Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita

Parissa aiemmassa blogikirjoituksessani olen käynyt läpi Blankenfeldien suvun historiaa Baltiassa ja Berliinissä liittyen Ylöjärven Hirvijärven esipolvien vaiheisiin. Tässä yhteydessä tuli esiin Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in avioliitto ja kytkentä sukupuuhumme. Rouvan nimi tunnetaan dokumenteissa myös m.m. muodoissa Kone ja Kunigunde. Hänet tiedettiin Tallinan ja Saarenmaan arkkipiispan Georg von Tiesenhausen'in sisareksi. Puolisonsa Franz von Blankenfeld'in veli Johann von Blankenfeld toimi tämän edeltäjänä Tallinnassa sekä Tarton ja Riikan arkkipiispana. Nämä baltian saksalaiset valtasuvut olivat siten kontaktissa ja toimivat samassa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kerroksessa.
Allaolevassa esityksessä esiintyvä numerointi henkilön nimien jäljessä viittaavat Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Tiesenhausen'it saapuivat Liivinmaalle noin 1210-luvulla katolisten saksalaisten piispojen ja saksalaisen ritarikunnan ristiretkeläisten vanavedessä. Heidän alkuperänsä on johdettavissa Saksaan Weser-joen varrelle, Nienburgin pohjoispuolelle. Niillä seuduilla heitä tunnetaan Wölpen kreivien ministeriaaleina sekä von Hoyan kreivien vasalleina. T.s. he suorittivat hallinnollisia ja sotilaallisia palveluita saaden vastineeksi läänityksinä maa- ja verotusoikeuksia sen aikaisessa feodaalisessa yhteiskunnassa.

Suvun nimestä esiintyy useita variaatioita, m.m. Tisenhu(i)sen ja Thyssenhusen. Tiesenhausenit olivat varsin merkittävä aatelissuku Baltian alueella useiden vuosisatojen ajan ja sen jäsenet levittäytyivät lukuisina saksalaisen ritarikunnan ja katolisen kirkon hallintovallan liepeillä. Saavuttamassaan asemassa he hallitsivat merkittäviä maaomaisuuksia ja maaorjien asemassa olleita talonpoikia. Myöhemmissä sukupolvissa heitä esiintyy paronien ja kreivien ja vapaaherrojen arvonimillä. Oma vaatimaton sukuhaaramme kuitenkin erkaantui jo varhain ennen näitä korkea-arvoisia aatelisia.
Erään sukuhaaran tragedia on ollut aiheena Aino Kallaksen vuonna 1923 julkaisemaan pienoisromaaniin "Barbara von Tiesenhusen", joka on sittemmin myös oopperaan sovitettu.
"Pietarin tiellä" on Jaan Kross'in kirjoittama romaani Rakveren taistelusta kaupunkioikeuksistaan Tiesenhauseneiden valtaa vastaan.

Christopher von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (k. ennen 12.11.1535) (2.2)

Konne von Tiesenhausen'in syntymä- ja kuolinaikaa emme tiedä. Hänen isänsä oli Christopher von Tiesenhausen, josta varhaisin maininta on vuodelta 1497 sisarustensa ja serkkunsa välisessä omaisuudenjaossa. Hänet luetaan nk. Karroll-Fehteln sukulinjaan, erotukseksi lukuisista Tiesenhausenin sukuhaaroista Liivinmaalla. Christopherin Anna-nimisen puolison alkuperästä ei ole varmuutta. Useat sukututkimukset esittävät hänet von Taube-sukuiseksi. Christopherille syntyi 10 jälkeläistä, joista yksi siis aiemmin mainittu Tallinnan ja Saarenmaan arkkipiispa Georg von Tiesenhausen.
Ritariksi mainittu Christopher hallitsi Liivinmaalla, nykyisen Latvian alueella useita maaomaisuuksia isän perintönä: Fehteln (Vietalva), Odensee (Odzienas), Ruschendorff (Krievciems) sekä Limen (Ungur).

Hans (Johann) (II) von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (s. n. 1420 - k.ennen 1497) (3.4)

Brigitte von Lechts (k. jälk. 1438) (3.5)

Ritari Hans (II) von Tiesenhausen mainitaan ensimmäisen kerran v. 1444 Fehteln'in omistussuhteissa. V. 1449 hän hankki omistukseensa puolet Kongota'sta (Kongetal, Konguta) sekä 1455 Odenseen (Odzienas) ja v. 1468 Ayasch'in (Adazi). Näiden lisäksi hänen hallinnassaan olivat Staren (Strazde), Limen (Ungur) ja Ruschendorff (Krievciems).

Hän oli avioliitossa Brigitte von Lechts'in kanssa. Eesti Rahvusarhiiv/Saagan arkistossa oleva dokumentti osoittaisi, että Hans olisi ollut aviossa tätä ennen Anna von Ungern'in kanssa ja kenties tämä Anna olisikin e.m. Christopherin äiti. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa muiden löytämieni sukuselvitysten kanssa, enkä ole kyennyt selvittämään allaolevan arkistodokumentin alkuperää tai luotettavuutta. Teoksessa "Geschlecht der Ungern-Stenberg "(Rudolf Ungern-Stenberg v.1875) Anna Ungern'in puolisoksi mainitaan Hans Diedrichinpoika von Tiesenhausen, joka on nähtävästi "meidän" Hansimme veljenpoika.

Tiesenhausen, Stammtafel; EAA.1674.2.195 s.7

Edelläkerrottu toimii jälleen muistutuksena siitä kriittisyydestä jolla näiden selvitysten ja tietolähteiden esittämiä tietoja tulee tarkastella. Nykytietämyksellä arvioin että käsitys von Lechts sukujohdostamme on todennäköisempi ja ylläoleva dokumentti sisältää useitakin virheitä.

Barbaran isällä Hans von Lechts'illa (4.10) oli maaomaisuutta (Lehtse) Järvamaalla Virossa. Suvun esipolvia tunnetaan 1300-luvun alussa ritari Bertoldus ja Hindricus sekä mahdollisesti Leuder, joka kuoli ennen 1236.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla) (s. ennen 1390 - k. n. 1439) (4.8)
Margarethe (Schepenstede) (s. n. 1375 - k. 9.6.1439 jälkeen) (4.9)

Hansin isä Engelbrecht von Tiesenhausen luetaan nk Erlan sukuhaaraan. Hän oli ritari ja maasäätiön vasalli joka mainitaan ensimmäisen kerran v. 1408. Maasäätiöt olivat joko saksalaisen ritarikunnan tai katolisen kirkon piispojen hallinnoimia alueita. Vasallit suorittivat heidän alaisuudessaan sotapalvelusta ja hallinnollisia toimia. Vastineeksi vasallit saivat maaomaisuuksia läänityksinä, joka oikeutti veronkantoon ja palveluksiin maaorjien asemassa olevilta talonpojilta ja muilta alustalaisiltaan.

Engelbrecht toimi Tarton piispan neuvonantajana ja raatimiehenä. Hänet tavataan sovittelijana useissa kiistoissa. Hän hallitsi Liivinmaalla lukuisia maaomaisuuksia: Erla (Ergli), Jummerdehn (Jumurda), puolet Kongota'sta (Konguta), Ayasch (Adazi), Posendorf (Pociems), Saussen (Sausneja).

Engelbrecht on nähtävästi lyhytaikaisesti toiminut ja mahdollisesti myös asunut Lyypekissä ja toiminut välittäjänä Tarton myydessä siellä sijainneen Stockelsdorfin. Kytkentä Lyypekiläisiin oli äitinsä peruja, joka oli Warendorp -sukua. Lyypekistä hän löysi myös puolisonsa Margarethen v. 1416. Tämän Margarethen sukujuuret eivät ole tiedossani. Hänet on eräissä sukuselvityksissä esitetty Lyypekin pormestarin ja raatiherran Johan Schepensteden ja vaimonsa Margarethen tyttäreksi. Tämä tulkinta on mielestäni virheellinen. Margarete mainitaan avioituessaan 1416 olevan Johan Schepensteden leski (GHdeR Bd.: 3, Görlitz, [1930] s.48). Ennen vuotta 1416 kuollut Johan Schepenstede oli Lyypekin raatimies ja pormestari Johannes Schepensteden  (k.1388) poika. Äitinsä oli Margarethe Warendorp ja siis ilmeisimmin samaa sukua kuin Engelbrechtin äiti.
Näin Engelbrechtin vaimon, Margarethen syntyperä ei ole Schepensteden suvussa, vaan hän liittyi siihen 1. avioliittonsa kautta. Siten hänen taustansa jääkin toistaiseksi tuntemattomaksi.

Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16)
Mechtildis von Warendorp (s. n. 1340 - k. ennen 1429) (5.17)

Liivinmaalaisella Hansilla oli 1360- luvulla liiketoimiensa ohella Lyypekissä myös naimakauppoja hoideltavana . Hän avioitui Mechtildis Warendorpin kanssa ja sai myötäjäisinä taloja ja maata Lyypekistä. V. 1375 hänet mainitaan ritariksi ja keisari Kaarle IV:n myöntämällä komean kuuloisella arvonimellä "Haus- und Tafelgenossen des Kaisers des Heiligen Römischen Reiches Deutscher Nationen". Lyypekkiläiset hansakauppiaat ja yläluokkaiset suvut olivat järjestäytyneet Zirkelgesellschaftiksi kutsutuksi yhdistykseksi. Hans oli tämän Zirkelgesellschaftin jäsen Warendorpien tavoin, joilla oli jo 1200-luvun lopulla hansakauppiaina yhteyksiä Baltiaan .

Hans hallitsi Liivinmaalla sukuperintönä Erlan ja Jummerdehn'in maaomaisuuksia. V. 1382 hän myi puolet Kokenhusen'ista (Koknese), jonka jälkeen Erlan -sukuhaaran omistukseen jäi n. 5000 ha:n suuruinen alue. Mechtildis hallitsi leskenä Lyypekiläistä omaisuutta, jossa hänet nähtävästi myös haudattiin. Saattaa olla että he asuivat suuren osan elämästään Lyypekissä ja tämä voisi olla myös syynä Kokenhusenin puolikkaan myyntiin. Jokatapauksessa on nähtävissä että Hans toimi aktiivisesti sekä Liivinmaalla että Lyypekissä - kenties hautapaikkansakin on Lyypekissä?

Warendorp - Alen -suvut

Mechtildis von Warendorp oli lyypekkiläistä sukujuurta jo ainakin 1200-luvun puolivälistä. Warendorpeja vaikutti Lyypekissä neljä sukulinjaa. Mechtildis oli mahdollisesti molempien vanhempiensa

Warendorp -suvun vaakuna

puolelta Burchard von Warendorp'in (8.136) ja etunimeltään tuntemattoman rouva Klingenberg'in (8.137) jälkeläinen, joka on arveltu Remigius Klingenberg'in tyttäreksi. Burchardin on arveltu tulleen Lyypekkiin Münster'in seudulta. Varhaisin tunnettu Warendorp, Giselbert nimeltään, tavataan Lyypekissä pormestarina jo 1183, mutta sukulaisuussuhteet jälkipolviin ovat epävarmoja.

Mechtildis von Warendorpin vanhemmat olivat Diedrich (Tiedemann) von Warendorp (6.34)(k.19.5.1366 Lübeck) ja Helenburg von Alen (6.35).
Diedrich von Warendorp oli Lyypekin raatimies v. 1339 ja pormestari 1351. Kun Keisari Kaarle IV kruunattiin Saksan kuninkaaksi v. 1349, toimi Diedrich kruunajaisissa Lyypekin kaupungin edustajana. Tanskan kuningas Valdemar IV kävi valtataistelua Kaarle IV:n ja hansakauppiaiden hallitsemalla Pohjois-Saksan Juutinmaan, Mecklenburgin ja Holsteinin alueella. Diedrich von Warendorp toimi diplomaattina Lyypekin edustajana Valdemar IV:n kanssa käydyissä neuvotteluissa v. 1360.
Perhe asui Lyypekissä osoitteessa Breitenstrasse 46 vuodesta 1337 sekä vuodesta 1347 Sankt Annen Strasse 13, paikalla jossa nykyisin sijaitsee Lyypekin synagooga.

Helenburgis'in hautakivi v. 1316
Lyypekin tuomiokirkko

Helenburg oli Eberhard von Alen'in (k. 18.7.1342) (7.70) tytär. Eberhard oli naimisissa Gertrud von Warendorp'in (k.1352) kanssa, jonka isän-äidin-isä oli edellä mainittu Burchard von W. Useat tutkimani sukuselvitykset  esittävät tämän Helenburgin äidiksi (m.m. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter). Josta päätelmästä seuraisi se, että Helenburgin puoliso ja äidin isä Bruno von W. olisivat serkuksia. Tätä päätelmää on kritisoinut m.m. Hans Dietrich Lemmel (http://geneal.lemmel.at/Ties-23Wa.html). On toki mahdollista että Eberhard on ollut avioliitossa ennen Gertrudia, mutta asia on tältä erää jätettävä ratkaisua vaille. Leskivaimo Gertrud avioitui Lyypekiläisen von Hagenin kanssa v. 1350 jälkeen. Gertrudin äidin - Helenburgis hänkin nimeltään - hautakivi on edelleen nähtävissä Lyypekin tuomiokirkossa jonka Warendorp-kappeliin molemmat vanhempansa ovat haudatut, Bruno von Warendorp 1341 ja Helenburgis 1316. Hautakivessä on luettavissa teksti:
ANNO : DOMINI : M : CCC / XVI : IN : DIE : B(ea)TI : BARTHOLOMEI : APOSTOLI : O(biit) / D(omi)NA : HELE(n)BURGIS : VXOR / D(omi)NI : BRVNONIS : DE : WARENDORPE : ORATE : P(ro) : EA.

Eberhard von Alen oli Lyypekissä raatimiehenä v. 1328 ja pormestarina v. 1339. Hän oli perinyt isältään, räätäli Eberhard von Alen'ilta (k. 1316) (8.140) talon Lyypekissä osoitteessa Fischerstrasse 24. Suku oli tullut Lyypekkiin 1200-luvun puolivälissä Würtembergistä Aalen'in seuduilta. He kohosivat nopeasti kaupungissa merkittäväksi kauppiassuvuksi. Varhaisin tunnettu, Hermann von Alen (k.1308) (9.280) omisti v. 1264 talon osoitteessa Alfstrasse 28.

von Alen -suvun vaakuna

Tiesenhausneiden tarinalle saadaan jatkoa tulevassa blogikirjoituksessani.

Linkkejä ja lähteitä:

• http://www.tiesenhausen.de/
• https://de.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://en.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://fr.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://de.wikipedia.org/wiki/Ungurmui%C5%BEa
• https://de.wikipedia.org/wiki/Warendorf_(Adelsgeschlecht)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Tidemann_Warendorp
• https://de.wikipedia.org/wiki/Bruno_Warendorp_(%E2%80%A0_1341)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Eberhard_von_Alen
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_ritarikunta

• http://geneagraphie.com/getperson.php?personID=I541778&tree=1
• http://brandt.slektforskning.se/Christoffer+von+Tisenhausen-444d09fc
• http://fabpedigree.com/s042/f164258.htm
• http://www.geni.com/family-tree/index/6000000020571048145
• https://familysearch.org/pal:/MM9.2.1/STHK-235
• http://www.armigerousdescents.com/db/getperson.php?personID=I31835&tree=AD#sthash.kYNQg3t9.cQ8novn5.dpbs
• http://www.armigerousdescents.com/db/getperson.php?personID=I31404&tree=AD#sthash.SXz8JxB3.dpbs
• http://worldconnect.rootsweb.ancestry.com/cgi-bin/igm.cgi?op=GET&db=lseverin&id=I22292
• http://geneal.lemmel.at/Ties.html
• http://www.ole-munk.dk/webtrees/individual.php?pid=I9992&ged=Mikkel
• http://www.mesterton.net/hilkankoti/index.htm
• http://anttioskari.vuodatus.net/lue/2009/06/23-30-sukupolvet
• http://www.medeltidsgotland.se/forskning/pdf/fam/warendorp.pdf
• Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften, Teil 2, 1.2: Estland, Görlitz, 1930
• Rafael Ehrhardt: Familie und Memoria in der Stadt. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter. Dissertation, Göttingen 2001
• http://www.bildindex.de/obj30150104.html#|home

Nödingien matkassa Liivinmaalle

Nöding -suvun vaakuna
lähde: http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452

Jatkona aiempiin Ylöjärveläisen Hirvijärven suvun esipolvia selvittäneisiin teksteihini, nyt matka jatkuu Nöding-suvun myötä Sääksmäeltä 1500-1600 -luvun Balttiaan ja Liivinmaalle.

Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius (1602-n.1685) oli mahdollisesti isänsä Knut Paltun (k. ennen 1624) kautta balttilaista sukujuurta. Tätä mahdollista yhteyttä Palttu - Baltti nimenmuodostuksen antaman viitteen lisäksi vahvistaa puolison, Anna Hartvisgdotter Nöding von Werden'in (k.n. 1674) tunnettu syntyperä.

Annan isä Hartvig Nöding von Werden (1598-1644) hallitsi sukuperintönä Liivinmaalla Lemburgissa (nyk Malpils) Nödingshof eli Kaltenbrunn ja Fellinissä (Viljandi) Caroll -nimisiä maaomaisuuksia. Kaltenbrunn oli tullut suvun haltuun Hartvigin isän isän, Henrik Nöding von Werden'in (k. 1591-1604) toimesta v. 1554. Ilmeisemmin Henrik Nöding oli saksalaisen ritarikunnan sotilas tai vasalli, koska Kaltenbrunn (myöh.Nödingshof) näyttäisi tulleen lahjoituksena ritarikunnan Liivinmaan maamestarilta Henrik von Galen'ilta. Jo v. 1548 Henrik Nöding oli saanut sukulaiseltaan Herman von Bruggener'ilta maaomaisuutta Nitau'sta. Bruggener oli samoin ritarikunnan maamestari Liivinmaalla vuosina 1535-1549. Sukulaisuussuhde Nöding'iin on kuitenkin tuntematon.

Materialien zu einer Geschichte der Landgüter Livlands, Nide 1  Tekijät Heinrich von Hagemeiste. s.86

Henrik - tai Heinrich - Nöding'in syntymäaika ja alkuperä ei ole tiedossa. Suvun juuret ovat tietojen mukaan Saksan Hessenin alueella. Marburgin seudulla tunnetaan jo 1200- luvulla Nodung von Wehrda -nimellä esiintyneitä henkilöitä. On arveltu että suku polveutuisi ritari Konrad'ista, Marburgin Weissensteinin linnan viimeisestä linnanherrasta (Otto Immel, dessen Buch „Wehrda, Weinstraße, Burg Weißenstein” 1976). Hänen poikansa oli mahdollisesti vuonna 1277 kuollut ritari Nudungus de Werde. Nodung von Wehrda'n veljekset Konrad ja Thomas (Thammos) hankkivat maa-alueita Angenrod'ista 1490-luvulla. Vahvistava todiste siitä että on kyse samasta suvusta, saadaan vaakunakuviosta. Verrattaessa ylläolevaa Nödingien vaakunaa Nodung von Werde'n sinettiin vuodelta 1294 Marburgissa, voidaan pitää toteennäytettynä että suku on peräisin tuolta nykyisen Wehrdan seudulta, jonka vaakunassa sama harkkoreunainen (vrt Angenrod) kuvio on nähtävissä.

Milloin ja miksi Nöding von Werden suku on Liivinmaalle tullut, on tässä vaiheessa arvailujen varassa. Mainittu sukulaisuussuhde Saksalaisen ritarikunnan päällikköön antaa aiheen arvella että tämä olisi johtolanka syihin. Em Bruggener'in tiedetään tulleen Saksasta Liettuaan lapsena - siis kenties 1480-1490-luvun tienoilla. Ritarikunta vahvisti alueen hallintaansa m.m. antamalla kartanoita ja maaomaisuuksia vasalliensa hallintaan tai lahjoittamalla omaisuudeksi. Näillä oli verotusoikeus käytännössä maaorjan asemassa oleviin paikallisiin talonpoikiin ja alustalaisiin. Vastineeksi he olivat velvollisia sotajoukkojen varustamiseen ja toimimaan uskollisina alamaisina.

Ristiretkeläisten turvaksi alunperin perustettu Saksalainen Ritarikunta oli levittäytynyt Liivinmaalle Baltiaan 1200-luvulla ja edelleen aina pohjoiseen Viroon asti. Tämä tapahtui Keski-Euroopan hallitsijoiden ja roomalais-katolisen kirkon piispojen tukemana vahvistaen ja valvoen kaupankäynnin etuja sekä levittäen kristinuskoa. Näin ritarikunnasta vähitellen muodostui lähes autonominen ritarikuntavaltio.

Henrik Nöding von Werden oli siis nähtävästi tällainen saksalaisen ritarikunnan sotilas ja/tai vasalli sekä tilanomistaja. Suvun haltuun oli tullut myös Vietinghof, jonka Henrikin poika Johan Nöding von Werden (k. ennen 1622) myi Tarton kaupungille v. 1597. Hän hankki seuraavana vuonna omistukseensa Caroll'in Fellin'issa eli Viljandissa. Tähän ja Kaltenbrunn'in omistuksiinsa hän sai vahvistuksen kuningas Sigismundilta v. 1599.

Johan Nöding'in äiti ja Henrikin puoliso oli Dorothea Holzschuher (k. 1604 jälkeen). Suku on lähtöisin Saksasta Nürnbergin seuduilta, jossa varhaisin tunnettu esi-isä Lorenz Holzschuher haudattiin Sebalduskircheen v. 1130. Johan Nöding avioitui Gertrud Blankenfeld'in (n. 1560-1662 jälkeen) kanssa. Blankenfeldien juuret ovat myös Saksassa jäljitettävissä 1200-luvulle Berliiniin. Isoäitinsä puolelta Gertrud kuuluu saksalaiseen Tiesenhausen'in sukuun, joka saapui Saksan Nienburgista Liettuaan 1200 -luvun alussa. Näistä sukuhaaroista kirjoitan myöhemmin tarkemmin blogissa artikkelissa "Blankenfeldit osa I - Baltiasta Berliiniin".

Johan Nöding ja Gertrud Blankenfeld saivat Adelsvapen.com sivuston mukaan kuusi lasta. Kaksi poikaa, Henrik ja Hartvig olivat ammatiltaan sotilaita ja molempien ura johti Suomeen. Seikka, joka näin osoittautuu perimmäiseksi syyksi Nöding -suvun haarautumiseen karuun pohjolaan. (Hartvig Nöding von Werden on siis sama Nödinghof'in isäntä, jonka tarinan alussa Annan isäksi mainitsin.)

Saksalainen ritarikunta oli hajonnut mm uskonpuhdistuksen seurauksena ja Baltian valtatyhjiöstä taisteltiin useasti ympäröivien valtakuntien ja hallitsijoiden kesken. Liittoumia syntyi ja purkautui sekavassa vyyhdessä, jossa aiemmat viholliset saattoivat kohta havaita taistelevansa samalla puolella aiempaa liittolaista vastaan. Vuonna 1629 Puolan ja Ruotsin välisen sodan rauhansopimuksessa

Kustaa II Aadolfin maihinnousu Saksaan 1630
Anders Fryxell (Wikimedia)

Ruotsin valtakunta laajeni Väinäjoelle. Tuona samaisena vuonna Hartvig'in mainitaan olleen ratsastaja kuninkaan henkivartiokomppaniassa. Tämä Ruotsin kuningas oli Pohjolan Leijonaksikin mainittu Kustaa II Aadolf, joka seuraavana vuonna nousi joukkoineen maihin Saksan Pommerissa 30-vuotisessa sodassa. Hartvigin kerrotaan seuranneen komppaniaansa Saksaan samana vuonna. Ties vaikka Hartvig kurkistelee jossain viereisen kuvan reunamilla...
Veljensä Henrik von Nöding oli noihin aikoihin v. 1631 jalkaväkikomppanian everstiluutnantti Itä-Götanmaalla ja ratsukomppaniassa Uudellamaalla Suomessa 1632.

Kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lüzenin taistelussa marraskuussa 1632 Lieneekö henkivartiokaarti hajoitettu kuninkaan kuoleman jälkeen, koska Hartvig von Nöding palasi Saksasta ja vuonna 1633 hän oli kornettina veljensä Uudenmaan ratsukomppaniassa. Tässä vaiheessa Hartvig oli jo avioitunut Margareta von Strijk'in (s. ennen 1584-1673) kanssa. Von Strijk/Stryk - von Elspe -sukua tunnetaan Saksan Fredeburgissa 1420 -luvulla ja ilmeisesti tätäkin aiemmin. Margaretan esi-isät ovat toimineet myös ritarikunnan palveluksessa Liivinmaalla. Tähänkin sukuun palaan tarkemmin tuonnempana. Tytär Anna Nöding on ollut tuolloin 1630 -luvulla jo nuori neiti, mutta emme tiedä oliko perhe muuttanut Suomeen vai asuivatko he edelleen Nödingshof'issa. 1620-luvulla setänsä Henrik von Nöding oli saanut Porvoon seudulta haltuunsa Pornaisten Laukkosken säterikartanon. Tämän lisäksi hän hallitsi äidin Blankenfeld -suvun maaomistuksia Salisburg'issa (nyk Matzalaca) Liivinmaalla.
Hartvig kohosi Turun ratsuväkirykmentissä luutnantista ratsumestariksi vuoteen 1642 mentäessä.
Tyrvännön Suotaalan kylän Siukola tuli vuonna 1641 Hartvig von Nöding'in haltuun n.k. Norrköpingin ehdolla eliniäksi. Hän kaatui taistelussa Skånessa v.1644 Ruotsin sodassa Tanskaa vastaan (kenties Jüterbogin taistelussa?). Leskensä Margareta von Strijk nautti tilan verotulot vuoteen 1661 asti. Hänet haudattiin vuonna 1673 Porvoon kirkkoon.
(Harry Donner: http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Genos_1936_vol_7_7_131.htm)

Kuten edellä oli mainittu henen edesmenneen miehensä veli hallitsi maaomaisuuksia Porvoon seudulla. Kenties Margareta ja Anna-tytär ovatkin asuneet Suomeen tultuaan Nödingien Laukkoskella? Suomessa Turku on kuitenkin siinä suhteessa "solmukohta" että Annan tuleva puoliso oli Thomas Palttu (eli tuleva Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius), turkulaisen kauppiaan poika. Annan isä palveli Turun ratsuväkirykmentissä ja ilmeisesti siis molemmat balttisukuja. Ensimmäiset aviovuotensa he asuivat Turussa.

Kenties Hartvig von Nöding'illä oli myös sisar Gerdruta? Vaimonsa Margaretan veljen, Gotthard von Stryk'in tiedetään olleen avioliitossa Gerdruta Nöding von Werden'in kanssa. Tässä vaiheessa todennäköiseltä vaikuttaa että Strijk/Stryk ja Nöding suvut olisivat näin kahden sisarusparin voimin kytköksissä. Sikälikin luontaista kanssakäymistä kun katsoo kartalta mistä suvut ovat lähtöisin. Varsinaiset todisteet tosin puuttuvat tälle päättelylle Gerdrutan ja Hartvigin sisarsuhteesta.

Hartvigin ja Margaretan pojat hallitsivat vanhempiensa jälkeen Nödingshof'ia, Caroll'ia ja Blankenfeldshof'ia. Seuraava sukupolvi myi Nödingshof'in ja Blankenfeldshof'in 1670-luvulla sotavarusteluiden kustannusten kattamiseksi. Hartvigin pojanpoika Carl Hartvig Nöding myi Caroll'in vuonna 1729 mutta piti osan tilasta, joka sittemmin sai "perintönä" kantaa nimeä Nödingshof. Carlin kuoleman jälkeen leski Anna myi tilan 1742.
Hartvigin ja Margaretan poika Henrik avioitu Ebba Stålhandsken kanssa ja hallitsi lapsettomaksi jääneen setänsä Henrik Nöding'in jälkeen aiemmin mainittua Laukkosken kartanoa.

Tästä linkki kartalle.

Sivua päivitetty 15.11.2015

Lähteitä ja linkkejä:

http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/blankenfeldit-osa-i-baltiasta-berliiniin.html

http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452
http://runeberg.org/frfinl/0320.html
https://de.wikipedia.org/wiki/Livl%C3%A4ndischer_Orden
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha-Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_ritarikunta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_sota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_valtatyhji%C3%B6
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCtzenin_taistelu
https://de.wikipedia.org/wiki/Wehrda_(Marburg)
https://de.wikipedia.org/wiki/Wasserburg_Angenrod
http://www.marburg.de/de/114027
http://www.marburg-wehrda.de/index.asp?thid=15
http://www.lagis-hessen.de/de/subjects/xsearch/sn/lgr?person=Nodung+von+Wehrda%2C+Thomas
http://www.ciltskoki.lv/_lapas/kartes/Rucker_1890/#N
https://books.google.fi/books?hl=fi&id=KqRKAAAAcAAJ&q