Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kangasala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kangasala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. tammikuuta 2017

Friis - Frisius

Vesilahden nimismies 1680-luvulla, Jeremias Martinpoika Steen (s.1646 - s.1697) ja hänen sukunsa olivat tarkasteltavina edellisessä blogiartikkelissa "Steenin tyttäret ja Niemen rustholli". Tarinalle jatkona seurataan tässä artikkelissa Jeremias Steenin vaimon, Maria Johanneksentytär Frisian (s. n. 1654 - k. 1733) esi-isen polkua alkaen Friisien suvun kantaisäksi asettamastani Magnus Friisistä. Hänen jälkipolviaan voi tarkastella myös Geneanetissä.

Sukunimi Friis viittaa Friisinmaana tunnettuun alueeseen nykyisen Hollanin rannikkoalueella. Friisiläisiä kauppiaita asettui Lounais-Suomen rannikkoseudulle 1000-1200-luvuilla. Tästä muistona on edelleen m.m. Kustavin Friisilä, joka sijaitsi vilkkaan kauppalaivareitin varrella. Tuolloin elettiin n.k. Hansaliiton valta-aikaa. Saksan Lyypekistä muodostui Itämeren kauppareittejä hallinnut keskus. Tämän saksalaisen kauppaliiton mahti kenties ajoi friisiläisiä kauppiaita etsimään uusia seutuja toimeentulonsa varmistamiseksi. Heidän mukanaan tuli alueelle myös kulttuurisia vaikutteita m.m. kristinuskon muodossa, joka vielä tuolloin haki jalansijaa kantaväestön keskuudessa.

Magnus Friis (s. n. 1430 - k. n.1498)

Naantalin pormestarina v. 1452 tunnettu Magnus Friis hallitsi vaimonsa Anna Olavintyttären (Anna Olofsdotter) perintötiloja Merimaskun Tanskilaa ja Karviaista.

Annan isä oli Magnusta edeltävä, v. 1443 perustetun Naantalin ensimmäinen pormestari, rälssimies Olavi Juhonpoika (Olof Jönsson). Hän siis omisti aiemmin edellämainitut tilat Merimaskussa ja nautti tiloiltaan verovapauksia (ruots. frälse) varustaen ratsumiehiä kruunun palvelukseen. Hänen periytymisestään on esittänyt arvioita m.m. Tapio Vähäkangas. Olavin isä on mahdollisesti ollut v. 1442 sinettitodistajana tunnettu Jösse Beltare i Danskila af vapen. Olavin sinetissään käyttämä palkkikuvio saattaa viitata Balk-sukuun. Tästä eriävä, Leif Tennaren esittämä hypoteesi johtaa Olavin Sluk-Stryk sukuihin Ahvenanmaalle. Sinettikuvionsa hän olisi periyttänyt äitinsä puoleisesta suvusta. Tämän veli oli Euran Lähteenojan Lars Larsson Finne. Hän esitää myös että Magnus Friisin isä olisi se Nigels Fress, joka osti v. 1455 Tukholman Köpmannagatanilta kivitalon 200 markan hintaan, josta jäi velkaa 100 markkaa.


Magnuksen ja Annan jälkeläisistä tiedetään perinnönjakojen perusteella:
  1. Margareta (s. ennen 1480 - k. n. 1509). Hän oli Naantalin nunnaluostarissa ja sai isänsä kuoltua 1498 n.k. proventiksi 1/4 Merimaskun Tanskilasta. Proventti oli luostarille korvausta asumisesta ja ylläpidosta. Hän kuoli ilmeisesti ruttoepidemiassa v. 1509. Tämän jälkeen veljensä peruutti proventin, jolloin tila palautui kokonaisuudessaan suvulle.
  2. Martinus (Mårten) Frisius (s.ennen 1480 - k. 1549) Kaarlelan eli Kokkolan kirkkoherra 1543. Sai Merimaskun Tanskilan perinnönjaossa, jonka lahjoitti kuningas Kustaa Vaasalle 1546. Vastineeksi sai - ilmeisesti vanhuuden turvaksi - Hämeenkyrön kirkkoherran viran. On epävarmaa toimiko hän lainkaan virassa vai nauttiko ainoastaan viran tulot elatuksekseen.
    Poika Hannu Martinpoika (k. jälkeen 1625) oli ilmeisesti syntynyt avioliiton ulkopuolella. Toimi lainlukijana ja Ala-Satakunnan voutina. Omisti puolet Merimaskun Karviaisesta yhdessä serkkunsa Vilppu Juhonpojan kanssa sekä talon Loimaalla Vuolteen kylässä, joka jäi hänen jälkeensä autioksi vaimon joutuessa kerjuulle.
    Seppo Suvannon Naantalin historia -teoksessa esitetty avioliitto Martinus Frisiuksen ja Isonkylän Jägerhorn -sukuisen Kristina Olofintyttären välillä on oletettavastikin virheellinen ja perustunee sekaannukseen jäljempänä esitellyn, samannimisen veljenpoikansa avioliitosta Raision Tahvion Tanskilan Jägerhorn-sukuisen perijän kanssa.
  3. Juho (Jöns) Friis (s. ennen 1480) sai perinnönjaossa Merimaskun Karviaisen sekä Naantalissa sijainneen kiinteistön. Hänen jälkeensä omaisuus jaettiin poikiensa kesken siten, että Vilppu Juhonpoika sai puolet Karviaisesta ja Naantalin kiinteistö jaettiin Markus Juhonpojan ja Martti Juhonpojan kesken. Karviainen muuttui rälssitilasta verotilaksi ja toista puolta omisti aiemmin mainittu serkkunsa Hannu Martinpoika.
Naantalin kirkko

Martti Juhonpoika (Mårten Jönsson) Friis (s. ennen 1530 - k. ennen 1567)

Naantalilainen porvari, joka tunnetaan tulliluetteloista vuosina 1551-1553. Mainitaan v. 1556-1562 Isokylän rälssitarkastuksessa vastaavan ratsasvelvollisuudesta yhdessä Mårten Olofsson Jägerhornin kanssa. Martti oli nainut tätä ennen saman Jägerhorn af Storby-suvun Kirsti Juhontyttären (Kirstin Jönsdotter) (s. ennen 1530 - k. jälkeen 1580), e.m. Mårten Olofsson Jägerhornin sisaren tyttären.
Tämän avioliiton ja vaimonsa perinnön kautta perhe oli Isokylän puolen säterin omistajia, johon kuului myös Raision Tahvion Tanskila, perheen asuinpaikka n. 1560-1581. Tahvion Kirsti-emäntä on suorittanut kymmenysveron vuonna 1567, joten miehensä on ollut tuolloin jo vainaa. Vuoden 1569 hopeaveroluetteloissa hänet mainitaan yhteensä kuuden luodin painoisten hopeaketjun- ja sormuksen luovuttajana. Tämä irtaimen omaisuuden arvosta peritty kymmenys kerättiin n.k. Älvsborgin lunnaiksi, jolla kruunu lunasti Knäredin rauhassa Tanskalle hävityn Älvsborgin linnan .

Martin ja Kirstin lapsista tunnetaan seuraavat:
  1. Antti (Anders). Vanhempien kuoltua Isonkylän puolikas vaihdettiin Lemun Raukuiseen Antin hallittavaksi.
  2. Pietari (Peder) Friis (s.1560 - k. n. 1600) sai perinnönjaossa Tahvion isännyyden.
  3. Matti (Matts) oli mahdollisesti myös perheen poika.

Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson) Friis (s.1560 - k. ennen 1606)

Omisti äitinsä suvusta periytyneen Raision Tahvion kartanon. Lienee avioitunut n. 1594, jolloin sai vapautuskirjeen kuningas Sigismundilta koskien vaimonsa Anna Pietarintytär (Anna Pedersdotter) Skalmin (s. n. 1570 - k. n. 1600) perintötiloja: Kaarinan Uittamo, Raision Luolala, Ruskon Kylämäki ja Seppälä. Hän oli yhtenä aatelin allekirjoittajana Uppsalan kokouksessa 1593, joka Kaarle-herttuan kutsumana vahvisti luterilaisen uskontunnustuksen ainoaksi ja valtakunnassa hyväksytyksi uskoksi. Toimenpide oli osa tapahtumia, joissa katolinen kuningas Sigismund ja setänsä Kaarle-herttua kannattajineen kävivät valtataistelua Ruotsin hallinnasta.

Suomen käskynhaltijana oli Klaus Fleming, jonka alaisuudessa Pietari Martinpoika Friis toimi Turun linnassa erilaisissa tehtävissä. Fleming vastusti Kaarle-herttuan toimia ja hallitsi Suomea lähes itsevaltiaan ottein tukien kuningas Sigismundia. Hän kutsui Suomen aatelin koolle Turkuun v. 1596, johon kokoukseen myös Pietari Martinpoika Friis osallistui. Tarkoituksena oli vastustaa Kaarle-herttuan valtiopäivillä läpiajamaa päätöstä, jolla kuningas Sigismundin päätökset alistettiin valtaneuvoston hyväksyttäviksi. Suomen aatelisto asettui Flemingin taakse, vaikkakaan ei yksimielisesti.
Näin Fleming ja Suomen aatelisto ajautuivat Kaarle-herttuan kanssa avoimeen kiistaan. Kaarle käytti hyväkseen talonpoikien tyytymättömyyttä vero- ja sotilasrasituksiin ja tuki Nuijasotana tunnettua talonpoikaiskapinaa. Tätä legendaksi muodostunutta, Jaakko Ilkan keulakuvakseen nostamaa kansannousua oli Pohjanmaalla kukistamassa Flemingin joukoissa myös Pietari Friis. Klaus Fleming kuoli yllättäen ollessaan palaamassa Turun linnaan, jonka Kaarle-herttua pian tämän jälkeen piiritti ja kukisti vastarinnan. Pietari Friis jotui Kaarlen vangiksi, mutta armahdettiin ja vapautettiin v. 1599. Kaarle-herttua teloitti n.k. Turun verilöylyssä lukuisia Flemingiä tukeneita aatelisia varoitukseksi ja ojennukseksi, jonka kohtalon Friis onnekseen vältti. Pietari Martinpoika kuoli kuitenkin melko pian tapahtumien jälkeen n. 40-vuotiaana, ennen vuotta 1606.
Näistä tapahtumista olen kirjoittanut myös aiemmassa blogiartikkelissani "Tarinaa Stodiuksista, osa III - kirjurin puujalka", jossa kerotaan Turun linnan kirjuri Henrik Hanssonista samojen tapahtumien pyörteissä.

Anna Pietarintytär Skalmin isälinjaisia esivanhempia kirjataan Kalmin sukuseuran laatimassa sukutaulussa aina 1350-luvun Paraisille Lydeke Skalmiin. Ehkä varhaisin varmemmin tunnettu Annan esi-isä oli aateloitu Rövernäsin herra Lars Skalm (s.n. 1430).

Pietari Martinpojalla ja Anna Pietarintyttärellä oli kaksi tytärtä, jotka perintönään jakoivat perheen omaisuuden.
  1. Elina (s. 1597 - k. 1652). Perintönä Luolala, puolet Uittamosta ja Kylämäki.
  2. Kristiina (s. n. 1599 - k- 1656) Perintönä Tahvio, puolet Uittamosta ja Seppälä. 1. puoliso Thomas Eriksson Skalm (s. n. 1595 - k. 1625) omisti Mynämäen Tokelan sekä Rymättylän Pakinaisten tilat. 2. puoliso Arvid Grabbenskiöld (k.1655).

Arvid Johanneksenpoika Kajala (s.n. 1580 - k. 1637)

Maskun kirkko
(Wikimedia)
Edellä mainittu Elina Pietarintytär Friis avioitui v. 1612. Hänen puolisonsa Arvid Johanneksenpoika Kajala oli ratsumies Brinkkalan Krister Hannunpojan lipustossa ja hallitsi isänsä perintötilaa Maskun Kajalaa sekä äitinsä Naantalin Keitilää äitinsä kuoleman jälkeen vuodesta 1609. Talojen suorittamasta ratsupalvelusta Arvid sai kuningas Kustaa II Adolfilta verovapauden. Avioliiton myötä hänen hallintaansa tulivat Friisin suvun Uittamo, Luolala, Kylämäki ja Seppälä, joista hän myös suoritti ratsupalvelusta saaden Jaakob de la Gardien toimesta myös näihin verovapauden v. 1614. Lisänä tilaomistuksiinsa hän sai vielä lahjoituksena Maskun Kakkaraisen v. 1631. (Mahd. nykyinen Maskun Kajamo?) Arvid Kajala toimi Brita de la Gardien omaisuuden hoitajana ja Lempisaaren kartanon voutina. Hänet on haudattu v. 1637 Maskun kirkkoon, jossa hautapaateensa kirjoitettuna lukee:
"Tässä on haudattuna rehellinen ja arvossa pidetty mies Kajalan Arvi Johanneksenpoika, joka nukkui Herrassa huhtikuun 7. päivänä 1637. Tässä lepään lapsieni kanssa. Tulkoon luokseni myös vaimoni ja ne lapseni, jotka vielä kuolemalta säästyneinä ovat elossa. Itseni, ystäväni ja kaikki muut jätän Jumalan haltuun. Aamen. Aamen."
Arvidin ja Elinan avioliitosta tiedetään seuraavat jälkeläiset, jotka kaikki käyttivät äitinsä suvun nimeä Friis:
  1. Anna (k. 1654), puoliso luutnantti Kustaa Orre (k. 1686) Anna hallitsi peritönä Maskun Kakkaraista 1652-1654. Hän kuoli nuorena ja lapsettomana.
  2. Kristina (k. 1690), puoliso Turun raatimies ja kämnerinotaari Håkan Andersson Prytz (k.1667). Kristina hallitsi perintönä sisarensa jälkeen Maskun Kakkaraista 1655-1690.
  3. Elisabet (k. 1683), puoliso Maskun Kelhoisten ratsutilallinen, kornetti Grels Nilsson (kaatui sodassa Puolassa 1655. Elisabet avioitui uudelleen luutnantti Hannu Tuomaanpoika Starckin (k.1678) kanssa. Jälkipolvia tunnetaan Kellmannus-Fontelius-Fontell nimillä.
  4. Elina (k. 1682), puoliso lainlukija Mikael Eerikinpoika Reuter (Ritter) (k. 1674). Hallitsi isänperintönä Maskun Kajalaa 1652-1682.
  5. Piritta (k. 1694) Ei tiedossa puolisoa tai lapsia. Kuoli Kelhoisissa Maskussa.
  6. Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672) kts. tarkemmin alla.
  7. Petter Arvidinpoika Friis (k. 1639) kaatui ratsumiehenä Torsten Stålhandsken joukoissa Saksassa.

Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672)

Frisiuksen lahjoittama
messukasukka
(c) Naantalin seurakunta
Johannes syntyi Naantalissa 3.5.1613, mahdollisesti Keitilässä joka oli isänsä äidin perintönä perheen hallinnassa. Hänet on mainittu 20-vuotiaana opiskelemassa Uppsalan yliopistossa vuonna 1633 nimellä Johannes Frisius Finlandius. Tuolta ajalta on tallessa painettuna hänen v. 1636 pitämänsä puhe sekä kieliopillinen julkaisu v. 1639. Palattuaan Suomeen hän aloitti toimensa Turun Yliopiston notaarina v. 1640. Tämän jälkeen hän on ollut jonkin aikaa Raision-Naantalin apupappina sekä rykmentinsaarnaajana ja -pastorina ja varuskunnan pastorina Riiassa, mahdollisesti jo 1645.
Turun Yliopistosta Johannes valmistui maisteriksi v. 1653 - aikana jolloin toinen sukuhistoriassamme esiintyvä henkilö, Martin Stodius toimi Yliopiston professorina sekä e.m. Raision-Naantalin prebendaseurakunnan kirkkoherrana. Stodius oli myös allekirjoittajana dokumentissa, jolla myönnettiin Frisiukselle sekä perillisilleen hautapaikka Naantalin kirkon kuorissa vastineena kirkolle v. 1667 lahjoitetusta messukasukasta sekä silkkibrokadisesta alttarivaatteesta. Kasukka vietiin isonvihan aikana Ruotsiin suojaan venäläisten sotilaiden ryöstelyltä ja palautettiin sittemin takaisin Naantalin kirkkoon, jossa sitä edelleen säilytetään.
Kansilehti Uppsalassa 1639 painetusta julkaisusta

Johannes Frisius nimitettiin Kangasalan kirkkoherraksi  v.1656 ja lääninrovastiksi v. 1660, josta virasta hänelle myönnettiin palkkioksi n.k. rovastintynnyrit viljaa. Rovastin tehtäviin kuului kiertää tarkastuskierroksilla kahdeksan seurakunnan alueella pitäen rovastinkäräjiä, joissa käsiteltiin m.m. seurakunnan kiistoja ja kurinpitotoimia. Tällaisia tunnetaan m.m. ruovesiläisten ja virtolaisten keskinäisten riitojen sovittelu ja keuruulaisten rikkomuksista asetettu pannajulistus. Rovastikaan ei ollut immuuni käräjöinnille, joka tuntuu olleen useastikin kirkonmiesten "nautintaoikeus". Frisius käräjöi suolatynnyrivelastaan pormestari Josenhausenin kanssa sekä haastoi virtolaisen Timo Kalettoman esivallan vastustamisesta. Kunniaansa varjellen Frisius toimitti tuomiokapituliin valituskirjelmän häntä solvanneesta papista.
respondenttina Mikael Gyldenstolpen
pro gradu julkaisussa Turussa 23.4.1653


Johannes Arvidi Frisiuksen hauta Naantalin kirkossa ( (c) JP Mattjus)
Johannes Frisius osti v. 1660 Karkun Järventaan rusthollin aiempien omistuksiensa jatkoksi. Aluksi Järventaka näyttäisi olleen lampuodin, Klemetti Jaakonpojan hoidossa ja vuodesta 1668 Kustaa Hannunpoika Svarthafralla (k. 1694), jonka tytär avioitui Johannes Frisuksen tyttären pojan Juho Jermiaanpoika Steenin (s.n. 1674 - k. 1760) kanssa. Svarthafra oli isänsä puolelta Kangasalan Tursolasta ja äitinsä puolelta Karkun Kollaniusten sukua, joka on aiemmin blogissa tullut mainituksi artikkelissa "Karkun Stenberg-lukkarien esivanhemmista, osa I". Tuossa artikkelissa Kollaniuksiin päädyttiin äitini puoleisen suvun kautta - nyt siis isälinjaani pitkin. Sittemmin Järventaka siirtyi rovastin pojan, Arvidin hallintaan 1676-1678 ja leskensä Juliana Palmin 1679-1680.

Frisius hoiti Kangasalan kirkkoherran ja rovastin virkaa kuolemaansa asti v. 1672. Hän oli merkittävä ja vaikutusvaltainen hahmo aikakautensa Satakunnassa sekä asemansa että omaisuutensa puolesta. Hän kuoli Pöytyän pappilassa matkalla ollessaan ja haudattiin Naantalin kirkon kuoriin, jossa hautakivensä on edelleen nähtävillä.

Johannes Frisius oli kolmasti avioliitossa, joista kirjaan seuraavat puolisot ja jälkeläiset:

1. puoliso v. 1642, Anna Martintytär Salko (k. 1652) Turun pormestarin Martti Sipinpoika Salkon tytär. Haudattu Turun Tuomiokirkkoon.
Lapset tästä avioliitosta:
  • Arvid Frisius (s.ennen. 1652 - k. n. 1678). Rykmentin pastori.  Karkun Järventaan rusthollin omistaja 1676-1678. Puoliso Juliana Månsdotter Palm (k. 1736) hallitsi Järventakaa leskenä 1679-1680.
  • Sofia (s. ennen 1642 - k. 1674) Puoliso Isokyrön kirkkoherra Israel Eriksson Alftanus (s. n. 1632 - k. 1712). Edellä tässä artikkelissa mainittu Martin Stodius oli Israel Alftanuksen serkku ja kytkeytyy siten aiempaan blogiartikkeliini "Tarinaa Stodiuksista: Osa I - sukukronikka totta vai tarua?"

2. puoliso jälk. 1652 Margareeta Johanneksentytär Wenno (k. 1658), Mynämäen kirkkoherran Johannes Nikolai Wennon (k. 1667) tytär.
Lapset tästä avioliitosta:

  • Johannes Frisius (s. jälk. 1652 - k. jälk. 1678) Gustaf Creutzin rakuunaeskadroonan katselmuskirjuri.
  • Maria Frisia (s. n. 1654 - k. 1733) puoliso n. 1674, Vesilahden nimismies Jeremias Martinpoika Steen (s. n. 1646 - k.1697). Tämä siis artikkelin alussa mainittu aviopari ja linkki Steenin suvusta kertovaan aiempaan artikkeliin "Steenin tyttäret ja Niemen rusthollit"

3. puoliso v. 1659 Katariina Gregoriuksentytär Utter (k. 1694). Pöytyän kirkkoherra Gregorius Utterin tytär.
Lapset tästä avioliitosta:



Friisien sukuun avioliiton kautta liittyvistä, tässä artikkelissa mainittujen sukujen esipolvista (Jägerhorn, Skalm, Kajala, Wenno, Svarthafra) kirjoitan tarkemmin tulevissa artikkeleissa.


Linkkejä ja lähteitä:


tiistai 28. lokakuuta 2014

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Kahdessa aiemmassa blogitekstissä tutustuimme Kalle Jaakonpoika Syväojaan joka myöhemmin Koivistona tunnettiin. (Kalle Jaakonpojan 15 lasta ja Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla)
Mainituksi tuli miten Kallen isä Jaakko Mikonpoika asettui Ylöjärven Takamaan Syväojalle vaimonsa Eeva Stiina Mikontyttären kanssa. Tehdäänpä nyt vielä katsaus mistä Kallen esivanhemmat olivat kotoisin. Pikakatsauksen 11 sukupolvea kattavaan esitykseen Kallen esivanhemmista listamuodossa voit tehdä Geneanetin sukutietokannastani tästä linkistä. Tai vaihtoehtoisesti puumuodossa esitettynä tästä linkistä.

Isän puolelta Mouhijärveltä...

Jaakko Mikonpojan isä Mikko Paavonpoika oli syntynyt 13.9.1754 Mouhijärvellä Tiisalan ratsutilan torpparin poikana. Mikon äidin, Maria Matintytär Juntun sukua tunnetaan Mouhijärvellä Hermalan Tilalla, Mustianojan Juntussa ja Liuhassa sekä Hahmajärven Laadussa. Varhaisin tieto on Liuhan isännästä, Erkki Tuomaanpojasta v.1540 (http://users.utu.fi/isoi/talot/mouhijar.htm).

Maanmittaushallituksen kartta-arkisto
Maria Matintytär avioitui Paavo Juhonpojan kanssa v.1742 ja he ryhtyivät siis Tiisalaan torppariksi. Paavon alkuperästä on arveluita, joille ei ole vielä löytynyt vahvistusta. Paavon tiedetään syntynyeen Mouhijärvellä Kairilan Horolassa 22.1.1722. Myöhemmästä patronyymistä huolimatta syntyneiden luettelossa arvellaan että hänen isänsä olisi ollut venäläinen sotilas Ivan.("Sades wara en rysk drg.Iwan" (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4947351) Aviottomana  Elina Tuomaantytär hänet on ilmeisimmin synnyttänyt ollessaan 41 vuotias naimaton ikäneito ja Horolan piika. Merkillistä on, että Paavo on myöhemmin kirjattu Juhonpojaksi varhaisimmassa rippikirjassa Tiisalassa v. 1748. Ketään Juhoa ei näyttäisi lähipiirissä olleen. Yleensä isän jäätyä tuntemattomaksi, käytettiin matronyymia. Tässä tapauksessa se siis olisi pitänyt olla Paavo Elinanpoika. Samaisen Elinan tiedetään olleen
sittemmin Tiisalassa yhtäaikaa poikansa Paavon kanssa, jossa hän myös kuoli 1754 (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t9734430).  Elina saattaa olla Lavian Tuomas Mustapään v. 1681 syntynyt tytär (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4945227), mutta tämäkin on toistaiseksi vahvistamaton olettama.

24 vuotta Tiisalan ratsutilan torpparina riitti. Syystä tai toisesta 50 vuotias Paavo pakkasi muijan, mukulat ja kamppeet ja lähti Pinsiöön. Sieltä perhe löytyy isäntänsä nimeä kantavasta Paavolan torpasta v. 1778. (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/harju/rippikirja_1768-1783_tk422/85.htm). Mikko Paavonpoika oli vielä Pinsiössä ollessaan akaton mies. Jotain oli Mikolla tullut asiaa isolle kylälle Tampereen suuntaan - olisiko vasta perustettu kaupunki houkuttanut. Hyhkyn Vallerista tarttui Mikolle käsipuoleen parikymppinen Liisa-neitonen. Ties vaikka olisivat markkinoilla tavanneet.
Harju , Vihityt, 1747-1818
V 1780 Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär avioituivat ja asettuivat aluksi Valleriin. Lyhyeksi jäi tarina Paavolan torpassa nuorenparin muutettua Ylöjärvelle Mäkkylän torppareiksi Multisiltaan. Myös Mikon vanhemmat jättivät Pinsiön taakseen ja elivät loppuvuotensa Pirkkalan Pitkäniemen lampuotina eli vuokraviljelijänä. Siellä he kuolivat vajaan viikon välein huhtikuussa 1795; Paavo 73 vuoden iässä ja Maria 82-vuotiaana.

Jos Paavo olisikin ollut venäläisen sotilaan poika...hyvällä mielikuvituksella on kiinostavaa hakea tästä alku ja syy Kalle Jaakonpojan tunnetulle kiinnostukselle Venäjän keisariin ja lapsikatraansa venäläisperäiselle nimikavalkaadille.

...ja Kangasalta

Jaakko Mikonpojan äiti Liisa Yrjöntytär oli siis avioituessaan v 1780 vanhempiensa luona Hyhkyn Vallerissa. Syntyjään hän kuitenkin oli Kangasalta Iharin Välttilästä. Liisan äiti Kirsti Pekantytär oli avioitunut Välttilän myllärin kanssa v. 1743. Kirsti jäi leskeksi v. 1756 kaksospoikien ja kahden tyttären huoltajaksi. Perheeseen tarvittiin kiireesti elättäjä ja myllyyn mylläri. Ennen uuttavuotta Kirsti ehtikin saada naima-asiat järjestykseen. Yrjö Heikinpoika tuikkasi oman puulusikkansa Välttilän pirtin hirren rakoon ja ryhtyi pyörittämään myllyä. Yrjön alkuperästä ei ole varmuutta.
Vihkitieto väittää hänet Iharilaiseksi. Syntymäajastakin on vähän vaihtelevaa tulkintaa 1709, 1711, 1712, 1719 ... joka tapauksessa  jo tukevasti keski-iällä. Mahdollisesti hänkin jo ollut aiemmin aviossa. Kenties Iharilainen myllyrenki?
Kirsti Pekantyttären kaksospojat 1. avioliitosta - Juho ja Simo - olivat päätyneet Iharista lähtiessään lampuodeiksi Harjun pitäjään Hyhkyn Valleriin n. 1768. Liisa oli 7-vuotias tyttönen kun perhe muutti poikien perässä Valleriin.

Kangasalan kirkonkylä ylävasemmalla, Iharinkoski alaoikealla. Keskellä Vehoniemen harju.
Kaivannon kanavaa ei vielä ole. (vanhakartta.fi)
Iharinkosken myllykylän nousu 1604 ja tuho 1830 on mielenkiintoinen tarina. Koski syntyi luonnonmullistuksessa jonka on sanottu olevan suurimpia Pohjosmaiden historiassa. Jääkauden jälkeisen maannousun ja kevättulvan vuoksi vesimassat mursivat uuden väylän pudottaen Längelmäveden pintaa neljä metriä. Tämä aiheutti Sarsankosken kuivumisen yhdessä yössä 10. kesäkuuta 1604. Kylän myllyt pysähtyivät. Längelmäveden ja Pälkäneveden välinen virtaus muutti suuntaansa ja välille syntyi Iharinkoski. Sinne nousi useita uusia myllyjä. Sarsan isännät arvelivat itse Pirun olleen asialla. "Ilkeä Ihari teki Sarsan vaivaiseksi" manasivat sarsalaiset. Asiasta raportoitiin aina kuningasta ja paavia myöden. Maailmanlopun ennusmerkiksikin sitä arveltiin.
Tätä Iharin kulta-aikaa jatkui reilu 200 vuotta vuoteen 1830. Tuolloin rakennettiin Kaivantoon kanavaa ja rakenteiden petettyä veden virtaussuunnat muuttuivat jälleen aiheuttaen Iharinkosken kuivumisen.
Mainittakoon vielä hivenen aiheen sivusta: Längelmäveden pinnan lasku aiheutti myös ylempänä vesistössä Eräjärven pinnan laskun ja erkaantumisen Längelmävedestä. Samalla paljastui Eräjärven syvyyksistä Kivikarin saarenpläntti odottelemaan kesämökin laittajaa.

... päädyttiin Ylöjärvelle

Aiempaa kerraten; Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär muuttivat parin Vallerin vuoden jälkeen Ylöjärvelle Mäkkylän Multisillan torppaan v 1783. Perillisiä tupsahteli torppaan 10 kappaletta tasaisella tahdilla 24 vuoden aikana. Tästä linkistä pääset kurkistamaan Multisillan rippikirjaa vuosilta 1809-1814. Liisan äidin, Kirsti Pekantyttären kuoltua Vallerissa v 1787 muutti isä Yrjö Heikinpoika tyttärensä luo Multisiltaan. Siellä hän sitten parin vuoden kuluttua kuolikin vanhana miehenä 1.11.1790. 79 vuotiaana mikäli uskomme merkintää kuolleiden luettelossa. Syntymäajastahan oli monenlaista tietoa.

Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären erästä jälkipolvihaaraa voit seurata Root's Web:in sivustolla.

Lisäys 30.10.2014:
Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären jälkikasvusta löytyy epäsuora kytkentä Pinomäen sukumme esivanhempiin: heidän tyttärensä Maria Mikontyttären tytär (s.1754) Johanna Matintytär (s.1817) avioitui Hermanni Erkinpojan (s. 1819) kanssa. Hermannin isästä, Erkki Matinpoika Hempurasta on kerrottu aiemmassa blogissa "Siikemmäks sano Hempura pirua" . Johanna kuoli 1857 ja Hermanni avioitui uudelleen Leena Matintyttären (s.1834) kanssa, josta avioliitosta on Herman Alfred Pinomäki (1874-1959). Hänet on mainittu blogissani aiemmin mm. tekstissä Kalle Jaakonpojan 15 lasta. Jälleen kerran piiri pieni pyörii...

Äidin puolelta Vesilahdelta...

Kalle Jaakonpojan äiti Eeva Stiina Mikontytär oli syntynyt v 1792 Ylöjärven Mutalassa, Heikkilän tilasta jaetulla Ylisellä. Myllymäeksikin sitä kutsuttiin. Eeva Stiinan isän puoleinen suku tuli Vesilahden Anian kylästä Äijälän talosta, nykyisin Pirkkalaa. Varhaisin tieto heistä on Mikko Joosepinpoika, joka isännöi Äijälää 1698.

Pojan poika Mikko Juhonpoika oli leskeksi jäätyään nainut v 1766 Maria Matintyttären  ja päätyi v 1788 Vesilahdelta Mutalaan Myllymäkeä isännöimään. Maria Matintytär oli eräiden tietojen mukaan Ylöjärven Mutalan Heikkilästä. Puoliso Mikko Juhonpoika on mainittu Lasse Iso-Iivarin laatimassa isäntäluettelossa merkinnällä "la"- tarkoittaen lankoa. Heikkilää isännöi tuolloin Matti Simonpojan jälkeen Juho Matinpoika. Siten Myllymäki olisi siis irroitettu Marian veljen Juho Matinpojan isännöimästä Heikkilästä, josta tuli Alanen eli Ala-Heikkilä. Ja näin ollen Maria olisi Heikkilän Matti Simonpojan tytär. Vakuuttavaa dokumenttia tästä en ole löytänyt, joten hypoteesi jää pääosin em. Lasse Iso-Iivarin esityksen varaan. Maria Matintyttären oletettu syntymäaika 1738 on ennen Matti Simonpojan tunnettua avioitumista. Päätelmä on kylläkin hyvin looginen selittämään miksi Vesilahden Anian isäntä päätyi Ylöjärven Mutalaan Heikkilästä tuolloin irroitettuun Myllymäkeen.
Tästä seuraisi erikoislaatuinen asetelma:
Myllymäen isännyys vaihtui pian Mikko Juhonpojan esikoispojalle, joka oli syntynyt ensimmäisestä avioliitosta Margareetta Heikintyttären kanssa V. 1765. Mikko Mikonpoika otti isännän vastuun v 1792. Hän oli avioitunut v 1790 Maria Juhontyttären kansssa Heikkilän Alaselta, jonka isän Juho Matinpojan jo tapasimme edellä.  Juhon sisareksi oletettu Maria Matintytär olisi siis Mikon äitipuoli sekä Myllymäen uuden emännän anoppi ja täti.
Kenties ei avaudu ensilukemalla. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea ajatuksella uudelleen - muut jatkakoot seuraavalle riville ; )

Näin päädymme siis Eeva Stiina Mikontyttären syntymään v 1792 Ylöjärven Mutalan Myllymäen uuden isäntäparin toisena lapsena. Perhe asui Myllymäkeä vuoteen 1813. Jokin Mikkoa veti palaamaan isänsä suvun seuduille päin. V 1813 hänestä tuli 48 vuotiaana Tottijärven Sorvaan Nikkilän ratsutilan isäntä yhdeksän vuoden ajaksi. V 1822 perhe muutti Pirkkalan Alapehulaan, jossa Mikko kuoli 1844 ja vaimo Maria Juhontytär kuusi vuotta myöhemmin v 1850.
Eeva Stiina asui siis Alapehulassa v 1825 ja oli jo 33-vuotias ikäneito avioituessaan vajaa vuotta nuoremman Jaakko Mikonpojan kanssa asettuakseen Multisillan torpan emännäksi - ja siitä siis edelleen Syväojalle.

Edellä kerrottu antaa selityksen sille, miksi Syväojalle / Koivistoon löytyi myöhemmin isäntä Vesilahdelta. Kalle Jaakonpojan tytär Emma Emerentia Koivisto naitettiin v 1893 Matti Tallisen kanssa kuten aiemmassa blogissa on kerrottu. Matti oli syntyjään Tottijärven Sorvan Knuutilasta, aivan Nikkilän naapurustosta. Kalle Jaakonpojalla oli näin äitinsä kautta yhteyksiä Vesilahden ja Tottijärven suuntaan jotta Tallisen kanssa päästiin puheisiin.

... pitkänlinjan Ylöjärveläisiä

Eeva Stiinan äiti Maria Juhontytär (s.1768) oli Ylöjärven Mutalan Heikkilästä kuten edellä on kerrottu. Heikkilässä suku oli ollut jo kuuden sukupolveen ajan. Heikki Antinpojan ajoista asti vuodesta 1634 oli isännyys peritynyt isältä pojalle. Emäntiä oli 1700-luvulla Heikkilään naitu Ylöjärven Tyrköstä ja Nokialta Hinttalasta. Tätä vanhempien emäntien syntyperistä merkinnät ovat puutteellisia.

Maria Juhontyttären äidin Maria Matintyttären periytyminen Ylöjärven Pengonpohjan Tyrköstä vaatii vielä varmistavia tietoja, mutta hyvin todennäköisenä sitä voidaan pitää. Toistaiseksi esitän hänet Matti Jaakonpoika Tyrkön (s.1707) ja Maria Heikintytär (s. n. 1707 Viljakkala, Penko) 17.12.1744 syntyneeksi tyttäreksi. Matti Jaakonpoika oli Tyrkön isäntä 1727-1760. Näin törmäämme jälleen ilmiöön esivanhempainkato: tässä isäntäparissa on esivanhemmat myös Pinomäkeen johtaneeseen sukuhaaraamme, josta on mainittu aiemmassa Hempuraa käsitelleessä blogitekstissäni. Tyrkköläisiä esi-isäntiämme tunnetaan vuodesta 1637 alkaen. Tyrkön emännän Maria Heikintyttären esivanhempia tunnetaan Viljakkalan Penkossa vuodesta 1645 alkaen.

Hinttalan museo (http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/)
(c) Nokian kaupunki vapaa-aikakeskus
Maria Juhontyttären (s.1768) isän isä Matti Simonpoika (s.1715) toi emännän Heikkilään Nokian Kankaantaan Hinttalasta v. 1739. Maria Juhontytär oli syntynyt v.1715 Hinttalan lampuodin Yrjö Nuutinpojan ja Kristiina Mikontyttären perheeseen. Kristiinan esi-isä Niilo Mikonpoika oli tullut isännäksi Hinttalaan v. 1649 veljensä Matti Niilonpojan jälkeen. Hinttalasta tuli Suuren Pohjan Sodan ja isovihan aikaan 1700-luvun alussa ns furiirin eli majoitusmestarin puustelli. Puustelli oli kruunun viran haltijalle luovutettu palkkatila. Furiiri eli majoitusmestari oli sotaväen majoituksesta ja muonituksesta vastannut upseeri. Hinttalan isäntämme olivat siis lampuoteina vuokranneet tilan viranhaltijalta jonka palkkanautintaan tilan vuokratuotto kuului.

Hinttala on nykyisin Nokian kaupungin omistama kotiseutumuseo. Tutustu tarkemmin tästä:
http://www.nokiankaupunki.fi/palvelut/vapaa-aika/kulttuuri/nokian-museot/
http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/



Lähteitä:
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys SSHY kirkonkirjat
Suomen Sukututkimusseura, historiankirjat HisKi
Digitaaliarkisto digi.narc.fi Asutuksen yleisluettelot
Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot
Vanhan Pirkkalan Historia, Juhani Saarenheimo
Mirja Pinomäki-Kangas ja Leena Ekroos sukututkimus

Joitakin linkkejä Sarsan mullistukseen:
(http://kanaler.arnholm.nu/suomi/finland/iharif.html)
(http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sarsan_maisema_mullistui_yhdessa_yossa)
(http://www.kangasala.fi/tietoa_kangasalta/historia/sarsa/)