Eeva Stiinan kapiokistu

Myllymäen Mikon ja Marian tytär Eeva Stiina oli tullu rippikouluikään ja käyny sitte jo ensimmäisellä Herran Ehtoollisella. Sitähän se tarkotti kans että plikka olis kohta naimaiässä. Äiti-Maria patisteli Mikkoa että pitäs sille likalle se kapiokistu saara viimen hommattua. Ne oli Heikkilän väjeltä rippilahjaa saarut hantuukitki jo orottamassa pirtin piironkin loorassa. Muutakin tilpehööriä ja tarvetavaraa kistuntäytteeksi oli vartoomassa sitä aikaa ku nuorineito aikanaan perustais oman huushollinsa.

Mikko saapasteli siitä sitte naapurikylään Kyöstilään, jossa tiäsi Kröövvorssin olevan kyläseppänä. Johan Henriksson Grönfors se oikeelta nimeltänsä oli, mutta ei se oikeen ylöjärveläiseen puheenparteen taipunu. Sepän-Jussinakin se joskus puheessa oli mainittu. Seppä oli juur äskettänsä muuttanu mökkiin tohon Mäkelän talon maille. Ei sillä siinä akkaa ollu vaikka oli tiemmä jo viisneljättä ikää. Vai ollukko sitte leskimiäs, tiärähäntä. Oliskoos se mahtanu jostain Kyrön tai Viljakkalan suunnalta tulla. En kylä osaa varmaks sanoo. Se oli kuulemma koko pätevä tekeen kaikemmoista tarvekalua ja vähä fiinimpääkin rompetta.

Se Mikko oli varmaan saanu kotoo lähtiessään emännältä vähä osviittaa että minkämoinen loora siittä sais tuleman. Oli se mennessään vähä miälessänsä laskeskellu että taitaa tulla kyllä tyyris kistu. Vaikka kyllähän se plikka ny kunnon kapiokistun tarttee kun oli kerran jo ripilläkäyny ja tarttis sille ruveta naimakauppaaki jo katteleen pikkuhiljaa.
Mikko astu sepän pirttiin, toivotti herrarrauhat ja hyvätpäivät ja istu toolille porstuanoven piäleen siks aikaa ku isäntä pyysi viarasta istuun pirtinpöyrän ääreen. Kesäntulot ja kylvösäät käytiin siinä läpitte samonkun yleisemmät kuulumiset. Kaljatoopista vähä hörpättiin tiänpölyt pois kurkkua karheemasta ennenkun Mikko alotti asiansa "että totanoon sitä mää tässä tulin vähänniinku toimittaan..." ja sitä rataa "... meinaavvaan ku pitäs tolle meirän plikalle, sille Eevalle saara kapiokistu tehetetyks".
Sepän-Juho saatto siihen sitte sanoo että "...jaa, no mikäs siinä sitte - pitäähän sitä plikan kistunsa saara että on mihinkä kapionsa panee vartoon siks aikaa ku on äijänpualen ittelleen kattonu. Vai jokos sillä..."
Ja sillä viisiin jaanaamalla sitä ehtoopäivän mittaan päästiin ymmärrykseen että minkämoinen pitäs saara ja mitä se ollenkan maksaa ja koskaas se mahtas valmis olla. Vähän kun hinnasta tinkattiin niin päästiin sopuun ja sovittiin että kistun saa tulla hakeen jo heti kohta Erkinpäivän aikoihin. Ei siinä kauaa nokka tuhise kun Sepän-Jussi yhren kapiokistun värkkää.
Kotomatkalla Mikko ensalkuu vähä harmitteli että oli se hiukka turhanaikasta keekoilua sitä kistua siniseks maalatuttaa. Olis se ny saanu kelvata ilmanki, suatta rahankulua. Vaikka ohan se sinine kyä kaunis väri, ei sempualee... ja kus se naisväkiki sitä silläviisiin vonkas...

Niinhän siitä sitten kapiokistu syntyi, ihan niinkuin puhe oli. Johan Grönfors laittoi signeerauksensa sisäkanteen v. 1808 ja Eeva Stiina keräsi kapioitaan aina vuoteen 1825 jolloin hän 33-vuotiaana avioitui Jaakko Mikonpojan kanssa. Sitä ennen kistu oli ehtinyt kulkea Eeva Stiinan mukana perheen muuttaessa Tottijärvelle Sorvan Nikkilään ja sen jälkeen Pirkkalaan Ala-Pehulaan.
Nuoripari asui alkuun Jaakon kotona Ylöjärvellä Multisillan torpassa. V. 1831 he asuivat hetken Hämeenkyrössä Mahnalan Äkkösellä ennenkuin asettuivat aloilleen Ylöjärvelle Metsäkylän Syväojalle v. 1832. Syväojaa alettiin sittemmin kutsua nimelllä Koivisto.
Koiviston nurkissa kistu olikin sitten Eeva Stiinan kuoltua v 1877 todennäköisesti aina vuoteen 1910, jolloin Eeva Stiinan pojan Kalle Jaakonpojan tytär Emma Koivisto myi talon.
Oletettavasti kistun otti talteen Kalle Jaakonpojan toinen tytär Olga Charlotta, joka tuolloin asui Koivistosta erotettua Hauskaa toisen puolisonsa Lehtosen Villen kanssa. Hauska myytiin Olgan kuoleman jälkeen 1932. Kistu jatkoi kulkuaan, nyt Olgan tyttären Rauha Pinomäen mukana Ylöjärvellä ja Lamminpäässä päätyen lopulta v. 1951 Tampereelle uuteen Ikurin kaupunginosaan. Sinne Rauha ja Frans Pinomäki rakensivat rintamamiestalonsa.

Samassa talossa asui tämän kistutarinan kirjoittaja lapsuutensa. Muistan pikkupoikana nähneeni mummun vintin kätköissä tämän arkun ja miettineeni että mikähän aarrearkku se oikein oli. Arkun alkuperä selvisi minulle vasta aivan äskettäin asian tultua puheeksi tätini Mirjan kanssa. Hän tiesi kenelle arkku alunperin kuului. Taloa asuu nykyisin serkkuni Kalle joka onneksi on säilyttänyt perintökapistuksen ja kaivoi arkun päivänvaloon kuvattavaksi. Siitä poiki tarve kirjoittaa kapiokistun tarina - olkoonkin että yksityiskohdissa on käytetty luovaa mielikuvitusta. Pääpiirteissään tarina on kuitenkin todenmukainen liittyen kapiokistun 213 vuotiseen matkaan esivanhempiemme mukana. Toivotaan että se jatkaa matkaansa meidänkin jälkeen.

Seppä Johan Henrkisson Grönfors oli tullut ilmeisesti perheettömänä Ylöjärven Kyöstilän kylään v. 1808. Samana vuonna jolloin kistu on valmistettu. Oli aluksi Mäkelän talon kirjoilla. Naituaan Mutalan kylän Rikalasta Leena Jaakontyttären, perhe oli saman kylän Heikkilässä kirjoilla. Seppä Juhon poika Matti jatkoi sitten isänsä ammattia Mäkkylässä. Vanha seppä Johan Grönfors kuoli 29.2.1848 vanhuuteen 76 vuotiaana. Hyvän kistun teki!

Eeva Stiinan sukuun liittyviä kirjoituksia on blogissani julkaistu aiemmin:

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Kalle Jaakonpoika Koiviston 15 lasta

Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla

Eeva Stiina Geneanetin sukupuussa

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Kahdessa aiemmassa blogitekstissä tutustuimme Kalle Jaakonpoika Syväojaan joka myöhemmin Koivistona tunnettiin. (Kalle Jaakonpojan 15 lasta ja Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla)
Mainituksi tuli miten Kallen isä Jaakko Mikonpoika asettui Ylöjärven Takamaan Syväojalle vaimonsa Eeva Stiina Mikontyttären kanssa. Tehdäänpä nyt vielä katsaus mistä Kallen esivanhemmat olivat kotoisin. Pikakatsauksen 11 sukupolvea kattavaan esitykseen Kallen esivanhemmista listamuodossa voit tehdä Geneanetin sukutietokannastani tästä linkistä. Tai vaihtoehtoisesti puumuodossa esitettynä tästä linkistä.

Isän puolelta Mouhijärveltä...

Jaakko Mikonpojan isä Mikko Paavonpoika oli syntynyt 13.9.1754 Mouhijärvellä Tiisalan ratsutilan torpparin poikana. Mikon äidin, Maria Matintytär Juntun sukua tunnetaan Mouhijärvellä Hermalan Tilalla, Mustianojan Juntussa ja Liuhassa sekä Hahmajärven Laadussa. Varhaisin tieto on Liuhan isännästä, Erkki Tuomaanpojasta v.1540 (http://users.utu.fi/isoi/talot/mouhijar.htm).

Maanmittaushallituksen kartta-arkisto

Maria Matintytär avioitui Paavo Juhonpojan kanssa v.1742 ja he ryhtyivät siis Tiisalaan torppariksi. Paavon alkuperästä on arveluita, joille ei ole vielä löytynyt vahvistusta. Paavon tiedetään syntynyeen Mouhijärvellä Kairilan Horolassa 22.1.1722. Myöhemmästä patronyymistä huolimatta syntyneiden luettelossa arvellaan että hänen isänsä olisi ollut venäläinen sotilas Ivan.("Sades wara en rysk drg.Iwan" (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4947351) Aviottomana  Elina Tuomaantytär hänet on ilmeisimmin synnyttänyt ollessaan 41 vuotias naimaton ikäneito ja Horolan piika. Merkillistä on, että Paavo on myöhemmin kirjattu Juhonpojaksi varhaisimmassa rippikirjassa Tiisalassa v. 1748. Ketään Juhoa ei näyttäisi lähipiirissä olleen. Yleensä isän jäätyä tuntemattomaksi, käytettiin matronyymia. Tässä tapauksessa se siis olisi pitänyt olla Paavo Elinanpoika. Samaisen Elinan tiedetään olleen
sittemmin Tiisalassa yhtäaikaa poikansa Paavon kanssa, jossa hän myös kuoli 1754 (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t9734430).  Elina saattaa olla Lavian Tuomas Mustapään v. 1681 syntynyt tytär (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4945227), mutta tämäkin on toistaiseksi vahvistamaton olettama.

24 vuotta Tiisalan ratsutilan torpparina riitti. Syystä tai toisesta 50 vuotias Paavo pakkasi muijan, mukulat ja kamppeet ja lähti Pinsiöön. Sieltä perhe löytyy isäntänsä nimeä kantavasta Paavolan torpasta v. 1778. (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/harju/rippikirja_1768-1783_tk422/85.htm). Mikko Paavonpoika oli vielä Pinsiössä ollessaan akaton mies. Jotain oli Mikolla tullut asiaa isolle kylälle Tampereen suuntaan - olisiko vasta perustettu kaupunki houkuttanut. Hyhkyn Vallerista tarttui Mikolle käsipuoleen parikymppinen Liisa-neitonen. Ties vaikka olisivat markkinoilla tavanneet.

Harju , Vihityt, 1747-1818

V 1780 Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär avioituivat ja asettuivat aluksi Valleriin. Lyhyeksi jäi tarina Paavolan torpassa nuorenparin muutettua Ylöjärvelle Mäkkylän torppareiksi Multisiltaan. Myös Mikon vanhemmat jättivät Pinsiön taakseen ja elivät loppuvuotensa Pirkkalan Pitkäniemen lampuotina eli vuokraviljelijänä. Siellä he kuolivat vajaan viikon välein huhtikuussa 1795; Paavo 73 vuoden iässä ja Maria 82-vuotiaana.

Jos Paavo olisikin ollut venäläisen sotilaan poika...hyvällä mielikuvituksella on kiinostavaa hakea tästä alku ja syy Kalle Jaakonpojan tunnetulle kiinnostukselle Venäjän keisariin ja lapsikatraansa venäläisperäiselle nimikavalkaadille.

...ja Kangasalta

Jaakko Mikonpojan äiti Liisa Yrjöntytär oli siis avioituessaan v 1780 vanhempiensa luona Hyhkyn Vallerissa. Syntyjään hän kuitenkin oli Kangasalta Iharin Välttilästä. Liisan äiti Kirsti Pekantytär oli avioitunut Välttilän myllärin kanssa v. 1743. Kirsti jäi leskeksi v. 1756 kaksospoikien ja kahden tyttären huoltajaksi. Perheeseen tarvittiin kiireesti elättäjä ja myllyyn mylläri. Ennen uuttavuotta Kirsti ehtikin saada naima-asiat järjestykseen. Yrjö Heikinpoika tuikkasi oman puulusikkansa Välttilän pirtin hirren rakoon ja ryhtyi pyörittämään myllyä. Yrjön alkuperästä ei ole varmuutta.
Vihkitieto väittää hänet Iharilaiseksi. Syntymäajastakin on vähän vaihtelevaa tulkintaa 1709, 1711, 1712, 1719 ... joka tapauksessa  jo tukevasti keski-iällä. Mahdollisesti hänkin jo ollut aiemmin aviossa. Kenties Iharilainen myllyrenki?
Kirsti Pekantyttären kaksospojat 1. avioliitosta - Juho ja Simo - olivat päätyneet Iharista lähtiessään lampuodeiksi Harjun pitäjään Hyhkyn Valleriin n. 1768. Liisa oli 7-vuotias tyttönen kun perhe muutti poikien perässä Valleriin.

Kangasalan kirkonkylä ylävasemmalla, Iharinkoski alaoikealla. Keskellä Vehoniemen harju.
Kaivannon kanavaa ei vielä ole. (vanhakartta.fi)

Iharinkosken myllykylän nousu 1604 ja tuho 1830 on mielenkiintoinen tarina. Koski syntyi luonnonmullistuksessa jonka on sanottu olevan suurimpia Pohjosmaiden historiassa. Jääkauden jälkeisen maannousun ja kevättulvan vuoksi vesimassat mursivat uuden väylän pudottaen Längelmäveden pintaa neljä metriä. Tämä aiheutti Sarsankosken kuivumisen yhdessä yössä 10. kesäkuuta 1604. Kylän myllyt pysähtyivät. Längelmäveden ja Pälkäneveden välinen virtaus muutti suuntaansa ja välille syntyi Iharinkoski. Sinne nousi useita uusia myllyjä. Sarsan isännät arvelivat itse Pirun olleen asialla. "Ilkeä Ihari teki Sarsan vaivaiseksi" manasivat sarsalaiset. Asiasta raportoitiin aina kuningasta ja paavia myöden. Maailmanlopun ennusmerkiksikin sitä arveltiin.
Tätä Iharin kulta-aikaa jatkui reilu 200 vuotta vuoteen 1830. Tuolloin rakennettiin Kaivantoon kanavaa ja rakenteiden petettyä veden virtaussuunnat muuttuivat jälleen aiheuttaen Iharinkosken kuivumisen.
Mainittakoon vielä hivenen aiheen sivusta: Längelmäveden pinnan lasku aiheutti myös ylempänä vesistössä Eräjärven pinnan laskun ja erkaantumisen Längelmävedestä. Samalla paljastui Eräjärven syvyyksistä Kivikarin saarenpläntti odottelemaan kesämökin laittajaa.

... päädyttiin Ylöjärvelle

Aiempaa kerraten; Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär muuttivat parin Vallerin vuoden jälkeen Ylöjärvelle Mäkkylän Multisillan torppaan v 1783. Perillisiä tupsahteli torppaan 10 kappaletta tasaisella tahdilla 24 vuoden aikana. Tästä linkistä pääset kurkistamaan Multisillan rippikirjaa vuosilta 1809-1814. Liisan äidin, Kirsti Pekantyttären kuoltua Vallerissa v 1787 muutti isä Yrjö Heikinpoika tyttärensä luo Multisiltaan. Siellä hän sitten parin vuoden kuluttua kuolikin vanhana miehenä 1.11.1790. 79 vuotiaana mikäli uskomme merkintää kuolleiden luettelossa. Syntymäajastahan oli monenlaista tietoa.

Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären erästä jälkipolvihaaraa voit seurata Root's Web:in sivustolla.

Lisäys 30.10.2014:
Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären jälkikasvusta löytyy epäsuora kytkentä Pinomäen sukumme esivanhempiin: heidän tyttärensä Maria Mikontyttären tytär (s.1754) Johanna Matintytär (s.1817) avioitui Hermanni Erkinpojan (s. 1819) kanssa. Hermannin isästä, Erkki Matinpoika Hempurasta on kerrottu aiemmassa blogissa "Siikemmäks sano Hempura pirua" . Johanna kuoli 1857 ja Hermanni avioitui uudelleen Leena Matintyttären (s.1834) kanssa, josta avioliitosta on Herman Alfred Pinomäki (1874-1959). Hänet on mainittu blogissani aiemmin mm. tekstissä Kalle Jaakonpojan 15 lasta. Jälleen kerran piiri pieni pyörii...

Äidin puolelta Vesilahdelta...

Kalle Jaakonpojan äiti Eeva Stiina Mikontytär oli syntynyt v 1792 Ylöjärven Mutalassa, Heikkilän tilasta jaetulla Ylisellä. Myllymäeksikin sitä kutsuttiin. Eeva Stiinan isän puoleinen suku tuli Vesilahden Anian kylästä Äijälän talosta, nykyisin Pirkkalaa. Varhaisin tieto heistä on Mikko Joosepinpoika, joka isännöi Äijälää 1698.

Pojan poika Mikko Juhonpoika oli leskeksi jäätyään nainut v 1766 Maria Matintyttären  ja päätyi v 1788 Vesilahdelta Mutalaan Myllymäkeä isännöimään. Maria Matintytär oli eräiden tietojen mukaan Ylöjärven Mutalan Heikkilästä. Puoliso Mikko Juhonpoika on mainittu Lasse Iso-Iivarin laatimassa isäntäluettelossa merkinnällä "la"- tarkoittaen lankoa. Heikkilää isännöi tuolloin Matti Simonpojan jälkeen Juho Matinpoika. Siten Myllymäki olisi siis irroitettu Marian veljen Juho Matinpojan isännöimästä Heikkilästä, josta tuli Alanen eli Ala-Heikkilä. Ja näin ollen Maria olisi Heikkilän Matti Simonpojan tytär. Vakuuttavaa dokumenttia tästä en ole löytänyt, joten hypoteesi jää pääosin em. Lasse Iso-Iivarin esityksen varaan. Maria Matintyttären oletettu syntymäaika 1738 on ennen Matti Simonpojan tunnettua avioitumista. Päätelmä on kylläkin hyvin looginen selittämään miksi Vesilahden Anian isäntä päätyi Ylöjärven Mutalaan Heikkilästä tuolloin irroitettuun Myllymäkeen.
Tästä seuraisi erikoislaatuinen asetelma:
Myllymäen isännyys vaihtui pian Mikko Juhonpojan esikoispojalle, joka oli syntynyt ensimmäisestä avioliitosta Margareetta Heikintyttären kanssa V. 1765. Mikko Mikonpoika otti isännän vastuun v 1792. Hän oli avioitunut v 1790 Maria Juhontyttären kansssa Heikkilän Alaselta, jonka isän Juho Matinpojan jo tapasimme edellä.  Juhon sisareksi oletettu Maria Matintytär olisi siis Mikon äitipuoli sekä Myllymäen uuden emännän anoppi ja täti.
Kenties ei avaudu ensilukemalla. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea ajatuksella uudelleen - muut jatkakoot seuraavalle riville ; )

Näin päädymme siis Eeva Stiina Mikontyttären syntymään v 1792 Ylöjärven Mutalan Myllymäen uuden isäntäparin toisena lapsena. Perhe asui Myllymäkeä vuoteen 1813. Jokin Mikkoa veti palaamaan isänsä suvun seuduille päin. V 1813 hänestä tuli 48 vuotiaana Tottijärven Sorvaan Nikkilän ratsutilan isäntä yhdeksän vuoden ajaksi. V 1822 perhe muutti Pirkkalan Alapehulaan, jossa Mikko kuoli 1844 ja vaimo Maria Juhontytär kuusi vuotta myöhemmin v 1850.
Eeva Stiina asui siis Alapehulassa v 1825 ja oli jo 33-vuotias ikäneito avioituessaan vajaa vuotta nuoremman Jaakko Mikonpojan kanssa asettuakseen Multisillan torpan emännäksi - ja siitä siis edelleen Syväojalle.

Edellä kerrottu antaa selityksen sille, miksi Syväojalle / Koivistoon löytyi myöhemmin isäntä Vesilahdelta. Kalle Jaakonpojan tytär Emma Emerentia Koivisto naitettiin v 1893 Matti Tallisen kanssa kuten aiemmassa blogissa on kerrottu. Matti oli syntyjään Tottijärven Sorvan Knuutilasta, aivan Nikkilän naapurustosta. Kalle Jaakonpojalla oli näin äitinsä kautta yhteyksiä Vesilahden ja Tottijärven suuntaan jotta Tallisen kanssa päästiin puheisiin.

... pitkänlinjan Ylöjärveläisiä

Eeva Stiinan äiti Maria Juhontytär (s.1768) oli Ylöjärven Mutalan Heikkilästä kuten edellä on kerrottu. Heikkilässä suku oli ollut jo kuuden sukupolveen ajan. Heikki Antinpojan ajoista asti vuodesta 1634 oli isännyys peritynyt isältä pojalle. Emäntiä oli 1700-luvulla Heikkilään naitu Ylöjärven Tyrköstä ja Nokialta Hinttalasta. Tätä vanhempien emäntien syntyperistä merkinnät ovat puutteellisia.

Maria Juhontyttären äidin Maria Matintyttären periytyminen Ylöjärven Pengonpohjan Tyrköstä vaatii vielä varmistavia tietoja, mutta hyvin todennäköisenä sitä voidaan pitää. Toistaiseksi esitän hänet Matti Jaakonpoika Tyrkön (s.1707) ja Maria Heikintytär (s. n. 1707 Viljakkala, Penko) 17.12.1744 syntyneeksi tyttäreksi. Matti Jaakonpoika oli Tyrkön isäntä 1727-1760. Näin törmäämme jälleen ilmiöön esivanhempainkato: tässä isäntäparissa on esivanhemmat myös Pinomäkeen johtaneeseen sukuhaaraamme, josta on mainittu aiemmassa Hempuraa käsitelleessä blogitekstissäni. Tyrkköläisiä esi-isäntiämme tunnetaan vuodesta 1637 alkaen. Tyrkön emännän Maria Heikintyttären esivanhempia tunnetaan Viljakkalan Penkossa vuodesta 1645 alkaen.

Hinttalan museo (http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/)
(c) Nokian kaupunki vapaa-aikakeskus

Maria Juhontyttären (s.1768) isän isä Matti Simonpoika (s.1715) toi emännän Heikkilään Nokian Kankaantaan Hinttalasta v. 1739. Maria Juhontytär oli syntynyt v.1715 Hinttalan lampuodin Yrjö Nuutinpojan ja Kristiina Mikontyttären perheeseen. Kristiinan esi-isä Niilo Mikonpoika oli tullut isännäksi Hinttalaan v. 1649 veljensä Matti Niilonpojan jälkeen. Hinttalasta tuli Suuren Pohjan Sodan ja isovihan aikaan 1700-luvun alussa ns furiirin eli majoitusmestarin puustelli. Puustelli oli kruunun viran haltijalle luovutettu palkkatila. Furiiri eli majoitusmestari oli sotaväen majoituksesta ja muonituksesta vastannut upseeri. Hinttalan isäntämme olivat siis lampuoteina vuokranneet tilan viranhaltijalta jonka palkkanautintaan tilan vuokratuotto kuului.

Hinttala on nykyisin Nokian kaupungin omistama kotiseutumuseo. Tutustu tarkemmin tästä:
http://www.nokiankaupunki.fi/palvelut/vapaa-aika/kulttuuri/nokian-museot/
http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/



Lähteitä:
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys SSHY kirkonkirjat
Suomen Sukututkimusseura, historiankirjat HisKi
Digitaaliarkisto digi.narc.fi Asutuksen yleisluettelot
Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot
Vanhan Pirkkalan Historia, Juhani Saarenheimo
Mirja Pinomäki-Kangas ja Leena Ekroos sukututkimus

Joitakin linkkejä Sarsan mullistukseen:
(http://kanaler.arnholm.nu/suomi/finland/iharif.html)
(http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sarsan_maisema_mullistui_yhdessa_yossa)
(http://www.kangasala.fi/tietoa_kangasalta/historia/sarsa/)

Kalle Jaakonpoika Koiviston 15 lasta

Koivisto eli Syväoja

Aiemmin tässä blogissa olen kirjoittanut Ylöjärven Takamaan Syväojan eli Koiviston historiaa. Kuten todettiin, oli isäntä Kalle Jaakonpoika aikaansaapa ja tarmokas mies. Sen lisäksi että oli puolen manttaalin talon isäntä, kirkon kuudennusmies ja herastuomari, ehti hän toimensa lomassa avioitua kahdesti saaden 15 lasta. Keisarin inspiroimana monet heistä saivat "keisarillisia" nimiä.

Selvitetäänpä  nyt mikä oli suuren lapsipesueen kohtalo ja mitä heistä tiedämme:

Kallen 1. avioliitto Emman kanssa

Kalle ja hänen 1. puolisonsa Emma Elisabeth Jeremiaantytär Marttila olivat rippikoulukavereita vuodelta 1845. Juhannuksena 1854 he olivat 24 vuotiaita kun heidät Ylöjärvellä vihittiin. Vihkiminen tapahtui merkinnän mukaan "utan skrud" eli ilman huntua. Emelia Charlotta on syntynyt maaliskuussa 1855, joten todennäköisesti hän on ollut jo tulolla häiden aikaan: tämä selittäisi hunnutta vihkimisen. Ripityksestä ei kuitenkaan näytä olevan merkintää, joten nähtävästi on juuri ja juuri menty säällisen protokollan mukaan.

1. Emelia Charlotta Koivisto  s. 28.3.1855

Lapsen kummeina olivat Wilhelm ja Hedvig Lindroos (Liimola) sekä Antti ja Kreeta Kilpijoki. Lindroos oli  LiimolanYlisen isäntä 1849-1861. Tunnettu kansanparantajana nimellä "Liimolan Tohtori". Hän oli toisen kummiparin Kilpijoen Kreetan veli.
Tyttö kuoli alle vuoden ikäisenä tuhkarokkoon 9.12.1855, joka oli vielä tuolloin ennen rokotteiden aikaa hyvin yleinen lasten kuolinsyy. Hautajaiset pidettiin joulun aaton aattona 23.12.1855.

2. Edla Beata Koivisto s. 1.12.1856

Kummeina olivat  jälleen Wilhelm ja Hedvig Lindroos (Liimola) sekä Simo ja Eeva Huhkaja. Ripillä ja Herran ehtoollisella Edla kävi 1872. Edla synnytti aviottoman tyttären 6.11.1879,  joka hätäkasteessa sai nimekseen Beata. Tytär kuoli jo samana päivänä. Koska Beata oli avioliiton ulkopuolella syntynyt, joutui äiti Edla ripitettäväksi 16.12.1879. Merkinnän mukaan ripitys on tehty rouva Amanda Sadeniuksen ja itsellisen leski Ulrika Kopoisen läsnäollessa. Kirkkoherra Karl Alfred Sadeniuksella oli nähtävästi tapana kutsua salavuoteusripitykseen "todistajia", mm. vaimonsa Amandan.
Edla lähti kotitalostaan piikomaan kirkolle Ylöjärven Mikkolaan v 1881. Kilpijoen Antin ja Kreetan (jotka siis olivat olleet Emelian kummeja) tytär Josefina Kilpijoki oli avioitunut nahkuri Joel Kajanderin kanssa ja he asuivat tuolloin Mynämäen Mäenkylässä. Edla lähti marraskuussa 1882 piikomaan nahkurille ja muutti siis Mynämäelle - tai Virmo kuten se tuolloin ruotsinkielisessä asussaan kirjattiin.
Joel Kajanderin palveluksessa oli nahkurin renki Simon Johansson Hillberg, jonka kanssa Edla heilasteli niin ahkeraan että Johan Arvid syntyi 28.2.1884. Kuulutukset saatiin aikaiseksi vasta kesällä 6.6.1884. Seuraavana vuonna nuoripari muutti Mynämäellä Tursunperän Kiusalaan jossa Oravaisista kotoisin ollutta Hillbergin väkeä oli torppareina useampia: isä ja veli perheineen ainakin. Veli Matti Juhonpoika Hillbergin mainitaan 1882 tappaneen viimeisen suden Mynämäeltä.

"Helmikuussa 1882 lehdet mainostivat turkulaisen tunnetun valokuvaamon erikoista nähtävyyttä: Hillbergin ampuma suurenpuoleinen koirassusi, jota lasten
tappajaksi vahvimmin epäiltiin, oli "nähtävänä sisustettuna hra Reinberg 'in luona Linnakadun talossa N:o 31 B pientä pääsymaksua vastaan."

http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1074334158/Pelon+ja+hapean+susikohu.

Edla Beata ja Simon Hillberg asuivat Mynämäellä ainakin vielä v 1907. He saivat kaikkiaan 6 lasta:

1. Johan Arvid s. 28.2.1884, muutti Turkuun v. 1900
2. Carl Oskar s.6.5.1885, muutti Turkuun v. 1903
3. Mathias Anton s. 21.9.1887, k.9.9.1890
4. Seth Engelbrecht s.15.4.1889. Puuseppä. Vangittiin yhdessä isän puolen serkkunsa Kustaa Albert Hillbergin kanssa 1.5.1918. Kuollut sairauteen vankileirillä Lahdessa 3.6.1918
5. Edla Maria s. 30.12.1892
6. Olga Emilia s. 31.8.1895
   

3. Kaarle Yrjö (Karl Jöran) Koivisto s. 23.4.1859

Sai sisarustensa tavoin kummikseen Kilpijoen Antin ja Kreetan. Yrjö - kuten muistaakseni kutsumanimensä oli - kävi rippikoulunsa ja pääsi huomautuksitta Herran ehtoolliselle 1875. Yrjö muutti 27-vuotiaana Pirkkalaan 20.5.1886. Hän avioitui Johanna Justuksentytär Raitalan (s.17.4.1869 Jokioinen) kanssa samana vuonna, morsiamen ollessa vasta 17-vuotias.  Marraskuussa 1888 heidät on merkitty Aina-sisaren pojan kummiksi. Tampereen Tuomiokirkkoseurakuntaan on Yrjön perhe merkitty muuttaneeksi 4.1.1890.

Työmies Kaarle Koiviston perheeseen on merkitty lapsia:

1. Saima Johanna s.26.12.1886 Pirkkala
2. Selma Mariana s. 17.8.1888 Pirkkala
3. Yrjö Nikolai s.28.7.1890 Tampere
4. Karl Kasimir s. 11.5.1892 Tampere
   Hänen tarinansa voit lukea tästä blogista:
   http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/karl-kasimir-kalle-koiviston-vaiherikas.html
5. Jaakko Aleksander s.8.9.1894 Tampere
6. Kerttu Saara Maria s. 13.3.1897 Tampere k.14.10.1897 Tampere
   

4. Klaara Maria Koivisto s.16.8.1861

Kummeina olivat torppari Josef ja Kaisa Aroniemi sekä itsellinen Henrik Hauska. Tuhkarokko vei Kallen ja Emman lapsen toistamiseen: Klaara kuoli 13.8.1871 10-vuotis syntymäpäiviensä alla.

5. Emma Emerentia Koivisto s. 2.1.1864

Kummeina itsellinen Henrik Hauska, vaimonsa Maria sekä poika Gustaf. Ripille Emma pääsi Ylöjärven kirkossa vuonna 1880. V.1883 Emmalla ei ole rippikirjassa merkintää - olisiko poikennut piikomassa jossain toisaalla? Muuttomerkintää ei kuitenkaan ole ja v. 1884 Emma löytyy jälleen Syväojan Koiviston rippikirjasta. 16.4.1893 Koiviston rippikirjalle ilmaantuu Vesilahdelta Matti August Benjamininpoika. Lieneekö Koivistossa juotu tuolloin kihlajaiskahvit, koska häitä Emma ja Matti viettivät pari kuukautta myöhemmin 15.6.1893. Matti oli syntyjään Tottijärveltä Sorvan Knuutilan isäntäparin Benjamin Aataminpojan ja Loviisa Juhontyttären poika. Hän oli ennen muuttoaan ollut Vesilahden kirkonkylällä Tallisen talon isäntänä 1892-1893. Minkähänlaisilla välipuheilla naimakauppa on mahdettu tehdä? Operaatioon nimittäin liittyi Koiviston talon kohtalo Kalle Jaakonpojan jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin. 9.4.1893 järjestetiin pakkohuutokauppa, jossa talon osti nimiinsä Emma 5000 mk:n hintaan. Ilmiselvästi Tallisen Matin isännäksi siirtyminen oli sovittu valmiiksi, jotta talo saatiin pysymään suvussa. Lieneekö niin että Matti olisi myynyt talonsa Vesilahdessa ja näin saatu rahoitus järjestettyä?
Matin ja Emman liitosta syntyivät lapset:

1. Kalle Matias s. 12.2.1895. 
2. Bertta Susanna s. 1.12.1896. Häntä kutsuttiin myöhemmin suvun keskuudessa Salmin Bertaksi, avioiduttuaan v 1919 Esa Salmen kanssa. Tapahtumasta on Koiviston pihassa otettu hääkuva:

Matti August sairastui keuhkotautiin ja kuoli 38-vuotiaana 18.3.1903. Lienee ollut sairaalloinen jo tovin koska oli saanut rippikirjoihin merkinnän "asepalvelukseen kelpaamaton".

Pitkään ei Koivistoa isännättömänä pidetty. Säädyllisen suruajan jälkeen, kuukausi hautajaisista, Emma avioitui 19.4.1903 itseään 11 vuotta nuoremman Kalle Stefanus Lindroosin kanssa. Varsin nopeasti oli siis kylällä ja lähipiirissä puitu isäntäehdokkaat. Kalle oli syntynyt joulunaikaan 26.12.1874 Ylöjärvellä Lempiäniemessä Hounin lampuodin Kalle Johannanpoika Lindroosin ja Amanda Severina Emanuelintyttären esikoisena. Kalle oli isänsä puolelta Liimolan sukua (i-ä-ä-ä ja omaa siten yhteiset esivanhemmat sukuhaaraamme).  Kuten muistamme aiemmasta yhteydestä oli Syväojalla tiivistä kanssakäymistä Liimolan kanssa: mm "Liimolan tohtori" Wilhelm Lindroosin toimiminen kummina. Samoin Kalle Stefanuksella oli isän puolelta yhteys Mutalan Heikkilän Myllymäkeen, joka oli Emma Emerentian isän äidin kotitalo (mahdollinen sukuyhteys on kuitenkin vailla todennusta).

Emman ja Kallen avioliitosta syntyneet lapset:

1. Nikolai Stefanus Koivisto s.19.12.1904 k.23.4.1975. Hän avioitui Bertta Josefina Pinomäen  (s.26.2.1906 Ylöjärvi Pinomäki, k.24.12.1987) kanssa ja he isännöivät Ylöjärvellä Viialan tilaa. Pinomäet kytkeytyvät Syväojan Kallen jälkeläisiin myös toista kautta, kuten myöhemmin tässä tekstissä ilmenee.
Lapset Nikolain ja Bertan avioliitosta:

• Uolevi Nikolai
• Vappu Anneli
• Mirjami Annikki
• Vuokko Leena
• Matti Nikolai

2. Saima Maria s. 31.3.1906  k. 28.02.1907 hinkuyskään.

Emma Emerentia Koivisto

Emma myi Koiviston tilan Metsätila Oy:lle ilmeisesti pian isänsä Kalle Jaakonpojan kuoltua v. 1910. Syytinkivelvoite oli siten päättynyt ja metsäyhtiöt taisivat tuolloin maksaa kelpo hintoja isot metsävarannot omaavista tiloista. He ostivat tämän jälkeen lähistöltä edellä mainitun Keijärven Viialan tilan, jonka isännöintiä aikanaan poika Nikolai siis jatkoi.
Emma hautasi vielä toisenkin aviomiehen kun 42 vuotias Kalle Stefanus kuoli 18.6.1917. Emma eli ilmeisesti Viialan tilalla kuolemaansa asti 61 vuotiaana 22.5.1925.

6. Aina Eleonora Koivisto / Räisänen s.16.7.1866.

Kummit Syväojan torppari Henrik ja Maria Hauska sekä renki Kustaa Henrikinpoika ja vaimonsa Miina. Aina Eleonora oli Ylöjärven rippikoululaisia vuodelta 1882. 17-vuotiaana hän lähti piikomaan Ylöjärven Pietilään v 1883 sekä edelleen Mäkkylään 1885 ja Räikkään 1886. Räikän piikana vierähti pari vuotta. Aina on merkitty v. 1888 Metsäkylän irtolaisten rippikirjaan  ja huomautettu lisämerkinnällä salavuoteudesta johtuvasta ripityksestä. Seuraavalla rivillä lukeekin ripityksen syy:

Kaarle Jaakko Leopold s.15.11.1888 Tampereella. Kaste on suoritettu Tampereella mutta kirjattu lisämerkinnällä "äpärä" Ylöjärven kirjoihin 18.11.1888,  kummeina työmies Kaarle Yrjö Koivisto sekä vaimo Johanna - siis Ainan veli. Vain kolmisen kuukautta myöhemmin on pappi kirjannut pikku Kaarlen Ylöjärven kuolleiden kirjaan. Tuntemattomasta syystä menehtynyt irtolaisen lapsi Kaarle Jaakob Leobold Ainonpoika 17.2.1889.
Aina Eleonora muutti Tampereelle 1891. Hänet vihittiin Wilhelm Räisäsen kanssa ja perimätiedon mukaan he olisivat muuttaneet Pietariin jossa kadonneet Venäjän vallankumouksen vuosina.

Aina Koivisto ja Wilhelm Räsänen

Kallen toinen avioliitto Severiinan kanssa

Kuusi lasta ja 13 vuotta avioliittoa oli Kallella ja Emmalla takana Syväojan Koivistossa kun Emma kuoli 37-vuotiaana lavantautiin 7.5.1867. Tuolloin elettiin ankaria kato- ja nälkävuosia, jolloin kulkutaudit harvensivat nälän heikentämää kansaa kovalla kädellä. Saattaapa olla että Syväojan myöhempien talousvaikeuksien siemenet kylvettiin näinä vuosina. Reilua vuotta myöhemmin 26.7.1868 talossa oli uusi emäntä Severina Antintytär Kilpijoki (s.18.12.1846). Hänen vanhempansa olivat tuttua väkeä vuosien takaa. Antti ja Kreetta Kilpijoki olivat olleet jo aikanaan Kallen lasten Emelian ja Yrjön kummeja - ja nyt siis appivanhempia. Kalle oli jo tuolloin jo 38 vuotias ja morsian, nuoriemäntä Severiina 21 vuotias.

7. Olga Charlotta Koivisto / Alenius / Lehtonen  s. 5.6.1869

Kummit Ferdinand ja Selina Kilpijoki sekä Karl ja Miina Hekintytär Kivioja sekä Karoliina Heikintytär Työläjärvi. Ylöjärven kirkossa Olga pääsi ripille ja Herran ehtoolliselle 1884. Olga kävi piikomassa Tampereella 14.11.1889-28.05.1891 välisen ajan. Lieneekö samassa paikassa missä isosisko Aina vajaata kuukautta myöhemmin? Äidin kotitalossa Kilpijoessa oli renkinä touhunnut Kalle Johannes Juhonpoika Alenius v 1893 ja uudelleen 1896-1897, samoihin aikoihin Olgan veljen Frans Aleksanterin kanssa. Kalle Aleniuksen suvusta on kerrottu toisaalla tässä blogissa artikkeleissa "Anders Alenius, kylämaalarin perinnönjako Ruoveden Pihlajalahdella" sekä "...kunnes kuolema(ntuomio) tai Siperia teidät erottaa". 28 vuotias Olga ja 22 vuotias Kalle viettivät häitä 24.4.1897 ja asettuivat Kilpijokeen. Voidaan spekuloida olisiko Kalle Alenius syypää Olgan saamaan salavuoteusripitykseen 19.1.1897. Olgan isä Kalle oli kirkon kuudennusmies, jonka yhtenä tehtävänä oli seurakuntalaisten siveyden valvonta. Olisi kenties noloa että tytär joutuu tällaisen nuhteen alle. Olisiko isä komentanut nuoren parin vihille?  Isä Kallen tiedetään olleen oman arvon tuntoinen mies. Sanoi olevansa "puolen manttaalin tilallinen ja kirkon kuudennusmies". Kalle meni riihivaatteissa sisarensa Eevan häihin, koska oli sitä mieltä, että talo oli liian pieni vaikka siihen kuului mm. suuret metsät. Näin olisi luultavaa että Kalle olisi paremminkin ajatellut talollista vävyksi. Sen sijaan että tarjolla olikin nyt Kilpijoen orpo huutolaisrenkipoika. Huomioitavaa on myös että Olga oli jo hyvinkin vanhanpiian kirjoissa, Kalle viisi vuotta nuorempi.
Voihan tämä olla tarpeettoman kyyninen johtopäätös - yhtäkaikki uusi perhekunta sai alkunsa Kilpijoessa.

Olgan ja Kalle Aleniuksen avioliitosta syntyi lapsia seuraavasti:

1. Frans Johannes s. 22.12.1898 k.14.7.1899.

Olga ja Eeti Pinomäki

2. Olga Augusta s. 4.7.1900 k. 22.10.1988, Hän avioitui 29.4.1923 Eeti Ruudolf Pinomäen kanssa (s. 27.7.1900 k.29.11.1994) joka oli edellä kerrotun Viialan emännän Bertta Josefina Pinomäen veli.
Ylöjärven Pitkon isäntäparin, Olga ja Eeti Pinomäen lapset ovat:

• Asser Edvin
• Maria Selma Elisabet
• Martta Aleksandra
• Lea Oili Augusta
• Eeti Sakari
• Anja Rakel

Pian Olga Augustan syntymän jälkeen Olga Charlotta ja Kalle Johannes perheineen muuttivat Kilpijoesta Mäkkylään. Ilmeisesti seuraavan lapsen ilmoiteltua tulostaan perhe muutti Koivistoon 1902, josta heille annettiin asuttavaksi Hauskan mäkitupa.


3. Rauha Maria s.15.12 .1902 k. 4.10.1997 (tämän blogin kirjoittajan äidin äiti). Hän avioitui 26.4.1925 rippikoulukaverinsa Frans Eemil Pinomäen (s.10.10.1902 k. 4.4.1976) kanssa. Näin Pinomäen Hermannin ja Fiinan pesueesta tuli kolmaskin edustaja tähän Koiviston sukuun Bertan ja Eetin lisäksi.
Tämän seurauksenahan sittemmin jälkipolvien serkukset ovat kaksinkertaisesti varmistettuja serkuksia!

Rauha ja Frans Pinomäki

Rauha Maria ja Frans Emil Pinomäen lapset ovat:

• Kaarina Rauha
• Mirja Eleonora
• Reijo Frans Kalervo

Kalle Johannes Alenius ei Hauskan mäkitupaa ehtinyt kauaa kunnostaa. Hän kuoli 9.2.1904 - kuolinsyyksi kirjattiin sulkutauti, joka jonkinlaiseksi hengenahdistukseksi tulkitaan.
16.11.1907 Olga Charlotta avioitui 38 vuotiaana uudelleen. Puoliso oli 23 vuotias Wilhelm Arvid Lehtonen, jota Villeksi kutsuttiin. Ville oli syntynyt Hämeenkyrössä 4.1.1884. Vesajärven Antilan Rajasillan torpan entisen piian Amanta Juhontyttären aviottomana lapsena.

Olga Charlotan ja Ville Lehtosen avioliitosta syntyivät lapset:

1. Aina Edith s 9.1.1909. Pikku "Etiitta" kuoli juuri ensimmäisen vuotensa täytettyään 28.1.1910.

Elli ja Eino Rantanen

2. Elli Mirjam s. 6.12.1912 k. 8.11.2003.
Hän avioitui 9.10.1932 Eino Sakari Rantasen (s.3.7.1909
Ylöjärvi) kanssa. Heidän lapsensa ovat:

• Pirkko Linnea
• Irja Aulikki

Olga osti Hauskan itsenäiseksi tilaksi v. 1919, joka myytiin hänen kuoltuaan 62 vuotiaana 19.2.1932.
Ville-pappa eli 79 vuotiaaksi ja kuoli 25.9.1963.

Olga,  Ville, Elli, Rauha ja Kaarina. Hauskassa n. 1926

8. Vappu Susanna Koivisto s. 12.4.1871.

Kummit Ferdinand Antinpoika ja Selina Mikontytär Kilpijoki sekä Syväojan renki Malakias Kallenpoika. Rippikoulun päätteeksi Vappu oli Herran ehtoollisella Ylöjärven kirkossa 1887. Vappu Susanna kuoli keuhkotautiin 20 vuotiaana 8.4.1892.

9. Maria Anastasia Koivisto s.17.8.1873

Kummit Kalle ja Miina Heikintytär Kivioja sekä Kalle ja Maria Juhontytär Niemi. Maria ehti käymään ripillä 1899 ennenkuin keuhkotauti vei hänetkin 16 vuotiaana 1.7.1890.

10. Seth Enok Wladimir Koivisto s. 1.1.1876.

Kummit Kustaa ja Augusta Juhontytär Erkkilä sekä Kalle ja Leena Manuntytär Santala. Ripillä "Seeti" kävi 1892. Koiviston rippikirjassa on merkintä: "26.6.1907 antanut ottaa kirkkoon Hilma Wirtasen (s.234) kihlattuna morsiammena. Asepalvelukseen kelpaamaton." Hilma Josefina Vihtorintytär oli syntynyt 22.9.1887 Lakialan Perttulassa. Hän tuli Koivistoon palkolliseksi 1906. Seetille ja Hilmalle oli syntynyt tytär
Hilma Elisabeth 3.4.1907 ja avioliittolupaukset oli tehty kuten em. rippikirjamerkintä mainitsee. Jotakin aikeissa meni kuitenkin pieleen. Hilma muutti 1908 tyttären kanssa Ylöjärven Suojasiin. Seeti on merkitty muuttaneeksi Helsinkiin Sörnaisten seurakuntaan 19.5.1908. Jo seuraavana syksynä 26.9.1908 Seeti avioitui Nurmijärvellä 2.6.1882 syntyneen Johanna Elomaan kanssa. Lapset ovat kaikki kirjattu syntyneeksi Nurmijärvellä. 1.5.1916 Nurmijärven seurakunta jaettiin jonka jälkeen heidät kirjattiin Hyvinkään srk:aan.

• Sara Johanna s. 29.11.1908 k. 23.7.1918
• Irja Heleena s. 28.12.1909; avioitui 18.6.1938 Paavo Rudolf Rannan kanssa (s.6.3.1914 Lohja). Heillä lapsi Esa Paavo Ranta.
• Toivo Ilmari s. 23.11.1911, k. 6.7.1930
• Urho Sakari s. 5.9.1914

Seeti oli v. 1918 ammatiltaan kivityömies liityessään punakaartiin. Suomen Sotasurmat tietokannan mukaan hän osallistui taisteluihin aseellisena sotilaana ja joutui vangituksi. Hänet sijoitettiin Suomenlinnan vankileirille, jossa kuoli sairauteen 20.7.1918. Suomenlinnassa kuolleet vangit on haudattu pääosin Santahaminaan joukkohautaan. Suomenlinnan vankileiri oli toiseksi suurin ja yksi pahamaineisimmista. Kesäkuussa 1918 vankeja oli noin 8000.

"Muonituksen epäonnistuminen ja huono hygienia johtivat tautien riehumiseen vankileirillä. Heinäkuussa 1918 kuolleisuus oli korkeimmillaan ja suuri joukko vankeja vapautettiin ehdolliseen vankeuteen leirillä vallinneiden olosuhteiden tähden. Nälän aiheuttama heikkous altisti vangit sairauksille. Yleisimmät sairaudet vankileirillä olivat suolistotaudit ja keuhkokuume. Helsingissä tavattiin myös vesikauhua ja espanjantautia. Kaikkiaan Suomenlinnan, Isosaaren ja Santahaminan vankileireillä kuoli huhtikuun 1918 ja maaliskuun 1919 välillä
1536 henkeä. Lukuun sisältyvät myös kuolemaantuomitut. Vasta syyskuussa 1918 leirin muonitus kohentui ja nälänhätä loppui."

http://www.suomenlinna.fi/linnoitus/suomalainenaika/sotavankileiri-1918/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenlinnan_vankileiri

11. Erland Wätscheslaw Koivisto s. 3.11.1877

Kummit Kalle ja Miina Manuntytär Santala ja Kalle Kallenpoika. Ripille Erland on päässyt Ylöjärven
kirkossa juhannuksena 1893. Koiviston palkollisiin hänet on merkitty 1898 alkaen. Marginaalissa kuitenkin myös merkintä irtolaisuudesta. Harvakseltaan on Erlanti muistanut käydä Herran ehtoollisella: merkinnät ovat 1899, 1901 ja 1904. Asepalvelukseen kelpaamattomaksi on hänet merkitty. Keuhkotauti kaatoi tämänkin nuorenmiehen 28 vuoden iässä 20.12.1905. Kirjoissa on merkintä jonka mukaan olisi kuollut irtolaisena Savonlinnassa. Hänet kuitenkin tuotiin haudattavaksi Ylöjärvelle jossa hautajaiset pidettiin uudenvuoden aattona 31.12.1905.

12. Frans Alexander Koivisto s. 1.10.1879

Kummit Kalle ja Miina Manuntytär Santala, Kalle Simonpoika ja Josefiina Kallentytär. Juhannuksena 1895 Frans on käynyt rippikoulunsa päätteeksi Herran ehtoollisella. V. 1896 hän on Kilpijoessa renkinä. Kuten edellä on jo mainittu Olga Charlotan kohdalla, samaan aikaan Kalle Aleniuksen kanssa. V 1903 rippikirjassa mainitaan hänen ottaneen 7.9. muuttokirjan Amerikkaan. Siirtolaisuusinstituutin tiedoissa hänet on mainittukin passiluettelossa ja matkustajaluettelossa 16.9.1903. Ylöjärven henkikirjan v 1910 mukaan hän on Amerikassa. Hän on oletettavasti palannut Suomeen. Olavi Kangasniemen sukututkimuksessa maintaan hänen muuttaneen naimattomana Uusikirkolle (nyk. Uusikaupunki) 2.5.1913. On mahdollisesti matkustanut uudelleen Amerikkaan ja kuollut siellä
ollessaan. Ei tiedossa olevia puolisoita tai jälkeläisiä.

13. Jooseppi Johannes Koivisto s. 22.12.1881

Kummit Kalle ja Miina Manuntytär Santala sekä Kustaa ja Augusta Juhontytär Erkkilä. Lieneekö ollut tavallista kovapäisempi tai vilkkaampi, koska ripille oli laskettu vasta kahdeksattatoista käydessään v. 1898. Sitä ennen hän oli ehtinyt jo olla renkipoikana Sammatissa 1896. Eipä Johanneskaan ollut ahkera vieras Herran ehtoollisella; merkinnät löytyvät ainoastaan 1900 ja 1902. Hän muutti naimattomana 23.12.1902 Kangasalle. Siirtolaisinstituutin passiluettelossa löytyy tod.näk merkintä Amerikkaan muuttoa varten sekä matkustajaluettelosta 4.7.1903. Ylöjärven henkikirjassa 1910 on merkintä jossa mainitaan entinen Syväojan Santalan torppari Joose poissaolevaksi. Jooseppi Johannes Koivisto on kirjattu poissaolevaan väestöön tietymättömissä ja julistettu kuolleeksi 20.4.1977 Kangasalan srk:n kirjoissa. Teoksessa Koljonselän Tuulissa II esitetään että hän olisi kuollut mahdollisesti 1924.

14. Erkki Dimitri Koivisto s. 17.5.1885

Kummit Kalle ja Miina Manuntytär Santala sekä Kustaa ja Miina Juhontytär Erkkilä, Kustaava Davidintytär ja Maksimus Jeremiaanpoika. Erkki oli ripille päästessään 1902 jo renkipoikana Kaiharin Ylisellä ja sen jälkeen Kyöstilän Lörpyksellä 1903-1907. Erkki kuoli 26 vuotiaana, ilmeisesti naimattomana 23.9.1911.

15. Nikolai Jaakko Ireneus Koivisto s. 15.12.1891

Nikolai Jaakko Ireneus Koivisto

Kummit Kalle ja Miina Manuntytär Santala. Päässyt ripille 1907 "eläkeläisen poika" - olihan isä Kalle jo 67 vuotias ja vietti Koiviston vaarinpirtissä syytinkipäiviä. Kuollut 31.1.1929. Ei tiedossa olevia puolisoita eikä lapsia.

Muistini mukaan mummuni Rauha Pinomäki kertoi minulle Nikolain ja Ville-papan (Lehtonen) olleen vankeina Kalevankankaan punavankileirillä 1918. Rauha oli kulkenut Ylöjärveltä tuomassa vangeille ruokapaketteja vankileirin aidalle ja vartijan silmän välttäessä heittänyt aidan yli.
Kertoman mukaan Nikolai ja Ville vapautuivat leiriltä Pinomäen Hermannin mentyä heistä takuuseen.











8.4.1900 vietettiin Koivistossa kerralla kahdet hautajaiset. Koiviston vanhan isännän Kalle Jaakonpojan 2. puoliso ja yhdeksän viimeisimmän lapsen äiti Severiina Antintytär kuoli 31.3.1900 vesitautiin 53 vuotiaana. Samana päivänä haudattiin aiemmin tekstissä mainittu Koiviston silloinen isäntä, Emma Emerentian puoliso Matti August Benjamininpoika, joka oli siis kuollut keuhkotautiin vain vajaata kahta viikkoa aiemmin.

Kalle Jaakonpoika Koivisto kuoli Metsäkylän Koivistossa 79 vuotiaana 3.1.1910.
Hänen jälkeläisiään voit tarkastella sukupuumuodossa Geneanet sivustollani tästä linkistä

Koiviston ja Pinomäen sukua Hermanni ja Fiina Pinomäen kultahääpäivää juhlistamassa 1949 

Tästä blogitekstiin 

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Lähteitä:

Koljonselän Tuulissa II - Kuljun suku kolmen valtakunnan aikana
Ylöjärven Kuljun Perinneyhdistys ry / Torbjörn Nikus, Juhani Vahtokari

Mikkola-Kilpijoki-Kangasniemi suvun vaiheita 1707-1995
Olavi Kangasniemi

Sukututkimus Mirja Pinomäki-Kangas ja Leena Ekroos

SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry
Ylöjärven srk:n arkistot
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm

Suomen Sukututkimusseura
HisKi - Historiakirjojen hakuohjelma
http://hiski.genealogia.fi/historia/

Ylöjärven torpparilaitos
Liisa Juhola 1958

Takamaa
Ylöjärven Työväenopiston Takamaan perinnepiiri 1996

Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla

Isonjaon ulkotilusten jaon yhteydessä syntyi Ylöjärven ja Hämeenkyrön Sasin kylien välille riita ns. Vaonmaan alueen rajankäynnistä. Oikeusrevisio vahvisti v. 1798 pääosan alueesta kuuluvaksi Ylöjärven kylälle. Samassa yhteydessä Oikeusrevisio totesi jakokunnassa olevan huomattavasti kruunulle peruutettavaa liikamaata. Tämä perustui asetukseen, jonka mukaisesti isojakoa suoritettaessa taloille tuli jakaa maata enintään 600-1200 tynnyrinalaa manttaalia kohti. Ylimääräinen osa tuli peruutettavaksi kruunulle asutustarkoituksiin käytettäväksi. Kruunulle peruutettavaa maata oli n. 3000 tynnyrinalaa, josta kyläläiset tekivät valituksen. Kuninkaallinen kamarikollegio kuitenkin hylkäsi valituksen.
Isojako saatiin vihdoin loppuunsuoritetuksi v.1818, jolloin maanomistajat sopivat kruunun edustajien kanssa, että Pinsiön, Työläjärven, Kilpijoen, Syväojan ja Sammatin torpat tulisivat jäämään kruununmaaksi muuttuvalle alueelle. Tämä merkitsi entisten torppien muuttumista kruunun uudistiloiksi.
Nämä olivat ensimmäisiä itsenäistyviä torppia Ylöjärvellä. Ne olivat myös keskimääräistä suurempia oletettavasti sen vuoksi että sijaitsivat pitäjän vanhan asutusalueen ulkopuolella.

Syväoja oli alunperin Suojasen torppa, jota isännöi Simo Erkinpoika 1780-1833. Sukumme asettui Syväojalle 17.5.1832 jolloin Jaakko Mikonpoika (s. 24.7.1793) perheineen muutti asumaan torpan tiluksille.
Jaakko Mikonpoika oli  ollut syntymäkodissaan Mäkkylän Multisillassa torpparina isänsä Mikko Pekanpojan jälkeen. Jaakko avioitui v. 1824 Eeva Kristiina Mikontyttären kanssa. Eeva oli syntynyt Ylöjärvellä Mutalan Heikkilän Ylisellä 21.9.1792 ja muuttanut sitten perheineen Pirkkalan Alapehulaan. Jaakon ja Eevan kaksi ensimmäistä lasta ovat molemmat kuolleet vauvoina Multisillassa. Isä, äiti ja kolmas lapsi, 2.8.1830 syntynyt Kalle, muuttivat 28.4.1831 Hämeenkyröön, josta palasivat  takaisin Ylöjärvelle ja asettuivat siis Syväojalle 17.5.1832. Isännäksi Jaakko on merkitty kuitenkin vasta 1833, jolloin Syväojan vanha isäntä Simo Erkinpoika kuoli ja hänen poikansa Kalle muutti vuorostaan Hämeenkyröön.

Klikkaamalla kuvaa saat kartan isommaksi Digiarkiston sivustolla

Puumerkki kirkonkokouksen pöytäkirjassa v.1849

Jaakko Mikonpoika lunasti Syväojaan perintökirjan 23.7.1845. Tämä oli menettely jolla kruununtilaan oli mahdollista perinnöksiostolla hankkia omistusoikeus suorittamalla tilan veroja vastaava määrä kruunulle. Jaakko Mikonpoika on puumerkillään allekirjoittajana Ylöjärven kirkonkokouksen pöytäkirjassa ensimmäisen kerran v. 1843. Hänet valittiin vuonna 1850 valmistuneen Ylöjärven uuden kirkkorakennuksen rakennustoimikuntaan. 25.2.1849 kokouksen pöytäkirjassa määriteltiin Syväojan osuus kirkon rakentamiseen toimitettavasta materiaalista. Syväojalla oli sittemmin uudessa kirkossa penkkijaon mukaan paikkansa seitsemännessä penkkirivissä.

Talonkirjan mukaan Kalle Jaakonpoika osti Syväojan, eli Koiviston tilan 21.7.1851 isältään Jaakko Mikonpojalta. Tuolloin tilan verotusarvo oli 1/2 manttaalia ja kauppahinta 571 ruplaa 43 kopeekkaa. Tämä vastaa nykyarvoltaan n. 5900 Euroa (http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN)

Syväojalla vietettiin juhannushäitä v. 1854 Kalle Jaakonpojan avioituessa Sammatin tyttären Emma Liisa Jeremiaantyttären kanssa. Heille syntyi vuosien 1855-1866 välillä viisi tytärtä ja yksi poika. 1861 syntynyt Klaara Maria kuoli 10- vuotiaana tuhkarokkoon.

Kalle Jaakonpoika oli tiettävästi arvonsa tuntevat mies; "puolen manttaalin tilanomistaja ja kirkon kuudennusmies". 1860- luvun katovuosina Kalle oli Ylöjärven vaivaishallituksen jäsen sekä Metsäkylän kaitsija- l. kuudennusmies v.1886. Oltuaan useita vuosia lautamiehenä, hänet nimitettiin Herastuomariksi.
Jotain luonteenkuvaa antaa perimätietona kulkeneet muistikuvat Kalle Jaakonpojasta:
Sisar Eeva Kaisa meni 1855 naimisiin Hämeenkyröläisen Majanmaan talon pojan Juho Jaakonpojan kanssa. Kalle meni mielenosoituksellisesti riihivaatteissa Eevan häihin, koska oli sitä mieltä, että talo oli liian pieni vaikka siihen kuului mm. suuret metsät.
Kalle ihaili suuresti tsaari Aleksanteri II:sta ja antoi myöhemmin lapsilleenkin "keisarilliset" nimet (mm. Maria Anastasia, Seth Enok Wladimir, Erland Wätscheslaw, Erik Dimitri, Nikolai Jaakko Ireneus). Hän oli lähetystössä, joka oli vastassa tsaaria Parolassa tämän avatessa Helsinki-Hämeenlinna rautatien v. 1863. Vierailullaan tsaari tapasi myös J.V.Snellmanin, josta tapahtumasta julkaistiin Werner von Hausenin laatima painokuva.

V. 1867 kirkonkirjojen mukaan Syväojan tilaa asutti:

• perheväkeä 8 henkeä
• torppia 5, joissa perheväkeä 27 henkeä
• palvelusväkeä 2 henkeä
• Yhteensä tilalla siis asui 37 henkeä

Kalle Jaakonpoika
Syväojan puumerkki 1877

Syväoja esiintyy vuoden 1877 rippikirjassa ensimmäisen kerran myös nimellä Koivisto.


Vanhin Kallen elossa olevista lapsista Edla Beata synnytti Syväojalla  6.11.1879 aviottoman tyttären joka hätäkasteessa sai nimen Beata. Hätäkasteen antoi Kustaava Taavetintytär Hakala Runsaan kylästä joka ilmeisemmin on toiminut lapsenpäästäjänä. Pikku Beata kuoli heti synnytyksen jälkeen. Edla Beata muutti v. 1881 piikomaan Ylöjärven Mikkolaan.

1860- luvun ankarien katovuosien vaikutukset eivät sivuuttaneet Syväojaakaan. Emäntä Emma Liisa kuoli lavantautiin 7.5.1867.
Emännättömänä Syväoja ei kuitenkaan kovin pitkään ollut. Samoilta nurkilta Kilpijoesta 38-vuotias Kalle nai Antti Antinpojan tyttären, 16 vuotta itseään nuoremman 18.12.1846 syntyneen Severiinan. Häät juhlittiin 26.7.1868. Kuten aiemmin on mainittu ja havaittu Kalle toimeliaaksi isännäksi, oli avioparin esikoinen Olga Charlotta jo pirtin lattialla kehdossa parkumassa 5.6.1869. (Tämän toimenpiteen seurauksena minä kirjoittelen näitä juttuja muistiin 145 vuotta myöhemmin, vuonna 2014.)
Kalle ja Severiina saivat sitten lisääkin lapsilaumaa ruokittavaksi, kaikkiaan kolme tytärtä ja kuusi poikaa. (Tekstissä jo aiemmin mainittuja "keisarillisia"). Siten Kallella oli lapsikatrasta peräti 15, joista 12 näemme kirjattuina Syväojan 1877-1886 rippikirjaan.

Syväojan tiluksia asuttivat siis perheväen lisäksi torpparit ja mäkitupalaiset.

"Mäkitupa tarkoittaa jonkin maatilan alueella olevaa vuokra-asumusta, pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa, toisin kuin torppaan. Asukkaita kutsuttiin mäkitupalaisiksi (murteittain myös mäkimökkiläisiksi tai mökkiläisiksi). He kuuluivat Suomen tilattomaan väestöön. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta lähtien 1900-luvun alkupuolelle torpparilakiin asti. Mäkitupalaiset työskentelivät yleensä palkollisina ulkopuolisissa töissä, ja muodostivat huomattavan osan maaseudun työvoimareservistä"

( http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kitupalainen )

Torpat

• Hietaniemi
  Tehty torpankirjat 25 vuodeksi v. 1872. Myyty 31.13.1891, hinta 2500 mk, pinta-ala 108 ha 5 a. Kirjassa "Ylöjärven torpparilaitos" (Liisa Juhola) mainitaan ostajaksi "Koiviston poika". Hietaniemen rippikirjoista ei kuitenkaan käy ilmi kuka Kallen pojista olisi ryhtynyt Hietaniemeen torppariksi.
  V. 1871 torpankontrahdissa oli määritelty Hietaniemen velvollisuudet seuraavasti:
  - 30mk maksettava helmikuun sisällä
  - 6 juhtapäivää, 4 talvella ja 2 suvella
  - 10 päivää jalkaisin, niistä 2 kesäkuussa, 4 heinätöihin ja 4 leikkuuseen, kaikki talon ruoassa.
• Santala
• Erkkilä
• Lähteenmäki

Syväojan torpat ovat ilmeisesti nauttineet väljemmistä kontrahdeista kuin torpparit keskimäärin. Em kirjassa Ylöjärven torppareista on mainittu:

"...oikeus lehdespuunruotojen myyntiin oli Koiviston Santalalla - "Jos lehti ja hokopuista jää ruotoja yli torpan tarpeen, saa hän ne myytäväkseen käyttää". Myöhemmin tämä Santalan metsänmyyntioikeus muuttui luvaksi myydä viisi syltä koivuhalkoja vuodessa. Viimemainittu oikeus oli myös saman talon Erkkilän torpalla. Koiviston kolmas torppa Hietaniemi sai myytäväksi vuotuisesti honkapuista sahata kuorman niinkutsutuita Porin plankkuja"

Mäkituvat:

• Kukkula
• Onnela
• Hauska (alunperin torppa)

Koiviston päärakennus (mahd. 1940-luvulla)

Kalle Jaakonpoika joutui myymään Syväojan (Koiviston) pakkohuutokaupalla 9.4.1893 jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Kauppahinta oli 5000 mk. (n. 21 700 Euroa nykyarvoksi muutettuna)
Tilan osti Kallen tytär Emma Emerentsia Koivisto.

Emma Emerentsia Koivisto

Kauppahintana maksetiin 1000 mk heti ja 4000 mk myöhemmin. Kaupan yhteydessä Kalle Jaakonpojalle sisällytettiin "moonaa"" elannon turvaamiseksi:
rukiita 8 hl 20 l / v
ohria 1 hl 65 l / v
kauroja 1 hl 65 l / v
suolaa 1 kappa / v
perunaa 65 l / v
pellavansiemeniä 5 l / v
laidunta 1 hevosen, 2 lehmän, 2 lampaan tarpeisiin
hevonen myllyreisuun
hevonen 10 kirkkomatkaan / v
pelto- ja niittymaata n. 4 ha

Pakkohuutokauppaan jouduttiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi Kallen ryhdyttyä takaajaksi Ylöjärven isäntien velkoihin. Saman suuntainen avuliaisuus ilmenee jo edellä tavanomaista väljemmissä torpankontrahdeissa.
Velkakirjoja on kirjoiteltu myös toiseen suuntaan. Tästä esimerkkinä Janne Hyvärisen sukututkimussivustollaan esiintuoma velkakirjaan liittyvä kiinnityspöytäkirja. Kyseisessä 18.10.1869 päivätyssä dokumentissa Kalle Jaakonpoika Syväoja on velallisena 454 markan suuruisesta summasta renki Karl Antinpoika Villilälle, Pirkkalan Villilän Ylisen rusthollista. (n. 2060 Euroa nykyarvossa).

Kalle Jaakonpoika jäi Koivistoon asumaan leivintuvan pakarikamariin. Hän kuoli 79-vuotiaana 3.1.1910. Emäntä Severiina oli kuollut aiemmin vesitautiin 31.3.1900.

Koivisto päätyi myöhemmin Metsätila Oy:n haltuun.
Isäntäluettelo:

• Simo Erkinpoika 1780-1833
• Jaakko Mikonpoika 1833-1851
• Kalle Jaakonpoika 1851- 1893 (ed. poika)
• Emma Koivisto 1893- (ed. tytär)

Olga Charlotta Koivisto

Hauskaan muuttivat Olga Charlotta Koivisto (Syväojan isännän Kalle Jaakonpojan tytär) ja Kaarle Johannes Alenius v. 1901. Kaarle l. Kalle oli kulkeutunut orpona huutolaispoikana rengiksi Kilpijokeen, Olgan äidin Severiinan kotitaloon. Aleniuksen Kallesta ja hänen suvustaan on kerrottu tässä blogissa aiemmin tekstissä "Anders Alenius - kylämaalarin perintö Ruoveden Pihlajalahdella".
Koska Hauska oli ostettaessa jo vanha rakennus, korjasi Kalle siitä kamarin, teki keittiön ja korjaili paikkoja muutenkin. Olga Koivisto osti tilan itsenäiseksi v.1919. Palstatilaa laajennettiin v. 1923, jolloin pikkutilasta tuli lohkotila. Hauska myytiin Olga Koiviston kuoltua v.1932.
Hauskassa ovat syntyneet äidin äitini Rauha Maria v.1902 sekä äitini Kaarina v. 1925.

Kirjasta "Takamaa" Koiviston talon nimiä ja tarinoita
kirjoittanut Olga Pinomäki (Kalle Jaakonpojan tyttären Olga Charlotan tytär)

"(Kirjoittajan isoisä omisti aikanaan Koivistoa, joka oli yksi Takamaan kolmesta talosta, muut olivat Kilpijoki ja Sammatti. Koivisto oli johonkin aikaan myös metsäyhtiöiden omistuksessa. Ennen sotia tilan osti eläkkeellä oleva opettaja Vilho Virta. Hänen kuoltuaan perikunta myi Koiviston Matti Sampelalle, jonka jälkeen tila jaettiin kahtia; toinen puoli Yrjö Sampelalle, toinen Lauri Sampelalle.)
Koivisto oli ennen nimeltään Syväoja, mutta vaarini muutti nimen Koivistoksi. Asuinrakennus oli vaarini isän rakentama siihen aikaan kun vaarini oli vasta viidentoista. Rakennuksen seinässä oli vuosiluku 1844. Sen aikaiseksi maatilan päärakennukseksi talo oli komea. Maantien puoleisessa päässä oli suuri pirtti, kaksi ikkunaa joka seinällä. Toisessa päässä oli asuinkamari isäntäväelle ja peräkamari vierashuoneeksi. Kyökki ja porstua olivat keskellä.
Kuisti oli kuusikulmainen ja ikkunat muodostettu samaan tyyliin neliöistä ja suorakaiteista, joissa oli peililasit ja kolmioista, jotka olivat punaista lasia. Laatikolliset puupenkit palvelivat istuimina molemmin puolin. Ovet olivat pariovia.
Vaarin asuntona oli toisella puolen pihaa sijainnut vaarila. Siinä oli asuinhuone ja pakari. Sitten oli luhtirakennus, maantielle menevän ajotien vieressä. Se muodosti toisen kerroksen. alla olivat varastotilat: vaarin puari ja talon puari. Niiden väliin jäi sola, jonka kattona oli yläpuolinen luhtirakennus. Tämän solan läpi ajettiin luhtiahteeseen ja suureen maailmaan. Alhaalla, ojalla oli aita ja portti Koiviston ja Kalsin rajalla. Aitta oli hiukan sivummaalla. Se seisoo siellä vieläkin. Samoin kellari.
Navetta ja riihilato ovat palaneet, päärakennus ja muut purettu.
Erilaisia polkuja risteili pihapiirissä ja vähän kauempanakin. Oli Aittapolku, Kellaripolku, Myllypolku, Hauskan plikkojen oikopolku, Hakalan plikkojen oikopolku, Vesitie, Riihitie, Karjatie, Kuraprunnintie, Lehtiladonpolku, Kusiaistenpolku, Mustikkasuonpolku, Kiviojantie, Erkkilän suvi- ja talvitie...
Vainioita oli Lähdekorpi, Huhtaniitynkorpi ja Pässinkaski, jota ei enää viljelty. Siellä kaukana oli myös Murhasuo. Kerrotaan, että Koiviston Erkkilän torpan haltija oli kerran värvännyt erään miehen Huhtakorpeen puita kaatamaan. Hän sopi, että laittaa vaimonsa kahvia tuomaan, ja sitten miehen piti kaataa puu vaimon päälle, jotta torppari pääsisi eroon akastaan. Torppari itse lähti jo hakemaan harjakaisviinoja Tampereelta. Mies ei kuitenkaan saanut tehdyksi mitä oli luvannut. Perimätiedon mukaan joku on kuullut kyseisellä suolla synkän äänen sanovan: Multa liivit, multa paita. Multa raudat jalkoihin. nepä kyllä kiinni pitää tulless, Tuonen tupihin!.
Metsän keskellä oli vielä Hongisto, Laadunmaa, Seppälä ja Lepistö. Lähempänä kotia olivat Tiilikuopanvainio, Riihivainio, Isoahonvainio, Suurniittu, Korkeeahonvainio, Myllyvainio, Kiviojan haka ja Erkkilän kytöpelto. Aitan tykönä oli aittapelto. Vaarilan takana oli Vaarinpelto.
Vainioitten mäet olivat peltojen keskellä ja usein ne olivat kivisiä tai niihin oli kerätty kiviä. Semmoisia olivat Aittamäki, Kellarinmäki, Korkeeahonmäki, Tiilikuopanmäki, Isoahonmäki, Salomooninkallio sekä Parosvuori, jolla käytiin aina kuuntelemassa lehmänkelloja. Kerran äitini katseli mustia viiruja siellä kallion päällä ja sanoi: Tuolla voisi olla vaikka kultaa.
Niinkuin sitten olikin.
Parosvuoren alla on Parosjärvi, josta lähtee Myllyoja. Tässä ojassa oli Koiviston mylly. Ylempänä oli sulku ja alempana myllykolu. Liiterinoja meni liiterin ohi ja Korkeeahonoja Luhtiahteen alla Kalsin rajalla. Kaikki ojat yhtyivät hetikohta Kalsin puolella.
Kun lehmät olivat laitumella perämettällä, ne olisivat voineet mennä vaikka Kyrön kirkolle. Aitoja ei ollut.
Torppia oli siihen aikaan kaksi: Santala (myöh. Lepola) ja Erkkilä. Lisäksi ympäristössä olivat Kukkula, Onnela ja Hauska, jossa minä olen kasvanut. Siellä Myllyoja kohisi keväisin kuin Imatran koski. Kaipailen vieläkin mielessäni sen vesien laulua."

Kalle Jaakonpoika Koiviston lasten vaiheista voit lukea tästä linkistä
Hänen esivanhemmistaan löytyy tarinaa tästä linkistä

Artikkelia päivitetty 29.10.2015

Linkkejä:

Syväojaan (Koivistoon) ja Hauskaan liittyviä valokuvia voit katsella tästä linkistä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuudennusmies
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herastuomari
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II_(Ven%C3%A4j%C3%A4)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manttaali
http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kitupalainen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK10002_95
http://satuntarinat.blogspot.fi/2012/05/saan-armoilla.html
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ylojarvi/rippikirja_1877-1886_mko54-69/180.htm
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=137170.KA
https://sites.google.com/site/hytirata/home/tiura-vidbom-asiakirjoja/1869-10-18