Kurun Riuttaskorven sukuja

Suvun juuria kaivellessa on käynyt selväksi että ne ovat syvällä Ylä-Satakunnan asutushistoriassa. Kaksi "keskusta" nousee erityisesti esiin; aiemmin olen kirjoittanut blogissa Teiskon Värmälästä. Toinen tällainen keskittymä on Kurun Riuttaskorpi, jota esivanhempani ja näiden lähisuvut ovat asuttaneet useissa taloissa ja torpissa: Haukijärvi (1796-), Ketola (1830-), Luomajärvi (1649-), Mäkelä (1738-), Pallineva (1783-), Pohjasmäki (1796-), Suojärvi (1782-), Suutari (1571-), Vihola (1698-). Perheeni juuret kulkevat monia teitä näihin sukuihin niin vaimoni isän kuin oman isän sekä äidin puolelta aiheuttaen nk. esivanhempainkatoa, josta myös olen aiemmin blogissani kirjoitellut. Tällaisia risteämiä on etenkin Suutarilla ja Luomajärvellä. Nähtävästi Suutari onkin viljellyt geenejään laajalti yhteen jos toiseenkin kurulaisperäiseen sukuhaaraan. Viimeisimmät suoranaiset esivanhempani ovat jättäneet Kurun maisemat taakseen 1850 -luvun aikoihin.

Kurun kirkko (1781)
Wikimedia commons

Riuttaskorpi sijaitsee Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen välimaastossa Kurun taajaman pohjoispuolella. Seutu on ennen 1550-luvulla alkanutta varsinaista asuttamistaan ollut Kyrön eli Hämeenkyrön ja Viljakkalan eränkäyntialuetta. Kuningas Kustaa Vaasa toimeenpani erämaaomistusten siirtämisen kruunun haltuun v. 1542 tavoitteenaan vauhdittaa erämaiden asutustoimia ja siten lisätä verotuloja. Vuonna 1552 laadittiin eräluettelot joiden perusteella aiemmat erämaiden omistajat saivat oikeuden ottaa alueensa viljelykseen ja asutettavaksi. Muussa tapauksessa alue katsottiin korvauksetta valtiolle kuuluvaksi. Tämän seurauksena aiemmat eränkävijät saattoivat asettua joko itse uudisasukkaiksi korpimaille tai järjestivät muutoin asutustilan perustamisen. Riuttaskorven ensimmäisten asuttajien alkuperästä ei voida varmuudella sanoa, mutta yleisesti ottaen nämä seudut asutettiin satakuntalaisten toimesta. Ylä-Satakunnassa oli myös savolaista uudisasutusta, mutta se keskittyi ilmeisesti enemmän itään Ruoveden ja pohjoisemmaksi Ähtärin suuntaan.

Jäljempänä tarkastelen Riuttaskorpelaisten talojen syntyvaiheita ja sitä vaikeasti hahmotettavaa sukulaisuuksien risteilevää polkua jonka tämä yläsatakuntalainen erämaa on synnyttänyt. Varsinkaan satunnaiselle lukijalle ei liene tarkoituksenmukaista yrittää sisäistää näitä kytkentöjä muutoin kuin yleisellä tasolla olevana havaintona siitä miten tuon aikainen uudisasutusyhteisö syntyi keskelle erämaakorpea osana kotiseutumme asutushistoriaa. Riuttaskorpelaiset sukujuuret omaavalle "hardcore" -sukuhistorioitsijalle tämä saattaa antaa joitakin tiedonjyviä, jotka tunnetusti joskus osoittautuvat odottamattoman arvokkaiksi kunkin oman tutkimuksen osalta. Mikäli havaitsette kommentoitavaa ja korjattavaa, otan mielihyvin kaikki vastaan esim. blogin palautelomakkeen välityksellä.

Suutari eli Suutarila

Ensimmäisinä Riuttaskorvessa lienee asutettu Minkkinen sekä Suutari, jonka ensimmäinen isäntä ja lautamies Olavi Suutari (vuodesta 1571) on varhaisin tunnettu esivanhempamme Kurussa.
Oma suora isäntälinjamme Suutarilassa päättyy Antti Jaakonpoikaan, joka isännöi 1758-1787.
Talo säilyi suvussa seuraavaan sukupolveen vuoteen 1807 asti, jolloin omistus siirtyi Martti Fredrik Martinpojalle Harjun (nyk. Tampereen) Tohlopin Vaakkolasta.
Olavi Suutarin jälkeläislinjaan voi tutustua Geneanetin kaaviossa tästä linkistä.

Mäkelä

Suutarista erotettiin v. 1738 silloisen emännän Malin Heikintyttären (s. ennen 1690) veljelle, Yrjö Heikinpojalle (s. 1701) tilan osa jota kutsuttiin nimellä Mäkelä. Heidän isänsä Heikki Martinpoika (s. ennen 1665) oli isännöinyt Suutaria 1698-1708. Yrjö oli aiemmin ollut sotilaana Kurun ruodussa nimellä Frifelt ja ryhtyi nyt  Tokosen Anna Tapanintyttären (s.1698) kanssa isännöimään sukutilasta lohkottua Mäkelää. Isäntälinjassa seurasivat poikansa Jaakko Yrjönpoika (s. 1725) sekä edelleen Erkki Jaakonpoika (s. 1751), joka myi tilan Juho Erkinpoika Godelle sekä tämän vaimolle Heta Mikontyttärelle v. 1807.

Uudet omistajat

Molemmat Suutarin talot siis myytiin v.1807. Mäkelän omistaja Erkki Jaakonpoika oli jo yli 50 vuotias eikä tilalle ollut ilmeisesti halukkaita jatkajia. Poika Heikki (s.1779) on mainittu perheensä kanssa Mäkelässä sotilaana mutta nähtävästi ei ollut halukas asettumaan isännäksi.
Myös Suutarilan isäntä Matti Antinpoika (s.1759) oli jo lähes 50 vuotias ja sopivan ikäisiä perillisiäkin olisi ollut. Miksi isännät luopuivat pitkäaikaisesta sukutilasta ja minne he asettuivat?
Matti asettui perheineen Kurun Torttijärven torppariksi, jossa hän kuoli v. 1834.
Erkki ja vaimonsa Maria olivat itsellisiä Kurun Hytösellä Erkin kuolemaan asti 1817. Maria kuoli 80 vuotiaana ruotivaivaisena 1827 Kurun Hangaslammilla.

Uudet omistajat tulivat Harjun (nyk. Tampereen) seudulta. Suutarin isännäksi tuli Vaakkolan talon poika Martti Fredrik Martinpoika (s.1790) ja mukana seurasivat veljensä Antti (s.1794) sekä leskiäitinsä Stiina Mikontytär (s. 1763). (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530343).
Hetken näyttäisivät Suutarilla asustaneen myös äiti-Stiinan sisar Helena Mikontytär (s.1779) miehensä Kallen Kallenpojan (s.1775) kanssa.

Mäkelän isäntäväki tuli Harjun Lielahden rusthollin Vetikon torpasta. Juho Erkinpoika Gode (s.1771) oli syntyjään Vesilahdelta Järvenrannan Tanskan rusthollista. Isänsä Erkki Juhonpoika Gode (s.1733) hankki juuri ennen kuolemaansa 1783 puolet Lielahden rusthollista, jota Juho hetken isännöi yhdessä uuden isäpuolensa kanssa mutta palasi avioiduttuaan Vetikkoon. Juho avioitui Harjun Ala-Villilän rusthollin tyttären Heta Mikontyttären (s. 1771) kanssa v. 1798. Hän oli edellä mainittujen Stiinan ja Helenan sisar. Pariskunnalle Vetikossa syntyivät Heta Juhontytär (s.1801) ja Kalle Juhonpoika (s. 1805). Heidän kaksi poikaansa olivat kuolleet vauvaikäisinä.

Ala-Villilän rusthollin vanhaisäntä Mikko Juhonpoika (s. 1738) kuoli v. 1805 ja todennäköisesti perinnönjaossa oli tyttärille siunaantunut jonkinlainen omaisuuden siemen. Kuten aiemmin kävi ilmi oli Villilän sisaruksista Stiina ollut emäntänä läheisessä Vaakkolassa, jossa myös omistukset ja isännyys menivät uusjakoon Martti Matinpojan kuoltua 1809. Juhollakin on saattanut olla jotain perintöä äitinsä Kristiina Klauntyttären (Essbjörn) (s.1741) kuoltua 1799 Lielahden rusthollissa.

Tämän tilanteen pohjustamana syntyi tuossa Villilän-Vaakkolan-Goden sukupiirissä ajatus ottaa uusi suunta elämään ja ryhtyä yhteistuumin toimeen. Näin perhekunnat siis lähtivät toiveikkaina kohti uutta elämän alkua Kurun Riuttaskorven Suutarin ja Mäkelän uudeksi isäntäväeksi.

Oman sukuhistoriamme kannalta mielenkiintoista tapahtumissa on se, että myös Mäkelän uusi omistajasuku on tämän blogin kirjoittaneen suoria esivanhempia. Kalle Juhonpoika Goden (myöh. Ketola) tyttären, Ulla Loviisan (s. 1834) tarinaa ja jälkipolvia olen käynyt tässä blogissa läpi aiemmissa teksteissä. (Katso http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/03/syntista-ja-jumalatonta-elamaa.html)

Kohtalo puuttuu peliin

Vain muutaman vuoden uudet isännät ehtivät tiluksiansa hoitaa. Suutarin Martti Martinpojasta löytyy rippikirjamerkintä, jonka mukaan hän on kuollut v. 1812. Epäselvästä merkinnästä on vaikea tulkita kuolinsyytä, mutta ilmeisimmin jotain poikkeavaa tapahtumaan liittyy. (Arvoisat lukijamme voivat esittää tulkintojaan tekstistä kommentoimalla sivuston palautelomakkeella.)

(Linkki rippikirjaan http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530397)

Mäkelän isäntä Juho Erkinpoika Gode katoaa rippikirjoista jälkiä jättämättä. Viimeinen merkintä on rippikirjajaksolla 1809-1812 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530396) ilman tarkempia tietoja. Seuraavalla jaksolla 1813-1821 vaimonsa Hedvig (Heta) mainitaan leskeksi.  (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12529133)
Kummastakaan isännästä ei löydy seurakunnan kirjoista kuolin- tai hautausmerkintää. Huhtikuusta 1811 vuoden loppuun Kurussa riehui epidemia jonka satoa on luetteloissa kirjattu kuolinsyyllä rödsot eli punatauti. Voihan olla että Juho on menehtynyt tuon epidemian kynsissä. Ei ole tavatonta että runsaan kuolleisuuden vallitessa seurakunnassa saattoi jäädä tapahtuma kirjaamatta.

Tässä ei ollut vielä kaikki dramatiikka Mäkelässä vuonna 1812. Talossa olivat renkinä Haukijärven Tuomas Juhonpoika (s. 12.12.1782) sekä Mäkelän edeltävän isännän poika, sotilas Heikki Erkinpoika (s. 25.1.1779) perheineen. 26.4.1812 Heikki murhattiin (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12573886). Tuomas Juhonpoika on merkitty kuolleeksi Mäkelän rippikirjalla "död i häkta" (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530396) eli kuollut vankeudessa. Hänestä löytyy myös merkintä Haukijärven Koukomäen rippikirjalta jonka mukaan on kuollut Turun Linnassa v.1812 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530391). Tuomas Juhonpoika oli sukujuuriltaan myös Suutarilta: hänen äidin isänsä Antti Jaakonpoika oli Suutarin isäntä vuosina 1758-1787. Eli Tuomas ja Heikki olivat etäisiä sukulaisia keskenään.

Tuomiokirjat voisivat tuoda valaistusta näihin tapahtumiin. Niiden tutkimiseen ei valitettavasti tätä kirjoittaessa ole ollut mahdollisuutta. Oliko Suutarin ja Mäkelän isännillä osuutta murhatekoon?
V. 1813 Mäkelään tulee naapurista Suojärveltä 20-vuotias Matti Martinpoika (s.1793), murhatun Heikin serkku ja Mäkelän edeltävän isännän veljenpoika. Hän ilmeisesti toimi aluksi virkaatekevänä isäntänä leskiemännän apuna. Matti Martinpojasta tuli sittemmin Mäkelän isäntä tämän avioiduttua Heta Juhontytär Goden (s. 1801) kanssa v. 1820 tämän vartuttua avioikään. Siten alkuperäinen suku palaa Mäkelän isännyyteen. Näin ollen olisi varsin epätodennäköistä, että avioliitto olisi ollut mahdollinen, mikäli morsiamen suku olisi sekaantunut jollain tavoin tapahtumiin. Näiden dokumenttien valossa Tuomaksen osuus tuntuu todennäköiseltä, mutta pysyy oletuksena kunnes tuomiokirjat saadaan tutkittua.

Suutarin isännäksi tuli Martti Matinpojan jälkeen tämän nuorempi veli Antti Matinpoika. Hän oli veljensä kuoleman aikoihin 18-vuotias. Antti nai Suutarin emännäksi Kurun Minkkiseltä Maija Liisa Heikintyttären (s.1793). Antti kuoli Suutarin vanhana isäntänä 73-vuotiaana v. 1894.

Ketola

Matti Martinpojan ja Heta Juhontyttären isännyyden aikana Mäkelästä tuli kruununtila. Hetan veljelle Kalle Juhonpoika Godelle (s.1805) ja vaimolleen Haukijärven Loviisa Kaapontyttärelle (s. 1809) erotettiin Mäkelästä torppa jonka nimeksi tuli Ketola. Heidän poikansa Kalle Kallenpoika (s.1840) asutti Ketolaa vuoteen 1883, jonka jälkeen sukumme tarina täällä näyttäisi loppuvan. Viimeinen Ketolan sukupolvemme on lopulta merkitty irtolaisväeksi ja Ketolassa jatkaa uusi suku. Näin on havaittavissa selkeästi tapahtunut köyhtyminen johon varmasti on vaikuttanut tiluksien jatkuva pilkkominen aina uusille jälkeläisperheille. Isännän yllättävän poismenon voidaan olettaa myös vaikeuttaneen tilannetta aiheuttaen epävarmuutta toimeentulossa.

Haukijärvi

Vuonna 1795 Ikaalisista saapuivat perheineen Matti Vilpunpoika (s. 1757) ja Vappu Antintytär (s. 1763) perustaen Haukijärvelle aluksi torpan, joka sitten v 1796 muuttui uudistilaksi. Matti oli kotoisin Ikaalisista Vatulan Ala-Kukolta ja Vappu Vatsiaisen Ollikkalasta. Edellä Ketolassa mainittu Loviisa oli Matin ja Vapun tyttären tytär. Häneni ikaalislaisiin juuriinsa 1500-luvulle asti voit tutustua Geneanetissä äitinsä Marketan sukupuussa tästä linkistä.
Marketta Matintyttären (s.1786) avioitumisen myötä Haukijärvelle tuli vävyisännäksi Kaapo Juhonpoika (s. 1779). Myös hänen kauttaan juuret kiertyvät Suutarille: hänen isän isänsä oli aiemmin mainittu Yrjö Heikinpoika, jolle emätilasta oli erotettu Mäkelä.
Haukijärveläisen Maria Joosepintyttären (s.1826) kohtaloista olen kirjoittanut blogissani aiemmin otsikoilla:

• Anders Alenius - kylämaalarin perintö
• ...myötä ja vastamäessä kunnes kuolema(n tuomio tai Siperia) teidät erottaa...

Luomajärvi

Perttu Yrjönpoika (s. ennen 1620) oli ottanut autioituneen Luomajärven viljelykseen v. 1649 yhdessä vaimonsa Viholan Elina Matintyttären (s.n. 1622) kanssa. He lienevät avioituneet 1646 jolloin Perttu on merkitty vävynä Viholassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1184853). Luomajärven isännyyttä v:sta 1682 jatkanut Matti Pertunpoika (arv. 1638) näyttäisi olevan kuitenkin Pertun aiemmasta suhteesta. Matin kuolintiedoista v. 1724 syntymäajaksi saadaan 1638 ja siten se olisi ennen Pertun ja Elinan avioitumista. Näin Matti Pertunpojan äidinpuoleiset juuret jäävät tässä vaiheessa hämäräksi.
Matti isännöi Luomajärvellä 1682-1702 ja avioitui kahdesti. Ensimmäinen puoliso n. 1668 oli Marketta Sipintytär (s. n. 1643). Toinen avioliitto n. 1698 Kertun kanssa. Hänen syntymäaikansa ja paikka ovat tuntemattomat. Merkittäväksi Matin avioliitot  oman sukuhistoriamme kannalta tekee se, että hänen jälkeläisistään jakautuvat sukuhaarat johtavat useita eri polkuja omiin lapsiini. Sukulinjat johtavat niin vaimoni isään kuin molempien vanhempieni äiteihin. Tätä jälkeläisketjua voi tarkastella Geneanetissa tästä linkistä. Riuttaskorven taloissa sukua jatkuu Pohjasmäessä, Niinimäessä, Haukijärvellä ja Pallinevalla. Perttu Yrjönpojan jälkeläisten suku jatkoi isännyyttä Luomajärvellä vuoteen 1788.

Suojärvi

Mäkelän isännän Jaakko Yrjönpojan (s. 1725) ja Viholan Riitta Joosepintyttären (s.1725) pojat Yrjö Jaakonpoika (s.1753) ja Martti Jaakonpoika (s. 1755) asuttivat Riuttaskorven Suojärven uudistalon 1780-luvun alussa.
Yrjö avioitui jo mainitun Suutarin isännän Antti Jaakonpojan pojantyttären Annan  (s. 1783) kanssa.
Martin pojan olemme myös jo tavanneet edellä Mäkelän isäntänä: Matti Martinpoika (s.1793).
Toinen kytkentä jälkipolviimme syntyy seuraavaksi esiteltävän Pallinevan kautta, jonne Martin tytär Liisa  (s.1784) avioitui v. 1806.

Pallineva

Jatkamme siis Liisa Martintyttärestä (s.1784) josta avion kautta tuli v. 1806 emäntä Pallinevalle. Miehensä Mikko Yrjönpoika (s. 1787) oli sukujuuriltaan Ikaalisten Ollikkalasta ja Luukkaalta. Samaa sukujuurta jota tapasimme jo edellä Haukijärvellä. Mikon isä Yrjö Antinpoika (s. 1765) oli veljensä Juhon ja perheidensä kanssa kulkeutuneet Ikaalisten Vatsiaisista vuosien 1780-1800 kuluessa Juhtimäen Liesjärven kautta perustamaan Pallinevalle torpan ja sittemmin uudistilan. Heidän sisarensa Vappu oli tuo Haukijärvellä edellä mainittu uudistalon emäntä.
Liisan ja Mikon kahdeksasta lapsesta nuorin oli Antti Mikonpoika (s.1823) joka sittemmin kylämaalarina Ruoveden Pihlajalahdella käytti sukunimeä Alenius - siis sama henkilö johon jo edellä viitattiin (Anders Alenius - kylämaalarin perintö)

Vinkki: avaa karttaa uudessa välilehdessä tai ikkunassa hiiren oikean painikkeen avulla niin saat tarkasteltua karttaa suuremmassa koossa.

Lähteitä ja linkkejä:

Vanhan Ruoveden Historia (Jokipii, Kankaanpää, Nissilä, Orkamo)
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry SSHY http://www.digiarkisto.org/
Suomen Sukututkimusseura HisKi Historiakirjat http://hiski.genealogia.fi/historia/
Arkistolaitos, digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/
Kalevi Ojanen, sukututkimussivusto www.kaleviojanen.fi
Ulla Kota-aho
https://pohjoiskuru.wordpress.com/
https://www.facebook.com/Pohjois-Kurun-kuvia-525004630946961/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuru
http://www.luontoon.fi/riuttaskorpi

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa I

Jatkona aiempaan blogitekstiini "Karkun Stenberg-lukkareista Hirvijärven torppaan", tuon tässä tekstissä esille heidän esivanhempiaan 1600-luvun lopulta taaksepäin 1500-luvun puolivälin tienoille.

Lukkarinrouva Elinan sukujuuret

Kuten aiemmin oli käynyt ilmi, ensimmäinen lukkarimme Karkussa oli Juho Juhonpoika vuodesta 1712 alkaen. Asutuksen yleisluettelossa ko vuonna nähdään Karkun Luonsin kylässä (myöhemmin Mäenkylä) lukkari Johan ja tämän puoliso Elin. Samassa dokumentissa on nähtävissä Luonsin / Mäenkylän Mäkelän talossa Elin niminen henkilö vuosina 1700-1710. Lisäksi dokumentissa nähdään että Mäkelän isäntänä toimi vuoteen 1700 asti Juho Juhonpoika, jonka isäksi tiedämme Juho Abrahaminpojan, Heikki Impolan tutkimuksen ja Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaisesti. Impolan mukaan Juho Abrahamilla oli tytär Elin (kastettu 25.2.1676) mainiten myös merkinnästä Mäkelässä 1700-1710. Lisäksi mainitsee tälle puolisoksi Erkki-nimisen henkilön 1700-1701. Erkki katoaa Mäkelän kirjoista ja on ilmeisen selvästi kuollut. Mäkelän isäntä Juho Juhonpoika on myös kuollut 1700 ja Elin mainitaan kälyksi v 1703 - siis suhteessa Mäkelää emännöivään Juhon leskeen Valborgiin. Sekä Juho että Erkki ovat mahdollisesti joutuneet otetuiksi sotaväkeen ja kaatuneet. Tuolloin käytiin ns Suuri Pohjan sota joka nieli tuhatmäärin suomalaisia, niin talonpoikia kuin renkejä.
Elin katoaa siis Mäkelän kirjoista 1710 ja ilmaantuu samalla sivulla Mäenkylän lukkarin puolisona 1712 - näin päättelin ja oletin. Vaan mahdoinko siltikään olla oikeassa? Vahvistusta hankkiakseni kirjoitin SukuForum palstalle tiedustellakseni muilta harrastajilta ja tutkijoilta oletukseni pitävyyttä. Sainkin Esko Karisalmen toimesta nopeasti faktaa: oletukseni vahvistava tieto löytyy Karku käräjiltä v 1726 erään sukuun liittyvää perinnönjakoa käsittelevän dokumentin yhteydessä:

Ylä-Satakunnan renovoidut tuomiopöytäkirjat / Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1726-1726 (KO a:38) 

"klockaren wid Karkku församling Johan Johansson som har til äkta Abrahams och Johans syster Elin Johansdotter".  Siis Karkun seurakunnan lukkari on avioitunut Abrahamin ja Johanin sisaren, Elin Johansdotterin kanssa. Veljekset on Impolan tutkimuksessa mainittu Mäkelän isännän Juho Abrahaminpojan poikina. Siten palapeli sai tarvittavan liiman jotta voimme pitää toteen näytettynä kappalaisen vaimon Elina Juhontyttären (25.2.1676) syntyperän Karkun Mäkelän taloa hallinneeseen Collinus-sukuun.

Lukkari Juho Juhonpojan taustat ovat tuntemattomat. Häntä edeltävä lukkari oli nimeltää Jakob, jonka leski Brita näkyy vielä Mäenkylässä v 1712. Voisi olettaa että Juho on ollut Collinus-Mäkelän väelle tunnettu mies ja hyväksi havaittu asetettavaksi uudeksi lukkariksi sekä leskeksi jääneen Elinan uudeksi puolisoksi. Tiukan seulan läpi lukkarivävy on todennäköisesti kulkenut sillä Elinan isovanhemmissa oli Collinusten lisäksi kirkonpalvelijoita Kollaniusten, Ancheruksen sekä Karckuensiksen suvuissa. Ties vaikka Juhonkin juuret vielä löytyvät näiden sukujen liepeiltä.

Collinus-suku

Karkun Mäenkylä 1644 (vanhakartta.fi)

Karkun kirkon läheisyydessä sijainnut Mäkelän tila oli syntynyt 1620-luvulla Mäenkylän tiloja yhdistettäessä Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin toimesta. Mäkelää alettiinkin kutsua myös kappalaisentaloksi. Nimestä johdettiin sittemin paremmin kirkolliseen ilmapiiriin soinnahtava Collinus (lat. collis = mäki). Tämän suvun alkuperää on ansiokkaasti tutkinut Heikki Impola, jonka julkaisuun perustan jäljempänä olevan esipolvihistoriamme:

Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 © Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland), http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm

Matthias Bartholdin tiedetään olleen Karkun kappalaisena jo vuonna 1604. Poikansa, kirkkoherra Johannes Matthiae Collinuksen ruumissaarnassa mainittiin  tämän vanhemmista:

"muinen Cunniallinen ja Hywinoppenut Her Matthias Bartholdi, tämän saman Christillisen Seuracunnan Jumalan Sanan palwelia ja Cappalainen", sekä puolisostaan "muinen Cunniallinen, Jumalinen ja hywäntawainen Waimo, Kirstin Hannuxen Tytär Gåswiik".

Johannes Matthiae Collinuksen jälkipolvissa oli useita pappis- ja virkasäätyjen edustajia. Hänen lisäkseen tiedetään Matthias Bartholdilla ainakin kaksi poikaa: Bertil Karkun Jysiän rälssitilallisena ja Abraham talon isäntänä Karkun Mäenkylän Mäkelässä.
Tämä Abraham Matinpoika isännöi Mäkelää yli 40 vuotta ja oli kirkkoväärtinä veljenpoikansa Henrik Collinuksen toimiessa kirkkoherrana. Kirkkoväärtiä vastannee jossain määrin nykyisin kunnanjohtajan toimi. Hänen jälkeensä Mäkelässä isännöi Elina Juhontyttären isä Juho Abrahaminpoika. Vanha isäntä Abraham ja poikansa Juho ovat kuolleet molemmat v. 1691. Heidät löytää merkittyinä haudattujen luettelossa peräjälkeen. Dokumentista ei käy ilmi kuolinsyytä. Huomattavaa on että kirkkoväärti haudattiin virkansa puolesta ilman maksua. Juho on tuolloin vasta 44-vuotias. Mäkelä lienee Juhon lesken hallinnassa ennenkuin siirtyy esikoispojan Abraham Juhonpojan isännyyteen 1693 tämän ollessa 21-vuotias.

Matthias Bartholdin arvellaan syntyneen Turussa laivakirjuri Bertil Olavinpojan ja Kaarina Tuomaantyttären perheeseen. Bertil toimi Turun satamapäällikkönä sekä koko Suomen laivaston hallinnollisena virkamiehenä amiraalin valtuutettuna. Varmemmin tiedetään Matthias Bartholdin polveutuvan Kiikoisten Ylikiikosta hallinneesta Kyröläisten suvusta. Matthias Bartholdi itse isännöi Ylikiikosta 1619-1621 sekä poikansa Bertil tämän jälkeen. Heikki Impola on tutkimuksessaan selittänyt tarkemmin tämän päätelmän sukukytkennästä Ylikiikosten ensimmäiseen isäntään (1540-1566) Olavi Kyröläiseen, joka osoitetaan Matthias Bartholdin isänisäksi.
Matthias Bartholdin puolison, Kirsti Hannuntytär Gåswiikin vanhempia ei tunneta, mutta arvellaan olevan yhteydessä yläsatakuntalaisiin kirjuri- ja voutipiireihin.

Collinukset ja Kollanius-suku

Karkussa vaikutti kaksi pappis- ja virkamiessukua, jotka joissain yhteyksissä on sekoitettu toisiinsa. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä sukua, kuten Heikki Impola on aiemmin mainitussa tutkimuksessaan osoittanut. Kollaniukset ovat saaneet nimensä Karkunkylän Kollasen ratsutilasta, jonka Karkun kirkkoherra Matthias Matthiae Collanus hankki omistukseensa v. 1602. Collinus-sukuhaaramme kytkeytyminen kirkkoherra Kollaniuksen edustamaan sukuun perustuu Impolan esittämään todennäköiseen oletukseen, jonka mukaan edellisessä kappaleessa mainitun Matthias Bartholdin poika Abraham Matinpoika avioitui kollegansa, kappalainen Abrahamus Matthiae Kollaniuksen tyttären, Brita Abrahmintyttären kanssa. Tämä olisi siten tarinamme lähtöhenkilön, lukkarinvaimo Elina Juhontyttären isän äiti ja Mäenkylän Mäkelän emäntä. Impola perustelee tulkintaansa seuraavasti:

"Brita Abrahamintytär haudattiin Karkun kirkon kuoriin, jossa oli vain kirkkoherrojen hautoja (Wäinö Selander: Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938, s. 15-16. Nähtävästi kyseessä oli kirkkoherra Matthias Matthiaen hauta. Brita Abrahamintytär ei kuitenkaan ollut mukana, kun käräjillä selviteltiin hänen oletettujen sisarustensa alilaamanni Abraham Kollaniuksen ja tämän sisarten Susannan ja Margareetan välistä kiistaa perintöoikeudesta Kollasen ratsutilaan. Karkun käräjät 8-9.3.1646, VA Ylä-Satakunta KO a 4:327-329."

Pitäen mielessä tämän olettamuksen perusteet, voimme ainakin luoda silmäyksen Karkun Kollaniuksiin siltä osin kuin liittyy Brita Abrahamintyttären esivanhempiin.
Hänen vanhempansa olivat Mouhijärven kappalainen Abrahamus Matthiae Carchubinus (Kollanius/Collanus) sekä Pirkko Hannuntytär Osara.
Tämä aviopari on esivanhempiani myös isäni puolelta (Aiemmin blogiteksteissä mainitun Matilda Flinkin kautta. kts kuvaus haarautumisesta Geneanet sivustollani). Heidän toinen tyttärensä ja Britan sisar Margareta avioitui Kangasalan nimismiehenä toimineen Hannu Hannunpoika Svarthafran kanssa.

Ruotsin Kuningas Sigismund
1539-1599 (kuvalähde wikipedia)

Kollaniuksen suvun kantaisänä voidaan pitää Abrahamuksen isää. Matthaeus Matthiae - kuten hänen latinan asuinen nimensä säätyynsä kuuluen kääntyi - oli mahdollisesti Karkun kirkkoherrana 1557-1588 vaikuttaneen, Lietolaissyntyisen Matthias Martinin poika. Tästä sukulaisuudesta ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta. On myös esitetty arveluita että isänsä olisikin Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku. Matthaeus Matthiae oli Turun linnanpäällikön lanko, jonka suosituksesta piispa Eric Sorolainen nimitti hänet Karkun kirkkoherraksi. Tämä on tapahtunut n.1589, jota ennen hänet mainitaan Huittisten kappalaisena 1583. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 1593 jolla vakiinnutettiin valtakunnan uskonnoksi luterilaisuus katolisen kuninkaan Juhana III:n jälkeen. Allekirjoitti myös uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 1594. Hän toimi pappissäädyn edustajana Linköpingin valtiopäivillä 1600 jolloin Sigismund sai tehdä valtakunnan valtaistuimella tilaa Kaarle IX:lle.

Matthaeus Matthiaen puoliso oli mahdollisesti nimeltään Brita. Asutuksen yleisluettelossa Karkun pappilasta 1637 esiintyvä Brita Hansdotter saattaa kuitenkin olla aiemmin mainittu miniä Pirkko Hannuntytär, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Matthaeus Matthiaen puolison syntyperästä on esitetty useita variaatioita. Kuten edellä kävi ilmi, hänet on mainittu Turun linnanpäällikön langoksi. Tämä viittaisi Lars Henriksson Hordeeliin, joka oli kyseisessä toimessa 1580-1591.. (Lars Hordeel oli naimisissa Kaarina Hannuntyttären kanssa, joka oli Juhana-herttuan rakastajatar ja Kangasalan Vääksyn kartanon haltija.) Siten sukujuuret saattaisivat johtaa Takku-sukuun, kuten on esitetty m.m. Genin sukupuussa (https://www.geni.com/people/Matthias-Kollanius/6000000022587178085).

Lisäys 1.11.2017:

Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 2016/1 on kattava artikkeli Huittisten Sammun Takun nimismiessuvusta. Tutkimuksessa Karkun kirkkoherra Matthaeus Matthiaen puolison nimeä ei ole osoitettu, mutta esitetään hänen olevan Knut Takun ja Brita Johanintyttären tytär. Knut Takku oli huomattavan varakas ja vaikutusvaltainen talonpoika, Takun tilan isäntä ja nimismies. Hänet mainitaan viimeisen kerran v. 1543. Brita Johanintytär avioitui uudelleen v. 1545 Henrik Hordeelin kanssa, josta avioliitosta syntyi tuo aiemmin mainittu Lars Hordeel.

Hämeenkyrön Osara

Edellä mainittu Karkun Kollasen emäntä Pirkko Hannuntytär Osara oli syntyjään Hämeenkyrön Osarasta. Pirkon isä oli todennäköisimmin Hannu Laurinpoika Osara (Roth), Osaran kartanon isäntä. Hän oli Satakunnan lippukunnan päällikkö ja arvoltaan luutnantti (joissain lähteissä mainittu vänrikiksi), joka kuningas Sigismundin kannattajiin lukeutuvana osallistui kukistamaan kapinaa jota sittemmin Nuijasodaksi kutsuttiin. Tässä yhteenotossa suomalaiset talonpojat nousivat kapinaan Sigismundin hallintoa ja aatelistoa vastaan kohtuuttomiksi kokemistaan rasitteista johtuen. Sodan päätyttyä ja Sigismundin tultua syrjäytetyksi, aloitti Kaarle herttua oikeudenkäyntejä vastapuolen osallisia vastaan. Hannu Laurinpoika asetettiin myös tuomiolle. Hän pyrki vaikuttamaan oikeuden tuomioon vetoamalla aateliseen asemaansa. Venäläiset olivat kuitenkin 1575-1595 sodan aikana polttaneet kyseiset asiakirjat ja näin Hannu Laurinpoika ilmeisimmin tuomittiin kuolemaan v. 1601. Samalla hän menetti rälssitilansa Osarassa ja Inkulassa.
Hannu Laurinpojan puoliso oli nähtävästi Kirsti (Johansdotter/Hansdotter/Jönsdotter) joka avioitui leskeksi jäätyään Hämeenkyrön nimismiehen Carl Påhlssonin kanssa ja oli mahdollisesti syntyjään Hämeenkyrön Laitilan nimismiehen talosta.

Ancherus ja Karckuensis -suvut

Palataanpa takaisin tekstin lähtöhenkilöön, lukkarinrouva Elina Juhontyttäreen (25.2.1676) Karkun Mäenkylän Mäkelässä. 26.3.1672 vihittiin Mouhijärvellä Elinan vanhemmat Juho Abrahaminpoika sekä Elisabeth Martinuksentytär Ancherus. Morsian oli Mouhijärven kappalaisen ja Tervamäen ratsutilallisen Martinus Jacobi Ancheruksen (k.1678) tytär tämän avioliitosta Elisabeth Henricusdotter Karckuensis 'in  (1627-1711) kanssa. Tämän jälkimmäisen Elisabeth-morsiamen isä Henricus Arvidi Karckuensis toimi Karkun kirkkoherrana 1641 ja haudattiin 1660 Karkun kirkon kuoriin.

Martinus Jacobi Anceherus oli syntyjään Turun seudulta, mahdollisesti Kruunuporin kreivikunnan voudin Jakob Ancka'n poika tai muu lähisukulainen. Mainitaan Turussa ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 24.11.1646 Martinus Jacobi Ancka Aboënsis.

Henricuksen ja Margaretan tragedia

Elina Juhontyttären syntyperän varmistanut käräjädokumentti josta alussa mainittiin, toimikoon loppunäytöksenä tälle tarinalle. Se liittyi perinnönjakoon joka käytiin Elinan äidin veljen Henricus Martini Ancheruksen jälkeen. Henricuksesta tuli Mouhijärven kappalainen ja Tervamäen isäntä isänsä Martinus Jacobin jälkeen. Hän oli avioitunut v 1683 Zidonia Carlsdotter Blumen kanssa. Avioliitto päättyi lapsettomana 30 vuotta myöhemmin Zidonian kuolemaan. Elettiin isovihan vuosia jonka aikana Mouhijärven kirkkoherra Tammelinus oli ollut venäläisiä paossa Ruotsissa ja palattuaan perheineen oli taloudellisesti tiukoilla. Leskeksi jäänyt varakas, iäkäs ja lapseton kappalainen Henricus olikin ilmeisen oiva naimakauppa järjestettäväksi kirkkoherran parikymppiselle tyttärelle Margareta Sofia Mattsdotter Tammelinalle. Margareta synnytti jo vuosi häiden jälkeen 1717 tyttären. Kylillä oli liikkunut huhuja nuoren kappalaisen rouvan kaksoiselämästä, jotka tietenkin tulivat myös kappalaisen itsensä korviin. Lopulta tälle selvisikin että lapsi ei ollutkaan hänen ja niin hän yliviivasi syntyneiden luettelosta oman nimensä sekä sukunsa nimen lapsen nimen jälkeen.

Mouhijärven seurakunnan arkistoSyntyneiden ja kastettujen luettelot 1665-1724 (I C:1)
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7255564)

Margareta synnytti vielä 1719 sekä 1720 - kaikki eri miesten kanssa, eikä yksikään vanhan kappalaisen siittämä. Henricus ilmiantoi lopulta vaimonsa viranomaisille ja kuollessaan 73 vuotiaana v. 1723 ripittäytyi silloiselle kirkkoherra Polvianderille kertoen koko katkeran ja nöyryyttävän tarinansa. Margareta joutui käräjille vielä samana vuonna ja vangittiin Turun linnaan odottamaan tuomiotaan. Hänet tuomittiin lokakuussa 1724 kuolemaan ja tuotiin takaisin Mouhijärvelle mestattavaksi. Tuomio toimeenpantiin vuoden vaihteen 1725 tienoilla.

Yksityiskohtaisempi selostus koko tragediasta on luettavissa esim. osoitteessa  http://www.geni.com/people/Margareta-Tammelinus/6000000012910800214

Päivitetty 9.2.2017 ja 1.11.2017

Tästä voit siirtyä juttusarjan muihin julkaistuin osiin:

• osa II
• osa III

Linkkejä ja lähteitä:

• SAY/Suomen asutuksen yleisluettelot
• SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys r.y. arkistot
• Suomen Sukututkimusseura Historiakirjat HisKi
• Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot
  http://users.utu.fi/isoi/talot/karkku.htm
  http://users.utu.fi/isoi/talot/kiikka.htm
• Suomen Sukututkimusseura/Genos-julkaisu
• Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet
  Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm
• Släkten Svarthafra
  Rafael Sumelius,  Genos 37(1966), s. 96-103 http://www.genealogia.fi/genos-old/37/37_96.htm
• Collan-Kollanus sukuseura ry http://collan-kollanus.fi/taustattimol.htm
• Suomen Sukututkimusseura, Genos 2016-1 / Takun nimismiessuku Huittisten Sammusta (Ulla Koskinen, Virpi Nissilä)
• Suku Forum keskustelupalsta:
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29261 
• http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11278.html
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=32389
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=28688
• http://keskustelu.suomi24.fi/node/6622515
• Biografiakeskus:
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1643
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=12¨
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1670
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=97
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=95
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=539
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota