Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa III (n. 1780-1892)

Kahdessa edellisessä kirjoituksessani on taitettu matkaa Teiskon Värmälän Kartanossa 1640-luvulta 1780-luvulle.

• Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa I (1640-1745)
• Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa II (1745- n.1780)

Tästä tarinan taival jatkuu:

Kartanon rustholli oli nyt 1780- luvulla jaettu kahteen osaan. Emätilasta tuli Vähä-Kartano, jota isännöivät rusthollarina Matti Juhonpoika (1759-1804) ja puolisonsa Leena Mikontytär (1758-1826). Iso-Kartanossa Matin isän isän veli Antti Matinpoika (1722-1803) ja Anna Maria Jaakontytär (1745-1802) olivat siirtyneet jo sivummalle. Isännän ja rusthollarin paikan oli ottanut v. 1773 alkaen vävy Simo Erkinpoika (1744-1831) naituaan  v.1767 Maria Antintyttären  (1751-1824).

Vähä-Kartanon isännyys oli siirtynyt Matti Juhonpojalle isältään Juho Erkinpojalta (1731-1787) jo v. 1780 Matin ollessa naimaton 21-vuotias nuorimies. Vanha isäntä Juho kuoli 56-vuotiaana v. 1787 hengenahdistukseen, joten voidaan arvella että hän oli taudin heikentämänä päättänyt siirtää isännyyden Matille jo tuolloin v. 1780. Myös Juhon isä Erkki Matinpoika (n.1703-1745) oli kuollut varhain, vain 42-vuotiaana.
Varsin pian Juho Erkinpojan kuoltua, v.1788-89 suoritettiin Vähä-Kartanon ja Iso-Kartanon kesken tilanvaihto-operaatio. Matti Juhonpojan perhekunta siirtyi Iso-Kartanoon. Vastaavasti Simo Erkinpojan perhekunta muutti Vähä-Kartanoon. Mikä mahtoi olla tämän toimenpiteen tarkoitus? Tähän en ole toistaiseksi löytänyt mitään silmiinpistävää loogista syytä. Molemmat rusthollit olivat varsin varakkaita, arvoltaan osapuilleen samansuuruisia talonpoikaistiloja.

Värmälän rusthollit SAY:n luetteloissa  tilanvaihdon aikaan. Ylempänä Iso-Kartano, alempana Vähä-Kartano

Arajärven Teiskon historiaa käsittelevän teoksen luvussa "Talonpojan varallisuussuhteet" (s358-370) kuvataan myös Värmälän Matin ja Simon varallisuutta ja siitä saa käsityksen heidän taloudellisesta asemastaan suhteessa seudun muihin talonpoikiin. Valtakunnassa suoritettiin v. 1800 yleinen omaisuudenluovutusvero. Kruunun talous oli ajautunut syvään ahdinkoon 1700- luvun lopun katovuosien ja rautamalmin vientivaikeuksien vuoksi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_IV_Aadolf) jonka johdosta koolle kutsutut valtiopäivät Norrköpingissä päättivät korjata valtiontaloutta ylimääräisellä omaisuuden arvoon perustuvalla verolla. Verotettaviksi tulivat myös mm. pelikortit, sokeri, taskukellot ja koirat. Kekseliäisyyttä on siis verottajalta vaadittu jo tuolloinkin.
Värmälän rusthollien yhteenlaskettu kokonaisarvo 3000 riksiä oli suurempi kuin yhdelläkään toisella Teiskon tai emäpitäjä Messukylän rusthollilla, mukaan lukien Teiskolan kartano. Ainoastaan Hatanpään säteri ylitti Värmälän rusthollin arvon - yli 2 1/2 kertaisesti. Keskimääräinen teiskolainen talonpoikaistila oli arvoltaan 300-600 riksiä.
Irtainta omaisuutta Matti Juhonpoika ilmoitti 50 riksin edestä, sekä velkasaatavia 155 riksiä. Koko omaisuuden arvoksi hänelle saatiin 1840 riksiä, kuuluen siten harvalukuiseen teiskolaisten suuromistajien joukkoon. Vain 6% alueen talonpojista ylsi yli 1000 riksin. Matin perukirjoituksessa v 1804 omaisuudeksi laskettiin 1184 riksiä, mutta tämä johtunee aliarvostuksista pesän arvioinnissa.
Simo Erkinpoika ilmoitti irtainta omaisuutta 10-20 riksiä. Hänen koko omaisuuden arvokseen ilmoitettiin 1750 riksiä. Varallisuutta suhteessa emäpitäjän Messukylän suurtiloihin, mm Turtolaan (1300 riksiä) verrattuna kasvattivat todennäköisesti suuret metsäomistukset, joita yleensäkin ottaen oli teiskolaisilla tiloilla messukyläläisiä enemmän.

Vähä-Kartanoon siirtyivät siis isäntäpari Simo Erkinpoika ja Maria Antintytär. Heidän lisäkseen mukana tuli kahdeksanpäinen lapsilauma. Esikoinen Anna oli kuollut jo kaksi vuotiaana v. 1770. Kuopus Simo Simonpoika syntyi vasta muuton jälkeen v. 1791.  Samoin muuttivat vanha isäntä Antti Matinpoika, vaimonsa Anna Maria Jaakontytär sekä heidän kaksi tytärtään, Heta ja Helena.
Simon ja Marian lapsista Marketta Simontytär (1772-1827) on yhden Värmälästä erkaantuneen sukuhaaramme esi-äiti. Hän avioitui 1793 Ylöjärven Liimolan Yliselle miniäksi ja tulevaksi emännäksi Juho Yrjönpojan (1771-1817) puolisona. Sukuhaara johtaa Ylöjärvellä Kilpijoen kautta Koivistoon eli Syväojalle äidin äitiini. Ja sitä kautta yhdistyy Pinomäen sukuun, jonka esi-äidin, Anna Juhontyttären (1758-1846) jo tapasimme Vähä-Kartanossa.
16.10.1796 vietettiin Vähä-Kartanolaisten ja Messukylän Hirvenniemen Keson kesken kaksoishäitä.
Juho Simonpoika (1769-1831), tuleva Vähä-Kartanon rusthollari ja isäntä, otti emännäkseen Keson Maria Joosepintyttären (1774-1839). Keson leski-isäntä ja Marian veli Juho Joosepinpoika vei puolestaan Värmälästä emännäksi Maria Simontyttären (1775-).
Simon ja Marian tyttäristä Helena avioitui Teiskon Jutilaan ja Sofia naapuriin Kämmenniemen Mikkolaan. Annasta tuli muurarimestari Matts Wilenin puoliso ja nuorimmainen Simo Simonpoika muutti isänsä kotimaisemiin Sahalahdelle v. 1823.

Muuttoliikettä Kartanoiden välille aiheutti vielä yksi lemmenpari. Vähä-Kartanon Matti Simonpoika (1780-1848) ja Iso-Kartanon Maria Matintytär (1785-1869) olivat laittaneet ennenaikaisesti ja ilman lupia alulle uuden Värmälän perillisen. Nuoripari vihittiin kesäkuussa 1804, juuri sopivasti ennen lapsen syntymää elokuussa. Tämä Heikki Matinpoika (1804-1842) oli sittemmin jatkava Värmälän rusthollariperinnettä. Näin nuorikko, 19-vuotias Maria Matintytär muutti Iso-Kartanosta Vähä-Kartanoon - eli takaisin synnyinkotiinsa! Hän siis oli Iso-Kartanoa tuolloin tilanvaihdon jälkeen isännöineen Matti Juhonpojan tytär. Nuoripari oli, kuten havaitaan hyvinkin läheistä sukua keskenään: sulhanen ja appiukko olivat pikkuserkkuja keskenään. Lieneekö tilanne ottanut vanhan Matin terveyden päälle - hän nimittäin ehti kuolla juuri ennen häitä toukokuussa 1804 vain 44-vuotiaana. Kuolinsyyksi mainitaan tvinsot - hivutustauti jota keuhkotaudiksikin kuvataan. Tuttu kohtalo valitettavasti tuon sukulinjan isännillä. Kuten aiemmasta tekstistäni kävi ilmi, olivat Matin isä Juho Erkinpoika ja samoin tämän isä Erkki Matinpoika kuolleet suhteellisen nuorina. Myös Juhon kuolinsyy mainittiin hengitystieongelmaksi.

Matti Simonpojan ja Maria Matintyttären vihkimerkintä 10.6.1804

Iso-Kartanon Matti Juhonpojan kuoltua oli tilanpidon jatkuvuus turvattava. Juuri avioituneelle nuorelle parille tilan isäännyyttä ei luovutettu, vaikka Maria olikin vanhin Matin lapsista. Lieneekö ollut vanhan isännän kuolinvuoteelta antama viimeinen tahto ja "rangaistus" nuorenparin siveettömyyksille? Matti Juhonpojan ja leskiemäntä Leena Mikontyttären vanhin poika, Heikki Matinpoika (1789-1827) oli vasta 16-vuotias kun hänet Arajärven historian isäntäluettelon mukaan on merkitty Värmälän Iso-Kartanon isännäksi v. 1805. Todennäköisesti tilanhoidossa on suurin vastuu ollut leskiemännällä sekä Vähä-Kartanon kokeneella kaartilla. Olihan siellä vanha isäntä Simo Erkinpoika edelleen hyvissä voimissa samoin kuin poikansa, nykyinen isäntä Juho Simonpoika. Ja lisäksi siis Matti Simonpoika ja Maria Matintytär.
Voitaneen jopa arvella että viimeksi mainittu pari oli tosiasiallisesti käytännön toimissa merkittävästi mukana. Vuonna 1813, kun Iso-Kartanon Heikki Matinpoika tuli täysi-ikäiseksi 24-vuotiaaksi, muuttivat Matti Simonpoika ja Maria Matintytär Värmälän Niemeen, joka alunperin oli Värmälän torppa. Tästä muodostettiin Niemi-Kartano, joka Arajärven isäntäluettelossa ilmaantuu vasta 1820. Kuitenkin 1813 rippikirjalla Matti tituleerataan jo Niemen isännäksi. Arvatenkin Niemi-Kartanon erottaminen heille omaksi tilaksi oli jossain määrin katsottu oikeutetuksi nyt kun Heikki Matinpoika oli täysi-ikäinen ottamaan Iso-Kartanon haltuunsa täysipainoisesti. Eikä vanhan Matin haamu enää kummitellut asiassa lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Matti Simonpoika ja Maria Matintytär tulivat siten kiertäneeksi kaikki Värmälän Kartanot.

Iso-Kartanon Matti Juhonpojan lapsista Matti Matinpoika (1798) asui kotitilalla vaimon ja lapsen kanssa ainakin vielä 1840-luvulla. Nuorin lapsista, Helena Matintytär (1758-1826) avioitui Teiskon Sääksniemen Jooseppi Matinpojan kanssa v. 1826.

Värmälän Niemi-Kartanon rippikirja 1813-1819

Näin siis Värmälän Kartano oli jakaantunut 1820-luvulle tultaessa kolmeen osaan, jotka kaikki olivat rustholleja ja omistajat 1640- luvulla alkaneen isäntäsuvun jälkeläisiä. Heikki Matinpoika Iso-Kartanossa, Juho Simonpoika Vähä-Kartanossa ja Matti Matinpoika Niemi-Kartanossa.

Niemi-Kartanon isännyys jatkui, kuten aiemmin tuli mainituksi, Heikki Matinpojan toimesta vuodesta 1836 alken. Hän avioitui v 1831 Maria Liisa Mooseksentyttären (1811-1888) kanssa Ruoveden Muroleen Frigårdista. Heikki kuoli  v.1842 halvaukseen edeltäjiensä tavoin nuorena 37-vuotiaana. Vaimo Maria oli tuolloin raskaana odottaen Mooseksen syntyväksi 5 kk myöhemmin. Niemi-Kartanon vanhapari oli tuolloin edelleen elossa. Leskiemäntä nai Teiskon Vähä-Tahlosta uuden isännän Niemi-Kartanoon: Juho Matinpoika (1818-1868) astui saappaisiin v. 1843. Heikin ja Marian pojan, Mooses Heikinpojan (1842-1910) tyttären kautta päädytään jälleen vaimoni puoleiseen Mäenpään sukuun Teiskon Massilaan kun tämä Hilda Maria Liimola (1880-1956) avioitui Nallin jälkeläisen, Juho Kallenpoika Mäenpään (1873-1952) kanssa v. 1903.
Niemi-Kartanon isäntälinja jatkui ainakin vuoteen 1892 asti, jolloin tilaa isännöivät Heikki Heikinpoika (1831-) ja vaimonsa Teiskon Toijalasta, Maria Kristiina Joosepintytär (1834-).

Vähä-Kartanossa Juho Simonpojan isännyys kesti tämän kuolemaan asti 61-vuotiaana v 1831. Hänen jälkeensä isäntiä olivat poikansa Juho Juhonpoika (1798-1860) ja Maija Liisa Matintytär (1800-1863) Ylöjärven Pengonpohjan Intistä. Suora isäntälinja jatkuu ainakin vuoteen 1892 Kalle Hermanninpoikaan (1851-) ja Teiskon Taulaniemen Maaria Aleksiina Juusentyttäreen (1857-)

Iso-Kartanossa oli siis Heikki Matinpoika saanut täysivaltaisen isännyyden v. 1813 tultuaan täysi-ikäisyyteen. Hän oli avioitunut pari vuotta aiemmin v. 1809 Teiskon Iso-Kulkkilan Anna Matintyttären (1792-1846) kanssa. Vaan keuhkotauti kaatoi tämänkin isännän, nuoren 37-vuotiaan miehen v. 1827. Sama kirous seurasi tätä isäntälinjaa aina Erkki Matinpojasta lähtien. Kumma yhteensattuma sekin että täyskaimansa Niemi-Kartanossa kuoli saman ikäisenä v. 1842. Leski Anna sai uuden isännän Iso-Kartanoon Teiskon Iso-Kahnasta. Heikki Matinpoika (1794-1846) ja Anna avioituivat 1828. Isäntälinja jatkui 1846 alken kirkkoväärtinäkin toimineen Juho Heikinpojan (1814-) ja Teiskon Jyväkorven Heta Sofia Matintyttären (1814-) toimesta. He isännöivät ilmeisesti vuoteen 1870 jolloin Iso-Kartanoon ilmaantuu Teiskon Paavolan Alaselta Erkki Juhonpoika ja Anna Mikontytär. Samaan aikaan Juhon veli Hermanni Heikinpoika lähtee Pirilän Alaselle itselliseksi. Isännyys on nähtävästi vaihtunut Iso-Kartanossa vuoden 1870 tienoilla. Kuitenkin vanha isäntäsukumme jatkaa asumista Iso-Kartanossa. Juhon ja Hetan lapsista monet muuttavat Tampereelle. Vuonna 1892 he asuvat edelleen Iso-Kartanossa lähes 80-vuotiaina yhdessä syntymästään 1849 heikkomieliseksi mainitun poikansa Juhon kanssa. Isännäksi rippikirjan jakso 1882-1892 mainitsee Malakias Erkinpojan ja vaimonsa Maaria Jaakontyttären.

Vuosisadan viimeiselle kymmenelle tultaessa Värmälän Niemi-Kartano ja Vähä-Kartano nähtävästi olivat siis edelleen 250 vuoden jälkeen vielä Paavo Tuomaanpojan (n.1600-1679) jälkipolvien hallussa. Värmälän sukuhaarat ovat levittäytyneet laajalle ja monasti risteillenkin kuten olemme havainneet.
Nykyisin Iso-Kartano on jo hävinnyt lähes tyystin Värmälän kylän maisemasta. Vähä-Kartano ja Niemi-Kartano sen sijaan ovat edelleen asuttuja. Tiedossani ei ole nykyisten omistajien suhteista vanhaan isäntäsukuun.

https://www.google.fi/maps/@61.62239,23.869031,3a,75y,94.95h,82.69t/data=!3m4!1e1!3m2!1s1xXfgZoyH8VaLHerBL_mbg!2e0?hl=fi

https://www.fonecta.fi/kartat/V%C3%A4rm%C3%A4l%C3%A4ntie,%2034240,%20K%C3%A4mmenniemi?lon=23.86984964597454&lat=61.619051050305636&z=15&l=SAT

Koetan ajan myötä kerätä ja liittää mahdollisuuksien mukaan sukupuuhun ja Geneanetin tietokantaani tietoja näistä jälkipolvista. Joten jos havaitset lisäyksiä, puutteita tai korjattavaa, otan tiedot vastaan nöyrästi kiittäen. Toivottavasti tämä tavoittaa Värmälän historiasta kiinnostuneet ja tarinat täydentyvät ja siirtyvät aikanaan seuraaville sukupolville.

Isäntäluettelo Värmälän Kartanot 1540-1892

Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa II (1745- n.1780)

Teiskon Värmälän kylässä Kartanon rusthollia asuttaneen suvun alkuvaiheista kirjoitin edeltävässä blogitekstissäni Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa I (1640-1745). Tarinassa päädyttiin 1740 -luvulle Matti Matinpojan (1681-1749) ja Teiskon Nallista taloon miniäksi tulleen Sofia Jaakontyttären (1680-1759) isännöimään aikakauteen.

Matti Matinpojan ja Sofia Jaakontyttären avioitumisella ja tilan jakamisella on oman perhehistoriani kannalta erityistä merkitystä. Tässä avioparissa yhdistyvät Värmälässä omat ja vaimoni sukuhaarat. Heidän pojistaan Erkistä ja Antista haarautuvat sukulinjat risteävät useasti jaetun Kartanon jälkipolvissa päätyen lopulta yhteisiin lapsiimme. Kun siihen lisätään Sofian vanhemmat Nallissa, saadaan polkujen risteämiin vielä yksi kerrostuma lisää.

Matilla ja Sofialla oli viisi lasta. Erkki Matinpoika (n.1703-1745) esikoispoikana odotteli vuoroaan Värmälän Kartanon isäntäluettelon jatkoksi. Elias Matinpoika (1709-1763) tilanteeseen tyytyen avioitui v. 1736 vesilahtelaisen Katariina Antintytär Mullin (n.1717-1780) kanssa. Heistä tuli sittemmin talollisia Tyrväälle Vähä-Roikkaan. Tytär Pirkko Matintytär (1712-) puolestaan avioitui 1734 Messukylään Takahuhdin Heikkilän Tuomas Matinpojan kanssa. Anna Matintytär (1719-) ja Korpulan Matti Matinpoika avioituivat 1738. Nuorimmainen oli Antti Matinpoika (1722-1803), tuleva Iso-Kartanon isäntä. Oliko perheessä vielä Sofia niminen tytär? SAY 1720-1739 mainitsee Sofian merkinnällä dr (dotter/tytär). 1746-47 löydämme SAY:n kirjoista myös Sofia -piian. Talon täysi-ikäisiä tyttäriä saatettiin tituleerata myös piioiksi. Tytär merkintä saattoi myös tarkoittaa miniää. Siten tämä tytär-Sofia voisi myös tarkoittaa esikoispojan Erkki Matinpojan puolisoa Sofia Mikontytärtä (1709-1773). Heidän avioitumisensa ajankohdasta ei ole löytynyt merkintää mutta ensimmäinen lapsi syntyi tammikuussa 1725 Värmälässä. Ehkä todennäköisempää on se, että Matilla ja Sofialla ei kuitenkaan ollut Sofia nimistä tytärtä.

Esikoinen Erkki Matinpoika oli siis avioitunut todennäköisesti viimeistään 1724. Vaimonsa Sofia Mikontyttären kotipaikasta ei ole varmuutta. Teiskon Korpulasta sitä voisi etsiä. Korpulassa esiintyy Mikko jolle on syntynyt tyttäriä 1698 ja 1699. SAY mainitsee v 1712 Korpulassa Sofia-nimisen piian. Talojen välillä on ollut muitakin naimakauppoja: Erkin sisar Anna Matintytär sekä poika Juho Erkinpoika (1731-1787).
Erkin ja Sofian lapsikatras ehti kasvaa seitsenpäiseksi kunnes Erkki yllättäen kuoli 42 vuotiaana helmikuussa 1745. Kartanon isännyyden käytännön hoito oli varmaan jo aiemmin siirtynyt Erkille ja Sofialle odottaen asian virallista täytäntöönpanoa. Vanha isäntä Matti kävi jo seitsemättäkymmentä. Erkin kuolema asetti suunnitelmat tilan periytymisestä uuteen asentoon. Erkin perillisissä oli yksi miespuolinen, Juho Erkinpoika. Hän oli tuolloin vielä ala-ikäinen. Ainoa täysi-ikäiseksi ehtinyt oli esikoistytär Maria Erkintytär (1725-). Hän oli jo ehtinyt avioitumaan v 1744 Teiskon Toijalaan. Muut Erkin tyttäret avioituivat vuorollaan Teiskolaisiin taloihin: Pänkälään, Paksulaan, Korpulaan, Kulkkilaan.

Vuonna 1746 tehdyillä naimakaupoilla järjesteltiin Värmälän Kartanon hallintaa varmistaen suvun omistuksen jatkuvuus. Erkin veli Antti Matinpoika avioitui maaliskuussa Teiskon Savonkylän Vanhatalon edesmenneen isännän Jaakko Tuomaanpojan (n.1673-1744) ja Saara Heikintyttären (1685-1765) esikoisen, Saara Jaakontyttären (1724-1760) kanssa. Pari kuukautta aiemmin oli Erkin leski, Sofia Mikontytär avioitunut uudelleen. Puoliso oli Teiskon Kulkkilasta Juho Olavinpoika (1716-1793).
Päädyttiin Kartanon jakamiseen: emätilaa jäivät nyt isännöimään Erkin leski Sofia Mikontytär uuden puolisonsa kanssa. Kartanosta erotettiin osa Erkki-vainaan nuorimman veljen, Antti Matinpojan ja Saara Heikintyttären isännöitäväksi. Uuden erotetun tilanosan nimeksi tuli Iso-Kartano, näköetäisyydellä emätilasta, jota alettiin kutsua nimellä Vähä-Kartano. Vanha isäntä Matti Matinpoika saattoi nyt huokaista ja siirtyä rauhallisin mielin lepoon Teiskon kirkkomaahan kolme vuotta myöhemmin 68-vuotiaana.

Juho Olavinpoika oli Kulkkilan Olavi Eskonpojan (1682-) poika. Hänen sisarpuolensa Maria Olavintytär (1724-1786) avioitui Teiskon Ala-Nallin emännäksi ja hänen jälkipolvensa kohtaavat Värmälän Niemi-Kartanon sukuhaarassa Juho Mäenpään (1873-1952) avioituessa Hilda Maria Liimolan (1880-1956)  kanssa v 1903; vaimoni isänpuoleista Mäenpään sukua Teiskon Vattulan Massilassa.
Pirkkalan ja Messukylän talvikäräjillä 25.3.1751 rusthollari Juho Olavinpoika lunasti perintöosuuksia vanhan isännän perikunnan sisaruksilta: Elias Matinpojalle 234 kuparitaaleria, Maria Matintyttärelle 142 kuparitaaleria ja Anna Matintyttärelle 124 kuparitaaleria. (http://www.karisalmi.fi/pauhari.htm)
Juho Olavinpojan veljenpoika Mikko Simonpoika Kulkkila (1739-) avioitui v. 1762 Riitta Erkintyttären kanssa - joka siis oli Juhon puolison, Kartanon emännän edellisestä liitosta. Näin Kulkkilan ja Värmälän väliset siteet saivat uuden vahvistuksen.

Juho Olavinpoika oli Vähä-Kartanon isäntänä 1746-1770. Pidän Arajärven historiateoksen isäntäluetteloa tältä osin virheellisenä, jonka mukaan tämän isännyys olisi jatkunut vuoteen 1779. Rippikirjoja tarkasteltaessa, voidaan todeta että jaksolla 1765-66 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7328432) on Juho Olavinpoika vielä merkitty isännäksi. Sen sijaan jakso 1771-1776 antaa isännäksi poikapuolen, Juho Erkinpojan (1731-1787)  (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7328553).  Häntä ei ole mainittu Arajärven isäntäluettelossa lainkaan. Toinen virheellinen tieto on mielestäni Juho Olavinpojan toisen vaimon nimi. Vanha emäntä Sofia Mikontytär kuoli 28.2.1773 jonka jälkeen Juho Olavinpoika avioitui uudelleen 5.12.1773 Maria Simontyttären kanssa Messukylän Palon Hempurasta. (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t9959861). Arajärven esittämä Valpuri onkin heidän 1775 syntynyt tyttärensä. Kirjaus rippikirjassa on kovin sekava ja ymmärrettävästi aiheuttaa virhetulkintaa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7328553).

Vähä-Kartanon rippikirjasta 1784 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7328789)

Vähä-Kartanon Juho Erkinpojan ja tämän v 1751 Teiskon Korpulasta vihityn vaimon, Vappu Matintyttären  (1728-1805) lapsista Anna Juhontytär (1758-1846) avioitui Ylöjärvelle Pengonpohjan Tyrkköön. Tuolloin Teisko ulottui Näsijärven länsipuolelle ja käytännössä Korpula ja Tyrkkö olivat lähes naapureita; Ylöjärven ja Länsi-Teiskon raja kulki tilojen välimaastossa. Anna Juhontyttären sukulinja jatkui edelleen Ylöjärven Hempuraan ja siitä edelleen äidinisäni kotitaloon Pinomäkeen. Tyrkköä on käsitelty blogissani aiemmin seuraavissa teksteissä:

• "Siikemmäks!" sano Hempura pirua
• Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista
• Esivanhempainkatoa ja asutushistoriaa

Matti Juhonpoika (1759-1804) jatkoi Vähä-Kartanon isännyyttä isänsä jälkeen. Aivan tarkkaa tietoa isännyyden siirron ajankohdasta on vaikea määrittää. SAY asettaa Matin isännäksi jo v. 1780, kun taas rippikirjoissa vaihdos näkyy vasta jaksolla 1784-1791, jolloin isä Juho Erkinpoika kuolee v. 1786. Arajärvi asettaa Matin isäntäluettelossa vuosiin 1780-88. Jättäen siis mainitsematta tämän isän Juho Erkinpojan isännyyden. Juho Erkinpojan isäpuoli Juho Olavinpoika vaimonsa Maria Simontyttären kanssa asuttavat myös edelleen Vähä-Kartanoa. Matti Juhonpoika avioitui Messukylän Viialan talon tyttären, Leena Mikontyttären (1758-1826) kanssa v. 1782. Heidän jälkipolviaan seuraten päädytään uudelleen vaimoni isänpuoleiseen, aiemmin mainittuun Mäenpään sukuun Teiskon Vattulan Massilaan.

Margareetta Juhontytär (1756-1784) oli kolmas ja vanhin Juhon Erkinpojan ja Vappu Matintyttären aikuiseksi eläneistä lapsista. Hän avioitui Teiskon pitäjänräätälin Matti Juhonpojan kanssa v. 1779. Heidän poikansa oli Matias Grönberg, joka toimi pappina mm Messukylässä. Tästä sukuhaarasta voi lukea lisää Marjatta Valliuksen sivustolta http://personal.inet.fi/koti/vallius/sukutaulut.htm.

Iso-Kartanossa Antti Matinpoika ja Saara Jaakontytär olivat saaneet viisi tytärtä joista kolme kuoli lapsina. Kuudes lapsi koitui äidin kuolemaksi. Matti-poika syntyi ennenaikaisesti 7.8.1760, hätäkastettiin ja kuoli vielä samana päivänä. Kuten myös äitinsä Saara Jaakontytär. Heidät haudattiin yhdessä 10.8.1760.

Saara Jaakontytär Värmälän ja poikansa Matin kuolinmerkintä. Teiskon srk: arkisto/Digitaaliarkisto
 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7332106)

Antti Matinpoika toi taloon uuden emännän ja kolmelle pienelle tyttärelleen äitipuolen Teiskon Kuorannasta. Hänet vihittiin säädyllisen suruajan jälkeen Anna Jaakontyttären (1721-1780) kanssa 8.3.1761. Onnettomasti heidän ainoat lapsensa, Vappu ja Anna kuolivat molemmat v 1763.
Kun Antti Mikonpoika hautasi toisenkin vaimonsa v. 1780 oli Iso-Kartanon isäntä edelleen 58 vuotiaana miespuolista perillistä vailla.

Olipa Antilla kuitenkin pari tytärtä joiden myötä oli mahdollista saada vävyisäntä tilanhoitoa jatkamaan. Heistä vanhempi, Maria Antintytär (1751-1824) vietti Juhannushäitä v. 1767 Simo Erkinpojan (1744-1831) kanssa. Vihkimerkinnässä mainittiin "Unga tilkommande hälften Rusth. Simon Erickss" Siten isännyyden siirto Simolle ja Marialle oli sovittu jo naimakaupasta neuvoteltaessa. Simo Erkinpoika oli kotoisin Sahalahdesta Isolahden Yliseltä. Varsin poikkeuksellinen naimakauppa: yleensä oli Värmälään tapana naida korkeintaan Messukylästä tai Ylöjärven Pengonpohjasta.

Nuorempi Antin tyttäristä, Marketta Antintytär (1754-), avioitui Matti Juhonpojan kanssa 1774. Matti oli mahdollisesti syntyjään Teiskon Vattulan Alaselta ja lienee ollut renkinä Iso-Kartanossa jo 1771. Pariskunta asui jonkin aikaa Värmälän Järvenpään torpassa ja ovat ilmeisesti muuttaneet toisaalle v. 1778 jälkeen. Marketan syntymätiedoissa nimeksi on kirjattu virheellisesti Walborg.

Värmälässä vaikutti samoihin aikoihin toinenkin Antti Matinpoika Teriniemen torpassa. Hänen lapsiaan on eräissä sukuselvityksissä virheellisesti kirjattu rusthollari-Antin lapsiksi.
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t135556
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t135670

Antti Matinpoika avioitui vielä kolmannenkin kerran. Lieneekö tottumusta, kun tämäkin vaimo oli Anna Jaakontytär. Seikka joka on sukuselvityksissä aiheuttanut sekaannusta. Tarkemmin ottaen hän oli nimeltään Anna Maria, Saarlahden Jaakko Tuomaanpojan (1711-1784) ja Maria Mikontyttären (1713-1758) tytär. Anna Maria Jaakontytär (1745-1802) ja Antti Matinpoika vihittiin 15.7.1781. He saivat kaksi tytärtä. Heta Antintytär (1782-1854) asui Värmälän sotilastorpassa Tolvilassa ensin ratsumies Henrik Hastin (1782-n.1808) vaimona  ja sittemmin leskenä. Avioitui myöhemmin v. 1813 Martti Juhonpojan (s. 1791 Messukylässä) kanssa asettuen torppareiksi Värmälän Koluun. Helena Antintytär (1786-1836) eli elämänsä vanhana piikana Vähä-Kartanossa.
Antti saatteli hautaan kolmannenkin vaimonsa v. 1801 ennen kuolemaansa Vähä-Kartanon 81-vuotiaana vanhana isäntänä  v 1803.

Vähä-Kartanon ja Iso-Kartanon isännyyksiä jaettiin vielä uudelleen ja naimakauppoja järjestettiin. Tarkkaavainen lukija saattoi saada siitä jo vihjeen edellä olevan kappaleen viimeisessä lauseessa. Jos ei vielä selvinnyt niin Värmälän Kartano- sukujen tarina jatkuu seuraavassa blogitekstissäni 1700- luvun loppuvuosista eteenpäin. Jospa se siitä avautuu...

Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa III (n. 1780-1892)

Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa I (1640-1745)

Edeltävässä blogitekstissäni esipolvissa ilmenneitä risteämiä - ns esivanhempainkatoa - tutkiessani kävi ilmi että niin omat kuin vaimonikin sukujuuret ovat monin tavoin kytköksissä Teiskon Värmälän kylässä vaikuttaneeseen Kartanon tiloja hallinneeseen sukuun. Yhteisten lastemme näkökannalta voisi jopa sanoa että Värmälästä löytyy perheemme "Aatami ja Eeva".
Värmälän kylässä sijainneen emätilan, Kartanon ja siitä myöhemmin muodostettujen Vähä-Kartanon, Iso-Kartanon ja Niemi-Kartanon isäntäsukulinjat kattavat yhtenäisenä ketjuna yli 250 vuoden ajanjakson 1640- luvulta ainakin 1800 -luvun viimeisiin vuosiin.

Värmälän katsotaan kuuluvan Teiskolaisiin kantatiloihin, joiden olemassaolo voidaan ajoittaa v 1540 edeltävään aikaan, jolloin tiloista alettiin kirjata tietoja järjestelmällisesti veroluetteloiden ja henkikirjoitusten muodossa. Teisko oli pitkään asumatonta  Pirkkalan, Messukylän, Vesilahden ja Lempäälän talonpoikien eränkäyntiseutua. Vakituista asutusta lienee syntynyt vasta 1400- luvun loppupuolelta alkaen. Mistä Värmälän nimi juontuu? Nimi on esiintynyt tuomiokirjoissa jo 1300-luvun puolella rajankäynnissä Kämmenniemen ja Sääksniemen kanssa (http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0506-0721_PIRKKALA.pdf). Sen syntyyn en ole löytänyt selityksiä, joten esitänpä oman arvaukseni: olisivatko ensimmäiset kylän asukkaat olleet sukujuuriltaan Värmlannista? Teisko nimen alkuperäksi arvellaan lappalaista Teiskaa (Arajärvi).
Värmälän kylän neljästä tilasta yksi hävisi, yhdestä syntyi Pirilä ja kaksi yhdistyi Värmälän rustholliksi. Rusthollilla tarkoitetaan tilaa joka varusti ratsumiehen ja hevosen kruunun ruotujakolaitoksen sotaväen käyttöön saaden vastineeksi verohelpotuksia. Asemies palkattiin tilan ulkopuolelta tai joskus tehtävään ryhtyi joku talon nuorista miehistä. Asemiehen ja ratsun varustaminen vaati kohtuullista varallisuutta ja kohdistui siten seudun varakkaimpiin taloihin. Kustannusten kattamiseksi saatettiin osoittaa alueen muita tiloja ns augmenttitiloiksi eli aputiloiksi suorittamaan veroja rusthollille.

Ensimmäiset tunnetut esivanhempamme asettuivat Värmälään isänniksi viimeistään 1643 jolloin Paavo Tuomaanpoika (k.1679) ja vaimonsa Liisa (k. 1687) on merkitty Suomen asutuksen yleisluetteloon. Arajärven Teiskon historiateoksen isäntäluettelon mukaan heidän isännyytensä olisi alkanut jo 1640. Heitä edeltävä Värmälän haltija oli leski Liisa Klemetintytär - todennäköisimmin mielestäni kuitenkin eri henkilö Liisa kuin Paavon puoliso. Tosin Iso-Iivarin laatimassa isäntäluettelossa Paavo Tuomaanpojan puolison, Liisan patronyymiksi mainitaan Klemetintytär. Paavon ja Liisan alkuperä on kuitenkin nykytietojeni valossa tuntematon. Hyvinkin keski-ikäisiä he ovat olleet Värmälän isännyyteen asettuessaan kahden tyttärensä kanssa: Anna Paavontytär ja vävy Pekka Sipinpoika mainitaan jo 1644. Toisen tyttären, Riitta Paavontyttären (k jälk. 1691) puoliso Matti Niilonpoika (k. 6.1.1678) mainitaan Värmälässä vuodesta 1649 alkaen. Heidän avioitumisensa on kuitenkin tapahtunut ilmeisimmin jo viimeistään 1648 koska esikoinen syntyi tuona vuonna - kuten myös Annan ja Pekan esikoinen. Tästä voidaan päätellä että Anna on syntynyt ennen 1625 ja Riitta ennen v. 1630 ja siten heidän vanhempansa viimeistään 1600-luvun alkuvuosina.
Värmälän Pirilässä esiintyy Tuomas niminen henkilö 1600- luvun alkuvuosina, joka saattaa lisätutkimuksissa osoittautua Paavon isäksi. Patronyymi ja ajankohta ainakin sopisivat kuvaan.
Paavo hallitsi aluksi 2/3 Värmälää rusthollarina. 1/3 oli Tapani Knuutinpojan hallussa kruununverotilana vuoteen 1646 asti. Sipi Knuutinpoika viljeli osaa Värmälästä ilmeisesti rusthollin augmenttina v 1665-1667. (SAY 1655-1674). Rusthollin ratsumies kuului kenraalimajuri Fabian Berndesin rykmenttiin. Tämä ankaraksi mainittu mm. Pohjan Sodassa ansioitunut sotapäällikkö erotettiin v 1664 Turun ratsurykmentin komentajuudesta sotkuisen perintöriidan seurauksena. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fabian_Berendes) 

Paavo Tuomaanpojan isännyyttä Värmälän Kartanon rusthollissa jatkui vuoteen 1668. Paavolla ja Liisalla ei näyttäisi olleen miespuolista jälkeläistä. Talon kahden tyttären myötä oli isäntäehdokkaiksi kaksi vävymiestä. Koska isännyys meni Riitta Paavontyttären puolisolle, Matti Niilonpojalle, voitaneen päätellä että Riitta olisi ollut sisaruksista vanhempi. Anna Paavontytär ja Pekka Sipinpoika jatkoivat asumistaan tilalla myös uuden isäntäparin jatkaessa.
Vanha emäntä Liisa on mainittu sokeaksi jo vuonna 1657. Siten hän olisi elänyt viimeiset kaksi vuosikymmentään sokeutuneena. Vanha isäntä Paavo mainittiin vanhaksi ja vaivaiseksi jo 1668. Hän kuoli 12.1.1679. Kuolinmerkinnässään on maininta "Fördes Pååls lyk till Stork." joka mahdollisesti tarkoittaa että Paavon ruumis vietiin "isolle kirkolle". Saattaisi merkitä Messukylää. Miksi näin on toimittu? Olisiko Paavo Tuomaanpojan sukujuuret siellä ja hänet olisi haudattu Messukylään?

Vävy Matti Niilonpoika oli Värmälän Kartanon rusthollarina 1669-1675. Puolisonsa Riitta Paavontyttären kuolinajaksi on sukuselvityksissä esitetty 13.6.1708. Tuolloin Värmälän Pirilässä on kirjattu Kf (kirkonvaivainen) Brita Påhlsdotter (http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t143961). Samaan aikaan SAY mainitsee Pirilässä Britan merkinnöin inh. corp.hust. Tämä henkilö olisi siis köyhä, itsellinen ja sotilaan vaimo. Mielestäni ei ole todennäköistä että Värmälän Kartanon emäntä olisi ollut viimeiset päivänsä Pirilässä kirkonvaivaisena. Kartanossa Riitan merkinnät näyttäisivät päättyvän vuoteen 1691. Siten samaisissa selvityksissä esitetty Riitta Paavontyttären oletetusta kuolinmerkinnästä johdettu syntymäaika 1618 on varsin epävarma tieto.
Vanhimmassa säilyneessä Värmälän rippikirjassa Riitta Paavontytär vielä on nähtävissä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9817420). Kirjattu ei ole enää Matti Niilonpoikaa, joten kirjan sivu ajoittuu tämän kuoleman 1678 jälkeisiin vuosiin. Dokumentissa itsessään ei ole vuosia merkitty mutta ajanjakso on karkeasti pääteltävissä siinä esiintyvistä henkilöistä. Valitettavasti seuraavat säilyneet rippikirjat ovat vasta vuodesta 1746 alkaen.

Matti Niilonpojan alkuperäksi on eräs sukututkija esittänyt Nallin Niilo Laurinpoikaa, mutta nähdäkseni hän on ajallisesti liian etäällä ollakseen tämän Mattimme isä.

Kartanon rusthollin isäntänä jatkoi isänsä Matti Niilonpojan jälkeen esikoinen Martti Matinpoika (s.1648) vuodet 1676-1692. Veljensä Heikki Matinpoika näyttäisi suorittaneen rusthollin ratsupalvelusta 1680-luvulla. Martti Matinpojan kuoltua n 1692 lapset olivat vielä alaikäisiä ja siten isännyyden jatkajaa ei saatu hänen jälkeläisistään. Sen sijaan isännyyden ottivat haltuunsa Martin sisar miehensä kanssa. Vappu Matintytär (s.1651) ja Matti Antinpoika (n.1646-1740) olivat avioituneet n. 1678 ja perustaneet myös perheensä Värmälän Kartanoon. Siten isännyyden siirto heille siinä tilanteessa oli varsin ilmeinen toimenpide. Matti Antinpojan isännyyttä jatkui 1705 tienoille, jona aikana rusthollin augmenttitiloina olivat Pirilä, Kuusniemi ja Kulkkila. Matti oli riitaantunut Pirilän Yrjön kanssa ja erottanut tämän v 1704 sekä ottanut Pirilän itse viljelykseensä joiksikin vuosiksi - kenties isännyytensä päättymiseen asti. (Arajärvi s 217)
Kuka oli tämä Matti Antinpoika? Syntymästä ei ole vakuuttavaa tietoa. Kuolinmerkinnässään 10.2.1740 on mainittu hänen olleen 94 vuotias ja siten syntynyt 1646. Tuohon aikaan em merkinnät olivat hyvinkin epävarmoja. Siten voitaneen ainakin vakavasti esittää oletus että hän saattaisikin olla se Andersille syntynyt Matts joka on kirjattu Kämmenniemessä 25.1.1652 (HisKi).

Koska isännyyden periytyminen pääsäntöisesti katsottiin vanhimman pojan etuoikeudeksi, oli seuraava Kartanon isäntä Matin ja Vapun lapsikatraan ainoa poika, Matti Matinpoika (1681-1749). Sisaria hänellä oli viisi, joista Elinan tiedetään avioituneen Ylöjärvelle ja Marian Messukylään Takahuhdin Heikkilään. Matti haki Kartanoon emännän v. 1701 Teiskon Kiimajoen Nallista. Sofia Jaakontytär (1680-1759) oli Nallin  Jaakko Pertunpojan (1637-1717) ja Kaisa Nuutintyttären (n 1644-1740) järjestyksessään kolmas lapsi. Matti Matinpojan isännyyden aika kattoi lähes 40 vuotta 1706-1745. Ajanjaksoon osui nk isoviha, jolloin venäläisten sotajoukot rasittivat myös teiskolaisia tiloja ryöstäen ja tuhoten elintarvikkeita, viljelyksiä, omaisuutta sekä karjaa - ihmisiäkin katosi sotajoukkojen myllertäessä pitkin maakuntaa. Sofian kotitilalta Nallista ryöstettiin koko irtain omaisuus, kirjoittaa Arajärvi Teiskon historian teoksessaan. Värmälä näyttäisi säästyneen kaikkein pahimmalta hävitykseltä.

Seuraava osa jatkuu Kartanon jakautumisesta Vähä-Kartanoon ja Iso-Kartanoon v 1746:
Kartano-suvut Teiskon Värmälässä / osa II (1745-n.1780)

Muita Värmälän sukuja tutkivia (heille kiitos tietojen avuliaasta jakamisesta):

• Kalevi Ojanen
• Erkki Nenonen
• Marjatta Vallius
• Janne Hyvärinen
• Piia Mäenpää
• Paavo Mäenpää

Lähteitä:

• HisKi
• SSHY
• Digitaaliarkisto
• Digihakemisto
• Arajärvi: Messukylän, Teiskon, Aitolahden historia, osa I

Paavo Tuomaanpojan jälkeläisiä ja sukupuuta voit selata Geneanetissä myös tästä linkistä.

Eräs Isovihan aikainen kuvaus Arkistolaitoksen verkkonäyttelyssä:
Isoviha, kidutusta ja nälkää - Margaretan elämäntarina

Esivanhempainkatoa ja asutushistoriaa

Katosiko esi-isäsi, hävisikö sukusi? Sekosiko sukusi kun koko suku nai? Kuulostaa ihan lapsena höpötetyltä vale-Japanilta...

Esivanhemmat saattavat jäädä kadoksiin myös muista syistä kuin dokumenttien puutteesta tai todellakin fyysisestä katoamisesta esim sotien aikoina. Puhumattakaan tuntemattomiksi jääneistä isistä. Sukututkimuksessa käytetään termiä esivanhempainkato silloin kun sukuhaarat periytyvät yhteisistä esivanhemmista. Olen viitannut tähän ilmiöön aiemmassa blogissani "Siikemmäks sano Hempura pirua". Siinä tuotiin esiin Ylöjärven Pengonpohjassa Hempuran taloa isännöineestä parista joiden kahdesta lapsesta johtava jälkipolvien ketju yhdistyy kohdallani. Olen siis heidän jälkeläisensä sekä äitini että isäni puolelta - siis ns tupla-Hempura. Näin ollen isäni ja äitini ovat keskenään neljänsiä serkkuja. Tai jos toisin halutaan ilmaista, olen itseni viides serkku. Edelleen tästä seuraa että isäni puoleiset puolisisarukseni ovat samalla myös viidensiä serkkujani. Sekosiko siis sukuni? Alkaa kuulosta aivan Ankkalinnalaisten sukupuulta?

Tämä Hempuralaisten sukujen risteämä oli ensimmäinen ja lähin sukututkimuksemme historiassa havaittu, ajoittuen minusta lukien seitsemän sukupolven taakse 1700- luvun puoliväliin. Joten aivan lähisukulaisista ei ole kyse. Laki on säädellyt eri tavoin lähisukulaisten avioliittoja. Nykyisin serkusten välinen avioliitto on mahdollinen. Näin ei ollut 1700- luvun Ruotsin valtakunnassa:

 "Ruotsin valtakunnan Vuoden 1734 lain Naimiskaaren säännös määritteli, että serkkujen avioituminen vaati kuninkaan luvan. "Orpanat ei mahda otta toinen toistans awioxi, ellei Cuningas sijhen lupaa anna."" (http://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku)

Tämä rajoite purettiin v. 1872 Venäjän Keisarin asetuksella. Lähisukulaisten avioitumisen rajoittaminen perustuu paljolti perinnöllisyysseikkoihin. Esim. serkkujen välisissä avioliitoissa em Wikpedian artikkelin mukaan epämudostumien riski perillisillä on n 4,5-6 %:lla kun se normaalisti on luokkaa 3%.

Sukututkimuksemme edistyessä törmäsin tähän ilmiöön yhä useammin. Kävi mm. ilmi että vanhempani eivät olleet paitsi neljänsiä serkkuja, he olivat myös kuudensia serkkuja. Lisäksi isäni on kahdesti äidin isäni ja kerran äidin äitini kuudes serkku!
Ja edelleen: vaimoni ja minä olemme sekä kuudensia että seitsemänsiä serkuksia. Jonka lisäksi appeni on kolmasti kuudes serkkuni!
Mitenkäs tämä on mahdollista? Johtuu siitä että näin monen sukupolven kuluessa jälkeläisten ketju epätahdistuu; sisarussarjan esikoisen ja kuopuksen välinen ikäero saattaa olla jopa 20 vuotta, joka voi toistua ja kertautua seuraavissa polvissa.
Tämä ilmiö toistuu mm. isäni vanhempien kohdalla siten että Anders on vaimonsa Olgan isoäidin kolmastoista serkku. Jonka lisäksi myös vaimonsa sekä 7. että 8. serkku.
Jatketaan kun kerran alkuun päästiin. (jos puuduttaa tai menee pää sekaisin niin loikkaa muutama kymmennen riviä eteenpäin.):

• Äitini vanhemmat Frans ja Rauha ovat kahdesti 5. serkkuja sekä kerran 6. serkkuja.
• Vaimoni isän vanhemmat Eino ja Inga ovat keskenään 5. serkkuja
• Vaimoni isän isä, Eino on isäni isän Andersin 6., 7. ja 8. serkku ja sen lisäksi Andersin äidin Matildan 6.serkku
• Samainen Eino on kolmasti äitini isän Fransin 6. serkku. Toisaalta Frans myös on Einon äidin isän 5. serkku
• Em. Eino on lisäksi myös äidin äitini Rauhan (em Fransin vaimo) 4. ja 7. serkku. Kuten myös Rauhan äidin 6. serkku.
• Isäni isä Anders ja äitini isä Frans ovat 9. serkkuja.
• Em. Anders on äitini äidin Rauhan 5. serkku.
• Isäni äiti Olga ja äitini isä Frans ovat 3. serkkuja.
• Em. Olga ja äidin äitini Rauha taasen 7. serkkuja.
• Em. Olga ja vaimoni isän isä, aiemmin mainittu Eino ovat keskenään sekä 5. että 6. serkkuja.

Olikohan siinä kaikki? No ei, mutta ainakin siitä saa käsityksen että siitä on vaikea saada käsitystä. Tämä siis vain minun ja vaimoni vanhempien ja isovanhempien tasolla. Näitä risteämiä esiintyy lastemme sukupuussa tämän hetkisen tiedon mukaan 47 kertaa aiheuttaen esivanhempainkatoa. Olen erinomaisen huono matemaatikko, mutta koetan hahmottaa esivanhempien lukumäärää:

Esivanhempien lukumäärä kasvaa sarjassa 2,4,8,16,32... jne edettäessä sukupolvissa taaksepäin. Edettäessä lapsistani kahdeksan sukupolvea aiemmin mainittuihin Hempuran esivanhempiin, on esivanhempien teoreettinen lukumäärä 128. Edelleen edettässä 15. sukupolveen n. 1500- luvun puoliväliin, määrä on jo 16384. Tuota kauemmaksi talonpoikaisia sukuja on erittäin vaikea ellei mahdotonta päästä johtuen siitä että dokumentointia ei säännönmukaisesti harjoitettu.

Jos oletettaisiin että olisimme esi-isinemme asustaneet ainoastaan tämän nykyisen Pirkanmaan alueella (ent. Ylä-Satakuntaa, jossa valtaosa tiedossa olevista esivanhemmistamme on asunut) olisi teoreettisesti joka toinen 1550-luvun Ylä-Satakuntalainen esivanhempamme.  Asukkaita kun on alueella arveltu olleen  n. 26 000 - 30 000 henkeä. Onneksi asia ei käytännössä nyt aivan näin kuitenkaan ole, mutta teoretisointi ehkä konkretisoi aihetta.

Aiempi serkkupolvien laskenta jo antoi osviittaa siitä että esivanhempainkato "tiivistyi" 10.-13. sukupolviin laskien lapsistamme taaksepäin. Ajankohtana tarkoittaa 1600- luvun alusta 1700- luvun puoliväliin - noin karkeasti ottaen. Näissä sukupolvissa on kaikkiaan 35 esivanhempainkatoa aiheuttavaa risteymää kun niitä kaikkiaan on 47 kappaletta sukupolvien 8-21 aikana. Entisenä matikan ehtolaisena laskin että esivanhempainkadon menetys tuon huipun seurauksena on luokkaa 400 esivanhempaa.

Vähentää se ainakin sukutututkijan taakkaa kun sukuhaaroja karsiutuu. Mikä sitten on merkitys perimän suhteen onkin kimurantti juttu. Luonnollisesti esivanhempia on silti tullut geenistöä rikastuttamaan muilta alueilta - Pohjanmaalta, Keski-Suomesta ja Varsinais-Suomesta noin pääsääntöisesti. Muutama polku johtaa nykyisten valtakunnanrajojen ulkopuolelle. Asiaa tällä foorumilla tarkemmin avaamatta voin kuitenkin kertoa että tiedän kantavani perinnöllistä ja harvinaista geenivirhettä. Sukututkimuksen perusteella voin melkoisella varmuudella osoittaa miltä suunnalta se on peräisin.

Mitkä sitten ovat tämän esivanhempainkadon ilmiön syntyyn taustalla vaikuttavia seikkoja? Avasin aiheesta keskustelun sukuharrastajien Facebook ryhmässä saadakseni muiden kokemuksia aiheesta ja käsitystä missä laajuudessa tähän on törmätty muissa sukututkimuksissa. Avaus saikin aikaan kiitettävässä määrin keskustelua. Tiedostaen epätieteellisen menetelmäni olen kuitenkin taipuvainen teoretisoimaan ilmiöstä seuraavanlaisen ajatuksenkulun:

Ilmiötä havaitaan 1600-1700 luvuilla asutushistoriallisesti Ylä-Satakunnan tyyppisillä alueilla, joidenka erämaita alettiin asuttaa 1500- luvun puolivälistä alkaen. (Em aluetta pääosin Ala-Satakunnan, Hämeen, Varsinais-Suomen suunnilta sekä osin Savon ja  Keski-Suomen suunnilta). Asutuksen leviämisen alkuvaiheessa tilat olivat harvassa pitkien etäisyyksien päässä toisistaan. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi yhteydenpito muihin taloihin oli harvassa. Uusien perheiden muodostuessa asumukset pystytettiin samoille seuduille, usein emätilasta jaetuille alueille. Tavan mukaan talon vanhin poika oli ensisijaisesti jatkamassa tilanpitoa. Tyttäret pyrittiin naittamaan suvun etua valvoen tunnetuille ja hyväksi havaituille suvuille. Tilat ja omaisuus ehkä pyrittiin pitämään ns suvussa. Ajan myötä tämä synnytti seuraavien 100-200 vuoden kuluessa "sukuryhmittymiä" jotka olivat toistensa kanssa tiiviimmin yhteyksissä ja kanssakäymisissä mukaan lukien naimakaupat. Ryhmäytymiseen ja naimakauppoihin vaikuttivat lisäksi pitäjäyhteisön talonpoikien väliset arvostus- ja statusasetelmat. Tilattoman väestön osalta liikkuvuus ja vaihtelu lienee ollut monipuolisempaa piikojen, renkien ja itsellisten vaihtaessa herkemmin maisemaa. Sama lienee koskenut käsityöläisiä. Suurtilalliset ja harvalukuiset virkamies-, rälssi- ja pappissäädyt lienevät avioituneet suuressa määrin omissa piireissään ja keskenään. Näitä säätyjä Ylä-Satakunnan  perämetsissä ei noilla vuosisadoilla juurikaan nähty. Väestö oli lähes yksinomaa tilallisia talonpoikia sekä jossain määrin heidän palkollisiaan.

Ylä-Satakunnan väestö kasvoi toki jatkuvasti syntyvyyden ja alueelle muuton myötä. Varsinainen suuri muutos tapahtui kuitenkin vasta 1800 -luvun puolella kaupungistumisen ja teollistumisen myötä jolloin erämaiden jälkipolvien elämänpiiri laajeni. Samalla liikenneyhteydet paranivat helpottaen näin kanssakäymistä muuallekin kuin oman pitäjän asujaimiston keskuuteen. Elintason ja olosuhteiden kohentuessa väestömäärä, eli tarjonta kasvoi voimakkaasti.

Seuraavia karttakuvia tutkimalla voi havaita asutuksen leviämistä Ylä-Satakunnan alueelle 1650-1867 välisellä aikajaksolla. Kartoissa rengastetut alueet kuvaavat asuinalueita joilla erityisesti esiintyy esipolvien risteymiä. (Kuvaa klikkaamalla saat kartan avautumaan suuremmassa koossa)

Suvun Ylä-Satakuntalaista asutusaluetta 1650

Suvun Ylä-Satakuntalaista asutusaluetta 1867

Mainitsemassani Facebook-keskustelussa tuli samantyyppinen ilmiö esiin mm Karjalan kannaksen kylien asutushistoriassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Eräs etäinen sukulaiseni Teiskon Värmälän kautta mainitsi jonkun todenneen että kaikki teiskolaiset ovat sukua keskenään. Ei nyt ehkä kirjaimellisesti otettavissa mutta lienee siinä totuuden perääkin. Uskoisin samanlaista ilmiötä esiintyneen myös vanhemmilla asutusalueilla Suomessa. Siellä tapahtumat ajoittuvat aiempiin vuosisatoihin joista ei ole dokumentaatiota olemassa. Myöhemmin väestötiheys ja liikkuvuus aiheuttivat sen että ilmiötä ei enää syntynyt ja tämä jonkinasteinen sisäsiittoisuus purkautui muutamassa sukupolvessa.

Lapsieni sukupuuta tarkastellessa on havaittavissa muutama Ylä-Satakuntalainen pitäjä ja suku joiden voidaan katsoa olevan esi-isiämme "isolla eellä":

• Kurun Riuttaskorven Suutari ja Luomajärvi
• Ruoveden Muroleen Tokonen
• Teiskon Kiimajoen Nalli
• Teiskon Värmälän Vähä-Kartano ja Iso-Kartano
• Ylöjärven Mutalan Simola

Silmiinpistävin "Aatami ja Eeva -pariskuntamme" on Teiskon Nallia 1669-1704 isännöineet Jaakko Pertunpoika ja Kaisa Nuutintytär. Tästä linkistä avautuu Genenetissa heidän jälkipolvensa lista. Jos kuulut sukuun, niin tarkista montako kertaa löydät nimesi tästä listasta johtuen esipolvien moninkertaisista risteymistä. Omani löytyy kuusi kertaa!

Ylä-Satakuntalaisia esipolvien risteämiä sukupuussamme

Pitäjä	Talo
Ikaalinen	Ollikkala
Kuru	Luomajärvi
Kuru	Mäkelä
Kuru	Pusu
Kuru	Suutarila
Messukylä	Viiala
Ruovesi	Kekkonen
Ruovesi	Kovettu
Ruovesi	Rikala
Ruovesi	Tokonen
Teisko	Jutila
Teisko	Kulkkila
Teisko	Nalli
Teisko	Rikala
Teisko	Runsas
Teisko	Toijala
Teisko	Uskali
Teisko	Vattula
Teisko	Värmälä Iso-Kartano
Teisko	Värmälä Vähä-Kartano
Virrat	Raski
Ylöjärvi	Hempura
Ylöjärvi	Huhkaja
Ylöjärvi	Kaihari Ylinen
Ylöjärvi	Lörpys
Ylöjärvi	Simola
Ylöjärvi	Tyrkkö
Ylöjärvi	Äijälä
Ähtäri	Lipponen
Ähtäri	Moksu

Avioitumisen tavoista menneiden polvien aikaan voit lukaista artikkelista Naimisiin ennen wanhaan
Asutushistoriaa esim seuraavilta sivustoilta:

• http://www.ruovesi.fi/ruovesi-info/historia/
• http://www.teisko.fi/kylassa.htm
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Pirkkala
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkanmaan_maakunta
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%A4-Satakunta
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_asutushistoria
• http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/suomalaisten_uudet_juuret

Ja loppukevennyksenä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aku_Ankan_sukupuu

Kahden isoisän Talvisota

Lokakuulle näinä päivinä sopii hyvin aiheeksi kaksi isoisää, joita yllättäen on yhdistänyt muukin kuin että viettivät syntymäpäiviänsä peräkkäisinä päivinä: heistä vanhempi Frans Emil Pinomäki 10.10. ja nuorempi Eino Artturi Mäenpää 11.10. Yhteistä on sukujuuret Teiskon Värmälän Vähä-Kartanossa (Juho Erkinpoika 1731-1787/Vappu Matintytär Teiskon Yli-Korpulasta 1728-1805) sekä Teiskon Kiimajoen Nallissa (Jaakko Pertunpoika 1637-1715/Kaisa Nuutintytär n.1644-1740). Yhteisiä jälkipolvia ovat tämän blogin kirjoittajan ja vaimonsa kaksi poikaa. Yhteistä on myös se, että he olivat talvella 1939-1940 Talvisodan melskeissä 6. divisioonassa samalla rintamalla Kannaksen Summassa. Merkittävä ero on kuitenkin siinä että toinen palasi kotiin, toinen sankarihautaan.

Eino Artturi Mäenpää

Eino oli syntynyt 11.10.1912 Teiskon Vattulassa Juho Kallenpoika Mäenpään (1873-1952) ja Hilda Maria Liimolan (1880-1956) kahdeksanlapsisen parven esikoiseksi. Kun liikekannallepano lokakuussa 1939 kutsui vuosina 1900-1918 syntyneitä miehiä palvelukseen, oli Eino ehtinyt pienen pojan isäksi avioiduttuaan messukyläläisen Inga Kytön kanssa 5.9.1937 (Ingan perheestä toisaalla blogissani tästä linkistä.). Raine Einari Mäenpää oli syntynyt Messukylässä joulupäivänä 1937. Rintamallelähdön koittaessa oli Einolle ja Ingalle jo toinenkin lapsi tulollaan.

Eino astui sotamiehenä palvelukseen 6. divisioonan 17. jalkaväkirykmenttiin (myöhemmin JR7). Joulun alla 1939 Einon yksikkö III/JR17(7) eteni Summajoen yli . Tässä 24. joulukuuta vetäytymiseen päättyneessä hyökkäyksessä yksikkö menetti kaatuneina 153 miestä. JR17(7) ryhmittyi uudelleen Näykkijärven tuntumaan. 28 joulukuuta alkoi jälleen siirtyminen kohti etulinjaa. Yksiköt nimettiin uudelleen vihollisen tiedustelutoiminnan hämmentämiseksi;
nyt 3.div III/JR7. Tämä otti rintamavastuun Summassa 3-5. tammikuuta 1940, Summan kylän lohkon sattuessa JR7:n osalle eversti Kaarlo Heiskasen johdossa. Tammikuu oli erityisen kylmä: ajoittain jopa -42 astetta. Osittain tämän vuoksi taistelutoiminta oli vähäisempää. Tammikuun loppua kohden venäläisten sotatoimet kiihtyivät. Summan lohkoa ampui helmikuussa alkaneessa suurhyökkäyksen tulivalmistelussa 30 tykistöpatteria. Lähteen ja Summan lohkot joutuivat kaikkein kiihkeimmän hyökkäyksen kohteiksi.
5. helmikuuta 1940 tapahtumista on seuraava kuvaus (http://tosiasiat.fi/6.+divisioona+(talvisota)):

"5. helmikuuta puna-armeija hyökkäsi jälleen huomattavasti suuremmin voimin. Kahteen eri hyökkäykseen laskettiin osallistuneen 100-150 hyökkäysvaunua ja runsaasti jalkaväkeä. Divisioonalle alistettu ErP 3 osallistui tehokkaasti hyökkäysvaunujen torjuntaan. Suomalaisten onnistui kuitenkin torjua molemmat hyökkäykset. Summankylän lohkoa miehittänyt JR 7 oli kärsinyt jo tähän mennessä suuria tappioita ja muutenkin divisioonan joukot alkoivat olla loppuun asti väsyneitä neuvostotykistön vuorokaudet ympäriinsä jatkuneen tulen vuoksi. Lisäksi linnakkeiden ja korsujen tuhoutuminen tykistötulessa johti siihen, että suomalaisjoukot joutuivat olemaan murentuneissa asemissaan yötä päivää. Useampana yönä pakkasta saattoi olla yli 30 astetta, joten nukkuminenkin alkoi olla mahdotonta. Joukkojen kulumista ja uupumista lisäsivät luonnollisesti jatkuvat taistelut toistuvine vastahyökkäyksineen. Divisioonalle alistettiinkin JP 3, joka jo seuraavan yön aikana otti rintamavastuun osittain kuluneelta rykmentiltä Suokannan ja Summankylän lohkojen saumassa"

Kansallisarkiston Sotapäiväkirjat kokoelma Jalkaväkirykmentti 7. III pataljoona 1940-1940 (SPK 962) on luettavissa arkiston sivuilta. Kyseisen päivän tapahtumiin pääsee tästä linkistä.

Edellä kerrotun päivän tapahtumat koituivat Eino Artturi Mäenpään kohtaloksi. Hänet on kirjattu kaatuneeksi 5.2.1940 Summassa 27-vuotiaana. Viipurissa 29.2.1940 allekirjoitetussa kuolinsyyraportissa kuolinsyyksi kirjattiin "Vuln.sclopet.capitis" eli ampumahaava päässä.

Tapahtuma Internetin Suomen Sotasurmat -sivustolla tästä linkistä:
Einon kantakortti ei ole jostain syystä säilynyt arkistossa.

Eino haudattiin Messukylän kirkon sankarihautaan. Tytär Raija syntyi helmikuussa 22. päivä. Isä ja tytär eivät siis ehtineet milloinkaan tavata...

Yöpartiomiehiä Summassa 1939. Kuvalähde: SA-kuva

Frans Emil Pinomäki

Frans oli syntynyt 10.10.1902 Ylöjärvellä Herman Alfred Pinomäen (1874-1959) ja Aleksandra Josefina Hirvijärven (1871-1958) perheen toiseksi lapseksi. Hän oli avioitunut 26.4.1925 rippikoulutoverinsa Rauha Maria Koiviston kanssa. Isoveljensä Eeti oli nainut aiemmin Rauhan isosiskon Olgan. (Mainittu aiemmassa blogissa Kalle Jaakonpojan 15 lasta). Liikekannallepanon koittaessa Frans oli 37 vuotias kahden tyttären, Kaarinan ja Mirjan isä. Hänen joukko-osastokseen osoitettiin 6.div II/KTR3 (kenttätykistörykmentti) jossa toimi ajomiehenä. Käytännössä tarkoitti että kuljetti hevoskärryillä tykistölle ammuksia ja tarvikkeita yms. - ja paluukuormassa ruumiita ja haavoittuneita. Osasto koottiin 13.10.1939 Turkuun. Muistan mummuni kertoneen että he tapasivat jäähyväisiksi ennen rintamalle lähtöä Turun Tuomiokirkon portailla.














Kantakortin mukaan Frans osallistui seuraaviin taisteluihin:
Summajoki 22.-23.12 1939
Summa 2.1.-14.2.1940
Näykkijärvi 17.-25.2.1940
Viipuri 1.-13.3.1940

Kotiväki on pitänyt omaa kirjanpitoaan, ilmeisesti kenttäpostissa saatujen tietojen mukaan.

Johanneksessa 1939 kuvalähde: SA-kuva

Frans on kantakortin mukaan lomautettu 1.5.1940. Hän palasi rintamalta ainakin fyysisesti haavoittumattomana. Välirauhan aikaan tammikuussa 1941 perheeseen syntyi Reijo. Jatkosodassa Frans ei ollut enää rintamalla taistelujoukoissa. Vähäpuheinen kun oli muutoinkin, en muista että hän olisi koskaan kuulteni puhunut sotakokemuksistaan. Hän kuoli Tampereella 73 vuotiaana 4.4.1976 ja on haudattu Lamminpään Saarikorven hautausmaalle.

Alla on linkkejä lähdetietoina käytettyihin sotahistoriallisiin kirjoituksiin ja arkistoihin

Sotapäiväkirjat JR/7 1.1.40-29.3.40: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1503083

Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/6._divisioona_(talvisota)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalankannaksen_taistelut_talvisodassa

http://tosiasiat.fi/6.+divisioona+(talvisota)
http://www.newikis.com/fi/wiki/Jalkav%C3%A4kirykmentti_17_(talvisota)
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/karjala/neuvostoliittolaisten_suurhyokkays

http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/kertomuksia-6/298-kertomukset-81/m3-16/307-tapahtui-1-2-14-2-1940-valisena-ajalla
http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/kertomuksia-6/296-kertomukset-81/m3-14/305-summan-munasuolla

Karttoja:
http://sotakartat.blogspot.fi/search/label/Summa
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsXRf9mDwuBBcC8MHQlBLiluTCKEc2TB0ZoVJSvQnAwNpOryjONjkUbgqMqOp6nvp6C0JFrtHlZtvKPcX97-SdEVfAwYUfir35Dn60MyzAieTx1pfDdwI7nf2GTk0IMqjWF3OyKonLr0xl/s1600/Scan10001+(3).JPG
https://www.google.com/maps/d/edit?mid=zhrNXylZEUY0.kvt8wq266uiw

Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa, Osa II

Aiemmin julkaisemani tekstin otsikko "Syntistä ja Jumalatonta elämää Teiskossa osa I" antoi ymmärtää että jatkoa seuraa. Joten julkaistakoon nyt johdonmmukaisesti osa II. Ei sillä että olisi tarkoitus alleviivata mainittujen henkilöiden tai erityisesti Teiskolaisten rikkeitä vaan paremminkin ymmärtää ihmisiä oman aikansa olosuhteissa osana yhteisöä ja sen tapoja. Parhaassa tapauksessa voimme pyrkiä samaistumaan myötäeläen esivanhempiemme inhimillisiin kohtaloihin, jotka nykyisen hyvinvoinnin oloissa tuntuvat paikoin jopa uskomattoman ankarilta.

Kurun Riuttaskorven Suutarin Mäkelästä oli talon pojalle Kalle Juhonpojalle (s.1805 Harjun Lielahdessa Vetikon torpassa) erotettu Ketola niminen torppa hänen avioiduttuaan v.1830 Loviisa Kaapontyttären (s. 1809 Kurun Riutaskorven Haukijärvellä) kanssa. Seitsemästä lapsesta toisena syntyi 6.7.1834 tytär, joka kastekirjaan sai nimen Ulrika Lovisa. Kummeinaan olivat Suutarin Mäkelän isäntäpari Matti Matinpoika ja Heta Juhontytär (Kalle Juhonpojan sisar - molemmat isänsä kautta Goden suvun hiipuvaa haaraa).

Ulriikka Loviisa lähti kotitorpasta Kurusta maailmalle hankkimaan omaa elantoansa ja päätyi 21-vuotiaana piikomaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilaan loppuvuodesta 1855. Melko pian Jutilaan tultuaan Ulrika tuli raskaaksi ja synnytti 22.10.1856 aviottoman tyttären Selma Karoliinan.

Teiskon syntyneiden kirja 1856

Teiskon ripitetyt 1856

Lapsivuoteelta toivuttuaan Ulriikka joutui 14.12.1856 pastori Gabriel Grönholmin ripitettäväksi edellämainitusta synnistään. Tämän pastori kirjasi muistiin asiaan kuuluvasti, kuten ylläolevasta ripitettyjen luettelon otteesta voimme lukea: "December 14 Erkkilä pig. Ulrica Lovisa Karlsdotter abs. för första resan lägersmål af G.Grönholm".

Ulriikka ja pikku-Selma Karoliina muuttivat Jutilasta vielä loppuvuodesta 1856 Teiskon Asuntilan Yliselle. 1858 heidät löytää Teiskon Vähä-Koverosta ja 1859 uudestaan Teiskon Jutilan Ala-Kauppilasta. 1860 heidät kirjataan Teiskolan kartanon palkollisten kirjoihin. Sikäli normaalia palkollisen piian elämää, joka heitteli joskus satokausittain pestuussa talosta toiseen.

Teiskolassa oli noihin aikoihin renkinä muuan Iisak Salomoninpoika Flink. Hän oli kotoisin Jalasjärven Hirvijärveltä (s. 29.8.1829). Jalasjärveltä vaimonsa ja lastensa kanssa lähdettyään n. 1853-1854 poikkesivat muutamaksi vuodeksi Pirkkalan Hyhkyssä ja Tampereella, palaten kuitenkin 1857 Teiskon Padustaipaleen Poukkaan.

Teiskoon muuttaneiden luettelo 1857

Kuten ylläolevasta Teiskon muuttokirjan otteesta havaitsemme, on Iisakille kirjattu huomautus tappelun nujakasta v. 1852. Ilmeisesti siis Jalasjärven aikaisia peruja. Tapahtunutta on kuitenkin pidetty pienehkönä rikkeenä ja hän on selvinnyt ilman sakkoja tai muuta kovempaa rangaistusta.

Iisakin vaimo Kaisa Samuelintytär menehtyi samaisena vuonna 1857 ollessaan 27-vuotias. Hän oli kuolinmerkinnän mukaan murskaantunut kärryn pyörän alle (krossad under kärrhjul i Riihibackan).

Teiskon kuolleiden luettelo 1857

Jossakin Teiskolan kartanon nurkilla Iisakin ja Ulriikan tiet ovat kohdanneet. Allolevasta vihittyjen kirjan otteesta havaitsemme että kumpikin on Teiskolan kartanosta; Iisakki renkivouti ja Ulriikka piika. Iisakki oli kartanon renkivoudin toimessaan pehtoorin alaisena mm piikojen lähin esimies. 

Hynttyyt laitettiin yhteen 10.4.1860. Vihkiminen on suoritettu Teiskon pappilassa "utan skrud" eli ilman morsiushuntua. Tämä sen vuoksi että Ulriikalla oli avioton tytär. Hunnutettuna vihittiin vain nuhteettomat ja siveelliset neitsyet. Siten avioton lapsi, salavuoteus tai raskaus merkitsivät vihkimistä "utan skrud".

Teiskon vihkimerkintä 1860

Vähemmän romanttisesti voi ajatella että näin saatiin turvattu perhe- ja talousyksikkö elättämään äidistään orvoksi jääneitä lapsia ja piikalikan aviotonta tytärtä. Vaikka kaipa siihen "luonnollisempiakin" vaikuttimia oli.

Häitten jälkeen uusioperhe asettui hetkeksi Teiskon Kurjenlahteen 1860, Jutilan Alaselle 1861 ja sen jälkeen Teiskon Tuhrian kylään Frantsin Yliselle v. 1862.

Tuhrian kylän Frantsin Ylisen rippikirja 1862

Elettiin pahoja 1860-luvun katovuosia, johon viitattiin jo otsikon I osassa. Poika Emanuel kuoli huhtikuussa 1868 vain 2-vuotiaana. 4.7.1868 kuoli myös isä Iisakki. Kuolinsyyt eivät ole toistaiseksi tiedossani mutta tietäen perheen elinolot ja katovuosien tuoman nälän ja sairaudet, on hyvin oletettavaa että lavantauti, punatauti tai keuhkotauti vei mennessään. Frantsin Ylisen rippikirjalle noina vuosina kirjatusta 24 henkilöstä kuoli yhteensä kahdeksan henkilöä. Frantsilla asui 1872 rippikirjan mukaan enää 9 henkeä, joista 4 ovat saapuneet 1872. Joten melkoinen makuusijojen uusjako.

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/teisko/rippikirja_1865-1871_mko34-52/193.htm

http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/teisko/rippikirja_1865-1871_mko34-52/194.htm

Ulriikka jäi pahaan pulaan lapsikatraan kanssa. Iisakin kuoltua oli elanto tiukassa; 8.11.1868 Ulriikkaa ripitettiin varastamisesta ja varastetun tavaran kätkemisestä.

Teiskon ripitetyt 1868

Ote Ulriikan rippikirjamerkinnästä

Frantsin asujaimiston väheneminen johtunee kuolintapausten lisäksi siitä että tila ei yksinkertaisesti kyennyt enää tarjoamaan elantoa tällaiselle ihmismäärälle ja väen oli muutettava toisaalle. Suita oli nyt liikaa myös Ulriikan taloudessa yksin ruokittavaksi. Lapsista 17-vuotias Anna Maria (Iisakin 1. avioliitosta) lähti Messukylään 1869, 13-vuotias Selma Karoliina 1869 ilmeisesti piikomaan johonkin lähiseudun taloon sekä 15-vuotias Kalle Kustaa 1870 Teiskolan Kuuslahteen ja edelleen v.1871 Messukylään (samoin Iisakin 1. avioliitosta). Pienimmät lapset Iida ja Matilda kulkeutuivat äidin mukana Teiskon Savonkylän Markkulaan 1870, josta edelleen Vanhataloon 1871 ja 1872 Silta-Savoon. V. 1871 joutuu Ulriikka jälleen ripitettäväksi - tällä kertaa salavuoteudesta. Jostain syystä Ulriikan ripittänyt pastori on kirjannut "1sta resan" eli 1. kerran. Tosiasiassahan tämä oli toinen kerta. Ensimmäinen salavuoteusripitys oli Selma Karoliinan syntymän jälkeen 1856, kuten aiemmin tekstissä on mainittu.

Ote Teiskon ripitetyistä 1871

V.1872 Jutilan kylän ruotivaivaisten luettelosta löydämme Ulriikan 8-vuotiaan tyttären Matildan, jonka elantoa äiti ei ole enää kyennyt ylläpitämään. Sen aikaisessa köyhäinhoidossa kaikkein varattomimmat osoitettiin taloryhmistä muodostuvien ruotujen elätettäviksi, jolloin jokainen ruodun talo osallistui köyhäinapuun tarjoamalla vuorollaan välttämättömimmät perustarpeet. Talonväen avuliaisuudesta ja varallisuudesta sitten riippui miten tuo vähimmäisvaatimus täyttyi ja minkälaisen kohtelun ruotuvaivainen sai osakseen.

6.2.1873 Iida muutti 12-vuotiaana Tampereelle. Houkuttimena lienee ollut päästä "pumpulin plikaksi". Tampereen teollistuminen oli kovassa vauhdissa ja imi ympäristön piikoja ja renkejä pelloilta tehdassaleihin.

Vuosien 1874-1880 rippikirjoissa Ulriikka on kirjattu Teiskon Savonkylän "löysiin" eli kuului ns. irtolaisväestöön. Irtolaiset olivat yhteisössä se kaikkein köyhin kansanosa joka pysytteli hengissä millä taisi ja kulki talosta toiseen kerjuulla.

24.2.1877 huutolainen ja alaikäinen Tilda Iisakintytär Flink Teiskon Jutilasta on kirjattu Teiskosta ulos muuttaneiden kirjaan. Määränpääksi on kirjattu Tampere. Sieltähän Matilda, eli Tilda sitten löytyykin Puuvillatehtaan työntekijöiden rippikirjasta. Oletettavasti vanhemman siskonsa Idan esimerkin kannustamana.

Ote Teiskosta muuttaneiden kirjasta 1877

Äiti Ulriikka oli sinnitellyt enemmän tai vähemmän hengissä Teiskossa ja muutti tyttäriensä perässä Tampereelle 12.6.1880. Hänet löytää Tampereen vuokralaisten rippikirjasta 1878-1887 s.994, mukanaan merkinnät Teiskon aikaisista ripityksistä. Ulriikka asusti Tampereella loppuelämänsä kymmenkunta vuotta ja kuoli 57-vuotiaana isoäitinä 3.12.1891.

Esikoistytär Selma Karoliina avioitui Micha Branthinin kanssa ja sai 7 lasta. Jäätyään leskeksi 1901 hänet tunnetaan myös sukunimillä Lindroos ja Laakso. Selma asui Tampereella ja kuoli 31. tammikuuta 1918 kansalaissodan ollessa täydessä vauhdissaan. Hänen jälkeläisiään on mahdollisesti muuttanut Amerikkaan.

Ida ja Matilda naivat Tampereella Purmolaiset Mattjuksen veljekset:

Ida ja Jaakob Mattjus-Sandström saivat pojan 1883, mutta Ida kuoli vain 12 päivää synnytyksen jälkeen.

Matilda ja Anders Mattjus saivat 5 lasta, joista yksi tämän kirjoittaneen isän isä. He asuivat osoitteessa Pohjoinen Rantakatu 5. Matilda oli kuollessaan Tampereella 83-vuotias v 1947.

Lisäys 28.5.2014: lue lisää Matildan ja Andersin perheestä blogitekstistäni

Anders Nikolai Mattjus / osa I - Antin alkutaival
Lisäys 19.11.2014: Anders Mattjuksen vaiheista ja hänen veljistään blogitekstissä Anders Jakobsson Mattjus 1857-1904

Selma Karoliina 1856 - 1918

Ida Wilhelmina 1860 - 1883

Matilda 1864 - 1947

Elämä jatkuu ja tuoreemmat voimat siirtävät Mäkelän Ulriikan ja Flinkin Iisakin perintöä eteenpäin. Viimeisin tulokas lienee Suvi Maria Norannan 1.1.2014 syntynyt tytär. 

Linkkejä:
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/teiskola/teiskola.htm

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/1860tart.htm

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kartanoelamaa_suomessa/tausta2.htm
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1870-00/vaivaiset.htm