Gode-Granne-Grubbe & Geenit

Blogiartikkelissa "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa" tuli esitellyksi Hannu Laurinpoika Goden (Hans Larsson, n.1590-1659) puolisona Siiri Hannuntytär (Sigrid Hansdotter) Granne (n. 1600-1664). Avioitumisensa aikoihin luutnantin arvoinen ammattisotilas sai avioliittonsa kautta isännyyden Kokemäen Harjavallassa Näyhälän ratsutilalla. Ennen Hannun ja Siirin avioitumista v. 1617 tilaa oli isännöinyt morsiamen isä Hannu Pekanpoika Granne (myös Pietarinpoikana mainittu, Hans Pehrsson, s. ennen 1580 - k. 1615/n.1625). Näyhälän lisäksi hän omisti rälssimaata Porvoon Karsbyssa, Paraisten Koupossa sekä Nauvon Druckisissa. Hänet tunnetaan Ala-Satakunnan kihlakunnan voutina kolmena kaksivuotisvirkakautena vuosina 1604-1611 sekä Piikkiössä ja Halikossa, jossa mainitaan vielä 1625 (Mesterton/Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo). Ala- ja Ylä-Satakunnan lainlukijana hänet mainitaan 1608-1613. Tässä yhteydessä sukujuuristaan mainittakoon ainoastaan Grannen porvarit Helsingissä sekä rälssisukuja Stensböle Porvoossa, Sjunbdyt Siuntiossa sekä Viurilat Halikossa 1300-luvun lopulta. Isoisänsä Lars Livländer lienee ollut nimestään päätelle baltti.

Hans Pehrsson Grannen sinetti

Eräät lähteet mainitsevat Hannun kuolleen jo 1615, mutta tulkintani mukaan hän on vielä v. 1618 (SAY) Näyhälässä kolmannen vaimonsa, Annan (Rikala-Sjundby suku) kanssa. Samoin mahdollisesti Porvoon Karsbyssa v. 1619 (SAY).
Hannu Pekanpojan toisen vaimon nimi ei ole tiedossa, mutta nähtävästi avioliitto oli lapseton. Ensimmäiseksi vaimokseen mainitaan ruotsalaissukuinen Margareta Andersdotter Grubbe (s.1564).

Siiri Hannuntyttären isä on siis tunnistettavissa välillisesti tyttärensä avioliiton ja Näyhälän omistussuhteiden kautta. Äidin suhteen joudutaan samoin turvautumaan päätelmiin: suoraa viitettä siihen ei ole kuka Hannun kolmesta vaimosta on Siirin äiti. Kolmas avioliitto Annan kanssa ajoittuu SAY:n mukaan Näyhälään v. 1618, joten ajallisesti hänet voimme sulkea pois. Toisen, nimettömän vaimon kanssa ei ole tiedossa jälkeläisiä, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Margareta Andersdotter Grubbe on näin vahvin ehdokas, vaikka siihenkään ei ole aukotonta tietolähdettä.

Chromosome Browser FTDNA

Esitän aiheesta hypoteesin sillä varmuudella minkä antaa aloittelevan geenisukututkimuksen harrastajan logiikka: FamilyTree DNA:lla suoritetun FamilyFinder autosomaalitestini tuloksissani esiintyy viisi ruotsalaista henkilöä, jotka periytyvät Margaretan isästä Anders Jacobsson Grubbesta. Kenelläkään heistä ei ole tiedossani kytkentää suomalaisiin sukuihin eikä muihin sukupuussani tunnetuihin sukuhaaroihin. Viereisessä Chromosome Browserin geenikartassa käy ilmi näiden dna-serkkujen yhtenevät dna-jaksot (raja-arvolla 1cM), kukin henkilö värikoodattuna.
Yhtenevät jaksot vaihtelevat pituudeltaan välillä 61/12 cM ja 36/8 cM, sukulaisuus arviona 4./5. tai etäisempi serkku.
Heidän keskinäistä dna-sukulaisuuttaan voidaan arvoida allaolevan matriisin kautta. Matriisissa lisäksi myös viisi muuta ei-suomalaista Grubbe-sukuista, joiden cM arvot ovat muita vähäisempiä. Näistä yhden kanssa on myös muita etäisiä sukukytkentöjä. Hän ei ole matriisin mukaan sukuyhteydessä muihin Grubbe-sukuisiin osumiini.

Suomalaiset Grubbe-sukuisiksi tunnistetut henkilöosumani eivät osoittaneet yhteistä sukulaisuutta näiden ruotsinserkkujeni kanssa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta että näin voi silti olla; seikka ei vain näy valikoituneessa perimässä. Yhtä lukuunottamatta heillä on myös muita todennettuja tai mahdollisia kanssani yhteneviä sukukytkentöjä.
Tarkasteltaessa Gode/Granne jälkipolviin lukeutuvia autosomaaliosumiani ainoastaan yksi (64/10cM) saa osuman matriisissa yhteen näistä Ruotsin "Grubbe-serkuista". Chromosome Browser jakaa joitakin hajasegmenttejä +1cM arvolla, mutta näistä ei ehkä ole haettavissa todistusvoimaa. Olisi myös selvitettävä heidän mahdolliset muut sukulaisuuskytkennät ruotsalaisiin Grubbe-serkkuihin.

Tarkasteltaessa tämän ruotsalaisen Grubbe-ryhmäni henkilöiden yhteisiä osumia koko autosomaaliosumiini (yht. 2460 kpl) FTDNA:n "in common with" toiminnolla, ei löytynyt yhteyksiä muihin henkilöihin tai sukuihin.

Oman perimäni vertailussa suomalaisperäisiin Gode/Granne/Grubb -autosomaaliserkkuihin, vaikuttaa tulosten arviointiin muualta tuleva yhteinen perimä, joka ei ole eroteltavissa tuloksista.

Esitän kuitenkin hypoteesini DNA autosomaalitulkinnasta Gode/Granne-suvun kytkemiseksi Ruotsin Uumajassa vaikuttaneeseen Grubbe/Grubb-sukuun, toivoen aiheesta kiinnostuneiden asiantuntevaa kritiikkiä.

Grubbe/Grubb suku

Margareta Andersdotter Grubb/Grubbe oli syntynyt n. 1564 Ruotsin Uumajassa. Hänen vanhempansa olivat Anders Jacobsson Grubb ja Barbro Persdotter (s. 1537. Uumaja). Isänsä oli huomattava maakauppias ja Västerbottenin lainlukija sekä valtiopäivämies.
Miten porvoolaisen raatimiehen ja laivanvarustajan poika päätyi naimaan Uumajasta? Oliko isällään, Per Jönsson Grannella kauppatuttavuuksia Grubben kanssa Tukholmassa, joka oli heille molemmille tärkeä kaupankäynnin keskuspaikka? Appensa tavoin Hans Persson Granne toimi lainlukijana - oliko avioliitto solmittua näiden ammatti- ja kauppasuhteiden avustamana.
Anders Jacobsson Grubben vauraudesta kertoo se, että Älvsborgin lunnaita kerättäessä v.1571 hänen lisäkseen Uppsalassa oli ainoastaan yhdeksällä henkilöllä käteistä varallisuutta ja vain kahdella kultaa; Andersilla ja kirkkoherralla. Nämä lunnaat olivat Ruotsin kruunun keräämä pakkovero, jolla lunastettiin takaisin Tanskalaisille sodassa hävitty Älvsborgin linna. Veroa perittiin kymmenys kiinteästä omaisuudesta sekä kymmenys rahaomaisuudesta, kullasta, hopeasta, kuparista ja karjasta.

Varallisuutta oli Grubbe suvussa jo isänsä Jacob Andersson Grubben (1495-1565) aikaan, joka myös toimi maakauppiaana ja lainlukijana sekä voutina. Samoin edeltävässä sukupolvessa Anders Persson Grubb (s.n.1470 - k. ennen 1543) oli varakas maakauppias ja huomattava suurtilallinen Uumajan Grubbessa. Häntä voidaan pitää Grubbe suvun kantaisänä. V. 1526 nimitti kuningas Kustaa Vaasa hänet Uumajaan lapinmaan voudiksi kantamaan alueen verot.

Vpsala Then monedagen nesth ephter xj (11000) iomfrughes dagh) Forlaeninghe breff Vij Göstaff etc Giörom vittherligit athuj aff Synnerlige gunsth och naadhe vnndt och forlaenth haffua och nw medh thetta vorth opna breff vnna och forlaena oss elsschelig anders pederson j grwbba the lappar vtij Vmo sockn som oss tiillydher medh vaare konungxlige saker och renttho med saa forordt at han oss ther vtaff redeligha giffua schal the ij thimber maardskin som aarliga skatthen aer och then aarligha forbetthra medh x maardher och om saa szake athuj honum tiilhanda skicke nogher peninghar ther han medh vorth bestha vetha kan tiil ath köpa, thraan, Elgeshuder, boockskin, eller annat huad ther falla kan ther tiil schal han latha sigh finna alledelis veluiliogh som vaar throo man Ther oss elschelig Staffan hindricson borgemestare j vaar stad vpsala haffuer varith oss goodh före påå for:nde anders pederszons vegna ath han for:ne vilkor j alle puncthar oss redeliga holla schal Therföre biudhom vij eder alle for:nde vaare lappar vtij Vmo sockn athij aere honim höruge och lyduge paa vaare vegna Suarandis honum till Cronones skath och saker oc inghen annen, han schal eder holla viid Suerigis lagh och goda gambla sidwennior nesth gudz hielp etc. (Gillingstam 1967-69 sid 342)

Thord i Byren muistokivi (Wikipedia)

Anders Perssonin isälinjaista Grubbe-sukua on eräissä sukuselvityksissä johdettu 1300-luvun Tanskan Kööpenhaminassa vaikuttaneeseen aateliseen Grubben kauppias ja porvarisukuun, mutta tämä jääköön spekulaation asteelle.
Isoäitinsä mainitaan sukuselvityksissä olevan Bure-sukuinen Anna Olofsdotter (s.1421). Samaa sukua kuin Anders Persson Grubben puoliso Mariet Jacobsdotter Bure (s. 1480 - k.jälk. 1529).

Bure-suku

Eräs ruotsalaisen sukuhistoriatutkimuksen vilkkaimpia keskustelunkohteita on ollut Bure-suku ja sen varhainen perimyshistoria. Mariet Jacobsdotter Buren esipolvia nykykäsityksen mukaan voidaan pitää melko varmasti selvitettyinä 1300-luvun lopun Olof Hersesson Bureen asti, jonka tiedetään asuttaneen Buren tilaa Skellfteåssa ja rakentaneen luostarin Bure-joen saarelle.
Legendat jatkavat Bure-suvun esipolvia Johan Bureuksen 1600-luvun alussa kirjaamaan perimätietoon pohjautuen aina 900-luvun loppuun. Sukusaaga alkaa Thord i Byr-nimisestä miehestä, joka rakennutti kirkon Upplannin Sigtunan Skoklosteriin. Hänen kuolemansa jälkeen poikansa pystyttivät riimukiven isän muistolle. Kivi on edelleen paikallaan ja nähtävissä. Sukujohdon todenmukaisuutta pidetään kuitenkin hyvin kyseenalaisena.




Linkkejä ja lähteitä

• http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm
• http://users.utu.fi/isoi/talot/harjaval.htm
• https://www.geni.com/people/Hans-Granne/6000000015083632039
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=8352&page=1
• http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-2.html
• http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1460188
• http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=261813
• http://familjenbostrom.se/genealogi/bure/11-301_4800.htm
• Bure släkten (Mark Hernelind)
• http://www.dn.se/nyheter/vetenskap/b...g-bluff/?brs=m Tiina Miettinen
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=230554&highlight=grubbe#post230554
• wikipedia.org/wiki/Bure%C3%A4tten
• https://sv.wikipedia.org/wiki/Upplands_runinskrifter_678
• http://falebure.se/sida1.html
• https://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84lvsborgs_l%C3%B6sen

Wesilaxius

Kuluneen syksyn aikana olen perannut blogissani Goden sukulinjaamme kytkeytyviä haaroja. Tällä kertaa käsittelyssä on Vesilahdella vaikuttanut Eric Hansson Goden (1661-1745) puolison, Katariina Kristofferintyttären (k.jälk. 1724) pappissuku Wesilaxius, jonka kantaisänä voidaan pitää Jaakko Matinpoikaa, eli Jacobus Matthiae Wesilaxiusta (s. ennen 1565 - k.1626). Hänet tunnetaan Vesilahdella kappalaisena jo 1585, jolloin hänestä tuli myös Vesilahden Kirkonkylän Tapolan tilan omistaja.

Hänen suku- ja perhetaustastaan tiedämme kohtuullisella varmuudella välillisesti sisarensa Barbron, jonka perinnönjakoasiakirjan Jacobus Wesilaxius on allekirjoittanut 26.2.1598. Hänestä tuli tuossa yhteydessä sisarentyttären, Brita Larsintyttären holhooja ja perintöomaisuuden haltija, joka käsitti äitinsä irtaimen omaisuuden. Britan puoliso Reko oli ottanut Turun kämnerioikeudessa v.1642 esille tämän omaisuuden hallintakysymyksen.
Omaisuutta Jacobus kerrytti ahkeraan muutoinkin, kuten monilla kirkonpalvelijoilla oli tuohon aikaan tapana. Hän liitti Tapolaan puolet Hussun tilasta, joka lähes tuplasi tilan 5 1/2 äyrin suuruiseksi. Myöhempien liitosten myötä Tapolasta kasvoi Vesilahden kirkonkylän suurin talo. Lisäksi hän hankki Kipparin autiotilan, joka sittemmin siirtyi poikansa Yrjö Jaakonpojan haltuun. Kipparin entinen isäntä havitteli tilaansa takaisin antamalla Jacobuksella kaksi härkää, mutta ryöstikin ne katumapäälle tultuaan takaisin. Oikeuteenhan siitäkin jouduttiin ja härkävarkaudesta tuli sakkoja. Jacobus katsottiin lailliseksi omistajaksi Kippariin mutta härät hän menetti valtiolle. Osaa tiluksia hoitivat lampuodit m.m. Kostialassa ja aluksi myös Kipparissa. Hän käytti autioituneiden tilojen niittyjä omavaltaisesti hyväkseen, mutta joutui sitten lainvoimalla palauttamaan omistajilleen.
Tapolan vaurautta kuvaa myös vuonna 1600 lueteltu karjavarallisuus: 4 härkää, sonneja ja mulleja yhteensä 5, lehmiä 14, vasikoita 6, kuttuja 4, lampaita 30 ja sikoja 5. Vuonna 1602 tilan rakennukset tuhoutuivat tulipalossa, samoin osa karjaa ja kaikki karjan rehu. Tapola sai tämän johdosta verohelpotuksia selvitäkseen vahingosta. Tila kuitenkin toipui ja Tapolasta tuli Jacobuksen jo kuoltua ratsutila vuonna 1634, jolloin tilaa hoiti poikansa Christianus.

Vasemmassa yläkulmassa Laukon kartano, oikeassa reunassa Lempäälän kirkko, keskellä Vesilahden kirkko. (vanhakartta.fi)

Jacobus Wesilaxius oli allekirjoittajana Uppsalan kokouksen päätöksessä v. 1593, jolla vahvistettiin luterilaisen uskon asema Ruotsin kuningaskunnassa aiemman katolisen kirkon valta-aseman sijaan. Hänet nimitettiin Vesilahden kirkkoherraksi v. 1612, jolloin hän siirtyi Tapolasta asumaan vaimonsa Malinin (Magdalena) kanssa kirkonkylän pappilaa. Kirkkoherra ravitsi sunnuntaisaarnan jälkeen kirkkokansaa myös maallisemmin myymällä pappilasta olutta. Tämä luonnollisesti lihotti kirkkoherran kassaa mutta aiheutti myös levotonta elämää. V. 1623 selviteltiin kirkonkylällä syntyneen, kuolemaan johtaneen tappelun seuraksia jonka sanottiin syntyneen herra Jaakon oluen vaikutuksesta. Kirkkoherra joutui omaisuuskiistaan samaisena vuonna talvikäräjillä narvalaisen Pekka Markunpojan kanssa, joka vaati kirkkoherralta takaisin joitain omistamiaan tavaroita. Kirkkoherralta vaadittiin puhdistusvalaa tai muussa tapauksessa korvaamaan vaadittu omaisuus. Monien käräjöintiaiheiden jatkeena oli Tallisen isännän korvausvaade Malin-rouvan tapettua tämän sian. Jacobus toimi kirkkoherrana kuolemaansa asti 1626. (Hänen seuraajansa virassa oli Josef Mikaelis Wallenius (s.1596 - k. 1643), vaimoni suora esivanhempi 12 sukupolven takaa. Tämä Naantalista lähtenyt pappissuku vaikutti pitkään Ylä-Satakunnassa)

Kipparin isännäksi ryhtynyt Yrjö Jaakonpoika mainitaan tunnetussa  Antti Lieroisen  noitakäräjätapauksessa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kysessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen.

Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k. 1674) toimi Vesilahden kappalaisena yli neljän vuosikymmenen ajan 1628-1674 sekä isännöi Tapolan ratsutilaa 1635-1668 ollen siltäosin vapautettu veroista. Hän joutui kuitenkin ainakin kahdesti hakemaan oikaisua virheellisesti perittyyn veroon. Hän matkasi v. 1639 Turkuu kreivi Pietari Brahen luo esittämään valituksensa yhdessä Anian Heikkilän isännän kanssa, jota vaivasivat samanlaiset murheet.
Christianus Jacobilla ja Elina Hannuntyttärellä (k. ennen 1669) oli avioliitostaan (1635) neljä poikaa. Tapolan isännyys olisi normaalissa järjestyksessä siirtynyt esikoiselle, Jaakko Kristianinpojalle (s, 1635 - k. jälkeen 1675). Isänsä katsoi kuitenkin Jaakon kykenemättömäksi sen paremmin tilanpitoon kuin opintoihin. Jaakko asui Tapolassa puolisonsa Saran kanssa ja heillä ilmeisesti oli v. 1656 jälkeen syntynyt poika Abraham Jaakonpoika.
Yksi pojista oli myös Abraham, siis Abraham Kristianinpoika (s. jälkeen 1635 - k. jälkeen 1674). Hänet tiedetään Kirkkonummen käräjiltä v. 1674, jossa hänet todettiin Maria Tuomaantyttären Porkkalanniemeltä aviottoman lapsen isäksi. Hän saattaa olla se henkilö, joka on kirjattu v. 1655 ylioppilaaksi Turussa nimellä Abraham Jakobsson Wesilaxius - siis virheellisesti isoisänsä patronyymillä. Kenties toiminut jonkin aikaa Vesilahden seurakunnassa.
Kaksi pojista on mainittu Turun akatemian opiskelijoina samaan aikaan v. 1657: Christophorus Christiani ja Gabriel Christierni. Jälkimmäisestä tiedetään sittemmin ainoastaan vuodelta 1671, jolloin veljensä Christophorus valittaa riitaisasta ja juopottelevasta veljestään, joka lisäksi syytti hänen vaimoaan varkaaksi ja vaati tätä rangaistavaksi.

Christophorus Christian Wesilaxius (s. n. 1640 - k.1703) jatkoi veljessarjasta Tapolan isännyyttä Akatemian opintojensa jälkeen v. 1668. Hän toimi isänsä apulaispappina v. 1670, mahdollisesti Tottijärven pitäjänapulaisena ja isän kuoltua kappalaisena vuodesta 1674.
Ollessaan Akatemiasta joululomalla v. 1662 hän - liekö jouluoluesta riehaantuneena - joutui kirkonmäellä tappeluun joulunjälkeisenä sunnuntaina saatellessaan morsianta kirkosta. Majuri Kristian von Wedell oli kärhämän toinen osapuoli, joka ainakin Christophoruksen mukaan oli käynyt ensiksi häneen käsiksi.  Tätä sitten käräjillä selviteltiin. Kirkkoherra Martin Stenius syytti kappalaistaan juorujen levittämisestä, jota Christophorus sitten nöyrästi pyysi anteeksi syyttäen pilanteostaan humalatilaa ja lupasi parantaa tapansa. Hän oli tullut pilailleeksi erään Kirsti Tuomaantyttären suhteesta "harmaapäähän", joka tulkittiin tarkoittavan itse kirkkoherra Steniusta. Kappalainen asettui kiltisti ruotuun sanoen ettei tiennyt kirkkoherrasta muuta kuin kaikkea hyvää ja kunniallista. (Martin Stenius (s.1610 - k.1693) on myös suora esivanhempani, jonka jälkipolvet liittyvät Gode-sukuumme Wesilaxiusten tavoin avioliiton kautta; Steen-Essbjörn-Gode.)
Juorut sinkoilivat toiseenkin suuntaan, kun kahta naista sakotettiin käräjillä v. 1686 juoruiltuaan perättömiä kappalaisesta. Viinan- ja oluentuotantoperinteet jatkuivat Tapolassa: lempääläläinen kupariseppä valmisti kappalaiselle uuden viinapannun v. 1677.
Katovuodet koettelivat erotuksetta Tapolaa ja kappalaista siinä kuin mökin akkaa. Viinapannuunkaan ei tainnut riittää enää tiputeltavaa entiseen malliin sadontulon köyhdyttyä. Turkulaisen kauppiaan, Kristian Gertin saatavia perittiin ulosoton kautta. Ison vihan ajan rasitukset lisäsivät kurjuutta niin että Christophoruksen sanottiin kuolleen suuressä köyhyydessä nälkään. Hän oli tuolloin n, 60-vuotias. Tapola autioitui useamman vuoden ajaksi ja uusi omistajasuku jatkoi tilan hallintaa Wesilaxiuksen isännöityä tilaa 117 vuoden ajan.

Christophorus Christiani Wesilaxius oli avioitunut Saaran kanssa ennen vuotta 1670. Heidän lapsiaan tunnetaan neljä:

1. Abraham Kristoffersson Wasserman (k.1728)
Kirkkoherra v. 1705 Inkerinmaalla Tuuterissa. Avioitui samana vuonna Anna Elisabet Bangen (k. jälk. 1707) kanssa. Opiskeli Turun katedraalikoulussa, jonka jälkeen oli kotiopettajana Vehkalahdella kruununvouti Matias Posen perheessä. V. 1698 käytiin käräjiä Abrahamin ja voudin puolison, Martta Pihlrothin välisistä suhteista. Katuvainen vaimo pyysi todistuksessaan anteeksi säädytöntä tekoaan, jonka katsoi johtuneen kotiopettajan häneen langettamasta taiasta.
Oli venäläisten sotavankina Vologdassa ja Ustjugissa vuoteen 1721, jolloin palasi hoitamaan kirkkoherran virkaansa.

2. Isak Kirstofferinpoika, mainitaan Vesilahdella vuosina 1668-1694.

3. Helena Kristofferintytär Wesilaxia (k. n. 1731)
Puoliso Johan Gabrielinpoika Stenius (1672-1640), Vesilahden kappalainen appensa jälkeen 1702. Vesilahden Hovin ratsutilallinen. E.m. kirkkoherra Martin Steniuksen pojan poika.

4. Katariina Kristofferintytär Wesilaxia (s. ennen 1670 - k. jälk 1724)
Avioitui n. 1690 Erik Hansson Goden (s. 1661- k. 1745) kanssa. Sukuhaaramme esiäiti Wesilaxius-suvussa. Vesilahden Järvenrannan Tanskan rusthollin emäntä. Hoiti tilaa miehensä 18 vuotisen sotavankeuden ajan. Tästä sukuhaarastamme luettavissa tarkemmin aiemmin julkaistussa blogiartikkelissani "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa".

Vesilahden kirkon kivisakaristo, toimi aiemmin Laukon suvun
hautakappelina (Wikimedia)

Tässä mainittujen vesilahtelaisten kirkonmiesten lisäksi sukuhistoriastamme tunnetaan pitäjänapulainen Johan Jakobi Aurelius v. 1708 (e.m. Katariinan miniän isä), Hänen suvustaan olen kirjoittanut artikkelin "Gode-Aurelius" aiemmin tässä blogissa.
Aivan nuhteeton ei ollut Aureliuskaan. 1600-luvun ylä-satakuntalaisista seurakunnan paimenista välittyvä kuva ei ole kovin ylevä. Heidän yhteiskunnallinen asemansa oli heikko. Taloudellisesti he olivat monesti riippuvaisia seurakuntalaistensa vauraudesta ja viljelivät pappilan peltoja kuten kuka tahansa talonpoika - sillä erotuksella että olivat vapautetut veroista. Omaa asemaansa ja arvovaltaansa sekä ylemmyyttään suhteessa talonpoikiin he pyrkivät korostamaan ja käyttämään useasti häikäilemättä hyväkseen, kuten edellä olevista kertomuksista ilmenee.  Akatemian sivistävä vaikutus ei vielä kantanut hedelmää koulutusjärjestelmän kehittymättömyyden vuoksi. Kirkon oma valvonta- ja kurinpitovalta ei aina ylettänyt näille etäisille asuinsijoille. Tilanne alkoi muuttua vasta 1700-luvun puolella.
Johan Jacobi Wesilaxius ilmeisesti ponnisti vauraasta kauppiassuvusta katedraalikouluun ja edelleen kappalaiseksi ja kirkkoherran virkaan ja oli näin kykenevä hankkimaan ja kasvattamaan perheensä taloudellista asemaa Tapolan vaurastuvan maatilan hallitsijana. Huomattavaa on että hän oli Tapolan ja Kipparin ostettuaan vasta nuorehko kappalainen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman jo hankittua varallisuutta - esim. kauppahuoneesta karttunutta.

Veli-Pekka Toropaisen tutkimukset 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista sekä porvariston keskinäisistä verkostoista, joita on julkaistu m.m. Genoksessa, antavat vahvan viitteen, jonka mukaan kantaisä Jacobus Matthiae Wesilaxius olisi sukujuuriltaan turkulaisen Äijälän kauppahuoneen jälkeläinen ja Matts Äijälän poika.

Tästä varhaisimmasta Äijälä-Wesilaxius suvusta saadaan seuraavanlainen, osin varmentamaton sukutaulu:

1. Matts Äijälä
Hallitsi turkulaista Äijälän kauppahuonetta 1500-luvun puolivälin jälkeen. Omisti Äijälä-nimisen

Turku v. 1639. Alhaalla Aurajoki, Hämeenkatu punaisella
viivalla, välissä Tuomiokirkko

talon Turun Hämeenkadulla.
Toropaisen kuvauksesta lainattuna:

" .... talolla oli kaksi nimeä, Äijälä ja Hirvelä. Talossa oli iso kivirakennus, josta viisi holvattua huonetta kuului Äijälään ja viisi Hirvelään. Alla oli neljä holvattua kellaria, joissa oli kuusi huonetilaa. Piha oli rakennettu umpeen puurakennuksilla. Äijälän taloja oli Turussa kaksi, toinen Luostarikorttelissa ja toinen Hämeenkadulla. Suku oli jakautunut molempiin taloihin ja naisleskien uudet miehet olivat ottaneet käyttöönsä nimen."

(Linkki Matts Äijälän jälkipolviluettelooni Geneanetissä)

1.1. Jacobus Matthia Wesilaxius (s. ennen 1565 - k. 1626)
Vesilahden kappalainen 1585, kirkkoherra 1612-1626.
Puoliso Malin (Magdalena)

1.1.1 Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k.1674)
Vesilahden kappalainen 1628-1674. Vesilahden Tapolan ratsutilallinen 1635-1668.
Puoliso 1635 Elina Hannuntytär (k. ennen 1669)

1.1.2 Yrjö Jaakonpoika Kippari (k. jälkeen 1649)
Vesilahden Kostialan Kipparin isäntä 1624-1649. Siltavouti
Puoliso Brita Filipsdotter.
Poika Juho Yrjönpoika Kipparin isäntä 1651-1661.

1.1.3 Henricus Jacobi Wijckman (s. ennen 1610 - k. 1658)
Tämä sukulaisuussuhden perustuu olettamukseen Ossian Mestertonin lainlukijoista laatimassaan henkilöluettelossa (http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm):

"Nähtävästi se Henrik Jaakonpoika Wesilaxius, joka 1631 todistaa Turussa oikeaksi erään asiakirjan (VA: 7878: 112) ja siinä tapauksessa ilmeisesti Vesilahden kirkkoherran Jacobus Matthiaen poika, vrt. Arajärvi, Vesilahden historia, ss. 449-454"

Turun hovioikeuden pöytäkirjuri 1635-38, Etelä-Suomen alilaamanni 1638 (valtak. 17. 9.)-1658. Porin kreivikunnan alilaamanni 1651-58.

1.1.4 Abrahamus Jacobi (k. 1669)

Ikaalisten kappalainen 1631 ja kirkkoherra 1641. Omisti Hämeenkyrön Osaran 1648-1669.
Puoliso Anna Henrikintytär

1.1.4.1 Abraham Abrahamus Ikalensis (k.1675)
Ikaalisten kirkkoherra ja Osaran isäntä isänsä kuoleman jälkeen 1669.

1.1.5 Sofia Jaakontytär Wesilaxia

puoliso Henricus Johannis Lilius (Rainenius) (s. 1590 - k. 1657) Teiskon kappalainen 1629 ja Längelmäen kirkkoherra 1647.

1.1.5.1 Johannes Henrikinpoika Lilius (k. 17.5.1663)
Längelmäen kirkkoherra 1658.

1.1.5.2 Anders Henrikinpoika Rainenius/Lilius (k.1682)

1.1.5.3 Gustaf Henrikinpoika Lilius (k.1706)
Messukylän kappalainen 1679 ja kirkkoherra 1690. Laajan Liliuksen sukukunnan kantaisä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Lilius_(suku))

1.1.5.4 Lisbeta Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.5 Kirstin Henrikintytär Rainenius/Lilius
Puoliso Henricus Josephi Gummerus (k.1682), Oriveden kirkkoherra

1.1.5.6 Beata Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.7 Elin Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.2.Barbro Mattsdotter Äijälä (k.1593)
Syntyi Turussa Äijälän suvun Hämeenkadun talossa.
1. puoliso Lasse Henriksson Äijälä.
2. puoliso Mickel Nilsson Styrman-Äijälä. 2 pso Brita Sigfridsdotter

1.2.1 Brita Larsdotter
Puoliso Grels Wävare

1.2.1.1 Anna Grelsdotter
Puoliso Matts Smed

1.2.2 Simon Larsson
Asui Ruotsissa

1.2.3 Bertil Äijälä
Nimeltä tuntemattoman puoliso 2. aviossa Staffan Påvalssonin kanssa.

1.3.Anna Mattsdotter Äijälä
1. puoliso Jöran Äijälä
2. puoliso Jöran Thomasson Äijälä. Hänen 2. pso Margareta Andersdotter.

1.3.1 David Jöransson Äijälä


Lähteitä ja linkkejä:

• Ulla Kota-aho
• Kirsti Arajärvi: Vesilahden historia
• http://www.narvasoft.fi/vesilahti.html
• Rafael Sumelius: Genos 17(1946), s. 66 Tiedonantoja Meddelanden/Wesilaxius.
  http://www.genealogia.fi/genos-old/17/17_66.htm
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1115
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=421
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2664
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=11
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1070
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1455
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1200
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1201
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1212
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=766
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=690
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3459
• V. P. Toropainen, Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista.
• Genos 74 (2003) s. 47 (TKO 19.3.1652. Staffan Äijälän poika Nils), 172 (TKO 24.5.1660)
  Genos 73 (2002) s. 217 (TKO 29.7.1641)
• https://www.academia.edu/11863930/TURUN_PORVARISTON_KESKIN%C3%84ISET_VERKOSTOT_SOSIAALISEN_KONTROLLIN_V%C3%84LINEEN%C3%84_VUOSINA_1549_1660
• http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Abraham_Ikalensis
• http://users.utu.fi/isoi/talot/vesilaht.htm
• http://www.narvasoft.fi/kktie/tapola.html
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Lieroinen
• http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8645&pnum=557
• https://www.finna.fi/Record/fennica.634636?lng=en-gb
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Lilius_(suku)
• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lilius.html
• http://www.jurvansuu.net/steniussuku_tomas_stenius.htm

Gode-Aurelius

Jatkona edeltävään blogitekstiini Gode-suvun vaiheista kohti Ylä-Satakunnan latvavesistöä, käyn seuraavaksi läpi kyseiseen sukuun avion kautta kytkeytyvien esiäitieni esipolvia. Alkupaloina aiheeseen olen jo aiemmin esitellyt Essbjörn-Bars-Bandeman sukuhaaraa.

Vesilahden Järvenrannan kylän Tanskan rusthollia tuli v. 1740 emännöimään Juho Erkinpoika Goden (1694-1777) puolisoksi Maria Juhontytär Aurelia (1695-1779). Juho ja Maria olivat avioituneet n. v. 1726 jolloin Maria on ensimmäisen kerran kirjattu SAY:ssa Tanskan rustholliin. Hänet tapaamme edeltävinä vuosina 1710-1725 Vesilahden Sakoisten Kurjen talossa yhdessä perheensä kanssa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=583451 ja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600745)

Vesilahti "Kuninkaan kartasto 1776-1805
Timo Meriluoto/Vanhat kartat (http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/index.html)

Maria oli syntynyt V. 1695 Eurassa apupapin ja pitäjänapulaisen Johan Jacobi Aureliuksen (n. 1660 - 1729) sekä Sofia Matintytär Langian (n. 1664 - 1731 jälk.) perheeseen. Sisaruksia hänellä ilmeisesti oli ainakin Sofia ja Matti. Heistä on tiedossa ainoastaan edellä olleet SAY:n maininnat Kurjessa. Sofia on mahdollisesti  joko avioitunut tai isänsä tavoin kuollut v. 1729. Valitettavasti Vesilahden seurakunnan vanhimpia arkistoja tuhoutui tulipalossa 1800-luvulla, jonka vuoksi tiedot monen vesilahtelaisen vaiheista ovat tavoittamattomissa.


Johan Jacobi Aurelius (s.ennen 1660 - k. 1729)

Johan Jacobi Aurelius oli syntynyt n. 1660, todennäköisesti Lapin pitäjän (tl) Kullanperällä Mattilan Jaakko Matinpojan (k. ennen 1670) ja Susanna Baltzarintytär Gebhardtin (s. ennen 1640) perheeseen. Isän puoleiset esi-isät ovat nähtävästi asuttaneet Mattilaa jo ainakin vuodesta 1504, jolloin Knut Henrikinpoika Mattila mainitaan laamannikäräjillä v. 1504 (Hannu-Matti Järvinen)

Johan on kirjattu Turun katedraalikoulun oppilaaksi 13.3.1680 nimellä Johannes Jacobi Lappiensis (tai Lappoenses). Tavan mukaan lisänimenä opiskelijalle kirjattiin usein kotipaikkaan viittaava latinankielinen nimi. Tämä Tuomiokirkon kupeessa sijainnut Suomen ensimmäinen koulu oli kirkon ylläpitämä laitos, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli kouluttaa pappeja ja kirkonpalvelijoita.
Niin Johan Jacobi Lappiensis valmistuttuaan sai paikan Euran seurakunnassa kirkkoherra Mathias Petri Langiuksen (k.1697) apulaisena v. 1688. Samaan pestiin näyttää kuuluneen myös avioliitto kirkkoherran tyttären kanssa, koska häitä pidettiin Sofia Matintyttären kanssa Eurassa 5.2.1688. Langius toimi aiemmin Johanin opinahjossa, Turun katedraalikoulussa m.m. apologistana. Joten saattaa olla että tunsivat toisensa jo niiltä ajoin, mikä siten olisi vaikuttanut Johanin sekä virka- että vävypestiin.

Ajan tapojen ja kirkollisen virka-aseman vaatimusten mukaan tuli Juho Jaakonpojalla olla myös nimi sen mukaisesti. Aurelius nimen hän lienee adoptoinut sukulaiseltaan, isänsä kotipitäjän, Lapin kirkkoherralta Johannes Gregorii Aureliukselta. Nimi vaikuttaa johdetun latinankielisestä sanasta aurum, joka merkitsee kultaa. Johannes Gregoriilla oli Lapin Kullanperällä Seikkula niminen tila ja tästä kylän nimestä olisi siis johdettu arvokkaalta kalskahtava Aurelius. Kullanperältä oli myös Juho Jaakonpojan isän puoleinen suku, joten miksipä ei hänellekin tämä nimi istunut siinä kuin kirkkoherrallekin.

Kolme vuotta myöhemmin Johan ylennettiin appensa apumiehestä pitäjänapulaiseksi vakinaiseen seurakunnan papin virkaan. Pari ensimmäistä vuotta 1692-1693 Johan toimi Yläneellä, jonka jälkeen palasi Euran kirkonkylään 1694.  Seurakuntalaiset olivat aluksi tyytyväisiä sielunpaimenensa auliiseen ja vaatimattomaan tapaan palvella virassaan. Viinanpiru kuitenkin alkoi vaivata siinä määrin että vuonna 1701 hänen valitettiin esiintyneen humalassa kirkollisessa toimituksessa. Saarnamatkoilla pitäjässä hän aiheutti pahennusta taloissa juopottelullaan ja saarnoistakaan ei enää tullut tolkkua. Appiukko, kirkkoherra Langius oli jo mennyt manalle eikä ollut puolustamassa ja ojentamassa vävyä kaidalle tielle. Uusi kirkkoherra Nils Wrigstadius ei hyvällä katsonut virkamiehensä toilailua. Johan Jacobi Aurelius pidätettiin virastaan v. 1704 ja erotettiin 1705. Hän sai kuitenkin pitää papillisen virkansa kun hänet v. 1708 valittiin Vesilahden pitäjänapulaiseksi. Esimiehekseen hän sai kirkkoherra Carolus Josephi Walleniuksen, jonka suku oli arvostettu ja pitkään Vesilahdella kirkollisissa viroissa toiminut. (Äitinsä puolelta Steen -sukua kuten Erkki Juhonpoika Goden puolison, Kristiina Klauntytär Bars'in äiti Maria Juhontytär. Caroluksen isänpuoleinen Wallenius suku liittyy puolisoni esipolviin, joita molempia pyrin valottamaan myöhemmin.)

Vesilahdelle asetuttuaan Johan Jacobi Aurelius siis aiemmin kerrotun mukaisesti hankki omistukseensa ja perheensä asuttavaksi Sakoisista Kurki-nimisen tilan. Lieneekö vanhat paheet kuitenkin edelleen vaivanneet kun tottijärveläiset katsoivat aiheelliseksi nimitellä sopimattomasti pitäjänapulaista. Tottijärven oma kappalainen Jakob Hosslerus oli estynyt virantoimituksesta matkustettuaan Turkuun. Aurelius astui saarnatuoliin tämän sijasta vaan saarna ei sujunutkaan seurakunnan odotusten mukaisesti. Tästä seurauksena nimismies nosti syytteen kahta suunsoittajaa vastaan, jotka olivat kutsuneet Aureliusta lorohousuksi ja jauhonsihtaajaksi.
Johan Jacobi Aurelius palveli Vesilahdella ainakin isovihan ajan yli 1720- luvun alkupuolelle. Hän kuoli Vesilahdella 1729. Vaimonsa Sofia Matintytär hallitsi leskenä Sakoisten Kurkea ainakin vielä v. 1731.

Gebhardt ja Finno-suvut Raumalla

Raumalla vaikutti Lauri Baltzarinpoika Gebhardt (k.1640). Hän oli Rauman raatimies 1605-1611 sekä pormestari 1616-1636. Lisäksi valtiopäivämiehenä 1627 ja 1634. Hän toimi laivanvarustajana omistaen muutamia aluksia jotka kävivät kauppaa m.m. Saksaan. Gebhardtien omistuksessa oli Raumalla Agus-niminen talo (nyk Kauppakatu 7). Lauri Gebhardt on haudattu Rauman Pyhän Ristin kirkkoon, jossa hänen ja vaimonsa hautakivi on nähtävissä.
Lauri Baltzarinpoika Gebhardt oli naimisissa Riita Jönsintytär Woijolaisen kanssa ja heille esitän seuraavanlaisen lapsikatraan (korjattu 27.10.2016):

• Juho Laurinpoika Gebhardt (k. 1668 Rauma) Raumalainen raatimies 1650 ja 1660 luvuilla, haudattiin Rauman kirkkoon 19.4.1668.
• Baltzar Laurinpoika Gebhardt (k. 1658) Rauman pormestari 1645-1649.
  puoliso Margareta Gregoriuksentytär Finno k. jälk 1686). Isä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno (1568-1639). Leski Margareta avioitui vuosien 1658-1664 välillä Lapin Kullanperän Martti Eskonpojan kanssa.
• Mikko Laurinpoika Gebhardt (k.jälk. 1679) Rauman pormestari 1655-1659. Akus-talon haltija vuodesta 1652.
  puoliso Briitta Pietarintytär Tolvainen (k.1674)
• Simo Laurinpoika Gebhardt (k. 1662), kauppias, puoliso Brita Matintytär Tokila.
• Lauri Laurinpoika Gebhardt (k. 1667) kauppias Raumalla. Puoliso Kaarina Grelsintytär Finno. Isänsä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno.
• Elisabeth Laurintytär, puoliso Carolus Finnonius, raatimies ja urkuri. Gebhardtien Akus-talon haltija vuoteen 1650. Isänsä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno.
• Anna Laurintytär Gebhardt (s. ennen 1605 - k. n.1684)
  1. pso mainittu jo 1624 lyypekkiläinen kauppias Hannu Magnus, Rauman raatimies 1624-1632.
  2. pso  Hans Mattzen (päivitetty 1.2.2017)
• Margareta Laurintytär (k. 1681 Rauma)
  pso Matti Henrikinpoika Sonck, äiti Brita Matintytär Woijolainen (miniä ja anoppi ovat serkukset!?)

Mainittakoon vielä Woijolaisesta: Riitta Jönsintyttären isä oli Jöns Pietarinpoika Woijolainen, joka oli varakas raumalainen laivanvarustaja. Hän toimi Raumalla kaupungin voutina 1576-1581, raatimiehenä 1578-1585 sekä pormestarina 1593. Suvun juuret arvellaan johtavan Soukaisten kylän Voijolan taloon ja edelleen gotlantilaisiin kauppiaisiin.

Lähteitä ja linkkejä

• Arkistolaitos/Digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/
• http://www.narvasoft.fi/vesilahti.html
• http://www.narvasoft.fi/kktie/jarvenranta.html
• http://www.narvasoft.fi/kktie/sakoinen.html
• http://www.narvasoft.fi/vssts/mikkok1.pdf
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_katedraalikoulu
• http://edu.turku.fi/tiimalasi/vanhat/turrka/
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3068
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=169
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1362
• Ulla Kota-ahon sukututkimus
• Hannu-Matti Järvisen sukututkimus http://www.cs.tut.fi/~hmj/suku/anni_josefiina.html
• Lasse Iso-Iivarin talonomistajien luettelot http://users.utu.fi/isoi/talot/eurajoki.htm
• http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/kirjasto/maakuntakirjasto/satakunta-sarja/5vVaXcTpR/Satakuntasarja14.pdf
• Juhan suku-uutiset blogi http://juhansuku.blogspot.fi/2010/09/sananen-sonck-suvun-tiimoilta.html
• Suomen Sukututkimusseuran Genos-julkaisu http://www.genealogia.fi/genos-old/4/4_15.htm
• Rauman kaupunginhistoria 2, Aina Lähteenoja (1932)
• V-P Toropainen: Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670. s.234

Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa

Parissa aiemmassa tarinassa ( Kurun Riuttaskorven sukuja sekä Essbjörn-Bars-Bandeman ) olen sivunnut Gode-nimistä, isäni puoleista sukua Kurun Riuttaskorven Mäkelässä ja Ketolassa, Harjun (nyk. Tampere) Lielahden rusthollissa sekä Vesilahdella Järvenrannan Tanskan rusthollissa.
Omasta sukuhaarastamme Gode-nimi häipyi pois käytöstä Kalle Juhonpojan (1805-1874) myötä tämän tultua Ketolaan torppariksi. Isänsä Juho Erkinpoika (1771-n.1812) näyttäisi käyttäneen nimeä vielä Lielahdesta Kuruun Mäkelän isännäksi muutettuaan v. 1807 ja lienee siis viimeinen tässä sukuhaarassa Goden nimellä kirjattu henkilö ennen "mystistä" katoamistaan vuoden 1812 tienoilla.

Juho Erkinpoika Gode perheineen Kurun Suutarin rippikirjassa 1807 (Arkistolaitos/Digitaaliarkisto)

Kalle Juhonpojan jälkipolvia voi blogissani seurata esim. seuraavissa kirjoituksissani:

Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II

Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival

Kalle Juhonpojan sisar Hedvig, eli Heta Juhontytär (1801-1856) jatkoi emäntänä Suutarin Mäkelässä ja hänen jälkipolviaan tavataan Kurussa Riuttaskorven Niinimäen suvussa.

Gode (myös muodossa Godhe) sukua on tutkimuksissa jäljitetty isälinjaa seuraten vuoteen 1564. (Berndt Godenhielm: Godenhielm -suvun alkuperästä) Tuolloin esiintyy Ruotsissa Länsigötanmaalla Järpås'issa Godegårdin verotalollinen Swenndt Godhe sekä tämän jälkeen poikansa Erich Godhe (k. 1580 jälkeen) ja edelleen Lars Erichsson Godhe (k. 1628 jälkeen).

Jäljempänä esitetty Gode-linja kytkeytyy avioliittojen kautta lukuisiin sukuihin, joita on seurattavissa laajalti 1400-1700 -luvuilla. Tällaisia ovat m.m.Aurelius, Carstens, Dönsby, Gebhart, Granne, Grubb, Sjundby, Stodius, Talpo, Wesilaxius, Voijolainen. Näitä sukuhaaroja pyrin käymään läpi myöhemmissä blogiteksteissäni.

Hannu Laurinpoika Gode (Hans Larsson Godhe) (s. n. 1590 - k. 1659)

Hänet voidaan varmuudella mainita Suomessa vaikuttaneiden Gode/Godhe/Godenhjelm sukujen kantaisänä. Hänen periytymistään e.m. Järpås'in korpraali ja länsigöötan ratsastaja Lars Ericsson Godhesta ei voida täysin pitävästi todentaa, joskin sitä nykytutkimuksien mukaan pidetään todennäköisenä.

Hannu Laurinpoika kuului kenttävääpelinä Ruotsin armeijaan v, 1613 taisteluissa moskovalaisia vastaan. Hän taisteli Lauri Laurinpoika Tackes'in joukoissa Novgorodissa 1615-1616. Stolbovan rauhan myötä 1617 vänrikiksi edennyt Hannu Laurinpoika sai kuninkaalta ansioistaan tilan nykyisen Kalannin (Uusikaupunki) alueelta.
Hannu Laurinpoika avioitui n. 1620 Kokemäen Näyhälän ratsutilan omistaneen, jo edesmenneen Hans Pehrsson Grannen ( k. 1615) sekä tämän 1. puolison Margareta Andersdotter Grubben (s. 1564) tyttären, Siiri Hannuntyttären (Sigrid Hansdotter) (k. 1664) kanssa. Samalla naimakaupalla hän sai Näyhälän isännyyden ja tästä suurtilasta tuli heidän asuinpaikkansa. Näyhälä oli kooltaan yli puolet nykyisen Harjavallan alueesta ja keräsi tulonsa mm veroina augmentti- eli aputiloiltaan.Hannu Hannunpoika (Hans Hansson Gode) (s.n. 1620 - k.1685) oli vielä kapaloissaan kun sotaisat toimet kutsuivat uudelleen tuoretta aviomiestä ja isää. Vuodet 1621-1624 kuluivat taistellessa Baltiassa Gottfried von Falkenbergin joukoissa Puolan kuningas Sigismundia vastaan. Tämä oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin, "Pohjolan leijonan", serkku. Kyseessä oli pitkällinen Kustaa Vaasan jälkeläisten välinen valtataistelu, joka oli nähtävissä myös uskonpuhdistuksen jälkeisenä katolisen ja luterilaisen kirkon välisenä kamppailuna valta-asemasta.  Kunniakkaasti sujui tämäkin sotaretki, koska kotiin palattua tuli ylennys kapteeniksi.
Tämän retken jälkeen näyttäsi koittaneen rauhallisempia vuosia ja aikaa jäi perheen kasvattamiseen ja tiluksien hoitamiseen. Lisäksi oli valvottavina myllyt ja koskiosuudet Kokemäenjoessa. Aiemmin mainitun Hannu Hannunpojan lisäksi varmuudella voidaan lapsista mainita (ikäjärjestyksestä ei tietoa):

1. Carl Hansson (k.1684), kapteeni. Oli naimisissa Elisabeth Jordanin kanssa. (Aiemmin mainitun G.Falkenbergin äiti oli myös pommerilaista alkuperää olevaa Jordan-sukua). Heillä ei ilmeisesti ollut lapsia. Elisabet pakeni leskenä venäläisiä pakoon Tukholmaan, jossa myös kuollut.
2. Sigrid Hansdotter (k.1680) Lempäälän Innilän ratsutilan emäntä, puoliso Kristoffer Floor.
3. Margareta Hansdotter, puoliso  Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti Henrik Påvelsson Callia

20-vuotta myöhemmin v. 1644 Hannu Laurinpoika Gode oli ylennyt majuriksi ja toimi Porin rykmentin 11. komppanian päällikkönä. Taistelujoukot olivat tuolloin mukana Tanskaa vastaan käydyssä sodassa. Samalla sotaretkellä tiensä päähän tuli maineikas sotapäällikkö Torsten Stålhandske, jonka upea hautakappeli on Turun Tuomiokirkossa.

Tanskan sotaretki päättyi Ruotsille voitokkaaseen rauhaan. Hannu Laurinpoika sai osuutensa ja kuningatar Kristiina antoi hänelle läänityksiä Pirkkalasta ja Vesilahdelta. Osittain tämän seurausta on mahdollisesti sukuhaaramme myöhemmät vaiheet tuolla alueella.
Majuri Goden komppania marssi vielä kerran sotatantereille 1654 Stålarmin rykmentissä kohti Liivinmaata, mutta sai komennuksen takaisin ilmeisesti taisteluihin osallistumatta.

Hannu Laurinpoika oli siis kohtuullisen varakas ja huomattava henkilö Harjavallan-Kokemäen alueella. Näyhälän lisäksi hänen omistuksessaan olivat Simula ja Kiviranta. Hänet haudattiin 1659 nyt jo purettuun Kokemäen Pyhän Marian kirkkoon, jonne hän oli lahjoittanut 8-haaraisen kattokynttiläkruunun. 

Lieneekö siunauksen suorittanut silloinen Kokemäen kirkkoherra Simon Cardiaster, esi-isäni äidin puolelta, josta olen kirjoittanut toisaalla tässä blogissa. (Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa III ) Mainittu kynttiläkruunu on edelleen nähtävissä uudessa Kokemäen kirkossa. Harjavallassa Näyhälänniemessä on Kokemäenjoen rantapenkalla nähtävissä myös hänen muistolaattansa.

Kuvat (c) Tapio Rantanen

Hannu Hannunpoika (Hans Hansson) Gode (n. 1620 - 1685)

Hannu Hannunpoika on ilmeisesti syntynyt Kokemäen pappilassa ennen perheen asettumista Näyhälään. Hän toimi aluksi rälssivoutina ja  maakamreerina/maakirjanpitäjänä Hämeenlinnassa 1638-1650. Avioituminen Margareetta Martintytär Talpon (k. 1701 jälkeen) kanssa ajoittunee tuohon Hämeenlinnan jaksoon. Nuorenparin kohtaaminen juontaa alkunsa morsiamen isän Martti Niilonpoika Talpon (k. ennen 1665) toimeen Uudenmaan ja Hämeenlinnan läänien maakirjanpitäjänä. He olivat näin jonkinasteisia virkaveljiä hallintokoneistossa,

Sotamarsalkka, kreivi Gustaf Horn (Wikimedia)

 Hannu Hannunpojasta tuli v. 1651 perustetun Porin kreivikunnan inspehtoori. Kreivikunta oli sotamarsalkka Gustaf Hornin saama palkkio kuningatar Kristiinalta ansioistaan 30-vuotisessa sodassa. Kreivi Horn ja puolisonsa Sigrid Bielke asuivat ja toimivat itse kaukana Ruotsissa sekä Baltiassa ja tarvitsivat sen vuoksi edunvalvojan ja toimeenpanijan kreivikuntansa asiainhoidossa. Kreivi sai alueen verotulojen lisäksi myös velvoitteen hallinon järjestämiseksi ja kustantamiseksi. Näissä tehtävissä toimivat vouti ja inspehtoori, jotka olivat siten korkeimmat paikalliset virkamiehet. Horn nimitti Hannu Hannunpojan myös Porin pormestariksi ja raatimieheksi v. 1652. Inspehtorina toimiessaan hän asui perheineen Koiviston kuninkaankartanossa. Kun kreivikunta supistui v, 1655 nk. neljänneksen peruutuksessa ja Porin kaupunki palautui kruunun hallintaan, jäi kuninkaankartano kaupungin naapuriksi. Tästä seurasi lukuisia kiistoja ja rajankäyntejä, joita inspehtori joutui selvittämään koettaen pitää työnantajansa puolta.

Gustaf Horn kuoli 1657 ja kreivikunta siirtyi poikkeuksellisesti tämän lesken haltuun. Kreivitär Bielke oli tyytymätön ja tuskastunut kreivikunnan hoitoon ja korkeisiin kustannuksiin. Epäsopu johti viimein inspehtoorin erottamiseen toimestaan 1671. Kreivitär oli tarjonnut kreivikuntaa Hannu Hannunpojalle myös vuokralle, mutta tämä ei kiinnostunut ja valitteli terveysongelmia. Välien selvittely johti lopulta pitkään oikeusprosessiin. Hannu Hannunpoika muutti tämän jälkeen äitinsä perintötilalle Harjavallan Näyhälään, jossa hän kuoli v. 1685. Leskivaimo Margareetta oli elossa ainakin vielä n.k. ison vihan aikaan v. 1701

Tiedossamme on Hannu Hannunpoika Goden ja Margareetta Talpon lapsia seuraavasti:

Godenhjelm vaakuna

1. Gustaf Hansson Gode
   Ylioppilas Turussa 1670/71. Kamarikollegion tulli- ja lisenssikonttorin kamarikirjuri 1680, ero 1681. Pehtori Ulvilassa (1682).
2. Johan Hansson (Johannes Johannis) Godenhjelm (k. 4.9.1714 Tukholma)
   Aateloitu 1691 isän isänsä palveluksista. Tuomari ja valtiopäivämies.
   Puoliso v. 1689 Sofia Katarina Rosendal (k. 1715)
3. Peter Hansson Godenhjelm (k.6.10.1695 Koirala)
   Aateloitu veljensä kanssa 1691. Kornetti
   Puoliso Anna Maria von Gertten
4. Margareta Hansdotter Gode (k. 1727 jälkeen)
   Puoliso v. 1668 jälkeen Johannes Thuronius (Waenerus)
   (s.n. 1630 Hämeenkyrö - k.1701 Kangasala) Kangasalan kirkkoherra, lääninrovasti ja valtiopäiväedustaja. Omisti Kangasalan Palon tilan. Jean Sibeliuksen esivanhemmat.
5. Eric Hansson Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti) tarkemmin jäljempänä.
6. Kristina Hansdotter Gode (s. 1665 - k. 1743 Eurajoki)
   Puoliso Matthias Thomae Takku (s. n. 1660 Huittinen - k. 1697 Huittinen) Pappi, Huittisten pitäjänapulainen ja Takun rusthollin omistaja.
7. Maria Hansdotter Gode
   Puoliso Henrik Hansson Mallenius (k. 1684) Uudenmaan- ja Hämeenläänin lääninsihteeri. Espoon Suomenojan isäntä.
   
   Lisäksi on joissain tutkimuksissa lapsiksi esitetty Mårten, Elisabeth ja Catarina mutta tarkempien tietojen puuttuessa jääköön viitteellisen maininnan asteelle.

Erkki Hannunpoika (Eric Hansson) Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti)

Edellä olevan Hannu Hannunpojan lapsikatraan kohdasta viisi jatkuu siis oma sukuhaaramme Erkki Hannunpojan myötä.

Erkki oli Turun ratsuväkirykmentissä ainakin jo vuonna 1677. Hän avioitui n. 1690 Vesilahden kappalaisen Kristoffer Wesilaxiuksen tyttären Katariina Kristofferintytär Wesilaxian (k. 1724 jälkeen) kanssa. Kuten aiemmin tuli esille, oli Gode-suvulla Erkin isoisän kautta kytkentöjä Vesilahdelle läänitystensä kautta. He tulivat Vesilahdelle vuonna 1693 Järvenrannan Tanskan taloon joka toimi Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin II rakuunakomppanian vänrikin puustellina. Mahdollisesti siis vänrikki Eric Hansson Goden virkatalona. Tanska siirtyi Erkin hallintaan 1694 ja vuodesta 1697 tila toimi rusthollina.

Nuori kuningas Kaarle XII ja sota kutsuivat sotilasta toimeen. Suuri Pohjan sota ryhtyi murtamaan Ruotsin saavuttamaa suurvalta-asemaa. Ympärysvaltiot katsoivat hetkensä tulleen vasta 15-vuotiaan kuninkaan astuttua valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen. Tammikuussa 1701 Erkki ylennettiin kapteeniluutnantiksi menestyksestään venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa.

Nähtävästi tämän jälkeen Erkki ehti myös kotiin Vesilahdelle, koska tytär Margareta syntyi v.1701.

Huonommin kävi elokuussa 1704 Narvan piirityksessä, jolloin lähes 2000 sotilasta joutui venäläisten vangeiksi Pietari Suuren valloitettua Narvan kaupungin takaisin hallintaansa. Ne lähes 3000 miestä joita ei ollut vangittu, olivat saaneet surmansa. Venäläisten tappiot olivat jopa 10 000 kaatunutta. Vangittujen joukossa oli myös Eric Gode, joka kuljetettiin muiden vankien mukana Venäjälle Vladimir'iin. Nk. Uudenkaupungin rauha solmittiin v. 1721, jonka seurauksena Ruotsi menetti Baltian, Inkerinmaan ja Karjalan alueet. Seuraavana vuonna Erkki Hannunpoika vapautui ja palasi kotiinsa Vesilahdelle yli 17 vuoden vankeuden jälkeen.

Erkki oli tuolloin yli 60-vuotias ja vankeusaikana terveytensä oli heikentynyt. Vaimonsa Katariina oli tällä välin kasvattanut Tanskan tilalla lapset Juhon ja  Margaretan tietämättömänä miehensä kohtalosta. Muita lapsia heillä ei tietoni mukaan ollut, vaikkakin 1722-1723 SAY on kirjannut äidin nimen alle "Gertrud dr". Ajallisesti hän ei voi olla Juhon tytär, joten saattaa olla että hänellä oli tuon niminen sisar. SAY on vuosina 1695-1714 kirjannut tilalla palvelusväkeä sekä lampuoteja jotka ovat käytännössä hoitaneet tilan askareita. Sekä tila että talous olivat kutenkin huonolla tolalla. Venäläisten sotilaiden aiheuttamat vahingot ja hävitys lienee kohdannut myös Tanskan rusthollia. Talous koheni jonkin verran kun viimein v. 1731 Erkki sai lunastettua vankeusajalta saamatta jäänet palkkansa. Erkki eli loppujen lopuksi kunnioitettavaan 84-vuoden ikään. Katariinan kuolinaika ei ole tiedossa, mutta hän on ollut elossa ainakin vielä 1724, jolloin hänet näkee SAY:ssa kirjatun viimeisen kerran. Tuolloin nimellä Ekaterina Vesilaxia.

Tytär Margareta Gode (s. 1701 - k. 1782) aviotui n. 1725 inkerinmaalaisen Johan Fredrik Zitting'in kanssa. Tämä oli henkirakuunarykmentin varusmestari sekä Tottijärven Uotilan rusthollari vuodesta 1733.

Juho Erkinpoika (Johan Ericsson) Gode (s.1694 - k.1777)

Tanskan rusthollin isännyys periytyi Erkin pojalle Juholle aina vuoteen 1750 asti. Hän ilmeisesti toimi esi-isiensä tavoin maakirjanpitäjänä Uudenmaan ja Hämeen lääneissä. Juho avioitui n. 1726 Eurassa syntyneen Maria Juhontytär Aurelian (s.1695 - k. 1779) kanssa. Marian isä Johan Jacobi Aurelius (s.n. 1660 - k.1729) oli tullut Vesilahdelle pitäjänapulaiseksi v. 1708. 

Juholla ja Marialla on tiedossa kaksi lasta:

1. Kaisa Juhontytär Gode (s.1729 - k.1809)
   1. puoliso 1751 Bengt Pihl (s.1720 - k.1752) oli avioitumisen jälkeen lyhyen ajan ennen kuolemaansa Tanskan rusthollin isäntä.
   2. puoliso 1757 Jooseppi Yrjönpoika (s.1713 - k. 1779) Ilmajoelta. Otti käyttöönsä sukunimen Aurell, joka oli johdettu vaimon äidin suvusta. Hän toimi Pirkkalan pitäjänkirjurina ja asui Kaisan sekä kuuden lapsensa kanssa Pirkkalan Harjun (nyk. Tampere) Raholan kylässä.
2. Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)

Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)

Sisarensa Kaisan emännyys Tanskassa jäi siis puolison kuoleman vuoksi lyhyeksi. Isännyys siirtyi Erkki Juhonpojalle v. 1753. Samana vuonna hän avioitui Sääksmäen Tuomarlan Maria Kallentyttären (s.1731) kanssa. Todennäköisesti vaimo on kuollut varhain ja pariskunta jäänyt lapsettomaksi. Erkki avioitui uudelleen v. 1765 Kristiina Klauntytär Essbjörnin (s. 1741 - k. 1799) kanssa. Hänen sukunsa tarinaan toisaalla tässä blogissa viittasinkin jo tämän tekstin alkurivillä. Erkin ja Kristiinan viisi lasta syntyivät kaikki Tanskassa ennenkuin perhe muutti vaimon kotimaisemiin Harjun Lielahteen (nyk. Tampere), josta Erkki hankki omistukseensa osan Lielahden rusthollia 1783 juuri vähän ennen kuolemaansa. Voidaan spekuloida oliko Erkki jo sairaalloinen ja Tanskan ylläpito kävi mahdottomaksi. Goden perheestä tai lähisuvusta ei saatu jatkajaa kun vanhin lapsistakin oli vasta 15-vuotias Kristiina. Lielahdessa turvaa olisi kuitenkin vaimon Essbjörn -suvun myötä. Tämän veli Juho Klaunpoika Essbjörn hallitsi Lielahden naapurissa sijainnutta Isoniemen rusthollia.
Kun Erkki Juhonpoika sitten Lielahdessa kuoli 1783, avioitui Kristiina uudelleen messukyläläisen Pekka Erkinpojan kanssa. Tanska näyttäisi menneen Lempäälän Floor-sukuun, joka tavattiin jo aiemmin Sigrid Hansdotter Goden puolison yhteydessä.

Erkin ja Kristiinan lapsia olivat:¨

1. Maria Greta Erkintytär Gode (s. 1767 - k. ennen 1783)
2. Kristiina Erkintytär Gode (s. 1768 - k. 1839)
   Puoliso 1787 Mikko Antinpoika (s. 1760) Harjun Lentävänniemen torppari. Heillä lapset Kristiina (1790), Johannes (1797), Kalle (1800), Heta (1803).
3. Sara Erkintytär Gode (s. 1769 - k. 1783)
4. Juho Erkinpoika Gode (s. 1771 - k. n. 1812) Hänen tarinaansa voit lukea toisaalta tässä blogissa: Kurun Riuttaskorven sukuja
5. Henrik Erkinpoika Gode (s. 1774) Mahdollisesti se Lielahden nuori renki joka 2.11.1794 vihittiin Pispalan nuoren piian, Marketta Antintyttären kanssa.

Linkkejä ja lähteitä:

Erityisen kiitokseni ansaitsee Ulla Kota-aho, jonka aikaoinaan isälleni toimittamansa sukututkimusmateriaalin ansiosta pääsimme kiinni tähän kiinnostavaan sukuhaaraan.

• Berndt Godenhielm: Godenhielm -suvun alkuperästä, Suomen Sukututkimusseura Genos 61(1990), s. 133-135, 140
• https://www.adelsvapen.com/genealogi/Godenhielm_nr_1217
• https://www.riddarhuset.se/att/godenhielm/
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2438
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2101
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1446
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2523
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2434
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin_kreivikunta
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota
• Jokipii, Mauno: Porin kreivikunta. Teoksessa Historiallinen arkisto 54, Suomen historiallinen seura 1953, s. 105-169.
• SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys
• Suomen Sukututkimusseura, HisKi historiakirjat
• Arkistolaitos, digitaaliarkisto. Tanskan rustholli Suomen asutuksen yleisluetteloissa
  
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=575413
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=583419
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600712
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600809
• Janne Hyvärinen sukututkimussivusto https://sites.google.com/site/hytirata/home/tiura/vidbom/zitting/gode
• https://darwinmachine.wordpress.com/tag/sukututkimus/
• http://www.narvasoft.fi/kktie/jarvenranta.html
• Hans Larsson Goden jälkipolvet Geneanetissa

Essbjörn-Bars-Bandeman

Edeltävässä blogitekstissäni selvitellessäni Kurun Riuttaskorven sukuhistoriaamme, tuli Suutarin Mäkelän ja Ketolan yhteydessä lyhykäisesti mainittua Juho Erkinpoika Goden (s. 1771-k. n.1812) tausta Gode-Essbjörn suvuissa. Tässä kirjoituksessani tarkastelen hänen äidinpuoleista Essbjörn -sukuhaaran alkuperää.

Rusthollareita ja kirjureita Harjun Lielahdessa ja Niemessä

Harjun (nyk. Tampere) Niemen rusthollin tytär Kristiina Klauntytär Essbjörn (s. 1741-1 k.1799) oli avioitunut v. 1765 Vesilahdelle Järvenrannan Tanskan rusthollin emännäksi. Isäntä Erkki Juhonpoika Gode (s. 1733- k.1783) oli jäänyt leskeksi ilman jälkeläisiä edellisen emännän, Maria Kallentytär Tuomarlan kuoltua. Tanska oli ollut Goden suvulla kolmessa polvessa vuodesta 1694, mutta v. 1783 Erkki ja Kristiina myivät tilan ja hankkivat omistukseensa osan Lielahden ratsutilasta. Tämä sijaitsi aivan Kristiinan syntymäkodin naapurissa.
Mainittakoon tässä yhteydessä myöhemmin Lielahden kartanona tunnetun tilan omistajista Wilhelm Nottbeck, joka Finlaysonin tehtaan johtajana ja merkittävänä teollisuusmahtina  oli huomattava henkilö Tampereen ja koko valtakunnankin talouselämässä.

Lieneekö operaation syynä ollut 50-vuotiaan Erkin heikentynyt terveys jonka vuoksi rusthollin pito oli käynyt ylivoimaiseksi? Lielahden rusthollin toista puolikasta hallitsi Fredric Tollet. Tämän isoisä oli aikanaan hankkinut omistuksen Kristiinan isän isältä, Henrik Essbjörn' iltä (k. n. 1727). Kun Erkki Juhonpoika samana vuonna 1783 kuoli, jäi Kristiina hallinnoimaan leskenä osuuttaan rusthollista kenties saaden Tolletilta tukea tilanhoitoon. Kolme vuotta myöhemmin Kristiina avioitui uudelleen 1786 leskimies Pekka Erkinpojan kanssa Messukylän Takahuhdista. Kaksi vuotta ennen Kristiinan kuolemaa Lielahden rusthollin osuus vaihtoi omistajasukua vuonna 1797.

Kristiinan vanhemmat olivat Harjun Niemen ja Vähäniemen rusthollari Klaus Henrikinpoika Essbjörn (s. 1711 - k. 1754) ja Maria Juhontytär Steen (s. 1709 - k. 1768).  Lielahden rusthollin tavoin Niemi oli Klausin isän, Henrik Essbjörnin peruja. Henrik oli hankkinut Niemen omistukseensa v. 1710 ja vuotta aiemmin langoltaan Klaes Detlofsson Bars'ilta Lielahden. Niemi ja siitä jaettu Vähäniemi säilyivät Essbjörneillä vuoteen 1827, jolloin Klausin pojanpoika Aksel Juhonpoika (s. 1763 - k. 1837) myi tilan Joel Lundahlille. Mainittakoon tässä kohtaa myös Akselin veli Juho Juhonpoika (s. 1778 - k. 1821) joka toimi m.m. Tampereella kaupungin saarnaajana. Hän julkaisi lähetystyötä käsittelevän teoksen Orja mustasta kansasta : totinen puhe yhdeldä Englandin papilda , joka on luettavissa verkkojulkaisuna.

Lielahden ja Niemen rusthollari Henrik Essbjörn oli n.k. akatemian vouti, koska Niemen tila maksoi tuloistaan veroa Turun Akatemialle. Hän avioitui turkulaissyntyisen Maria Detlofintytär Bars'in (s. n. 1670 - k. n.1741) kanssa. Henrik toimi vaimonsa veljen, Yläsatakunnan kihlakunnantuomarin Klaus Detlofsson Bars'in kirjurina. Kunnioitus arvovaltaista Barsia kohtaan lienee ollut suuri, koska kaksi ensimmäistä poikaa saivat nimikseen Detlof ja Klaus. Kolmas nimettiin isänsä mukaan Henrikiksi.

Klaus Detlofsson Bars oli aikanansa maakunnan rikkaimpia miehiä, joissain maininnoissa väitetty jopa koko Suomen varakkaimmaksi. Hän omisti Tammerkosken kartanoa 30 vuoden ajan. Varallisuuttaan hän kerrytti m.m. rahaa lainaamalla ja viljakaupalla. Räätälinpoika Barsin kyvystä nousta sosiaalisella asteikolla kertoo avioituminen aatelisen Sabina Juliana Silfversvanin kanssa sekä tyttären naimakaupat Laukon Kurkien sukuun, joiden lapsille Tammerkosken kartanokin Barsin kuoltua siirtyi. Perunkirjoituksessa pesän arvoksi saatiin 74 000 kuparitaalaria. Näistä taisi murusia varista pöydän kulmalta siinä sivussa myös Henrikille, jonka omistuksiin kuuluivat aiemmin mainittujen lisäksi myös Kangasalta Palo 1722-1724 sekä Lentola. Henrikin kuoltua leski Maria jäi hallitsemaan Niemen rusthollia, kunnes se siirtyi Klaus pojalle 1733. Veljensä Detlof isännöi alkuun Ylöjärven Teivaalaa ja sittemmin Kiikan Ritalaa vuodesta 1745. Nuorempi veljistä, Henrik puolestaan isännöi Lempäälän Kärppälää.

Henrik Essbjörnin, kuten myös nimensä alkuperä on tuntematon. Vanhan Rauman Kauppakadulla tiedetään olleen Essbjörnin ja Wähä-Essbjörnin tontit. Tottijärven Sorvasta tiedetään rusthollin emäntänä Anna Matintytär Essbjörn 1711-1744, mutta mahdollinen sukulaisuus ei ole tiedossa. Ajallisesti voisi olla Henrikin sisar.

Saksalaislähtöisiä räätäleitä ja kirjureita Turussa

J. Vallinkoski on kirjoittanut Brander-suvun alkuperästä Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 18(1947), s. 25-34 . Artikkelissa em. suvun alkuperä on johdettu Joachim Bandeman (vanhempi, k. 1680) nimiseen saksalaissyntyiseen ja Turussa vaikuttaneeseen räätäliin. Kyseinen henkilö oli Henrik Essbjörn'in vaimon, Maria Detlofsson Bars'in äidin Maria Bandeman'in isä.

Maria Bandeman oli avioitunut 16.11.1669 Detlof Bars'in (k. n. 1682) kanssa, joka myös oli turkulainen räätäli ja ilmeisimmin ollut appiukollaan räätälinopissa. Bars oli oletettavasti saksalaislähtöistä sukua hänkin. Hans Kauffman Barsin jäkeläisiä tiedetään Suomessa Gottleben -suvussa. Gottleben-Gadd sukua tunnetaan Harjun Isoniemessä, Kaarilassa ja Raholassa  1700-luvulla. Sattumaa kenties, mutta saattaisi olla linkki jatkotutkimuksille. Detlof Bars omisti Tenholassa Svenskbyn tilan.

Joachim Bandeman vanhempi oli Vallinkosken mukaan saapunut Turkuun todennäköisesti 1650-luvun lopulla. Hän asui v. 1661 vaimonsa Kirstin (k. 1669), Maria Bandeman'in äidin kanssa Kirkkokorttelissa. V. 1663 hän asui Aninkaisten eteläkorttelissa perheensä, oppipoikiensa ja kisälliensä sekä palvelijoidensa kanssa.
Kirsti-vaimo haudattiin 1.5.1669 yhdessä Bandemanin veljen kanssa. Joachim avioitui uudelleen 1670-luvun alkupuolella Maria Grön'in kanssa, josta avioliitosta oli Joachim Bandeman nuorempi. Bandeman vanhempi haudattiin 1.8.1680 Turun Tuomiokirkkoon. Joachim Bandeman nuorempi - Henrik Essbjörn'in vaimon  ja Klaus Detlofsson Barsi'n sisaren velipuoli - toimi lääninkamreerin- ja rykmentinkirjurina käyttäen sittemmin nimeä Joachim Brander.
Hyvin ilmeistä on että Klaus Detlofsson Bars'in virkaura on saanut alkunsa tästä osallisuudesta arvostetun räätälien oltermannin ja hänen kirjuripoikansa vaikutuspiiriin. Henrik Essbjörn'in avioituminen Bars'in sisaren kanssa ja toimensa myöhemmin tämän kirjurina antavat näin aiheen arvella myös hänen taustastaan Turussa 1660-70 - lukujen tietämillä.

Turun linnan alue vuonna 1799 (A. F. Skjöldebrand / Wikimedia)

Linkkejä ja lähteitä

• Gode suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa
• Ulla Kota-ahon sukututkimus
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Essbj%C3%B6rn
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Turku_1600-luvulla
• Orja mustasta kansasta... Johan Essbjörn http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2015-00009242
• Talonhaltijaluettelot, Lasse Iso-Iivari http://users.utu.fi/isoi/talot/tampere.htm
• Maanomistussuhteita Tampereen seudulla 1500-1700- luvulla, Jukka Siren  http://www.ibooklet.fi/ibooklet/kauppaseura/kauppaseura_2_15/files/assets/basic-html/page21.html
• Brander-suvun alkuperä, J. Vallinkoski http://www.genealogia.fi/genos-old/18/18_25.htm
• Turun kaupunki 1600-luvulla, Tauno Perälä  http://thy.fi/wp-content/uploads/2011/09/THArk18s85-155.pdf