maanantai 15. helmikuuta 2016

Tiesenhausenin alkulähteillä

Aiemmassa blogitekstissäni "Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita" päädyttiin 1300-luvun loppupuolelle Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen 'iin (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16). Jatkan nyt tarinaa parinsadan vuoden verran taaksepäin suvun tunnetuille alkulähteille. Esityksessä jatkan aeimpaa tapaa, jossa numerointi henkilön nimien jäljessä viittaa Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.


Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla-Kokenhusen) (s. ennen 1313 - k. 1367-1375) (6.32)
Elisabeth de Rope (6.33)


Päätellen avioitumisajankohdastaan Nicolaus de Rope'n lesken, Elisabeth'in kanssa v. 1332, on Engelbrecht von Tiesenhausen syntynyt ennen vuotta 1313. Vaimonsa syntymä- ja kuolinajasta ei ole sitäkään vähää tiedossa. Avioparilla oli lapsia aiemmin mainitun esi-isämme Hans'in lisäksi tyttäret Hildegunde ja Margaretha sekä Engelbrecht (III), joka toimi Tartossa dekaanina vuoteen 1363.
Engelbrecht (II) mainitaan Tartossa 17.5.1338 Riikan piispan vasallina ja ritarina. Erlan (Ergli) ja Kokenhusenin (Koknese) herrana hän hallitsi läänityksinä laajoja maaomistuksia. Yhdessä veljensä Bartholomeus von Tiesenhausen'in (Tiesenhausen-Berson sukuhaaran kantaisä) kanssa heillä oli hallussaan maata yli 12 000 hehtaaria ja olivat näin aikansa rikkaimmat vasallit Liivinmaalla.


Ergli eli Erla linnanrauniot
Suvun omistukset Erlassa ja Kokenhusenissa oli aiemmin peruutettu Engelbrecht'in isän Hans (Johann II) von Tiesenhausen'in riitaannuttua arkkipiispan kanssa. Tämä oli päätynyt julistamaan pannaan niin miehen itsensä kuin tämän jälkeläiset aina neljänteen polveen. Engelbrecht matkusti isänsä kuoleman jälkeen sovintoa tehdäkseen Avignoniin paavin residenssiin, jossa silloinen Riikan arkkipiispa Engelbrekt von Dolen majaili v. 1342. Tämän seurauksena sopu syntyikin ja Kokenhusenin piispanlinna palautettiin suvun hallintaan sekä pannajulistus purettiin. Ilmeisesti Erlan linnan vuonna 1341 alkaneet rakennustyöt eivät alkaneet siten Tiesenhausenien toimesta vaikka niinkin on asiasta esitetty.


Koknesen linnanrauniot

Vasalli-Tiesenhauseneille oli nähtävästi tavanomaista joutua kiistoihin päämiestensä kanssa koska veljensä Bartholomeuksenkin tiedetään olleen kahnauksissa arkkipiispan kanssa. Mainittakoon tässä yhteydessä että hän oli myös aviossa Warendorp'ien sukuun veljenpoikansa Hans'in (III) tavoin.

Engelbrecht on mainittu lähteissä viimeisen kerran v. 1367 ja hänen tiedetään kuolleen viimeistään 1375.


Hans (Johann II) von Tiesenhausen (s. ennen 1279 - k. n.1342) (7.64)


Kuten siis jo edellä kävi ilmi, oli Hans (II) Riikan arkkipiispan Friedrich von Bernsteinin vasalli ja Kokenhusenin herra. Vasallit olivat jo vuodesta 1306 lähtien olleet kiistoissa omistuksista ja hallintaoikeuksista arkkipiispan kanssa Hansin toimiessa tässä kiistassa nokkamiehenä. V. 1325 riita kärjistyi arkkipiispan pannajulistukseen ja maaomistuksien menetyksiin joka purkautui vasta Hansin kuoleman jälkeen edellä kerrotun mukaisesti..
Hans ja nimeltä tuntematon puolisonsa on haudattu Falckenaun (Valkanan) sisterssiläisluostariin joka sijaitsi Tiesenhausenien mailla nykyisen Kärknan kylässä lähellä Tarttoa.

Hans (Johann I) von Tiesenhausen (k. 5.3.1279) (8.128)
Sophia von Kokenhusen-de Hoya (s. n. 1240) (8.129)


Hans sai v. 1224 läänityksiä Odenpäässä (Otepää) ja Kilekundessa (Kihelkonna) ollessaan Tarton piispan Herman Buxhoeveden'in vasallina. Hans'ista (I) mainitaan v. 1277 tämän olleen dominus (valtias) ja miles (ritari) sekä Riikan arkkipiispan vasalli. Hän sai hallintaansa arkkipiispa Albert von Buxhoeveden'in myöntämänä ja vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan perintönä omaisuutta Kokenhusen'in piispanlinnasta (Koknese) ja sen ympäristöstä Väinäjoen rannalla 23.4.1269. Samassa naimakaupassa hänelle tuli omistuksia myös Holsteinista Saksasta.
Kalparitari
(Wikimedia Commons)

Hans von Tiesenhausen taisteli Liivinmaan saksalaisen kalparitarikunnan riveissä pakanallisia liettualaisia ja semigalleja vastaan. 5.3.1279 käydyssä taistelussa hän kaatui yhdessä ritarikunnan maamestarin Ernst von Ratzburgin kanssa. Ditleb von Alnpeke on tapauksesta maininnut Liivinmaan kronikassaan. Hans haudattiin todennäköisesti Falckenaun luostariin.

Vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan periytymisestä ja perhesuhteista on vaihtelevia tulkintoja. Esitän tässä erään vaihtoehtoisen tulkinnan, jota nykytietoni mukaan pidän todennäköisimpänä - pitäen mielessä että muutkin tulkinnat voivat olla vaillinaisista ja ristiriitaisista lähdetiedoista johtuen yhtä perusteltuja:

Sophia (II) oli syntynyt n. 1240 Theoderic Kokenhusenin ja ruhtinatar Sophia (I) Wlazkovna von Kukenois-Polotsk'in avioliitosta. Äitinsä Sophia oli Koknesen (Kukenois, Kokenhusen) ruhtinaan Wlazko von Polotsk'in (k. 1224) tytär. Kokenhusenin linnan hallinta oli peritynyt Wlazkolta tyttärelleen Sophialle tämän menetettyä asemansa monivaiheisen valtataistelun ja valloitusoperaatioiden tuoksinassa. Miehensä Theoderic hallitsi Kokenhusenia kuolemaansa asti 1245-1254. Sophia avioitui uudelleen Bernardus de Hoyan kanssa. Mainittakoon että Tiesenhausenien arvellaan toimineen Hoyan ja Wölpen kreivien vasalleina Saksassa ennen sukujen rantautumista ristiretkeläisten ja ritarikunnan mukana Liivinmaalle. Kokenhusenin valloitusoperaation isä, piispa Buxhoeveden kytkeytyi sukusitein niin Tiesenhauseniin kuin nähtävästi Hoyaankin. Liittolaisuuksia ja avioliittoja säädeltiin siis tässäkin ajan parhaan tavan ja käytännön mukaan.

Sekaannusta tulkinnoissa aiheuttanee m.m. se, että ei ole aivan selkeää varmuutta siitä oliko sittenkin vain yksi Sophia, onko kytkentä venäläiseen ruhtinassukuun tai Hoyan ruhtinaisiin todennettavissa, oliko Sophia (II) sittenkin Bertholdus de Hoyan tytär äitinsä toisesta avioliitosta jne.

Wlazko von Polotsk'ista voi lukea mielenkiintoisen artikkelin m.m. Wikipediasta. Hänen periytymisestään on esitetty kauas varhaiskeskiajan historiaan ulottuvia sukupuita m.m. Novgorodin ruhtinas Rurikiin ja Ruotsin kuninkaisiin, joita voi lukea m.m. näistä linkeistä :
Paneutumatta tässä yhteydessä sen syvällisemmin ruhtinas Wlazkoon, kiinnostavaa on hänen ja e.m. historiikissa Kokenhuseniin liittyvien tapahtumien kytkeytyminen Riikan arkkipiispa Albert von Buxhoevedeniin, joka oli Hans von Tiesenhausenin eno, kuten seuraavassa kappaleessa käy ilmi.


Engelbrecht (I) von Tiesenhausen (s. 1180 - k. 1224 jälkeen) (9.256)
N. N. von Buxhoeveden (s. 1170) (9.257)

Engelbrecht (I) von Tiesenhausen'ia pidetään tämän merkittävän balttilaissuvun kantaisänä. Suvun "alkukotina" voidaan pitää samannimistä kylää Weserin varrella Saksassa Nienburg'in ja Holtorf'in välissä. Sieltä tunnetaan maininta vuonna 1215 saman nimisestä Wölpen kreivin linnamiehestä. Nähtävästi suku on toiminut Wölpen ja Hoyan kreivien ministeriaaleina ja vouteina. Hans Lemmel viittaa selvityksessään Dr.Sarnighausen'in esittämään arvioon jonka mukaan Engelbrecht'in isovanhemmat olisivat kreivi Eilbert von Wölpe ja Adelheid von Wassel, kreivi Bernhard von Wassel'in tytär.
Varhaisempi maininta Engelbrecth'ista on kuitenkin jo vuodelta 1210 nk. Henrikin Liivinmaan kronikassa, joka kuvaa saksalaisten kalparitarien ristiretkeä Baltian valtaamiseksi ja pakanoiden käännyttämiseksi katoliseen kristinuskoon:
 "Riikan miehet koontuivat Toreidaan (nyk. Turaida) ajaakseen takaa liiviläisiä ja lättiläisiä. Bertold von Wenden, Russin ja kaikki heidän mukanaan olleet liettualaiset lähtivät Roopiin. Kun liiviläiset ja lättiläiset kuulivat tämän, he lähtivät nopeasti maasta eivätkä jääneet odottamaan taistelua kristittyjen kanssa. Kolmantena kuunvaloisena yönä Riikan miehet valmistautuivat valtaamaan Fellinin (nyk. Viljandi) linnan Sakkalan maakunnassa. He käskivät kaikkia liiviläisiä ja lättiläisiä lähtemään kaikilta rajavarustuksilta ja linnoista, uhkasivat jäljelle jääviä rangaistuksella, pelottelivat näitä ja kokosivat suuren sotajoukon. Heidän mukanaan lähti taisteluun Engelbrecht, piispa Albertin sisaren mies, joka samana vuonna hallitsi Toreidan voutikuntaa sekä ritarikunnan veljet ja pyhiinvaeltajat. He lähtivät Sakkalaan ja ottivat mukaansa pienempiä sotakoneita ja kivilinkoja ja muita piiritysvälineitä." 
Engelbrecht mainitaan siis Toreidan voutina ja Riikan arkkipiispan Albert von Buxhoeveden'in sisaren miehenä. Hänen Buxhoeveden -sukuista vaimoansa ei tunneta nimeltä ja hänet mainitaan vain välillisesti historian kirjoituksissa. Tämän toinen veli Hermann von Buxhoeveden oli Tarton piispa.

Lisäksi kronikassa mainitaan vuodelta 1224:
"Piispa Hermann (piispa Albertin veli) lähti väkineen Ugaunian maakuntaan ja alkoi rakentaa Otepään linnaa ja asetti sinne jalosukuisia miehiä ja kunniakkaita ritareita, nimittäin sisarensa miehen Engelbert von Tiesenhausenin, veljensä Dietrichin ja Helmold von Luneburgin, järkevän ja jalosukuisen miehen sekä Hans von Dolenin. Jokaiselle heistä piispa antoi yhden alueen, s.o. kylegunden elatukseksi." 
Engelbrecht sai näin Otepään linnan läänityksenä ja hallitsi lisäksi Tarton lähistöllä Ugauniassa, Kilegundessa ja Kongotassa. Piispa Albert oli kalparitareineen valloittanut 1205-1209 Kokenhusenin ruhtinas Wlatzkolta ja häätänyt tämän pakosalle. Kokenhusen läänitettiin näiden tapahtumien jälkeen Engelbrechtin pojalle tämän naitua Wlatzkon tyttären kuten jo edellä tuli mainituksi. Wlatzko pakeni ja sai surmansa vuonna 1224 kalparitareiden vallattua Tarton linnan.

Engelbrecht von Tiesenhausen'ia ei ole mainittu vuoden 1224 jälkeen. Hänen tarkempi kuolinaikansa on tuntematon. On oletettu että hänet olisi haudattu Falckenaun luostariin kuten useat jälkipolviensa edustajat. Luostari sijaitsi suvun hallitsemilla mailla ja heidän tiedetään toimineen luostarin tukijoina.

Tiesenhausenit siis saapuivat Liivinmaalle Engelbrechtin myötä ristiretkeläsiritareina Saksasta piispa Buxhoevedenin joukoissa ja vanavedessä 1200 -luvun alkukymmenillä. Hän rakensi perustukset suvun valta-asemalle arkkipiispan palveluksessa, saksalaisten kalpaveljesten ritarikunnan sotilaana ja avioliiton vahvistamin sitein. Varmuutta ei ole Tiesenhauseneiden juurista etäämmällä saksanmaan historiassa. Buxhoeveden'eista on kirjattu sukupuuta kauas taaksepäin varhaiskeskiajalle. Tästä tarina jatkukoon tulevassa blogitekstissäni.

Linkkejä ja lähteitä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti