Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa V - maisterin spiritus familiaris

Aiemmasta blogiartikkelistani Stodius-sukuun liittyen kävi ilmi miten suku sai nimensä Turun linnankirjuri Henrik Hanssonin puujalasta. Tämän latinan sukuisen muodon ottivat käyttöön Henrikin ja vaimonsa Elisabet Martintytär Kyrön lapset - todennäköisimmin Martin Henrikinpojan aloitteesta. 

Martin (Martti, Martinus, Mårten) oli oletettavasti vanhempiensa esikoinen. Isänsä tiedetään aiemmassa artikkelissa kerrotun mukaisesti jääneen leskeksi ja avioituneen uudelleen n. 1590 koskapa Martin syntyi 9.11.1590. Nimensä hän lienee saanut äidin isän, Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrön (Kyröläinen) mukaan. Nuorimies oli siinä määrin ilmeisesti osoittanut teräväpäisyyttä, että hänet laitettiin Turun Katedraalikouluun. Isänsä kirjuri- ja kauppalaivuritaustan ja äidin kauppiassuvun huomioiden lienee vanhemmilla ollut jonkinlaista määrätietoista suunnitelmaa pojan kouluttamiseksi.

Tätä Suomen ensimmäistä, 1200-luvun lopulla perustettua koululaitosta ylläpiti kirkko ensisijaisena tarkoituksenaan valmentaa tulevia pappeja ja virkamiehiä tarpeisiinsa. Oppiaineina oli luonnollisesti Raamatun opiskelua jonka lisäksi harjoitettiin latinan kielen grammatiikkaa (kielioppia), retoriikkaa (puhetaitoa) ja dialektiikkaa (väittelytaitoa). Koulu sijaitsi Tuomiokirkon yhteydessä kirkkokorttelissa. Isänsä omisti jo mahdollisesti tuolloin talon samasta korttelista, joten Martinin koulumatka oli lyhyt.

Turun kaupungin kartta 1634 (Kansallisarkisto)
Ahkeralle opiskelijalle avautui tie maailmalle Saksaan Rostockin yliopistoon. Opiskelu ulkomaalaisessa yliopistossa ei ollut aivan kaikkien ulottuvilla. Siihen tarvittiin oman pään lisäksi pääomaa. Henrik Hanssonin perhepiirissä sitä jonkin verran on ollut, mutta lisäavustusta opintoihin tuli Turun kaupungin kassasta. Martin Finno nimellä hänet on kirjattu 32-vuotiaana ylioppilaana Rostockissa kesäkuussa 1623. Tätä ei hänen jo tuolloin autuas isänsä Henrik Hansson ollut enää todistamassa. Opinnot jatkuivat vielä Wittenbergissä Saksassa, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi 21.9.1624. Wittenberg oli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, missä vajaat sata vuotta aiemmin oli etunimikaimansa Martin Luther legendan mukaan naulannut teesinsä kirkon oveen.

Martin palasi kotimaahansa 37-vuotiaana filosofian maisterina vuonna 1627 ja vihittiin ilmeisesti Turussa papiksi seuraavana vuonna sekä valittiin tuomiokapitulin jäseneksi. Aluksi hänet asetettiin konrehtoriksi aiempaan opinahjoonsa Turun katedraalikouluun Gabriel Melartopaeuksen toimiessa rehtorina. Hän oli toiminut jo Martinin kouluvuosina teologian lehtorina. Melartopaeuksen jälkeen rehtorin virka tuli Martin Stodiukselle vuodesta 1630.

Hiukan sivuraiteelta tulkoon kerrotuksi:
Rehtori Melartopaeuksen appi Johan Ottesson Klöfverblad  (k. 1641) on vaimoni sukulinjassa suora esi-isä 14 sukupolven takaa. Katedraalikoulun rehtorina 1568-1578 ja 1584 toiminut Jacobus Finno (s. n. 1540 - k. 1588) on samoin hänen 14 sukupolven takainen esi-isänsä. Finno oli avioliitossa huomattavan turkulaisen Myllärin kauppiassuvun tyttären Margareta Henrikintyttären (k. 1605) kanssa. Myllärit ovat kenties olleet aikalaisina liikesuhteissa Martin Stodiuksen äidin isän Kyrön kauppiassukuun, joilla molemmilla oli myös suhteita Turun linnaan ja Juhana herttuan hoviin.

Martin Stodiuksen sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/sinetit.html
Turkuun valittiin uutta kirkkoherraa v. 1633 ja useat kaupunkilaiset olisivat olleet yleisesti pidetyn Martin Stodiuksen kannalla. Valituksi tuli kuitenkin Eskil Petraeus.
Katedraalikoulu muutettiin Turun kymnaasiksi 1630, jossa Martin Stodius toimi kreikan kielen apulaisopettajana v. 1633 sekä rehtorina 1634-1635 ja teologian lehtorina 1636. Hän toimi myös lyhen aikaa Viipurin katedraalikoulun rehtorina 1633-34.
Turun kymnaasista muodostettiin vuonna 1640 Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia Suomen kenraalikuvernöörin Pietari Brahen toimien seurauksena.  Martin Stodius oli uuden Akatemian ensimmäisten professoreiden joukossa, toimien n.s. pyhien kielten, eli heprean ja kreikan kielten professorina vuodesta 1640. Rehtorin paikkaan Martin Stodius sai antaa etusijan jälleen Eskil Petreukselle, joka oli hänet syrjäyttänyt jo aiemmin kirkkoherran virkaa tätytettäessä. Martin Stodiuksesta tuli kuitenkin Akatemian rehtori myöhemmin v. 1646, samana vuonna kun Pietari Brahesta tuli laitoksen kansleri. Rehtorikausia oli jatkossa vielä 1651-52 ja 1658-59. Lisäksi hän hoiti teologian professuuria vuosina 1654 ja 1658.
Professuurien ja tuomiokapitulien jäsenten palkkioita katettiin myöntämällä n.k. prebendoja. Martin Stodius nautti tuloja Liedon ja Naantali-Raision prebendaseurakunnan kirkkoherrana.

Osa Albert Edelfeltin maalauksesta "Turun Akatemina vihkiäiset"
Akatemian perustaminen oli merkittävä tapahtuma niin Suomelle kuin koko valtakunnallekin. Avajaisjuhlallisuuksissa oli koolla suuri osa Suomen oppineista ja merkkihenkilöistä Pietari Brahen, piispa Iisak Rothoviuksen ja rehtori Eskil Petraeuksen johdolla.
(Wikimedia)
Ennen Akatemian perustamista, vuonna 1638 asetettiin komitea suomenkielisen Raamatun käännöstyötä suorittamaan. Martin Stodius nimettiin komitean jäseneksi - olihan hän suomalaissyntyinen sekä kreikan, heprean ja latinan kielten taitoinen ja kykeni siten lukemaan Raamattua alkuperäiskielellä.
Mikael Agricola oli suomentanut Uuden Testamentin  vuonna 1548 (Se wsi testamenti käännettynä "puolittain grekan, puolittain latinan, saksain ja ruotsin kielistä"), mutta Vanhan Testamentin sana oli edelleen tavallisen kansan tavoittamattomissa. Raamatun suomennostyöstä vastasi Eskil Petraeus sekä Stodiuksen lisäksi Henrik Hoffmann ja Yrjö Favorinus. Työ saatettiin loppuun v. 1642, jolloin julkaistiin 1200 kpl:n painos "Biblia, se on: coco Pyhä Raamattu suomexi".
Tältä se sitten kuulosti Martin Stodiuksen ja kumppaneiden suomenkieli:

 ALgusa loi Jumala Taiwan ja Maan. Ja Maa oli autia ja tyhjä, ja pimeys oli sywyden päällä. ja Jumalan Hengi lijckui weden päällä.
JA Jumala sanoi: tuloon walkeus, ja walkeus tuli. Ja Jumala näki walkeuden hywäxi. Nijn Jumala eroitti walkeuden pimeydestä, Ja cudzui walkeuden päiwäxi, ja pimeyden yöxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, ensimäinen päiwä.
JA Jumala sanoi: tulcon walkeus wetten waihelle, eroittaman wesiä wesistä. ja Jumala teki wahwuden, ja eroitti weden cuin oli wahwuden alla, sijtä wedestä cuin oli wahwuden päällä. Ja tapahtuinijn. Ja Jumala cudzui wahwuden Taiwaxi. Ja tuli ehtosta ja amusta, toinen päiwä.
JA Jumala sanoi: coconducon wesi taiwan alla erinomaiseen paickaan, nijn että cuiwa näky, Ja tapahtui nijn. Ja Jumala cudzui cuiwan Maaxi, ja wetten cocouxen hän cudzui Merexi. Ja Jumala näki senhywäxi,
Ja Jumala sanoi: wihottacon maa ja caswacon ruohon josa siemen on, ja hedelmäliset puut, että cukin laistans hedelmöidze, josa on oma siemen idze hänesäns maalla. Ja tapahtui nijn. Ja maa wihotti ja caewoi ruohon, josa siemen oli laistans, ja hedelmäliset puut, joiden siemen oli idze heisäns, cusakin laistans. Ja Jumala näki sen hywäxi. Ja tuli ehtosta ja amusta colmas päiwä. (1. Moos.1:1-13.)
Martin Stodiuksen ei tiedetä olleen erityisen tuottoisa tutkimusjulkaisuissaan. Ainoa tunnettu tuotos käsitteli ihmisen vapaata tahtoa. Hän julkaisi joitakin onnittelu- yms. runoja. Eskil Petreusta hän auttoi tämän julkaistessa ensimmäisen Suomen kielen kieliopin (Linguae Fennicae brevis institutio) v. 1649. Luonnontieteitä ja -filosofiaa sekä niiden mysteereitä kohtaan hän osoitti erityistä kiinnostusta ja tutki niitä myös oppilaidensa kanssa; esimerkiksi tulen sytyttämistä auringonvalon ja lasilinssin avulla sekä näkymätöntä kirjoitusta alunavedellä, joka tulella lämmitettäessä muuttuu näkyväksi. Hänen kiinostuksensa okkultismiin ja kabbalismiin katsottiin noihin aikoihin hyvin arveluttavaksi. Puhdasoppisuutta pyrittiin voimallisesti varjelemaan kaikenlaiselta noituudelta ja pakanallisilta
"John Dee and Edward Kelly evoking a spirit"c Wikimedia
ajatuksilta. Kiinnostuksensa aiheeseen hän on varmaankin saanut opiskeluvuosinaan Saksassa. Toimintansa herätti myös Akatemian piirissä huomiota ja konsistorille esitettiin v. 1644 syytöksiä Stodiuksen kyseenalaisista toimista. Ylioppilas Eerik Mikonpojan vanhemmat syyttivät tämän saattaneen salatieteillään oppilaansa mielenvikaiseksi. Väitettiin että herra maisteri Stodiuksella olisi hallussaan "spiritus familiaris", kotihenki jonka avulla haltijansa saattoi hankkia vaurautta ja edistää omaa etuaan. Lisäksi eräät oppilaat tiesivät Stodiuksen hallussa olevasta epäilyttävästä kirjallisuudesta, jonka Stodius myönsikin. Piispa Rothovius, joka oli tunnettu puhdasoppisuuden vaalija vaati Stodiusta puhdistautumaan esitetyistä syytöksistä. Rothovius oli jo Akatemian avajaissaarnassaan tuonut esille vaatimuksensa kaikenlaisen noituuden ja taikuuden kitkemiseksi. Toistaiseksi vaatimukset eivät johtaneet toimenpiteisiin. Useat virkaveljet todistivat Stodiuksen puolesta, vaikkakaan eivät yksimielisesti. Asia tuli kuitenkin uudelleen esille v. 1653 maisteripromootiossa. Väitettiin että jotkin tutkinnon suorittaneista olivat saaneet Stodiuksen opastuksella apua mustasta magiasta. Esille tuli uudelleen Stodiuksen hallussa olevat epäilyksiä herättävät kirjalliset teokset. Asiaa tutkinut konsistori löysi mielestään riittävät perusteet ja erotti Martin Stodiuksen professuuristaan v. 1656. Erottaminen jäi kuitenkin toimeenpanoa vaille, koska Akatemian kansleri kreivi Pietari Brahe asettui puolustamaan Martin Stodiusta eikä katsonut aiheelliseksi vahvistaa konsistorin päätöstä.

Jo iäkäs, 70-vuotias Martin Stodius pyysi virkakiistaan väsyneenä eroa Akatemiasta v. 1660 ja anoi kirkkoherran virkaa palkkapitäjästään Naantalista, joka hänelle sitten myönnettiinkin. Martin Stodius hoiti Naantalin kirkkoherran virkaa vuoteen 1674, jolloin hän sairauteensa vedoten luovutti tehtävät vävylleen ja pitkäaikaisen Akatemiakollegansa pojalle Andreas Eskili Petraeukselle.

Martin Stodiuksen puoliso oli Elisabeth Peterintytär Dryander. Hänen sukujuuriaan ei tunneta - kenties he tapasivat Saksassa Martinin opintovuosina. Heidän ainoa tunnettu lapsensa Elisabeth on syntynyt v. 1640 Martinin ollessa jo 50-vuotias.

Martinus Henrici Stodius kuoli 85-vuotiaana 16.1.1676 ja hänet haudattiin yhdessä puolisonsa kanssa 20.2.1676 Turun Tuomiokirkkoon.

Elisabethin ja Andreas Petraeuksen lapset olivat:
Karl Petraeus (k. 1718) luutnantti
Johan Petraeus (k.1739) Drottningskärin komendantti, kapteeni
Eskil Petraeus (k.1696) apulaispappi 


Kyrö l. Kyröläinen


Martin Stodiuksen ädin ja Henrik Hanssonin toisen puolison, Elisabetin isä Martti Pekanpoika (Mårten Pehrsson) Kyrö l. Kyröläinen (k. jälkeen 1570) oli varakas valtaporvari. Hänet mainitaan Turussa vuosina 1530-1563. Veljensä Hannu Pekanpoika (Hans Pehrsson) oli Turun pormestari. Kuten aina, kruunun kassakirstut kolisivat tyhjyyttään. Mårten Kyröläinen on voudin 21.7.1582 päiväämän päätöskirjelmän mukaan lainannut merkittävän summan valtion kassaan. Velkaa ei ole kyety maksamaan takaisin, jonka johdosta tässä dokumentissa myönnetään määräaikainen (25 v ?) verovapaus hänen vaimolleen Walborg Olofsdotterille sekä heidän perillisilleen koskien kahta omistamaansa tilaa Tyrväänkylässä Ylä-Satakunnassa.
"Efter det vår tro undersåte borgare i Åbo Mårten Kyröläinen i sin lifstid har försträckt till vår och Riksens nödtorft en summa penningar, och arfvingarna ej ännu fått någon betalning, har vi fördenskull af gunst och nåde undt och efterlåtit Mårten Kyröläinens efterlefverska hustru Valborg Olofsdotter och deras arfvingar 25 (? numero epäselvä) års frihet för alla årliga utskylder som dem bör göra af de två hemman som dem tillkommer i Tyrvis by i Övre Satakunda, dock med den besked att samma Renta skall afreknas i den summa som han af oss och crono hafver till att krefva. Vår tillförordnade ståthållare i Finland, cammererare och befallningsmän bör ej göra härvidlag något hinder för Mårten Kyröläinens arfvingar." 
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=34478
Martin puoliso Vappu Olavintytär (Valborg Olofsdotter) (s. ennen 1522 - k. jälkeen 1582) oli mahdollisesti syntynyt Tyrväällä nimismies Olavi Jaakonpojan (k. jälkeen 1522) tyttärenä. Puolisonsa kuoli varhain ja Vappu hallitsi kauppahuonetta ilmeisen menestyksekkäästi. Kuten on käynyt ilmi aiemmin esitellystä Juhana III:n dokumentista Henrik Hanssonin saatavien maksamiseksi, on Vappu Olavintytär ollut aviossa Nils Torkilssonin kanssa, joka v. 1592 mainitaan H.H:n vaimon isäpuoleksi. On myös esitetty, että Vappu Olavintytär olisi ollut aviossa lisäksi Ispoisten Sigfridin kanssa ja olisi siten se Walborg joka kirjuri-Sigfridin vaimona mainitaan v. 1577 Kaarina Maununtyttären Liuksialan saattuessa. Kyrön Vappu Olavintyttären tiedetään kuuluneen Juhana III:n tuttavapiiriin.
Tyrvään Kiikoisissa 1540-1566 vaikuttanut Karkun Collinus suvun varhainen esi-isä Olavi Kyröläinen ei nimestä ja asuinpitäjästä huolimatta nykytiedon mukaan ole suoranaisessa sukuyhteydessä tässä puheena olleeseen sukuun. Karkun Collinukset liittyvät esivanhempiini toista sukuhaaraa ja olen heistä kirjoittanut aiemmin blogissani Karkun Stenbergien esivanhempina.



Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

torstai 3. marraskuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista osa II - Turun linnankirjuri

Stodius-suvun alkuperästä on sukuhistorioitsijoiden piirissä monenlaista tulkintaa. Edeltävässä blogiartikkelissani toin esille tutkimuslinjoja liittyen Gode-Aurelius sukuhaaramme esipolviin Erkki Henrikinpoika (Erik Henriksson) Stodiuksen (s. 1590 jälk, - k. 1654) myötä.
Hänen isänsä tiedetään olleen Turun linnankirjurina toiminut Henrik Hansson (s.n. 1555 - k.1619), jonka vaiheita ja perhesuhteita käyn läpi tässä artikkelissa.

Varhaisin tieto Henrik Hanssonista on vuodelta 1573 (mahdollisesti jo 1570), jolloin hänet mainitaan Klaus Åkenpoika Tott'in palveluksessa. Veljensä Roland Hansson oli jo aiemmin v. 1569 Tottin palvelijana. Tämä maineikas sotapäällikkö oli niihin aikoihin Viron ylipäällikkö ja käskynhaltija. Hän hallitsi m.m. Sjundbyn kartanolinnaa, jonka valtiaaksi hän oli tullut avioliittonsa kautta. Lisäksi hänellä oli kuningas Erik XIV:n aikana myönnettyjä läänityksiä eteläisessä Suomessa. Omaisuutensa hoitoon ja etujensa valvontaan hän tarvitsi palkollisia, jollaisia Henrik ja Roland siis olivat.

Loppuvuodesta 1573 Henrik Hansson on kuitenkin jo kanslia-apulaisena (Cantzelij förvant) kuningas Juhana III:n palveluksessa. Veljensä Roland oli ilmeisesti myös jo vuonna 1570 mainittu samassa toimessa. Kansallisarkistossa on luettavissa kuninkaan määräys Henrikin vuosipalkasta 5.11.1573
(Suomea koskevia kuninkaallisia kirjeitä 1540-1634 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719361) :

"Juhana Kolmas Jumalan armosta Ruotsin, Göötan ja Vendin etc. kuningas 
Teemme tiettäväksi, että me olemme suosiosta ja armosta myöntäneet ja suoneet nyt tällä avoimella kirjeellämme otolliseksi ajaksi tälle uskolliselle palvelijallemme ja kansliakirjurille Henrik Hansinpojalle vuosipalkaksi ja toimeentuloksi neljätoista taalaria, yhden vaatekerran, viljaa yksi puntaa, voita kuusi naulaa, minkä takia meidän kamarineuvoksemme, kamreerimme, kasssanhoitajamme ja kaikkien muitten, joilla meidän vuoksemme on tahtoa, velvollisuutta ja valtaa, tulee tietää, etteivät he tee tämän jälkeen edellämainitulle Henrik Hansinpojalle tämän täyttämiseksi mitään estettä tai haittaa. Kirjoitettu meidän kuninkaallisessa linnassamme Tukholmassa, marraskuun 5. pnä vuonna 1573 yhdennellätoista meidän hallintomme aikaa."
 (käännös  Matti Lund http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-5.html)
Turun linna 1500-luvulla (c JP Mattjus)
 Valtakunnassa oli tapahtunut vallanvaihto v. 1569, jossa edesmenneen kuninkaan, Kustaa Vaasan pojat Erik XIV ja Juhana-herttua taistelivat keskenään vallasta. Istuva kuningas Erik XIV syrjäytettiin syksyllä 1568 ja vangittiin puolisonsa Kaarina Maununtyttären ja lastensa kera. Juhana herttua julistautui kuninkaaksi 1569. Vangittu Erik tuotiin perheineen lyheksi aikaa Turun linnaan. Juhana päätti ilmeisesti tulevien kruununperijöiden pelossa erottaa aviopuolisot. Erik vietiin lopulta Gripsholman linnaan ja Katariina sekä lapset Sigrid, Gustaf ja Henrik.sijoitettiin Turun linnaan heinäkuussa 1573. (Tämä siis n. 3kk aiemmin kuin Henrik Hanssonille kirjattu palkkamääräys).
Erik kuoli vankeudessa, ilmeisesti myrkytettynä veljensä toimeksiannosta v. 1577.

Entinen kuningatar eleli lapsineen eristyksissä ja vankina hänelle osoitetussa osassa linnaa, kuitenkin siedettävissä oloissa. Ankara takaisku Kaarinalle tuli kun poikansa Gustav siirrettiin Juhanan määräyksestä Puolaan, kuningatar Katariina Jagellonican kotimaahan. v. 1575. Linnan tilit tuolta ajalta eivät tiedä paljastaa juurikaan mitään Kaarinaan liittyvää lukuunottamatta runsasta kynttilöiden kulutusta josta voutia oli tiukattu. Tämä antoi selityksen seuraavin sanoin: "Niin kauan kuin Kaarina Maununtytär oli linnassa, ei kynttilöitä koskaan yöllä sammutettu."

Seuraava tieto Henrik Hanssonista ajoittuu vuodelle 1577 ja liittyy e.m. tapahtumiin; Juhana III lahjoitti veljensä leskelle, Kaarina Maununtyttärelle elannoksi ja asuinpaikaksi Kangasalan Liuksialan kartanon. Hänen ja lastensa muuttoa 1.6.1577 Turun linnasta Porin kuninkaankartanon kautta Kokemäenjoen vartta ylävirtaan ja Liuksialaan seurasi saattue, johon kuului myös Henrik Hansson. Mukana olleista on tunnistettavissa ainakin entinen Kustaa Vaasaan sihteeri Jaakko Teitti, joka tuohon aikaan oli Juhanan epäsuosiossa. Lisäksi seurueessa oli Ispoisten Sigfrid-kirjurin vaimo Walborg. Ispoisten suvulla on ollut jonkinasteista kanssakäymistä Henrik Hanssonin suvun kanssa - kenties jopa sukulaisuussuhde. Saattueen jäsenistössä mainittu kirkkoherran rouva Britta (Olofsdotter) oli maineikkaan piispa Mikael Agricolan leski.

Yllä olevassa otteessa (s.52) mainitaan Liuksialan saattueen henkilöt.
Suomi -Tidskrift i fosterländska ämnen 1849 / Finska litteratursällskapets förlag / Karin Månsdotters lefverne / O.Rancken

Kaarina Maununtytär
(Wikimedia)
Oliko sattumaa että Henrik oli palkattu Turun linnaan Kaarina Maununtyttären ja lastensa saapumisen aikoihin ja että tämä sittemmin oli mukana saattueessa Liuksialaan? Oliko tapahtuneella juurensa kiistellyssä sukukronikassa mainitusta Hans Erikssonin - Henrikin oletetun isän - läheisestä yhteydestä Kaarina Maununtytttäreen? Tästä oletetusta yhteydestä on mainittu myös ylläolevan artikkelin "Karin Månsdotters lefverne" sivulla 4. Niin tai näin, Henrik Hansson on ollut tuon aikajakson 1573-1577 Turun linnassa. Palveliko hän toimissaan Kaarinaa ei ole tiedossa. Tässä voimme kukin tahollamme antaa mielikuvituksen värittää tarinaa...

Antti Järvenpää on koostanut otteita Turun linnan tilinpidon alkuperäisdokumenteista 1577-1578, jotka saattaisivat liittyä Henrikin opintoihin. ( http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HenrikHansson/index.html.)
Eräässä dokumenteista mainitaan Lasse Larsson, jonka vaimo mahdollisesti "hustru Britta Lasse Larssens" esiintyy yhtenä Liuksialan saattueen jäsenenä. Mitään varmaa todistetta ei kuitenkaan ole sille että nämä kaikki Järevenpään esittämät dokumentit koskevat tässä käsiteltävää Henrik Hanssonia. Turussa tiedetään myös muita Henrik Hansson -nimisiä henkilöitä niihin aikoihin.

Vuonna 1580 hänet on ylennetty kanslia-apulaisesta linnan alikirjuriksi - kenties opintojensa seuraamuksena. Samana vuonna linnan käskynhaltijaksi asetettin Julius Gyllenhielm, Juhana III:n avioton poika tämän suhteesta Kaarina Hannuntyttären kanssa. Koska Kaarina ei ollut ylhäistä sukua, avioitui Juhana puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa. Kaarina Hannuntytär sai Juhanalta elannokseen ja asunnoksi Kangasalan Vääksyn kartanon. Näin Juhanan "frillasta" tuli lähes naapuri veljensä Erikin "frillan" Kaarina Maununtyttären kanssa. Samana vuonna 1580 linnaan asettui myös Pontus de la Gardie puolisonsa Sofia Gyllenhielmin kanssa, joka oli Juliuksen sisar. Kaarina Hannuntyttären toinen puoliso, Juliuksen ja Sofian isäpuoli, Lars Hordeel nimitettiin samaan aikaan Turun linnanvoudiksi. Linnanpäällikkönä toimi Bertil Erikinpoika Ljuster, joka oli kuninkaan pitkäaikainen luottomies - hän oli m.m.vastannut Erik XIV:n vartioinnista Turussa. Näin Juhana III miehitti omalla klaanillaan Turun linnan hallinnon, jonka rattaaksi kirjurinuorukainen asetettiin.

Turun linnan kirjurintupa (c JP Mattjus)
Pontus de la Gardien hovijunkkareiden piirroksia
Turun linnan kirjurintuvan seinässä vuodelta 1584 (c JP Mattjus)

Turun linnaan majoittui myös Juhana-kuninkaan entinen jalkavaimo Kaarina Hannuntytär, nyt siis linnanvoudin puolisona. Hänen seurassaan olivat Juhanan ja Kaarinan yhteinen lapsi Lucretia sekä Lars Hordeelin kanssa yhteinen 7-vuotias tytär Anna.
Linnaan muodostui jälleen pitkän tauon jälkeen jonkinlaista hovielämää. Juhanan herttua-aikojen jälkeenhän linna oli ollut ainoastaan hallinnollinen ja sotilaallinen keskus. Hovin ylimpänä valtiaana toimi Pontus de la Gardie, vaikkakin oli lähes jatkuvasti sotaretkillä venäläisiä vastaan m.m. Karjalassa ja Baltiassa.

Kovin leveää ei leipä linnan kirjurina ollut, koska hänet on v. 1581 todettu varattomaksi. Pontus de la Gardie määräsi hänelle maksettavaksi palkkaa kymmenen taaleria rahaa ja kahdeksan kyynärää kangasta. Olisiko mennyt osin hamekankaaksi morsiolle?
Henrikin avioitumisesta tiedetään ainoastaan välillisesti. Turun Tuomiokirkkoon haudattiin Henrick Hanssonin puoliso Bireta:

"Åhren effter Christi byrd 1589 then 25 Aprilis affsomnadhe i Gvdhi saligh hvstrv Birita Henrick Hanssons -, och ligger här medh sine fem barn begraffeen hvilkom Gvdh een saligh vpståndelsse förläne.HIOB XIX CAP Iagh weet at min förlossare leffver och han skal på sidstonne vpweckia migh aff iordenne"
Henrik Hanssonin käyttämän vaakunakuvion kirjaimet H.H. sekä tähti- ja ristikuvio ovat luettavissa
http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/rsinettike.htm
hautakivessä, joka on kirkossa nähtävillä tänäkin päivänä. Hautakivi on nykyisin nostettuna lattiasta pystyyn kirkon käytäväseinän viereen. Hauta oli alunperin Tavast-kuorin oikeassa reunassa rauta-aidan vieressä. Nyt paikalla on Evert Hornin ja puolisonsa Margareta Fincken sarkofagi

Kuten kiven tekstistä käy ilmi, on Henrikillä ja Biretalla ollut viisi lasta vaimon kuollessa 1589, jotka ovat myös haudattuina tähän samaan Turun Tuomiokirkon hautaan. Lapsien nimistä ja kohtaloista ei ole tietoa. Biretan kuolinvuodesta voidaan päätellä, että heidän on täytynyt olla aviossa viimeistään 1580. Henrik Hanssonin tarkka syntymäaikakaan ei ole tiedossa, mutta edellä olevista tapahtumista voidaan arvioida syntymäajaksi n. 1555, joka sopisi myös arvioituun avioitumisen ajankohtaan viimeistään 25 vuotiaana. Myöskään vaimon sukutaustasta ei ole varmaa tietoa. Häntä on arveltu m.m. Israel Stiernkorsin tyttäreksi. Tämä sukuyhteys selittäisi kenties Henrikin risti-tähti vaakuna-aiheen. Stiernkorseilla on myös sukuyhteys aiemmin mainittuun Ispoisten-sukuun.

Henrik Hansson eteni virkauralla. Hänet mainitaan linnan pääkirjuriksi v. 1584. Lisäksi hänen tiedetään harjoittaneen kauppapurjehdusta 1580-luvulla. Kirjoitus- ja laskutaitoinen hän oli kirjuritoimensa vuoksi - kenties kielitaitoinenkin. Kauppalaivat purjehtivat Turusta Ruotsin ja Baltian lisäksi Saksaan Wismariin ja Lyypekkiin. Ehkä tämän myötä syntyneet liikesuhteet vaikuttivat siihen, että leskimies Henrik Hansson avioitui uudelleen  v. 1590 merkittävän turkulaisen Kyrön kauppahuoneen Elisabet Martintytär Kyrön (s. ennen 1570 - k.jälkeen 1629) kanssa. (Kyröläisistä kirjoitan muutama rivin tulevassa artikkelissa.)
Jonkin verran varallisuutta alkoi tuossa vaiheessa olla koossa, koska hän on avustanut alati niin niukkaa kruunun varantoa rahaa lainaamalla, jonka lisäksi hän on ollut kolme vuotta palkatta. Tästä asiantilasta on dokumenttina kuningas Juhana III:n allekirjoittama dokumentti 5.8.1592 jossa ohjeistetaan alamaisia toimenpiteisiin Henrik Hanssonin saatavien turvaamiseksi:

"Siitä, ettei hänen hovimiehensä, tämä meidän palvelijamme ja kirjurimme Turun linnassa Henrik Hansinpoika ei ole saanut kolmeen vuoteen vastaanottaa palkkaansa vaatteissa ja rahoissa eikä yhtä hyvin viljanakaan, jonka me olemme hänelle hänen elinajakseen itse allekirjoittamallamme avoimella kirjeelläämme vuotuisesti tunnustaneet ja suoneet, mistä täällä myös meidän kuninkaallinen laskukamarimme todistaa, niin tämän johdosta käskemme me tämän kautta, että millä vain mikä voidaan keinoksi siitä ylipääsemiseksi löytää, täytyy hänelle hyvittää joko ulosmaksujen ja verojen muodossa siitä talosta, jonka hänen vaimonsa isäpuoli Niiles Torkkelinpoika omistaa Ruskon kappelikunnassa, tai muuten korvata, ja varsinkin, kun hänellä on sitä paitsi tämän palkkansa lisäksi vaadittavana ne hänen lastensa äidinperintö- ja muut rahat, jotka hän on linnan välttämättömiä menoja varten lainannut, ja omaksi lainakseen ottanut ja niiden maksusta takuuseen mennyt. Ja teemme me täten tämän kautta tiettäväksi, mikä tahtomme on, meidän oikealla sinetillämme varustettuna Kuninkaansaarella (Konungs öö = Kungsö?) elokuun 3. pnä 1592.
Me Juhana kolmas Jumalan Armosta."
(Suomennos Matti Lund http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-5.html   http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719273)
Kirje on päivätty vain hieman yli 3 kk ennen kuningas Juhana III:n kuolemaa 17.11.1592. Valtakunnassa alkoi uusi myllerrys ja valtaistuinpeli sai jatkoa. Näistä tapahtumista ja Henrik Hanssonin vaiheista kirjoitan seuraavassa blogiartikkelissani.

Juhana III
(Wikimedia)


Lähteitä, linkkejä ja oheislukemistoa:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)