyksissä myös mainitun taidemaalariksi. Ehkä hän piti itseään peräti tähtimaalarina, vai olisiko kuvannut maalauksissaan tähtitaivaita? Yhtään säilynyttä teosta ei taideta tuntea... Vai oliko taustalla kuitenkin vakavammin otettava syntyhistoria? Emämaassa Ruotsin puolella vaikutti Benzelstierna- suku mutta nähtävästi hiukan Erikimme jälkeen. Mitään yhteyttä tähän sittemmin aateloituun sukuun ei ole osoitettu.
Erik Jöransson Penzelstierna toimi Kokemäellä Vuolteen kartanon tilanhoitajana. Kaisa Kyläkoski mainitsee blogissaan Sukututkijan loppuvuosi Erikin toimista 1655-1656 seuraavan tapahtuman:
...Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.
 Tuomion täytäntöönpanosta ei ole tietoa. Myöhemmin hän on toiminut Kokemäen pitäjänkirjurina 1690- luvun alussa, joten kirjoituskättä ei ilmeisesti ainakaan katkaistu. Kyläkosken mukaan Erik Pentzelstierna on Kokemäen tapahtumien jälkeen vaikuttanut Perniössä 1659. Hän on ollut ehdolla kirkonisännäksi, mutta jäi valitsematta koska asui liian kaukana kirkosta ja oli liiaksi matkoilla hoitaakseen virkaansa kunnialla. Erikin ja perheensä Perniön vaiheista kertoo myös teos "Perniön pitäjä" jonka mukaan v 1661 kirkon penkkijärjestyksessä Erikin paikka oli 4. rivillä sekä rouva ja tytär 8. rivillä. Hänet mainitaan myös kruunun verovirkamieheksi. Edelleen Kyläkosken tutkimuksia lainaten; Erikin perintöä käsiteltiin Kokemäen käräjillä v. 1704. Tyttären perätessä osuuttaan kävi ilmi että varoja ei ollut riittävästi edes ruumiin pesemiseksi ja hautaamiseksi.
Vaikka sukutaustansa on toistaiseksi tuntematon, on Erik Pentzelstiernalla täytynyt olla jossain määrin merkittävä säätyasema. Hän avioitui aatelisen Kokemäen kirkkoherran tyttären, Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin (1627-1708) kanssa.

Laitetaanpa tästä kohtaa tarina tauolle ja jatketaan Stenbergien Gjös-sukuisten esi-isien vaiheita seuraavassa kolmannessa osassa.

Tästä voit palata juttusarjan muihin julkaistuihin osiin:

Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

maanantai 5. tammikuuta 2015

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa I

Jatkona aiempaan blogitekstiini "Karkun Stenberg-lukkareista Hirvijärven torppaan", tuon tässä tekstissä esille heidän esivanhempiaan 1600-luvun lopulta taaksepäin 1500-luvun puolivälin tienoille.

Lukkarinrouva Elinan sukujuuret

Kuten aiemmin oli käynyt ilmi, ensimmäinen lukkarimme Karkussa oli Juho Juhonpoika vuodesta 1712 alkaen. Asutuksen yleisluettelossa ko vuonna nähdään Karkun Luonsin kylässä (myöhemmin Mäenkylä) lukkari Johan ja tämän puoliso Elin. Samassa dokumentissa on nähtävissä Luonsin / Mäenkylän Mäkelän talossa Elin niminen henkilö vuosina 1700-1710. Lisäksi dokumentissa nähdään että Mäkelän isäntänä toimi vuoteen 1700 asti Juho Juhonpoika, jonka isäksi tiedämme Juho Abrahaminpojan, Heikki Impolan tutkimuksen ja Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaisesti. Impolan mukaan Juho Abrahamilla oli tytär Elin (kastettu 25.2.1676) mainiten myös merkinnästä Mäkelässä 1700-1710. Lisäksi mainitsee tälle puolisoksi Erkki-nimisen henkilön 1700-1701. Erkki katoaa Mäkelän kirjoista ja on ilmeisen selvästi kuollut. Mäkelän isäntä Juho Juhonpoika on myös kuollut 1700 ja Elin mainitaan kälyksi v 1703 - siis suhteessa Mäkelää emännöivään Juhon leskeen Valborgiin. Sekä Juho että Erkki ovat mahdollisesti joutuneet otetuiksi sotaväkeen ja kaatuneet. Tuolloin käytiin ns Suuri Pohjan sota joka nieli tuhatmäärin suomalaisia, niin talonpoikia kuin renkejä.
Elin katoaa siis Mäkelän kirjoista 1710 ja ilmaantuu samalla sivulla Mäenkylän lukkarin puolisona 1712 - näin päättelin ja oletin. Vaan mahdoinko siltikään olla oikeassa? Vahvistusta hankkiakseni kirjoitin SukuForum palstalle tiedustellakseni muilta harrastajilta ja tutkijoilta oletukseni pitävyyttä. Sainkin Esko Karisalmen toimesta nopeasti faktaa: oletukseni vahvistava tieto löytyy Karku käräjiltä v 1726 erään sukuun liittyvää perinnönjakoa käsittelevän dokumentin yhteydessä:
Ylä-Satakunnan renovoidut tuomiopöytäkirjat / Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1726-1726 (KO a:38) 
"klockaren wid Karkku församling Johan Johansson som har til äkta Abrahams och Johans syster Elin Johansdotter".  Siis Karkun seurakunnan lukkari on avioitunut Abrahamin ja Johanin sisaren, Elin Johansdotterin kanssa. Veljekset on Impolan tutkimuksessa mainittu Mäkelän isännän Juho Abrahaminpojan poikina. Siten palapeli sai tarvittavan liiman jotta voimme pitää toteen näytettynä kappalaisen vaimon Elina Juhontyttären (25.2.1676) syntyperän Karkun Mäkelän taloa hallinneeseen Collinus-sukuun.

 Lukkari Juho Juhonpojan taustat ovat tuntemattomat. Häntä edeltävä lukkari oli nimeltää Jakob, jonka leski Brita näkyy vielä Mäenkylässä v 1712. Voisi olettaa että Juho on ollut Collinus-Mäkelän väelle tunnettu mies ja hyväksi havaittu asetettavaksi uudeksi lukkariksi sekä leskeksi jääneen Elinan uudeksi puolisoksi. Tiukan seulan läpi lukkarivävy on todennäköisesti kulkenut sillä Elinan isovanhemmissa oli Collinusten lisäksi kirkonpalvelijoita Kollaniusten, Ancheruksen sekä Karckuensiksen suvuissa. Ties vaikka Juhonkin juuret vielä löytyvät näiden sukujen liepeiltä.

Collinus-suku

Karkun Mäenkylä 1644 (vanhakartta.fi)
Karkun kirkon läheisyydessä sijainnut Mäkelän tila oli syntynyt 1620-luvulla Mäenkylän tiloja yhdistettäessä Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin toimesta. Mäkelää alettiinkin kutsua myös kappalaisentaloksi. Nimestä johdettiin sittemin paremmin kirkolliseen ilmapiiriin soinnahtava Collinus (lat. collis = mäki). Tämän suvun alkuperää on ansiokkaasti tutkinut Heikki Impola, jonka julkaisuun perustan jäljempänä olevan esipolvihistoriamme:
Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 © Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland), http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm

Matthias Bartholdin tiedetään olleen Karkun kappalaisena jo vuonna 1604. Poikansa, kirkkoherra Johannes Matthiae Collinuksen ruumissaarnassa mainittiin  tämän vanhemmista:
"muinen Cunniallinen ja Hywinoppenut Her Matthias Bartholdi, tämän saman Christillisen Seuracunnan Jumalan Sanan palwelia ja Cappalainen", sekä puolisostaan "muinen Cunniallinen, Jumalinen ja hywäntawainen Waimo, Kirstin Hannuxen Tytär Gåswiik".
Johannes Matthiae Collinuksen jälkipolvissa oli useita pappis- ja virkasäätyjen edustajia. Hänen lisäkseen tiedetään Matthias Bartholdilla ainakin kaksi poikaa: Bertil Karkun Jysiän rälssitilallisena ja Abraham talon isäntänä Karkun Mäenkylän Mäkelässä.
Tämä Abraham Matinpoika isännöi Mäkelää yli 40 vuotta ja oli kirkkoväärtinä veljenpoikansa Henrik Collinuksen toimiessa kirkkoherrana. Kirkkoväärtiä vastannee jossain määrin nykyisin kunnanjohtajan toimi. Hänen jälkeensä Mäkelässä isännöi Elina Juhontyttären isä Juho Abrahaminpoika. Vanha isäntä Abraham ja poikansa Juho ovat kuolleet molemmat v. 1691. Heidät löytää merkittyinä haudattujen luettelossa peräjälkeen. Dokumentista ei käy ilmi kuolinsyytä. Huomattavaa on että kirkkoväärti haudattiin virkansa puolesta ilman maksua. Juho on tuolloin vasta 44-vuotias. Mäkelä lienee Juhon lesken hallinnassa ennenkuin siirtyy esikoispojan Abraham Juhonpojan isännyyteen 1693 tämän ollessa 21-vuotias.

Matthias Bartholdin arvellaan syntyneen Turussa laivakirjuri Bertil Olavinpojan ja Kaarina Tuomaantyttären perheeseen. Bertil toimi Turun satamapäällikkönä sekä koko Suomen laivaston hallinnollisena virkamiehenä amiraalin valtuutettuna. Varmemmin tiedetään Matthias Bartholdin polveutuvan Kiikoisten Ylikiikosta hallinneesta Kyröläisten suvusta. Matthias Bartholdi itse isännöi Ylikiikosta 1619-1621 sekä poikansa Bertil tämän jälkeen. Heikki Impola on tutkimuksessaan selittänyt tarkemmin tämän päätelmän sukukytkennästä Ylikiikosten ensimmäiseen isäntään (1540-1566) Olavi Kyröläiseen, joka osoitetaan Matthias Bartholdin isänisäksi.
Matthias Bartholdin puolison, Kirsti Hannuntytär Gåswiikin vanhempia ei tunneta, mutta arvellaan olevan yhteydessä yläsatakuntalaisiin kirjuri- ja voutipiireihin.

Collinukset ja Kollanius-suku

Karkussa vaikutti kaksi pappis- ja virkamiessukua, jotka joissain yhteyksissä on sekoitettu toisiinsa. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä sukua, kuten Heikki Impola on aiemmin mainitussa tutkimuksessaan osoittanut. Kollaniukset ovat saaneet nimensä Karkunkylän Kollasen ratsutilasta, jonka Karkun kirkkoherra Matthias Matthiae Collanus hankki omistukseensa v. 1602. Collinus-sukuhaaramme kytkeytyminen kirkkoherra Kollaniuksen edustamaan sukuun perustuu Impolan esittämään todennäköiseen oletukseen, jonka mukaan edellisessä kappaleessa mainitun Matthias Bartholdin poika Abraham Matinpoika avioitui kollegansa, kappalainen Abrahamus Matthiae Kollaniuksen tyttären, Brita Abrahmintyttären kanssa. Tämä olisi siten tarinamme lähtöhenkilön, lukkarinvaimo Elina Juhontyttären isän äiti ja Mäenkylän Mäkelän emäntä. Impola perustelee tulkintaansa seuraavasti:
"Brita Abrahamintytär haudattiin Karkun kirkon kuoriin, jossa oli vain kirkkoherrojen hautoja (Wäinö Selander: Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938, s. 15-16. Nähtävästi kyseessä oli kirkkoherra Matthias Matthiaen hauta. Brita Abrahamintytär ei kuitenkaan ollut mukana, kun käräjillä selviteltiin hänen oletettujen sisarustensa alilaamanni Abraham Kollaniuksen ja tämän sisarten Susannan ja Margareetan välistä kiistaa perintöoikeudesta Kollasen ratsutilaan. Karkun käräjät 8-9.3.1646, VA Ylä-Satakunta KO a 4:327-329."
Pitäen mielessä tämän olettamuksen perusteet, voimme ainakin luoda silmäyksen Karkun Kollaniuksiin siltä osin kuin liittyy Brita Abrahamintyttären esivanhempiin.
Hänen vanhempansa olivat Mouhijärven kappalainen Abrahamus Matthiae Carchubinus (Kollanius/Collanus) sekä Pirkko Hannuntytär Osara.
Tämä aviopari on esivanhempiani myös isäni puolelta (Aiemmin blogiteksteissä mainitun Matilda Flinkin kautta. kts kuvaus haarautumisesta Geneanet sivustollani). Heidän toinen tyttärensä ja Britan sisar Margareta avioitui Kangasalan nimismiehenä toimineen Hannu Hannunpoika Svarthafran kanssa.

Ruotsin Kuningas Sigismund
1539-1599 (kuvalähde wikipedia)
Kollaniuksen suvun kantaisänä voidaan pitää Abrahamuksen isää. Matthaeus Matthiae - kuten hänen latinan asuinen nimensä säätyynsä kuuluen kääntyi - oli mahdollisesti Karkun kirkkoherrana 1557-1588 vaikuttaneen, Lietolaissyntyisen Matthias Martinin poika. Tästä sukulaisuudesta ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta. On myös esitetty arveluita että isänsä olisikin Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku. Matthaeus Matthiae oli Turun linnanpäällikön lanko, jonka suosituksesta piispa Eric Sorolainen nimitti hänet Karkun kirkkoherraksi. Tämä on tapahtunut n.1589, jota ennen hänet mainitaan Huittisten kappalaisena 1583. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 1593 jolla vakiinnutettiin valtakunnan uskonnoksi luterilaisuus katolisen kuninkaan Juhana III:n jälkeen. Allekirjoitti myös uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 1594. Hän toimi pappissäädyn edustajana Linköpingin valtiopäivillä 1600 jolloin Sigismund sai tehdä valtakunnan valtaistuimella tilaa Kaarle IX:lle.

Matthaeus Matthiaen puoliso oli mahdollisesti nimeltään Brita. Asutuksen yleisluettelossa Karkun pappilasta 1637 esiintyvä Brita Hansdotter saattaa kuitenkin olla aiemmin mainittu miniä Pirkko Hannuntytär, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Matthaeus Matthiaen puolison syntyperästä on esitetty useita variaatioita. Kuten edellä kävi ilmi, hänet on mainittu Turun linnanpäällikön langoksi. Tämä viittaisi Lars Henriksson Hordeeliin, joka oli kyseisessä toimessa 1580-1591.. (Lars Hordeel oli naimisissa Kaarina Hannuntyttären kanssa, joka oli Juhana-herttuan rakastajatar ja Kangasalan Vääksyn kartanon haltija.) Siten sukujuuret saattaisivat johtaa Takku-sukuun, kuten on esitetty m.m. Genin sukupuussa (https://www.geni.com/people/Matthias-Kollanius/6000000022587178085).

Lisäys 1.11.2017:

Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 2016/1 on kattava artikkeli Huittisten Sammun Takun nimismiessuvusta. Tutkimuksessa Karkun kirkkoherra Matthaeus Matthiaen puolison nimeä ei ole osoitettu, mutta esitetään hänen olevan Knut Takun ja Brita Johanintyttären tytär. Knut Takku oli huomattavan varakas ja vaikutusvaltainen talonpoika, Takun tilan isäntä ja nimismies. Hänet mainitaan viimeisen kerran v. 1543. Brita Johanintytär avioitui uudelleen v. 1545 Henrik Hordeelin kanssa, josta avioliitosta syntyi tuo aiemmin mainittu Lars Hordeel.

Hämeenkyrön Osara

Edellä mainittu Karkun Kollasen emäntä Pirkko Hannuntytär Osara oli syntyjään Hämeenkyrön Osarasta. Pirkon isä oli todennäköisimmin Hannu Laurinpoika Osara (Roth), Osaran kartanon isäntä. Hän oli Satakunnan lippukunnan päällikkö ja arvoltaan luutnantti (joissain lähteissä mainittu vänrikiksi), joka kuningas Sigismundin kannattajiin lukeutuvana osallistui kukistamaan kapinaa jota sittemmin Nuijasodaksi kutsuttiin. Tässä yhteenotossa suomalaiset talonpojat nousivat kapinaan Sigismundin hallintoa ja aatelistoa vastaan kohtuuttomiksi kokemistaan rasitteista johtuen. Sodan päätyttyä ja Sigismundin tultua syrjäytetyksi, aloitti Kaarle herttua oikeudenkäyntejä vastapuolen osallisia vastaan. Hannu Laurinpoika asetettiin myös tuomiolle. Hän pyrki vaikuttamaan oikeuden tuomioon vetoamalla aateliseen asemaansa. Venäläiset olivat kuitenkin 1575-1595 sodan aikana polttaneet kyseiset asiakirjat ja näin Hannu Laurinpoika ilmeisimmin tuomittiin kuolemaan v. 1601. Samalla hän menetti rälssitilansa Osarassa ja Inkulassa.
Hannu Laurinpojan puoliso oli nähtävästi Kirsti (Johansdotter/Hansdotter/Jönsdotter) joka avioitui leskeksi jäätyään Hämeenkyrön nimismiehen Carl Påhlssonin kanssa ja oli mahdollisesti syntyjään Hämeenkyrön Laitilan nimismiehen talosta.

Ancherus ja Karckuensis -suvut

Palataanpa takaisin tekstin lähtöhenkilöön, lukkarinrouva Elina Juhontyttäreen (25.2.1676) Karkun Mäenkylän Mäkelässä. 26.3.1672 vihittiin Mouhijärvellä Elinan vanhemmat Juho Abrahaminpoika sekä Elisabeth Martinuksentytär Ancherus. Morsian oli Mouhijärven kappalaisen ja Tervamäen ratsutilallisen Martinus Jacobi Ancheruksen (k.1678) tytär tämän avioliitosta Elisabeth Henricusdotter Karckuensis 'in  (1627-1711) kanssa. Tämän jälkimmäisen Elisabeth-morsiamen isä Henricus Arvidi Karckuensis toimi Karkun kirkkoherrana 1641 ja haudattiin 1660 Karkun kirkon kuoriin.
Martinus Jacobi Anceherus oli syntyjään Turun seudulta, mahdollisesti Kruunuporin kreivikunnan voudin Jakob Ancka'n poika tai muu lähisukulainen. Mainitaan Turussa ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 24.11.1646 Martinus Jacobi Ancka Aboënsis.

Henricuksen ja Margaretan tragedia

Elina Juhontyttären syntyperän varmistanut käräjädokumentti josta alussa mainittiin, toimikoon loppunäytöksenä tälle tarinalle. Se liittyi perinnönjakoon joka käytiin Elinan äidin veljen Henricus Martini Ancheruksen jälkeen. Henricuksesta tuli Mouhijärven kappalainen ja Tervamäen isäntä isänsä Martinus Jacobin jälkeen. Hän oli avioitunut v 1683 Zidonia Carlsdotter Blumen kanssa. Avioliitto päättyi lapsettomana 30 vuotta myöhemmin Zidonian kuolemaan. Elettiin isovihan vuosia jonka aikana Mouhijärven kirkkoherra Tammelinus oli ollut venäläisiä paossa Ruotsissa ja palattuaan perheineen oli taloudellisesti tiukoilla. Leskeksi jäänyt varakas, iäkäs ja lapseton kappalainen Henricus olikin ilmeisen oiva naimakauppa järjestettäväksi kirkkoherran parikymppiselle tyttärelle Margareta Sofia Mattsdotter Tammelinalle. Margareta synnytti jo vuosi häiden jälkeen 1717 tyttären. Kylillä oli liikkunut huhuja nuoren kappalaisen rouvan kaksoiselämästä, jotka tietenkin tulivat myös kappalaisen itsensä korviin. Lopulta tälle selvisikin että lapsi ei ollutkaan hänen ja niin hän yliviivasi syntyneiden luettelosta oman nimensä sekä sukunsa nimen lapsen nimen jälkeen.

Mouhijärven seurakunnan arkistoSyntyneiden ja kastettujen luettelot 1665-1724 (I C:1)
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7255564)
Margareta synnytti vielä 1719 sekä 1720 - kaikki eri miesten kanssa, eikä yksikään vanhan kappalaisen siittämä. Henricus ilmiantoi lopulta vaimonsa viranomaisille ja kuollessaan 73 vuotiaana v. 1723 ripittäytyi silloiselle kirkkoherra Polvianderille kertoen koko katkeran ja nöyryyttävän tarinansa. Margareta joutui käräjille vielä samana vuonna ja vangittiin Turun linnaan odottamaan tuomiotaan. Hänet tuomittiin lokakuussa 1724 kuolemaan ja tuotiin takaisin Mouhijärvelle mestattavaksi. Tuomio toimeenpantiin vuoden vaihteen 1725 tienoilla.
Yksityiskohtaisempi selostus koko tragediasta on luettavissa esim. osoitteessa  http://www.geni.com/people/Margareta-Tammelinus/6000000012910800214

Päivitetty 9.2.2017 ja 1.11.2017

Tästä voit siirtyä juttusarjan muihin julkaistuin osiin:

Linkkejä ja lähteitä:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

tiistai 16. joulukuuta 2014

Karkun Stenberg-lukkareista Hirvijärven pirttiin

Maria Eufrosyne Simontytär (1841-1912)
Ylöjärven Hirvijärven emäntä
Kuva kirjasta "Hirvijärven torpan vaiheita"
(Aarne Hirvijärvi)
Ylöjärven Hirvijärven emännäksi tuli v.1871 Maria Eufrosyne Simontytär avioiduttuaan Heikki Mikonpojan (s. 1847 Sahalahti) kanssa. Heikin isä Mikko Matinpoika (s.1820 Sahalahti) oli perustanut Hirvijärven torpan v. 1860 muutettuaan Ylöjärvelle leskimiehenä poikiensa kanssa Sahalahdelta. Aarne Hirvijärven kirjassa "Hirvijärven torpan vaiheita" on kerrottu seuraavaa:
"Tämän Marian vanhemmat pitivät siihen aikaan Vähä-Vahantajärven rannalla sijaitsevaa Rantalan torppaa. Eeti Pinomäeltä saamieni tietojen mukaan hänen äitinsä on syntynyt juuri tässä mainitussa Rantalan torpassa ja he asuivat siellä siihen asti kunnes Hirvijärven torpan uusi asuinrakennus valmistui. Nämä tiedot siis täsmäävät yhteen sen kanssa että tämä Fiina-täti alkoi kävelemään päästyään uuteen pirttiin."
Tekstissä mainittu Fiina-täti on siis Heikin ja Marian tytär ja Herman Alfred Pinomäen tuleva puoliso Aleksandra Josefiina Hirvijärvi  (äidin-isän-äitini). Hermannin ja Fiinan sukupotretti on ollutkin jo aiemmin sivustollani esillä tekstissä  Kalle Jaakonpoika Koiviston 15 lasta. 

Siurosta Ylöjärvelle

Rantalan torppaa tuolloin asuttaneet Marian vanhemmat Simo Eliaanpoika (s.1796) ja Eeva Stiina Simontytär (s.1810) olivat tulleet Ylöjärvelle v 1850 silloisen Pirkkalan Penttilästä Taipaleen torpasta. Nykyisin seutukunta tunnetaan paremmin Nokian Siuroon kuuluvana. Taipaleessa olivat syntyneet niin Maria Eufrosina v.1841 kuin äitinsä Eeva Stiinakin. Ei ole tiedossa mikä sai perheen muuttamaan Taipaleesta Ylöjärvelle. Torpankontrahti Taipaleesen kuitenkin tehtiin uudelle isännälle ja Simo Eliaanpoika lähti vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa Ylöjärvelle; ensin Liimolan Haapaniemeen ja 1857 Rantalaan (jota sittemmin ovat asuttaneet kirjailijat Jaakko Syrjä ja Kirsi Kunnas. Rantalassa aloitteli aikoinaan Manserokin esi-isät Eppu Normaali.)

Tottijärveltä Siuroon

Maria Eufrosinan juuret olivat jääneet pitkään huomiotta tietolähteiden puuttellisten merkintöjen vuoksi. Isänsä isän, Elias Jaakonpojan (s.1754) puolelta sukua tunnettiin Siuron alueelta Ippilästä (1687 ->) ja Ollilasta (1637 ->). Tämän puolisoksi tiedettiin rippikirjojen perusteella Anna Antintytär sekä tämän syntymäaika 15.9.1754, mutta siitä taaksepäin näytti tulevan umpikuja. Vihkimerkintää heistä ei löydy. HisKi:n hakutoiminnoilla mahdollinen ehdokas löytyi Tottijärveltä Lanasta mutta oliko tämä oikea Anna? (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t8071667). Lanan rippikirjoista tämän ehdokkaan perhe katoaa jäljettömiin eikä muuttotietojakaan tuolta ajalta näytä olevan tarjolla, joten umpikuja täältäkin. Eliaan ja Annan voidaan päätellä avioituneen vuosien 1782 ja 1785 välillä: Elias on 1782 vielä akaton nuorimies Ippilässä, 1785 on ensimmäinen lapsi jo maailmassa. 22.10.1785 syntyneen Anna Eliaantyttären syntymämerkintä kertoo että kummeina olivat Maria Antintytär ja Antti Antinpoika Hämeenkyrön Honkolan torpasta. Tässä palapeliin kenties epäsuora tiedonjyvä: kummeilla ja äidillä on sama patronyymi eli isän nimi Anders/Antti. Kuten kuvitella sopii, esikoisen kummeiksi kutsuttiin tämän setiä ja tätejä. Siispä kaivetaan esille Hämeenkyröstä Honkolan rippikirjat toivoen että sietä löytyvät kummit sekä parhaassa tapauksessa jopa heidän Antti-isänsä. Onni myötä; Hämeenkyrön Jumesniemestä Honkolasta löytyy rippikirja joka mainitsee asukkainaan em kummeina esiintyneet henkilöt sekä heidän vanhempansa Antti Yrjönpoika ja Riitta Matintytär - siis samat nimet kuin aiemmin HisKi:sta löydetyssä syntymämerkinnästä Tottijärven Lanasta. Perheen jälkiä taaksepäin seuraten löydämme heidät Jumesniemen Kujanpäästä v.1754, mukanaan 1754 syntynyt Anna! Lasse Iso-Iivarin laatimat torppariluettelot osoittautuvat jälleen kerran korvaamattomaksi tietolähteeksi. Tämän avulla palapeli täydentyy: Annan vanhemmat olivat Tottijärven Lanalla vuosina 1749-1754. Hetikohta Annan synnyttyä Antti perheineen muutti Hämeenkyröön Jumesniemeen ensin Kujanpäähän ja sitten lampuodiksi (vuokraviljelijäksi) Honkolaan. Lana oli toiminut pitkään myllärin torppana. Antin äidin isä Jaakko Markunpoika oli jo 1698 Tottijärven Lanan myllärinä. Kiinostava ja kattava Lanajoen  historia on luettavissa osoitteessa http://www.narvasoft.fi/historia/lanajoki/index.html.
Anna Antintyttären äidin puolen sukua tunnetaan Tottijärven Sorvassa Heikkilän, Knuutilan ja Tuomalan taloissa sekä Pajulahden Rouhussa ja Pajukannassa aina 1540-luvulta alkaen. Voit tutustua Annan Tottijärveläiseen sukupuuhun Geneanetissa tämän linkin kautta.

Suoniemeltä Siuroon

Maria Eufrosinan äidin, Eeva Stiina Simontyttären puoleiset juuret olivat samoin pitkään hämärissä. Hänen syntymäänsä Taipaleessa oli vanhemmiksi kirjattu Simo Juhonpoika sekä Leena Gabrielintytär. Rippikirjoissa he olivat jäljitettävissä Penttilän Marttilaan mutta tästä taaksepäin Pirkkalan kirjat eivät avautuneet. Ei vihkitietoja, ei muuttotietoja eikä kummitiedotkaan valaisseet. Em rippikirjalla oli kuitenkin vinkiksi pappi lisännyt Leenalle sukunimen Stenberg. Seikka joka oli perin harvinaista torpan emännälle. HisKi-haku ei Pirkkalasta tuonut tuloksia Stenberg-nimellä sen paremmin kuin muillakaan tiedossa olevilla hakukriteereillä. Vanhoja koukeroita kun aikansa tihruttaa niin hetkellinen sokeus yllättää. Vaikka olin samaa Haukan rippikirjaa tuijottanut ilta toisensa jälkeen en ollut hahmottanut mitä Simon ja Leenan kohdalle oli kirjattu, epäselvästi kylläkin: jostakin olivat tulleet 1799 - Simo syyskuussa ja Leena joulukuussa. Kun etsintää laajennettiin ympäristön pitäjiin niin vihjeitä tuli lisää. Simon ja Leenan vihkitietoja ei edelleenkään löytynyt mutta Karkusta löytyi Stenbergeja. Simo Juhonpojasta HisKi antoi hakuun ehdolle Suoniemeltä Urmian Myrrässä 1769 syntyneen Juho Matinpojan ja Anna Yrjöntyttären pojan. Mutta mistä vahvistus sille että meillä on oikea Simo haarukassa? Aiemmin mainittu viittaus vuoteen 1799 ja vastaava ajankohta Myrrän rippikirjasta: Simo, äitinsä Anna Yrjöntytär sekä veli Mikko perheineen! Isä Juho Matinpoika puuttui, joten oli ilmeisimmin jo tuolloin kuollut. Ja pari riviä myöhemmin vahvistus oletukseen: piika Leena Gabrielintytär Stenberg!! Kaikki merkitty muuttaneeksi Pirkkalaan. Viimeinen Herran Ehtoollisella käynti v 1799, joka siis täsmää ajallisestikin Haukan rippikirjaan. Myrrän rippikirjalla Leena on siis piika - ei Simon puoliso. Ilmeisesti he ovat avioituneet Haukkaan muuton aikoihin 1799. Simo on käynyt edellä järjestämässä kontrahdin Haukan Taipaleen torppaan ja kun homma oli selvä niin Myrrän piika Leena vihille ja Haukkaan torpan emännäksi Jouluksi 1799.
Suoniemen Urmian Myrrässä Simo Juhonpojan esivanhemmat olivat olleet noin vuodesta 1719. Suoniemen Vahalahden Pirjolaan on juuret jäljitettävissä vuoteen 1635. Simon isän äiti Maria Juhontytär oli tullut Myrrään emännäksi 1738 Mouhijärveltä Hermalan Kyönästä, jossa suku isännöi vuodesta 1607.

Karkkulaisia Stenbergin lukkareita

Ensimmäinen tiedossa oleva lukkarimme Karkussa on Juho Juhonpoika, jonka arvioidaan syntyneen 1680. Juho oli lukkarina Karkun emäseurakunnassa Pyhän Marian kirkossa vuodesta 1712 alkaen vuoteen 1737. Juho ja puolisonsa Elina Juhontytär asuivat aivan kirkon vieressä sijainneessa Karkun Mäenkylässä. Heidän syntyperästään ei toistaiseksi ole varmuutta. Karkun Mäenkylästä tiedetään 25.2.1676 syntynyt Juho Abrahaminpojan tytär Elin. Tämä Juho Abrahaminpoika oli Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin pojanpoika, jonka suvussa oli useita kirkon palvelijoita. Sikäli voisi olla hyvinkin mahdollista että kyseinen Elin nai lukkarin. Tämä jääkön toistaiseksi selvitettäväksi.
"2014 Sastamalan Pyhän Marian Kirkko 09" by J Hokkanen - Oma teos.
Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons
Sastamalan Pyhän Marian kirkko on paikallaan vielä tänäkin päivänä. 1400-luvun lopulla rakennettu harmaakivikirkko on eräs maamme merkittävimmistä keskiaikaisista rakennuksista. Kirkkorakennus on edelleen aktiivisessa käytössä toimien loistavan akustiikkansa ansiosta Sastamala Gregoriana musiikkitapahtuman näyttämönä. Edelleen on paikallaan myös vuonna 1792 rakennettu puinen kellotapuli, jonka valmistuessa oli lukkarina Gabriel Juhonpoika Stenberg. Hän oli virassaan vuosina 1766-1796. Ennätti siis soitella nykyisen kellotapulin kellolla seurakuntaa koolle viimeisten virkavuosiensa ajan. Mitä muuta lukkarin tehtäviin kuului. Siitä kertoo Juhan suku-uutiset, mainio sukuhistoria-aiheinen blogisivusto (http://juhansuku.blogspot.fi/2007/07/lukkarin-tehtvt-vuoden-1686.html) seuraavasti:

"12.7.2007
Lukkarin tehtävät vuoden 1686 kirkkolaissa
Vuonna 1686 kirkkolaki määritteli lukkarin tehtävät seuraavalla tavalla; 
"Luckari pitä samalla muoto Kirckoherrald ja Seuracunnald walittaman; waan ei ilman Tacausmiehiä wastan otettaman. Hänen pitä oleman cunniallisen / uscollisen ja wiriän / Kirjantaitawan / ja taitaman weisata ja kirjoitta / nijn että hän sijnä Seuracunnas Nuorta Cansa opetta taita.
Hänen pitä myös oleman Kircolle uscollisen / ja Kirckoherral ja Seuracunnal cuuliaisen / murhen pitämän soittamisest ja kläppämisest / cullakin ajallans / laitta Stundikelloja / nijn myös ottaman wisun warin / ja hywin tallella pitämän caickia mitä hänen halduns annettu ja uscottu on. Nijn pitä hänen myös Papille Jumalan Palweluxes / Rippisialla / ja cosca käsketän / Pitäjän Asioilla / nijn myös muusa Kircon palweluxes / käsillä oleman ; waan ei millän muoto Kirckoherra oman palweluxen cautta rasitettaman / estettämän eli poispidettämän sijtä welwolisudest / cuin hänen tule caikel wireydell ja uscollisudella Lasten opettamisen päällä pitä.
Hänen pitä myös edeswiemän Capitluniin / Prowastin ja Kirckoherran Kirjoja Prowastin tygö / cosca ne tulewat hänen kätens / lähimmäisel Luckarille / ja jos se wijwytetx tule / wastaman sen wahingon edest / cuin sijtä tapahtu"
1800-luvun alkupuolella lukkarin tehtäviin kuului myös erinäisiä välskärin töitä, mm. rokotusten antaminen. Toisaalta mm. Halikon seurakunnan hankittua urut kirkkoonsa, tuli lukkarista samalla myös urkuri.
Edellä mainittua kirkkolakia ei aikain kuluessa aina noudatettu ja monien lukkarin luku- sekä kirjoitustaito saattoi olla perin heikkoa. On myös mainintoja siitä, että 1700-luvun puolivälissä lukkari olisi antanut lapsille opetusta.
Lähde ; KirckoLaki ja Ordningi , Turusa 1688, s. 124"

Gabriel oli mainitun ensimmäisen lukkarimme Juho Juhonpojan tyttären poika. Gabrielin isä Juho Matinpoika oli ensimmäinen joka käytti Stenbergin nimeä. Hänen lukkarivuotensa ajoittuivat n. 1738-1765 väliseen aikaan. Lukkariperinnettä jatkoi vielä Gabrielin poika Jaakko isänsä jälkeen kuolemaansa asti, vuoteen 1805. Näin siis Stenbergien suvun lukkariperinne kattoi Karkussa neljä sukupolvea 93 vuoden ajanjakson.
Gabriel Juhonpoika Stenberg avioitui 14.10.1764 kirkon lähistöllä sijainneen Väkisen Sepän talon Kaisa Jaakontyttären kanssa. Tästä avioliitosta syntyi aiemmasta tekstistä tuttu Leena Gabrielintytär Stenberg 9.10.1775. Leena oli lähtenyt Mäenkylän kotitalosta piikomaan jo 1792. Ei ole tiedossa missä hän oli nuo muutamat vuodet ennenkuin ilmaantui Suoniemelle Urmian Myrrään joskus vuosien 1795-1799 välillä.
Leenan äidin sukujuuret Väkisen Sepältä ovat vielä avaamatta. Jos tähän astiset tiedon muruset osoittautuvat oikeiksi niin juttua riittää vielä toiseenkin tarinaan. Mahdollisesti myös ensimmäisen lukkarin Elina-vaimon juurista.

Lukkareiden jälkeläinen Maria Eufrosyne Hirvijärvi on haudattu puolisonsa Heikin kanssa Ylöjärven kirkkomaahan jossa heidän muistopaatensa on edelleen nähtävissä. Aarne Hirvijärven muistelmien mukaan Maria oli pitkään vakavasti sairas eläen halvaantuneena ja puhekyvyttömänä puolisonsa ja lasten hoivan varassa 1900- luvun alusta kuolemaansa saakka v 1912.

Tarinaa Stenbergien esipolvista tässä blogissa:

Lähteitä ja linkkejä:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)