Blankenfeldit osa II - Berliinin pormestarit

Blankenfeld -suvun tarina saa jatkoa ajassa taaksepäin keskiaikaisessa Berliinissä: pormestareita ja raatimiehiä vauraista patriisisuvuista, myös Blankenfeldien perheen liepeiltä - Wins, Dannewitz, Strohband, von der Gröbe. Tarinan ensimmäisessä osassa noudatettu viitenumerointi linkittää tämänkin jakson esi-isät Gertrud Blankenfeld'in esipolvitauluun Geneanet -sivustossani. Häneen viitataan myös aiemmassa artikkelissani "Nödingien matkassa liivinmaalle".

Blankenfeld -suvun vaakuna

Wilhelm (Wilke) von Blankenfeld (1396-1474) (5.16)
Katharina von Wins (n. 1415-1418 - n.1476) (5.17)

Wilhelm, eli Wilke von Blankenfeld syntyi Berliinissä v. 1396 pormestari Paul Blankenfeldin ja vaimonsa Anna Strohbandin esikoisena. Oletettavasti perhe asui Spandauerstrasse 49:ssa sijainneessa sukutalossa. Wilhelmista tuli isänsä ja veljensä tavoin Berliinin pormestari. Suvun jäseniä on ajan saatossa Berliinin historiaan kirjattu pormestareina kaikkiaan kuusi henkilöä vuosien 1294-1481 välillä. Wilkelle toimivuosia kertyi kaikkiaan 14 vuosien 1436 ja 1464 välisenä aikana. Toimikausi oli kaksivuotinen, joten hän tuli valituksi kaikkiaan seitsemän kertaa. Hänet maintaan nimikkeellä "Oberbürgermeister" erotuksena samaan aikaan Bürgermeisterina toimineesta appiukostaan Thomas von Wins'ista. Wilke siis avioitui virkaan valitsemisensa aikoihin kolleegansa tyttären Katharina von Wins'in kanssa. Hän oli jo tuolloin vuonna 1436 varsin varakas patriisisuvun perillinen ja hallitsi omaisuutta Blankeburgin, Pankowin ja Weissenseen herrana. Varallisuutta kartuttivat lukuisista läänityksistä kerättävät tulot. Vuoteen 1458 näitä läänityksiä oli jo viitisentoista kylää.
Aivan mutkattomasti ja yhtäjaksoisesti ei menestystä ja varallisuutta kertynyt. Berliinin-Cöllnin kaksoiskaupungin killat ja patriisisuvut ajautuivat vuosina 1440-1441 kiistaan Brandenburgin vaaliruhtinas Friedrich II:n kanssa suunnitellun Spreeinselin linnan rakentamisen kustannuksista ja maaomistuksista. Wilke ja veljensä Johannes pyrkivät aluksi pitäytymään erillään kiistasta mutta muiden patriisisukujen painostuksesta taipuivat mukaan rintamaan. Tämän seurauksena veljekset muiden patriisien mukana joutuivat vastaamaan petossyytteseen ja Spandaun oikeusistuin määräsi heidät raskaisiin korvauksiin, jotka he viimeistä killinkiä myöden myös suorittivat. Tämän lisäksi heidän läänityksensä peruttiin.

Ruhtinas Friedrich II palautti kuitenkin Blankenfeld'ien aseman ja läänitykset varsin pian. Jo vuonna 1454 ruhtinas mainitsi dokumentissaan hänestä "uskollinen Wilke". Vuonna 1447 kiistan takia päättynyt pormestriuskausi saikin sitten jatkoa vuonna 1457.

Berliinin sinetti
https://de.wikipedia.org/wiki/

Kaupungin raadin jäsenenä Wilke Blankenfeld yhdessä silloisen pormestarin, Peter Garnkäufer'in kanssa osallistuivat vuoden 1453 uuden vuoden vastaanotolle vaaliruhtinaan luona ja esittivät anomuksen saada käyttää raadin asiakirjoissa vahvistuksena punaista vahasinettiä - joka lupa sitten nähtävästi armollisesti heille myönnettiin.

Keisari Friedrich III myönsi aatelisarvon Wilkelle ja veljelleen Johannekselle vuonna 1474. Pitkään Wilhelm von Blankenfeld ei aatelisarvosta nauttinut sillä hän kuoli saman vuoden elokuussa. Veljensä Johannes ja poikansa Thomas saivat perintönä kolmanneksen omaisuudesta kumpikin. Ilmeisesti leski Katharina sai loppukolmanneksen.

Vuonna 1898 Berliinin Siegesalleella julkistettiin Alexander Carandelliin monumenttiveistosryhmä Friedrich II "Rautahampaan" sekä tämän 1440- luvulla kukistaman kansalaisvastarinnan. muistoksi. Oikeanpuoleinen henkilökuva veistoksessa esittää Wilhelm von Blankenfeld'ia.

https://de.wikipedia.org/wiki

Wilhelm von Blankenfeld

Paul von Blankenfeld (s.n. 1365 - k. arv.1442) (6.32)
Anna Strohband (s.n. 1370 - k.n. 1443) (6.33)

Kuten isänsä ja kaksi poikaansa, oli myös Paul von Blankenfeld Berliinin pormestari. Hänen kymmenen toimikauttaan ajoittuivat vuosiin 1401-1430. Brandenburgin ja Pommerin ollessa jatkuvassa valtataistelussa, Paul oli berliiniläisten joukkojen komentajana v. 1403 Prenzlauta vastaan. Hän oli arvostettu poliittinen toimija m.m. välittäjänä Frankfurt-Oderin ja vaaliruhtinaan välisessä kiistassa. Hän oli mukana allianssissa yhdessä miniänsä isän Thomas von Wins'in, lankonsa Henning  (II) Strohband'in ja muutaman muun pormestarin kanssa, jonka seurauksena Berliini ja Cölln yhdistyivät. Paul von Blankenfeld nautti läänityksinä verotuloja viidestä Berliinin alueen kylästä ja keräsi voittoja kaupankäynnissä m.m. Hampurin, Brüggen ja Berliinin välillä välittäen rautatavaraa, viljatuotteita, puuta, kankaita jne.

Paul von Blankenfeld avioitui v. 1390 Anna Strohband'in kanssa. Hänen edellä mainittu veljensä

Strohband -suvun vaakuna v. 1465

Henning (II) oli Berliinin pormestarina peräti 18 toimikautta vuosien 1401-1447 välillä. Heidän isänsä oli myös nimeltään Henning ja hänet tunnetaan Spandaussa vuonna 1378. Tämän isä Johann Strohband (8.132) on sukulinjan varhaisin tunnettu henkilö. Hänen on arveltu syntyneen n. 1260 ja hänet tunnetaan Brandenburgin piispan voutina Teltow'ssa vuonna 1299. Suvun aiemmat juuret ovat Frankfurt-Oderin seuduilla. Hänen puolisonsa on eräissä selvityksissä arveltu olleen Buchholtz -sukua. Tästä en ole kuitenkaan löytänyt vakuuttavaa näyttöä. Kyseistä sukua tunnetaan sukuhistoriassani muista yhteyksistä ja huomioiden näiden sukujen väliset kytkennät, on arvio varsin mahdollinen - etenkin kun tiedetään Buchholtz'ien olevan Strohbandien tavoin Frankfurt-Oderista.

Paul von Blankenfeld ja Anna Strohband asuivat perheineen vuoden 1380 palon jälkeen uudelleen rakennetussa Blankenfeldien suvun kivipalatsissa Spandauerstrasse 49:ssa Berliinissä. He saivat viisi poikaa ja viisi tytärtä. Näistä kolme tytärtä ja kaksi poikaa elivät aikuisuuten asti. Perhe toimi fransiskaanien ja kotikirkkonsa Marienkirchen tukijoina. Paul von Blankenfeld tilasi ennen kuolemaansa 1440-luvun alussa, ilmeisesti joltakin Hampurilaiselta maalarilta muistotaulun sijoitettavaksi Berliinin Marienkircheen. Allaoleva taulu esittää hänen perhettään polvistuneena ristiinnaulitun Jeesuksen jalkojen juuressa taustana Berliiniin ja Blankenfeldin toimiin liittyviä aiheita sekä kuvan alareunassa Blankenfeldin ja Strohbandin sukuvaakunat. Saman tyyppisen kuvan tiedämme hänen pojan poikansa Thomas Blankenfeld'in tilaamana. Kuvassa isänsä takana aiemmin tässä artikkelissa mainittu vanhin poika Wilhelm, eli Wilke.
Aiheesta on luettavissa laaja Albrecht Hoffmannin laatima artikkeli: Patrizier Marienkirche Berlin - Politische und religiöse Stifterbilder des Berliner Patriziats: ( http://pmkb.de/index.php )

Paul von Blankenfeldiä edelsi Berliinissä raatimiehinä ja pormestareina hänen neljä isälinjaista esivanhempaansa: Peter (n.1335-jälk.1396), Jakob (1290-1370), Johann (1265-1333) sekä varhaisin tunnettu suvun kantaisä Johannes Blankenfeld (n. 1240-1320).
Suvun talo Spandaustrassella paloi v. 1380 Berliinissä riehuneiden, tuhansia kuolonuhreja vaatineiden tulipalojen seurauksena. Tuli tuhosi n. 8000 asukkaan Berliinin lähes täydellisesti. Peter Blankenfeldin toimesta paikalle rakennutettiin uusi kivipalatsi tuhoutuneen puurakenteisen talon tilalle. Rakennus oli suvun omistuksessa vuoteen 1620 ja purettiin vuonna 1889. Tämän lisäksi suku omisti toisen talon lähistöllä Marienkirchen vieressä.

Thomas von Wins (s.n. 1380-1385 -  k.n. 1464) (6.34)

Gertrud Dannewitz (1396 - n.1419) (6.35)

Thomas von Wins'in
sinetti

Wilhelm Blankenfeldin puoliso oli, kuten edellä on mainittu, Kahtarina von Wins. Hänen arvellaan syntyneen vuosien 1415-1418 välillä Berliinissä. Katharina oli Thomas von Wins'in esikoinen tämän ensimmäisestä, lyhytaikaiseksi jääneestä avioliitosta Gertrud Dannewitz'in kanssa. Thomas oli vävynsä tavoin raatimies ja pormestari Berliinissä. Hänen 10 toimikauttaan pormestarina ajoittuivat vuosien 1426 ja 1448 välille. Thomas oli sukunsa ensimmäinen pormestari. Wins -sukuisia hänen jälkeensä kyseisessä virassa tunnetaan vielä neljä muuta henkilöä, m.m. poikansa Valentin von Wins.

Wins'it joutuivat Blankenfeld'ien tavoin 1440-luvulla Friedirch II:n kanssa syntyneitä erimielisyyksiä seuranneiden, aiemmin kuvattujen toimenpiteiden kohteiksi, Myös Wins'eille palautettiin läänitykset ja asema Berliinin hallinnossa. Patriisisukujen tapaan Wins'it hallitsivat lukuisia maaomaisuuksia ja läänityksiä joiden verotulot vaurastuttivat sukua entisestään. (m.m. Blankenburg, Falkenberg, Buchholz, Wartenberg, Heinersdorf jne.) Lisäksi Tomas nautti tuloja Spandaun Jungfrauen luostarista. Thomas Wins'in mukaan on Berliinissä nimetty Winsstrasse.

Nickel von Wins (s. n. 1357-1365 - k. n. 1439) (7.68)

Thomas von Wins'in isä Nickel oli Berliiniläinen raatimies ja loi siten perustukset Wins'ien myöhemmälle asemalle kaupungin hierarkiassa ja hallinnossa. Sai hallintaansa Falkenbergin vuonna 1392. Berliiniläiset ajautuivat kiistoihin ja yhteenottoon Dietrich von Quitzow'n kanssa, jossa kahakassa tämä vangitsi Nickel von Wins'in. Köytettynä, piestynä ja häväistynä hänet viimein pitkän vankeuden jälkeen vapautettiin raskaita lunnaita vastaan. Gäbler Genealogie -sivuston mukaan hänen puolisonsa olisi ollut Blankenfeld'ien suvusta.

Coppen (Jacob) von Wins (s. n. 1340 - k. jälk. 1392) (8.136)
Gertrud Buchholtz (s. n. 1335-1340 - k. n. 1410) (8.137)

Coppen von Wins ja vaimonsa Gertrud Buchholtz toivat ilmeisimmin suvun Falkenburgiin. Gertrud oli kotoisin Frankfurt a.d. Oder'ista. Buchholtz'in sukuun tutustuimme jo edellisessä Blankenfeld-artikkelissani Thomas von Blankenfeldin puolison Margaret Buchholtz'in myötä. Wins -suku on oletettavasti myös samoilta seuduin, vaikkakin tunnetut Coppenin esi-isät tiedetään Winsen an der Luhe'n seuduilla.

Tömke (Thomas) (II) von Wins (s. n. 1305 - k. jälk. 1342) (9.272)

Tömke oli vahva mies, jonka sanottiin pyydystäneen ja taltuttaneen peuran paljain käsin. Brandenburgin maakreivi Ludwig aateloi hänet Kremmenin taistelun jälkeen. Pommerin ja Brandenburgin välillä käydyssä taistelussa 1.8.1332 vihollinen sai pudotettua Ludwigin satulasta ja tämä joutui alakynteen. Tömke Wins ratsasti apuun ja surmasi Ludwigin henkeä uhanneen vihollisen. Tästä palkintona Tömke aateloitiin ja hän sai lahjaksi muistokaiverruksin varustetun käsivarsirenkaan. Tämä kulkeutui suvussa perintönä 1500- luvun loppupuolelle jolloin se katosi.

Wins -suvun vaakuna

Hans Dannewitz (s. n. 1360 - k.1416) (7.70)
Katharina von der Gröben (s. 1350 - k. 1422) (7.71)

Thomas von Wins'in appi Hans Dannewitz oli Berliinin pormestari kahdeksan toimikautta vuosina 1400-1416. Kuten edellämainitut kollegansa Blankenfeld'it ja Wins'it, sai myös Hans osansa kahakoista Pommerin ja Kremmenin sekä Quitzown kanssa, joka kukistui v. 1414 Hansin hyökättyä joukkoineen kaupungin linnoitusta vastaan. Dannewitz'it tulivat Berliinin Lichtenbergin  ja Oberbarnimin alueelta.

von der Gröben -suvun vaakuna

Von der Gröben on vanha aatelinen suku, jonka kantaisänä mainitaan Luiderus de Grebene vuonna 1140 Wüstung'issa, Calbe an der Saale'ssa. Katharinan isä Johann von der Gröben (8.142) tunnetaan Potsdamissa omistamassaan Bornstedt'issa jonka saman niminen isoisänsä oli hankkinut vuonna 1304. Tätä ennen esipolvia tunnetaan Spandaussa 1230 -luvulla.

Linkkejä ja lähteitä

• http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/blankenfeldit-osa-i-baltiasta-berliiniin.html

• http://fr.wikipedia.org/wiki/Famille_von_Blankenfeld
• https://de.wikipedia.org/wiki/Blankenfelde_(Adelsgeschlecht)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_von_Blankenfelde
• https://de.wikipedia.org/wiki/Paul_von_Blankenfelde
• https://de.wikipedia.org/wiki/Spandauer_Stra%C3%9Fe#Blankenfelde-Haus
• https://de.wikipedia.org/wiki/Blankenfelde-Mahlow
• https://de.wikipedia.org/wiki/Alt-Berlin
• https://de.wikipedia.org/wiki/Liste_der_Figurengruppen_in_der_Berliner_Siegesallee#Friedrich_II._.28der_Eiserne.2C_der_Eisenzahn.29
• https://de.wikipedia.org/wiki/Thomas_Wins
• https://de.wikipedia.org/wiki/Groeben_(Adelsgeschlecht)
• https://sites.google.com/a/blankenfeld.fr/blankenfeld-von/
• https://sites.google.com/site/luisevonblankenfeld/la-famille-von-blankenfelde
• http://www.z-m-a.de/ZN_Anhaenge.html
• http://www.z-m-a.de/Druckheft2_1936/Druckheft2.pdf
• http://www.z-m-a.de/ZN100_2003/Anhang_Blankenfelde-Haus_300DPIhoch.pdf
• http://www.luise-berlin.de/historie/spitze/berliner_buergermeister.htm
• http://pmkb.de/index.php?start=1
• http://www.bz-berlin.de/artikel-archiv/buergermeister-des-berliner-unwillens
• http://gaebler.info/phpgedview/individual.php?pid=I1504&ged=cg.ged
• http://www.geneagraphie.com/descendtext.php?personID=I537305&tree=1&generations=

Blankenfeldit osa I - Baltiasta Berliiniin

Blankenfeld vaakuna (Wikimedia commons)

Johan Nöding von Werden oli Sääksmäelle kirkkoherra Paltheniuksen rouvaksi päätyneen Anna Nöding'in liiviläissyntyinen isoisä, kuten tuli mainituksi aiemmassa blogissa "Nödingien matkassa Liivinmaalle". Johan Nöding oli aviossa Gertrud von Blankenfeld'in (k. jälk 1622) kanssa, jonka isänpuoleisia sukujuuria seuraamme tässä selvityksessä 1200-luvun Berliiniin.1474 aateloitu suku juontaa juurensa mahdollisesti saksilaisesta sotilassuvusta. Oletuksia on myös esitetty lombardialaisesta "de Campo Bianco" -suvusta.
Henkilöiden jäljessä mainitut numerot viittaavat Gertrud Blankenfeld'in  esipolviluetteloon Geneanet -sivustossani.

Hans Blankenfeld (k. 1602) (2.2.)

Gertrud Blankenfeld'in isä Hans Blankenfeld oli Liivinmaalla Fellin'in eli Viljandin kuvernööri. Hans nähtävästi hallitsi isänsä perintönä suvun maaomaisuutta Blankenfeldia Liivinmaan Salisburg'issa, joka nykyisin tunnetaan Latviassa nimellä Matzalaca. Koska Hans'illa ei ollut miespuolista perillistä, päättyi Blankenfeldien mieslinja Baltiassa. Salisburg siirtyi perintönä Nöding'ien haltuun vuoteen 1674 asti jolloin omaisuus myytiin 1900 taalerin hinnasta. Hänen puolisostaan ei ole toistaiseksi löytynyt tietoja.

Baltian hallinnasta oli käyty pitkällisiä sotia aluetta ympäröivien hallitsijoiden välillä. Ruotsi ja Puola kävivät sotaa Liivinmaalla 1600-1611. Ruotsalaisten hallitsema Viljandi joutui puolalaisten sotajoukkojen piirittämäksi v. 1602. Kaupunkia puolusti 800 sotilaan ruotsalaisjoukko. Ruotsalaiset joutuivat perääntymään kaupunki toisensa jälkeen Puolan miesylivoiman alta. 16.5.1602 Puolan piiritysjoukot onnistuivat murtautumaan linnoituksen porteista mutta sillä erää hyökkäys kuitenkin lopulta epäonnistui. Linnoitusta puolustavat sotajoukot olivat kärsineet huomattavia tappioita ja seuraavana päivänä he antautuivat uuden hyökkäyksen uhan alla. Puolalaiset valloittajat teloittivat Hans Blankenfeldin linnoituksen antautumisen yhteydessä.

Viljandin linnan rauniot (Wikimedia Commons)

Franz Blankenfeld auf Kulsdorf (1485 - n. 1544) (3.4)
Könne von Tiesenhausen (3.5)

Franz Blankenfeld syntyi 1485 todennäköisimmin Berliinissä, Spandauerstrasse 49. Tuossa osoitteessa oli suvun v. 1390 rakentama kivitalo 10 vuotta aiemmin palaneen, n. 1280-luvulla rakennetun Blankenfeldien talon paikalla. Rakennus säilyi suvussa asuintalona aina vuoteen 1620, jolloin se myytiin talousvaikeuksien vuoksi. Kun rakennus 1889 purettiin, oli se tuolloin Berliinin vanhin asuintalo.

Blankenfeld'in talo v.1871 (Wikimedia Commons)

Franz Blankenfeld opiskeli Frankfurtissa vuonna 1506. Seuraavan kerran tiedämme hänestä vasta vuosina 1530-1537, jolloin hän hallitsi maaomistuksia Kulsdorf'issa (Rauna) Liivinmaalla. Hän oli hankkinut tilan 7150 markan (rigisch mark) hintaan ja myi seitsemän vuotta myöhemmin 9000 markalla.

Hänen Liivinmaalle asettumiseensa lienee vaikuttanut veljensä Johann II Blankenfeld. Tämä oli Franzin opiskelukaupungissa Frankfurtissa yliopiston rehtorina 1507. Paavi Clemens VII nimitti Johannin v. 1514 Tallinnan piispaksi, 1518 Tarton piispaksi ja 1524 Riikan arkkipiispaksi. On todennäköistä että Franz on ollut Liivinmaalla jo ainakin 1520 -luvulla ennen katolisen arkkipiispa-Johannin yhteenottoa protestanttisen hallintovallan kanssa 1525. Tämän seurauksena Johann matkusti Espanjaan saadakseen tukea keisari Kaarle V:ltä. Johann Blankenfeld kuoli ollessaan tällä matkalla Espanjassa.

Franz Blankenfeld'in puoliso Könne (Kunigunda) von Tiesenhausen oli syntyjään Liivinmaalta. Samoin kolme poikaansa Christoffer, Johann ja Hans vaikuttivat Baltiassa ja on hyvin luultavaa että Liivinmaalla myös syntyivät. Avioitumisvuosi ja lasten syntymäajat tosin eivät ole tiedossa. Saksalaislähteiden tuntemien poikien lisäksi on saattanut olla myös poika Frans ja tytär Margareta, joihin viitataan Falkenberg-suvun yhteydessä mm. Anrep'in "Svenska adelns ättar-tavlor / Projekt Runeberg" ja Elgenstiernan "Den introducerade svenska adelns ättartavlor, 1925-36 / Adelsvapen.com". Frans Blankenfeld'in mainitaan em. lähteissä olevan Puolan kuninkaallisen ritarikunnan päällikkö Liivinmaalla ja Blankenfeldshofin (lienee sama kuin Kulsdorf ?) lisäksi myös Valmieran herra. Franzin patronyymiksi mainitaan Joachim, joka on ilmeisen virheellinen. Ketään ajallisesti sopivaa Joachim'ia ei suvusta näyttäisi löytyvän. Saksalaislähteet eivät näytä mainitsevan Franz Blankenfeldin ritarikunnan päällikkyyttä ja onkin arvoitus mistä ruotsalaislähteiden tieto on peräisin.

Tiesenhausen vaakuna
tiesenhause.de

Em. Adelsvapen -sivusto mainitsee myös Margareta Blankenfeld'iin liittyvän tapauksen: Hänen toinen puolisonsa Martin von Boldeck murhattiin kotonaan Salisburg'issa 10.6.1563 Frans ja Christoffer Blanckenfelt'in toimesta. Sama tapahtuma löytyy mainittuna Ruotsin Riksarkivet'in sivustolta. Olivatko nämä tapauksessa osalliset Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in lapsia, ei ole täysin vakuuttava päätelmä.

Könne von Tiesenhausen'in isä Christoph von Tiesenhausen hallitsi useita suvun maaomistuksia Liivinmaalla . (Fehteln, Odensee. Limehn, Ruschendorff). Äitinsä oli nimeltään Anna, mutta sukunsa on varmoja tietoja vailla. Joissain lähteissä (mm Genealogische Handbuch des deutschen Adels) esitetään von Taube'a, mutta ei muita tietoja mm. vanhemmista. Mahdollista on myös se, että hänen taustansa ovat von Ungern -suvussa, jota perustelen seuraavasti: Sikäli kuin pitää paikkansa, että Christoph von T. myi v. 1507 vaimonsa Annan valtuuttamana Limehn'in (Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften Görlitz 1930 s.409) voidaan siis ymmärtää että omaisuus oli Annan suvun perintöä. Limehn/Limene/Lymen tunnetaan myös nimellä Ungur. Omaisuus siirtyi Kersten von Rosen'ilta v.1463 Barhold Roswerthe'n välityksellä tyttärelleen, joka avioitui Ungern -sukuun (https://de.wikipedia.org/wiki/Ungurmui%C5%BEa). Anna voisi olla mainitun tyttären lapsi tai lapsenlapsi. Roswerthe -suvun ja Limene'n tarkemmat omistussuhteet kaipaavat vielä lisäselvityksiä. Rosen, Tiesenhausen, Ungern -suvut ovat olleet avioliittojen kautta yhteyksissä, jonka lisäksi heitä tunnettiin n.k. maasäätiön vasalleina Liivinmaalla. Näin ollen pidän erittäin todennäköisen että Annan alkuperä löytyy Ungern -suvusta tai sen liepeiltä.
Eesti Rahvusarhiv/Saaga'ssa on dokumentti, joka esittää muista kovin poikkeavia tietoja Tiesenhauseneiden vaimoista. Dokumentin kirjaajasta ja lähteestä ei ole tietoja ja jätänkin sen tällä erää vaille enempää huomiota.

Könne von T:n veli oli Tallinnan ja Haapsalun piispa Georg von Tiesenhausen, edellämainitun Johann II Blankenfeld'in seuraaja Tallinnassa 1525-1530. Suvun historiaa 1200-luvulle Liivinmaalla käyn tarkemmin läpi myöhemmin erillisessä blogijulkaisussa.

Thomas von Blankenfelde (s. n.1435 - k. 1504) (4.8)
Margaret Buchholtz (n. 1454 - jälk. 1531) (4.9)

Thomas von Blankenfelde'n
sinetti v.1481

Thomas von Blankenfelde oli liikemies ja Berliinin pormestari (Bürgermeister / Oberbürgermeister) 1481-1494. Hän oli opiskellut Leipzigin yliopistossa 1453. Blankenfeldit olivat merkittävimpiä ja vauraimpia patriisisukuja Berliinissä. Heidän liiketoimensa käsittivät m.m. ylellisyystavara-, vilja- ja kangaskauppaa, tavaranvälitystä sekä pankkitoimintaa Brandenburgin alueen lisäksi Flanderissa, eteläisessä Saksassa ja Danzigissa. Blankenfeldit toimivat Mecklenburgin ja Anhaltin herttuoiden hovihankkijoina ja rahoittajina. Thomas von Blankenfelde oli liikesuhteissa mm. vaaliruhtinas Friedrich II:n sekä Euroopan kenties mahtavimman liikemiessuvun, Fuggereiden kanssa. Cölln'in ratsujoukot olivat Thomas B:n johtamana v. 1465 Friedrich II:n rinnalla heidän käydessään Angermünden kaupungin joukkoja vastaan. Hänet mainitaan Nürnbergin liikemiesten edustajana Berliinissä v. 1485.
Näin hänestä tuli suurliikemies ja eräs Berliinin varakkaimmista henkilöistä. Aiemmin mainitun Spandauerstrassen talon lisäksi hän omisti talon Berliinissä Klosterstrasse 71 sekä lisäksi läänityksiä ja maaomaisuuksia m.m. Pankow'ssa, Kaulsdorf'issa ja Groß-Ziethen'issa, Mortzau'ssa, Wittstock'issa, Weissensee'ssa, Falkenhagen'issa, Seefeld'issa ja Ahrensfelde'ssa - näin muutamia mainitakseni...
Thomas von B oli kahdesti naimisissa ja sai yhteensä 10 poikaa sekä 11 tytärtä. Ensimmäinen puoliso v. 1459 oli Elisabeth Slotz/Sloytz, josta avioliitosta syntyi kuusi lasta ennen tämän kuolemaa 1473. Thomas avioitui uudelleen 20 vuotta itseään nuoremman neidon, Margarete Buchholz'in kanssa v. 1474. Tästä avioliitosta jälkeläisiä tuli 15 kappaletta. Joten aikaansaapa mies oli Thomas liike- ja virkatoimiensa ohella. Onneksi oli varallisuutta millä kasvattaa tällainen lapsikatras. Thomasin kuoltua v. 1504 oli heistä vielä 15 lasta elossa. Lieneekö elintason vaikutusta, koska lapsikuolleisuus oli noihin aikoihin huomattava.
Vaimostaan Margaretesta on varma kirjallinen maininta vain etunimeltä, mutta vakuuttavan täydennyksen antaa Berliinin Marienkirchessa säilytettävä votiivimaalaus. Allaolevassa kuvassa ristiinnaulitun Jeesuksen eteen ovat polvistuneena Thomas von Blanckenfelde kahden vaimonsa ja lastensa kera. Kuvan alareunassa ovat Blankenfelden sekä Buchholz-suvun vaakunat. Tämä tapa ilmaista perhesuhteita tuli ilmi myös Holzschuher -sukua koskevassa esityksessäni. Kuvan on arveltu ajoittuvan vuoteen 1502.

Margarete Buchholzin vanhemmat olivat Christian (Kersten) Buchholz (k. 1491) sekä Benigna Kemniz. Kemniz -sukua tunnetaan Pritzwalk'in pormestareina ja raatimiehinä. Ensimmäisenä heistä Henneke Kemniz vuonna 1337.
Christian Buchholz omisti talon Frankfurtissa (Oder) osoitteessa Oderstrasse 34.

Thomas von B kunnosti Spandauerstrasse 49:n rakennusta v. 1474 jolloin vastaanottotiloja koristamaan tehtiin Thomas'in sekä hänen vaimonsa ja vanhempiensa rintakuvat. Ei ole varmuutta kumpi Thomas'in vaimoista sai kunnian koristaa seinää. Oliko kunnianosoitus juuri vihitylle vaimolle vai juuri edesmenneelle? Vuosihan on siis sama kuin toinen avioliitto Margarete Buchholz'in kanssa. Jotenkin tuntuisi luontevammalta että talon uusi emäntä ottaisi vastaan talon vieraat sen sijaan että sieltä katselisi emäntä-vainaa. Vaan mistäpä sitä tietää miten päin Thomas-herra asian ajatteli...

Thomas von Blankenfeld asui viimeiset vuotensa Weissensee'ssa. Kuolemansa jälkeen vaimo Margarete otti hallintaansa perheen liiketoimet ja jatkoi menestyksellisesti 27 vuotta aina kuolemaansa asti vuonna 1531.

„Anno a nativitate Domini milesimo quingentesimo quarto, quinta feria post Esto mihi, vita bene beateque exacta obiit Thomas Blankenfeld, quinque et decem filiis relictis superstitibus manoque nepotum numero cujus manibus Deus tribuat aeternam felicitatem, vixit annos duos de septuaginta"

















Lähteitä ja linkkejä:

• Blankenfeldit osa II - Berliinin pormestarit
• http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452
• http://fr.wikipedia.org/wiki/Famille_von_Blankenfeld
• https://de.wikipedia.org/wiki/Blankenfelde_(Adelsgeschlecht)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Spandauer_Stra%C3%9Fe#Blankenfelde-Haus
• https://de.wikipedia.org/wiki/Johann_II._von_Blankenfelde
• https://de.wikipedia.org/wiki/Blankenfelde-Mahlow
• https://de.wikipedia.org/wiki/Thomas_von_Blankenfelde
• https://et.wikipedia.org/wiki/Viljandi_lahing_(1602)
• https://en.wikipedia.org/wiki/Polish%E2%80%93Swedish_War_(1600%E2%80%9311)

• https://sites.google.com/a/blankenfeld.fr/blankenfeld-von/
• https://sites.google.com/site/luisevonblankenfeld/la-famille-von-blankenfelde

• https://books.google.fi/books?id=KqRKAAAAcAAJ&lpg=PA134&ots=gW4BFNJVeO&dq=blanckfeld%20salisburg&hl=fi&pg=PA135#v=onepage&q=blanckfeld%20salisburg&f=false

• http://www.z-m-a.de/ZN_Anhaenge.html
• http://www.z-m-a.de/Druckheft2_1936/Druckheft2.pdf
• http://www.z-m-a.de/ZN100_2003/Anhang_Blankenfelde-Haus_300DPIhoch.pdf
• http://www.patrizier-marienkirche-berlin.de/index.php?view=article&id=3:politische-und-religioese-stifterbilder-des-berliner-patriziats&format=pdf
• http://www.luise-berlin.de/historie/spitze/berliner_buergermeister.htm
• http://www.luise-berlin.de/historie/spitze/zukap1/thomasblankenfelde.htm
• http://www.jasinski.co.uk/wojna/battles/1600-Sw/1600-Sw-06.htm
• http://geneagraphie.com/getperson.php?personID=I541755&tree=1
• http://gw.geneanet.org/glayer?lang=fi&p=hans&n=von+blankenfeld&oc=1

Nödingien matkassa Liivinmaalle

Nöding -suvun vaakuna
lähde: http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452

Jatkona aiempiin Ylöjärveläisen Hirvijärven suvun esipolvia selvittäneisiin teksteihini, nyt matka jatkuu Nöding-suvun myötä Sääksmäeltä 1500-1600 -luvun Balttiaan ja Liivinmaalle.

Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius (1602-n.1685) oli mahdollisesti isänsä Knut Paltun (k. ennen 1624) kautta balttilaista sukujuurta. Tätä mahdollista yhteyttä Palttu - Baltti nimenmuodostuksen antaman viitteen lisäksi vahvistaa puolison, Anna Hartvisgdotter Nöding von Werden'in (k.n. 1674) tunnettu syntyperä.

Annan isä Hartvig Nöding von Werden (1598-1644) hallitsi sukuperintönä Liivinmaalla Lemburgissa (nyk Malpils) Nödingshof eli Kaltenbrunn ja Fellinissä (Viljandi) Caroll -nimisiä maaomaisuuksia. Kaltenbrunn oli tullut suvun haltuun Hartvigin isän isän, Henrik Nöding von Werden'in (k. 1591-1604) toimesta v. 1554. Ilmeisemmin Henrik Nöding oli saksalaisen ritarikunnan sotilas tai vasalli, koska Kaltenbrunn (myöh.Nödingshof) näyttäisi tulleen lahjoituksena ritarikunnan Liivinmaan maamestarilta Henrik von Galen'ilta. Jo v. 1548 Henrik Nöding oli saanut sukulaiseltaan Herman von Bruggener'ilta maaomaisuutta Nitau'sta. Bruggener oli samoin ritarikunnan maamestari Liivinmaalla vuosina 1535-1549. Sukulaisuussuhde Nöding'iin on kuitenkin tuntematon.

Materialien zu einer Geschichte der Landgüter Livlands, Nide 1  Tekijät Heinrich von Hagemeiste. s.86

Henrik - tai Heinrich - Nöding'in syntymäaika ja alkuperä ei ole tiedossa. Suvun juuret ovat tietojen mukaan Saksan Hessenin alueella. Marburgin seudulla tunnetaan jo 1200- luvulla Nodung von Wehrda -nimellä esiintyneitä henkilöitä. On arveltu että suku polveutuisi ritari Konrad'ista, Marburgin Weissensteinin linnan viimeisestä linnanherrasta (Otto Immel, dessen Buch „Wehrda, Weinstraße, Burg Weißenstein” 1976). Hänen poikansa oli mahdollisesti vuonna 1277 kuollut ritari Nudungus de Werde. Nodung von Wehrda'n veljekset Konrad ja Thomas (Thammos) hankkivat maa-alueita Angenrod'ista 1490-luvulla. Vahvistava todiste siitä että on kyse samasta suvusta, saadaan vaakunakuviosta. Verrattaessa ylläolevaa Nödingien vaakunaa Nodung von Werde'n sinettiin vuodelta 1294 Marburgissa, voidaan pitää toteennäytettynä että suku on peräisin tuolta nykyisen Wehrdan seudulta, jonka vaakunassa sama harkkoreunainen (vrt Angenrod) kuvio on nähtävissä.

Milloin ja miksi Nöding von Werden suku on Liivinmaalle tullut, on tässä vaiheessa arvailujen varassa. Mainittu sukulaisuussuhde Saksalaisen ritarikunnan päällikköön antaa aiheen arvella että tämä olisi johtolanka syihin. Em Bruggener'in tiedetään tulleen Saksasta Liettuaan lapsena - siis kenties 1480-1490-luvun tienoilla. Ritarikunta vahvisti alueen hallintaansa m.m. antamalla kartanoita ja maaomaisuuksia vasalliensa hallintaan tai lahjoittamalla omaisuudeksi. Näillä oli verotusoikeus käytännössä maaorjan asemassa oleviin paikallisiin talonpoikiin ja alustalaisiin. Vastineeksi he olivat velvollisia sotajoukkojen varustamiseen ja toimimaan uskollisina alamaisina.

Ristiretkeläisten turvaksi alunperin perustettu Saksalainen Ritarikunta oli levittäytynyt Liivinmaalle Baltiaan 1200-luvulla ja edelleen aina pohjoiseen Viroon asti. Tämä tapahtui Keski-Euroopan hallitsijoiden ja roomalais-katolisen kirkon piispojen tukemana vahvistaen ja valvoen kaupankäynnin etuja sekä levittäen kristinuskoa. Näin ritarikunnasta vähitellen muodostui lähes autonominen ritarikuntavaltio.

Henrik Nöding von Werden oli siis nähtävästi tällainen saksalaisen ritarikunnan sotilas ja/tai vasalli sekä tilanomistaja. Suvun haltuun oli tullut myös Vietinghof, jonka Henrikin poika Johan Nöding von Werden (k. ennen 1622) myi Tarton kaupungille v. 1597. Hän hankki seuraavana vuonna omistukseensa Caroll'in Fellin'issa eli Viljandissa. Tähän ja Kaltenbrunn'in omistuksiinsa hän sai vahvistuksen kuningas Sigismundilta v. 1599.

Johan Nöding'in äiti ja Henrikin puoliso oli Dorothea Holzschuher (k. 1604 jälkeen). Suku on lähtöisin Saksasta Nürnbergin seuduilta, jossa varhaisin tunnettu esi-isä Lorenz Holzschuher haudattiin Sebalduskircheen v. 1130. Johan Nöding avioitui Gertrud Blankenfeld'in (n. 1560-1662 jälkeen) kanssa. Blankenfeldien juuret ovat myös Saksassa jäljitettävissä 1200-luvulle Berliiniin. Isoäitinsä puolelta Gertrud kuuluu saksalaiseen Tiesenhausen'in sukuun, joka saapui Saksan Nienburgista Liettuaan 1200 -luvun alussa. Näistä sukuhaaroista kirjoitan myöhemmin tarkemmin blogissa artikkelissa "Blankenfeldit osa I - Baltiasta Berliiniin".

Johan Nöding ja Gertrud Blankenfeld saivat Adelsvapen.com sivuston mukaan kuusi lasta. Kaksi poikaa, Henrik ja Hartvig olivat ammatiltaan sotilaita ja molempien ura johti Suomeen. Seikka, joka näin osoittautuu perimmäiseksi syyksi Nöding -suvun haarautumiseen karuun pohjolaan. (Hartvig Nöding von Werden on siis sama Nödinghof'in isäntä, jonka tarinan alussa Annan isäksi mainitsin.)

Saksalainen ritarikunta oli hajonnut mm uskonpuhdistuksen seurauksena ja Baltian valtatyhjiöstä taisteltiin useasti ympäröivien valtakuntien ja hallitsijoiden kesken. Liittoumia syntyi ja purkautui sekavassa vyyhdessä, jossa aiemmat viholliset saattoivat kohta havaita taistelevansa samalla puolella aiempaa liittolaista vastaan. Vuonna 1629 Puolan ja Ruotsin välisen sodan rauhansopimuksessa

Kustaa II Aadolfin maihinnousu Saksaan 1630
Anders Fryxell (Wikimedia)

Ruotsin valtakunta laajeni Väinäjoelle. Tuona samaisena vuonna Hartvig'in mainitaan olleen ratsastaja kuninkaan henkivartiokomppaniassa. Tämä Ruotsin kuningas oli Pohjolan Leijonaksikin mainittu Kustaa II Aadolf, joka seuraavana vuonna nousi joukkoineen maihin Saksan Pommerissa 30-vuotisessa sodassa. Hartvigin kerrotaan seuranneen komppaniaansa Saksaan samana vuonna. Ties vaikka Hartvig kurkistelee jossain viereisen kuvan reunamilla...
Veljensä Henrik von Nöding oli noihin aikoihin v. 1631 jalkaväkikomppanian everstiluutnantti Itä-Götanmaalla ja ratsukomppaniassa Uudellamaalla Suomessa 1632.

Kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lüzenin taistelussa marraskuussa 1632 Lieneekö henkivartiokaarti hajoitettu kuninkaan kuoleman jälkeen, koska Hartvig von Nöding palasi Saksasta ja vuonna 1633 hän oli kornettina veljensä Uudenmaan ratsukomppaniassa. Tässä vaiheessa Hartvig oli jo avioitunut Margareta von Strijk'in (s. ennen 1584-1673) kanssa. Von Strijk/Stryk - von Elspe -sukua tunnetaan Saksan Fredeburgissa 1420 -luvulla ja ilmeisesti tätäkin aiemmin. Margaretan esi-isät ovat toimineet myös ritarikunnan palveluksessa Liivinmaalla. Tähänkin sukuun palaan tarkemmin tuonnempana. Tytär Anna Nöding on ollut tuolloin 1630 -luvulla jo nuori neiti, mutta emme tiedä oliko perhe muuttanut Suomeen vai asuivatko he edelleen Nödingshof'issa. 1620-luvulla setänsä Henrik von Nöding oli saanut Porvoon seudulta haltuunsa Pornaisten Laukkosken säterikartanon. Tämän lisäksi hän hallitsi äidin Blankenfeld -suvun maaomistuksia Salisburg'issa (nyk Matzalaca) Liivinmaalla.
Hartvig kohosi Turun ratsuväkirykmentissä luutnantista ratsumestariksi vuoteen 1642 mentäessä.
Tyrvännön Suotaalan kylän Siukola tuli vuonna 1641 Hartvig von Nöding'in haltuun n.k. Norrköpingin ehdolla eliniäksi. Hän kaatui taistelussa Skånessa v.1644 Ruotsin sodassa Tanskaa vastaan (kenties Jüterbogin taistelussa?). Leskensä Margareta von Strijk nautti tilan verotulot vuoteen 1661 asti. Hänet haudattiin vuonna 1673 Porvoon kirkkoon.
(Harry Donner: http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Genos_1936_vol_7_7_131.htm)

Kuten edellä oli mainittu henen edesmenneen miehensä veli hallitsi maaomaisuuksia Porvoon seudulla. Kenties Margareta ja Anna-tytär ovatkin asuneet Suomeen tultuaan Nödingien Laukkoskella? Suomessa Turku on kuitenkin siinä suhteessa "solmukohta" että Annan tuleva puoliso oli Thomas Palttu (eli tuleva Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius), turkulaisen kauppiaan poika. Annan isä palveli Turun ratsuväkirykmentissä ja ilmeisesti siis molemmat balttisukuja. Ensimmäiset aviovuotensa he asuivat Turussa.

Kenties Hartvig von Nöding'illä oli myös sisar Gerdruta? Vaimonsa Margaretan veljen, Gotthard von Stryk'in tiedetään olleen avioliitossa Gerdruta Nöding von Werden'in kanssa. Tässä vaiheessa todennäköiseltä vaikuttaa että Strijk/Stryk ja Nöding suvut olisivat näin kahden sisarusparin voimin kytköksissä. Sikälikin luontaista kanssakäymistä kun katsoo kartalta mistä suvut ovat lähtöisin. Varsinaiset todisteet tosin puuttuvat tälle päättelylle Gerdrutan ja Hartvigin sisarsuhteesta.

Hartvigin ja Margaretan pojat hallitsivat vanhempiensa jälkeen Nödingshof'ia, Caroll'ia ja Blankenfeldshof'ia. Seuraava sukupolvi myi Nödingshof'in ja Blankenfeldshof'in 1670-luvulla sotavarusteluiden kustannusten kattamiseksi. Hartvigin pojanpoika Carl Hartvig Nöding myi Caroll'in vuonna 1729 mutta piti osan tilasta, joka sittemmin sai "perintönä" kantaa nimeä Nödingshof. Carlin kuoleman jälkeen leski Anna myi tilan 1742.
Hartvigin ja Margaretan poika Henrik avioitu Ebba Stålhandsken kanssa ja hallitsi lapsettomaksi jääneen setänsä Henrik Nöding'in jälkeen aiemmin mainittua Laukkosken kartanoa.

Tästä linkki kartalle.

Sivua päivitetty 15.11.2015

Lähteitä ja linkkejä:

http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/blankenfeldit-osa-i-baltiasta-berliiniin.html

http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452
http://runeberg.org/frfinl/0320.html
https://de.wikipedia.org/wiki/Livl%C3%A4ndischer_Orden
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha-Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_ritarikunta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_sota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_valtatyhji%C3%B6
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCtzenin_taistelu
https://de.wikipedia.org/wiki/Wehrda_(Marburg)
https://de.wikipedia.org/wiki/Wasserburg_Angenrod
http://www.marburg.de/de/114027
http://www.marburg-wehrda.de/index.asp?thid=15
http://www.lagis-hessen.de/de/subjects/xsearch/sn/lgr?person=Nodung+von+Wehrda%2C+Thomas
http://www.ciltskoki.lv/_lapas/kartes/Rucker_1890/#N
https://books.google.fi/books?hl=fi&id=KqRKAAAAcAAJ&q