Anders Jakobsson Mattjus 1857-1904

Iso-isoisäni Anders Jakobsson Mattjus on tullut viitteenomaisesti esille muutamassa tähänastisessa tekstissäni. Selvitetäänpä nyt seuraavaksi tarkemmin mistä mies oikein oli kotoisin ja miten päätyi asumaan Tampereelle Näsinkallion juurelle. Samalla sivutaan hänen kolmen veljensä vaiheita.
Anders syntyi toukokuun 15. päivä vuonna 1857 Pohjanmaalla Purmon pitäjässä Mattjus-Brännbackan tilalla. Huomattakoon tässä yhteydessä että käytän henkilöiden nimiä niiden ruotsinkielisessä asussaan koska purmolaisten äidinkielikin oli ruotsi. Olen teksteissäni noudattanut käytäntöä jossa nimet on normalisoitu suomenkieliseen asuun milloin henkilö on asunut suomenkielisellä alueella ja on ollut oletettavaa että kutsumanimi on ollut sen mukainen. Virallisiin kirjoihin nimet kirjattiin ruotsinkielellä. Näin Anders olisi suomenkielisellä alueella ollut Antti.

Andersin vanhemmat olivat Mattjus-Brännbackan vävy Jakob Mattsson Filpus (1830-1868) sekä talon tytär Anna Lena Johansdotter Mattjus (1832-1868). Lapsia oli heillä jo entuudestaan kaksi poikaa: Johan (s.1852) ja Jaakob (s. 1854). Esikoinen, myös Johaniksi kastettu poika oli kuollut vajaa viiden kuukauden ikäisenä maaliskuussa 1852. Näin saman vuoden elokuussa syntynyt poika sai kantaakseen edeltäjänsä nimen.
Kuten mainituista vuosiluvuista voimme laskea, jäi Anders orvoksi 11-vuotiaana yhdessä kolmen veljensä kanssa. Aiemmin mainittujen Johanin ja Jaakobin lisäksi oli v. 1860 syntynyt pikkuveli Matts Leander. Tähän tilanteeseen liittyvät tapahtumat jääköön toistaiseksi ainoastaan maininnaksi. Tarina saa myöhemmin oman osansa tämänkertaisen tarinan jatkoksi.

Mattjus - Brännbacka, Nederpurmo

Veljekset asuivat Brännbackalla, äidin veljen Johan Johanssonin perheen hoivissa aina vuoteen 1875, jolloin tämä otti työkirjan Helsinkiin. Brännbackalle asettui uusi isäntäpari 1876 eikä orvoille nuorukaisille ollut enää sijaa jäädä kotitaloonsa. Yksi toisensa jälkeen pojat ottivat työkirjan ja vaihtoivat maisemaa. Anders on merkitty rippikirjaan veljensä Jaakobin kanssa lähteneeksi 24.1.1877 Pietarsaareen. Vuoden 1880 henkikirjoissa Anders, Jakob ja Matts on kirjattu Purmoon ylimääräiseen väestönosaan vailla vakituista työtä ja asuinpaikkaa. Tämän jälkeen merkinnät Andersin osalta katoavat muutamiksi vuosiksi. Rippikirjasta ei löydy ehtoollismerkintöjä, ainoastaan maininta nk itsellisten luettelossa Mattjuksen tilalta muutosta Tampereelle 1885. Anders on siis virallisesti ollut kirjoilla Purmossa, mutta olinpaikka selvästikin muualla. Pietarsaari oli vilkas satamakaupunki, joten yksi mahdollinen juonenkulku on se, että Anders suuntasi merelle. Pietarsaareen Andersin mukana työkirjalla mennyt veli Jaakob on merkitty muuttaneeksi Tampereelle 1882. Heidän tiensä ovat siis erkaantuneet 1877-1882 välillä. Anders ilmaantuu seuraavan kerran virallisiin kirjoihin 12.10.1885 muuttaessaan kirjat Purmosta Tampereelle. Missä Anders on ollut kuluneet 8 vuotta?

Perimätietona on kulkenut tarina, jonka mukaan Anders olisi nuoruudessaan poikennut katsastamassa "Ameriikan raittia". Sieltä palatessaan oli kuulemma heittänyt pyssynsä laivan kaiteen yli todeten ettei sitä enää kotisuomessa tarvita. Tarinan todenperäisyydestä ei ole varmuutta.
Eräs viite saattaa olla tässä: Andersin pojan, Lauri Mattjuksen jäämistöstä on hallussani ruotsinkielinen raamattu, jonka on julkaissut New York Bible Society. Sen sisälehdelle on käsin kirjoitettu oheisen kuvan mukainen teksti. Harmittavasti ensimmäisen rivin tulkinta on hämärä - se saattaisi nimittäin paljastaa missä tämä teksti on kirjattu. Veikattu on mm Rosemount. (On muistettava että Andersin luku- ja kirjoitustaito ei todennäköisesti ollut erinomainen, joten ko nimi voi olla kirjoitettu vähän sinne päin). Tämä Rosemount löytyy Minnesotasta Minneapolisin kyljestä, joka kylläkin oli yksi siirtolaisia vetänyt alue. Rosemont löytyy myös samalta suunnalta Chicagon liepeiltä. Loppu osa tekstistä käännettynä kuuluu seuraavasti:"31 päivä Joulukuuta 1882 (tai 1883) ja nyt jätämme vanhan vuoden ja alamme uudenvuoden" ("Den 31 D(ag) Desämber 1882/1883 och Nu kommer vi att lämna detta gamla år och börja på Et Nyt år.") Tekstin vuosiluku osuu tuohon "mustaan aukkoon". Voidaan kuvitella, että Anders otti pestin Pietaraaressa, mahdollisesti veljensä Jakobin kanssa. Tai sitten matkasi aivan tavallisena siirtolaismatkustajana. Jakob palasi kirjoihin aiemmin, Anders siis vasta 1885. Jotain erityistä uuden vuoden viettoon on täytynyt liittyä, kuten oleskelu vierailla mailla. Muutoin tuskin vuoden vaihtumista olisi tullut kirjatuksi. Vedenpitävää ei ole kyllä sekään että raamattu todella on Andersin. Mutta mistä ja miksi suomenkielinen Lauri olisi ottanut talteen ruotsinkielisen raamatun? Ruotsinkielinen Anders oli: tytär Fanny mainitsi kirjeessään muistavansa kuinka kävi isänsä kanssa Tampereella Jumalanpalveluksessa ja "lauloi ruotsia".
Vai olisiko Anders jäänyt Pietarsaaren satamaan laivoja lastaamaan ja löytänyt raamatun satamalaiturilta jonkun merimiehen jäljiltä ? Saattaa olla että totuus jää selviämättä. Palataan aiheeseen jos uutta ilmenee. Siirtolaisrekistereistä etsintä jatkuu...

Tampereelle 28 vuotias Anders ilmaantui virallisesti 12.10.1885 muuttomerkinnällä Purmosta, jossa hän siis oli ollut edelleen kirjoilla. Miksi reissumies sitten juuri Tampereelle päätyi?

Matilda Flink

Veljistä Matts Leander oli kirjattu Tampereelle saapuneeksi kesäkuussa 1881. Hän meni vielä samana vuonna vihille tehtaanlikan Anna Loviisa Kustaantytär Lassilan kanssa. Veli Jakob oli samoilla jäljillä Mattsin jälkeen huhtikuussa 1882, mutta varsinainen syy hänellä lienee ollut neiti Ida Vilhelmina Flink, jonka hän vei vihille 28.5.1882. Veikkaisinpa että Anna Loviisa ja Ida Vilhelmiina olivat tehtaan kautta tuttuja ja sillä tavoin naimasuhteet edistyivät. Ja sitä samaa rataa sitten Anders perässä: hän vei vihille 15.5.1886 toisen Flinkin sisaruksista, Matilda Flinkin. Ida Vilhelmiina oli tosin jo siihen mennessä kuollut esikoisen lapsivuoteeseen. Näistä Flinkin sisaruksista ja heidän vanhemmistaan olen kirjoittanut aiemmassa blogissani.
Maaliskuussa 1889 Tampereelle saapui myös Johan perheensä kera Helsingistä, joka leskeksi jäätyään nai Ylöjärveläisen Elina Vilhelmina Kivistön. Ainoastaan Anders käytti tuolloin 1880-luvun puolivälissä sukunimeä Mattjus. Matts Leander oli muuttanut nimekseen Nylund. Kaksi veljistä, Jakob ja Johan, olivat ottaneet sukunimekseen Sandström.

Yhtään vähättelemättä nuorten tehtaantyttöjen vetovoimaa, arvelen että Tampereella veti puoleensa myös työmahdollisuudet. Kaupunki oli kovassa kasvussa ja imi tehdassaleihinsa ympäristöpitäjistä ja laajemmaltakin tilatonta väestöä, renkejä ja piikoja jotka tarttuivat tilaisuuteen elinolojensa kohentamiseksi. Senaikainen globalisaation pyörä vei englantilaisilta tekstiiliteollisuuden työpaikkoja töiden siirtyessä edullista energiaa ja työvoimaa tarjoavalle Tampereelle. Sillä tavoin Flinkin sisaruksetkin olivat Tampereelle tulleet edellisellä vuosikymmenellä "pumpulinplikoiksi" Finlaysonille. Työpaikan lisäksi tehtaat tarjosivat tarvittaessa kohtuulliset asuinolot. Olipa tehtaan patruunan toimesta lapsille järjestetty kouluakin ja tehtaalla oma kirkko sekä saarnaaja - sittemmin Messukylän kirkkoherrana lähes legendaksi muodostunut Josef Grönberg (etäistä sukuamme äitini puolelta Ylöjärven Mikkolan kautta). Viimeiselle matkalle tehtaan ajuri ajoi arkun tehtaan ruumisvaunuilla ja Grönberg siunasi. Ei leipä silti helpolla tullut, ainakaan nykymittapuulla. Työpäivät ja -viikot olivat pitkiä. Ei tunnettu pekkasvapaita eikä juuri irtisanomissuojaakaan. Itsevaltaisestikin joskus esiintyneet työnjohtajat saattoivat määrätä sakkoa työntekijälle milloin mistäkin oikusta. Työntekijän velvollisuuksia oli lueteltu myös Andersin oheiseen työtodistuskirjaan.

Samaisen asiakirjan sivuilta löytyy todistus kirvesmiehen töistä Finlaysonin palveluksessa 1898-1902. Kaupungin työmiehenä hän oli v 1890 henkikirjojen mukaan. Myöhemmin Herra Turtonen työllisti uudisrakennuksellaan sekä rautatiet kivirakennuksilla. Perimätiedon mukaan hän oli rakentamassa Johanneksen kirkkoa, joka nykyisin Tampereen Tuomiokirkkona tunnetaan. Samaiseen kirkkoon liittyy toinenkin perimätieto. Andersin poikia, Lauria ja Anttia olisi kysytty Hugo Simbergille malleiksi hänen maalatessaan köynnöstä kantavia poikia kirkkoa koristamaan. Pojat kuitenkin kieltäytyivät. Lienevätkö häveliäisyyttään koska pojat kuvattiin teokseen alastomina. Tässä samassa kirkossa aikanaan minutkin kastettiin.

Andersin ja Matildan perhe asui v 1890 henkikirjan mukaan korttelissa nro 163, vuokralla messukyläläisen Wilhelmina Kulkkaan omistamassa talossa osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 9.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22075620
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22063113
Veli Jakob oli kohtuullisen varakas työmies koska hänet on merkitty talonomistajaksi Amurissa Saarikatu 7:ssa. Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjassa 1878-1887 on nähtävissä kolme veljeksistä perheineen.

Andersin ja Matildan perheen esikoinen, Elsa Aleksandra syntyi 28.2.1887. Matilda oli lähes viimeisillään seuraavasta tulokkaasta kun pikku Elsa kuoli Joulupäivänä 1888. Pikkutyttö haudattiin Kalevankankaalle hautaan josta sittemmin tuli edelleenkin käytössä oleva sukuhauta. Pari viikkoa myöhemmin 7.1.1889 syntynyt lapsi oli myös tyttö. Hän sai perintönä kuolleen isosiskonsa nimen ja ristittiin Elsa Helenaksi. Tapa ei ollut mitenkään harvinainen vaikka nykyaikana sitä taidetaan hiukan kammoksua. Fanny Elisabeth oli seuraavana vuorossa syntymäjärjestyksessä 7.8.1891. Sen jälkeen isoisäni Anders (Antti) Nikolai 3.4.1894. Hänen tarinansa on kerrottu aiemmissa blogiteksteissä. Lauri Vilhelm syntyi kuopuksena 5.4.1898. Andersin ja Matildan jälkipolvet jatkuivat Fannyn ja Antin kautta. Elsa kuoli naimattomana 28 vuotiaana sairastettuaan pitkään, ilmeisesti struumaa. Lauri jäi vanhaksi pojaksi. Hän kuoli 72 vuotiaana Tampereella v.1970 asuen viimeiset vuotensa syntymäkotinsa lähellä Amurissa.

Anders, Elsa Helena ja Matilda

Anders Jakobsson Mattjus kuoli 47 vuotiaana 15.6.1904 sairastettuaan ilmeisesti vatsasyöpää. Hänet haudattiin samaan perhehautaan kuin tyttärensä Elsa Aleksandra. Saman kiven alle on myös haudattu tytär Elsa Helena v 1917, vaimo Matilda v 1947, poika Lauri Vilhelm v 1970, toisen pojan Anders Nikolain kolme lasta Hilkka Helena v 1922, Pauli Johannes v 1926 sekä esikoisensa Kerttu Maria v 2009, samoin kuin Anders Nikolain pojan poika Jouko Mattjus v 2005.

Elsa Helena, Fanny Elisabeth ja Lauri Vilhelm

Johan Jakobsson Sandströmin (1852-1922) perhe

Jakob Jakobsson Sandströmin (1854-1918) perhe

Matts Leander Jakobsson Nylundin (1860-1936) perhe

Lähteitä ja linkkejä:

http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2013/12/uuden-vuoden-terveiset-1903.html
http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/12/koyhyytta-nalkaa-tautia-ja-kuolemaa.html
http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/02/mattjus-brannbacka-nousu-ja-tuho.html

SSHY Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys
Arkistolaitos Digitaaliarkisto
HisKi - Historiakirjojen hakuohjelma
Tampereen ev.lut srk:n arkistot
Omat arkistot

Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II

Aiemmin julkaisemani tekstin otsikko "Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa osa I" antoi ymmärtää että jatkoa seuraa. Joten julkaistakoon nyt johdonmmukaisesti osa II. Ei sillä että olisi tarkoitus alleviivata mainittujen henkilöiden tai erityisesti Teiskolaisten rikkeitä vaan paremminkin ymmärtää ihmisiä oman aikansa olosuhteissa osana yhteisöä ja sen tapoja. Parhaassa tapauksessa voimme pyrkiä samaistumaan myötäeläen esivanhempiemme inhimillisiin kohtaloihin, jotka nykyisen hyvinvoinnin oloissa tuntuvat paikoin jopa uskomattoman ankarilta.

Kurun Riuttaskorven Suutarin Mäkelästä oli talon pojalle Kalle Juhonpojalle (s.1805 Harjun Lielahdessa Vetikon torpassa) erotettu Ketola niminen torppa hänen avioiduttuaan v.1830 Loviisa Kaapontyttären (s. 1809 Kurun Riutaskorven Haukijärvellä) kanssa. Seitsemästä lapsesta toisena syntyi 6.7.1834 tytär, joka kastekirjaan sai nimen Ulrika Lovisa. Kummeinaan olivat Suutarin Mäkelän isäntäpari Matti Matinpoika ja Heta Juhontytär (Kalle Juhonpojan sisar - molemmat isänsä kautta Goden suvun hiipuvaa haaraa).

Ulriikka Loviisa lähti kotitorpasta Kurusta maailmalle hankkimaan omaa elantoansa ja päätyi 21-vuotiaana piikomaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilaan loppuvuodesta 1855. Melko pian Jutilaan tultuaan Ulrika tuli raskaaksi ja synnytti 22.10.1856 aviottoman tyttären Selma Karoliinan.

Teiskon syntyneiden kirja 1856

Teiskon ripitetyt 1856

Lapsivuoteelta toivuttuaan Ulriikka joutui 14.12.1856 pastori Gabriel Grönholmin ripitettäväksi edellämainitusta synnistään. Tämän pastori kirjasi muistiin asiaan kuuluvasti, kuten ylläolevasta ripitettyjen luettelon otteesta voimme lukea: "December 14 Erkkilä pig. Ulrica Lovisa Karlsdotter abs. för första resan lägersmål af G.Grönholm".

Ulriikka ja pikku-Selma Karoliina muuttivat Jutilasta vielä loppuvuodesta 1856 Teiskon Asuntilan Yliselle. 1858 heidät löytää Teiskon Vähä-Koverosta ja 1859 uudestaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilasta. 1860 heidät kirjataan Teiskolan kartanon palkollisten kirjoihin. Sikäli normaalia palkollisen piian elämää, joka heitteli joskus satokausittain pestuussa talosta toiseen.

Teiskolassa oli noihin aikoihin renkinä muuan Iisak Salomoninpoika Flink. Hän oli kotoisin Jalasjärven Hirvijärveltä (s. 29.8.1829). Jalasjärveltä vaimonsa ja lastensa kanssa lähdettyään n. 1853-1854 poikkesivat muutamaksi vuodeksi Pirkkalan Hyhkyssä ja Tampereella, palaten kuitenkin 1857 Teiskon Padustaipaleen Poukkaan.

Teiskoon muuttaneiden luettelo 1857

Kuten ylläolevasta Teiskon muuttokirjan otteesta havaitsemme, on Iisakille kirjattu huomautus tappelun nujakasta v. 1852. Ilmeisesti siis Jalasjärven aikaisia peruja. Tapahtunutta on kuitenkin pidetty pienehkönä rikkeenä ja hän on selvinnyt ilman sakkoja tai muuta kovempaa rangaistusta.

Iisakin vaimo Kaisa Samuelintytär menehtyi samaisena vuonna 1857 ollessaan 27-vuotias. Hän oli kuolinmerkinnän mukaan murskaantunut kärryn pyörän alle (krossad under kärrhjul i Riihibackan).

Teiskon kuolleiden luettelo 1857

Jossakin Teiskolan kartanon nurkilla Iisakin ja Ulriikan tiet ovat kohdanneet. Allolevasta vihittyjen kirjan otteesta havaitsemme että kumpikin on Teiskolan kartanosta; Iisakki renkivouti ja Ulriikka piika. Iisakki oli kartanon renkivoudin toimessaan pehtoorin alaisena mm piikojen lähin esimies. 

Hynttyyt laitettiin yhteen 10.4.1860. Vihkiminen on suoritettu Teiskon pappilassa "utan skrud" eli ilman morsiushuntua. Tämä sen vuoksi että Ulriikalla oli avioton tytär. Hunnutettuna vihittiin vain nuhteettomat ja siveelliset neitsyet. Siten avioton lapsi, salavuoteus tai raskaus merkitsivät vihkimistä "utan skrud".

Teiskon vihkimerkintä 1860

Vähemmän romanttisesti voi ajatella että näin saatiin turvattu perhe- ja talousyksikkö elättämään äidistään orvoksi jääneitä lapsia ja piikalikan aviotonta tytärtä. Vaikka kaipa siihen "luonnollisempiakin" vaikuttimia oli.

Häitten jälkeen uusioperhe asettui hetkeksi Teiskon Kurjenlahteen 1860, Jutilan Alaselle 1861 ja sen jälkeen Teiskon Tuhrian kylään Frantsin Yliselle v. 1862.

Tuhrian kylän Frantsin Ylisen rippikirja 1862

Elettiin pahoja 1860-luvun katovuosia, johon viitattiin jo otsikon I osassa. Poika Emanuel kuoli huhtikuussa 1868 vain 2-vuotiaana. 4.7.1868 kuoli myös isä Iisakki. Kuolinsyyt eivät ole toistaiseksi tiedossani mutta tietäen perheen elinolot ja katovuosien tuoman nälän ja sairaudet, on hyvin oletettavaa että lavantauti, punatauti tai keuhkotauti vei mennessään. Frantsin Ylisen rippikirjalle noina vuosina kirjatusta 24 henkilöstä kuoli yhteensä kahdeksan henkilöä. Frantsilla asui 1872 rippikirjan mukaan enää 9 henkeä, joista 4 ovat saapuneet 1872. Joten melkoinen makuusijojen uusjako.

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/teisko/rippikirja_1865-1871_mko34-52/193.htm

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/teisko/rippikirja_1865-1871_mko34-52/194.htm

Ulriikka jäi pahaan pulaan lapsikatraan kanssa. Iisakin kuoltua oli elanto tiukassa; 8.11.1868 Ulriikkaa ripitettiin varastamisesta ja varastetun tavaran kätkemisestä.

Teiskon ripitetyt 1868

Ote Ulriikan rippikirjamerkinnästä

Frantsin asujaimiston väheneminen johtunee kuolintapausten lisäksi siitä että tila ei yksinkertaisesti kyennyt enää tarjoamaan elantoa tällaiselle ihmismäärälle ja väen oli muutettava toisaalle. Suita oli nyt liikaa myös Ulriikan taloudessa yksin ruokittavaksi. Lapsista 17-vuotias Anna Maria (Iisakin 1. avioliitosta) lähti Messukylään 1869, 13-vuotias Selma Karoliina 1869 ilmeisesti piikomaan johonkin lähiseudun taloon sekä 15-vuotias Kalle Kustaa 1870 Teiskolan Kuuslahteen ja edelleen v.1871 Messukylään (samoin Iisakin 1. avioliitosta). Pienimmät lapset Iida ja Matilda kulkeutuivat äidin mukana Teiskon Savonkylän Markkulaan 1870, josta edelleen Vanhataloon 1871 ja 1872 Silta-Savoon. V. 1871 joutuu Ulriikka jälleen ripitettäväksi - tällä kertaa salavuoteudesta. Jostain syystä Ulriikan ripittänyt pastori on kirjannut "1sta resan" eli 1. kerran. Tosiasiassahan tämä oli toinen kerta. Ensimmäinen salavuoteusripitys oli Selma Karoliinan syntymän jälkeen 1856, kuten aiemmin tekstissä on mainittu.

Ote Teiskon ripitetyistä 1871

V.1872 Jutilan kylän ruotivaivaisten luettelosta löydämme Ulriikan 8-vuotiaan tyttären Matildan, jonka elantoa äiti ei ole enää kyennyt ylläpitämään. Sen aikaisessa köyhäinhoidossa kaikkein varattomimmat osoitettiin taloryhmistä muodostuvien ruotujen elätettäviksi, jolloin jokainen ruodun talo osallistui köyhäinapuun tarjoamalla vuorollaan välttämättömimmät perustarpeet. Talonväen avuliaisuudesta ja varallisuudesta sitten riippui miten tuo vähimmäisvaatimus täyttyi ja minkälaisen kohtelun ruotuvaivainen sai osakseen.

6.2.1873 Iida muutti 12-vuotiaana Tampereelle. Houkuttimena lienee ollut päästä "pumpulin plikaksi". Tampereen teollistuminen oli kovassa vauhdissa ja imi ympäristön piikoja ja renkejä pelloilta tehdassaleihin.

Vuosien 1874-1880 rippikirjoissa Ulriikka on kirjattu Teiskon Savonkylän "löysiin" eli kuului ns. irtolaisväestöön. Irtolaiset olivat yhteisössä se kaikkein köyhin kansanosa joka pysytteli hengissä millä taisi ja kulki talosta toiseen kerjuulla.

24.2.1877 huutolainen ja alaikäinen Tilda Iisakintytär Flink Teiskon Jutilasta on kirjattu Teiskosta ulos muuttaneiden kirjaan. Määränpääksi on kirjattu Tampere. Sieltähän Matilda, eli Tilda sitten löytyykin Puuvillatehtaan työntekijöiden rippikirjasta. Oletettavasti vanhemman siskonsa Idan esimerkin kannustamana.

Ote Teiskosta muuttaneiden kirjasta 1877

Äiti Ulriikka oli sinnitellyt enemmän tai vähemmän hengissä Teiskossa ja muutti tyttäriensä perässä Tampereelle 12.6.1880. Hänet löytää Tampereen vuokralaisten rippikirjasta 1878-1887 s.994, mukanaan merkinnät Teiskon aikaisista ripityksistä. Ulriikka asusti Tampereella loppuelämänsä kymmenkunta vuotta ja kuoli 57-vuotiaana isoäitinä 3.12.1891.

Esikoistytär Selma Karoliina avioitui Micha Branthinin kanssa ja sai 7 lasta. Jäätyään leskeksi 1901 hänet tunnetaan myös sukunimillä Lindroos ja Laakso. Selma asui Tampereella ja kuoli 31. tammikuuta 1918 kansalaissodan ollessa täydessä vauhdissaan. Hänen jälkeläisiään on mahdollisesti muuttanut Amerikkaan.

Ida ja Matilda naivat Tampereella Purmolaiset Mattjuksen veljekset:

Ida ja Jaakob Mattjus-Sandström saivat pojan 1883, mutta Ida kuoli vain 12 päivää synnytyksen jälkeen.

Matilda ja Anders Mattjus saivat 5 lasta, joista yksi tämän kirjoittaneen isän isä. He asuivat osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 5. Matilda oli kuollessaan Tampereella 83-vuotias v 1947.

Lisäys 28.5.2014: lue lisää Matildan ja Andersin perheestä blogitekstistäni

Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival
Lisäys 19.11.2014: Anders Mattjuksen vaiheista ja hänen veljistään blogitekstissä Anders Jakobsson Mattjus 1857-1904

Selma Karoliina 1856 - 1918

Ida Wilhelmina 1860 - 1883

Matilda 1864 - 1947

Elämä jatkuu ja tuoreemmat voimat siirtävät Mäkelän Ulriikan ja Flinkin Iisakin perintöä eteenpäin. Viimeisin tulokas lienee Suvi Maria Norannan 1.1.2014 syntynyt tytär. 

Linkkejä:
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/teiskola/teiskola.htm

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/1860tart.htm

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kartanoelamaa_suomessa/tausta2.htm
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1870-00/vaivaiset.htm