Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolemantuomio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolemantuomio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. tammikuuta 2015

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa I

Jatkona aiempaan blogitekstiini "Karkun Stenberg-lukkareista Hirvijärven torppaan", tuon tässä tekstissä esille heidän esivanhempiaan 1600-luvun lopulta taaksepäin 1500-luvun puolivälin tienoille.

Lukkarinrouva Elinan sukujuuret

Kuten aiemmin oli käynyt ilmi, ensimmäinen lukkarimme Karkussa oli Juho Juhonpoika vuodesta 1712 alkaen. Asutuksen yleisluettelossa ko vuonna nähdään Karkun Luonsin kylässä (myöhemmin Mäenkylä) lukkari Johan ja tämän puoliso Elin. Samassa dokumentissa on nähtävissä Luonsin / Mäenkylän Mäkelän talossa Elin niminen henkilö vuosina 1700-1710. Lisäksi dokumentissa nähdään että Mäkelän isäntänä toimi vuoteen 1700 asti Juho Juhonpoika, jonka isäksi tiedämme Juho Abrahaminpojan, Heikki Impolan tutkimuksen ja Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaisesti. Impolan mukaan Juho Abrahamilla oli tytär Elin (kastettu 25.2.1676) mainiten myös merkinnästä Mäkelässä 1700-1710. Lisäksi mainitsee tälle puolisoksi Erkki-nimisen henkilön 1700-1701. Erkki katoaa Mäkelän kirjoista ja on ilmeisen selvästi kuollut. Mäkelän isäntä Juho Juhonpoika on myös kuollut 1700 ja Elin mainitaan kälyksi v 1703 - siis suhteessa Mäkelää emännöivään Juhon leskeen Valborgiin. Sekä Juho että Erkki ovat mahdollisesti joutuneet otetuiksi sotaväkeen ja kaatuneet. Tuolloin käytiin ns Suuri Pohjan sota joka nieli tuhatmäärin suomalaisia, niin talonpoikia kuin renkejä.
Elin katoaa siis Mäkelän kirjoista 1710 ja ilmaantuu samalla sivulla Mäenkylän lukkarin puolisona 1712 - näin päättelin ja oletin. Vaan mahdoinko siltikään olla oikeassa? Vahvistusta hankkiakseni kirjoitin SukuForum palstalle tiedustellakseni muilta harrastajilta ja tutkijoilta oletukseni pitävyyttä. Sainkin Esko Karisalmen toimesta nopeasti faktaa: oletukseni vahvistava tieto löytyy Karku käräjiltä v 1726 erään sukuun liittyvää perinnönjakoa käsittelevän dokumentin yhteydessä:
Ylä-Satakunnan renovoidut tuomiopöytäkirjat / Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1726-1726 (KO a:38) 
"klockaren wid Karkku församling Johan Johansson som har til äkta Abrahams och Johans syster Elin Johansdotter".  Siis Karkun seurakunnan lukkari on avioitunut Abrahamin ja Johanin sisaren, Elin Johansdotterin kanssa. Veljekset on Impolan tutkimuksessa mainittu Mäkelän isännän Juho Abrahaminpojan poikina. Siten palapeli sai tarvittavan liiman jotta voimme pitää toteen näytettynä kappalaisen vaimon Elina Juhontyttären (25.2.1676) syntyperän Karkun Mäkelän taloa hallinneeseen Collinus-sukuun.

 Lukkari Juho Juhonpojan taustat ovat tuntemattomat. Häntä edeltävä lukkari oli nimeltää Jakob, jonka leski Brita näkyy vielä Mäenkylässä v 1712. Voisi olettaa että Juho on ollut Collinus-Mäkelän väelle tunnettu mies ja hyväksi havaittu asetettavaksi uudeksi lukkariksi sekä leskeksi jääneen Elinan uudeksi puolisoksi. Tiukan seulan läpi lukkarivävy on todennäköisesti kulkenut sillä Elinan isovanhemmissa oli Collinusten lisäksi kirkonpalvelijoita Kollaniusten, Ancheruksen sekä Karckuensiksen suvuissa. Ties vaikka Juhonkin juuret vielä löytyvät näiden sukujen liepeiltä.

Collinus-suku

Karkun Mäenkylä 1644 (vanhakartta.fi)
Karkun kirkon läheisyydessä sijainnut Mäkelän tila oli syntynyt 1620-luvulla Mäenkylän tiloja yhdistettäessä Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin toimesta. Mäkelää alettiinkin kutsua myös kappalaisentaloksi. Nimestä johdettiin sittemin paremmin kirkolliseen ilmapiiriin soinnahtava Collinus (lat. collis = mäki). Tämän suvun alkuperää on ansiokkaasti tutkinut Heikki Impola, jonka julkaisuun perustan jäljempänä olevan esipolvihistoriamme:
Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 © Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland), http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm

Matthias Bartholdin tiedetään olleen Karkun kappalaisena jo vuonna 1604. Poikansa, kirkkoherra Johannes Matthiae Collinuksen ruumissaarnassa mainittiin  tämän vanhemmista:
"muinen Cunniallinen ja Hywinoppenut Her Matthias Bartholdi, tämän saman Christillisen Seuracunnan Jumalan Sanan palwelia ja Cappalainen", sekä puolisostaan "muinen Cunniallinen, Jumalinen ja hywäntawainen Waimo, Kirstin Hannuxen Tytär Gåswiik".
Johannes Matthiae Collinuksen jälkipolvissa oli useita pappis- ja virkasäätyjen edustajia. Hänen lisäkseen tiedetään Matthias Bartholdilla ainakin kaksi poikaa: Bertil Karkun Jysiän rälssitilallisena ja Abraham talon isäntänä Karkun Mäenkylän Mäkelässä.
Tämä Abraham Matinpoika isännöi Mäkelää yli 40 vuotta ja oli kirkkoväärtinä veljenpoikansa Henrik Collinuksen toimiessa kirkkoherrana. Kirkkoväärtiä vastannee jossain määrin nykyisin kunnanjohtajan toimi. Hänen jälkeensä Mäkelässä isännöi Elina Juhontyttären isä Juho Abrahaminpoika. Vanha isäntä Abraham ja poikansa Juho ovat kuolleet molemmat v. 1691. Heidät löytää merkittyinä haudattujen luettelossa peräjälkeen. Dokumentista ei käy ilmi kuolinsyytä. Huomattavaa on että kirkkoväärti haudattiin virkansa puolesta ilman maksua. Juho on tuolloin vasta 44-vuotias. Mäkelä lienee Juhon lesken hallinnassa ennenkuin siirtyy esikoispojan Abraham Juhonpojan isännyyteen 1693 tämän ollessa 21-vuotias.

Matthias Bartholdin arvellaan syntyneen Turussa laivakirjuri Bertil Olavinpojan ja Kaarina Tuomaantyttären perheeseen. Bertil toimi Turun satamapäällikkönä sekä koko Suomen laivaston hallinnollisena virkamiehenä amiraalin valtuutettuna. Varmemmin tiedetään Matthias Bartholdin polveutuvan Kiikoisten Ylikiikosta hallinneesta Kyröläisten suvusta. Matthias Bartholdi itse isännöi Ylikiikosta 1619-1621 sekä poikansa Bertil tämän jälkeen. Heikki Impola on tutkimuksessaan selittänyt tarkemmin tämän päätelmän sukukytkennästä Ylikiikosten ensimmäiseen isäntään (1540-1566) Olavi Kyröläiseen, joka osoitetaan Matthias Bartholdin isänisäksi.
Matthias Bartholdin puolison, Kirsti Hannuntytär Gåswiikin vanhempia ei tunneta, mutta arvellaan olevan yhteydessä yläsatakuntalaisiin kirjuri- ja voutipiireihin.

Collinukset ja Kollanius-suku

Karkussa vaikutti kaksi pappis- ja virkamiessukua, jotka joissain yhteyksissä on sekoitettu toisiinsa. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä sukua, kuten Heikki Impola on aiemmin mainitussa tutkimuksessaan osoittanut. Kollaniukset ovat saaneet nimensä Karkunkylän Kollasen ratsutilasta, jonka Karkun kirkkoherra Matthias Matthiae Collanus hankki omistukseensa v. 1602. Collinus-sukuhaaramme kytkeytyminen kirkkoherra Kollaniuksen edustamaan sukuun perustuu Impolan esittämään todennäköiseen oletukseen, jonka mukaan edellisessä kappaleessa mainitun Matthias Bartholdin poika Abraham Matinpoika avioitui kollegansa, kappalainen Abrahamus Matthiae Kollaniuksen tyttären, Brita Abrahmintyttären kanssa. Tämä olisi siten tarinamme lähtöhenkilön, lukkarinvaimo Elina Juhontyttären isän äiti ja Mäenkylän Mäkelän emäntä. Impola perustelee tulkintaansa seuraavasti:
"Brita Abrahamintytär haudattiin Karkun kirkon kuoriin, jossa oli vain kirkkoherrojen hautoja (Wäinö Selander: Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938, s. 15-16. Nähtävästi kyseessä oli kirkkoherra Matthias Matthiaen hauta. Brita Abrahamintytär ei kuitenkaan ollut mukana, kun käräjillä selviteltiin hänen oletettujen sisarustensa alilaamanni Abraham Kollaniuksen ja tämän sisarten Susannan ja Margareetan välistä kiistaa perintöoikeudesta Kollasen ratsutilaan. Karkun käräjät 8-9.3.1646, VA Ylä-Satakunta KO a 4:327-329."
Pitäen mielessä tämän olettamuksen perusteet, voimme ainakin luoda silmäyksen Karkun Kollaniuksiin siltä osin kuin liittyy Brita Abrahamintyttären esivanhempiin.
Hänen vanhempansa olivat Mouhijärven kappalainen Abrahamus Matthiae Carchubinus (Kollanius/Collanus) sekä Pirkko Hannuntytär Osara.
Tämä aviopari on esivanhempiani myös isäni puolelta (Aiemmin blogiteksteissä mainitun Matilda Flinkin kautta. kts kuvaus haarautumisesta Geneanet sivustollani). Heidän toinen tyttärensä ja Britan sisar Margareta avioitui Kangasalan nimismiehenä toimineen Hannu Hannunpoika Svarthafran kanssa.

Ruotsin Kuningas Sigismund
1539-1599 (kuvalähde wikipedia)
Kollaniuksen suvun kantaisänä voidaan pitää Abrahamuksen isää. Matthaeus Matthiae - kuten hänen latinan asuinen nimensä säätyynsä kuuluen kääntyi - oli mahdollisesti Karkun kirkkoherrana 1557-1588 vaikuttaneen, Lietolaissyntyisen Matthias Martinin poika. Tästä sukulaisuudesta ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta. On myös esitetty arveluita että isänsä olisikin Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku. Matthaeus Matthiae oli Turun linnanpäällikön lanko, jonka suosituksesta piispa Eric Sorolainen nimitti hänet Karkun kirkkoherraksi. Tämä on tapahtunut n.1589, jota ennen hänet mainitaan Huittisten kappalaisena 1583. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 1593 jolla vakiinnutettiin valtakunnan uskonnoksi luterilaisuus katolisen kuninkaan Juhana III:n jälkeen. Allekirjoitti myös uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 1594. Hän toimi pappissäädyn edustajana Linköpingin valtiopäivillä 1600 jolloin Sigismund sai tehdä valtakunnan valtaistuimella tilaa Kaarle IX:lle.

Matthaeus Matthiaen puoliso oli mahdollisesti nimeltään Brita. Asutuksen yleisluettelossa Karkun pappilasta 1637 esiintyvä Brita Hansdotter saattaa kuitenkin olla aiemmin mainittu miniä Pirkko Hannuntytär, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Matthaeus Matthiaen puolison syntyperästä on esitetty useita variaatioita. Kuten edellä kävi ilmi, hänet on mainittu Turun linnanpäällikön langoksi. Tämä viittaisi Lars Henriksson Hordeeliin, joka oli kyseisessä toimessa 1580-1591.. (Lars Hordeel oli naimisissa Kaarina Hannuntyttären kanssa, joka oli Juhana-herttuan rakastajatar ja Kangasalan Vääksyn kartanon haltija.) Siten sukujuuret saattaisivat johtaa Takku-sukuun, kuten on esitetty m.m. Genin sukupuussa (https://www.geni.com/people/Matthias-Kollanius/6000000022587178085).

Lisäys 1.11.2017:

Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 2016/1 on kattava artikkeli Huittisten Sammun Takun nimismiessuvusta. Tutkimuksessa Karkun kirkkoherra Matthaeus Matthiaen puolison nimeä ei ole osoitettu, mutta esitetään hänen olevan Knut Takun ja Brita Johanintyttären tytär. Knut Takku oli huomattavan varakas ja vaikutusvaltainen talonpoika, Takun tilan isäntä ja nimismies. Hänet mainitaan viimeisen kerran v. 1543. Brita Johanintytär avioitui uudelleen v. 1545 Henrik Hordeelin kanssa, josta avioliitosta syntyi tuo aiemmin mainittu Lars Hordeel.

Hämeenkyrön Osara

Edellä mainittu Karkun Kollasen emäntä Pirkko Hannuntytär Osara oli syntyjään Hämeenkyrön Osarasta. Pirkon isä oli todennäköisimmin Hannu Laurinpoika Osara (Roth), Osaran kartanon isäntä. Hän oli Satakunnan lippukunnan päällikkö ja arvoltaan luutnantti (joissain lähteissä mainittu vänrikiksi), joka kuningas Sigismundin kannattajiin lukeutuvana osallistui kukistamaan kapinaa jota sittemmin Nuijasodaksi kutsuttiin. Tässä yhteenotossa suomalaiset talonpojat nousivat kapinaan Sigismundin hallintoa ja aatelistoa vastaan kohtuuttomiksi kokemistaan rasitteista johtuen. Sodan päätyttyä ja Sigismundin tultua syrjäytetyksi, aloitti Kaarle herttua oikeudenkäyntejä vastapuolen osallisia vastaan. Hannu Laurinpoika asetettiin myös tuomiolle. Hän pyrki vaikuttamaan oikeuden tuomioon vetoamalla aateliseen asemaansa. Venäläiset olivat kuitenkin 1575-1595 sodan aikana polttaneet kyseiset asiakirjat ja näin Hannu Laurinpoika ilmeisimmin tuomittiin kuolemaan v. 1601. Samalla hän menetti rälssitilansa Osarassa ja Inkulassa.
Hannu Laurinpojan puoliso oli nähtävästi Kirsti (Johansdotter/Hansdotter/Jönsdotter) joka avioitui leskeksi jäätyään Hämeenkyrön nimismiehen Carl Påhlssonin kanssa ja oli mahdollisesti syntyjään Hämeenkyrön Laitilan nimismiehen talosta.

Ancherus ja Karckuensis -suvut

Palataanpa takaisin tekstin lähtöhenkilöön, lukkarinrouva Elina Juhontyttäreen (25.2.1676) Karkun Mäenkylän Mäkelässä. 26.3.1672 vihittiin Mouhijärvellä Elinan vanhemmat Juho Abrahaminpoika sekä Elisabeth Martinuksentytär Ancherus. Morsian oli Mouhijärven kappalaisen ja Tervamäen ratsutilallisen Martinus Jacobi Ancheruksen (k.1678) tytär tämän avioliitosta Elisabeth Henricusdotter Karckuensis 'in  (1627-1711) kanssa. Tämän jälkimmäisen Elisabeth-morsiamen isä Henricus Arvidi Karckuensis toimi Karkun kirkkoherrana 1641 ja haudattiin 1660 Karkun kirkon kuoriin.
Martinus Jacobi Anceherus oli syntyjään Turun seudulta, mahdollisesti Kruunuporin kreivikunnan voudin Jakob Ancka'n poika tai muu lähisukulainen. Mainitaan Turussa ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 24.11.1646 Martinus Jacobi Ancka Aboënsis.

Henricuksen ja Margaretan tragedia

Elina Juhontyttären syntyperän varmistanut käräjädokumentti josta alussa mainittiin, toimikoon loppunäytöksenä tälle tarinalle. Se liittyi perinnönjakoon joka käytiin Elinan äidin veljen Henricus Martini Ancheruksen jälkeen. Henricuksesta tuli Mouhijärven kappalainen ja Tervamäen isäntä isänsä Martinus Jacobin jälkeen. Hän oli avioitunut v 1683 Zidonia Carlsdotter Blumen kanssa. Avioliitto päättyi lapsettomana 30 vuotta myöhemmin Zidonian kuolemaan. Elettiin isovihan vuosia jonka aikana Mouhijärven kirkkoherra Tammelinus oli ollut venäläisiä paossa Ruotsissa ja palattuaan perheineen oli taloudellisesti tiukoilla. Leskeksi jäänyt varakas, iäkäs ja lapseton kappalainen Henricus olikin ilmeisen oiva naimakauppa järjestettäväksi kirkkoherran parikymppiselle tyttärelle Margareta Sofia Mattsdotter Tammelinalle. Margareta synnytti jo vuosi häiden jälkeen 1717 tyttären. Kylillä oli liikkunut huhuja nuoren kappalaisen rouvan kaksoiselämästä, jotka tietenkin tulivat myös kappalaisen itsensä korviin. Lopulta tälle selvisikin että lapsi ei ollutkaan hänen ja niin hän yliviivasi syntyneiden luettelosta oman nimensä sekä sukunsa nimen lapsen nimen jälkeen.

Mouhijärven seurakunnan arkistoSyntyneiden ja kastettujen luettelot 1665-1724 (I C:1)
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7255564)
Margareta synnytti vielä 1719 sekä 1720 - kaikki eri miesten kanssa, eikä yksikään vanhan kappalaisen siittämä. Henricus ilmiantoi lopulta vaimonsa viranomaisille ja kuollessaan 73 vuotiaana v. 1723 ripittäytyi silloiselle kirkkoherra Polvianderille kertoen koko katkeran ja nöyryyttävän tarinansa. Margareta joutui käräjille vielä samana vuonna ja vangittiin Turun linnaan odottamaan tuomiotaan. Hänet tuomittiin lokakuussa 1724 kuolemaan ja tuotiin takaisin Mouhijärvelle mestattavaksi. Tuomio toimeenpantiin vuoden vaihteen 1725 tienoilla.
Yksityiskohtaisempi selostus koko tragediasta on luettavissa esim. osoitteessa  http://www.geni.com/people/Margareta-Tammelinus/6000000012910800214

Päivitetty 9.2.2017 ja 1.11.2017

Tästä voit siirtyä juttusarjan muihin julkaistuin osiin:

Linkkejä ja lähteitä:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

lauantai 22. helmikuuta 2014

...myötä ja vastamäessä kunnes kuolema(ntuomio tai Siperia) teidät erottaa...

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin 25-vuotiaan kylämaalarin Antti Mikonpoika Aleniuksen perinnönjakoa v. 1849 Ruoveden Pihlajalahdella. Jostain syystä jäi vaivaamaan miten perheen elämä asettui. Sitä tämänkertaisessa kirjoituksessani selvitän.

Antilta jäi leskivaimo, 23-vuotias Maria Joosepintytär sekä pojat Anton Fredrik, alle 3v ja juuri ensimmäisen vuotensa täyttänyt Juho Kustaa. (viimeksi mainitusta periytyy oma sukupuuni).
Maria oli syntynyt 18.3.1826 Kurun Riuttaskorven Haukijärven torpassa Jooseppi Joosepinpojan ja Justiina (Stiina) Antintyttären toisena lapsena. Antti Mikonpoika oli saman kylän poikia Pallinevalta. Nuoripari meni vihille 8.5.1845. Antti oli jo tuolloin tituleerattu käsityöläisammatinsa harjoittajaksi  Esikoinen Anton Fredrik syntyy 2.2.1846 Ruoveden Jämingissä Ratalahdessa. Huolimattomuuttaan pappi on kirjannut Marialle virheellisen patronyymin eli isän nimen Gabrielsdotter. Vaikka Joosepintytär se oikeammin oli. Ei tällainen huolimattomuus kovin tavatonta ollut. Virhe on nimittäin myös seuraavan lapsen syntymämerkinnässä: Johan Gustaf (jota tässä Juho Kustaaksi kutsumme) syntyy 10.12.1847 ja isän sukunimeksi on kirjattu Walenius. No, sattuuhan sitä varsinkin kun virkakieli on Ruotsi ja vanhempien puheenparsi Suomi Kurulaisella aksentilla höystettynä. Tässä kohtaa perhe oli muuttanut Ruoveden Pihlajalahden Raivioon.
6.1.1849 Antti siis kuolee keuhkotautiin. Suoritetussa pesänselvityksessä Marian osuus määräytyy seuraavasti:
"Leskelle Maria Aleniuskalle tulevata:
Etuosaksi 1/20 osa Puhtaasta irtonaisesta omaisuudesta. 1 hopearupla 55 kopeekkaa
Naimaosaksi  1/3 osa Puhtaan omaisuuden jäännöksestä. 9 hopearuplaa 81 2/3 kopeekkaa
Huomenlahjaksi Miehensä puhtaasta Kohtalosta  1/20 osa siitä 98 kopeekkaa
Kaikki yhteiseen 12 hopearuplaa 34 2/3 kopeekkaa"
Pojille jää 9 hopearuplaa 32 2/3 kopeekkaa kummallekin, jonka osuuden kuittaa hallintaansa Antin veli Emanuel Pallineva.

Maria ja pojat muuttavat aluksi kotitaloon Haukijärven torppaan. Isäntäparin lisäksi 1849 rippikirjan mukaan torpassa asustaa edelleen kaksi sisarusta. Uuutta suuntaa oli pakko tähytä lasten elättämiseksi ja olihan Maria nainen parhaassa naimaiässä. Pikavisiittiä Ruoveden Poukkaan seuraa muutto Ruovedelle Pohjaslahden Ritoniemen Myllylään, joka myös Vehkakoskena tunnetaan. Muuton syynä on leskimies Jeremias Matinpoika Liljelund (s.1815) joka rippikirjan mukaan on tullut Vehkakoskelle v.1847 Nystadista perheensä kera. Vaimo Frederika Sofia kuolee synnytyksessä 1849. Leskimiehen ja kahden pojan talous on näin emäntää vailla. Siispä hynttyyt yhteen ja elämä järjestykseen molemmin puolin. Kirkkoherra Karl Jakob Borg vihki heidät 28.8.1850. Kohtapuoleen luonnolisesti lapsikin ilmoittelee tulostaan.

Vaan eipäs elämä päästä ihmisen lasta helpolla: Lieneekö Jeremiaan pääkoppaa kalvanut pelko miten uusioperhe saadaan ruokittua. Syystä tai jostain muusta Jeremias ryöstää ja tappaa 5.2.1851 Kurun Keihäslahdessa iäkkään torpparin Gabriel Matinpoika Kaitalan sekä tämän vaimon Maria Simontyttären. Ryöstösaaliikseen hän saa mitättömät 2 hopearuplaa 88 kopeekkaa. Oikeuskäsittelyn päätöksenä 9.12.1852 Jeremias Liljelund saa hirttotuomion. Hänet armahdetaan kuolemantuomiosta, joka muutetaan karkotukseksi pakkotyöhön kaivoksille Siperiaan. Lisäksi tuomitaan 40 paria raippoja sekä kärsimään julkinen kirkkorangaistus Turun tuomiokirkolla (joutuu sunnuntaimessun aikana seisomaan julkisesti kirkonmäellä koko kirkkokansan katseitten kohteena):
"...nåd Jeremias Liljelund från sagde straff förskona och is ställt ålägga honom att slita fyratio par spö, tre slag af paret, å en söndag undergå uppenbar kyrkoplikt samt derefter i sin återstående lifstid förrätta fångsarbete vid grufvorna i Siberien. (Skoland?) Jeremias Liljelund, som bör utstö straffet å Åbo stads afstraffningsplats och undergå kyrkoplikten i samma stads domkyrka, hvarom äfvensom angående hans afsändande till Siberien skall (??göras) i Kuru kapells kyrka, utan afseende (brå?) om han vid krykopliktens undergående erkänner och afbeder sitt brått eller icke, genast afskickas till förrättande af det honom ådömda tvångsarbete."

"Liljelund eli Vehkakoski Jeremias Matinpoika Ruovesi, Ritoniemi
Sen. oik.os. 1852 Da 53; Torppari; Tuomittu torppari Gabriel Matinp. Kaitalan ja hänen vaimonsa Maria Simontr. taposta ja ryöstöstä 5.2.1851 kuolemaan; Rang. muutettu pakkotyö Sip.; KKK 39/1852; Ilm. Viip. luov. 4/16.2.53."
Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana/Alpo Juntunen
http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperial.htm

Maria synnyttää 7.6.1851 - Jeremiaan istuessa vangittuna oikeuskäsittelyä odottaen - pojan, joka ristitään Karl Henrikiksi. Jeremias viedään Viipurin linnaan odottamaan siirtoa Siperiaan. Hänet luovutetaan kuljetettavaksi 16.2.1853 kohti kaukaista tuntematonta josta ei paluutietä ollut. Elinikäodotekaan ei ollut häävi.

Nyt on sitten Maria taas yksin ruokkimassa kolmea lastaan. Jeremiaan poika aiemmasta avioliitosta, Johan Adolf mukanaan hän muuttaa v 1852 Ruoveden Ritoniemen Raholaan. Tämä ei kuitenkaan enää seuraa Marian lapsineen muuttaessa v 1853 Ruoveden Pohjalahden Tervaniemeen. Siellä ollessaan Karl Henrik kuolee 16.9.1853 vain reilu 2 vuoden ikäisenä.

Tästä alkaa elämänvaihe jossa Maria kulkee Ruoveden ja Kurun taloissa piikomassa. Rengit ja piiat palkattiin yleensä vuodeksi kerrallaan sadonkorjuun päätyttyä. Näin Marian polku kulkee vuoteen 1865 yhdeksän eri talon kirjoissa. Kahden lapsen elättäminen ei tällaisessa tilanteessa ole mahdollista. Uuteen avioliittoonkin ryhtymiselle lienee pari estettä: Maria on edelleen virallisesti avioliitossa Jeremiaan kanssa. Murhamiehen leski ei ehkä ollut ihan parhaasta päästä meriitti kosiomarkkinoilla.
Juho Kustaa annetaan Ruoveden Mustajärven Peskalle 7-vuotiaana 1854. Näin Maria ja Anton sinnittelevät kahdestaan kunnes v 1861 Antonin ollessa 15-vuotias hän lähtee Messukylään suutarin oppiin. Anton palaa oppiaikansa jälkeen takaisin Ruovedelle v 1864 jossa avioituu n. 1866 mutta jää pian leskeksi 1868. Tämän jälkeen Antonin jäljet katoavat toistaiseksi.
Tällä välin Juho Kustaa on kasvanut aikamieheksi Ruoveden taloissa renkinä ja avioituu v. 1868 Ulla Manuntyttären kanssa Ruoveden Pappilan Pöytäniemen torpasta.

Maria on siis saanut kylämaalarin pojat aikamiehiksi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Mistä lie poikinut ajatus lähteä Ruovedeltä ja päätyä tuolloin Ylöjärveen kuuluneen Lielahden kartanon palkollisväkeen 14.11.1865. Tätä ennen hän on ollut Ruovedellä Mustajärven Kangaspeskalla 1862 hetken aikaa samassa talossa kuin poikansa Juho Kustaa. Yhteys on siis nähtävästi säilynyt olosuhteiden pakottamasta erosta huolimatta. Ilmeisimmin äidin myötävaikutuksesta Juhon perhe nimittäin muuttaa myös Lielahteen v. 1871.

31.12.1867 Maria avioituu kolmannen kerran Lielahdessa. Liljelundin kanssa solmitun avioliiton purkamiselle on siten löytynyt jokin pykälä. Puoliso Johan Gustaf Johansson on 14.5.1829 syntynyt leskimies ja Lielahden kartanon renki. (On siis poikapuolensa täyskaima). Heidät kirjataan rippikirjaan 1877 sukunimellä Pajula. Maria synnyttää vielä 42-vuotiaana 24.7.1868 tyttären, Ida Marian, joka 22-vuotiaana muuttaa 12.11.1890 Tampereelle (avioaikeissa nähtävästi vaikelukuisesta rippikirjamerkinnästä päätellen).

Juho Kustaa Alenius ja vaimonsa Ulla Manuntytär saavat Ruovedellä Pekkalassa 1869 syntyneen Elsa-tyttären jatkoksi Lielahdessa ollessaan vielä Josefinan 1873, Kalle Johanneksen 1876 (minun äidin-äidin-isäni) ja Elin Vilhelmiinan 1878.
Taas viikatemies on ahkerana: Juho Kustaa Alenius kuolee 28.9.1879 keuhkotautiin, nuorimmainen Elin 8.12.1879 (kuolinsyy tuntematon) ja perheen äiti Ulla lavantautiin (tyfus) 17.11.1880.

Maria siis asuu ja elää loppuelämänsä Lielahdessa - kaikenkaikkiaan 43 vuotta. Elämän vastaviimassa sitkeästi taivaltanut Maria Pajula kuolee vanhuuteen 19.6.1908 ja saa lepopaikan Ylöjärven kirkkomaassa. Sitä ennen hän on saatellut multiin kolmannen miehensä 20.11.1904. Kai sitä myötämäkeäkin lopulta mahtui pitkään elämänkaareen - varmaan ainakin jälkimmäiseen puolikkaaseen Lielahden kartanon moonamiehen akkana.



Marian kohtalosta tuli lievä pakkomielle selvitettäväksi. Voisi jopa sanoa että helpotti kun sai hänet lopulta kunnialla haudatuksi. Hänen kohtalonsa ja kuolintietonsa olivat pitkään kateissa. Piikavuosien jatkuvien asuinpaikan muutosten jäljittäminen oli työläs prosessi. Muutto Ruovedeltä oli kirjattu tapahtuneeksi Pirkkalaan, jonka kirjoista ei Mariaa löytynyt. Osin tuurilla ja osin päättelyllä hoksasin tutkia tiheällä kammalla Lielahden rippikirjoja (tuolloin oli jo tiedossa mm. että Kalle Johannes oli syntynyt Lielahdessa). Siperia -episodissa oli taas kerran suurena apuna Internet ja FB -ryhmän yhteistyöapu. Siitä erityiskiitos Anne Koivistoiselle, joka opasti tiedon lähteille.

Rauha-mummuani taisi aina hiukan vaivata 2-vuotiaana menettämänsä isä-Kallen alkuperä. Ilmeisesti hän ei tiennyt että lähistöllä asusteli hänen isomummunsa. Rauha oli siis vajaa 6 vuotias Marian kuollessa. (Terveisiä vaan mummuille yläkertaan.)

Sellainenkin ristipisto paljastui, että samaan aikaan v 1867 Lielahden kartanon Kulmalan torpassa asustaa muuan Herman Alfred joka myöhemmin ilmaantuu Ylöjärven Pinomäkeen. Hermannin poika Frans avioituu sitten aikanaan edellä mainitsemani Rauha-mummuni kanssa.

Aleniusten tarina saanee vielä jatkoa, kunhan kirjoituskramppi sormissa hellittää... (kirjoitusta lopetellessani löysin Anton Fredrikin myös Lielahdessa veljensä tyttären kummina)

Lisäys 2.3.2014:
Maria Joosepintyttären isä Jooseppi Joosepinpoika oli siis torpparina Kurun Riuttaskorven Haukijärvellä. Tässä risteävät omien vanhempieni suvut siten, että Kaapo Juhonpoika (s.4.3.1779 Kurun Keihäsjärvellä) avioitui Haukijärven tilan perustajan, uudistilallinen Matti Vilpunpojan (s. 11.2.1757 Ikaalisten Vatulan Alakukossa) tyttären Marketan kanssa. Kaaposta tuli Haukijärven isäntä 1809. Joosepista tuli 1822-1823 Kaapon torppari. Kaapon jälkipolvissa Veikko Mattjus avioituu Joosepin jälkeläisen Kaarina Pinomäen kanssa.

Tietolähteitä ja lisätietoa:
http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperial.htm
http://www.migrationinstitute.fi/pdf/books/A10_Suomalaisten_kartkottaminen_Siperiaan__Juntunen_1983.pdf
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13985853
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm
http://sukututkimus.suntuubi.com/?cat=13

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)