sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Blankenfeldit osa I - Baltiasta Berliiniin

Blankenfeld vaakuna (Wikimedia commons)
Johan Nöding von Werden oli Sääksmäelle kirkkoherra Paltheniuksen rouvaksi päätyneen Anna Nöding'in liiviläissyntyinen isoisä, kuten tuli mainituksi aiemmassa blogissa "Nödingien matkassa Liivinmaalle". Johan Nöding oli aviossa Gertrud von Blankenfeld'in (k. jälk 1622) kanssa, jonka isänpuoleisia sukujuuria seuraamme tässä selvityksessä 1200-luvun Berliiniin.1474 aateloitu suku juontaa juurensa mahdollisesti saksilaisesta sotilassuvusta. Oletuksia on myös esitetty lombardialaisesta "de Campo Bianco" -suvusta.
Henkilöiden jäljessä mainitut numerot viittaavat Gertrud Blankenfeld'in  esipolviluetteloon Geneanet -sivustossani.

Hans Blankenfeld (k. 1602) (2.2.)


Gertrud Blankenfeld'in isä Hans Blankenfeld oli Liivinmaalla Fellin'in eli Viljandin kuvernööri. Hans nähtävästi hallitsi isänsä perintönä suvun maaomaisuutta Blankenfeldia Liivinmaan Salisburg'issa, joka nykyisin tunnetaan Latviassa nimellä Matzalaca. Koska Hans'illa ei ollut miespuolista perillistä, päättyi Blankenfeldien mieslinja Baltiassa. Salisburg siirtyi perintönä Nöding'ien haltuun vuoteen 1674 asti jolloin omaisuus myytiin 1900 taalerin hinnasta. Hänen puolisostaan ei ole toistaiseksi löytynyt tietoja.

Baltian hallinnasta oli käyty pitkällisiä sotia aluetta ympäröivien hallitsijoiden välillä. Ruotsi ja Puola kävivät sotaa Liivinmaalla 1600-1611. Ruotsalaisten hallitsema Viljandi joutui puolalaisten sotajoukkojen piirittämäksi v. 1602. Kaupunkia puolusti 800 sotilaan ruotsalaisjoukko. Ruotsalaiset joutuivat perääntymään kaupunki toisensa jälkeen Puolan miesylivoiman alta. 16.5.1602 Puolan piiritysjoukot onnistuivat murtautumaan linnoituksen porteista mutta sillä erää hyökkäys kuitenkin lopulta epäonnistui. Linnoitusta puolustavat sotajoukot olivat kärsineet huomattavia tappioita ja seuraavana päivänä he antautuivat uuden hyökkäyksen uhan alla. Puolalaiset valloittajat teloittivat Hans Blankenfeldin linnoituksen antautumisen yhteydessä.

Viljandin linnan rauniot (Wikimedia Commons)

Franz Blankenfeld auf Kulsdorf (1485 - n. 1544) (3.4)
Könne von Tiesenhausen (3.5)


Franz Blankenfeld syntyi 1485 todennäköisimmin Berliinissä, Spandauerstrasse 49. Tuossa osoitteessa oli suvun v. 1390 rakentama kivitalo 10 vuotta aiemmin palaneen, n. 1280-luvulla rakennetun Blankenfeldien talon paikalla. Rakennus säilyi suvussa asuintalona aina vuoteen 1620, jolloin se myytiin talousvaikeuksien vuoksi. Kun rakennus 1889 purettiin, oli se tuolloin Berliinin vanhin asuintalo.
Blankenfeld'in talo v.1871 (Wikimedia Commons)
Franz Blankenfeld opiskeli Frankfurtissa vuonna 1506. Seuraavan kerran tiedämme hänestä vasta vuosina 1530-1537, jolloin hän hallitsi maaomistuksia Kulsdorf'issa (Rauna) Liivinmaalla. Hän oli hankkinut tilan 7150 markan (rigisch mark) hintaan ja myi seitsemän vuotta myöhemmin 9000 markalla.

Hänen Liivinmaalle asettumiseensa lienee vaikuttanut veljensä Johann II Blankenfeld. Tämä oli Franzin opiskelukaupungissa Frankfurtissa yliopiston rehtorina 1507. Paavi Clemens VII nimitti Johannin v. 1514 Tallinnan piispaksi, 1518 Tarton piispaksi ja 1524 Riikan arkkipiispaksi. On todennäköistä että Franz on ollut Liivinmaalla jo ainakin 1520 -luvulla ennen katolisen arkkipiispa-Johannin yhteenottoa protestanttisen hallintovallan kanssa 1525. Tämän seurauksena Johann matkusti Espanjaan saadakseen tukea keisari Kaarle V:ltä. Johann Blankenfeld kuoli ollessaan tällä matkalla Espanjassa.

Franz Blankenfeld'in puoliso Könne (Kunigunda) von Tiesenhausen oli syntyjään Liivinmaalta. Samoin kolme poikaansa Christoffer, Johann ja Hans vaikuttivat Baltiassa ja on hyvin luultavaa että Liivinmaalla myös syntyivät. Avioitumisvuosi ja lasten syntymäajat tosin eivät ole tiedossa. Saksalaislähteiden tuntemien poikien lisäksi on saattanut olla myös poika Frans ja tytär Margareta, joihin viitataan Falkenberg-suvun yhteydessä mm. Anrep'in "Svenska adelns ättar-tavlor / Projekt Runeberg" ja Elgenstiernan "Den introducerade svenska adelns ättartavlor, 1925-36 / Adelsvapen.com". Frans Blankenfeld'in mainitaan em. lähteissä olevan Puolan kuninkaallisen ritarikunnan päällikkö Liivinmaalla ja Blankenfeldshofin (lienee sama kuin Kulsdorf ?) lisäksi myös Valmieran herra. Franzin patronyymiksi mainitaan Joachim, joka on ilmeisen virheellinen. Ketään ajallisesti sopivaa Joachim'ia ei suvusta näyttäisi löytyvän. Saksalaislähteet eivät näytä mainitsevan Franz Blankenfeldin ritarikunnan päällikkyyttä ja onkin arvoitus mistä ruotsalaislähteiden tieto on peräisin.
Tiesenhausen vaakuna
tiesenhause.de
Em. Adelsvapen -sivusto mainitsee myös Margareta Blankenfeld'iin liittyvän tapauksen: Hänen toinen puolisonsa Martin von Boldeck murhattiin kotonaan Salisburg'issa 10.6.1563 Frans ja Christoffer Blanckenfelt'in toimesta. Sama tapahtuma löytyy mainittuna Ruotsin Riksarkivet'in sivustolta. Olivatko nämä tapauksessa osalliset Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in lapsia, ei ole täysin vakuuttava päätelmä.

Könne von Tiesenhausen'in isä Christoph von Tiesenhausen hallitsi useita suvun maaomistuksia Liivinmaalla . (Fehteln, Odensee. Limehn, Ruschendorff). Äitinsä oli nimeltään Anna, mutta sukunsa on varmoja tietoja vailla. Joissain lähteissä (mm Genealogische Handbuch des deutschen Adelsesitetään von Taube'a, mutta ei muita tietoja mm. vanhemmista. Mahdollista on myös se, että hänen taustansa ovat von Ungern -suvussa, jota perustelen seuraavasti: Sikäli kuin pitää paikkansa, että Christoph von T. myi v. 1507 vaimonsa Annan valtuuttamana Limehn'in (Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften Görlitz 1930 s.409) voidaan siis ymmärtää että omaisuus oli Annan suvun perintöä. Limehn/Limene/Lymen tunnetaan myös nimellä Ungur. Omaisuus siirtyi Kersten von Rosen'ilta v.1463 Barhold Roswerthe'n välityksellä tyttärelleen, joka avioitui Ungern -sukuun (https://de.wikipedia.org/wiki/Ungurmui%C5%BEa). Anna voisi olla mainitun tyttären lapsi tai lapsenlapsi. Roswerthe -suvun ja Limene'n tarkemmat omistussuhteet kaipaavat vielä lisäselvityksiä. Rosen, Tiesenhausen, Ungern -suvut ovat olleet avioliittojen kautta yhteyksissä, jonka lisäksi heitä tunnettiin n.k. maasäätiön vasalleina Liivinmaalla. Näin ollen pidän erittäin todennäköisen että Annan alkuperä löytyy Ungern -suvusta tai sen liepeiltä.
Eesti Rahvusarhiv/Saaga'ssa on dokumentti, joka esittää muista kovin poikkeavia tietoja Tiesenhauseneiden vaimoista. Dokumentin kirjaajasta ja lähteestä ei ole tietoja ja jätänkin sen tällä erää vaille enempää huomiota.

Könne von T:n veli oli Tallinnan ja Haapsalun piispa Georg von Tiesenhausen, edellämainitun Johann II Blankenfeld'in seuraaja Tallinnassa 1525-1530. Suvun historiaa 1200-luvulle Liivinmaalla käyn tarkemmin läpi myöhemmin erillisessä blogijulkaisussa.

Thomas von Blankenfelde (s. n.1435 - k. 1504) (4.8)
Margaret Buchholtz (n. 1454 - jälk. 1531) (4.9)
Thomas von Blankenfelde'n
sinetti v.1481

Thomas von Blankenfelde oli liikemies ja Berliinin pormestari (Bürgermeister / Oberbürgermeister) 1481-1494. Hän oli opiskellut Leipzigin yliopistossa 1453. Blankenfeldit olivat merkittävimpiä ja vauraimpia patriisisukuja Berliinissä. Heidän liiketoimensa käsittivät m.m. ylellisyystavara-, vilja- ja kangaskauppaa, tavaranvälitystä sekä pankkitoimintaa Brandenburgin alueen lisäksi Flanderissa, eteläisessä Saksassa ja Danzigissa. Blankenfeldit toimivat Mecklenburgin ja Anhaltin herttuoiden hovihankkijoina ja rahoittajina. Thomas von Blankenfelde oli liikesuhteissa mm. vaaliruhtinas Friedrich II:n sekä Euroopan kenties mahtavimman liikemiessuvun, Fuggereiden kanssa. Cölln'in ratsujoukot olivat Thomas B:n johtamana v. 1465 Friedrich II:n rinnalla heidän käydessään Angermünden kaupungin joukkoja vastaan. Hänet mainitaan Nürnbergin liikemiesten edustajana Berliinissä v. 1485.
Näin hänestä tuli suurliikemies ja eräs Berliinin varakkaimmista henkilöistä. Aiemmin mainitun Spandauerstrassen talon lisäksi hän omisti talon Berliinissä Klosterstrasse 71 sekä lisäksi läänityksiä ja maaomaisuuksia m.m. Pankow'ssa, Kaulsdorf'issa ja Groß-Ziethen'issa, Mortzau'ssa, Wittstock'issa, Weissensee'ssa, Falkenhagen'issa, Seefeld'issa ja Ahrensfelde'ssa - näin muutamia mainitakseni...
Thomas von B oli kahdesti naimisissa ja sai yhteensä 10 poikaa sekä 11 tytärtä. Ensimmäinen puoliso v. 1459 oli Elisabeth Slotz/Sloytz, josta avioliitosta syntyi kuusi lasta ennen tämän kuolemaa 1473. Thomas avioitui uudelleen 20 vuotta itseään nuoremman neidon, Margarete Buchholz'in kanssa v. 1474. Tästä avioliitosta jälkeläisiä tuli 15 kappaletta. Joten aikaansaapa mies oli Thomas liike- ja virkatoimiensa ohella. Onneksi oli varallisuutta millä kasvattaa tällainen lapsikatras. Thomasin kuoltua v. 1504 oli heistä vielä 15 lasta elossa. Lieneekö elintason vaikutusta, koska lapsikuolleisuus oli noihin aikoihin huomattava.
Vaimostaan Margaretesta on varma kirjallinen maininta vain etunimeltä, mutta vakuuttavan täydennyksen antaa Berliinin Marienkirchessa säilytettävä votiivimaalaus. Allaolevassa kuvassa ristiinnaulitun Jeesuksen eteen ovat polvistuneena Thomas von Blanckenfelde kahden vaimonsa ja lastensa kera. Kuvan alareunassa ovat Blankenfelden sekä Buchholz-suvun vaakunat. Tämä tapa ilmaista perhesuhteita tuli ilmi myös Holzschuher -sukua koskevassa esityksessäni. Kuvan on arveltu ajoittuvan vuoteen 1502.


Margarete Buchholzin vanhemmat olivat Christian (Kersten) Buchholz (k. 1491) sekä Benigna Kemniz. Kemniz -sukua tunnetaan Pritzwalk'in pormestareina ja raatimiehinä. Ensimmäisenä heistä Henneke Kemniz vuonna 1337.
Christian Buchholz omisti talon Frankfurtissa (Oder) osoitteessa Oderstrasse 34.

Thomas von B kunnosti Spandauerstrasse 49:n rakennusta v. 1474 jolloin vastaanottotiloja koristamaan tehtiin Thomas'in sekä hänen vaimonsa ja vanhempiensa rintakuvat. Ei ole varmuutta kumpi Thomas'in vaimoista sai kunnian koristaa seinää. Oliko kunnianosoitus juuri vihitylle vaimolle vai juuri edesmenneelle? Vuosihan on siis sama kuin toinen avioliitto Margarete Buchholz'in kanssa. Jotenkin tuntuisi luontevammalta että talon uusi emäntä ottaisi vastaan talon vieraat sen sijaan että sieltä katselisi emäntä-vainaa. Vaan mistäpä sitä tietää miten päin Thomas-herra asian ajatteli...


Thomas von Blankenfeld asui viimeiset vuotensa Weissensee'ssa. Kuolemansa jälkeen vaimo Margarete otti hallintaansa perheen liiketoimet ja jatkoi menestyksellisesti 27 vuotta aina kuolemaansa asti vuonna 1531.





„Anno a nativitate Domini milesimo quingentesimo quarto, quinta feria post Esto mihi, vita bene beateque exacta obiit Thomas Blankenfeld, quinque et decem filiis relictis superstitibus manoque nepotum numero cujus manibus Deus tribuat aeternam felicitatem, vixit annos duos de septuaginta"

















Lähteitä ja linkkejä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti