Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äijälä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äijälä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Wesilaxius

Kuluneen syksyn aikana olen perannut blogissani Goden sukulinjaamme kytkeytyviä haaroja. Tällä kertaa käsittelyssä on Vesilahdella vaikuttanut Eric Hansson Goden (1661-1745) puolison, Katariina Kristofferintyttären (k.jälk. 1724) pappissuku Wesilaxius, jonka kantaisänä voidaan pitää Jaakko Matinpoikaa, eli Jacobus Matthiae Wesilaxiusta (s. ennen 1565 - k.1626). Hänet tunnetaan Vesilahdella kappalaisena jo 1585, jolloin hänestä tuli myös Vesilahden Kirkonkylän Tapolan tilan omistaja.

Hänen suku- ja perhetaustastaan tiedämme kohtuullisella varmuudella välillisesti sisarensa Barbron, jonka perinnönjakoasiakirjan Jacobus Wesilaxius on allekirjoittanut 26.2.1598. Hänestä tuli tuossa yhteydessä sisarentyttären, Brita Larsintyttären holhooja ja perintöomaisuuden haltija, joka käsitti äitinsä irtaimen omaisuuden. Britan puoliso Reko oli ottanut Turun kämnerioikeudessa v.1642 esille tämän omaisuuden hallintakysymyksen.
Omaisuutta Jacobus kerrytti ahkeraan muutoinkin, kuten monilla kirkonpalvelijoilla oli tuohon aikaan tapana. Hän liitti Tapolaan puolet Hussun tilasta, joka lähes tuplasi tilan 5 1/2 äyrin suuruiseksi. Myöhempien liitosten myötä Tapolasta kasvoi Vesilahden kirkonkylän suurin talo. Lisäksi hän hankki Kipparin autiotilan, joka sittemmin siirtyi poikansa Yrjö Jaakonpojan haltuun. Kipparin entinen isäntä havitteli tilaansa takaisin antamalla Jacobuksella kaksi härkää, mutta ryöstikin ne katumapäälle tultuaan takaisin. Oikeuteenhan siitäkin jouduttiin ja härkävarkaudesta tuli sakkoja. Jacobus katsottiin lailliseksi omistajaksi Kippariin mutta härät hän menetti valtiolle. Osaa tiluksia hoitivat lampuodit m.m. Kostialassa ja aluksi myös Kipparissa. Hän käytti autioituneiden tilojen niittyjä omavaltaisesti hyväkseen, mutta joutui sitten lainvoimalla palauttamaan omistajilleen.
Tapolan vaurautta kuvaa myös vuonna 1600 lueteltu karjavarallisuus: 4 härkää, sonneja ja mulleja yhteensä 5, lehmiä 14, vasikoita 6, kuttuja 4, lampaita 30 ja sikoja 5. Vuonna 1602 tilan rakennukset tuhoutuivat tulipalossa, samoin osa karjaa ja kaikki karjan rehu. Tapola sai tämän johdosta verohelpotuksia selvitäkseen vahingosta. Tila kuitenkin toipui ja Tapolasta tuli Jacobuksen jo kuoltua ratsutila vuonna 1634, jolloin tilaa hoiti poikansa Christianus.

Vasemmassa yläkulmassa Laukon kartano, oikeassa reunassa Lempäälän kirkko, keskellä Vesilahden kirkko. (vanhakartta.fi)

Jacobus Wesilaxius oli allekirjoittajana Uppsalan kokouksen päätöksessä v. 1593, jolla vahvistettiin luterilaisen uskon asema Ruotsin kuningaskunnassa aiemman katolisen kirkon valta-aseman sijaan. Hänet nimitettiin Vesilahden kirkkoherraksi v. 1612, jolloin hän siirtyi Tapolasta asumaan vaimonsa Malinin (Magdalena) kanssa kirkonkylän pappilaa. Kirkkoherra ravitsi sunnuntaisaarnan jälkeen kirkkokansaa myös maallisemmin myymällä pappilasta olutta. Tämä luonnollisesti lihotti kirkkoherran kassaa mutta aiheutti myös levotonta elämää. V. 1623 selviteltiin kirkonkylällä syntyneen, kuolemaan johtaneen tappelun seuraksia jonka sanottiin syntyneen herra Jaakon oluen vaikutuksesta. Kirkkoherra joutui omaisuuskiistaan samaisena vuonna talvikäräjillä narvalaisen Pekka Markunpojan kanssa, joka vaati kirkkoherralta takaisin joitain omistamiaan tavaroita. Kirkkoherralta vaadittiin puhdistusvalaa tai muussa tapauksessa korvaamaan vaadittu omaisuus. Monien käräjöintiaiheiden jatkeena oli Tallisen isännän korvausvaade Malin-rouvan tapettua tämän sian. Jacobus toimi kirkkoherrana kuolemaansa asti 1626. (Hänen seuraajansa virassa oli Josef Mikaelis Wallenius (s.1596 - k. 1643), vaimoni suora esivanhempi 12 sukupolven takaa. Tämä Naantalista lähtenyt pappissuku vaikutti pitkään Ylä-Satakunnassa)

Kipparin isännäksi ryhtynyt Yrjö Jaakonpoika mainitaan tunnetussa  Antti Lieroisen  noitakäräjätapauksessa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kysessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen.

 Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k. 1674) toimi Vesilahden kappalaisena yli neljän vuosikymmenen ajan 1628-1674 sekä isännöi Tapolan ratsutilaa 1635-1668 ollen siltäosin vapautettu veroista. Hän joutui kuitenkin ainakin kahdesti hakemaan oikaisua virheellisesti perittyyn veroon. Hän matkasi v. 1639 Turkuu kreivi Pietari Brahen luo esittämään valituksensa yhdessä Anian Heikkilän isännän kanssa, jota vaivasivat samanlaiset murheet.
Christianus Jacobilla ja Elina Hannuntyttärellä (k. ennen 1669) oli avioliitostaan (1635) neljä poikaa. Tapolan isännyys olisi normaalissa järjestyksessä siirtynyt esikoiselle, Jaakko Kristianinpojalle (s, 1635 - k. jälkeen 1675). Isänsä katsoi kuitenkin Jaakon kykenemättömäksi sen paremmin tilanpitoon kuin opintoihin. Jaakko asui Tapolassa puolisonsa Saran kanssa ja heillä ilmeisesti oli v. 1656 jälkeen syntynyt poika Abraham Jaakonpoika.
Yksi pojista oli myös Abraham, siis Abraham Kristianinpoika (s. jälkeen 1635 - k. jälkeen 1674). Hänet tiedetään Kirkkonummen käräjiltä v. 1674, jossa hänet todettiin Maria Tuomaantyttären Porkkalanniemeltä aviottoman lapsen isäksi. Hän saattaa olla se henkilö, joka on kirjattu v. 1655 ylioppilaaksi Turussa nimellä Abraham Jakobsson Wesilaxius - siis virheellisesti isoisänsä patronyymillä. Kenties toiminut jonkin aikaa Vesilahden seurakunnassa.
Kaksi pojista on mainittu Turun akatemian opiskelijoina samaan aikaan v. 1657: Christophorus Christiani ja Gabriel Christierni. Jälkimmäisestä tiedetään sittemmin ainoastaan vuodelta 1671, jolloin veljensä Christophorus valittaa riitaisasta ja juopottelevasta veljestään, joka lisäksi syytti hänen vaimoaan varkaaksi ja vaati tätä rangaistavaksi.

 Christophorus Christian Wesilaxius (s. n. 1640 - k.1703) jatkoi veljessarjasta Tapolan isännyyttä Akatemian opintojensa jälkeen v. 1668. Hän toimi isänsä apulaispappina v. 1670, mahdollisesti Tottijärven pitäjänapulaisena ja isän kuoltua kappalaisena vuodesta 1674.
Ollessaan Akatemiasta joululomalla v. 1662 hän - liekö jouluoluesta riehaantuneena - joutui kirkonmäellä tappeluun joulunjälkeisenä sunnuntaina saatellessaan morsianta kirkosta. Majuri Kristian von Wedell oli kärhämän toinen osapuoli, joka ainakin Christophoruksen mukaan oli käynyt ensiksi häneen käsiksi.  Tätä sitten käräjillä selviteltiin. Kirkkoherra Martin Stenius syytti kappalaistaan juorujen levittämisestä, jota Christophorus sitten nöyrästi pyysi anteeksi syyttäen pilanteostaan humalatilaa ja lupasi parantaa tapansa. Hän oli tullut pilailleeksi erään Kirsti Tuomaantyttären suhteesta "harmaapäähän", joka tulkittiin tarkoittavan itse kirkkoherra Steniusta. Kappalainen asettui kiltisti ruotuun sanoen ettei tiennyt kirkkoherrasta muuta kuin kaikkea hyvää ja kunniallista. (Martin Stenius (s.1610 - k.1693) on myös suora esivanhempani, jonka jälkipolvet liittyvät Gode-sukuumme Wesilaxiusten tavoin avioliiton kautta; Steen-Essbjörn-Gode.)
Juorut sinkoilivat toiseenkin suuntaan, kun kahta naista sakotettiin käräjillä v. 1686 juoruiltuaan perättömiä kappalaisesta. Viinan- ja oluentuotantoperinteet jatkuivat Tapolassa: lempääläläinen kupariseppä valmisti kappalaiselle uuden viinapannun v. 1677.
Katovuodet koettelivat erotuksetta Tapolaa ja kappalaista siinä kuin mökin akkaa. Viinapannuunkaan ei tainnut riittää enää tiputeltavaa entiseen malliin sadontulon köyhdyttyä. Turkulaisen kauppiaan, Kristian Gertin saatavia perittiin ulosoton kautta. Ison vihan ajan rasitukset lisäsivät kurjuutta niin että Christophoruksen sanottiin kuolleen suuressä köyhyydessä nälkään. Hän oli tuolloin n, 60-vuotias. Tapola autioitui useamman vuoden ajaksi ja uusi omistajasuku jatkoi tilan hallintaa Wesilaxiuksen isännöityä tilaa 117 vuoden ajan.

Christophorus Christiani Wesilaxius oli avioitunut Saaran kanssa ennen vuotta 1670. Heidän lapsiaan tunnetaan neljä:

1. Abraham Kristoffersson Wasserman (k.1728)
Kirkkoherra v. 1705 Inkerinmaalla Tuuterissa. Avioitui samana vuonna Anna Elisabet Bangen (k. jälk. 1707) kanssa. Opiskeli Turun katedraalikoulussa, jonka jälkeen oli kotiopettajana Vehkalahdella kruununvouti Matias Posen perheessä. V. 1698 käytiin käräjiä Abrahamin ja voudin puolison, Martta Pihlrothin välisistä suhteista. Katuvainen vaimo pyysi todistuksessaan anteeksi säädytöntä tekoaan, jonka katsoi johtuneen kotiopettajan häneen langettamasta taiasta.
Oli venäläisten sotavankina Vologdassa ja Ustjugissa vuoteen 1721, jolloin palasi hoitamaan kirkkoherran virkaansa.

2. Isak Kirstofferinpoika, mainitaan Vesilahdella vuosina 1668-1694.

3. Helena Kristofferintytär Wesilaxia (k. n. 1731)
Puoliso Johan Gabrielinpoika Stenius (1672-1640), Vesilahden kappalainen appensa jälkeen 1702. Vesilahden Hovin ratsutilallinen. E.m. kirkkoherra Martin Steniuksen pojan poika.

 4. Katariina Kristofferintytär Wesilaxia (s. ennen 1670 - k. jälk 1724)
Avioitui n. 1690 Erik Hansson Goden (s. 1661- k. 1745) kanssa. Sukuhaaramme esiäiti Wesilaxius-suvussa. Vesilahden Järvenrannan Tanskan rusthollin emäntä. Hoiti tilaa miehensä 18 vuotisen sotavankeuden ajan. Tästä sukuhaarastamme luettavissa tarkemmin aiemmin julkaistussa blogiartikkelissani "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa".

Vesilahden kirkon kivisakaristo, toimi aiemmin Laukon suvun
hautakappelina (Wikimedia)


Tässä mainittujen vesilahtelaisten kirkonmiesten lisäksi sukuhistoriastamme tunnetaan pitäjänapulainen Johan Jakobi Aurelius v. 1708 (e.m. Katariinan miniän isä), Hänen suvustaan olen kirjoittanut artikkelin "Gode-Aurelius" aiemmin tässä blogissa.
Aivan nuhteeton ei ollut Aureliuskaan. 1600-luvun ylä-satakuntalaisista seurakunnan paimenista välittyvä kuva ei ole kovin ylevä. Heidän yhteiskunnallinen asemansa oli heikko. Taloudellisesti he olivat monesti riippuvaisia seurakuntalaistensa vauraudesta ja viljelivät pappilan peltoja kuten kuka tahansa talonpoika - sillä erotuksella että olivat vapautetut veroista. Omaa asemaansa ja arvovaltaansa sekä ylemmyyttään suhteessa talonpoikiin he pyrkivät korostamaan ja käyttämään useasti häikäilemättä hyväkseen, kuten edellä olevista kertomuksista ilmenee.  Akatemian sivistävä vaikutus ei vielä kantanut hedelmää koulutusjärjestelmän kehittymättömyyden vuoksi. Kirkon oma valvonta- ja kurinpitovalta ei aina ylettänyt näille etäisille asuinsijoille. Tilanne alkoi muuttua vasta 1700-luvun puolella.
Johan Jacobi Wesilaxius ilmeisesti ponnisti vauraasta kauppiassuvusta katedraalikouluun ja edelleen kappalaiseksi ja kirkkoherran virkaan ja oli näin kykenevä hankkimaan ja kasvattamaan perheensä taloudellista asemaa Tapolan vaurastuvan maatilan hallitsijana. Huomattavaa on että hän oli Tapolan ja Kipparin ostettuaan vasta nuorehko kappalainen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman jo hankittua varallisuutta - esim. kauppahuoneesta karttunutta.

Veli-Pekka Toropaisen tutkimukset 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista sekä porvariston keskinäisistä verkostoista, joita on julkaistu m.m. Genoksessa, antavat vahvan viitteen, jonka mukaan kantaisä Jacobus Matthiae Wesilaxius olisi sukujuuriltaan turkulaisen Äijälän kauppahuoneen jälkeläinen ja Matts Äijälän poika.

Tästä varhaisimmasta Äijälä-Wesilaxius suvusta saadaan seuraavanlainen, osin varmentamaton sukutaulu:

1. Matts Äijälä
Hallitsi turkulaista Äijälän kauppahuonetta 1500-luvun puolivälin jälkeen. Omisti Äijälä-nimisen
Turku v. 1639. Alhaalla Aurajoki, Hämeenkatu punaisella
viivalla, välissä Tuomiokirkko
talon Turun Hämeenkadulla.
Toropaisen kuvauksesta lainattuna:
" .... talolla oli kaksi nimeä, Äijälä ja Hirvelä. Talossa oli iso kivirakennus, josta viisi holvattua huonetta kuului Äijälään ja viisi Hirvelään. Alla oli neljä holvattua kellaria, joissa oli kuusi huonetilaa. Piha oli rakennettu umpeen puurakennuksilla. Äijälän taloja oli Turussa kaksi, toinen Luostarikorttelissa ja toinen Hämeenkadulla. Suku oli jakautunut molempiin taloihin ja naisleskien uudet miehet olivat ottaneet käyttöönsä nimen."
(Linkki Matts Äijälän jälkipolviluettelooni Geneanetissä)

1.1. Jacobus Matthia Wesilaxius (s. ennen 1565 - k. 1626)
Vesilahden kappalainen 1585, kirkkoherra 1612-1626.
Puoliso Malin (Magdalena)

1.1.1 Christianus Jacobi Wesilaxius (s. ennen 1608 - k.1674)
Vesilahden kappalainen 1628-1674. Vesilahden Tapolan ratsutilallinen 1635-1668.
Puoliso 1635 Elina Hannuntytär (k. ennen 1669)

1.1.2 Yrjö Jaakonpoika Kippari (k. jälkeen 1649)
Vesilahden Kostialan Kipparin isäntä 1624-1649. Siltavouti
Puoliso Brita Filipsdotter.
Poika Juho Yrjönpoika Kipparin isäntä 1651-1661.

1.1.3 Henricus Jacobi Wijckman (s. ennen 1610 - k. 1658)
Tämä sukulaisuussuhden perustuu olettamukseen Ossian Mestertonin lainlukijoista laatimassaan henkilöluettelossa (http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm):
"Nähtävästi se Henrik Jaakonpoika Wesilaxius, joka 1631 todistaa Turussa oikeaksi erään asiakirjan (VA: 7878: 112) ja siinä tapauksessa ilmeisesti Vesilahden kirkkoherran Jacobus Matthiaen poika, vrt. Arajärvi, Vesilahden historia, ss. 449-454"
Turun hovioikeuden pöytäkirjuri 1635-38, Etelä-Suomen alilaamanni 1638 (valtak. 17. 9.)-1658. Porin kreivikunnan alilaamanni 1651-58.

1.1.4 Abrahamus Jacobi (k. 1669)
Ikaalisten kappalainen 1631 ja kirkkoherra 1641. Omisti Hämeenkyrön Osaran 1648-1669.
Puoliso Anna Henrikintytär

1.1.4.1 Abraham Abrahamus Ikalensis (k.1675)
Ikaalisten kirkkoherra ja Osaran isäntä isänsä kuoleman jälkeen 1669.

1.1.5 Sofia Jaakontytär Wesilaxia
puoliso Henricus Johannis Lilius (Rainenius) (s. 1590 - k. 1657) Teiskon kappalainen 1629 ja Längelmäen kirkkoherra 1647.

1.1.5.1 Johannes Henrikinpoika Lilius (k. 17.5.1663)
Längelmäen kirkkoherra 1658.

1.1.5.2 Anders Henrikinpoika Rainenius/Lilius (k.1682)

1.1.5.3 Gustaf Henrikinpoika Lilius (k.1706)
Messukylän kappalainen 1679 ja kirkkoherra 1690. Laajan Liliuksen sukukunnan kantaisä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Lilius_(suku))

1.1.5.4 Lisbeta Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.5 Kirstin Henrikintytär Rainenius/Lilius
Puoliso Henricus Josephi Gummerus (k.1682), Oriveden kirkkoherra

1.1.5.6 Beata Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.1.5.7 Elin Henrikintytär Rainenius/Lilius

1.2.Barbro Mattsdotter Äijälä (k.1593)
Syntyi Turussa Äijälän suvun Hämeenkadun talossa.
1. puoliso Lasse Henriksson Äijälä.
2. puoliso Mickel Nilsson Styrman-Äijälä. 2 pso Brita Sigfridsdotter

1.2.1 Brita Larsdotter
Puoliso Grels Wävare

1.2.1.1 Anna Grelsdotter
Puoliso Matts Smed

1.2.2 Simon Larsson
Asui Ruotsissa

1.2.3 Bertil Äijälä
Nimeltä tuntemattoman puoliso 2. aviossa Staffan Påvalssonin kanssa.

1.3.Anna Mattsdotter Äijälä
1. puoliso Jöran Äijälä
2. puoliso Jöran Thomasson Äijälä. Hänen 2. pso Margareta Andersdotter.

1.3.1 David Jöransson Äijälä
Lähteitä ja linkkejä:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , ,

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa II

Pappi, lukkari, talonpoika... vaan kuppari taitaa puuttua. Rikkaita, rakkaita, köyhiä ja kerjäläisiäkin löytyy - ja onpa se varaskin jo löytynyt, tosin ei tässä käsiteltävistä Stenberg lukkareiden esivanhemmista.

Edellisessä Stenberg-esivanhempia käsitelleessä tekstissä lähdettiin seuraamaan polkua taaksepäin lukkarinrouva Elina Juhontytär Mäkelästä (1676-n.1728) joka nai v. 1712 Karkun uuden lukkarin Juho Juhonpojan (1680-1738) . Tällä kertaa jatketaan toisesta lukkarinrouvasta, Kaisa Jaakontyttärestä (1742-1801) ja edetään Kokemäenjokea alavirtaan, pääosin pohjoisrannan puolella.

Karkun Väkinen,  Tyrvään Äijälä, Ritala ja Kokki

Kaisa oli syntyjään Karkun Jassalan kylästä, Väkisen Sepältä. Hän avioitui 14.10.1764 viereisen Luonsin eli Mäenkylän lukkarilan Gabriel Juhonpoika Stenbergin (1744-1800) kanssa. Naimakaupoista neuvoteltaessa oli varmastikin jo tiedossa että Gabriel jatkaisi lukkariperinnettä isänsä Juho Matinpoika Stenbergin  (1707-n.1773) jälkeen. Tämä puolestaan oli aikanaan tullut lukkarilaan vävyksi naituaan Kaarina Juhontyttären (1717-1784), silloisen lukkarin Juho Juhonpojan ja Elina Juhontyttären tyttären.

Gabrielin ja Kaisan vihkimerkintä - Karkun srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8681398
Lukkari Stenbergien perhettä Karkun Mäenkylässä - SAY 1760-1779 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=521570
Kaisa Jaakontytär eli n 60 -vuotiaaksi, joista viimeiset 15 vuotta sokeutuneena. Hän synnytti kuusi lasta. Heistä vanhin, Jaakko jatkoi viimeisenä Stenbergien lukkariperinnettä 1800-1805.
Isänsä Jaakko Heikinpoika (1715-1776) tuli Tyrvään Vihattulan kylän Äijälästä vävyisännäksi Karkun Väkiselle v 1741. Vaikka olikin toisesta pitäjästä niin käytännössä kuitenkin naapurikylältä, koska Karkun ja Tyrvään välinen pitäjänraja kulki niillä tienoin kylien välimailla. Syntynyt hän oli kuitenkin hivenen etäämpänä Tyrvään Ritalassa (Riddarla), jossa isä Heikki Heikinpoika oli ollut renkinä avioituessaan v 1707 leskirouva Margareetta Jaakontyttären kanssa. Mahdollisesti sama Henrik joka esiintyy Ritalassa v. 1703 merkinnällä "afskedad dragon" eli palveluksesta eronnut sotilas. Margaretan ensimmäinen mies, Ritalan ratsutilan ratsumies Antti Jaakonpoika oli kuollut  v.1705 todennäköisesti Suuren Pohjan Sodan melskeessä. Ritalan tila oli Pacchaleniuksen suvun omistuksessa ja Heikki toimi vuodesta 1709 lampuotina (vuokraviljelijänä) uuden isännän, Arvid Tollet'in tuloon asti 1723. Tuolloin Heikki ja Margareetta ottivat Tyrvään Vihattulan Äijälän autiosta viljelykseensä. Heikki kuoli kohta tämän jälkeen 1725 ja isännyyttä jatkoivat hänen poikansa Antti Heikinpoika sekä tämän sisaren jälkeläiset vielä ainakin 1900-luvun alkuun. Äijälän isännyys meni vanhimmalle pojalle tavan mukaan ja niin Jaakko haki vävyisännän paikan Väkiseltä avioitumalla talon tyttären, Maria Heikintyttären (1720-1781) kanssa.

Maria Heikintyttären perhe oli tullut Karkun Väkiselle n. 1720. Isänsä Heikki Antinpoika (1688-1743) jatkoi siellä kyläsepän ammattiaan, jota oli harjoittanut jo kotipitäjässään Tyrväällä Vinkkilän kylässä. Heikki oli kotoisin Kokin talosta, isäntä Antti Juhonpojan (1666- ennen 1730) ja Sofia Tuomaantyttären (1669-1709) esikoispoika. Vävyksikin häntä Kokilla tituleerataan vaikkakaan vaimo Sofian patronyymin mukaista Tuomasta ei Kokin asujaimistosta löydy. Kokin isännäksi hän kuitenkin ryhtyi avioituimisensa jälkeen. Miksi sitten esikoispoika Heikki ei tavan mukaan jatkanut Kokin isännyyttä vaan ryhtyi sepäksi ? Kokin isäntäsuku vaihtui 1725 Heikin jo ollessa Väkisellä isäntänä. Isä Antilla oli jälkeläisiä peräti 11 kappaletta kahden vaimon kanssa. Nai hän vielä kolmannenkin 52 vuotiaana mutta tuosta aviosta ei siunaantunut jälkikasvua. Ensimmäinen vaimo ja Heikin äiti, jo mainittu Sofia Tuomaantytär oli menehtynyt 40-vuotiaana synnytykseen kuten myös Johannekseksi hätäkastettu Heikin pikkuveli.

Huittisten Raija

22-vuotias Tyrvään Vinkkilän kyläseppä Heikki Antinpoika otti ja nai v. 1710 Tyrvään Pohjalan ratsutilan jo edesmenneen isännän, kenttävääpeli Simon Raijan (n.1651-1698) 19 vuotiaan tyttären, Anna Simonintyttären (1691-1763). Pohjalaa isännöi tuolloin Annan äidin, Katariina Erkintytär Pentzelstiernan (1661-1718) uusi puoliso, ruotsalaissyntyinen Sven Fontelius. Isä Simon oli kuollut jo samana vuonna kun perhe oli tullut Pohjalaan 1698 Tyrvään Järvenpäästä Päläseltä. Siellä he olivat olleet ainkin jo vuonna 1688 jolloin SAY mainitsee ainoastaan kenttävääpelin vaimon Katariinan. Lieneekö isäntä ollut ammattinsa velvoittamissa matkatöissä eikä siten tullut kirjatuksi henkikirjoihin. 1693 rippikirjalla hänetkin kyllä näkee muun perheen mukana. V. 1695 SAY Päläseltä mainitsee että kenttävääpeli on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa palveluksessa ja sen vuoksi vapautettu jostakin veroluonteisesta maksusta (kiitos FB:n Harrastuksena sukututkimus -ryhmän käännösavusta). Tuohon aikaan valtakuntaa hallitsi Kaarle XI.
Ote rippikirjasta Tyrvään Järvenpään Päläseltä 1693
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8475732
1700-l karoliinisotilas
By Museum picture. Paintter unknown
[Public domain], via Wikimedia Commons






















Simon kuului siten Karoliiniarmeijaan, joksi tuonaikaista Ruotsin armeijaa nimitettiin. Kaarle XI uudisti armeijan organisointia ja koulutusta. Yhtenäiset siniset asepuvut määrättiin ohjesäännössä. Perustettiin ruotujakolaitos hallinnoimaan organisaatiota ja sotilaille määrättiin kirjattavaksi ristimä- ja isännimen lisäksi ns liikanimi. Tämä siksi että sukunimiä ei tuolloin juuri tunnettu muutoin kuin virkamiesten, aateliston jne piireissä. Näin myös Simon kirjattiin ruotunsa rulliin, puettiin asianmukaiseen asepukuun ja nimettiin.
On hyvin oletettavaa että Simon Raija oli kotoisin Huittisten Raijalan kylästä - mahdollisesti Laurilan ratsutilan poikia. Simonin alkuperästä on käyty keskustelu mm SukuForum palstalla. Henrik Impola tuo esille vakuuttavat perustelut sille, että Simon olisi Laurilan isännän (1626-1642) Tuomas Tuomaanpojan pojan, Yrjö Tuomaanpojan (k.1698) poika. Tämä Yrjö Tuomaanpoika on ollut myös sotilas ja käyttänyt Raija -nimeä. Simon Raijan tyttären, Annan ristiäisvieraiden joukossa v. 1691 mainitaan kenttävääpeli Jöran Raija.  Kuolinmerkinnässään 18.9.1698 hänet mainitaan vanhaksi kenttävääpeliksi.
Simon oli kuollut vain paria viikkoa aiemmin 47-vuotiaana 4.9.1698. Heidän kuolemaansa on saattanut edesauttaa 1695-1697 vallinnut poikkeuksellisen voimakas nälänhätä ja sitä seuranneet tautiepidemiat. Suuret kuolonvuodet, kuten niitä on kutsuttu, vaivasivat koko Pohjois- Eurooppaa toistuvista katovuosista johtuen. Tautien leviämistä edesauttoi nälän heikentämän kansan vaellus ruoan ja toimeentulon perässä pitäjästä ja talosta toiseen.
Heikki Rantatupa, Historialliset kartat http://www.vanhakartta.fi/
Jonas Strengin kartat v 1646 Huittisten Raijalan kylä (kuvalinkistä isompi kartta)

Pentzelstierna

Simon Raijan ja Katariina Erkintyttären häitä vietettiin v.1681 Huittisten pappilassa. Tuolloin Simon oli vielä kersantti. Katariina Erkintytär Pentzelstierna asui Huittisten pappilassa äitinsä sisaren, lääninrovasti Andreas Keckoniuksen lesken Katariina Gjös'in luona. Avioliiton sakramentit lienee lukenut Katariinan serkku, kirkkoherra Johan Keckonius.
Komean sukunimensä morsian oli perinyt isältään Erik Jöransson Pentzelstiernalta (tai Penselstjerna, k.1694. Esiintyy myös patronyymilla Jacobsson.). Oliko Erik huumorimiehiä tekaistessaan itselleen näin ylevältä kalskahtavan nimen? Tämän "pensselitähden" tiedetään joissain yhteyksissä myös mainitun taidemaalariksi. Ehkä hän piti itseään peräti tähtimaalarina, vai olisiko kuvannut maalauksissaan tähtitaivaita? Yhtään säilynyttä teosta ei taideta tuntea... Vai oliko taustalla kuitenkin vakavammin otettava syntyhistoria? Emämaassa Ruotsin puolella vaikutti Benzelstierna- suku mutta nähtävästi hiukan Erikimme jälkeen. Mitään yhteyttä tähän sittemmin aateloituun sukuun ei ole osoitettu.
Erik Jöransson Penzelstierna toimi Kokemäellä Vuolteen kartanon tilanhoitajana. Kaisa Kyläkoski mainitsee blogissaan Sukututkijan loppuvuosi Erikin toimista 1655-1656 seuraavan tapahtuman:
...Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.
 Tuomion täytäntöönpanosta ei ole tietoa. Myöhemmin hän on toiminut Kokemäen pitäjänkirjurina 1690- luvun alussa, joten kirjoituskättä ei ilmeisesti ainakaan katkaistu. Kyläkosken mukaan Erik Pentzelstierna on Kokemäen tapahtumien jälkeen vaikuttanut Perniössä 1659. Hän on ollut ehdolla kirkonisännäksi, mutta jäi valitsematta koska asui liian kaukana kirkosta ja oli liiaksi matkoilla hoitaakseen virkaansa kunnialla. Erikin ja perheensä Perniön vaiheista kertoo myös teos "Perniön pitäjä" jonka mukaan v 1661 kirkon penkkijärjestyksessä Erikin paikka oli 4. rivillä sekä rouva ja tytär 8. rivillä. Hänet mainitaan myös kruunun verovirkamieheksi. Edelleen Kyläkosken tutkimuksia lainaten; Erikin perintöä käsiteltiin Kokemäen käräjillä v. 1704. Tyttären perätessä osuuttaan kävi ilmi että varoja ei ollut riittävästi edes ruumiin pesemiseksi ja hautaamiseksi.
Vaikka sukutaustansa on toistaiseksi tuntematon, on Erik Pentzelstiernalla täytynyt olla jossain määrin merkittävä säätyasema. Hän avioitui aatelisen Kokemäen kirkkoherran tyttären, Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin (1627-1708) kanssa.

Laitetaanpa tästä kohtaa tarina tauolle ja jatketaan Stenbergien Gjös-sukuisten esi-isien vaiheita seuraavassa kolmannessa osassa.

Tästä voit palata juttusarjan muihin julkaistuihin osiin:

Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Kahdessa aiemmassa blogitekstissä tutustuimme Kalle Jaakonpoika Syväojaan joka myöhemmin Koivistona tunnettiin. (Kalle Jaakonpojan 15 lasta ja Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla)
Mainituksi tuli miten Kallen isä Jaakko Mikonpoika asettui Ylöjärven Takamaan Syväojalle vaimonsa Eeva Stiina Mikontyttären kanssa. Tehdäänpä nyt vielä katsaus mistä Kallen esivanhemmat olivat kotoisin. Pikakatsauksen 11 sukupolvea kattavaan esitykseen Kallen esivanhemmista listamuodossa voit tehdä Geneanetin sukutietokannastani tästä linkistä. Tai vaihtoehtoisesti puumuodossa esitettynä tästä linkistä.

Isän puolelta Mouhijärveltä...

Jaakko Mikonpojan isä Mikko Paavonpoika oli syntynyt 13.9.1754 Mouhijärvellä Tiisalan ratsutilan torpparin poikana. Mikon äidin, Maria Matintytär Juntun sukua tunnetaan Mouhijärvellä Hermalan Tilalla, Mustianojan Juntussa ja Liuhassa sekä Hahmajärven Laadussa. Varhaisin tieto on Liuhan isännästä, Erkki Tuomaanpojasta v.1540 (http://users.utu.fi/isoi/talot/mouhijar.htm).

Maanmittaushallituksen kartta-arkisto
Maria Matintytär avioitui Paavo Juhonpojan kanssa v.1742 ja he ryhtyivät siis Tiisalaan torppariksi. Paavon alkuperästä on arveluita, joille ei ole vielä löytynyt vahvistusta. Paavon tiedetään syntynyeen Mouhijärvellä Kairilan Horolassa 22.1.1722. Myöhemmästä patronyymistä huolimatta syntyneiden luettelossa arvellaan että hänen isänsä olisi ollut venäläinen sotilas Ivan.("Sades wara en rysk drg.Iwan" (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4947351) Aviottomana  Elina Tuomaantytär hänet on ilmeisimmin synnyttänyt ollessaan 41 vuotias naimaton ikäneito ja Horolan piika. Merkillistä on, että Paavo on myöhemmin kirjattu Juhonpojaksi varhaisimmassa rippikirjassa Tiisalassa v. 1748. Ketään Juhoa ei näyttäisi lähipiirissä olleen. Yleensä isän jäätyä tuntemattomaksi, käytettiin matronyymia. Tässä tapauksessa se siis olisi pitänyt olla Paavo Elinanpoika. Samaisen Elinan tiedetään olleen
sittemmin Tiisalassa yhtäaikaa poikansa Paavon kanssa, jossa hän myös kuoli 1754 (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t9734430).  Elina saattaa olla Lavian Tuomas Mustapään v. 1681 syntynyt tytär (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4945227), mutta tämäkin on toistaiseksi vahvistamaton olettama.

24 vuotta Tiisalan ratsutilan torpparina riitti. Syystä tai toisesta 50 vuotias Paavo pakkasi muijan, mukulat ja kamppeet ja lähti Pinsiöön. Sieltä perhe löytyy isäntänsä nimeä kantavasta Paavolan torpasta v. 1778. (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/harju/rippikirja_1768-1783_tk422/85.htm). Mikko Paavonpoika oli vielä Pinsiössä ollessaan akaton mies. Jotain oli Mikolla tullut asiaa isolle kylälle Tampereen suuntaan - olisiko vasta perustettu kaupunki houkuttanut. Hyhkyn Vallerista tarttui Mikolle käsipuoleen parikymppinen Liisa-neitonen. Ties vaikka olisivat markkinoilla tavanneet.
Harju , Vihityt, 1747-1818
V 1780 Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär avioituivat ja asettuivat aluksi Valleriin. Lyhyeksi jäi tarina Paavolan torpassa nuorenparin muutettua Ylöjärvelle Mäkkylän torppareiksi Multisiltaan. Myös Mikon vanhemmat jättivät Pinsiön taakseen ja elivät loppuvuotensa Pirkkalan Pitkäniemen lampuotina eli vuokraviljelijänä. Siellä he kuolivat vajaan viikon välein huhtikuussa 1795; Paavo 73 vuoden iässä ja Maria 82-vuotiaana.

Jos Paavo olisikin ollut venäläisen sotilaan poika...hyvällä mielikuvituksella on kiinostavaa hakea tästä alku ja syy Kalle Jaakonpojan tunnetulle kiinnostukselle Venäjän keisariin ja lapsikatraansa venäläisperäiselle nimikavalkaadille.

...ja Kangasalta

Jaakko Mikonpojan äiti Liisa Yrjöntytär oli siis avioituessaan v 1780 vanhempiensa luona Hyhkyn Vallerissa. Syntyjään hän kuitenkin oli Kangasalta Iharin Välttilästä. Liisan äiti Kirsti Pekantytär oli avioitunut Välttilän myllärin kanssa v. 1743. Kirsti jäi leskeksi v. 1756 kaksospoikien ja kahden tyttären huoltajaksi. Perheeseen tarvittiin kiireesti elättäjä ja myllyyn mylläri. Ennen uuttavuotta Kirsti ehtikin saada naima-asiat järjestykseen. Yrjö Heikinpoika tuikkasi oman puulusikkansa Välttilän pirtin hirren rakoon ja ryhtyi pyörittämään myllyä. Yrjön alkuperästä ei ole varmuutta.
Vihkitieto väittää hänet Iharilaiseksi. Syntymäajastakin on vähän vaihtelevaa tulkintaa 1709, 1711, 1712, 1719 ... joka tapauksessa  jo tukevasti keski-iällä. Mahdollisesti hänkin jo ollut aiemmin aviossa. Kenties Iharilainen myllyrenki?
Kirsti Pekantyttären kaksospojat 1. avioliitosta - Juho ja Simo - olivat päätyneet Iharista lähtiessään lampuodeiksi Harjun pitäjään Hyhkyn Valleriin n. 1768. Liisa oli 7-vuotias tyttönen kun perhe muutti poikien perässä Valleriin.

Kangasalan kirkonkylä ylävasemmalla, Iharinkoski alaoikealla. Keskellä Vehoniemen harju.
Kaivannon kanavaa ei vielä ole. (vanhakartta.fi)
Iharinkosken myllykylän nousu 1604 ja tuho 1830 on mielenkiintoinen tarina. Koski syntyi luonnonmullistuksessa jonka on sanottu olevan suurimpia Pohjosmaiden historiassa. Jääkauden jälkeisen maannousun ja kevättulvan vuoksi vesimassat mursivat uuden väylän pudottaen Längelmäveden pintaa neljä metriä. Tämä aiheutti Sarsankosken kuivumisen yhdessä yössä 10. kesäkuuta 1604. Kylän myllyt pysähtyivät. Längelmäveden ja Pälkäneveden välinen virtaus muutti suuntaansa ja välille syntyi Iharinkoski. Sinne nousi useita uusia myllyjä. Sarsan isännät arvelivat itse Pirun olleen asialla. "Ilkeä Ihari teki Sarsan vaivaiseksi" manasivat sarsalaiset. Asiasta raportoitiin aina kuningasta ja paavia myöden. Maailmanlopun ennusmerkiksikin sitä arveltiin.
Tätä Iharin kulta-aikaa jatkui reilu 200 vuotta vuoteen 1830. Tuolloin rakennettiin Kaivantoon kanavaa ja rakenteiden petettyä veden virtaussuunnat muuttuivat jälleen aiheuttaen Iharinkosken kuivumisen.
Mainittakoon vielä hivenen aiheen sivusta: Längelmäveden pinnan lasku aiheutti myös ylempänä vesistössä Eräjärven pinnan laskun ja erkaantumisen Längelmävedestä. Samalla paljastui Eräjärven syvyyksistä Kivikarin saarenpläntti odottelemaan kesämökin laittajaa.

... päädyttiin Ylöjärvelle

Aiempaa kerraten; Mikko Paavonpoika ja Liisa Yrjöntytär muuttivat parin Vallerin vuoden jälkeen Ylöjärvelle Mäkkylän Multisillan torppaan v 1783. Perillisiä tupsahteli torppaan 10 kappaletta tasaisella tahdilla 24 vuoden aikana. Tästä linkistä pääset kurkistamaan Multisillan rippikirjaa vuosilta 1809-1814. Liisan äidin, Kirsti Pekantyttären kuoltua Vallerissa v 1787 muutti isä Yrjö Heikinpoika tyttärensä luo Multisiltaan. Siellä hän sitten parin vuoden kuluttua kuolikin vanhana miehenä 1.11.1790. 79 vuotiaana mikäli uskomme merkintää kuolleiden luettelossa. Syntymäajastahan oli monenlaista tietoa.

Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären erästä jälkipolvihaaraa voit seurata Root's Web:in sivustolla.

Lisäys 30.10.2014:
Mikko Paavonpojan ja Liisa Yrjöntyttären jälkikasvusta löytyy epäsuora kytkentä Pinomäen sukumme esivanhempiin: heidän tyttärensä Maria Mikontyttären tytär (s.1754) Johanna Matintytär (s.1817) avioitui Hermanni Erkinpojan (s. 1819) kanssa. Hermannin isästä, Erkki Matinpoika Hempurasta on kerrottu aiemmassa blogissa "Siikemmäks sano Hempura pirua" . Johanna kuoli 1857 ja Hermanni avioitui uudelleen Leena Matintyttären (s.1834) kanssa, josta avioliitosta on Herman Alfred Pinomäki (1874-1959). Hänet on mainittu blogissani aiemmin mm. tekstissä Kalle Jaakonpojan 15 lasta. Jälleen kerran piiri pieni pyörii...

Äidin puolelta Vesilahdelta...

Kalle Jaakonpojan äiti Eeva Stiina Mikontytär oli syntynyt v 1792 Ylöjärven Mutalassa, Heikkilän tilasta jaetulla Ylisellä. Myllymäeksikin sitä kutsuttiin. Eeva Stiinan isän puoleinen suku tuli Vesilahden Anian kylästä Äijälän talosta, nykyisin Pirkkalaa. Varhaisin tieto heistä on Mikko Joosepinpoika, joka isännöi Äijälää 1698.

Pojan poika Mikko Juhonpoika oli leskeksi jäätyään nainut v 1766 Maria Matintyttären  ja päätyi v 1788 Vesilahdelta Mutalaan Myllymäkeä isännöimään. Maria Matintytär oli eräiden tietojen mukaan Ylöjärven Mutalan Heikkilästä. Puoliso Mikko Juhonpoika on mainittu Lasse Iso-Iivarin laatimassa isäntäluettelossa merkinnällä "la"- tarkoittaen lankoa. Heikkilää isännöi tuolloin Matti Simonpojan jälkeen Juho Matinpoika. Siten Myllymäki olisi siis irroitettu Marian veljen Juho Matinpojan isännöimästä Heikkilästä, josta tuli Alanen eli Ala-Heikkilä. Ja näin ollen Maria olisi Heikkilän Matti Simonpojan tytär. Vakuuttavaa dokumenttia tästä en ole löytänyt, joten hypoteesi jää pääosin em. Lasse Iso-Iivarin esityksen varaan. Maria Matintyttären oletettu syntymäaika 1738 on ennen Matti Simonpojan tunnettua avioitumista. Päätelmä on kylläkin hyvin looginen selittämään miksi Vesilahden Anian isäntä päätyi Ylöjärven Mutalaan Heikkilästä tuolloin irroitettuun Myllymäkeen.
Tästä seuraisi erikoislaatuinen asetelma:
Myllymäen isännyys vaihtui pian Mikko Juhonpojan esikoispojalle, joka oli syntynyt ensimmäisestä avioliitosta Margareetta Heikintyttären kanssa V. 1765. Mikko Mikonpoika otti isännän vastuun v 1792. Hän oli avioitunut v 1790 Maria Juhontyttären kansssa Heikkilän Alaselta, jonka isän Juho Matinpojan jo tapasimme edellä.  Juhon sisareksi oletettu Maria Matintytär olisi siis Mikon äitipuoli sekä Myllymäen uuden emännän anoppi ja täti.
Kenties ei avaudu ensilukemalla. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea ajatuksella uudelleen - muut jatkakoot seuraavalle riville ; )

Näin päädymme siis Eeva Stiina Mikontyttären syntymään v 1792 Ylöjärven Mutalan Myllymäen uuden isäntäparin toisena lapsena. Perhe asui Myllymäkeä vuoteen 1813. Jokin Mikkoa veti palaamaan isänsä suvun seuduille päin. V 1813 hänestä tuli 48 vuotiaana Tottijärven Sorvaan Nikkilän ratsutilan isäntä yhdeksän vuoden ajaksi. V 1822 perhe muutti Pirkkalan Alapehulaan, jossa Mikko kuoli 1844 ja vaimo Maria Juhontytär kuusi vuotta myöhemmin v 1850.
Eeva Stiina asui siis Alapehulassa v 1825 ja oli jo 33-vuotias ikäneito avioituessaan vajaa vuotta nuoremman Jaakko Mikonpojan kanssa asettuakseen Multisillan torpan emännäksi - ja siitä siis edelleen Syväojalle.

Edellä kerrottu antaa selityksen sille, miksi Syväojalle / Koivistoon löytyi myöhemmin isäntä Vesilahdelta. Kalle Jaakonpojan tytär Emma Emerentia Koivisto naitettiin v 1893 Matti Tallisen kanssa kuten aiemmassa blogissa on kerrottu. Matti oli syntyjään Tottijärven Sorvan Knuutilasta, aivan Nikkilän naapurustosta. Kalle Jaakonpojalla oli näin äitinsä kautta yhteyksiä Vesilahden ja Tottijärven suuntaan jotta Tallisen kanssa päästiin puheisiin.

... pitkänlinjan Ylöjärveläisiä

Eeva Stiinan äiti Maria Juhontytär (s.1768) oli Ylöjärven Mutalan Heikkilästä kuten edellä on kerrottu. Heikkilässä suku oli ollut jo kuuden sukupolveen ajan. Heikki Antinpojan ajoista asti vuodesta 1634 oli isännyys peritynyt isältä pojalle. Emäntiä oli 1700-luvulla Heikkilään naitu Ylöjärven Tyrköstä ja Nokialta Hinttalasta. Tätä vanhempien emäntien syntyperistä merkinnät ovat puutteellisia.

Maria Juhontyttären äidin Maria Matintyttären periytyminen Ylöjärven Pengonpohjan Tyrköstä vaatii vielä varmistavia tietoja, mutta hyvin todennäköisenä sitä voidaan pitää. Toistaiseksi esitän hänet Matti Jaakonpoika Tyrkön (s.1707) ja Maria Heikintytär (s. n. 1707 Viljakkala, Penko) 17.12.1744 syntyneeksi tyttäreksi. Matti Jaakonpoika oli Tyrkön isäntä 1727-1760. Näin törmäämme jälleen ilmiöön esivanhempainkato: tässä isäntäparissa on esivanhemmat myös Pinomäkeen johtaneeseen sukuhaaraamme, josta on mainittu aiemmassa Hempuraa käsitelleessä blogitekstissäni. Tyrkköläisiä esi-isäntiämme tunnetaan vuodesta 1637 alkaen. Tyrkön emännän Maria Heikintyttären esivanhempia tunnetaan Viljakkalan Penkossa vuodesta 1645 alkaen.

Hinttalan museo (http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/)
(c) Nokian kaupunki vapaa-aikakeskus
Maria Juhontyttären (s.1768) isän isä Matti Simonpoika (s.1715) toi emännän Heikkilään Nokian Kankaantaan Hinttalasta v. 1739. Maria Juhontytär oli syntynyt v.1715 Hinttalan lampuodin Yrjö Nuutinpojan ja Kristiina Mikontyttären perheeseen. Kristiinan esi-isä Niilo Mikonpoika oli tullut isännäksi Hinttalaan v. 1649 veljensä Matti Niilonpojan jälkeen. Hinttalasta tuli Suuren Pohjan Sodan ja isovihan aikaan 1700-luvun alussa ns furiirin eli majoitusmestarin puustelli. Puustelli oli kruunun viran haltijalle luovutettu palkkatila. Furiiri eli majoitusmestari oli sotaväen majoituksesta ja muonituksesta vastannut upseeri. Hinttalan isäntämme olivat siis lampuoteina vuokranneet tilan viranhaltijalta jonka palkkanautintaan tilan vuokratuotto kuului.

Hinttala on nykyisin Nokian kaupungin omistama kotiseutumuseo. Tutustu tarkemmin tästä:
http://www.nokiankaupunki.fi/palvelut/vapaa-aika/kulttuuri/nokian-museot/
http://www.museokompassi.fi/nokia/nokian-museot/



Lähteitä:
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys SSHY kirkonkirjat
Suomen Sukututkimusseura, historiankirjat HisKi
Digitaaliarkisto digi.narc.fi Asutuksen yleisluettelot
Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot
Vanhan Pirkkalan Historia, Juhani Saarenheimo
Mirja Pinomäki-Kangas ja Leena Ekroos sukututkimus

Joitakin linkkejä Sarsan mullistukseen:
(http://kanaler.arnholm.nu/suomi/finland/iharif.html)
(http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sarsan_maisema_mullistui_yhdessa_yossa)
(http://www.kangasala.fi/tietoa_kangasalta/historia/sarsa/)

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)