Gode-Granne-Grubbe & Geenit

Blogiartikkelissa "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa" tuli esitellyksi Hannu Laurinpoika Goden (Hans Larsson, n.1590-1659) puolisona Siiri Hannuntytär (Sigrid Hansdotter) Granne (n. 1600-1664). Avioitumisensa aikoihin luutnantin arvoinen ammattisotilas sai avioliittonsa kautta isännyyden Kokemäen Harjavallassa Näyhälän ratsutilalla. Ennen Hannun ja Siirin avioitumista v. 1617 tilaa oli isännöinyt morsiamen isä Hannu Pekanpoika Granne (myös Pietarinpoikana mainittu, Hans Pehrsson, s. ennen 1580 - k. 1615/n.1625). Näyhälän lisäksi hän omisti rälssimaata Porvoon Karsbyssa, Paraisten Koupossa sekä Nauvon Druckisissa. Hänet tunnetaan Ala-Satakunnan kihlakunnan voutina kolmena kaksivuotisvirkakautena vuosina 1604-1611 sekä Piikkiössä ja Halikossa, jossa mainitaan vielä 1625 (Mesterton/Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo). Ala- ja Ylä-Satakunnan lainlukijana hänet mainitaan 1608-1613. Tässä yhteydessä sukujuuristaan mainittakoon ainoastaan Grannen porvarit Helsingissä sekä rälssisukuja Stensböle Porvoossa, Sjunbdyt Siuntiossa sekä Viurilat Halikossa 1300-luvun lopulta. Isoisänsä Lars Livländer lienee ollut nimestään päätelle baltti.

Hans Pehrsson Grannen sinetti

Eräät lähteet mainitsevat Hannun kuolleen jo 1615, mutta tulkintani mukaan hän on vielä v. 1618 (SAY) Näyhälässä kolmannen vaimonsa, Annan (Rikala-Sjundby suku) kanssa. Samoin mahdollisesti Porvoon Karsbyssa v. 1619 (SAY).
Hannu Pekanpojan toisen vaimon nimi ei ole tiedossa, mutta nähtävästi avioliitto oli lapseton. Ensimmäiseksi vaimokseen mainitaan ruotsalaissukuinen Margareta Andersdotter Grubbe (s.1564).

Siiri Hannuntyttären isä on siis tunnistettavissa välillisesti tyttärensä avioliiton ja Näyhälän omistussuhteiden kautta. Äidin suhteen joudutaan samoin turvautumaan päätelmiin: suoraa viitettä siihen ei ole kuka Hannun kolmesta vaimosta on Siirin äiti. Kolmas avioliitto Annan kanssa ajoittuu SAY:n mukaan Näyhälään v. 1618, joten ajallisesti hänet voimme sulkea pois. Toisen, nimettömän vaimon kanssa ei ole tiedossa jälkeläisiä, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Margareta Andersdotter Grubbe on näin vahvin ehdokas, vaikka siihenkään ei ole aukotonta tietolähdettä.

Chromosome Browser FTDNA

Esitän aiheesta hypoteesin sillä varmuudella minkä antaa aloittelevan geenisukututkimuksen harrastajan logiikka: FamilyTree DNA:lla suoritetun FamilyFinder autosomaalitestini tuloksissani esiintyy viisi ruotsalaista henkilöä, jotka periytyvät Margaretan isästä Anders Jacobsson Grubbesta. Kenelläkään heistä ei ole tiedossani kytkentää suomalaisiin sukuihin eikä muihin sukupuussani tunnetuihin sukuhaaroihin. Viereisessä Chromosome Browserin geenikartassa käy ilmi näiden dna-serkkujen yhtenevät dna-jaksot (raja-arvolla 1cM), kukin henkilö värikoodattuna.
Yhtenevät jaksot vaihtelevat pituudeltaan välillä 61/12 cM ja 36/8 cM, sukulaisuus arviona 4./5. tai etäisempi serkku.
Heidän keskinäistä dna-sukulaisuuttaan voidaan arvoida allaolevan matriisin kautta. Matriisissa lisäksi myös viisi muuta ei-suomalaista Grubbe-sukuista, joiden cM arvot ovat muita vähäisempiä. Näistä yhden kanssa on myös muita etäisiä sukukytkentöjä. Hän ei ole matriisin mukaan sukuyhteydessä muihin Grubbe-sukuisiin osumiini.

Suomalaiset Grubbe-sukuisiksi tunnistetut henkilöosumani eivät osoittaneet yhteistä sukulaisuutta näiden ruotsinserkkujeni kanssa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta että näin voi silti olla; seikka ei vain näy valikoituneessa perimässä. Yhtä lukuunottamatta heillä on myös muita todennettuja tai mahdollisia kanssani yhteneviä sukukytkentöjä.
Tarkasteltaessa Gode/Granne jälkipolviin lukeutuvia autosomaaliosumiani ainoastaan yksi (64/10cM) saa osuman matriisissa yhteen näistä Ruotsin "Grubbe-serkuista". Chromosome Browser jakaa joitakin hajasegmenttejä +1cM arvolla, mutta näistä ei ehkä ole haettavissa todistusvoimaa. Olisi myös selvitettävä heidän mahdolliset muut sukulaisuuskytkennät ruotsalaisiin Grubbe-serkkuihin.

Tarkasteltaessa tämän ruotsalaisen Grubbe-ryhmäni henkilöiden yhteisiä osumia koko autosomaaliosumiini (yht. 2460 kpl) FTDNA:n "in common with" toiminnolla, ei löytynyt yhteyksiä muihin henkilöihin tai sukuihin.

Oman perimäni vertailussa suomalaisperäisiin Gode/Granne/Grubb -autosomaaliserkkuihin, vaikuttaa tulosten arviointiin muualta tuleva yhteinen perimä, joka ei ole eroteltavissa tuloksista.

Esitän kuitenkin hypoteesini DNA autosomaalitulkinnasta Gode/Granne-suvun kytkemiseksi Ruotsin Uumajassa vaikuttaneeseen Grubbe/Grubb-sukuun, toivoen aiheesta kiinnostuneiden asiantuntevaa kritiikkiä.

Grubbe/Grubb suku

Margareta Andersdotter Grubb/Grubbe oli syntynyt n. 1564 Ruotsin Uumajassa. Hänen vanhempansa olivat Anders Jacobsson Grubb ja Barbro Persdotter (s. 1537. Uumaja). Isänsä oli huomattava maakauppias ja Västerbottenin lainlukija sekä valtiopäivämies.
Miten porvoolaisen raatimiehen ja laivanvarustajan poika päätyi naimaan Uumajasta? Oliko isällään, Per Jönsson Grannella kauppatuttavuuksia Grubben kanssa Tukholmassa, joka oli heille molemmille tärkeä kaupankäynnin keskuspaikka? Appensa tavoin Hans Persson Granne toimi lainlukijana - oliko avioliitto solmittua näiden ammatti- ja kauppasuhteiden avustamana.
Anders Jacobsson Grubben vauraudesta kertoo se, että Älvsborgin lunnaita kerättäessä v.1571 hänen lisäkseen Uppsalassa oli ainoastaan yhdeksällä henkilöllä käteistä varallisuutta ja vain kahdella kultaa; Andersilla ja kirkkoherralla. Nämä lunnaat olivat Ruotsin kruunun keräämä pakkovero, jolla lunastettiin takaisin Tanskalaisille sodassa hävitty Älvsborgin linna. Veroa perittiin kymmenys kiinteästä omaisuudesta sekä kymmenys rahaomaisuudesta, kullasta, hopeasta, kuparista ja karjasta.

Varallisuutta oli Grubbe suvussa jo isänsä Jacob Andersson Grubben (1495-1565) aikaan, joka myös toimi maakauppiaana ja lainlukijana sekä voutina. Samoin edeltävässä sukupolvessa Anders Persson Grubb (s.n.1470 - k. ennen 1543) oli varakas maakauppias ja huomattava suurtilallinen Uumajan Grubbessa. Häntä voidaan pitää Grubbe suvun kantaisänä. V. 1526 nimitti kuningas Kustaa Vaasa hänet Uumajaan lapinmaan voudiksi kantamaan alueen verot.

Vpsala Then monedagen nesth ephter xj (11000) iomfrughes dagh) Forlaeninghe breff Vij Göstaff etc Giörom vittherligit athuj aff Synnerlige gunsth och naadhe vnndt och forlaenth haffua och nw medh thetta vorth opna breff vnna och forlaena oss elsschelig anders pederson j grwbba the lappar vtij Vmo sockn som oss tiillydher medh vaare konungxlige saker och renttho med saa forordt at han oss ther vtaff redeligha giffua schal the ij thimber maardskin som aarliga skatthen aer och then aarligha forbetthra medh x maardher och om saa szake athuj honum tiilhanda skicke nogher peninghar ther han medh vorth bestha vetha kan tiil ath köpa, thraan, Elgeshuder, boockskin, eller annat huad ther falla kan ther tiil schal han latha sigh finna alledelis veluiliogh som vaar throo man Ther oss elschelig Staffan hindricson borgemestare j vaar stad vpsala haffuer varith oss goodh före påå for:nde anders pederszons vegna ath han for:ne vilkor j alle puncthar oss redeliga holla schal Therföre biudhom vij eder alle for:nde vaare lappar vtij Vmo sockn athij aere honim höruge och lyduge paa vaare vegna Suarandis honum till Cronones skath och saker oc inghen annen, han schal eder holla viid Suerigis lagh och goda gambla sidwennior nesth gudz hielp etc. (Gillingstam 1967-69 sid 342)

Thord i Byren muistokivi (Wikipedia)

Anders Perssonin isälinjaista Grubbe-sukua on eräissä sukuselvityksissä johdettu 1300-luvun Tanskan Kööpenhaminassa vaikuttaneeseen aateliseen Grubben kauppias ja porvarisukuun, mutta tämä jääköön spekulaation asteelle.
Isoäitinsä mainitaan sukuselvityksissä olevan Bure-sukuinen Anna Olofsdotter (s.1421). Samaa sukua kuin Anders Persson Grubben puoliso Mariet Jacobsdotter Bure (s. 1480 - k.jälk. 1529).

Bure-suku

Eräs ruotsalaisen sukuhistoriatutkimuksen vilkkaimpia keskustelunkohteita on ollut Bure-suku ja sen varhainen perimyshistoria. Mariet Jacobsdotter Buren esipolvia nykykäsityksen mukaan voidaan pitää melko varmasti selvitettyinä 1300-luvun lopun Olof Hersesson Bureen asti, jonka tiedetään asuttaneen Buren tilaa Skellfteåssa ja rakentaneen luostarin Bure-joen saarelle.
Legendat jatkavat Bure-suvun esipolvia Johan Bureuksen 1600-luvun alussa kirjaamaan perimätietoon pohjautuen aina 900-luvun loppuun. Sukusaaga alkaa Thord i Byr-nimisestä miehestä, joka rakennutti kirkon Upplannin Sigtunan Skoklosteriin. Hänen kuolemansa jälkeen poikansa pystyttivät riimukiven isän muistolle. Kivi on edelleen paikallaan ja nähtävissä. Sukujohdon todenmukaisuutta pidetään kuitenkin hyvin kyseenalaisena.




Linkkejä ja lähteitä

• http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm
• http://users.utu.fi/isoi/talot/harjaval.htm
• https://www.geni.com/people/Hans-Granne/6000000015083632039
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=8352&page=1
• http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-2.html
• http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1460188
• http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=261813
• http://familjenbostrom.se/genealogi/bure/11-301_4800.htm
• Bure släkten (Mark Hernelind)
• http://www.dn.se/nyheter/vetenskap/b...g-bluff/?brs=m Tiina Miettinen
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=230554&highlight=grubbe#post230554
• wikipedia.org/wiki/Bure%C3%A4tten
• https://sv.wikipedia.org/wiki/Upplands_runinskrifter_678
• http://falebure.se/sida1.html
• https://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84lvsborgs_l%C3%B6sen

Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa

Parissa aiemmassa tarinassa ( Kurun Riuttaskorven sukuja sekä Essbjörn-Bars-Bandeman ) olen sivunnut Gode-nimistä, isäni puoleista sukua Kurun Riuttaskorven Mäkelässä ja Ketolassa, Harjun (nyk. Tampere) Lielahden rusthollissa sekä Vesilahdella Järvenrannan Tanskan rusthollissa.
Omasta sukuhaarastamme Gode-nimi häipyi pois käytöstä Kalle Juhonpojan (1805-1874) myötä tämän tultua Ketolaan torppariksi. Isänsä Juho Erkinpoika (1771-n.1812) näyttäisi käyttäneen nimeä vielä Lielahdesta Kuruun Mäkelän isännäksi muutettuaan v. 1807 ja lienee siis viimeinen tässä sukuhaarassa Goden nimellä kirjattu henkilö ennen "mystistä" katoamistaan vuoden 1812 tienoilla.

Juho Erkinpoika Gode perheineen Kurun Suutarin rippikirjassa 1807 (Arkistolaitos/Digitaaliarkisto)

Kalle Juhonpojan jälkipolvia voi blogissani seurata esim. seuraavissa kirjoituksissani:

Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II

Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival

Kalle Juhonpojan sisar Hedvig, eli Heta Juhontytär (1801-1856) jatkoi emäntänä Suutarin Mäkelässä ja hänen jälkipolviaan tavataan Kurussa Riuttaskorven Niinimäen suvussa.

Gode (myös muodossa Godhe) sukua on tutkimuksissa jäljitetty isälinjaa seuraten vuoteen 1564. (Berndt Godenhielm: Godenhielm -suvun alkuperästä) Tuolloin esiintyy Ruotsissa Länsigötanmaalla Järpås'issa Godegårdin verotalollinen Swenndt Godhe sekä tämän jälkeen poikansa Erich Godhe (k. 1580 jälkeen) ja edelleen Lars Erichsson Godhe (k. 1628 jälkeen).

Jäljempänä esitetty Gode-linja kytkeytyy avioliittojen kautta lukuisiin sukuihin, joita on seurattavissa laajalti 1400-1700 -luvuilla. Tällaisia ovat m.m.Aurelius, Carstens, Dönsby, Gebhart, Granne, Grubb, Sjundby, Stodius, Talpo, Wesilaxius, Voijolainen. Näitä sukuhaaroja pyrin käymään läpi myöhemmissä blogiteksteissäni.

Hannu Laurinpoika Gode (Hans Larsson Godhe) (s. n. 1590 - k. 1659)

Hänet voidaan varmuudella mainita Suomessa vaikuttaneiden Gode/Godhe/Godenhjelm sukujen kantaisänä. Hänen periytymistään e.m. Järpås'in korpraali ja länsigöötan ratsastaja Lars Ericsson Godhesta ei voida täysin pitävästi todentaa, joskin sitä nykytutkimuksien mukaan pidetään todennäköisenä.

Hannu Laurinpoika kuului kenttävääpelinä Ruotsin armeijaan v, 1613 taisteluissa moskovalaisia vastaan. Hän taisteli Lauri Laurinpoika Tackes'in joukoissa Novgorodissa 1615-1616. Stolbovan rauhan myötä 1617 vänrikiksi edennyt Hannu Laurinpoika sai kuninkaalta ansioistaan tilan nykyisen Kalannin (Uusikaupunki) alueelta.
Hannu Laurinpoika avioitui n. 1620 Kokemäen Näyhälän ratsutilan omistaneen, jo edesmenneen Hans Pehrsson Grannen ( k. 1615) sekä tämän 1. puolison Margareta Andersdotter Grubben (s. 1564) tyttären, Siiri Hannuntyttären (Sigrid Hansdotter) (k. 1664) kanssa. Samalla naimakaupalla hän sai Näyhälän isännyyden ja tästä suurtilasta tuli heidän asuinpaikkansa. Näyhälä oli kooltaan yli puolet nykyisen Harjavallan alueesta ja keräsi tulonsa mm veroina augmentti- eli aputiloiltaan.Hannu Hannunpoika (Hans Hansson Gode) (s.n. 1620 - k.1685) oli vielä kapaloissaan kun sotaisat toimet kutsuivat uudelleen tuoretta aviomiestä ja isää. Vuodet 1621-1624 kuluivat taistellessa Baltiassa Gottfried von Falkenbergin joukoissa Puolan kuningas Sigismundia vastaan. Tämä oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin, "Pohjolan leijonan", serkku. Kyseessä oli pitkällinen Kustaa Vaasan jälkeläisten välinen valtataistelu, joka oli nähtävissä myös uskonpuhdistuksen jälkeisenä katolisen ja luterilaisen kirkon välisenä kamppailuna valta-asemasta.  Kunniakkaasti sujui tämäkin sotaretki, koska kotiin palattua tuli ylennys kapteeniksi.
Tämän retken jälkeen näyttäsi koittaneen rauhallisempia vuosia ja aikaa jäi perheen kasvattamiseen ja tiluksien hoitamiseen. Lisäksi oli valvottavina myllyt ja koskiosuudet Kokemäenjoessa. Aiemmin mainitun Hannu Hannunpojan lisäksi varmuudella voidaan lapsista mainita (ikäjärjestyksestä ei tietoa):

1. Carl Hansson (k.1684), kapteeni. Oli naimisissa Elisabeth Jordanin kanssa. (Aiemmin mainitun G.Falkenbergin äiti oli myös pommerilaista alkuperää olevaa Jordan-sukua). Heillä ei ilmeisesti ollut lapsia. Elisabet pakeni leskenä venäläisiä pakoon Tukholmaan, jossa myös kuollut.
2. Sigrid Hansdotter (k.1680) Lempäälän Innilän ratsutilan emäntä, puoliso Kristoffer Floor.
3. Margareta Hansdotter, puoliso  Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti Henrik Påvelsson Callia

20-vuotta myöhemmin v. 1644 Hannu Laurinpoika Gode oli ylennyt majuriksi ja toimi Porin rykmentin 11. komppanian päällikkönä. Taistelujoukot olivat tuolloin mukana Tanskaa vastaan käydyssä sodassa. Samalla sotaretkellä tiensä päähän tuli maineikas sotapäällikkö Torsten Stålhandske, jonka upea hautakappeli on Turun Tuomiokirkossa.

Tanskan sotaretki päättyi Ruotsille voitokkaaseen rauhaan. Hannu Laurinpoika sai osuutensa ja kuningatar Kristiina antoi hänelle läänityksiä Pirkkalasta ja Vesilahdelta. Osittain tämän seurausta on mahdollisesti sukuhaaramme myöhemmät vaiheet tuolla alueella.
Majuri Goden komppania marssi vielä kerran sotatantereille 1654 Stålarmin rykmentissä kohti Liivinmaata, mutta sai komennuksen takaisin ilmeisesti taisteluihin osallistumatta.

Hannu Laurinpoika oli siis kohtuullisen varakas ja huomattava henkilö Harjavallan-Kokemäen alueella. Näyhälän lisäksi hänen omistuksessaan olivat Simula ja Kiviranta. Hänet haudattiin 1659 nyt jo purettuun Kokemäen Pyhän Marian kirkkoon, jonne hän oli lahjoittanut 8-haaraisen kattokynttiläkruunun. 

Lieneekö siunauksen suorittanut silloinen Kokemäen kirkkoherra Simon Cardiaster, esi-isäni äidin puolelta, josta olen kirjoittanut toisaalla tässä blogissa. (Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa III ) Mainittu kynttiläkruunu on edelleen nähtävissä uudessa Kokemäen kirkossa. Harjavallassa Näyhälänniemessä on Kokemäenjoen rantapenkalla nähtävissä myös hänen muistolaattansa.

Kuvat (c) Tapio Rantanen

Hannu Hannunpoika (Hans Hansson) Gode (n. 1620 - 1685)

Hannu Hannunpoika on ilmeisesti syntynyt Kokemäen pappilassa ennen perheen asettumista Näyhälään. Hän toimi aluksi rälssivoutina ja  maakamreerina/maakirjanpitäjänä Hämeenlinnassa 1638-1650. Avioituminen Margareetta Martintytär Talpon (k. 1701 jälkeen) kanssa ajoittunee tuohon Hämeenlinnan jaksoon. Nuorenparin kohtaaminen juontaa alkunsa morsiamen isän Martti Niilonpoika Talpon (k. ennen 1665) toimeen Uudenmaan ja Hämeenlinnan läänien maakirjanpitäjänä. He olivat näin jonkinasteisia virkaveljiä hallintokoneistossa,

Sotamarsalkka, kreivi Gustaf Horn (Wikimedia)

 Hannu Hannunpojasta tuli v. 1651 perustetun Porin kreivikunnan inspehtoori. Kreivikunta oli sotamarsalkka Gustaf Hornin saama palkkio kuningatar Kristiinalta ansioistaan 30-vuotisessa sodassa. Kreivi Horn ja puolisonsa Sigrid Bielke asuivat ja toimivat itse kaukana Ruotsissa sekä Baltiassa ja tarvitsivat sen vuoksi edunvalvojan ja toimeenpanijan kreivikuntansa asiainhoidossa. Kreivi sai alueen verotulojen lisäksi myös velvoitteen hallinon järjestämiseksi ja kustantamiseksi. Näissä tehtävissä toimivat vouti ja inspehtoori, jotka olivat siten korkeimmat paikalliset virkamiehet. Horn nimitti Hannu Hannunpojan myös Porin pormestariksi ja raatimieheksi v. 1652. Inspehtorina toimiessaan hän asui perheineen Koiviston kuninkaankartanossa. Kun kreivikunta supistui v, 1655 nk. neljänneksen peruutuksessa ja Porin kaupunki palautui kruunun hallintaan, jäi kuninkaankartano kaupungin naapuriksi. Tästä seurasi lukuisia kiistoja ja rajankäyntejä, joita inspehtori joutui selvittämään koettaen pitää työnantajansa puolta.

Gustaf Horn kuoli 1657 ja kreivikunta siirtyi poikkeuksellisesti tämän lesken haltuun. Kreivitär Bielke oli tyytymätön ja tuskastunut kreivikunnan hoitoon ja korkeisiin kustannuksiin. Epäsopu johti viimein inspehtoorin erottamiseen toimestaan 1671. Kreivitär oli tarjonnut kreivikuntaa Hannu Hannunpojalle myös vuokralle, mutta tämä ei kiinnostunut ja valitteli terveysongelmia. Välien selvittely johti lopulta pitkään oikeusprosessiin. Hannu Hannunpoika muutti tämän jälkeen äitinsä perintötilalle Harjavallan Näyhälään, jossa hän kuoli v. 1685. Leskivaimo Margareetta oli elossa ainakin vielä n.k. ison vihan aikaan v. 1701

Tiedossamme on Hannu Hannunpoika Goden ja Margareetta Talpon lapsia seuraavasti:

Godenhjelm vaakuna

1. Gustaf Hansson Gode
   Ylioppilas Turussa 1670/71. Kamarikollegion tulli- ja lisenssikonttorin kamarikirjuri 1680, ero 1681. Pehtori Ulvilassa (1682).
2. Johan Hansson (Johannes Johannis) Godenhjelm (k. 4.9.1714 Tukholma)
   Aateloitu 1691 isän isänsä palveluksista. Tuomari ja valtiopäivämies.
   Puoliso v. 1689 Sofia Katarina Rosendal (k. 1715)
3. Peter Hansson Godenhjelm (k.6.10.1695 Koirala)
   Aateloitu veljensä kanssa 1691. Kornetti
   Puoliso Anna Maria von Gertten
4. Margareta Hansdotter Gode (k. 1727 jälkeen)
   Puoliso v. 1668 jälkeen Johannes Thuronius (Waenerus)
   (s.n. 1630 Hämeenkyrö - k.1701 Kangasala) Kangasalan kirkkoherra, lääninrovasti ja valtiopäiväedustaja. Omisti Kangasalan Palon tilan. Jean Sibeliuksen esivanhemmat.
5. Eric Hansson Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti) tarkemmin jäljempänä.
6. Kristina Hansdotter Gode (s. 1665 - k. 1743 Eurajoki)
   Puoliso Matthias Thomae Takku (s. n. 1660 Huittinen - k. 1697 Huittinen) Pappi, Huittisten pitäjänapulainen ja Takun rusthollin omistaja.
7. Maria Hansdotter Gode
   Puoliso Henrik Hansson Mallenius (k. 1684) Uudenmaan- ja Hämeenläänin lääninsihteeri. Espoon Suomenojan isäntä.
   
   Lisäksi on joissain tutkimuksissa lapsiksi esitetty Mårten, Elisabeth ja Catarina mutta tarkempien tietojen puuttuessa jääköön viitteellisen maininnan asteelle.

Erkki Hannunpoika (Eric Hansson) Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti)

Edellä olevan Hannu Hannunpojan lapsikatraan kohdasta viisi jatkuu siis oma sukuhaaramme Erkki Hannunpojan myötä.

Erkki oli Turun ratsuväkirykmentissä ainakin jo vuonna 1677. Hän avioitui n. 1690 Vesilahden kappalaisen Kristoffer Wesilaxiuksen tyttären Katariina Kristofferintytär Wesilaxian (k. 1724 jälkeen) kanssa. Kuten aiemmin tuli esille, oli Gode-suvulla Erkin isoisän kautta kytkentöjä Vesilahdelle läänitystensä kautta. He tulivat Vesilahdelle vuonna 1693 Järvenrannan Tanskan taloon joka toimi Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin II rakuunakomppanian vänrikin puustellina. Mahdollisesti siis vänrikki Eric Hansson Goden virkatalona. Tanska siirtyi Erkin hallintaan 1694 ja vuodesta 1697 tila toimi rusthollina.

Nuori kuningas Kaarle XII ja sota kutsuivat sotilasta toimeen. Suuri Pohjan sota ryhtyi murtamaan Ruotsin saavuttamaa suurvalta-asemaa. Ympärysvaltiot katsoivat hetkensä tulleen vasta 15-vuotiaan kuninkaan astuttua valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen. Tammikuussa 1701 Erkki ylennettiin kapteeniluutnantiksi menestyksestään venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa.

Nähtävästi tämän jälkeen Erkki ehti myös kotiin Vesilahdelle, koska tytär Margareta syntyi v.1701.

Huonommin kävi elokuussa 1704 Narvan piirityksessä, jolloin lähes 2000 sotilasta joutui venäläisten vangeiksi Pietari Suuren valloitettua Narvan kaupungin takaisin hallintaansa. Ne lähes 3000 miestä joita ei ollut vangittu, olivat saaneet surmansa. Venäläisten tappiot olivat jopa 10 000 kaatunutta. Vangittujen joukossa oli myös Eric Gode, joka kuljetettiin muiden vankien mukana Venäjälle Vladimir'iin. Nk. Uudenkaupungin rauha solmittiin v. 1721, jonka seurauksena Ruotsi menetti Baltian, Inkerinmaan ja Karjalan alueet. Seuraavana vuonna Erkki Hannunpoika vapautui ja palasi kotiinsa Vesilahdelle yli 17 vuoden vankeuden jälkeen.

Erkki oli tuolloin yli 60-vuotias ja vankeusaikana terveytensä oli heikentynyt. Vaimonsa Katariina oli tällä välin kasvattanut Tanskan tilalla lapset Juhon ja  Margaretan tietämättömänä miehensä kohtalosta. Muita lapsia heillä ei tietoni mukaan ollut, vaikkakin 1722-1723 SAY on kirjannut äidin nimen alle "Gertrud dr". Ajallisesti hän ei voi olla Juhon tytär, joten saattaa olla että hänellä oli tuon niminen sisar. SAY on vuosina 1695-1714 kirjannut tilalla palvelusväkeä sekä lampuoteja jotka ovat käytännössä hoitaneet tilan askareita. Sekä tila että talous olivat kutenkin huonolla tolalla. Venäläisten sotilaiden aiheuttamat vahingot ja hävitys lienee kohdannut myös Tanskan rusthollia. Talous koheni jonkin verran kun viimein v. 1731 Erkki sai lunastettua vankeusajalta saamatta jäänet palkkansa. Erkki eli loppujen lopuksi kunnioitettavaan 84-vuoden ikään. Katariinan kuolinaika ei ole tiedossa, mutta hän on ollut elossa ainakin vielä 1724, jolloin hänet näkee SAY:ssa kirjatun viimeisen kerran. Tuolloin nimellä Ekaterina Vesilaxia.

Tytär Margareta Gode (s. 1701 - k. 1782) aviotui n. 1725 inkerinmaalaisen Johan Fredrik Zitting'in kanssa. Tämä oli henkirakuunarykmentin varusmestari sekä Tottijärven Uotilan rusthollari vuodesta 1733.

Juho Erkinpoika (Johan Ericsson) Gode (s.1694 - k.1777)

Tanskan rusthollin isännyys periytyi Erkin pojalle Juholle aina vuoteen 1750 asti. Hän ilmeisesti toimi esi-isiensä tavoin maakirjanpitäjänä Uudenmaan ja Hämeen lääneissä. Juho avioitui n. 1726 Eurassa syntyneen Maria Juhontytär Aurelian (s.1695 - k. 1779) kanssa. Marian isä Johan Jacobi Aurelius (s.n. 1660 - k.1729) oli tullut Vesilahdelle pitäjänapulaiseksi v. 1708. 

Juholla ja Marialla on tiedossa kaksi lasta:

1. Kaisa Juhontytär Gode (s.1729 - k.1809)
   1. puoliso 1751 Bengt Pihl (s.1720 - k.1752) oli avioitumisen jälkeen lyhyen ajan ennen kuolemaansa Tanskan rusthollin isäntä.
   2. puoliso 1757 Jooseppi Yrjönpoika (s.1713 - k. 1779) Ilmajoelta. Otti käyttöönsä sukunimen Aurell, joka oli johdettu vaimon äidin suvusta. Hän toimi Pirkkalan pitäjänkirjurina ja asui Kaisan sekä kuuden lapsensa kanssa Pirkkalan Harjun (nyk. Tampere) Raholan kylässä.
2. Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)

Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)

Sisarensa Kaisan emännyys Tanskassa jäi siis puolison kuoleman vuoksi lyhyeksi. Isännyys siirtyi Erkki Juhonpojalle v. 1753. Samana vuonna hän avioitui Sääksmäen Tuomarlan Maria Kallentyttären (s.1731) kanssa. Todennäköisesti vaimo on kuollut varhain ja pariskunta jäänyt lapsettomaksi. Erkki avioitui uudelleen v. 1765 Kristiina Klauntytär Essbjörnin (s. 1741 - k. 1799) kanssa. Hänen sukunsa tarinaan toisaalla tässä blogissa viittasinkin jo tämän tekstin alkurivillä. Erkin ja Kristiinan viisi lasta syntyivät kaikki Tanskassa ennenkuin perhe muutti vaimon kotimaisemiin Harjun Lielahteen (nyk. Tampere), josta Erkki hankki omistukseensa osan Lielahden rusthollia 1783 juuri vähän ennen kuolemaansa. Voidaan spekuloida oliko Erkki jo sairaalloinen ja Tanskan ylläpito kävi mahdottomaksi. Goden perheestä tai lähisuvusta ei saatu jatkajaa kun vanhin lapsistakin oli vasta 15-vuotias Kristiina. Lielahdessa turvaa olisi kuitenkin vaimon Essbjörn -suvun myötä. Tämän veli Juho Klaunpoika Essbjörn hallitsi Lielahden naapurissa sijainnutta Isoniemen rusthollia.
Kun Erkki Juhonpoika sitten Lielahdessa kuoli 1783, avioitui Kristiina uudelleen messukyläläisen Pekka Erkinpojan kanssa. Tanska näyttäisi menneen Lempäälän Floor-sukuun, joka tavattiin jo aiemmin Sigrid Hansdotter Goden puolison yhteydessä.

Erkin ja Kristiinan lapsia olivat:¨

1. Maria Greta Erkintytär Gode (s. 1767 - k. ennen 1783)
2. Kristiina Erkintytär Gode (s. 1768 - k. 1839)
   Puoliso 1787 Mikko Antinpoika (s. 1760) Harjun Lentävänniemen torppari. Heillä lapset Kristiina (1790), Johannes (1797), Kalle (1800), Heta (1803).
3. Sara Erkintytär Gode (s. 1769 - k. 1783)
4. Juho Erkinpoika Gode (s. 1771 - k. n. 1812) Hänen tarinaansa voit lukea toisaalta tässä blogissa: Kurun Riuttaskorven sukuja
5. Henrik Erkinpoika Gode (s. 1774) Mahdollisesti se Lielahden nuori renki joka 2.11.1794 vihittiin Pispalan nuoren piian, Marketta Antintyttären kanssa.

Linkkejä ja lähteitä:

Erityisen kiitokseni ansaitsee Ulla Kota-aho, jonka aikaoinaan isälleni toimittamansa sukututkimusmateriaalin ansiosta pääsimme kiinni tähän kiinnostavaan sukuhaaraan.

• Berndt Godenhielm: Godenhielm -suvun alkuperästä, Suomen Sukututkimusseura Genos 61(1990), s. 133-135, 140
• https://www.adelsvapen.com/genealogi/Godenhielm_nr_1217
• https://www.riddarhuset.se/att/godenhielm/
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2438
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2101
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1446
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2523
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2434
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin_kreivikunta
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota
• Jokipii, Mauno: Porin kreivikunta. Teoksessa Historiallinen arkisto 54, Suomen historiallinen seura 1953, s. 105-169.
• SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys
• Suomen Sukututkimusseura, HisKi historiakirjat
• Arkistolaitos, digitaaliarkisto. Tanskan rustholli Suomen asutuksen yleisluetteloissa
  
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=575413
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=583419
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600712
  • http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600809
• Janne Hyvärinen sukututkimussivusto https://sites.google.com/site/hytirata/home/tiura/vidbom/zitting/gode
• https://darwinmachine.wordpress.com/tag/sukututkimus/
• http://www.narvasoft.fi/kktie/jarvenranta.html
• Hans Larsson Goden jälkipolvet Geneanetissa

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa III

Otsikon juttusarjan toisessa osassa päädyttiin 1600-luvun puolivälin tienoille Kokemäelle,  Erik Pentzelstiernan (k.1694 Kokemäki) naimakauppoihin Kokemäen kirkkoherran tyttären kanssa. Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiaster oli aatelista sukua, joten heidän vaiheitaan on kirjattu eri historioitsijoiden toimesta. Tässä esitetty on kooste näistä lähteistä, eikä perustu omiin alkuperäislähteiden tutkimuksiin. On jälleen syytä huomauttaa, että 1500 -luvun ja sitä vanhempien tietojen totuudenmukaisuuteen on aina suhtauduttava varauksella - vaikka perustuisivatkin arvostettuihin historiantutkijoihin. Siitä huolimatta tämä palapeli rakentaa meille kuvaa sen aikaisesta yhteiskunnasta ja elämänpiiristä, jossa meitä edeltävät sukupolvet ovat elonsa rakentaneet ja vaikuttaneet siihen miten tämän päiväinen elämämme on muodostunut.

Seuraavat 10 sukupolvea vievät tarinan 1400 -luvun alkuvuosiin Gjös, Boije ja Djäkn sukujen tunnetuille tai oletetuille alkujuurille. Yleiskuva Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin sukupuusta löytyy tästä linkistä Geneanet sivustoltani.


Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhempien historian muut jaksot seuraavista linkeistä:
osa I
osa II

Sukupolvi 1

1 - Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiaster s.1627, mahd Lieto - k.1708, Kokemäki

Vanhemmat 2.2 ja 2.3
Asui kotonaan Kokemäen Pappilassa, sekä isänsä omistamassa Kaarenojan Potilassa avioitumiseensa, n. v.1659 asti. Puolisonsa, Erik Pentzelstiernan kanssa ilmeisesti samana vuonna Perniössä, josta tulivat takaisin Kokemäelle viimeistään 1680.
Kaksi tytärtä Elisabet ja Katariina, jotka mahdollisesti syntyivät Perniössä.
Tytär Elisabet asui Kokemäen pappilassa äitinsä sisaren, Anna Simonsdotterin ja tämän puolison kirkkoherra Bogen luona.
Katariina Eriksdotter puolestaan toisen sisaren, Karin Simonsdotterin ja puolison kirkkoherra Keckoniuksen luona Huittisten pappilassa, ilmeisesti jo 11-vuotiaasta 1672. Nähtävästi tuolloin pappilan kirjoihin ilmaantuva, tyttäreksi merkitty Karin on siis todellisuudessa pappilan emännän sisaren, Elisabeth Simonsdotterin tytär Katariina (Karin) Eriksdotter Pentzelstierna. Seuraavassa jaksossa saman Karinin nimen perään onkin tuo sukunimi kirjattu hänen avioituessaan 1681 Simon Raijan kanssa.
(Elisabeth Simonsdotterin sisarista myös Barbara avioitui pappismiehen, tunnetun Daniel Jusleniuksen kanssa).

Sukupolvi 2

2 - Simon Bartholdi Gjös-Cardiaster s.1592, Lieto - k.1674, Kokemäki

Vanhemmat 3.4 ja 3.5
Puoliso Elisabeth Grelsdotter Mojera.
Nimi esiintyy myös muodoissa Göös ja Giös.
Simon Bartholdi oli Pohjan pitäjän ns Skitinbäckin pappissuvun vesa. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa valmistuen ylioppilaaksi v. 1615. Oli alkuun Liedon kappalainen v 1623 ja sen jälkeen Kokemäen kirkkoherra 1629.
Omisti Kokemäen Kaarenojalla Potilan rusthollin. Ilmeisesti asui pitkään virkakautensa lopulla Potilassa, koska vävynsä astuessa virkaan hänen jälkeensä, suoritettiin inventaari jossa todettiin pappilan olevan jokseenkin asumattomassa kunnossa.
Hänen jäljiltään on Kokemäen srk:n arkistoissa lukuisia vanhoja kirjoituksia ja painettuja kirjoja - osa peräisin keskiajalta - joita kirkkoherra keräsi.

Simon Cardiasterin sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/

1640-1650 -luvulla Kokemäelle rakennettiin uutta kirkkoa palaneen tilalle. Simon Cardiaster osallistui omista varoistaan kirkon rakentamiseen, mm lahjoittaen varoja saarnatuoliin sekä rakennutti alttarin ja yläpuolella olevan ikkunan. Tuosta Pyhän Marian kirkosta on jäljellä ainoastaan kivinen sakasti.

Skitinbäckin Gjös-suvun vaakunassa oli tähti ja sydän, josta hän johti nimen Cardiaster sekä sinettinsä

Kansallisbiografiaa ja historioitsija Tapio Suomista lainaten, seuraavassa kuvaus 1600-luvun hengellisestä maailmasta ja eräästä mystisestä tapahtumasta Kokemäellä Simon Cardiasterin aikaan:

"Kokemäen hyppyherätyksen ydinalueella Säpilän ja Vitikkalan seudulla vaikutti unissasaarnaaja jo 1646, jolloin kirkkoherra Simon Cardiaster toi käräjille 12-vuotiaan Elisabeth Sakariantyttären, joka väitti olevansa Herran enkeli ja jota Vitikkalan alaiset Baranoffin lampuodit kokoontuivat kuuntelemaan. Ensimmäisen kerran henki puhui Liisan kautta Vitikkalassa 13.9.1646, jolloin kartanonvouti Mats Ludvigsson ja eräs ratsumies olivat illalla pelaamassa korttia ja kuulivat vihellyksen, mutta eivät saaneet selville, kuka viheltäjä oli. Kun he sammuttivat kynttilän, henki alkoi puhua, ylisti Jeesuksen verta ja uhkasi voutia, että ellei tämä naisi rakastajatartaan, koituisia vaikeuksia. Vouti ilmoitti kysyvänsä neuvoa kirkkoherralta, mihin ääni antoi luvan, jonka jälkeen hän pyysi voutia laulamaan ja rukoilemaan. Kun vouti vastasi, ettei osannut laulaa suomeksi, henki pyysi laulamaan saksaksi ja lauloi itse virren "Ich Dank dir lieben Herre". Seuraavana päivänä Liisa Sakariaantytär kertoi voudille, että ääni, jonka he olivat kuulleet, oli puhunut hänen kauttaan. Vouti ilmoitti tytöstä kirkkoherra Simon Cardiasterille, joka saapui tutkimaan asiaa. Kun kynttilä illalla sammutettiin, henki alkoi jälleen puhua ja ilmoitti olevansa Jeesuksen ja hänen oppilaidensa lähettämä, jotta valhe ja huoruus ajettaisiin kartanosta. Henki ilmoitti olleensa tytössä syntymästä asti, eikä luvannut lähteä koskaan pois. Asiasta oli myös muita todistuksia, jotka liitettiin käräjien Turun hiippakunnan konsistorille lähettämään selostukseen. Eräälle Ryytsälän rengille henki oli ilmoittanut, että jollei tämä uskoisi häneen, hän antaisi tulen lyödä hänen suuhunsa. Tyttö oli myös pirskotellut vettä kädessään olleesta liinasta ja väittänyt sen olevan Kristuksen verta ja liinan Jeesuksen ihoa. Kaksi piikaa todisti kuulleensa tytössä puhuvan kaksi henkilöä, joista toinen oli nimeltään Joseph ja toinen Herran Enkeli. Piikojen mukaan Vitikkalassa oli tasan vuosi aiemmin kummitellut, niin että yöllä oli kuulunut kovaa melua ja pirtti oli hohtanut kuin salamaniskusta. Mattilan Agneta Matintytär, joka tuolloin oli ollut Vitikkalassa palkollisena, kertoi, että henki oli ilmoittanut erään piian varastaneen suolasiikoja kartanosta ja että kun aittaemäntä oli kysynyt, pitäisikö piikaa lyödä, henki oli kieltänyt ja käskenyt, että kartanonvoudin olisi mentävä naimisiin rakastajattarensa kanssa. Samana iltana kun pirtissä oli salamoinut, henki oli alkanut parkua ja kironnut heidät ja ilmoittanut että täällä Suomessa (här i Finlandh) murhataan tuhat ja sata lasta. Henki oli kutsunut koko Raition lampuodit kuulemaan itseään ja uhannut pois jääviä paholaisen legioonilla ja villieläimiksi muuttumisella. Kirkkoherra ja aittaemäntä olivat yhdessä yrittäneet ajaa hengen pois tytöstä. Tyttö oli vaihtanut palveluspaikkansa Huivoon taloon, jossa oli heti alkanut öisin kuulua melua. Käräjät siirsivät jutun konsistorille, mutta sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa."

Pyhän Marian sakasti, Kokemäki, Wikipedia/Timo Rönkkönen 

Ote Simon Bartholdin suorittamasta kirkon inventaarista v. 1630
Kokemäen srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9526765

Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/eid=373
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Marian_kirkko_(Kokem%C3%A4ki)
http://www.kokemaki.fi/kuntainfo/historia/kokemaen-paikallishistoriaa/kokemaen-kirkot-ja-pappila/
 

3 - Elisabet Grelsdotter Mojera k. 1682 jälk., Kokemäki

Vanhemmat 3.6 ja 3.7.
Puoliso Simon Bartholdi Gjös-Cardiaster.
Elisabet Grelsdotter syntyi n 1600. Näin päätellen Kaisa Kyläkosken artikkelista "Satakuntalaisia naisia 1600-luvun lopulla" blogissaan "Sukututkijan loppuvuosi". Sen mukaan Elisabet kirjoitti 24.5.1680 päivätyn kirjeen jossa käytiin leskeksi jääneen miniän kanssa kiistaa Simon Bartholdin jälkeisestä Kaarenojan hallinnasta. Elisabet olisi tuolloin ollut 80-vuotias. Kaarenoja siirtyi Elisabetin kuoltua aiemmin mainitun tyttären Karin Simonsdotterin, Huittisten kirkkoherra Keckoniuksen lesken ja hänen jälkeläistensä hallintaan.

Sukupolvi 3

Bartholdus Ericin sinetti
www.juhanisinivaara.fi

4 - Bartholdus Erici Gjös s. 1530-luvulla mahd. Pohja - k. n. 1608 Lieto

Vanhemmat 4.7 ja 4.9.
Puoliso Cicilia Hansdotter Ulf.
Toimi sotilaspappina 1557-1576, joista 12 vuotta Liivinmaalla. V. 1576 valittiin Turun Tuomiokirkon taloudenhoitajaksi, jota virkaa hoiti vuoteen 1583. Tällöin hänet nimitettiin Liedon kirkkoherraksi. Asui kuitenkin mahdollisesti Turussa lampuotien hoitaessa virkaan liittyvää pappilan maatilaa.
Oli yhtenä papiston edustajana allekirjoittamassa nk Uppsalan päätöstä, jolla kirkko luopui katolilaisuudesta ja tunnusti Lutherilaisen opin.
Myös toinen poika Simonin lisäksi, Gregorius Barhtolomei Cardiaster toimi kirkollisessa virassa kirkkoherrana ja lääninrovastina.

Liedon kirkko (rak. 1490-1510)
Wikipedia Antti Bilund

Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=805 
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=372

5 - Cicilia Hansdotter Ulf

Puoliso Bartholdus Erici Gjös.
Hänen arvellaan syntyneen 1557 Pohjan Sällvikissa Hans Larsson ja Ingeborg Ulfin tyttäreksi. Kuollut mahdollisesti 1609. Hans Larssonia on joissain yhteyksissä esitetty syntyneeksi Karjaalla 1515.

6 - Gregorius Erici Mojerus k. jälkeen 1641 Hämeenkyrö

Puoliso Sara Henricsdotter Mojerus.
Mahdollisesti kotoisin Halikosta. Oli Hämeenkyrössä kappalaisena ainakin jo 1615. Viljeli Naskin tilaa Hämeenkyrön kirkon läheisyydessä.
Poika Josefus Georgii Mojerus oli myös kirkonpalvelija päätyen Eestiin Ansekülan kirkkoherraksi.


Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1746
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=769

7 - Sara Henricsdotter Mojerus k. 1676 Hämeenkyrö

Puoliso Gregorius Erici Mojerus.
Oletettavasti syntynyt Hämeenkyrössä.   

Sukupolvi 4

8 - Erik Bertilsson Gjös k.n. 1566

Vanhemmat 5.16.
Puoliso Anna Grelsdotter Silfverpatron.
Omisti Pohjan Skitinbäckin (nimi myöhemmin Nygård). Maankatselmusmies 1536. Suoritti aatelista ratsupalvelusta 1556.

Tanskan kuningas Frederik II hyökkää Älvsborgiin 1563 (Wikipedia)

Tutkimuskäräjien jäsen 1564. Kaatui ratsumestarina Liivinmaalla Vännön lähellä n. 1566 Ruotsin käydessä sotaa Tanskaa vastaan (nk Pohjoismainen seitsenvuotinen sota)

Linkkejä:
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/sodat/seitsenvuotinen%20sota.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/search/label/Gj%C3%B6s
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratsupalvelus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aateli

9 - Anna Grelsdotter Silfverpatron

Puoliso Erik Bertilsson Gjös.
Tämän kaaduttua Liivinmaalla, avioitui Raaseporin nimismiehen Olof Jakobsson Stubben kanssa v. 1569. Jäi uudelleen leskeksi ja peri 1584 puolet Kemiön Maakiilasta sekä Inkoon Bredslättistä. Elossa ainakin vielä v 1601, jolloin suoritti aatelista ratsupalvelua 1 1/2 veromarkasta Siuntion Tjusterbyssa. (t.s. varusti omista varoistaan ratsumiehen kruunun palvelukseen)


Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisi.htm#taulu1

Sukupolvi 5

16 - Bertil Eriksson Gjös

Vanhemmat 6.32
Puoliso Karin Gjös.
Bertil Eriksson tunnetaan ainoastaan välillisesti historian kirjoissa: Hänen jälkeläisensä Elias Grelsson haki v. 1644 paikkaa Ruotsin Ritarihuoneelta, jossa yhteydessä esitti jäljennöksen kuningas Kristoffer Baijerilaisen rälssikirjeestä vuonna 1444 Eliaksen esi-isälle. Samoin kuin kihlakunnanoikeuden 1643 vahvistaman sukupuun "Gjösenstiernornas slägtlinia". Tästä dokumentista käy siis ilmi myös henkilön Bertil Eriksson Gjös asema sukulinjassa.
Henkilöllisyydestä on esitetty arveluita. Mahdollisesti opiskellut Rostockissa 1504. Tai se Bertil Eriksson jonka tiedetään saaneen v. 1571 vahvistuksen maaomistuksilleen, mm kuninkaan lahjoittamalle Pohjan Persbölelle.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html

18 - Greger Mattsson (Jönsson?) Silfverpatron k. ennen 1567

Puoliso Margareta Andersdotter Boije af Gennäs.
Gregerin patronyymista, eli isännimestä esiintyy dokumenteissa kahta tietoa; Matts ja Jöns. Silfverpatron -suku on aateloitu 1564 Gregerin pojan Hansin kuningas Erik XIV:lle suorittaman miehuullisen palvelun vuoksi. Aateliskirja on kuitenkin ilmeisesti kadonnut eikä nk. introdusointia Ritarihuoneelle ole tehty.
Toinen poikansa Göran oli Juhana-herttuan hovissa hovipoikana v. 1562 ja Räävelin (Tallinna) linnanvoutina v.1579.
Greger Silfverpatron omisti Siuntion Tjusterbyn. Toimi Siuntion nimismiehenä ainakin vielä 1555.

Linkkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aatelointi
http://juhansuku.blogspot.fi/2011/04/silfverpatron-suvusta-hiukan.html
http://runeberg.org/frfinl/0407.html

19 - Margareta Andersdotter Boije af Gennäs k. jälkeen 1567

Vanhemmat 6.38 ja 6.39.
Puoliso Greger Mattsson Silfverpatron.
Hoiti Siuntion nimismiehen tehtäviä puolisonsa kuoleman jälkeen 1567.   

Sukupolvi 6

32 - Erik Jönsson Gjös

Vanhemmat 7.64.
Kuten poikansa Bertil Eriksson Gjös (5.16), Erik tunnetaan ainoastaan välillisesti historiankirjoissa Gjös-suvun aiemmin mainitussa sukuselvityksessä "Gjösenstiernornas slägtlinia"

38 - Anders Boije af Gennäs  k. 1537

Puoliso Brita Rötkersdotter Djäkn (till Gennäs).

Boije af Gennäs vaakuna

Omisti Porvoon Bjurbölen ja Perniön Arpalahden. Peri apeltaan Pohjan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat ja otti käyttöön tämän vaakunamerkin, jonka jälkeen ottanut käyttöön nimen Boije. Toimi maankatselmusmiehenä Pohjassa ja Kiskossa 1503 sekä katselmusmiehenä Porvoossa 1516.
Boije -suku on lähtöisin keskiajalta. Se kirjattiin Ruotsin Ritarihuoneeseen v. 1625 nimellä Boije af Gennäs. Mm. Adelsvapen-Wiki -sivusto esittää sukulinjan vanhimpana Karl Mattsonin, tuomari Itä-Uudellamaalla 1421-1460.
Andersin ja Britan poika Nils Boije oli huomattava sotapäällikkö joka palveli sekä Juhana III:a että Erik XIV:a osallistuen Turun Linnan piiritykseen 1563. Nimitettiin Suomen käskynhaltijaksi, mutta sairastui ja kuoli ennen virkaanastumistaan.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibj.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/2010/07/boije-af-gennas-sukua.html
http://juhansuku.blogspot.fi/2008/02/ers-boije-af-genns.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Boije_af_Genn%C3%A4s
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Boije_af_Genn%C3%A4s_nr_16
http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/BOIJE_(af_Genn%C3%A4s)

39 - Brita Rötkersdotter Djäkn (till Gennäs) s. ennen 1499

Vanhemmat 7.78 ja 7.79.
Puoliso Anders Boije af Gennäs.
Tätä ennen oli avioitunut tanskalaisen aatelismiehen Nils Månssonin kanssa  

Sukupolvi 7

Gjös (Giös) aatelisvaakuna

64 - Jösse Olofsson Gjös

Laivapäällikkö. Mahdollisesti sama henkilö kuin Porvoon Halikon vuonna 1450 ostanut Viipurin vouti Jönis Olofsson. Sai kuningas Kristoffer Baijerilaiselta ansioistaan ja palveluksistaan aatelisarvon ja rälssikirjeen 10.8.1444 kaikkiin maaomistuksiinsa, mm. Pohjan Skitinbäckiin.
Lainaten "Juhan suku-uutiset" blogia, joka kirjoittaa tuosta  Åbo Tidningar lehdessä 28.7.1794 julkaistusta rälssikirjeestä. Puhtaaksi kirjoitettuna artikkelin mukaan kirje on seuraavan sisältöinen:
Wij Christåffher, medh Gwdz nadh Sweriges, Danemarks, Nåriges, Wendis och Göthis konungh, pfaltzgreffue på Rin och hertigh i Beyern, göre wetterlighett allåm, att för troscap och willigh tienest, som thenne breffwijsere Jösse Olåffsson oss och wårt rike Swerige härtill giordt haffuer och han och hans echte rette affkomme oss och wåre effterkommende konunge och cronan i Swerige trolige göre och bewise skule, tå haffue wij wndt och giffwett honom och hans echte barne och affödå medh thenne wårdt öpne breff frihet och frällse till ewigh tidh på sigh sjelffue och alt theres jordegodz, som han och the medh rette fånget haffue och än häreffter fånge kunna, med arff eller i andre laglige måttå sådan frällse, som andre frijbårne män haffue i wårtt rike Swerige; dogh så, att han eller hans echte barn eller affödå häreffter ingenstedes minske eller under sigh drage någre andre cronå räntte eller affgäldh yttermere än lagh tilsägher, wedh then plicht, som laghboken uthwiser. Ty förbiudhe wij så högåm som lågåm och serdeles allåm wåråm fougdåm och embetsmannåm honom eller hans echte barnåm och affödå häruthi i någånhande måttå att hindra eller qwelie, under wår konungzlige hämdh och wredhe. Datum castro nostro Stockholm anno Domini 1444, ipso die s. Laurentii, opera mea sub secreto.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssigs.htm
http://runeberg.org/frfinl/0152.html

78 - Rötker Olofsson Djäkn (till Gennäs) s.n 1430 - k.n.  1508

Vanhemmat  8.156 ja 8.157.
Puoliso Ragnhild Johansdotter Gädda.

Rötker Olofssonin sinetti.
www.juhanisinivaara.fi

Asemies. Asui Pohjan pitäjän Gennäsiä jonka lisäksi hänellä oli lukuisia omistuksia, mm. Dalkarbyssa, Gumnäsissa, Anfkärrissa, Djekenkullassa sekä Baggön ja Kullön saaret.
Hän kävi vuosikymmeniä kestänyttä perintöriitaa serkkunsa Lucia Olofsdotter Skelgen (ritari Henrik Klasson Djäkn'in puoliso) kanssa koskien Sauvon Saustilan ja Hallilan tiloja. Kiistan selvittämiseksi oli käännytty valtionhoitaja Sten Sturen puoleen. Rötker Olofsson oli lankonsa, vouti Mårten Jönssonin avulla asettanut tilat hukkaamiskieltoon ja laitattanut lukot talojen oviin sekä haastanut tämän Sauvon käräjille. Lucia oli vastannut hyväksyvänsä ainoastaan Sten Sturen ratkaisun asiassa, jonka jälkeen vouti takavarikoi Lucian asuintilalta Mietoisten Kaskisista kaiken läskin, naudanlihan, kalan, voin, viljan ja härät. Tästä suivaantuneena Lucia puolestaan haastoi Rötkerin vaatien em toimista vahingonkorvauksia. Rötker jäi saapumatta Maaoikeuden istuntoon 1476 ja piilotteli erään turkulaisen porvarin luona kahdeksan päivää kestäneiden istuntojen ajan. Asia saatettiin väliaikaiseen päätökseen kunnes tarvittavat selvitykset olisi saatettu loppuun. Lucia sai siinä vaiheessa tilat takaisin haltuunsa ja Rötker tuomittiin sakkoihin.
Tuomioistuimen päätös saatiin v 1490: Lucia lahjoitti Saustilan Naantalin luostarille  ja sai tilalle Gumnäsin ja Annekärrin tilat. Nämä hän lahjoitti Rötger Olofssonille ja Mårten Jönssonille. He saivat lisäksi 150 mk sitä vastaan, että luopuivat kaikista lisävaatimuksista.
Rötker Olofsson kävi vielä v. 1498 kiistaa Naantalin luostarin konfessorin, Arvidin kanssa Gumnäsin maanvaihtoon liittyvistä epäselvyyksistä. Arvid maksoi Rötkerille 12mk korvausta ja näin neljännesvuosisadan mittainen kiistely tilanomistuksista saatiin päätökseen.
Sshyn Wiki sivustolta on luettavissa yksityiskohtaisempi selvitys tämän mielenkiintoisen draaman käänteistä.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssido.htm#taulu2
http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/DJ%C3%84KN(Olaff_Nilesson_aff_Poya_-suku_/_DJ%C3%84KN_R%C3%B6tger_Olofssonin_suku,_%26_G%C3%84DDA
http://runeberg.org/frfinl/0092.html

79 - Ragnhild Johansdotter Gädda

Puoliso Rötker Olofsson Djäkn (till Gennäs).
Mahdollisesti kotoisin Ruotsista, josta myi Lindköpingin hiippakunnasta tiloja Viipurin käskynhaltija Erik Tuvessonille. Asui Gennäsissä leskenä 1510 -luvulla.
Isäksi arveltu aseenkantaja Jönis Pedersson Gäddaa.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssido.htm#taulu2 

Sukupolvi 8

156 - Olof Nilsson Djäkn k. ennen 1490

Puoliso N. N. Hansdotter van Kempe.
Myi Pohjan Gumnäsin Naantalin luostarille, josta myöhemmin poikansa Rötker Olofsson kävi pitkän perintöriidan. Ollut mahdollisesti Halikon kihlakunnassa tuomarina.
Olof Djäkn/Diekn nimisiä henkilöitä on 1400-luvulla useita. Eri lähteissä on useita ja ristiriitaisia tulkintoja tässä esitetyn henkilön sukulaisuussuhteista. Patronyymiksi on myös esitetty Ivansson. Otettakoon tähän lopuksi lainaus sukuhistoria.fi/wiki -sivustolta:
Kirjallisuudessa on myös esitetty teoria, että Olof Nilssonin isä olisi ollut Uudenmaan laamanni Nils Ingesson Diekn, Rötger Nilssonin äidinisän veli. Tämän puolesta puhuu se, että laamanni Nils Ingesson omisti maata Pohjan pitäjässä, kuten nähtävästi Olofkin. Sitä vastaan puhuu kuitenkin se, että ei löydy mitään asiakirjatietoa, joka kytkisi Olofin ja Nilsin mitenkään yhteen sekä se, että Olof olisi siinä tapauksessa avioitunut serkkunsa tyttären (...Hansdotter van Kampen) kanssa, joka siihen aikaan lienee ollut kielletty liitto. Lopputulos on siis edelleen sama kuin jo alussa; ainoa varma tieto Olofin henkilöstä on siis että hänen patronyyminsä oli Nilsson ja että hän mahdollisesti oli kotoisin tai asui Pohjan pitäjässä."

Linkkejä:
http://runeberg.org/frfinl/0092.html

157 - N. N. Hansdotter van Kempe

Vanhemmat 9.314 ja 9.315
Puoliso Olof Nilsson Djäkn.
Etunimensä ei ole tiedossa.

Sukupolvi 9

314 - Hans van Kempe

Puoliso Märta Rötkersdotter Djäkn (Ormsläkten).
Turkulainen kauppias. Mahdollisesti syntyjään saksalainen.

315 - Märta Rötkersdotter Djäkn (Ormsläkten)

Vanhemmat 10.630
Puoliso Hans van Kempe.

Sukupolvi 10

630 - Rötker Ingesson Djäkn (Ormsläkten) k. jälkeen 1423

Puoliso Lucia.
Nimitys Ormsläkten tulee sinetissä käytetystä käärmekuviosta. Rötger Ingesson esiintyy sinettitodistajana 1411. Ensimmäinen merkintä hänestä tunnetaan Karjaalta 3.9.1392

Rötker Ingesson sinetti 1392
www.juhanisnivaara.fi

jolloin hän Uudenmaan alilaamannina vahvisti sinetillään kauppa-asiakirjan. Omisti useita verottomia rälssitiloja Sauvon Hallialassa, Saustilassa ja Paimiolla. V. 1405 kruunu peruutti osan näistä rälsseistä. Ne palautuivat kuitenkin myöhemmin takaisin Rötker Ingessonin rälssiksi. Tutkintakäräjillä ja katselmuksissa sinettivahvistuksensa oli usein ensimmäisten joukossa vahvistamassa asiakirjoja. Sinettijärjestyksellä oli tarkka hierarkinen merkityksensä jolla osoitettiin sinetinhaltijan asemaa.
Blogissa juhansuku.blogspot.fi on kirjoitettu erinomaisen kattava kooste Rötker Ingessonin Käärmesuvun varhaisvaiheista ja selvitetty eri tutkimusten arvioita hänen edeltäjistään.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/10/krmesuku.html
http://runeberg.org/frfinl/0088.html
http://www.strang.ch/SUKU/SCALIN-ingman.HTM#T1

Takaisin tähän päivään...

Tätä 21 sukupolven ketjua yli 600 vuoden taakse voi lopuksi koettaa hahmottaa Geneanet sivustoltani kaaviosta, joka esittää yksinkertaistettuna suoran linjan Rötker Ingesson Djäkn'ista 1300-luvulta tähän päivään. Osaatko kuvitella tämän ketjun eteenpäin saman 600 vuoden matkan? Mitä meistä kirjoittaa sukuhistorian harrastelija vuonna 2638? Mahtoivatko Rötker ja Lucia pohtia asiaa - millaiseksi kuvittelivat tulevaisuuden maailman?