Esi-isää etsimässä: 1200-l

Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1200-l. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. helmikuuta 2016

Tiesenhausenin alkulähteillä

Aiemmassa blogitekstissäni "Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita" päädyttiin 1300-luvun loppupuolelle Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen 'iin (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16). Jatkan nyt tarinaa parinsadan vuoden verran taaksepäin suvun tunnetuille alkulähteille. Esityksessä jatkan aeimpaa tapaa, jossa numerointi henkilön nimien jäljessä viittaa Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla-Kokenhusen) (s. ennen 1313 - k. 1367-1375) (6.32)
Elisabeth de Rope (6.33)

Päätellen avioitumisajankohdastaan Nicolaus de Rope'n lesken, Elisabeth'in kanssa v. 1332, on Engelbrecht von Tiesenhausen syntynyt ennen vuotta 1313. Vaimonsa syntymä- ja kuolinajasta ei ole sitäkään vähää tiedossa. Avioparilla oli lapsia aiemmin mainitun esi-isämme Hans'in lisäksi tyttäret Hildegunde ja Margaretha sekä Engelbrecht (III), joka toimi Tartossa dekaanina vuoteen 1363.
Engelbrecht (II) mainitaan Tartossa 17.5.1338 Riikan piispan vasallina ja ritarina. Erlan (Ergli) ja Kokenhusenin (Koknese) herrana hän hallitsi läänityksinä laajoja maaomistuksia. Yhdessä veljensä Bartholomeus von Tiesenhausen'in (Tiesenhausen-Berson sukuhaaran kantaisä) kanssa heillä oli hallussaan maata yli 12 000 hehtaaria ja olivat näin aikansa rikkaimmat vasallit Liivinmaalla.

Ergli eli Erla linnanrauniot

Suvun omistukset Erlassa ja Kokenhusenissa oli aiemmin peruutettu Engelbrecht'in isän Hans (Johann II) von Tiesenhausen'in riitaannuttua arkkipiispan kanssa. Tämä oli päätynyt julistamaan pannaan niin miehen itsensä kuin tämän jälkeläiset aina neljänteen polveen. Engelbrecht matkusti isänsä kuoleman jälkeen sovintoa tehdäkseen Avignoniin paavin residenssiin, jossa silloinen Riikan arkkipiispa Engelbrekt von Dolen majaili v. 1342. Tämän seurauksena sopu syntyikin ja Kokenhusenin piispanlinna palautettiin suvun hallintaan sekä pannajulistus purettiin. Ilmeisesti Erlan linnan vuonna 1341 alkaneet rakennustyöt eivät alkaneet siten Tiesenhausenien toimesta vaikka niinkin on asiasta esitetty.

Koknesen linnanrauniot

Vasalli-Tiesenhauseneille oli nähtävästi tavanomaista joutua kiistoihin päämiestensä kanssa koska veljensä Bartholomeuksenkin tiedetään olleen kahnauksissa arkkipiispan kanssa. Mainittakoon tässä yhteydessä että hän oli myös aviossa Warendorp'ien sukuun veljenpoikansa Hans'in (III) tavoin.

Engelbrecht on mainittu lähteissä viimeisen kerran v. 1367 ja hänen tiedetään kuolleen viimeistään 1375.

Hans (Johann II) von Tiesenhausen (s. ennen 1279 - k. n.1342) (7.64)

Kuten siis jo edellä kävi ilmi, oli Hans (II) Riikan arkkipiispan Friedrich von Bernsteinin vasalli ja Kokenhusenin herra. Vasallit olivat jo vuodesta 1306 lähtien olleet kiistoissa omistuksista ja hallintaoikeuksista arkkipiispan kanssa Hansin toimiessa tässä kiistassa nokkamiehenä. V. 1325 riita kärjistyi arkkipiispan pannajulistukseen ja maaomistuksien menetyksiin joka purkautui vasta Hansin kuoleman jälkeen edellä kerrotun mukaisesti..

Hans ja nimeltä tuntematon puolisonsa on haudattu Falckenaun (Valkanan) sisterssiläisluostariin joka sijaitsi Tiesenhausenien mailla nykyisen Kärknan kylässä lähellä Tarttoa.

Hans (Johann I) von Tiesenhausen (k. 5.3.1279) (8.128)
Sophia von Kokenhusen-de Hoya (s. n. 1240) (8.129)

Hans sai v. 1224 läänityksiä Odenpäässä (Otepää) ja Kilekundessa (Kihelkonna) ollessaan Tarton piispan Herman Buxhoeveden'in vasallina. Hans'ista (I) mainitaan v. 1277 tämän olleen dominus (valtias) ja miles (ritari) sekä Riikan arkkipiispan vasalli. Hän sai hallintaansa arkkipiispa Albert von Buxhoeveden'in myöntämänä ja vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan perintönä omaisuutta Kokenhusen'in piispanlinnasta (Koknese) ja sen ympäristöstä Väinäjoen rannalla 23.4.1269. Samassa naimakaupassa hänelle tuli omistuksia myös Holsteinista Saksasta.

Kalparitari
(Wikimedia Commons)

Hans von Tiesenhausen taisteli Liivinmaan saksalaisen kalparitarikunnan riveissä pakanallisia liettualaisia ja semigalleja vastaan. 5.3.1279 käydyssä taistelussa hän kaatui yhdessä ritarikunnan maamestarin Ernst von Ratzburgin kanssa. Ditleb von Alnpeke on tapauksesta maininnut Liivinmaan kronikassaan. Hans haudattiin todennäköisesti Falckenaun luostariin.

Vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan periytymisestä ja perhesuhteista on vaihtelevia tulkintoja. Esitän tässä erään vaihtoehtoisen tulkinnan, jota nykytietoni mukaan pidän todennäköisimpänä - pitäen mielessä että muutkin tulkinnat voivat olla vaillinaisista ja ristiriitaisista lähdetiedoista johtuen yhtä perusteltuja:

Sophia (II) oli syntynyt n. 1240 Theoderic Kokenhusenin ja ruhtinatar Sophia (I) Wlazkovna von Kukenois-Polotsk'in avioliitosta. Äitinsä Sophia oli Koknesen (Kukenois, Kokenhusen) ruhtinaan Wlazko von Polotsk'in (k. 1224) tytär. Kokenhusenin linnan hallinta oli peritynyt Wlazkolta tyttärelleen Sophialle tämän menetettyä asemansa monivaiheisen valtataistelun ja valloitusoperaatioiden tuoksinassa. Miehensä Theoderic hallitsi Kokenhusenia kuolemaansa asti 1245-1254. Sophia avioitui uudelleen Bernardus de Hoyan kanssa. Mainittakoon että Tiesenhausenien arvellaan toimineen Hoyan ja Wölpen kreivien vasalleina Saksassa ennen sukujen rantautumista ristiretkeläisten ja ritarikunnan mukana Liivinmaalle. Kokenhusenin valloitusoperaation isä, piispa Buxhoeveden kytkeytyi sukusitein niin Tiesenhauseniin kuin nähtävästi Hoyaankin. Liittolaisuuksia ja avioliittoja säädeltiin siis tässäkin ajan parhaan tavan ja käytännön mukaan.

Sekaannusta tulkinnoissa aiheuttanee m.m. se, että ei ole aivan selkeää varmuutta siitä oliko sittenkin vain yksi Sophia, onko kytkentä venäläiseen ruhtinassukuun tai Hoyan ruhtinaisiin todennettavissa, oliko Sophia (II) sittenkin Bertholdus de Hoyan tytär äitinsä toisesta avioliitosta jne.

Wlazko von Polotsk'ista voi lukea mielenkiintoisen artikkelin m.m. Wikipediasta. Hänen periytymisestään on esitetty kauas varhaiskeskiajan historiaan ulottuvia sukupuita m.m. Novgorodin ruhtinas Rurikiin ja Ruotsin kuninkaisiin, joita voi lukea m.m. näistä linkeistä :

Paneutumatta tässä yhteydessä sen syvällisemmin ruhtinas Wlazkoon, kiinnostavaa on hänen ja e.m. historiikissa Kokenhuseniin liittyvien tapahtumien kytkeytyminen Riikan arkkipiispa Albert von Buxhoevedeniin, joka oli Hans von Tiesenhausenin eno, kuten seuraavassa kappaleessa käy ilmi.

Engelbrecht (I) von Tiesenhausen (s. 1180 - k. 1224 jälkeen) (9.256)
N. N. von Buxhoeveden (s. 1170) (9.257)

Engelbrecht (I) von Tiesenhausen'ia pidetään tämän merkittävän balttilaissuvun kantaisänä. Suvun "alkukotina" voidaan pitää samannimistä kylää Weserin varrella Saksassa Nienburg'in ja Holtorf'in välissä. Sieltä tunnetaan maininta vuonna 1215 saman nimisestä Wölpen kreivin linnamiehestä. Nähtävästi suku on toiminut Wölpen ja Hoyan kreivien ministeriaaleina ja vouteina. Hans Lemmel viittaa selvityksessään Dr.Sarnighausen'in esittämään arvioon jonka mukaan Engelbrecht'in isovanhemmat olisivat kreivi Eilbert von Wölpe ja Adelheid von Wassel, kreivi Bernhard von Wassel'in tytär.
Varhaisempi maininta Engelbrecth'ista on kuitenkin jo vuodelta 1210 nk. Henrikin Liivinmaan kronikassa, joka kuvaa saksalaisten kalparitarien ristiretkeä Baltian valtaamiseksi ja pakanoiden käännyttämiseksi katoliseen kristinuskoon:

"Riikan miehet koontuivat Toreidaan (nyk. Turaida) ajaakseen takaa liiviläisiä ja lättiläisiä. Bertold von Wenden, Russin ja kaikki heidän mukanaan olleet liettualaiset lähtivät Roopiin. Kun liiviläiset ja lättiläiset kuulivat tämän, he lähtivät nopeasti maasta eivätkä jääneet odottamaan taistelua kristittyjen kanssa. Kolmantena kuunvaloisena yönä Riikan miehet valmistautuivat valtaamaan Fellinin (nyk. Viljandi) linnan Sakkalan maakunnassa. He käskivät kaikkia liiviläisiä ja lättiläisiä lähtemään kaikilta rajavarustuksilta ja linnoista, uhkasivat jäljelle jääviä rangaistuksella, pelottelivat näitä ja kokosivat suuren sotajoukon. Heidän mukanaan lähti taisteluun Engelbrecht, piispa Albertin sisaren mies, joka samana vuonna hallitsi Toreidan voutikuntaa sekä ritarikunnan veljet ja pyhiinvaeltajat. He lähtivät Sakkalaan ja ottivat mukaansa pienempiä sotakoneita ja kivilinkoja ja muita piiritysvälineitä."

Engelbrecht mainitaan siis Toreidan voutina ja Riikan arkkipiispan Albert von Buxhoeveden'in sisaren miehenä. Hänen Buxhoeveden -sukuista vaimoansa ei tunneta nimeltä ja hänet mainitaan vain välillisesti historian kirjoituksissa. Tämän toinen veli Hermann von Buxhoeveden oli Tarton piispa.

Lisäksi kronikassa mainitaan vuodelta 1224:

"Piispa Hermann (piispa Albertin veli) lähti väkineen Ugaunian maakuntaan ja alkoi rakentaa Otepään linnaa ja asetti sinne jalosukuisia miehiä ja kunniakkaita ritareita, nimittäin sisarensa miehen Engelbert von Tiesenhausenin, veljensä Dietrichin ja Helmold von Luneburgin, järkevän ja jalosukuisen miehen sekä Hans von Dolenin. Jokaiselle heistä piispa antoi yhden alueen, s.o. kylegunden elatukseksi."

Engelbrecht sai näin Otepään linnan läänityksenä ja hallitsi lisäksi Tarton lähistöllä Ugauniassa, Kilegundessa ja Kongotassa. Piispa Albert oli kalparitareineen valloittanut 1205-1209 Kokenhusenin ruhtinas Wlatzkolta ja häätänyt tämän pakosalle. Kokenhusen läänitettiin näiden tapahtumien jälkeen Engelbrechtin pojalle tämän naitua Wlatzkon tyttären kuten jo edellä tuli mainituksi. Wlatzko pakeni ja sai surmansa vuonna 1224 kalparitareiden vallattua Tarton linnan.

Engelbrecht von Tiesenhausen'ia ei ole mainittu vuoden 1224 jälkeen. Hänen tarkempi kuolinaikansa on tuntematon. On oletettu että hänet olisi haudattu Falckenaun luostariin kuten useat jälkipolviensa edustajat. Luostari sijaitsi suvun hallitsemilla mailla ja heidän tiedetään toimineen luostarin tukijoina.

Tiesenhausenit siis saapuivat Liivinmaalle Engelbrechtin myötä ristiretkeläsiritareina Saksasta piispa Buxhoevedenin joukoissa ja vanavedessä 1200 -luvun alkukymmenillä. Hän rakensi perustukset suvun valta-asemalle arkkipiispan palveluksessa, saksalaisten kalpaveljesten ritarikunnan sotilaana ja avioliiton vahvistamin sitein. Varmuutta ei ole Tiesenhauseneiden juurista etäämmällä saksanmaan historiassa. Buxhoeveden'eista on kirjattu sukupuuta kauas taaksepäin varhaiskeskiajalle. Tästä tarina jatkukoon tulevassa blogitekstissäni.

Linkkejä ja lähteitä:

torstai 17. joulukuuta 2015

Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita

Parissa aiemmassa blogikirjoituksessani olen käynyt läpi Blankenfeldien suvun historiaa Baltiassa ja Berliinissä liittyen Ylöjärven Hirvijärven esipolvien vaiheisiin. Tässä yhteydessä tuli esiin Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in avioliitto ja kytkentä sukupuuhumme. Rouvan nimi tunnetaan dokumenteissa myös m.m. muodoissa Kone ja Kunigunde. Hänet tiedettiin Tallinan ja Saarenmaan arkkipiispan Georg von Tiesenhausen'in sisareksi. Puolisonsa Franz von Blankenfeld'in veli Johann von Blankenfeld toimi tämän edeltäjänä Tallinnassa sekä Tarton ja Riikan arkkipiispana. Nämä baltian saksalaiset valtasuvut olivat siten kontaktissa ja toimivat samassa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kerroksessa.
Allaolevassa esityksessä esiintyvä numerointi henkilön nimien jäljessä viittaavat Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Tiesenhausen'it saapuivat Liivinmaalle noin 1210-luvulla katolisten saksalaisten piispojen ja saksalaisen ritarikunnan ristiretkeläisten vanavedessä. Heidän alkuperänsä on johdettavissa Saksaan Weser-joen varrelle, Nienburgin pohjoispuolelle. Niillä seuduilla heitä tunnetaan Wölpen kreivien ministeriaaleina sekä von Hoyan kreivien vasalleina. T.s. he suorittivat hallinnollisia ja sotilaallisia palveluita saaden vastineeksi läänityksinä maa- ja verotusoikeuksia sen aikaisessa feodaalisessa yhteiskunnassa.

Suvun nimestä esiintyy useita variaatioita, m.m. Tisenhu(i)sen ja Thyssenhusen. Tiesenhausenit olivat varsin merkittävä aatelissuku Baltian alueella useiden vuosisatojen ajan ja sen jäsenet levittäytyivät lukuisina saksalaisen ritarikunnan ja katolisen kirkon hallintovallan liepeillä. Saavuttamassaan asemassa he hallitsivat merkittäviä maaomaisuuksia ja maaorjien asemassa olleita talonpoikia. Myöhemmissä sukupolvissa heitä esiintyy paronien ja kreivien ja vapaaherrojen arvonimillä. Oma vaatimaton sukuhaaramme kuitenkin erkaantui jo varhain ennen näitä korkea-arvoisia aatelisia.
Erään sukuhaaran tragedia on ollut aiheena Aino Kallaksen vuonna 1923 julkaisemaan pienoisromaaniin "Barbara von Tiesenhusen", joka on sittemmin myös oopperaan sovitettu.
"Pietarin tiellä" on Jaan Kross'in kirjoittama romaani Rakveren taistelusta kaupunkioikeuksistaan Tiesenhauseneiden valtaa vastaan.

Christopher von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (k. ennen 12.11.1535) (2.2)

Konne von Tiesenhausen'in syntymä- ja kuolinaikaa emme tiedä. Hänen isänsä oli Christopher von Tiesenhausen, josta varhaisin maininta on vuodelta 1497 sisarustensa ja serkkunsa välisessä omaisuudenjaossa. Hänet luetaan nk. Karroll-Fehteln sukulinjaan, erotukseksi lukuisista Tiesenhausenin sukuhaaroista Liivinmaalla. Christopherin Anna-nimisen puolison alkuperästä ei ole varmuutta. Useat sukututkimukset esittävät hänet von Taube-sukuiseksi. Christopherille syntyi 10 jälkeläistä, joista yksi siis aiemmin mainittu Tallinnan ja Saarenmaan arkkipiispa Georg von Tiesenhausen.
Ritariksi mainittu Christopher hallitsi Liivinmaalla, nykyisen Latvian alueella useita maaomaisuuksia isän perintönä: Fehteln (Vietalva), Odensee (Odzienas), Ruschendorff (Krievciems) sekä Limen (Ungur).

Hans (Johann) (II) von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (s. n. 1420 - k.ennen 1497) (3.4)

Brigitte von Lechts (k. jälk. 1438) (3.5)

Ritari Hans (II) von Tiesenhausen mainitaan ensimmäisen kerran v. 1444 Fehteln'in omistussuhteissa. V. 1449 hän hankki omistukseensa puolet Kongota'sta (Kongetal, Konguta) sekä 1455 Odenseen (Odzienas) ja v. 1468 Ayasch'in (Adazi). Näiden lisäksi hänen hallinnassaan olivat Staren (Strazde), Limen (Ungur) ja Ruschendorff (Krievciems).

Hän oli avioliitossa Brigitte von Lechts'in kanssa. Eesti Rahvusarhiiv/Saagan arkistossa oleva dokumentti osoittaisi, että Hans olisi ollut aviossa tätä ennen Anna von Ungern'in kanssa ja kenties tämä Anna olisikin e.m. Christopherin äiti. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa muiden löytämieni sukuselvitysten kanssa, enkä ole kyennyt selvittämään allaolevan arkistodokumentin alkuperää tai luotettavuutta. Teoksessa "Geschlecht der Ungern-Stenberg "(Rudolf Ungern-Stenberg v.1875) Anna Ungern'in puolisoksi mainitaan Hans Diedrichinpoika von Tiesenhausen, joka on nähtävästi "meidän" Hansimme veljenpoika.

Tiesenhausen, Stammtafel; EAA.1674.2.195 s.7

Edelläkerrottu toimii jälleen muistutuksena siitä kriittisyydestä jolla näiden selvitysten ja tietolähteiden esittämiä tietoja tulee tarkastella. Nykytietämyksellä arvioin että käsitys von Lechts sukujohdostamme on todennäköisempi ja ylläoleva dokumentti sisältää useitakin virheitä.

Barbaran isällä Hans von Lechts'illa (4.10) oli maaomaisuutta (Lehtse) Järvamaalla Virossa. Suvun esipolvia tunnetaan 1300-luvun alussa ritari Bertoldus ja Hindricus sekä mahdollisesti Leuder, joka kuoli ennen 1236.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla) (s. ennen 1390 - k. n. 1439) (4.8)
Margarethe (Schepenstede) (s. n. 1375 - k. 9.6.1439 jälkeen) (4.9)

Hansin isä Engelbrecht von Tiesenhausen luetaan nk Erlan sukuhaaraan. Hän oli ritari ja maasäätiön vasalli joka mainitaan ensimmäisen kerran v. 1408. Maasäätiöt olivat joko saksalaisen ritarikunnan tai katolisen kirkon piispojen hallinnoimia alueita. Vasallit suorittivat heidän alaisuudessaan sotapalvelusta ja hallinnollisia toimia. Vastineeksi vasallit saivat maaomaisuuksia läänityksinä, joka oikeutti veronkantoon ja palveluksiin maaorjien asemassa olevilta talonpojilta ja muilta alustalaisiltaan.

Engelbrecht toimi Tarton piispan neuvonantajana ja raatimiehenä. Hänet tavataan sovittelijana useissa kiistoissa. Hän hallitsi Liivinmaalla lukuisia maaomaisuuksia: Erla (Ergli), Jummerdehn (Jumurda), puolet Kongota'sta (Konguta), Ayasch (Adazi), Posendorf (Pociems), Saussen (Sausneja).

Engelbrecht on nähtävästi lyhytaikaisesti toiminut ja mahdollisesti myös asunut Lyypekissä ja toiminut välittäjänä Tarton myydessä siellä sijainneen Stockelsdorfin. Kytkentä Lyypekiläisiin oli äitinsä peruja, joka oli Warendorp -sukua. Lyypekistä hän löysi myös puolisonsa Margarethen v. 1416. Tämän Margarethen sukujuuret eivät ole tiedossani. Hänet on eräissä sukuselvityksissä esitetty Lyypekin pormestarin ja raatiherran Johan Schepensteden ja vaimonsa Margarethen tyttäreksi. Tämä tulkinta on mielestäni virheellinen. Margarete mainitaan avioituessaan 1416 olevan Johan Schepensteden leski (GHdeR Bd.: 3, Görlitz, [1930] s.48). Ennen vuotta 1416 kuollut Johan Schepenstede oli Lyypekin raatimies ja pormestari Johannes Schepensteden (k.1388) poika. Äitinsä oli Margarethe Warendorp ja siis ilmeisimmin samaa sukua kuin Engelbrechtin äiti.
Näin Engelbrechtin vaimon, Margarethen syntyperä ei ole Schepensteden suvussa, vaan hän liittyi siihen 1. avioliittonsa kautta. Siten hänen taustansa jääkin toistaiseksi tuntemattomaksi.

Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16)
Mechtildis von Warendorp (s. n. 1340 - k. ennen 1429) (5.17)

Liivinmaalaisella Hansilla oli 1360- luvulla liiketoimiensa ohella Lyypekissä myös naimakauppoja hoideltavana . Hän avioitui Mechtildis Warendorpin kanssa ja sai myötäjäisinä taloja ja maata Lyypekistä. V. 1375 hänet mainitaan ritariksi ja keisari Kaarle IV:n myöntämällä komean kuuloisella arvonimellä "Haus- und Tafelgenossen des Kaisers des Heiligen Römischen Reiches Deutscher Nationen". Lyypekkiläiset hansakauppiaat ja yläluokkaiset suvut olivat järjestäytyneet Zirkelgesellschaftiksi kutsutuksi yhdistykseksi. Hans oli tämän Zirkelgesellschaftin jäsen Warendorpien tavoin, joilla oli jo 1200-luvun lopulla hansakauppiaina yhteyksiä Baltiaan .

Hans hallitsi Liivinmaalla sukuperintönä Erlan ja Jummerdehn'in maaomaisuuksia. V. 1382 hän myi puolet Kokenhusen'ista (Koknese), jonka jälkeen Erlan -sukuhaaran omistukseen jäi n. 5000 ha:n suuruinen alue. Mechtildis hallitsi leskenä Lyypekiläistä omaisuutta, jossa hänet nähtävästi myös haudattiin. Saattaa olla että he asuivat suuren osan elämästään Lyypekissä ja tämä voisi olla myös syynä Kokenhusenin puolikkaan myyntiin. Jokatapauksessa on nähtävissä että Hans toimi aktiivisesti sekä Liivinmaalla että Lyypekissä - kenties hautapaikkansakin on Lyypekissä?

Warendorp - Alen -suvut

Mechtildis von Warendorp oli lyypekkiläistä sukujuurta jo ainakin 1200-luvun puolivälistä. Warendorpeja vaikutti Lyypekissä neljä sukulinjaa. Mechtildis oli mahdollisesti molempien vanhempiensa

Warendorp -suvun vaakuna

puolelta Burchard von Warendorp'in (8.136) ja etunimeltään tuntemattoman rouva Klingenberg'in (8.137) jälkeläinen, joka on arveltu Remigius Klingenberg'in tyttäreksi. Burchardin on arveltu tulleen Lyypekkiin Münster'in seudulta. Varhaisin tunnettu Warendorp, Giselbert nimeltään, tavataan Lyypekissä pormestarina jo 1183, mutta sukulaisuussuhteet jälkipolviin ovat epävarmoja.

Mechtildis von Warendorpin vanhemmat olivat Diedrich (Tiedemann) von Warendorp (6.34)(k.19.5.1366 Lübeck) ja Helenburg von Alen (6.35).
Diedrich von Warendorp oli Lyypekin raatimies v. 1339 ja pormestari 1351. Kun Keisari Kaarle IV kruunattiin Saksan kuninkaaksi v. 1349, toimi Diedrich kruunajaisissa Lyypekin kaupungin edustajana. Tanskan kuningas Valdemar IV kävi valtataistelua Kaarle IV:n ja hansakauppiaiden hallitsemalla Pohjois-Saksan Juutinmaan, Mecklenburgin ja Holsteinin alueella. Diedrich von Warendorp toimi diplomaattina Lyypekin edustajana Valdemar IV:n kanssa käydyissä neuvotteluissa v. 1360.
Perhe asui Lyypekissä osoitteessa Breitenstrasse 46 vuodesta 1337 sekä vuodesta 1347 Sankt Annen Strasse 13, paikalla jossa nykyisin sijaitsee Lyypekin synagooga.

Helenburgis'in hautakivi v. 1316
Lyypekin tuomiokirkko

Helenburg oli Eberhard von Alen'in (k. 18.7.1342) (7.70) tytär. Eberhard oli naimisissa Gertrud von Warendorp'in (k.1352) kanssa, jonka isän-äidin-isä oli edellä mainittu Burchard von W. Useat tutkimani sukuselvitykset esittävät tämän Helenburgin äidiksi (m.m. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter). Josta päätelmästä seuraisi se, että Helenburgin puoliso ja äidin isä Bruno von W. olisivat serkuksia. Tätä päätelmää on kritisoinut m.m. Hans Dietrich Lemmel (http://geneal.lemmel.at/Ties-23Wa.html). On toki mahdollista että Eberhard on ollut avioliitossa ennen Gertrudia, mutta asia on tältä erää jätettävä ratkaisua vaille. Leskivaimo Gertrud avioitui Lyypekiläisen von Hagenin kanssa v. 1350 jälkeen. Gertrudin äidin - Helenburgis hänkin nimeltään - hautakivi on edelleen nähtävissä Lyypekin tuomiokirkossa jonka Warendorp-kappeliin molemmat vanhempansa ovat haudatut, Bruno von Warendorp 1341 ja Helenburgis 1316. Hautakivessä on luettavissa teksti:
ANNO : DOMINI : M : CCC / XVI : IN : DIE : B(ea)TI : BARTHOLOMEI : APOSTOLI : O(biit) / D(omi)NA : HELE(n)BURGIS : VXOR / D(omi)NI : BRVNONIS : DE : WARENDORPE : ORATE : P(ro) : EA.

Eberhard von Alen oli Lyypekissä raatimiehenä v. 1328 ja pormestarina v. 1339. Hän oli perinyt isältään, räätäli Eberhard von Alen'ilta (k. 1316) (8.140) talon Lyypekissä osoitteessa Fischerstrasse 24. Suku oli tullut Lyypekkiin 1200-luvun puolivälissä Würtembergistä Aalen'in seuduilta. He kohosivat nopeasti kaupungissa merkittäväksi kauppiassuvuksi. Varhaisin tunnettu, Hermann von Alen (k.1308) (9.280) omisti v. 1264 talon osoitteessa Alfstrasse 28.

von Alen -suvun vaakuna

Tiesenhausneiden tarinalle saadaan jatkoa tulevassa blogikirjoituksessani.

Linkkejä ja lähteitä:

torstai 26. marraskuuta 2015

Blankenfeldit osa II - Berliinin pormestarit

Blankenfeld -suvun tarina saa jatkoa ajassa taaksepäin keskiaikaisessa Berliinissä: pormestareita ja raatimiehiä vauraista patriisisuvuista, myös Blankenfeldien perheen liepeiltä - Wins, Dannewitz, Strohband, von der Gröbe. Tarinan ensimmäisessä osassa noudatettu viitenumerointi linkittää tämänkin jakson esi-isät Gertrud Blankenfeld'in esipolvitauluun Geneanet -sivustossani. Häneen viitataan myös aiemmassa artikkelissani "Nödingien matkassa liivinmaalle".

Blankenfeld -suvun vaakuna

Wilhelm (Wilke) von Blankenfeld (1396-1474) (5.16)
Katharina von Wins (n. 1415-1418 - n.1476) (5.17)

Wilhelm, eli Wilke von Blankenfeld syntyi Berliinissä v. 1396 pormestari Paul Blankenfeldin ja vaimonsa Anna Strohbandin esikoisena. Oletettavasti perhe asui Spandauerstrasse 49:ssa sijainneessa sukutalossa. Wilhelmista tuli isänsä ja veljensä tavoin Berliinin pormestari. Suvun jäseniä on ajan saatossa Berliinin historiaan kirjattu pormestareina kaikkiaan kuusi henkilöä vuosien 1294-1481 välillä. Wilkelle toimivuosia kertyi kaikkiaan 14 vuosien 1436 ja 1464 välisenä aikana. Toimikausi oli kaksivuotinen, joten hän tuli valituksi kaikkiaan seitsemän kertaa. Hänet maintaan nimikkeellä "Oberbürgermeister" erotuksena samaan aikaan Bürgermeisterina toimineesta appiukostaan Thomas von Wins'ista. Wilke siis avioitui virkaan valitsemisensa aikoihin kolleegansa tyttären Katharina von Wins'in kanssa. Hän oli jo tuolloin vuonna 1436 varsin varakas patriisisuvun perillinen ja hallitsi omaisuutta Blankeburgin, Pankowin ja Weissenseen herrana. Varallisuutta kartuttivat lukuisista läänityksistä kerättävät tulot. Vuoteen 1458 näitä läänityksiä oli jo viitisentoista kylää.
Aivan mutkattomasti ja yhtäjaksoisesti ei menestystä ja varallisuutta kertynyt. Berliinin-Cöllnin kaksoiskaupungin killat ja patriisisuvut ajautuivat vuosina 1440-1441 kiistaan Brandenburgin vaaliruhtinas Friedrich II:n kanssa suunnitellun Spreeinselin linnan rakentamisen kustannuksista ja maaomistuksista. Wilke ja veljensä Johannes pyrkivät aluksi pitäytymään erillään kiistasta mutta muiden patriisisukujen painostuksesta taipuivat mukaan rintamaan. Tämän seurauksena veljekset muiden patriisien mukana joutuivat vastaamaan petossyytteseen ja Spandaun oikeusistuin määräsi heidät raskaisiin korvauksiin, jotka he viimeistä killinkiä myöden myös suorittivat. Tämän lisäksi heidän läänityksensä peruttiin.

Ruhtinas Friedrich II palautti kuitenkin Blankenfeld'ien aseman ja läänitykset varsin pian. Jo vuonna 1454 ruhtinas mainitsi dokumentissaan hänestä "uskollinen Wilke". Vuonna 1447 kiistan takia päättynyt pormestriuskausi saikin sitten jatkoa vuonna 1457.

Berliinin sinetti
https://de.wikipedia.org/wiki/

Kaupungin raadin jäsenenä Wilke Blankenfeld yhdessä silloisen pormestarin, Peter Garnkäufer'in kanssa osallistuivat vuoden 1453 uuden vuoden vastaanotolle vaaliruhtinaan luona ja esittivät anomuksen saada käyttää raadin asiakirjoissa vahvistuksena punaista vahasinettiä - joka lupa sitten nähtävästi armollisesti heille myönnettiin.

Keisari Friedrich III myönsi aatelisarvon Wilkelle ja veljelleen Johannekselle vuonna 1474. Pitkään Wilhelm von Blankenfeld ei aatelisarvosta nauttinut sillä hän kuoli saman vuoden elokuussa. Veljensä Johannes ja poikansa Thomas saivat perintönä kolmanneksen omaisuudesta kumpikin. Ilmeisesti leski Katharina sai loppukolmanneksen.

Vuonna 1898 Berliinin Siegesalleella julkistettiin Alexander Carandelliin monumenttiveistosryhmä Friedrich II "Rautahampaan" sekä tämän 1440- luvulla kukistaman kansalaisvastarinnan. muistoksi. Oikeanpuoleinen henkilökuva veistoksessa esittää Wilhelm von Blankenfeld'ia.

https://de.wikipedia.org/wiki

Wilhelm von Blankenfeld

Paul von Blankenfeld (s.n. 1365 - k. arv.1442) (6.32)
Anna Strohband (s.n. 1370 - k.n. 1443) (6.33)

Kuten isänsä ja kaksi poikaansa, oli myös Paul von Blankenfeld Berliinin pormestari. Hänen kymmenen toimikauttaan ajoittuivat vuosiin 1401-1430. Brandenburgin ja Pommerin ollessa jatkuvassa valtataistelussa, Paul oli berliiniläisten joukkojen komentajana v. 1403 Prenzlauta vastaan. Hän oli arvostettu poliittinen toimija m.m. välittäjänä Frankfurt-Oderin ja vaaliruhtinaan välisessä kiistassa. Hän oli mukana allianssissa yhdessä miniänsä isän Thomas von Wins'in, lankonsa Henning (II) Strohband'in ja muutaman muun pormestarin kanssa, jonka seurauksena Berliini ja Cölln yhdistyivät. Paul von Blankenfeld nautti läänityksinä verotuloja viidestä Berliinin alueen kylästä ja keräsi voittoja kaupankäynnissä m.m. Hampurin, Brüggen ja Berliinin välillä välittäen rautatavaraa, viljatuotteita, puuta, kankaita jne.

Paul von Blankenfeld avioitui v. 1390 Anna Strohband'in kanssa. Hänen edellä mainittu veljensä

Strohband -suvun vaakuna v. 1465

Henning (II) oli Berliinin pormestarina peräti 18 toimikautta vuosien 1401-1447 välillä. Heidän isänsä oli myös nimeltään Henning ja hänet tunnetaan Spandaussa vuonna 1378. Tämän isä Johann Strohband (8.132) on sukulinjan varhaisin tunnettu henkilö. Hänen on arveltu syntyneen n. 1260 ja hänet tunnetaan Brandenburgin piispan voutina Teltow'ssa vuonna 1299. Suvun aiemmat juuret ovat Frankfurt-Oderin seuduilla. Hänen puolisonsa on eräissä selvityksissä arveltu olleen Buchholtz -sukua. Tästä en ole kuitenkaan löytänyt vakuuttavaa näyttöä. Kyseistä sukua tunnetaan sukuhistoriassani muista yhteyksistä ja huomioiden näiden sukujen väliset kytkennät, on arvio varsin mahdollinen - etenkin kun tiedetään Buchholtz'ien olevan Strohbandien tavoin Frankfurt-Oderista.

Paul von Blankenfeld ja Anna Strohband asuivat perheineen vuoden 1380 palon jälkeen uudelleen rakennetussa Blankenfeldien suvun kivipalatsissa Spandauerstrasse 49:ssa Berliinissä. He saivat viisi poikaa ja viisi tytärtä. Näistä kolme tytärtä ja kaksi poikaa elivät aikuisuuten asti. Perhe toimi fransiskaanien ja kotikirkkonsa Marienkirchen tukijoina. Paul von Blankenfeld tilasi ennen kuolemaansa 1440-luvun alussa, ilmeisesti joltakin Hampurilaiselta maalarilta muistotaulun sijoitettavaksi Berliinin Marienkircheen. Allaoleva taulu esittää hänen perhettään polvistuneena ristiinnaulitun Jeesuksen jalkojen juuressa taustana Berliiniin ja Blankenfeldin toimiin liittyviä aiheita sekä kuvan alareunassa Blankenfeldin ja Strohbandin sukuvaakunat. Saman tyyppisen kuvan tiedämme hänen pojan poikansa Thomas Blankenfeld'in tilaamana. Kuvassa isänsä takana aiemmin tässä artikkelissa mainittu vanhin poika Wilhelm, eli Wilke.
Aiheesta on luettavissa laaja Albrecht Hoffmannin laatima artikkeli: Patrizier Marienkirche Berlin - Politische und religiöse Stifterbilder des Berliner Patriziats: ( http://pmkb.de/index.php )

Paul von Blankenfeldiä edelsi Berliinissä raatimiehinä ja pormestareina hänen neljä isälinjaista esivanhempaansa: Peter (n.1335-jälk.1396), Jakob (1290-1370), Johann (1265-1333) sekä varhaisin tunnettu suvun kantaisä Johannes Blankenfeld (n. 1240-1320).
Suvun talo Spandaustrassella paloi v. 1380 Berliinissä riehuneiden, tuhansia kuolonuhreja vaatineiden tulipalojen seurauksena. Tuli tuhosi n. 8000 asukkaan Berliinin lähes täydellisesti. Peter Blankenfeldin toimesta paikalle rakennutettiin uusi kivipalatsi tuhoutuneen puurakenteisen talon tilalle. Rakennus oli suvun omistuksessa vuoteen 1620 ja purettiin vuonna 1889. Tämän lisäksi suku omisti toisen talon lähistöllä Marienkirchen vieressä.

Thomas von Wins (s.n. 1380-1385 - k.n. 1464) (6.34)

Gertrud Dannewitz (1396 - n.1419) (6.35)

Thomas von Wins'in
sinetti

Wilhelm Blankenfeldin puoliso oli, kuten edellä on mainittu, Kahtarina von Wins. Hänen arvellaan syntyneen vuosien 1415-1418 välillä Berliinissä. Katharina oli Thomas von Wins'in esikoinen tämän ensimmäisestä, lyhytaikaiseksi jääneestä avioliitosta Gertrud Dannewitz'in kanssa. Thomas oli vävynsä tavoin raatimies ja pormestari Berliinissä. Hänen 10 toimikauttaan pormestarina ajoittuivat vuosien 1426 ja 1448 välille. Thomas oli sukunsa ensimmäinen pormestari. Wins -sukuisia hänen jälkeensä kyseisessä virassa tunnetaan vielä neljä muuta henkilöä, m.m. poikansa Valentin von Wins.

Wins'it joutuivat Blankenfeld'ien tavoin 1440-luvulla Friedirch II:n kanssa syntyneitä erimielisyyksiä seuranneiden, aiemmin kuvattujen toimenpiteiden kohteiksi, Myös Wins'eille palautettiin läänitykset ja asema Berliinin hallinnossa. Patriisisukujen tapaan Wins'it hallitsivat lukuisia maaomaisuuksia ja läänityksiä joiden verotulot vaurastuttivat sukua entisestään. (m.m. Blankenburg, Falkenberg, Buchholz, Wartenberg, Heinersdorf jne.) Lisäksi Tomas nautti tuloja Spandaun Jungfrauen luostarista. Thomas Wins'in mukaan on Berliinissä nimetty Winsstrasse.

Nickel von Wins (s. n. 1357-1365 - k. n. 1439) (7.68)

Thomas von Wins'in isä Nickel oli Berliiniläinen raatimies ja loi siten perustukset Wins'ien myöhemmälle asemalle kaupungin hierarkiassa ja hallinnossa. Sai hallintaansa Falkenbergin vuonna 1392. Berliiniläiset ajautuivat kiistoihin ja yhteenottoon Dietrich von Quitzow'n kanssa, jossa kahakassa tämä vangitsi Nickel von Wins'in. Köytettynä, piestynä ja häväistynä hänet viimein pitkän vankeuden jälkeen vapautettiin raskaita lunnaita vastaan. Gäbler Genealogie -sivuston mukaan hänen puolisonsa olisi ollut Blankenfeld'ien suvusta.

Coppen (Jacob) von Wins (s. n. 1340 - k. jälk. 1392) (8.136)
Gertrud Buchholtz (s. n. 1335-1340 - k. n. 1410) (8.137)

Coppen von Wins ja vaimonsa Gertrud Buchholtz toivat ilmeisimmin suvun Falkenburgiin. Gertrud oli kotoisin Frankfurt a.d. Oder'ista. Buchholtz'in sukuun tutustuimme jo edellisessä Blankenfeld-artikkelissani Thomas von Blankenfeldin puolison Margaret Buchholtz'in myötä. Wins -suku on oletettavasti myös samoilta seuduin, vaikkakin tunnetut Coppenin esi-isät tiedetään Winsen an der Luhe'n seuduilla.

Tömke (Thomas) (II) von Wins (s. n. 1305 - k. jälk. 1342) (9.272)

Tömke oli vahva mies, jonka sanottiin pyydystäneen ja taltuttaneen peuran paljain käsin. Brandenburgin maakreivi Ludwig aateloi hänet Kremmenin taistelun jälkeen. Pommerin ja Brandenburgin välillä käydyssä taistelussa 1.8.1332 vihollinen sai pudotettua Ludwigin satulasta ja tämä joutui alakynteen. Tömke Wins ratsasti apuun ja surmasi Ludwigin henkeä uhanneen vihollisen. Tästä palkintona Tömke aateloitiin ja hän sai lahjaksi muistokaiverruksin varustetun käsivarsirenkaan. Tämä kulkeutui suvussa perintönä 1500- luvun loppupuolelle jolloin se katosi.

Wins -suvun vaakuna

Hans Dannewitz (s. n. 1360 - k.1416) (7.70)
Katharina von der Gröben (s. 1350 - k. 1422) (7.71)

Thomas von Wins'in appi Hans Dannewitz oli Berliinin pormestari kahdeksan toimikautta vuosina 1400-1416. Kuten edellämainitut kollegansa Blankenfeld'it ja Wins'it, sai myös Hans osansa kahakoista Pommerin ja Kremmenin sekä Quitzown kanssa, joka kukistui v. 1414 Hansin hyökättyä joukkoineen kaupungin linnoitusta vastaan. Dannewitz'it tulivat Berliinin Lichtenbergin ja Oberbarnimin alueelta.

von der Gröben -suvun vaakuna

Von der Gröben on vanha aatelinen suku, jonka kantaisänä mainitaan Luiderus de Grebene vuonna 1140 Wüstung'issa, Calbe an der Saale'ssa. Katharinan isä Johann von der Gröben (8.142) tunnetaan Potsdamissa omistamassaan Bornstedt'issa jonka saman niminen isoisänsä oli hankkinut vuonna 1304. Tätä ennen esipolvia tunnetaan Spandaussa 1230 -luvulla.

Linkkejä ja lähteitä

http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/blankenfeldit-osa-i-baltiasta-berliiniin.html

tiistai 13. lokakuuta 2015

Holzschuherit 1200-1500 -luvulla

Jatkona edeltävään blogikirjoitukseeni "Nöding-Holzschuher sukulinja" käyn läpi havaintoja Holzschuher -suvun esipolvistamme ja sen lähipiiristä aikajaksolla n. 1200-luvulta 1500-luvun alkupuolelle. Selvitys perustuu pääosin Hans-Dietrich Lemmel'in sukututkimusmateriaaliin sivustollaan "Das Lemmel Archive; Genealogie und Familiengeschichte Lemmel/Lämmel/Lemlein" sekä Johan Gottfried Biedermann'in v. 1748 julkaistuun teokseen "Geschlechtsregister des Hochadelichen Patriciats zu Nürnberg" johon Lemmel on tehnyt joitain perusteltuja korjauksia. Samoin edellisen blogin tavoin henkilöiden jäljessä oleva numero viittaa sukupolven järjestysnumeroon Dorotea Nöding-Holzschuher'ista (k. jälkeen 1604) lähtien ja Geneanet sivustollani esitettyyn esipolviluetteloon.

Georg (II) Holzschuher (14.10.1475 - 18.12.1543) (3.4)
Margareta von Plauen (k. 3.11.1542) (3.5)

Frauenkirche Nürnberg
(Bernhard Peter:
http://www.dr-bernhard-peter.de/)

Mainitaan v. 1516 "Assessor und Schöffe am Stadt- und Ehe-Gericht". Tulkitsen asian siten, että hän toimi Nürnbergissä siviili- ja avio-oikeuteen liittyvässä tuomioistuimessa lautamiehenä ja avustajana. Hän oli avioitunut v. 1508 Margareta von Plauen'in (arv. 1480 - 3.11.1542 Nürnberg) (3.5) kanssa. Ilmeisesti sai avioliittonsa myötä hallintaansa Artelshof'in. Appensa Leonhard von Plauen (4.10) on mainittu Artelshof'in omistajasuhteiden yhteydessä ja jonka lisäksi tiedetään olleen kaivosyhtiön osakkaana 1457 mm. Hans Gärtner'in (5.18) ja Heinrich Meichsner'in (k.1471) (6.38) kanssa. Molemmat ovat Georg (II) Holzschuher'in (3.4) äidin puoleisia isovanhempia.

Anoppinsa Barbara Harsdörfer (4.11) oli avioitunut e.m. Leonhard von Paluenin kanssa 16.3.1476 jälkeen, sillä tuolloin kuoli Barbaran ensimmäinen aviomies Martin (II) Holzschuher Bernissä Sveitsissä. Tämä Martin oli Georg (II) Holzschuher'in (3.4) setä.

Meichsner -suvun vaakuna
(https://de.wikipedia.org/wiki/
Patriziat_(N%C3%BCrnberg)

Barbaran isä oli Nürnbergin pormestari (Bürgermeister) Petrus Harsdörfer (k.2.11.1498) (5.22) , jonka äitipuoli oli Meichsner -sukua, e.m. Heinrich'in täti. Joten "piiri-pieni-pyörii" on näköjään havaittavissa nürnbergiläisissäkin piireissä - ei ainoastaan satakuntalaisissa perämetsissä.

Georg (II) Holzschuher (3.4) kuoli leskenä vuoden vaimoaan myöhemmin, 68-vuotiaana 18.12.1543 Planiz'issa.

Oheisessa kuvassa, Nürnberg'in Frauenkirche'n ikkunamaalauksessa on nähtävissä kolmen suvun vaakunat, joka ilmentää heidän välistään sidettä. Alhaalla vasemmalla Gärtner -suvun puu, keskellä Harsdörfer'in kolmitorni ja oikealla Holzschuher'in puukenkä.

Georg (Jorg) Holzschuher (1.3.1453 - 23.10.1526) (4.8)
Walburga Gärtner (4.9)

Kugelhammer
(https://commons.wikimedia.org)

Ensimmäisen kerran Georg (Jorg) Holzschuher (4.8) on mainittu v. 1470 hänen matkattuaan 17-vuotiaana Pyhään Maahan ja Egyptiin. Kuului Nürnbergin raatiin 1484-1515. Avioitui 11.1.1476 Walburga Gärtner'in (4.9) kanssa. Tämä oli vanhempiensa puolelta aiemmin mainitusti Gärtner-Meichsner sukuja, lähtöisin Pettau'sta, Itävallan Steiermark'ista (nyk. Ptuj, Slovenia). Nämä olivat kauppiaita ja liikemiehiä, jotka tulivat Nürnberg'iin 1447 ja olivat sittemmin myös raatimiehiä. Walburgan isoisä Heinrich Meichsner (k. 21.1.1471) (8.152) hallitsi Röthenbach'issa Kugelhammer'in linnaa. Hänen toimestaan rakennettiin St Wolfgang'in kappeli Röthenbach'iin.

Georg oli liikemies ja harjoitti kaivostoimintaa Annaberg'issa. Ulrich Erkel'in kanssa omistamansa kauppahuone oli Nürnbergin suurimpia. Hän myi osuutensa Semler'in perheelle 10 000 floriinilla. Hänet mainitaan myös useissa maa- ja kiinteistökaupoissa Nürnbergissa.

Martin Holzschuher (k. 7.7.1467) (5.16)
Magdalene Löffelholz (k. 1460) (5.17)

http://portraits.hab.de/werk/10140/

Martin Holzschuher (5.16) oli syntynyt arviolta v. 1414. Hän oli raatimies Nürnbergissa vuodesta 1450. Toimi St. Catharinan luostarin hyväntekijänä, jossa hänen tyttärensä Helena on mainittu "klosterfrau". Avioitui 1439 Magdalene Löffelholz'in (k. 1460) (5.17) kanssa.
Martin Holzchuher haudattiin Nürnbergin Sebalduskircheen 1467. Kirkossa on edelleen nähtävissä jäljennös alkuperäisestä nk. Holzschuher-ikkunasta, suvun vaakunoita esittävästä lasimaalauksesta, jonka alkuperä ajoittui Martinin aikakauteen. Hän lienee viimeinen suorista esi-vanhemmistamme jonka tiedetään tulleen haudatuksi tähän kirkkoon.

Löffelholtz-suvun vaakuna
(https://de.wikipedia.org/wiki/
Patriziat_(N%C3%BCrnberg)

Magdalenen isä Hans Löffelholz (k.1454) (6.34) oli Nürnbergin raatimies v 1440 sukunsa ensimmäisenä. Tätä perinnettä jatkui suvussa aina vuoteen 1806 Nürnbergin kaupunkivaltion päättymiseen. Hän oli myöhemmin pappi ja haudattiin kartusiaaniluostariin Nürnbergissä v. 1454.
Suku tuli v. 1420 Nürnbergiin Hansin isän, Burkhard Löffelholz'in (k. 1434) (7.68) myötä Bamberg'ista. Sitä aiemmin sukua oli Hollfeld'in seudulla. Sukuhaaran vanhimpana tunnetaan Friedrich Löffelholz (9.272). Sikälikin vanhin, että hän kuoli 109 vuotiaana n. 1404 ja olisi siis syntynyt n. 1295. Saksan Kansallisarkistossa on säilytettävänä hänen evankeliumikirjansa, josta on pääteltävissä hänen elinvuotensa. Löffelholz -suvun lammasaiheinen vaakuna on nähtävissä m.m. St. Lorenz'in kirkon lasimaalauksissa Nürnbergissa.

Friedrich Holzschuher (k.1431) (6.32)
Margaretha Kress (k.1446) (6.33.)

http://portraits.hab.de/person/7125/

Margaretha Kress
http://portraits.hab.de/person/5067/

Kress -suvun vaakuna
Sebalduskirche Nürnberg
(http://www.dr-bernhard-peter.de/)

Friedrich Holzschuher'in (6.32) ja vaimonsa Margaretha Kress'in (6.33) syntymät arvioidaan 1390-luvun alkuun. He avioituivat 21.1.1413 Nürnbergissa ja saivat 11 lasta. Friedrich'ista tuli Nürnbergin raatimies v. 1422. Perhe asui Egidienstrasse'lla joka nykyisin on nimetty Thresienstrasse'ksi Nürnbergissa. Tiedot Friedrichin kuolinvuodestaan vaihtelevat 1430-1441. Hänet haudattiin Sebalduskircheen.

Margaretha Kress'in isä Conrad Kress von Kressenstein-Mayach (k. 21.1.1430) (7.66) oli myöskin Nürnbergissa raatimies 1371 sekä "Bürgermeister" 1418 ja isännöi m.m. Kraftshof'issa ja Maiach'issa. Äitinsä puolelta hän oli varakasta Haller von Hallerstein-sukua. Isoisä Ulrich Haller (k. 24.11.1422) (8.134) rahoitti m.m. keisaria ja jätti perinnöksi 100 000 guldenin omaisuuden. Vuoden 2013 Euroiksi muutettuna vastaisi ostovoimaltaan n. 11 miljoonaa (http://www.iisg.nl/hpw/calculate2.php).

Conrad Kress
http://portraits.hab.de/person/6546/

nk. Haller-fenster Sebalduskirche Nürnberg
Haller -vaakuna alhaalla oikealla
Kuvan polvistunut mies esittää Ulrich Haller'ia (k1358),
yllämainitun Ulrich Haller'in isä.
(http://www.dr-bernhard-peter.de/)

Karl Holzschuher (1332 - k. 2.6.1422) (7.64)

Cristein Pfinzing (7.65)

http://portraits.hab.de/werk/10126/

Karl Holzschuher (7.64) oli ilmeisen korkeassa asemassa Nürnbergin hallintohierarkiassa. Hänet mainitaan senaattoriksi 1383-1422 sekä "obrister Hauptmann". Myös "oberster Stadthauptmann" joka saattaisi viitata edelläolevaan. Nähtävästi kuitenkin Nürnbergissa ylintä valtaa käyttänyt hallintovirkamies.

Hänen aikanaan Nürnbergissa riehui rutto vuosina 1370-76 ja 1380-82. Ilmeisesti hänen ensimmäinen puolisonsa Felicitas von Ammernthal kuoli niinä aikoina. Avioliitto oli lapseton. Karl'in kerrotaan selvinneen rutosta ainoana Holzschuher'in perheessä. Suku jatkui uuden avioliiton myötä Cristein Pfinzing'in (7.65) kanssa 1.7.1391.
Cristein Pfinzing'in on arvioitu syntyneen 1370 ja oli siten miestään huomattavasti nuorempi. Pariskunta sai kuusi lasta ruttoepidemian jo laannuttua ja siten Holzschuhereiden jatkuvuus tuli turvatuksi.
Pfinzing -sukua on jäljitettävissä 1200-luvun alkupuolelle.

Karl Holzschuher on haudattu Nürnbergin Sebalduskircheen.

Pfinzing -vaakuna
(wikipedia)

Friedrich Holzschuher (k. 22.9.1357) (8.128)
Gerhaus (Gertrud) Pömer (k. 1362) (8.129)

Friedrich Holzschuher'in (8.128) on arvioitu syntyneen v. 1308. Hänet mainitaan 1332-1357 konsuliksi Nürnbergissa. 1340-1356 raatimies. Hän avioitui n. 1331 Gerhaus Pömer'in (8.129) kanssa. He asuivat Nürnbergin Langen Brücke'lla (nyk. Karlsbrücke).

Holzschuher epitafi, Sebalduskirche Nürnberg
http://www.dr-bernhard-peter.de/Heraldik/Galerien2/galerie1467.htm

Ylläolevassa Holzschuher-epitafissa Nürnbergin Sebalduskirchessa on kuvattu Friedrich Holzschuher'in perhe etualalla polvistuneina. Vasemman puoleisena Gerhaus Pömer edessään Pömer-suvun vaakuna. Tämän vieressä miehensä Friedrich Holzschuher. Toisella puolella poikansa Karl, edessään samoin Holzschuher-vaakuna sekä vieressään oikealla puolella puolisonsa Cristein'in ja sukunsa Pfinzing-Geuschmid -vaakuna. Epitafin alareunassa rivi vaakunoita Holzschuher vaakunoiden väleissä oikealta alkaen: Kress, Rummel, Groland ja Haller.

Seifried Holzschuher (k.25.3.1354) (9.256 / 10.530)
Anna Coler (k. n. 1306-1307) (10.531)
Elisabeth Weigel (2.10.1365) (9.257)

http://portraits.hab.de/werk/10011/

Seifried Holzschuher (9.256 / 10.530) syntyi arviolta 1275-1280. Hän oli raatimies Nürnbergissa 1342-1353. Ensimmäinen avioliittonsa Anna Coler'in (10.531) kanssa oli lyhyt. Anna kuoli pian tyttärensä Adelheid Holzschuher'in (9.265) syntymän jälkeen n. 1306.
Seifried avioitui uudelleen n. 1307 Elisabeth Weigel'in (k 2.10.1365) (9.257) kanssa, josta avioliitosta oli viisi lasta, mukaanlukien aiemmin esille tuotu Friedrich Holzschuher (8.128).

Huomionarvoista on se, että sisarukset Adelheid (9.256) ja Friedrich (8.128) ovat molemmat suorassa esivanhempiemme linjassa. Heidän jälkeläisistään keskenään avioituivat aiemmin mainitut Friedrich Holzschuher (6.32) ja Margareta Kress (6.33):
Adelheidin puoliso oli Cunrad Kress (k.1357) (9.264), aeimmin mainitun Conrad Kress'in (7.66) isoisä.

Coler-vaakuna
Frauenkirche Nürnberg
http://www.dr-bernhard-peter.de/
Heraldik/Galerien2/galerie1461.htm

Coler-sukua tunnetaan Nürnbergin seuduilla ainakin jo 1200-luvun alkupuolella. Annan isoisä Bertold Koler (12.2.124) haudattiin v. 1257 Nürnbergin Fransiskaaniluostariin. Anna Coler'in (10.531) äidin, Gertraud Pfinzing'in (11.1.063) suku on tullutkin jo mainituksi pari sukupolvea aiemmin. Kun vielä havaitaan Annan äidin äitinsä Geuda Holzschuher'in (11.1.041 / 12.2.147) kautta palauttavan meidät jälleen takaisin Holzschuher -sukulinjaan, voitaneen viimeistään luovuttaa epätoivoinen yritys hahmottaa mielessämme näitä risteileviä ja polveilevia kytkentöjä.

H-D Lemmel on esittänyt Weigel - suvun mahdollisia periytymisiä ja vertaillut eri tutkimuksia sivustollaan. Suku on mahdollisesti ollut läheisissä liikesuhteissa Holzschuhereiden kanssa. Elisabeth'in veli Konrad Weigel nuorempi oli naimisissa hänen miehensä Seifried'in sisaren, Gerhaus Holzschuher'in kanssa.

Seifried Holzschuher (9.256 / 10.530) haudattiin Ebrach'in luostariin v. 1354 kuten myös vaimonsa Elisabeth Weigel (9.257) reilut kymmenen vuotta myöhemmin 1365.

Friedrich Holzschuher (k. 20.3.1339) (10.512)
Jutta Stromer (k. ennen 1308) (10.513)

Friedrich Holzschuher (10.512) mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1270. Hän kuului Nürnbergin raatimiehiin vuodesta 1291 ja 1309 mainitaan "Oberster Stadt-Hauptmann". Toimi lahjoittajana ja hyväntekijänä Nürnbergin Sebalduskirchessa sekä Ebrach'in luostarissa. Hän erosi virkatehtävistään vuonna 1311 ja asettui Ebrach'in sisterssiläisluostariin. Luostarin apotti lahjoitti v. 1315 hänelle sekä pojilleen Seifrid'ille ja Heinrich'ille elinikäisen oikeuden asuinrakennukseen luostarin alueella palkkiona tekemistään lahjoituksista luostarin hyväksi. Friedrich oli oikeutettu m.m. saamaan elinikäisesti vuotuiset viinitarpeensa läheiseltä Elger'in tilalta. Samoin hänen poikansa, mikäli päättävät asettua asumaan Ebrach'iin. Vaikuttaa hyvältä sopimukselta...
Hänet myös haudattiin luostariin v. 1339.

Ebrach'in luostari
Wikimedia Commons

Avioliitto puolisonsa Jutta Stromer'in (10.513) kanssa on arvioitu vuoteen 1275. Niihin aikoihin syntyi esikoinen Heinrich Holzschuher (11.1086) , edellä mainitun Seifried Holzschuher'in (9.256 / 10.530) vanhempi veli. Näin siis sukupuumme jatkuu haarautuen kuuden lapsen sisarusparvesta.

Stromer vaakuna
Wikimedia Commons

Esler vaakuna
Wikimedia commons

Stromer-sukua tunnetaan 1100-luvun loppupuolelta:"Reichs-Forst- und Jägermeister" Sebald Stromer (14.8.212) sekä ritari Kammerstein Schwabach'ista, Gerhard von Reichenbach (13.14.104).Jutta Stromer'in äidin puoleinen Esler-suku on johdettavissa Bamberg'iin. H-D Lemmel'in esityksessä on selvitetty yhteyttä tietyin varauksi Esler-Dietinhof'in kautta 600-luvun Langobardien kuninkaaseen Rothar'iin (31.1.076.887.552).

Tämä viimeksi mainittu Friedrich Holzschuher (10.512) palauttaa meidät takaisin aiempaan tekstiini "Nöding-Holzschuher sukulinja" ,jossa tulivat jo esiin hänen vanhempansa Heinrich (II) Holzschuher (11.1.024/12.2.082) ja Elisabeth Gründlach (11.1.025/12.2.083) sekä Holzschuher -suvun varhaisimmat vaiheet.

Näitä moninkertaisesti polveilevien sukuhaarojen hahmottamista saattaa helpottaa jälkeläiskaavio Geneanet-sivustollani - sikäli kuin lukijaa aihe niin syvällisesti kiinnostaa. Ehkä kuitenkin merkittävämpää on se havainto, miten tietyt suvut ovat moninkertaisesti avioliittojen sitein toisiinsa kytkeytyneet. Näistä kenties merkittävin on Holzschuher'ien ja Pfinzing'ien kietoutuminen, jota havainnollistaa Berthold Pfinzing'in jälkeläiskaavio. Näiden risteävyyksien seurauksia jälkipolvissa voidaan tarkastella Heinrich (II) Holzschuher'in ja Elisabeth Gründlach'in kautta, miten 12 sukupolven aikana päädymme Dorotea Holzschuher-Nöding'iin seitsemää eri jälkeläislinjaa pitkin. Avioliittoja oli tietenkin helpompi järjestellä jo "hyväksi" havaitun suvun kanssa. Taloudellisten etujen turvaamisesta näissä patriisien naimakaupoissa on ollut suuresti kyse - aivan kuten kotoisten talonpoikiemmekin tapauksissa. Unohtamatta säädyn ja sosiaalisen statuksen asettamia vaateita. Avioliitto oli siis liitto paitsi nuoren parin, myös suuressa määrin heidän sukujensa välillä.

Lähteitä ja linkkejä

Sivut