Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tyrvää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tyrvää. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa V - maisterin spiritus familiaris

Aiemmasta blogiartikkelistani Stodius-sukuun liittyen kävi ilmi miten suku sai nimensä Turun linnankirjuri Henrik Hanssonin puujalasta. Tämän latinan sukuisen muodon ottivat käyttöön Henrikin ja vaimonsa Elisabet Martintytär Kyrön lapset - todennäköisimmin Martin Henrikinpojan aloitteesta. 

Martin (Martti, Martinus, Mårten) oli oletettavasti vanhempiensa esikoinen. Isänsä tiedetään aiemmassa artikkelissa kerrotun mukaisesti jääneen leskeksi ja avioituneen uudelleen n. 1590 koskapa Martin syntyi 9.11.1590. Nimensä hän lienee saanut äidin isän, Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrön (Kyröläinen) mukaan. Nuorimies oli siinä määrin ilmeisesti osoittanut teräväpäisyyttä, että hänet laitettiin Turun Katedraalikouluun. Isänsä kirjuri- ja kauppalaivuritaustan ja äidin kauppiassuvun huomioiden lienee vanhemmilla ollut jonkinlaista määrätietoista suunnitelmaa pojan kouluttamiseksi.

Tätä Suomen ensimmäistä, 1200-luvun lopulla perustettua koululaitosta ylläpiti kirkko ensisijaisena tarkoituksenaan valmentaa tulevia pappeja ja virkamiehiä tarpeisiinsa. Oppiaineina oli luonnollisesti Raamatun opiskelua jonka lisäksi harjoitettiin latinan kielen grammatiikkaa (kielioppia), retoriikkaa (puhetaitoa) ja dialektiikkaa (väittelytaitoa). Koulu sijaitsi Tuomiokirkon yhteydessä kirkkokorttelissa. Isänsä omisti jo mahdollisesti tuolloin talon samasta korttelista, joten Martinin koulumatka oli lyhyt.

Turun kaupungin kartta 1634 (Kansallisarkisto)
Ahkeralle opiskelijalle avautui tie maailmalle Saksaan Rostockin yliopistoon. Opiskelu ulkomaalaisessa yliopistossa ei ollut aivan kaikkien ulottuvilla. Siihen tarvittiin oman pään lisäksi pääomaa. Henrik Hanssonin perhepiirissä sitä jonkin verran on ollut, mutta lisäavustusta opintoihin tuli Turun kaupungin kassasta. Martin Finno nimellä hänet on kirjattu 32-vuotiaana ylioppilaana Rostockissa kesäkuussa 1623. Tätä ei hänen jo tuolloin autuas isänsä Henrik Hansson ollut enää todistamassa. Opinnot jatkuivat vielä Wittenbergissä Saksassa, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi 21.9.1624. Wittenberg oli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, missä vajaat sata vuotta aiemmin oli etunimikaimansa Martin Luther legendan mukaan naulannut teesinsä kirkon oveen.

Martin palasi kotimaahansa 37-vuotiaana filosofian maisterina vuonna 1627 ja vihittiin ilmeisesti Turussa papiksi seuraavana vuonna sekä valittiin tuomiokapitulin jäseneksi. Aluksi hänet asetettiin konrehtoriksi aiempaan opinahjoonsa Turun katedraalikouluun Gabriel Melartopaeuksen toimiessa rehtorina. Hän oli toiminut jo Martinin kouluvuosina teologian lehtorina. Melartopaeuksen jälkeen rehtorin virka tuli Martin Stodiukselle vuodesta 1630.

Hiukan sivuraiteelta tulkoon kerrotuksi:
Rehtori Melartopaeuksen appi Johan Ottesson Klöfverblad  (k. 1641) on vaimoni sukulinjassa suora esi-isä 14 sukupolven takaa. Katedraalikoulun rehtorina 1568-1578 ja 1584 toiminut Jacobus Finno (s. n. 1540 - k. 1588) on samoin hänen 14 sukupolven takainen esi-isänsä. Finno oli avioliitossa huomattavan turkulaisen Myllärin kauppiassuvun tyttären Margareta Henrikintyttären (k. 1605) kanssa. Myllärit ovat kenties olleet aikalaisina liikesuhteissa Martin Stodiuksen äidin isän Kyrön kauppiassukuun, joilla molemmilla oli myös suhteita Turun linnaan ja Juhana herttuan hoviin.

Martin Stodiuksen sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/sinetit.html
Turkuun valittiin uutta kirkkoherraa v. 1633 ja useat kaupunkilaiset olisivat olleet yleisesti pidetyn Martin Stodiuksen kannalla. Valituksi tuli kuitenkin Eskil Petraeus.
Katedraalikoulu muutettiin Turun kymnaasiksi 1630, jossa Martin Stodius toimi kreikan kielen apulaisopettajana v. 1633 sekä rehtorina 1634-1635 ja teologian lehtorina 1636. Hän toimi myös lyhen aikaa Viipurin katedraalikoulun rehtorina 1633-34.
Turun kymnaasista muodostettiin vuonna 1640 Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia Suomen kenraalikuvernöörin Pietari Brahen toimien seurauksena.  Martin Stodius oli uuden Akatemian ensimmäisten professoreiden joukossa, toimien n.s. pyhien kielten, eli heprean ja kreikan kielten professorina vuodesta 1640. Rehtorin paikkaan Martin Stodius sai antaa etusijan jälleen Eskil Petreukselle, joka oli hänet syrjäyttänyt jo aiemmin kirkkoherran virkaa tätytettäessä. Martin Stodiuksesta tuli kuitenkin Akatemian rehtori myöhemmin v. 1646, samana vuonna kun Pietari Brahesta tuli laitoksen kansleri. Rehtorikausia oli jatkossa vielä 1651-52 ja 1658-59. Lisäksi hän hoiti teologian professuuria vuosina 1654 ja 1658.
Professuurien ja tuomiokapitulien jäsenten palkkioita katettiin myöntämällä n.k. prebendoja. Martin Stodius nautti tuloja Liedon ja Naantali-Raision prebendaseurakunnan kirkkoherrana.

Osa Albert Edelfeltin maalauksesta "Turun Akatemina vihkiäiset"
Akatemian perustaminen oli merkittävä tapahtuma niin Suomelle kuin koko valtakunnallekin. Avajaisjuhlallisuuksissa oli koolla suuri osa Suomen oppineista ja merkkihenkilöistä Pietari Brahen, piispa Iisak Rothoviuksen ja rehtori Eskil Petraeuksen johdolla.
(Wikimedia)
Ennen Akatemian perustamista, vuonna 1638 asetettiin komitea suomenkielisen Raamatun käännöstyötä suorittamaan. Martin Stodius nimettiin komitean jäseneksi - olihan hän suomalaissyntyinen sekä kreikan, heprean ja latinan kielten taitoinen ja kykeni siten lukemaan Raamattua alkuperäiskielellä.
Mikael Agricola oli suomentanut Uuden Testamentin  vuonna 1548 (Se wsi testamenti käännettynä "puolittain grekan, puolittain latinan, saksain ja ruotsin kielistä"), mutta Vanhan Testamentin sana oli edelleen tavallisen kansan tavoittamattomissa. Raamatun suomennostyöstä vastasi Eskil Petraeus sekä Stodiuksen lisäksi Henrik Hoffmann ja Yrjö Favorinus. Työ saatettiin loppuun v. 1642, jolloin julkaistiin 1200 kpl:n painos "Biblia, se on: coco Pyhä Raamattu suomexi".
Tältä se sitten kuulosti Martin Stodiuksen ja kumppaneiden suomenkieli:

 ALgusa loi Jumala Taiwan ja Maan. Ja Maa oli autia ja tyhjä, ja pimeys oli sywyden päällä. ja Jumalan Hengi lijckui weden päällä.
JA Jumala sanoi: tuloon walkeus, ja walkeus tuli. Ja Jumala näki walkeuden hywäxi. Nijn Jumala eroitti walkeuden pimeydestä, Ja cudzui walkeuden päiwäxi, ja pimeyden yöxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, ensimäinen päiwä.
JA Jumala sanoi: tulcon walkeus wetten waihelle, eroittaman wesiä wesistä. ja Jumala teki wahwuden, ja eroitti weden cuin oli wahwuden alla, sijtä wedestä cuin oli wahwuden päällä. Ja tapahtuinijn. Ja Jumala cudzui wahwuden Taiwaxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, toinen päiwä.
JA Jumala sanoi: coconducon wesi taiwan alla erinomaiseen paickaan, nijn että cuiwa näky, Ja tapahtui nijn. Ja Jumala cudzui cuiwan Maaxi, ja wetten cocouxen hän cudzui Merexi. Ja Jumala näki senhywäxi,
Ja Jumala sanoi: wihottacon maa ja caswacon ruohon josa siemen on, ja hedelmäliset puut, että cukin laistans hedelmöidze, josa on oma siemen idze hänesäns maalla. Ja tapahtui nijn. Ja maa wihotti ja caewoi ruohon, josa siemen oli laistans, ja hedelmäliset puut, joiden siemen oli idze heisäns, cusakin laistans. Ja Jumala näki sen hywäxi. Ja tuli ehtosta ja amusta colmas päiwä. (1. Moos.1:1-13.)
Martin Stodiuksen ei tiedetä olleen erityisen tuottoisa tutkimusjulkaisuissaan. Ainoa tunnettu tuotos käsitteli ihmisen vapaata tahtoa. Hän julkaisi joitakin onnittelu- yms. runoja. Eskil Petreusta hän auttoi tämän julkaistessa ensimmäisen Suomen kielen kieliopin (Linguae Fennicae brevis institutio) v. 1649. Luonnontieteitä ja -filosofiaa sekä niiden mysteereitä kohtaan hän osoitti erityistä kiinnostusta ja tutki niitä myös oppilaidensa kanssa; esimerkiksi tulen sytyttämistä auringonvalon ja lasilinssin avulla sekä näkymätöntä kirjoitusta alunavedellä, joka tulella lämmitettäessä muuttuu näkyväksi. Hänen kiinostuksensa okkultismiin ja kabbalismiin katsottiin noihin aikoihin hyvin arveluttavaksi. Puhdasoppisuutta pyrittiin voimallisesti varjelemaan kaikenlaiselta noituudelta ja pakanallisilta
"John Dee and Edward Kelly evoking a spirit"c Wikimedia
ajatuksilta. Kiinnostuksensa aiheeseen hän on varmaankin saanut opiskeluvuosinaan Saksassa. Toimintansa herätti myös Akatemian piirissä huomiota ja konsistorille esitettiin v. 1644 syytöksiä Stodiuksen kyseenalaisista toimista. Ylioppilas Eerik Mikonpojan vanhemmat syyttivät tämän saattaneen salatieteillään oppilaansa mielenvikaiseksi. Väitettiin että herra maisteri Stodiuksella olisi hallussaan "spiritus familiaris", kotihenki jonka avulla haltijansa saattoi hankkia vaurautta ja edistää omaa etuaan. Lisäksi eräät oppilaat tiesivät Stodiuksen hallussa olevasta epäilyttävästä kirjallisuudesta, jonka Stodius myönsikin. Piispa Rothovius, joka oli tunnettu puhdasoppisuuden vaalija vaati Stodiusta puhdistautumaan esitetyistä syytöksistä. Rothovius oli jo Akatemian avajaissaarnassaan tuonut esille vaatimuksensa kaikenlaisen noituuden ja taikuuden kitkemiseksi. Toistaiseksi vaatimukset eivät johtaneet toimenpiteisiin. Useat virkaveljet todistivat Stodiuksen puolesta, vaikkakaan eivät yksimielisesti. Asia tuli kuitenkin uudelleen esille v. 1653 maisteripromootiossa. Väitettiin että jotkin tutkinnon suorittaneista olivat saaneet Stodiuksen opastuksella apua mustasta magiasta. Esille tuli uudelleen Stodiuksen hallussa olevat epäilyksiä herättävät kirjalliset teokset. Asiaa tutkinut konsistori löysi mielestään riittävät perusteet ja erotti Martin Stodiuksen professuuristaan v. 1656. Erottaminen jäi kuitenkin toimeenpanoa vaille, koska Akatemian kansleri kreivi Pietari Brahe asettui puolustamaan Martin Stodiusta eikä katsonut aiheelliseksi vahvistaa konsistorin päätöstä.

Jo iäkäs, 70-vuotias Martin Stodius pyysi virkakiistaan väsyneenä eroa Akatemiasta v. 1660 ja anoi kirkkoherran virkaa palkkapitäjästään Naantalista, joka hänelle sitten myönnettiinkin. Martin Stodius hoiti Naantalin kirkkoherran virkaa vuoteen 1674, jolloin hän sairauteensa vedoten luovutti tehtävät vävylleen ja pitkäaikaisen Akatemiakollegansa pojalle Andreas Eskili Petraeukselle.

Martin Stodiuksen puoliso oli Elisabeth Peterintytär Dryander. Hänen sukujuuriaan ei tunneta - kenties he tapasivat Saksassa Martinin opintovuosina. Heidän ainoa tunnettu lapsensa Elisabeth on syntynyt v. 1640 Martinin ollessa jo 50-vuotias.

Martinus Henrici Stodius kuoli 85-vuotiaana 16.1.1676 ja hänet haudattiin yhdessä puolisonsa kanssa 20.2.1676 Turun Tuomiokirkkoon.

Elisabethin ja Andreas Petraeuksen lapset olivat:
Karl Petraeus (k. 1718) luutnantti
Johan Petraeus (k.1739) Drottningskärin komendantti, kapteeni
Eskil Petraeus (k.1696) apulaispappi 


Kyrö l. Kyröläinen


Martin Stodiuksen ädin ja Henrik Hanssonin toisen puolison, Elisabetin isä Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrö l. Kyröläinen (k. jälkeen 1570) oli varakas valtaporvari. Hänet mainitaan Turussa vuosina 1530-1563. Veljensä Hannu Pekanpoika (Hans Pehrsson) oli Turun pormestari. Kuten aina, kruunun kassakirstut kolisivat tyhjyyttään. Mårten Kyröläinen on voudin 21.7.1582 päiväämän päätöskirjelmän mukaan lainannut merkittävän summan valtion kassaan. Velkaa ei ole kyety maksamaan takaisin, jonka johdosta tässä dokumentissa myönnetään määräaikainen (25 v ?) verovapaus hänen vaimolleen Walborg Olofsdotterille sekä heidän perillisilleen koskien kahta omistamaansa tilaa Tyrväänkylässä Ylä-Satakunnassa.
"Efter det vår tro undersåte borgare i Åbo Mårten Kyröläinen i sin lifstid har försträckt till vår och Riksens nödtorft en summa penningar, och arfvingarna ej ännu fått någon betalning, har vi fördenskull af gunst och nåde undt och efterlåtit Mårten Kyröläinens efterlefverska hustru Valborg Olofsdotter och deras arfvingar 25 (? numero epäselvä) års frihet för alla årliga utskylder som dem bör göra af de två hemman som dem tillkommer i Tyrvis by i Övre Satakunda, dock med den besked att samma Renta skall afreknas i den summa som han af oss och crono hafver till att krefva. Vår tillförordnade ståthållare i Finland, cammererare och befallningsmän bör ej göra härvidlag något hinder för Mårten Kyröläinens arfvingar." 
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=34478
Martin puoliso Vappu Olavintytär (Valborg Olofsdotter) (s. ennen 1522 - k. jälkeen 1582) oli mahdollisesti syntynyt Tyrväällä nimismies Olavi Jaakonpojan (k. jälkeen 1522) tyttärenä. Puolisonsa kuoli varhain ja Vappu hallitsi kauppahuonetta ilmeisen menestyksekkäästi. Kuten on käynyt ilmi aiemmin esitellystä Juhana III:n dokumentista Henrik Hanssonin saatavien maksamiseksi, on Vappu Olavintytär ollut aviossa Nils Torkilssonin kanssa, joka v. 1592 mainitaan H.H:n vaimon isäpuoleksi. On myös esitetty, että Vappu Olavintytär olisi ollut aviossa lisäksi Ispoisten Sigfridin kanssa ja olisi siten se Walborg joka kirjuri-Sigfridin vaimona mainitaan v. 1577 Kaarina Maununtyttären Liuksialan saattuessa. Kyrön Vappu Olavintyttären tiedetään kuuluneen Juhana III:n tuttavapiiriin.
Tyrvään Kiikoisissa 1540-1566 vaikuttanut Karkun Collinus suvun varhainen esi-isä Olavi Kyröläinen ei nimestä ja asuinpitäjästä huolimatta nykytiedon mukaan ole suoranaisessa sukuyhteydessä tässä puheena olleeseen sukuun. Karkun Collinukset liittyvät esivanhempiini toista sukuhaaraa ja olen heistä kirjoittanut aiemmin blogissani Karkun Stenbergien esivanhempina.



Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa II

Pappi, lukkari, talonpoika... vaan kuppari taitaa puuttua. Rikkaita, rakkaita, köyhiä ja kerjäläisiäkin löytyy - ja onpa se varaskin jo löytynyt, tosin ei tässä käsiteltävistä Stenberg lukkareiden esivanhemmista.

Edellisessä Stenberg-esivanhempia käsitelleessä tekstissä lähdettiin seuraamaan polkua taaksepäin lukkarinrouva Elina Juhontytär Mäkelästä (1676-n.1728) joka nai v. 1712 Karkun uuden lukkarin Juho Juhonpojan (1680-1738) . Tällä kertaa jatketaan toisesta lukkarinrouvasta, Kaisa Jaakontyttärestä (1742-1801) ja edetään Kokemäenjokea alavirtaan, pääosin pohjoisrannan puolella.

Karkun Väkinen,  Tyrvään Äijälä, Ritala ja Kokki

Kaisa oli syntyjään Karkun Jassalan kylästä, Väkisen Sepältä. Hän avioitui 14.10.1764 viereisen Luonsin eli Mäenkylän lukkarilan Gabriel Juhonpoika Stenbergin (1744-1800) kanssa. Naimakaupoista neuvoteltaessa oli varmastikin jo tiedossa että Gabriel jatkaisi lukkariperinnettä isänsä Juho Matinpoika Stenbergin  (1707-n.1773) jälkeen. Tämä puolestaan oli aikanaan tullut lukkarilaan vävyksi naituaan Kaarina Juhontyttären (1717-1784), silloisen lukkarin Juho Juhonpojan ja Elina Juhontyttären tyttären.

Gabrielin ja Kaisan vihkimerkintä - Karkun srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8681398
Lukkari Stenbergien perhettä Karkun Mäenkylässä - SAY 1760-1779 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=521570
Kaisa Jaakontytär eli n 60 -vuotiaaksi, joista viimeiset 15 vuotta sokeutuneena. Hän synnytti kuusi lasta. Heistä vanhin, Jaakko jatkoi viimeisenä Stenbergien lukkariperinnettä 1800-1805.
Isänsä Jaakko Heikinpoika (1715-1776) tuli Tyrvään Vihattulan kylän Äijälästä vävyisännäksi Karkun Väkiselle v 1741. Vaikka olikin toisesta pitäjästä niin käytännössä kuitenkin naapurikylältä, koska Karkun ja Tyrvään välinen pitäjänraja kulki niillä tienoin kylien välimailla. Syntynyt hän oli kuitenkin hivenen etäämpänä Tyrvään Ritalassa (Riddarla), jossa isä Heikki Heikinpoika oli ollut renkinä avioituessaan v 1707 leskirouva Margareetta Jaakontyttären kanssa. Mahdollisesti sama Henrik joka esiintyy Ritalassa v. 1703 merkinnällä "afskedad dragon" eli palveluksesta eronnut sotilas. Margaretan ensimmäinen mies, Ritalan ratsutilan ratsumies Antti Jaakonpoika oli kuollut  v.1705 todennäköisesti Suuren Pohjan Sodan melskeessä. Ritalan tila oli Pacchaleniuksen suvun omistuksessa ja Heikki toimi vuodesta 1709 lampuotina (vuokraviljelijänä) uuden isännän, Arvid Tollet'in tuloon asti 1723. Tuolloin Heikki ja Margareetta ottivat Tyrvään Vihattulan Äijälän autiosta viljelykseensä. Heikki kuoli kohta tämän jälkeen 1725 ja isännyyttä jatkoivat hänen poikansa Antti Heikinpoika sekä tämän sisaren jälkeläiset vielä ainakin 1900-luvun alkuun. Äijälän isännyys meni vanhimmalle pojalle tavan mukaan ja niin Jaakko haki vävyisännän paikan Väkiseltä avioitumalla talon tyttären, Maria Heikintyttären (1720-1781) kanssa.

Maria Heikintyttären perhe oli tullut Karkun Väkiselle n. 1720. Isänsä Heikki Antinpoika (1688-1743) jatkoi siellä kyläsepän ammattiaan, jota oli harjoittanut jo kotipitäjässään Tyrväällä Vinkkilän kylässä. Heikki oli kotoisin Kokin talosta, isäntä Antti Juhonpojan (1666- ennen 1730) ja Sofia Tuomaantyttären (1669-1709) esikoispoika. Vävyksikin häntä Kokilla tituleerataan vaikkakaan vaimo Sofian patronyymin mukaista Tuomasta ei Kokin asujaimistosta löydy. Kokin isännäksi hän kuitenkin ryhtyi avioituimisensa jälkeen. Miksi sitten esikoispoika Heikki ei tavan mukaan jatkanut Kokin isännyyttä vaan ryhtyi sepäksi ? Kokin isäntäsuku vaihtui 1725 Heikin jo ollessa Väkisellä isäntänä. Isä Antilla oli jälkeläisiä peräti 11 kappaletta kahden vaimon kanssa. Nai hän vielä kolmannenkin 52 vuotiaana mutta tuosta aviosta ei siunaantunut jälkikasvua. Ensimmäinen vaimo ja Heikin äiti, jo mainittu Sofia Tuomaantytär oli menehtynyt 40-vuotiaana synnytykseen kuten myös Johannekseksi hätäkastettu Heikin pikkuveli.

Huittisten Raija

22-vuotias Tyrvään Vinkkilän kyläseppä Heikki Antinpoika otti ja nai v. 1710 Tyrvään Pohjalan ratsutilan jo edesmenneen isännän, kenttävääpeli Simon Raijan (n.1651-1698) 19 vuotiaan tyttären, Anna Simonintyttären (1691-1763). Pohjalaa isännöi tuolloin Annan äidin, Katariina Erkintytär Pentzelstiernan (1661-1718) uusi puoliso, ruotsalaissyntyinen Sven Fontelius. Isä Simon oli kuollut jo samana vuonna kun perhe oli tullut Pohjalaan 1698 Tyrvään Järvenpäästä Päläseltä. Siellä he olivat olleet ainkin jo vuonna 1688 jolloin SAY mainitsee ainoastaan kenttävääpelin vaimon Katariinan. Lieneekö isäntä ollut ammattinsa velvoittamissa matkatöissä eikä siten tullut kirjatuksi henkikirjoihin. 1693 rippikirjalla hänetkin kyllä näkee muun perheen mukana. V. 1695 SAY Päläseltä mainitsee että kenttävääpeli on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa palveluksessa ja sen vuoksi vapautettu jostakin veroluonteisesta maksusta (kiitos FB:n Harrastuksena sukututkimus -ryhmän käännösavusta). Tuohon aikaan valtakuntaa hallitsi Kaarle XI.
Ote rippikirjasta Tyrvään Järvenpään Päläseltä 1693
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8475732
1700-l karoliinisotilas
By Museum picture. Paintter unknown
[Public domain], via Wikimedia Commons






















Simon kuului siten Karoliiniarmeijaan, joksi tuonaikaista Ruotsin armeijaa nimitettiin. Kaarle XI uudisti armeijan organisointia ja koulutusta. Yhtenäiset siniset asepuvut määrättiin ohjesäännössä. Perustettiin ruotujakolaitos hallinnoimaan organisaatiota ja sotilaille määrättiin kirjattavaksi ristimä- ja isännimen lisäksi ns liikanimi. Tämä siksi että sukunimiä ei tuolloin juuri tunnettu muutoin kuin virkamiesten, aateliston jne piireissä. Näin myös Simon kirjattiin ruotunsa rulliin, puettiin asianmukaiseen asepukuun ja nimettiin.
On hyvin oletettavaa että Simon Raija oli kotoisin Huittisten Raijalan kylästä - mahdollisesti Laurilan ratsutilan poikia. Simonin alkuperästä on käyty keskustelu mm SukuForum palstalla. Henrik Impola tuo esille vakuuttavat perustelut sille, että Simon olisi Laurilan isännän (1626-1642) Tuomas Tuomaanpojan pojan, Yrjö Tuomaanpojan (k.1698) poika. Tämä Yrjö Tuomaanpoika on ollut myös sotilas ja käyttänyt Raija -nimeä. Simon Raijan tyttären, Annan ristiäisvieraiden joukossa v. 1691 mainitaan kenttävääpeli Jöran Raija.  Kuolinmerkinnässään 18.9.1698 hänet mainitaan vanhaksi kenttävääpeliksi.
Simon oli kuollut vain paria viikkoa aiemmin 47-vuotiaana 4.9.1698. Heidän kuolemaansa on saattanut edesauttaa 1695-1697 vallinnut poikkeuksellisen voimakas nälänhätä ja sitä seuranneet tautiepidemiat. Suuret kuolonvuodet, kuten niitä on kutsuttu, vaivasivat koko Pohjois- Eurooppaa toistuvista katovuosista johtuen. Tautien leviämistä edesauttoi nälän heikentämän kansan vaellus ruoan ja toimeentulon perässä pitäjästä ja talosta toiseen.
Heikki Rantatupa, Historialliset kartat http://www.vanhakartta.fi/
Jonas Strengin kartat v 1646 Huittisten Raijalan kylä (kuvalinkistä isompi kartta)

Pentzelstierna

Simon Raijan ja Katariina Erkintyttären häitä vietettiin v.1681 Huittisten pappilassa. Tuolloin Simon oli vielä kersantti. Katariina Erkintytär Pentzelstierna asui Huittisten pappilassa äitinsä sisaren, lääninrovasti Andreas Keckoniuksen lesken Katariina Gjös'in luona. Avioliiton sakramentit lienee lukenut Katariinan serkku, kirkkoherra Johan Keckonius.
Komean sukunimensä morsian oli perinyt isältään Erik Jöransson Pentzelstiernalta (tai Penselstjerna, k.1694. Esiintyy myös patronyymilla Jacobsson.). Oliko Erik huumorimiehiä tekaistessaan itselleen näin ylevältä kalskahtavan nimen? Tämän "pensselitähden" tiedetään joissain yhteyksissä myös mainitun taidemaalariksi. Ehkä hän piti itseään peräti tähtimaalarina, vai olisiko kuvannut maalauksissaan tähtitaivaita? Yhtään säilynyttä teosta ei taideta tuntea... Vai oliko taustalla kuitenkin vakavammin otettava syntyhistoria? Emämaassa Ruotsin puolella vaikutti Benzelstierna- suku mutta nähtävästi hiukan Erikimme jälkeen. Mitään yhteyttä tähän sittemmin aateloituun sukuun ei ole osoitettu.
Erik Jöransson Penzelstierna toimi Kokemäellä Vuolteen kartanon tilanhoitajana. Kaisa Kyläkoski mainitsee blogissaan Sukututkijan loppuvuosi Erikin toimista 1655-1656 seuraavan tapahtuman:
...Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.
 Tuomion täytäntöönpanosta ei ole tietoa. Myöhemmin hän on toiminut Kokemäen pitäjänkirjurina 1690- luvun alussa, joten kirjoituskättä ei ilmeisesti ainakaan katkaistu. Kyläkosken mukaan Erik Pentzelstierna on Kokemäen tapahtumien jälkeen vaikuttanut Perniössä 1659. Hän on ollut ehdolla kirkonisännäksi, mutta jäi valitsematta koska asui liian kaukana kirkosta ja oli liiaksi matkoilla hoitaakseen virkaansa kunnialla. Erikin ja perheensä Perniön vaiheista kertoo myös teos "Perniön pitäjä" jonka mukaan v 1661 kirkon penkkijärjestyksessä Erikin paikka oli 4. rivillä sekä rouva ja tytär 8. rivillä. Hänet mainitaan myös kruunun verovirkamieheksi. Edelleen Kyläkosken tutkimuksia lainaten; Erikin perintöä käsiteltiin Kokemäen käräjillä v. 1704. Tyttären perätessä osuuttaan kävi ilmi että varoja ei ollut riittävästi edes ruumiin pesemiseksi ja hautaamiseksi.
Vaikka sukutaustansa on toistaiseksi tuntematon, on Erik Pentzelstiernalla täytynyt olla jossain määrin merkittävä säätyasema. Hän avioitui aatelisen Kokemäen kirkkoherran tyttären, Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin (1627-1708) kanssa.

Laitetaanpa tästä kohtaa tarina tauolle ja jatketaan Stenbergien Gjös-sukuisten esi-isien vaiheita seuraavassa kolmannessa osassa.

Tästä voit palata juttusarjan muihin julkaistuihin osiin:

Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)