Essbjörn-Bars-Bandeman

Edeltävässä blogitekstissäni selvitellessäni Kurun Riuttaskorven sukuhistoriaamme, tuli Suutarin Mäkelän ja Ketolan yhteydessä lyhykäisesti mainittua Juho Erkinpoika Goden (s. 1771-k. n.1812) tausta Gode-Essbjörn suvuissa. Tässä kirjoituksessani tarkastelen hänen äidinpuoleista Essbjörn -sukuhaaran alkuperää.

Rusthollareita ja kirjureita Harjun Lielahdessa ja Niemessä

Harjun (nyk. Tampere) Niemen rusthollin tytär Kristiina Klauntytär Essbjörn (s. 1741-1 k.1799) oli avioitunut v. 1765 Vesilahdelle Järvenrannan Tanskan rusthollin emännäksi. Isäntä Erkki Juhonpoika Gode (s. 1733- k.1783) oli jäänyt leskeksi ilman jälkeläisiä edellisen emännän, Maria Kallentytär Tuomarlan kuoltua. Tanska oli ollut Goden suvulla kolmessa polvessa vuodesta 1694, mutta v. 1783 Erkki ja Kristiina myivät tilan ja hankkivat omistukseensa osan Lielahden ratsutilasta. Tämä sijaitsi aivan Kristiinan syntymäkodin naapurissa.
Mainittakoon tässä yhteydessä myöhemmin Lielahden kartanona tunnetun tilan omistajista Wilhelm Nottbeck, joka Finlaysonin tehtaan johtajana ja merkittävänä teollisuusmahtina  oli huomattava henkilö Tampereen ja koko valtakunnankin talouselämässä.

Lieneekö operaation syynä ollut 50-vuotiaan Erkin heikentynyt terveys jonka vuoksi rusthollin pito oli käynyt ylivoimaiseksi? Lielahden rusthollin toista puolikasta hallitsi Fredric Tollet. Tämän isoisä oli aikanaan hankkinut omistuksen Kristiinan isän isältä, Henrik Essbjörn' iltä (k. n. 1727). Kun Erkki Juhonpoika samana vuonna 1783 kuoli, jäi Kristiina hallinnoimaan leskenä osuuttaan rusthollista kenties saaden Tolletilta tukea tilanhoitoon. Kolme vuotta myöhemmin Kristiina avioitui uudelleen 1786 leskimies Pekka Erkinpojan kanssa Messukylän Takahuhdista. Kaksi vuotta ennen Kristiinan kuolemaa Lielahden rusthollin osuus vaihtoi omistajasukua vuonna 1797.

Kristiinan vanhemmat olivat Harjun Niemen ja Vähäniemen rusthollari Klaus Henrikinpoika Essbjörn (s. 1711 - k. 1754) ja Maria Juhontytär Steen (s. 1709 - k. 1768).  Lielahden rusthollin tavoin Niemi oli Klausin isän, Henrik Essbjörnin peruja. Henrik oli hankkinut Niemen omistukseensa v. 1710 ja vuotta aiemmin langoltaan Klaes Detlofsson Bars'ilta Lielahden. Niemi ja siitä jaettu Vähäniemi säilyivät Essbjörneillä vuoteen 1827, jolloin Klausin pojanpoika Aksel Juhonpoika (s. 1763 - k. 1837) myi tilan Joel Lundahlille. Mainittakoon tässä kohtaa myös Akselin veli Juho Juhonpoika (s. 1778 - k. 1821) joka toimi m.m. Tampereella kaupungin saarnaajana. Hän julkaisi lähetystyötä käsittelevän teoksen Orja mustasta kansasta : totinen puhe yhdeldä Englandin papilda , joka on luettavissa verkkojulkaisuna.

Lielahden ja Niemen rusthollari Henrik Essbjörn oli n.k. akatemian vouti, koska Niemen tila maksoi tuloistaan veroa Turun Akatemialle. Hän avioitui turkulaissyntyisen Maria Detlofintytär Bars'in (s. n. 1670 - k. n.1741) kanssa. Henrik toimi vaimonsa veljen, Yläsatakunnan kihlakunnantuomarin Klaus Detlofsson Bars'in kirjurina. Kunnioitus arvovaltaista Barsia kohtaan lienee ollut suuri, koska kaksi ensimmäistä poikaa saivat nimikseen Detlof ja Klaus. Kolmas nimettiin isänsä mukaan Henrikiksi.

Klaus Detlofsson Bars oli aikanansa maakunnan rikkaimpia miehiä, joissain maininnoissa väitetty jopa koko Suomen varakkaimmaksi. Hän omisti Tammerkosken kartanoa 30 vuoden ajan. Varallisuuttaan hän kerrytti m.m. rahaa lainaamalla ja viljakaupalla. Räätälinpoika Barsin kyvystä nousta sosiaalisella asteikolla kertoo avioituminen aatelisen Sabina Juliana Silfversvanin kanssa sekä tyttären naimakaupat Laukon Kurkien sukuun, joiden lapsille Tammerkosken kartanokin Barsin kuoltua siirtyi. Perunkirjoituksessa pesän arvoksi saatiin 74 000 kuparitaalaria. Näistä taisi murusia varista pöydän kulmalta siinä sivussa myös Henrikille, jonka omistuksiin kuuluivat aiemmin mainittujen lisäksi myös Kangasalta Palo 1722-1724 sekä Lentola. Henrikin kuoltua leski Maria jäi hallitsemaan Niemen rusthollia, kunnes se siirtyi Klaus pojalle 1733. Veljensä Detlof isännöi alkuun Ylöjärven Teivaalaa ja sittemmin Kiikan Ritalaa vuodesta 1745. Nuorempi veljistä, Henrik puolestaan isännöi Lempäälän Kärppälää.

Henrik Essbjörnin, kuten myös nimensä alkuperä on tuntematon. Vanhan Rauman Kauppakadulla tiedetään olleen Essbjörnin ja Wähä-Essbjörnin tontit. Tottijärven Sorvasta tiedetään rusthollin emäntänä Anna Matintytär Essbjörn 1711-1744, mutta mahdollinen sukulaisuus ei ole tiedossa. Ajallisesti voisi olla Henrikin sisar.

Saksalaislähtöisiä räätäleitä ja kirjureita Turussa

J. Vallinkoski on kirjoittanut Brander-suvun alkuperästä Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 18(1947), s. 25-34 . Artikkelissa em. suvun alkuperä on johdettu Joachim Bandeman (vanhempi, k. 1680) nimiseen saksalaissyntyiseen ja Turussa vaikuttaneeseen räätäliin. Kyseinen henkilö oli Henrik Essbjörn'in vaimon, Maria Detlofsson Bars'in äidin Maria Bandeman'in isä.

Maria Bandeman oli avioitunut 16.11.1669 Detlof Bars'in (k. n. 1682) kanssa, joka myös oli turkulainen räätäli ja ilmeisimmin ollut appiukollaan räätälinopissa. Bars oli oletettavasti saksalaislähtöistä sukua hänkin. Hans Kauffman Barsin jäkeläisiä tiedetään Suomessa Gottleben -suvussa. Gottleben-Gadd sukua tunnetaan Harjun Isoniemessä, Kaarilassa ja Raholassa  1700-luvulla. Sattumaa kenties, mutta saattaisi olla linkki jatkotutkimuksille. Detlof Bars omisti Tenholassa Svenskbyn tilan.

Joachim Bandeman vanhempi oli Vallinkosken mukaan saapunut Turkuun todennäköisesti 1650-luvun lopulla. Hän asui v. 1661 vaimonsa Kirstin (k. 1669), Maria Bandeman'in äidin kanssa Kirkkokorttelissa. V. 1663 hän asui Aninkaisten eteläkorttelissa perheensä, oppipoikiensa ja kisälliensä sekä palvelijoidensa kanssa.
Kirsti-vaimo haudattiin 1.5.1669 yhdessä Bandemanin veljen kanssa. Joachim avioitui uudelleen 1670-luvun alkupuolella Maria Grön'in kanssa, josta avioliitosta oli Joachim Bandeman nuorempi. Bandeman vanhempi haudattiin 1.8.1680 Turun Tuomiokirkkoon. Joachim Bandeman nuorempi - Henrik Essbjörn'in vaimon  ja Klaus Detlofsson Barsi'n sisaren velipuoli - toimi lääninkamreerin- ja rykmentinkirjurina käyttäen sittemmin nimeä Joachim Brander.
Hyvin ilmeistä on että Klaus Detlofsson Bars'in virkaura on saanut alkunsa tästä osallisuudesta arvostetun räätälien oltermannin ja hänen kirjuripoikansa vaikutuspiiriin. Henrik Essbjörn'in avioituminen Bars'in sisaren kanssa ja toimensa myöhemmin tämän kirjurina antavat näin aiheen arvella myös hänen taustastaan Turussa 1660-70 - lukujen tietämillä.

Turun linnan alue vuonna 1799 (A. F. Skjöldebrand / Wikimedia)

Linkkejä ja lähteitä

• Gode suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa
• Ulla Kota-ahon sukututkimus
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Essbj%C3%B6rn
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Turku_1600-luvulla
• Orja mustasta kansasta... Johan Essbjörn http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2015-00009242
• Talonhaltijaluettelot, Lasse Iso-Iivari http://users.utu.fi/isoi/talot/tampere.htm
• Maanomistussuhteita Tampereen seudulla 1500-1700- luvulla, Jukka Siren  http://www.ibooklet.fi/ibooklet/kauppaseura/kauppaseura_2_15/files/assets/basic-html/page21.html
• Brander-suvun alkuperä, J. Vallinkoski http://www.genealogia.fi/genos-old/18/18_25.htm
• Turun kaupunki 1600-luvulla, Tauno Perälä  http://thy.fi/wp-content/uploads/2011/09/THArk18s85-155.pdf

Kurun Riuttaskorven sukuja

Suvun juuria kaivellessa on käynyt selväksi että ne ovat syvällä Ylä-Satakunnan asutushistoriassa. Kaksi "keskusta" nousee erityisesti esiin; aiemmin olen kirjoittanut blogissa Teiskon Värmälästä. Toinen tällainen keskittymä on Kurun Riuttaskorpi, jota esivanhempani ja näiden lähisuvut ovat asuttaneet useissa taloissa ja torpissa: Haukijärvi (1796-), Ketola (1830-), Luomajärvi (1649-), Mäkelä (1738-), Pallineva (1783-), Pohjasmäki (1796-), Suojärvi (1782-), Suutari (1571-), Vihola (1698-). Perheeni juuret kulkevat monia teitä näihin sukuihin niin vaimoni isän kuin oman isän sekä äidin puolelta aiheuttaen nk. esivanhempainkatoa, josta myös olen aiemmin blogissani kirjoitellut. Tällaisia risteämiä on etenkin Suutarilla ja Luomajärvellä. Nähtävästi Suutari onkin viljellyt geenejään laajalti yhteen jos toiseenkin kurulaisperäiseen sukuhaaraan. Viimeisimmät suoranaiset esivanhempani ovat jättäneet Kurun maisemat taakseen 1850 -luvun aikoihin.

Kurun kirkko (1781)
Wikimedia commons

Riuttaskorpi sijaitsee Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen välimaastossa Kurun taajaman pohjoispuolella. Seutu on ennen 1550-luvulla alkanutta varsinaista asuttamistaan ollut Kyrön eli Hämeenkyrön ja Viljakkalan eränkäyntialuetta. Kuningas Kustaa Vaasa toimeenpani erämaaomistusten siirtämisen kruunun haltuun v. 1542 tavoitteenaan vauhdittaa erämaiden asutustoimia ja siten lisätä verotuloja. Vuonna 1552 laadittiin eräluettelot joiden perusteella aiemmat erämaiden omistajat saivat oikeuden ottaa alueensa viljelykseen ja asutettavaksi. Muussa tapauksessa alue katsottiin korvauksetta valtiolle kuuluvaksi. Tämän seurauksena aiemmat eränkävijät saattoivat asettua joko itse uudisasukkaiksi korpimaille tai järjestivät muutoin asutustilan perustamisen. Riuttaskorven ensimmäisten asuttajien alkuperästä ei voida varmuudella sanoa, mutta yleisesti ottaen nämä seudut asutettiin satakuntalaisten toimesta. Ylä-Satakunnassa oli myös savolaista uudisasutusta, mutta se keskittyi ilmeisesti enemmän itään Ruoveden ja pohjoisemmaksi Ähtärin suuntaan.

Jäljempänä tarkastelen Riuttaskorpelaisten talojen syntyvaiheita ja sitä vaikeasti hahmotettavaa sukulaisuuksien risteilevää polkua jonka tämä yläsatakuntalainen erämaa on synnyttänyt. Varsinkaan satunnaiselle lukijalle ei liene tarkoituksenmukaista yrittää sisäistää näitä kytkentöjä muutoin kuin yleisellä tasolla olevana havaintona siitä miten tuon aikainen uudisasutusyhteisö syntyi keskelle erämaakorpea osana kotiseutumme asutushistoriaa. Riuttaskorpelaiset sukujuuret omaavalle "hardcore" -sukuhistorioitsijalle tämä saattaa antaa joitakin tiedonjyviä, jotka tunnetusti joskus osoittautuvat odottamattoman arvokkaiksi kunkin oman tutkimuksen osalta. Mikäli havaitsette kommentoitavaa ja korjattavaa, otan mielihyvin kaikki vastaan esim. blogin palautelomakkeen välityksellä.

Suutari eli Suutarila

Ensimmäisinä Riuttaskorvessa lienee asutettu Minkkinen sekä Suutari, jonka ensimmäinen isäntä ja lautamies Olavi Suutari (vuodesta 1571) on varhaisin tunnettu esivanhempamme Kurussa.
Oma suora isäntälinjamme Suutarilassa päättyy Antti Jaakonpoikaan, joka isännöi 1758-1787.
Talo säilyi suvussa seuraavaan sukupolveen vuoteen 1807 asti, jolloin omistus siirtyi Martti Fredrik Martinpojalle Harjun (nyk. Tampereen) Tohlopin Vaakkolasta.
Olavi Suutarin jälkeläislinjaan voi tutustua Geneanetin kaaviossa tästä linkistä.

Mäkelä

Suutarista erotettiin v. 1738 silloisen emännän Malin Heikintyttären (s. ennen 1690) veljelle, Yrjö Heikinpojalle (s. 1701) tilan osa jota kutsuttiin nimellä Mäkelä. Heidän isänsä Heikki Martinpoika (s. ennen 1665) oli isännöinyt Suutaria 1698-1708. Yrjö oli aiemmin ollut sotilaana Kurun ruodussa nimellä Frifelt ja ryhtyi nyt  Tokosen Anna Tapanintyttären (s.1698) kanssa isännöimään sukutilasta lohkottua Mäkelää. Isäntälinjassa seurasivat poikansa Jaakko Yrjönpoika (s. 1725) sekä edelleen Erkki Jaakonpoika (s. 1751), joka myi tilan Juho Erkinpoika Godelle sekä tämän vaimolle Heta Mikontyttärelle v. 1807.

Uudet omistajat

Molemmat Suutarin talot siis myytiin v.1807. Mäkelän omistaja Erkki Jaakonpoika oli jo yli 50 vuotias eikä tilalle ollut ilmeisesti halukkaita jatkajia. Poika Heikki (s.1779) on mainittu perheensä kanssa Mäkelässä sotilaana mutta nähtävästi ei ollut halukas asettumaan isännäksi.
Myös Suutarilan isäntä Matti Antinpoika (s.1759) oli jo lähes 50 vuotias ja sopivan ikäisiä perillisiäkin olisi ollut. Miksi isännät luopuivat pitkäaikaisesta sukutilasta ja minne he asettuivat?
Matti asettui perheineen Kurun Torttijärven torppariksi, jossa hän kuoli v. 1834.
Erkki ja vaimonsa Maria olivat itsellisiä Kurun Hytösellä Erkin kuolemaan asti 1817. Maria kuoli 80 vuotiaana ruotivaivaisena 1827 Kurun Hangaslammilla.

Uudet omistajat tulivat Harjun (nyk. Tampereen) seudulta. Suutarin isännäksi tuli Vaakkolan talon poika Martti Fredrik Martinpoika (s.1790) ja mukana seurasivat veljensä Antti (s.1794) sekä leskiäitinsä Stiina Mikontytär (s. 1763). (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530343).
Hetken näyttäisivät Suutarilla asustaneen myös äiti-Stiinan sisar Helena Mikontytär (s.1779) miehensä Kallen Kallenpojan (s.1775) kanssa.

Mäkelän isäntäväki tuli Harjun Lielahden rusthollin Vetikon torpasta. Juho Erkinpoika Gode (s.1771) oli syntyjään Vesilahdelta Järvenrannan Tanskan rusthollista. Isänsä Erkki Juhonpoika Gode (s.1733) hankki juuri ennen kuolemaansa 1783 puolet Lielahden rusthollista, jota Juho hetken isännöi yhdessä uuden isäpuolensa kanssa mutta palasi avioiduttuaan Vetikkoon. Juho avioitui Harjun Ala-Villilän rusthollin tyttären Heta Mikontyttären (s. 1771) kanssa v. 1798. Hän oli edellä mainittujen Stiinan ja Helenan sisar. Pariskunnalle Vetikossa syntyivät Heta Juhontytär (s.1801) ja Kalle Juhonpoika (s. 1805). Heidän kaksi poikaansa olivat kuolleet vauvaikäisinä.

Ala-Villilän rusthollin vanhaisäntä Mikko Juhonpoika (s. 1738) kuoli v. 1805 ja todennäköisesti perinnönjaossa oli tyttärille siunaantunut jonkinlainen omaisuuden siemen. Kuten aiemmin kävi ilmi oli Villilän sisaruksista Stiina ollut emäntänä läheisessä Vaakkolassa, jossa myös omistukset ja isännyys menivät uusjakoon Martti Matinpojan kuoltua 1809. Juhollakin on saattanut olla jotain perintöä äitinsä Kristiina Klauntyttären (Essbjörn) (s.1741) kuoltua 1799 Lielahden rusthollissa.

Tämän tilanteen pohjustamana syntyi tuossa Villilän-Vaakkolan-Goden sukupiirissä ajatus ottaa uusi suunta elämään ja ryhtyä yhteistuumin toimeen. Näin perhekunnat siis lähtivät toiveikkaina kohti uutta elämän alkua Kurun Riuttaskorven Suutarin ja Mäkelän uudeksi isäntäväeksi.

Oman sukuhistoriamme kannalta mielenkiintoista tapahtumissa on se, että myös Mäkelän uusi omistajasuku on tämän blogin kirjoittaneen suoria esivanhempia. Kalle Juhonpoika Goden (myöh. Ketola) tyttären, Ulla Loviisan (s. 1834) tarinaa ja jälkipolvia olen käynyt tässä blogissa läpi aiemmissa teksteissä. (Katso http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/03/syntista-ja-jumalatonta-elamaa.html)

Kohtalo puuttuu peliin

Vain muutaman vuoden uudet isännät ehtivät tiluksiansa hoitaa. Suutarin Martti Martinpojasta löytyy rippikirjamerkintä, jonka mukaan hän on kuollut v. 1812. Epäselvästä merkinnästä on vaikea tulkita kuolinsyytä, mutta ilmeisimmin jotain poikkeavaa tapahtumaan liittyy. (Arvoisat lukijamme voivat esittää tulkintojaan tekstistä kommentoimalla sivuston palautelomakkeella.)

(Linkki rippikirjaan http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530397)

Mäkelän isäntä Juho Erkinpoika Gode katoaa rippikirjoista jälkiä jättämättä. Viimeinen merkintä on rippikirjajaksolla 1809-1812 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530396) ilman tarkempia tietoja. Seuraavalla jaksolla 1813-1821 vaimonsa Hedvig (Heta) mainitaan leskeksi.  (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12529133)
Kummastakaan isännästä ei löydy seurakunnan kirjoista kuolin- tai hautausmerkintää. Huhtikuusta 1811 vuoden loppuun Kurussa riehui epidemia jonka satoa on luetteloissa kirjattu kuolinsyyllä rödsot eli punatauti. Voihan olla että Juho on menehtynyt tuon epidemian kynsissä. Ei ole tavatonta että runsaan kuolleisuuden vallitessa seurakunnassa saattoi jäädä tapahtuma kirjaamatta.

Tässä ei ollut vielä kaikki dramatiikka Mäkelässä vuonna 1812. Talossa olivat renkinä Haukijärven Tuomas Juhonpoika (s. 12.12.1782) sekä Mäkelän edeltävän isännän poika, sotilas Heikki Erkinpoika (s. 25.1.1779) perheineen. 26.4.1812 Heikki murhattiin (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12573886). Tuomas Juhonpoika on merkitty kuolleeksi Mäkelän rippikirjalla "död i häkta" (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530396) eli kuollut vankeudessa. Hänestä löytyy myös merkintä Haukijärven Koukomäen rippikirjalta jonka mukaan on kuollut Turun Linnassa v.1812 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12530391). Tuomas Juhonpoika oli sukujuuriltaan myös Suutarilta: hänen äidin isänsä Antti Jaakonpoika oli Suutarin isäntä vuosina 1758-1787. Eli Tuomas ja Heikki olivat etäisiä sukulaisia keskenään.

Tuomiokirjat voisivat tuoda valaistusta näihin tapahtumiin. Niiden tutkimiseen ei valitettavasti tätä kirjoittaessa ole ollut mahdollisuutta. Oliko Suutarin ja Mäkelän isännillä osuutta murhatekoon?
V. 1813 Mäkelään tulee naapurista Suojärveltä 20-vuotias Matti Martinpoika (s.1793), murhatun Heikin serkku ja Mäkelän edeltävän isännän veljenpoika. Hän ilmeisesti toimi aluksi virkaatekevänä isäntänä leskiemännän apuna. Matti Martinpojasta tuli sittemmin Mäkelän isäntä tämän avioiduttua Heta Juhontytär Goden (s. 1801) kanssa v. 1820 tämän vartuttua avioikään. Siten alkuperäinen suku palaa Mäkelän isännyyteen. Näin ollen olisi varsin epätodennäköistä, että avioliitto olisi ollut mahdollinen, mikäli morsiamen suku olisi sekaantunut jollain tavoin tapahtumiin. Näiden dokumenttien valossa Tuomaksen osuus tuntuu todennäköiseltä, mutta pysyy oletuksena kunnes tuomiokirjat saadaan tutkittua.

Suutarin isännäksi tuli Martti Matinpojan jälkeen tämän nuorempi veli Antti Matinpoika. Hän oli veljensä kuoleman aikoihin 18-vuotias. Antti nai Suutarin emännäksi Kurun Minkkiseltä Maija Liisa Heikintyttären (s.1793). Antti kuoli Suutarin vanhana isäntänä 73-vuotiaana v. 1894.

Ketola

Matti Martinpojan ja Heta Juhontyttären isännyyden aikana Mäkelästä tuli kruununtila. Hetan veljelle Kalle Juhonpoika Godelle (s.1805) ja vaimolleen Haukijärven Loviisa Kaapontyttärelle (s. 1809) erotettiin Mäkelästä torppa jonka nimeksi tuli Ketola. Heidän poikansa Kalle Kallenpoika (s.1840) asutti Ketolaa vuoteen 1883, jonka jälkeen sukumme tarina täällä näyttäisi loppuvan. Viimeinen Ketolan sukupolvemme on lopulta merkitty irtolaisväeksi ja Ketolassa jatkaa uusi suku. Näin on havaittavissa selkeästi tapahtunut köyhtyminen johon varmasti on vaikuttanut tiluksien jatkuva pilkkominen aina uusille jälkeläisperheille. Isännän yllättävän poismenon voidaan olettaa myös vaikeuttaneen tilannetta aiheuttaen epävarmuutta toimeentulossa.

Haukijärvi

Vuonna 1795 Ikaalisista saapuivat perheineen Matti Vilpunpoika (s. 1757) ja Vappu Antintytär (s. 1763) perustaen Haukijärvelle aluksi torpan, joka sitten v 1796 muuttui uudistilaksi. Matti oli kotoisin Ikaalisista Vatulan Ala-Kukolta ja Vappu Vatsiaisen Ollikkalasta. Edellä Ketolassa mainittu Loviisa oli Matin ja Vapun tyttären tytär. Häneni ikaalislaisiin juuriinsa 1500-luvulle asti voit tutustua Geneanetissä äitinsä Marketan sukupuussa tästä linkistä.
Marketta Matintyttären (s.1786) avioitumisen myötä Haukijärvelle tuli vävyisännäksi Kaapo Juhonpoika (s. 1779). Myös hänen kauttaan juuret kiertyvät Suutarille: hänen isän isänsä oli aiemmin mainittu Yrjö Heikinpoika, jolle emätilasta oli erotettu Mäkelä.
Haukijärveläisen Maria Joosepintyttären (s.1826) kohtaloista olen kirjoittanut blogissani aiemmin otsikoilla:

• Anders Alenius - kylämaalarin perintö
• ...myötä ja vastamäessä kunnes kuolema(n tuomio tai Siperia) teidät erottaa...

Luomajärvi

Perttu Yrjönpoika (s. ennen 1620) oli ottanut autioituneen Luomajärven viljelykseen v. 1649 yhdessä vaimonsa Viholan Elina Matintyttären (s.n. 1622) kanssa. He lienevät avioituneet 1646 jolloin Perttu on merkitty vävynä Viholassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1184853). Luomajärven isännyyttä v:sta 1682 jatkanut Matti Pertunpoika (arv. 1638) näyttäisi olevan kuitenkin Pertun aiemmasta suhteesta. Matin kuolintiedoista v. 1724 syntymäajaksi saadaan 1638 ja siten se olisi ennen Pertun ja Elinan avioitumista. Näin Matti Pertunpojan äidinpuoleiset juuret jäävät tässä vaiheessa hämäräksi.
Matti isännöi Luomajärvellä 1682-1702 ja avioitui kahdesti. Ensimmäinen puoliso n. 1668 oli Marketta Sipintytär (s. n. 1643). Toinen avioliitto n. 1698 Kertun kanssa. Hänen syntymäaikansa ja paikka ovat tuntemattomat. Merkittäväksi Matin avioliitot  oman sukuhistoriamme kannalta tekee se, että hänen jälkeläisistään jakautuvat sukuhaarat johtavat useita eri polkuja omiin lapsiini. Sukulinjat johtavat niin vaimoni isään kuin molempien vanhempieni äiteihin. Tätä jälkeläisketjua voi tarkastella Geneanetissa tästä linkistä. Riuttaskorven taloissa sukua jatkuu Pohjasmäessä, Niinimäessä, Haukijärvellä ja Pallinevalla. Perttu Yrjönpojan jälkeläisten suku jatkoi isännyyttä Luomajärvellä vuoteen 1788.

Suojärvi

Mäkelän isännän Jaakko Yrjönpojan (s. 1725) ja Viholan Riitta Joosepintyttären (s.1725) pojat Yrjö Jaakonpoika (s.1753) ja Martti Jaakonpoika (s. 1755) asuttivat Riuttaskorven Suojärven uudistalon 1780-luvun alussa.
Yrjö avioitui jo mainitun Suutarin isännän Antti Jaakonpojan pojantyttären Annan  (s. 1783) kanssa.
Martin pojan olemme myös jo tavanneet edellä Mäkelän isäntänä: Matti Martinpoika (s.1793).
Toinen kytkentä jälkipolviimme syntyy seuraavaksi esiteltävän Pallinevan kautta, jonne Martin tytär Liisa  (s.1784) avioitui v. 1806.

Pallineva

Jatkamme siis Liisa Martintyttärestä (s.1784) josta avion kautta tuli v. 1806 emäntä Pallinevalle. Miehensä Mikko Yrjönpoika (s. 1787) oli sukujuuriltaan Ikaalisten Ollikkalasta ja Luukkaalta. Samaa sukujuurta jota tapasimme jo edellä Haukijärvellä. Mikon isä Yrjö Antinpoika (s. 1765) oli veljensä Juhon ja perheidensä kanssa kulkeutuneet Ikaalisten Vatsiaisista vuosien 1780-1800 kuluessa Juhtimäen Liesjärven kautta perustamaan Pallinevalle torpan ja sittemmin uudistilan. Heidän sisarensa Vappu oli tuo Haukijärvellä edellä mainittu uudistalon emäntä.
Liisan ja Mikon kahdeksasta lapsesta nuorin oli Antti Mikonpoika (s.1823) joka sittemmin kylämaalarina Ruoveden Pihlajalahdella käytti sukunimeä Alenius - siis sama henkilö johon jo edellä viitattiin (Anders Alenius - kylämaalarin perintö)

Vinkki: avaa karttaa uudessa välilehdessä tai ikkunassa hiiren oikean painikkeen avulla niin saat tarkasteltua karttaa suuremmassa koossa.

Lähteitä ja linkkejä:

Vanhan Ruoveden Historia (Jokipii, Kankaanpää, Nissilä, Orkamo)
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry SSHY http://www.digiarkisto.org/
Suomen Sukututkimusseura HisKi Historiakirjat http://hiski.genealogia.fi/historia/
Arkistolaitos, digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/
Kalevi Ojanen, sukututkimussivusto www.kaleviojanen.fi
Ulla Kota-aho
https://pohjoiskuru.wordpress.com/
https://www.facebook.com/Pohjois-Kurun-kuvia-525004630946961/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuru
http://www.luontoon.fi/riuttaskorpi

Geneanetin sukupuuta päivitetty.

7.1.2017

Lisäyksiä ja päivityksiä Wesilaxius, Steen ja Frisius sukuihin.

27.10.2016

Lisäyksiä ja päivityksiä Stodius, Gode, Aurelius, Gebhardt ja Finno-sukuihin

29.3.2016

Lisätty ja päivitetty sekä tarkennettu lähdetietoja mm. seuraavissa:

• Ruovesi: Sarvana, Tokonen
• Kuru: Karjula, Isokarju
• Teisko: Rikala
• Larsmo: Styrman
• Pedersöre: Skutnäs

7.3.2016

Lisätty ja päivitetty sekä tarkennettu lähdetietoja mm. seuraavissa:

• Kangasala Eerola
• Kuru:  Frisk,  Hautamäki,  Kapee,  Pallineva,  Raivio,  Saarijärvi,  Tokonen
• Orivesi:  Elg,  Jarala (Jaarala),  Pärri,  Sahrajärvi,  Sukkila,  Wanaeus
• Ruovesi:  Pääskyniemi,  Enoranta
• Sääksmäki:  Alnäs (Toppola), Fiting (Vittinkilä)

15.1.2016

Lisätty ja päivitetty sekä tarkennettu lähdetietoja mm. seuraavissa:

• Ikaalinen: Ala-Kukko, Isotalo, Luukas, Ollikkala, Penttilä, Soini, Sälli
• Kuru: Haukijärvi, Heikkilä, Hänninen, Ikonen, Kauppila, Kuru, Leppälä, Luomajärvi, Mäkelä, Mylläri, Pallineva, Sillanpää, Vihola
• von Alen, von Bekeshovede, von der Gröben, von Lechts, von Warendorp

5.10.2015

• Holzschuher -suvun esipolvia

12.8.2015

• Kangasala Keso Markkula

• Luopioinen Säynäjärvi Kosku

• Sääksmäki Sexmontanus, Wijnaparta, Palthenius

• Teisko Padustaipale Haikka

• Teisko Kämmenniemi Toni

• Turku Palttu/Palthenius

• Baltian-saksalaisia ja saksalaisia sukuja: Blankenfeld, von dem Broike, von Buxhöveden, Dannewitz, Holzschuher, de Hoya, von Kokenhusen, Nöding von Werden, de Rope, Schade (Grevenstedt), Schepenstede, von Strijk, Strohband, von Tepel, von Tiesenhausen, Warendorf, Voget,

9.4.2015

• Teiskon Värmälän Kartano -sukuja (Vähä-Kartano, Iso-Kartano, Niemi-Kartano)

29.12.2014

• Ancherus

• Boije af Gennäs

• Collet, Gallon

• Collinus

• Djäkn (Djekn, Diekn) till Gennäs

• Djäkn (nk Käärmesuku eli Ormsläkten)

• Gjös (Gardiaster)

• Gååswiik

• Karckuensis

• van Kempe

• Kokki

• Kollanius

• Kyröläinen

• Mojerus

• Pentzelstierna

• Raija

• Silfverpatron

• Stenberg

13.12.2014

• Karkku Mäenkylä, Väkinen Seppä, Ritala

• Tottijärvi Knuutila, Rouhu, Heikkilä, Tuomala, Lana, Pajukanta

• Mouhijärvi Kyönä

• Suoniemi Myrrä, Pirjola

• Pirkkala Korvola Ollila

9.11.2014

• Ylöjärvi Kyöstilä Huhkaja Ylinen ja Lehtiniemi

• Ylöjärvi Kyöstilä Lörpys

• Ikaalinen Luhalahti Haikara

• Hämeenkyrö Jumesniemi Einola

• Hämeenkyrö Urjainen Ellikkälä

• Hämeenkyrö Parila Parri

• Hämeenkyrö Herttuala Mikkola

20.10.2014

• Viljakkala Penko

• Kangasala Ihari Välttilä

• Nokia Kankaantaka Hinttala

• Mouhijärvi Junttu, Liuha, Tila, Tiisala, Horola

• Vesilahti Ania Äijälä

9.10.2014:

• lisätty Teiskosta: Kuitunen, Ylöjoki, Perttula - Hämeenkyröstä: Sirkka, Raukola

• päivitetty Ylöjärvi: Hempura, Simola, Äijälä, Rikala

• Kuhmalahti Tervaniemi

• Kuru Karjula

• Ruovesi Hanho, Ala-Hanho

• Ruovesi Keihäslahti Kuru

• Ruovesi Suluslahti Pynnönen

• Teisko Kiimajoki Nalli

• Teisko Kämmenniemi Kahna

• Teisko Leppälahti Rikala

• Teisko Padustaipale Toijala

• Teisko Pengonpohja Parmaniemi

• Teisko Uskali

• Virrat Hauhuu Raski

2.1.2014:

HUOM! pyydä käyttäjätunnukset Geneanettiin laittamalla minulle viesti. Kaikki data ei näy anonyymille vierailijalle.

Tiesenhausenin alkulähteillä

Aiemmassa blogitekstissäni "Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita" päädyttiin 1300-luvun loppupuolelle Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen 'iin (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16). Jatkan nyt tarinaa parinsadan vuoden verran taaksepäin suvun tunnetuille alkulähteille. Esityksessä jatkan aeimpaa tapaa, jossa numerointi henkilön nimien jäljessä viittaa Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla-Kokenhusen) (s. ennen 1313 - k. 1367-1375) (6.32)
Elisabeth de Rope (6.33)

Päätellen avioitumisajankohdastaan Nicolaus de Rope'n lesken, Elisabeth'in kanssa v. 1332, on Engelbrecht von Tiesenhausen syntynyt ennen vuotta 1313. Vaimonsa syntymä- ja kuolinajasta ei ole sitäkään vähää tiedossa. Avioparilla oli lapsia aiemmin mainitun esi-isämme Hans'in lisäksi tyttäret Hildegunde ja Margaretha sekä Engelbrecht (III), joka toimi Tartossa dekaanina vuoteen 1363.
Engelbrecht (II) mainitaan Tartossa 17.5.1338 Riikan piispan vasallina ja ritarina. Erlan (Ergli) ja Kokenhusenin (Koknese) herrana hän hallitsi läänityksinä laajoja maaomistuksia. Yhdessä veljensä Bartholomeus von Tiesenhausen'in (Tiesenhausen-Berson sukuhaaran kantaisä) kanssa heillä oli hallussaan maata yli 12 000 hehtaaria ja olivat näin aikansa rikkaimmat vasallit Liivinmaalla.

Ergli eli Erla linnanrauniot

Suvun omistukset Erlassa ja Kokenhusenissa oli aiemmin peruutettu Engelbrecht'in isän Hans (Johann II) von Tiesenhausen'in riitaannuttua arkkipiispan kanssa. Tämä oli päätynyt julistamaan pannaan niin miehen itsensä kuin tämän jälkeläiset aina neljänteen polveen. Engelbrecht matkusti isänsä kuoleman jälkeen sovintoa tehdäkseen Avignoniin paavin residenssiin, jossa silloinen Riikan arkkipiispa Engelbrekt von Dolen majaili v. 1342. Tämän seurauksena sopu syntyikin ja Kokenhusenin piispanlinna palautettiin suvun hallintaan sekä pannajulistus purettiin. Ilmeisesti Erlan linnan vuonna 1341 alkaneet rakennustyöt eivät alkaneet siten Tiesenhausenien toimesta vaikka niinkin on asiasta esitetty.

Koknesen linnanrauniot

Vasalli-Tiesenhauseneille oli nähtävästi tavanomaista joutua kiistoihin päämiestensä kanssa koska veljensä Bartholomeuksenkin tiedetään olleen kahnauksissa arkkipiispan kanssa. Mainittakoon tässä yhteydessä että hän oli myös aviossa Warendorp'ien sukuun veljenpoikansa Hans'in (III) tavoin.

Engelbrecht on mainittu lähteissä viimeisen kerran v. 1367 ja hänen tiedetään kuolleen viimeistään 1375.

Hans (Johann II) von Tiesenhausen (s. ennen 1279 - k. n.1342) (7.64)

Kuten siis jo edellä kävi ilmi, oli Hans (II) Riikan arkkipiispan Friedrich von Bernsteinin vasalli ja Kokenhusenin herra. Vasallit olivat jo vuodesta 1306 lähtien olleet kiistoissa omistuksista ja hallintaoikeuksista arkkipiispan kanssa Hansin toimiessa tässä kiistassa nokkamiehenä. V. 1325 riita kärjistyi arkkipiispan pannajulistukseen ja maaomistuksien menetyksiin joka purkautui vasta Hansin kuoleman jälkeen edellä kerrotun mukaisesti..

Hans ja nimeltä tuntematon puolisonsa on haudattu Falckenaun (Valkanan) sisterssiläisluostariin joka sijaitsi Tiesenhausenien mailla nykyisen Kärknan kylässä lähellä Tarttoa.

Hans (Johann I) von Tiesenhausen (k. 5.3.1279) (8.128)
Sophia von Kokenhusen-de Hoya (s. n. 1240) (8.129)

Hans sai v. 1224 läänityksiä Odenpäässä (Otepää) ja Kilekundessa (Kihelkonna) ollessaan Tarton piispan Herman Buxhoeveden'in vasallina. Hans'ista (I) mainitaan v. 1277 tämän olleen dominus (valtias) ja miles (ritari) sekä Riikan arkkipiispan vasalli. Hän sai hallintaansa arkkipiispa Albert von Buxhoeveden'in myöntämänä ja vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan perintönä omaisuutta Kokenhusen'in piispanlinnasta (Koknese) ja sen ympäristöstä Väinäjoen rannalla 23.4.1269. Samassa naimakaupassa hänelle tuli omistuksia myös Holsteinista Saksasta.

Kalparitari
(Wikimedia Commons)

Hans von Tiesenhausen taisteli Liivinmaan saksalaisen kalparitarikunnan riveissä pakanallisia liettualaisia ja semigalleja vastaan. 5.3.1279 käydyssä taistelussa hän kaatui yhdessä ritarikunnan maamestarin Ernst von Ratzburgin kanssa. Ditleb von Alnpeke on tapauksesta maininnut Liivinmaan kronikassaan. Hans haudattiin todennäköisesti Falckenaun luostariin.

Vaimonsa Sophia von Kokenhusen-de Hoyan periytymisestä ja perhesuhteista on vaihtelevia tulkintoja. Esitän tässä erään vaihtoehtoisen tulkinnan, jota nykytietoni mukaan pidän todennäköisimpänä - pitäen mielessä että muutkin tulkinnat voivat olla vaillinaisista ja ristiriitaisista lähdetiedoista johtuen yhtä perusteltuja:

Sophia (II) oli syntynyt n. 1240 Theoderic Kokenhusenin ja ruhtinatar Sophia (I) Wlazkovna von Kukenois-Polotsk'in avioliitosta. Äitinsä Sophia oli Koknesen (Kukenois, Kokenhusen) ruhtinaan Wlazko von Polotsk'in (k. 1224) tytär. Kokenhusenin linnan hallinta oli peritynyt Wlazkolta tyttärelleen Sophialle tämän menetettyä asemansa monivaiheisen valtataistelun ja valloitusoperaatioiden tuoksinassa. Miehensä Theoderic hallitsi Kokenhusenia kuolemaansa asti 1245-1254. Sophia avioitui uudelleen Bernardus de Hoyan kanssa. Mainittakoon että Tiesenhausenien arvellaan toimineen Hoyan ja Wölpen kreivien vasalleina Saksassa ennen sukujen rantautumista ristiretkeläisten ja ritarikunnan mukana Liivinmaalle. Kokenhusenin valloitusoperaation isä, piispa Buxhoeveden kytkeytyi sukusitein niin Tiesenhauseniin kuin nähtävästi Hoyaankin. Liittolaisuuksia ja avioliittoja säädeltiin siis tässäkin ajan parhaan tavan ja käytännön mukaan.

Sekaannusta tulkinnoissa aiheuttanee m.m. se, että ei ole aivan selkeää varmuutta siitä oliko sittenkin vain yksi Sophia, onko kytkentä venäläiseen ruhtinassukuun tai Hoyan ruhtinaisiin todennettavissa, oliko Sophia (II) sittenkin Bertholdus de Hoyan tytär äitinsä toisesta avioliitosta jne.

Wlazko von Polotsk'ista voi lukea mielenkiintoisen artikkelin m.m. Wikipediasta. Hänen periytymisestään on esitetty kauas varhaiskeskiajan historiaan ulottuvia sukupuita m.m. Novgorodin ruhtinas Rurikiin ja Ruotsin kuninkaisiin, joita voi lukea m.m. näistä linkeistä :

• http://geneagraphie.com/ahnentafel.php?personID=I514188&tree=1&parentset=0&generations=8
• http://fabpedigree.com/s090/f435947.htm
• http://www.mesterton.net/hilkankoti/maydell.htm#Taulu 80

Paneutumatta tässä yhteydessä sen syvällisemmin ruhtinas Wlazkoon, kiinnostavaa on hänen ja e.m. historiikissa Kokenhuseniin liittyvien tapahtumien kytkeytyminen Riikan arkkipiispa Albert von Buxhoevedeniin, joka oli Hans von Tiesenhausenin eno, kuten seuraavassa kappaleessa käy ilmi.

Engelbrecht (I) von Tiesenhausen (s. 1180 - k. 1224 jälkeen) (9.256)
N. N. von Buxhoeveden (s. 1170) (9.257)

Engelbrecht (I) von Tiesenhausen'ia pidetään tämän merkittävän balttilaissuvun kantaisänä. Suvun "alkukotina" voidaan pitää samannimistä kylää Weserin varrella Saksassa Nienburg'in ja Holtorf'in välissä. Sieltä tunnetaan maininta vuonna 1215 saman nimisestä Wölpen kreivin linnamiehestä. Nähtävästi suku on toiminut Wölpen ja Hoyan kreivien ministeriaaleina ja vouteina. Hans Lemmel viittaa selvityksessään Dr.Sarnighausen'in esittämään arvioon jonka mukaan Engelbrecht'in isovanhemmat olisivat kreivi Eilbert von Wölpe ja Adelheid von Wassel, kreivi Bernhard von Wassel'in tytär.
Varhaisempi maininta Engelbrecth'ista on kuitenkin jo vuodelta 1210 nk. Henrikin Liivinmaan kronikassa, joka kuvaa saksalaisten kalparitarien ristiretkeä Baltian valtaamiseksi ja pakanoiden käännyttämiseksi katoliseen kristinuskoon:

 "Riikan miehet koontuivat Toreidaan (nyk. Turaida) ajaakseen takaa liiviläisiä ja lättiläisiä. Bertold von Wenden, Russin ja kaikki heidän mukanaan olleet liettualaiset lähtivät Roopiin. Kun liiviläiset ja lättiläiset kuulivat tämän, he lähtivät nopeasti maasta eivätkä jääneet odottamaan taistelua kristittyjen kanssa. Kolmantena kuunvaloisena yönä Riikan miehet valmistautuivat valtaamaan Fellinin (nyk. Viljandi) linnan Sakkalan maakunnassa. He käskivät kaikkia liiviläisiä ja lättiläisiä lähtemään kaikilta rajavarustuksilta ja linnoista, uhkasivat jäljelle jääviä rangaistuksella, pelottelivat näitä ja kokosivat suuren sotajoukon. Heidän mukanaan lähti taisteluun Engelbrecht, piispa Albertin sisaren mies, joka samana vuonna hallitsi Toreidan voutikuntaa sekä ritarikunnan veljet ja pyhiinvaeltajat. He lähtivät Sakkalaan ja ottivat mukaansa pienempiä sotakoneita ja kivilinkoja ja muita piiritysvälineitä." 

Engelbrecht mainitaan siis Toreidan voutina ja Riikan arkkipiispan Albert von Buxhoeveden'in sisaren miehenä. Hänen Buxhoeveden -sukuista vaimoansa ei tunneta nimeltä ja hänet mainitaan vain välillisesti historian kirjoituksissa. Tämän toinen veli Hermann von Buxhoeveden oli Tarton piispa.

Lisäksi kronikassa mainitaan vuodelta 1224:

"Piispa Hermann (piispa Albertin veli) lähti väkineen Ugaunian maakuntaan ja alkoi rakentaa Otepään linnaa ja asetti sinne jalosukuisia miehiä ja kunniakkaita ritareita, nimittäin sisarensa miehen Engelbert von Tiesenhausenin, veljensä Dietrichin ja Helmold von Luneburgin, järkevän ja jalosukuisen miehen sekä Hans von Dolenin. Jokaiselle heistä piispa antoi yhden alueen, s.o. kylegunden elatukseksi." 

Engelbrecht sai näin Otepään linnan läänityksenä ja hallitsi lisäksi Tarton lähistöllä Ugauniassa, Kilegundessa ja Kongotassa. Piispa Albert oli kalparitareineen valloittanut 1205-1209 Kokenhusenin ruhtinas Wlatzkolta ja häätänyt tämän pakosalle. Kokenhusen läänitettiin näiden tapahtumien jälkeen Engelbrechtin pojalle tämän naitua Wlatzkon tyttären kuten jo edellä tuli mainituksi. Wlatzko pakeni ja sai surmansa vuonna 1224 kalparitareiden vallattua Tarton linnan.

Engelbrecht von Tiesenhausen'ia ei ole mainittu vuoden 1224 jälkeen. Hänen tarkempi kuolinaikansa on tuntematon. On oletettu että hänet olisi haudattu Falckenaun luostariin kuten useat jälkipolviensa edustajat. Luostari sijaitsi suvun hallitsemilla mailla ja heidän tiedetään toimineen luostarin tukijoina.

Tiesenhausenit siis saapuivat Liivinmaalle Engelbrechtin myötä ristiretkeläsiritareina Saksasta piispa Buxhoevedenin joukoissa ja vanavedessä 1200 -luvun alkukymmenillä. Hän rakensi perustukset suvun valta-asemalle arkkipiispan palveluksessa, saksalaisten kalpaveljesten ritarikunnan sotilaana ja avioliiton vahvistamin sitein. Varmuutta ei ole Tiesenhauseneiden juurista etäämmällä saksanmaan historiassa. Buxhoeveden'eista on kirjattu sukupuuta kauas taaksepäin varhaiskeskiajalle. Tästä tarina jatkukoon tulevassa blogitekstissäni.

Linkkejä ja lähteitä:

• http://www.tiesenhausen.de/familie/index_en.html
• Görlitz 1930, Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften, s395
• http://geneal.lemmel.at/Ties-19e.html
• http://www.armigerousdescents.com/db/getperson.php?personID=I31382&tree=AD#sthash.GcuAG3Oq.hW3k6xTR.dpuf
• http://www.mesterton.net/hilkankoti/maydell.htm#Taulu 211
• http://brandt.slektforskning.se/Engelbrecht+von+Tisenhusen-350e1d8e
• http://www.jannekaisanlahti.net/vladimir.html
• http://timo54.suntuubi.com/?cat=11
• http://www.geni.com/people/Engelbrecht-von-Tiesenhausen/6000000007372768349
• http://westerlund-suku.blogspot.fi/2009/10/koknesekokenhusen-n1200.html
• http://geneagraphie.com/getperson.php?personID=I514181&tree=1
• https://familysearch.org/pal:/MM9.2.1/STHL-JPK
• http://www.kristensen.com.au/OurFamily/ps05/ps05_374.htm
• http://www.vilppula.com/people/p000005o.htm#I100463
• http://fabpedigree.com/s072/f628134.htm
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=2659&highlight=tiesenhausen
• Yrjö Hyötyniemi: Alvericus, sukupolvien ketju myöhäisantiikista nykyaikaan. Helsinki 1997.
• https://de.wikipedia.org/wiki/Grafschaft_Hoya
• https://de.wikipedia.org/wiki/Kloster_K%C3%A4rkna
• https://et.wikipedia.org/wiki/%C4%92rg%C4%BCi_vasallilinnus
• https://et.wikipedia.org/wiki/Koknese_piiskopilinnus
• https://et.wikipedia.org/wiki/Otep%C3%A4%C3%A4_linnus
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalparitaristo
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Vjatsko
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrikin_Liivinmaan_kronikka
• http://www.ergli.lv/public/eng/tourism_relaxation/sightseeing/

Tiesenhausen -sukua ja Lyypekin pormestareita

Parissa aiemmassa blogikirjoituksessani olen käynyt läpi Blankenfeldien suvun historiaa Baltiassa ja Berliinissä liittyen Ylöjärven Hirvijärven esipolvien vaiheisiin. Tässä yhteydessä tuli esiin Franz von Blankenfeld'in ja Könne von Tiesenhausen'in avioliitto ja kytkentä sukupuuhumme. Rouvan nimi tunnetaan dokumenteissa myös m.m. muodoissa Kone ja Kunigunde. Hänet tiedettiin Tallinan ja Saarenmaan arkkipiispan Georg von Tiesenhausen'in sisareksi. Puolisonsa Franz von Blankenfeld'in veli Johann von Blankenfeld toimi tämän edeltäjänä Tallinnassa sekä Tarton ja Riikan arkkipiispana. Nämä baltian saksalaiset valtasuvut olivat siten kontaktissa ja toimivat samassa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kerroksessa.
Allaolevassa esityksessä esiintyvä numerointi henkilön nimien jäljessä viittaavat Geneanetin sivustollani sijaitsevaan sukutietokantaan ja raporttiin Konne von Tiesenhausenin esipolvista. Sivustoon voit siirtyä tästä linkistä.

Tiesenhausen'it saapuivat Liivinmaalle noin 1210-luvulla katolisten saksalaisten piispojen ja saksalaisen ritarikunnan ristiretkeläisten vanavedessä. Heidän alkuperänsä on johdettavissa Saksaan Weser-joen varrelle, Nienburgin pohjoispuolelle. Niillä seuduilla heitä tunnetaan Wölpen kreivien ministeriaaleina sekä von Hoyan kreivien vasalleina. T.s. he suorittivat hallinnollisia ja sotilaallisia palveluita saaden vastineeksi läänityksinä maa- ja verotusoikeuksia sen aikaisessa feodaalisessa yhteiskunnassa.

Suvun nimestä esiintyy useita variaatioita, m.m. Tisenhu(i)sen ja Thyssenhusen. Tiesenhausenit olivat varsin merkittävä aatelissuku Baltian alueella useiden vuosisatojen ajan ja sen jäsenet levittäytyivät lukuisina saksalaisen ritarikunnan ja katolisen kirkon hallintovallan liepeillä. Saavuttamassaan asemassa he hallitsivat merkittäviä maaomaisuuksia ja maaorjien asemassa olleita talonpoikia. Myöhemmissä sukupolvissa heitä esiintyy paronien ja kreivien ja vapaaherrojen arvonimillä. Oma vaatimaton sukuhaaramme kuitenkin erkaantui jo varhain ennen näitä korkea-arvoisia aatelisia.
Erään sukuhaaran tragedia on ollut aiheena Aino Kallaksen vuonna 1923 julkaisemaan pienoisromaaniin "Barbara von Tiesenhusen", joka on sittemmin myös oopperaan sovitettu.
"Pietarin tiellä" on Jaan Kross'in kirjoittama romaani Rakveren taistelusta kaupunkioikeuksistaan Tiesenhauseneiden valtaa vastaan.

Christopher von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (k. ennen 12.11.1535) (2.2)

Konne von Tiesenhausen'in syntymä- ja kuolinaikaa emme tiedä. Hänen isänsä oli Christopher von Tiesenhausen, josta varhaisin maininta on vuodelta 1497 sisarustensa ja serkkunsa välisessä omaisuudenjaossa. Hänet luetaan nk. Karroll-Fehteln sukulinjaan, erotukseksi lukuisista Tiesenhausenin sukuhaaroista Liivinmaalla. Christopherin Anna-nimisen puolison alkuperästä ei ole varmuutta. Useat sukututkimukset esittävät hänet von Taube-sukuiseksi. Christopherille syntyi 10 jälkeläistä, joista yksi siis aiemmin mainittu Tallinnan ja Saarenmaan arkkipiispa Georg von Tiesenhausen.
Ritariksi mainittu Christopher hallitsi Liivinmaalla, nykyisen Latvian alueella useita maaomaisuuksia isän perintönä: Fehteln (Vietalva), Odensee (Odzienas), Ruschendorff (Krievciems) sekä Limen (Ungur).

Hans (Johann) (II) von Tiesenhausen (Karroll-Fehteln) (s. n. 1420 - k.ennen 1497) (3.4)

Brigitte von Lechts (k. jälk. 1438) (3.5)

Ritari Hans (II) von Tiesenhausen mainitaan ensimmäisen kerran v. 1444 Fehteln'in omistussuhteissa. V. 1449 hän hankki omistukseensa puolet Kongota'sta (Kongetal, Konguta) sekä 1455 Odenseen (Odzienas) ja v. 1468 Ayasch'in (Adazi). Näiden lisäksi hänen hallinnassaan olivat Staren (Strazde), Limen (Ungur) ja Ruschendorff (Krievciems).

Hän oli avioliitossa Brigitte von Lechts'in kanssa. Eesti Rahvusarhiiv/Saagan arkistossa oleva dokumentti osoittaisi, että Hans olisi ollut aviossa tätä ennen Anna von Ungern'in kanssa ja kenties tämä Anna olisikin e.m. Christopherin äiti. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa muiden löytämieni sukuselvitysten kanssa, enkä ole kyennyt selvittämään allaolevan arkistodokumentin alkuperää tai luotettavuutta. Teoksessa "Geschlecht der Ungern-Stenberg "(Rudolf Ungern-Stenberg v.1875) Anna Ungern'in puolisoksi mainitaan Hans Diedrichinpoika von Tiesenhausen, joka on nähtävästi "meidän" Hansimme veljenpoika.

Tiesenhausen, Stammtafel; EAA.1674.2.195 s.7

Edelläkerrottu toimii jälleen muistutuksena siitä kriittisyydestä jolla näiden selvitysten ja tietolähteiden esittämiä tietoja tulee tarkastella. Nykytietämyksellä arvioin että käsitys von Lechts sukujohdostamme on todennäköisempi ja ylläoleva dokumentti sisältää useitakin virheitä.

Barbaran isällä Hans von Lechts'illa (4.10) oli maaomaisuutta (Lehtse) Järvamaalla Virossa. Suvun esipolvia tunnetaan 1300-luvun alussa ritari Bertoldus ja Hindricus sekä mahdollisesti Leuder, joka kuoli ennen 1236.

Engelbrecht (II) von Tiesenhausen (Erla) (s. ennen 1390 - k. n. 1439) (4.8)
Margarethe (Schepenstede) (s. n. 1375 - k. 9.6.1439 jälkeen) (4.9)

Hansin isä Engelbrecht von Tiesenhausen luetaan nk Erlan sukuhaaraan. Hän oli ritari ja maasäätiön vasalli joka mainitaan ensimmäisen kerran v. 1408. Maasäätiöt olivat joko saksalaisen ritarikunnan tai katolisen kirkon piispojen hallinnoimia alueita. Vasallit suorittivat heidän alaisuudessaan sotapalvelusta ja hallinnollisia toimia. Vastineeksi vasallit saivat maaomaisuuksia läänityksinä, joka oikeutti veronkantoon ja palveluksiin maaorjien asemassa olevilta talonpojilta ja muilta alustalaisiltaan.

Engelbrecht toimi Tarton piispan neuvonantajana ja raatimiehenä. Hänet tavataan sovittelijana useissa kiistoissa. Hän hallitsi Liivinmaalla lukuisia maaomaisuuksia: Erla (Ergli), Jummerdehn (Jumurda), puolet Kongota'sta (Konguta), Ayasch (Adazi), Posendorf (Pociems), Saussen (Sausneja).

Engelbrecht on nähtävästi lyhytaikaisesti toiminut ja mahdollisesti myös asunut Lyypekissä ja toiminut välittäjänä Tarton myydessä siellä sijainneen Stockelsdorfin. Kytkentä Lyypekiläisiin oli äitinsä peruja, joka oli Warendorp -sukua. Lyypekistä hän löysi myös puolisonsa Margarethen v. 1416. Tämän Margarethen sukujuuret eivät ole tiedossani. Hänet on eräissä sukuselvityksissä esitetty Lyypekin pormestarin ja raatiherran Johan Schepensteden ja vaimonsa Margarethen tyttäreksi. Tämä tulkinta on mielestäni virheellinen. Margarete mainitaan avioituessaan 1416 olevan Johan Schepensteden leski (GHdeR Bd.: 3, Görlitz, [1930] s.48). Ennen vuotta 1416 kuollut Johan Schepenstede oli Lyypekin raatimies ja pormestari Johannes Schepensteden  (k.1388) poika. Äitinsä oli Margarethe Warendorp ja siis ilmeisimmin samaa sukua kuin Engelbrechtin äiti.
Näin Engelbrechtin vaimon, Margarethen syntyperä ei ole Schepensteden suvussa, vaan hän liittyi siihen 1. avioliittonsa kautta. Siten hänen taustansa jääkin toistaiseksi tuntemattomaksi.

Hans (Johann) (III) von Tiesenhausen (Erla-Jummerdehn) (s. ennen 1340 - k. 1397-1401) (5.16)
Mechtildis von Warendorp (s. n. 1340 - k. ennen 1429) (5.17)

Liivinmaalaisella Hansilla oli 1360- luvulla liiketoimiensa ohella Lyypekissä myös naimakauppoja hoideltavana . Hän avioitui Mechtildis Warendorpin kanssa ja sai myötäjäisinä taloja ja maata Lyypekistä. V. 1375 hänet mainitaan ritariksi ja keisari Kaarle IV:n myöntämällä komean kuuloisella arvonimellä "Haus- und Tafelgenossen des Kaisers des Heiligen Römischen Reiches Deutscher Nationen". Lyypekkiläiset hansakauppiaat ja yläluokkaiset suvut olivat järjestäytyneet Zirkelgesellschaftiksi kutsutuksi yhdistykseksi. Hans oli tämän Zirkelgesellschaftin jäsen Warendorpien tavoin, joilla oli jo 1200-luvun lopulla hansakauppiaina yhteyksiä Baltiaan .

Hans hallitsi Liivinmaalla sukuperintönä Erlan ja Jummerdehn'in maaomaisuuksia. V. 1382 hän myi puolet Kokenhusen'ista (Koknese), jonka jälkeen Erlan -sukuhaaran omistukseen jäi n. 5000 ha:n suuruinen alue. Mechtildis hallitsi leskenä Lyypekiläistä omaisuutta, jossa hänet nähtävästi myös haudattiin. Saattaa olla että he asuivat suuren osan elämästään Lyypekissä ja tämä voisi olla myös syynä Kokenhusenin puolikkaan myyntiin. Jokatapauksessa on nähtävissä että Hans toimi aktiivisesti sekä Liivinmaalla että Lyypekissä - kenties hautapaikkansakin on Lyypekissä?

Warendorp - Alen -suvut

Mechtildis von Warendorp oli lyypekkiläistä sukujuurta jo ainakin 1200-luvun puolivälistä. Warendorpeja vaikutti Lyypekissä neljä sukulinjaa. Mechtildis oli mahdollisesti molempien vanhempiensa

Warendorp -suvun vaakuna

puolelta Burchard von Warendorp'in (8.136) ja etunimeltään tuntemattoman rouva Klingenberg'in (8.137) jälkeläinen, joka on arveltu Remigius Klingenberg'in tyttäreksi. Burchardin on arveltu tulleen Lyypekkiin Münster'in seudulta. Varhaisin tunnettu Warendorp, Giselbert nimeltään, tavataan Lyypekissä pormestarina jo 1183, mutta sukulaisuussuhteet jälkipolviin ovat epävarmoja.

Mechtildis von Warendorpin vanhemmat olivat Diedrich (Tiedemann) von Warendorp (6.34)(k.19.5.1366 Lübeck) ja Helenburg von Alen (6.35).
Diedrich von Warendorp oli Lyypekin raatimies v. 1339 ja pormestari 1351. Kun Keisari Kaarle IV kruunattiin Saksan kuninkaaksi v. 1349, toimi Diedrich kruunajaisissa Lyypekin kaupungin edustajana. Tanskan kuningas Valdemar IV kävi valtataistelua Kaarle IV:n ja hansakauppiaiden hallitsemalla Pohjois-Saksan Juutinmaan, Mecklenburgin ja Holsteinin alueella. Diedrich von Warendorp toimi diplomaattina Lyypekin edustajana Valdemar IV:n kanssa käydyissä neuvotteluissa v. 1360.
Perhe asui Lyypekissä osoitteessa Breitenstrasse 46 vuodesta 1337 sekä vuodesta 1347 Sankt Annen Strasse 13, paikalla jossa nykyisin sijaitsee Lyypekin synagooga.

Helenburgis'in hautakivi v. 1316
Lyypekin tuomiokirkko

Helenburg oli Eberhard von Alen'in (k. 18.7.1342) (7.70) tytär. Eberhard oli naimisissa Gertrud von Warendorp'in (k.1352) kanssa, jonka isän-äidin-isä oli edellä mainittu Burchard von W. Useat tutkimani sukuselvitykset  esittävät tämän Helenburgin äidiksi (m.m. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter). Josta päätelmästä seuraisi se, että Helenburgin puoliso ja äidin isä Bruno von W. olisivat serkuksia. Tätä päätelmää on kritisoinut m.m. Hans Dietrich Lemmel (http://geneal.lemmel.at/Ties-23Wa.html). On toki mahdollista että Eberhard on ollut avioliitossa ennen Gertrudia, mutta asia on tältä erää jätettävä ratkaisua vaille. Leskivaimo Gertrud avioitui Lyypekiläisen von Hagenin kanssa v. 1350 jälkeen. Gertrudin äidin - Helenburgis hänkin nimeltään - hautakivi on edelleen nähtävissä Lyypekin tuomiokirkossa jonka Warendorp-kappeliin molemmat vanhempansa ovat haudatut, Bruno von Warendorp 1341 ja Helenburgis 1316. Hautakivessä on luettavissa teksti:
ANNO : DOMINI : M : CCC / XVI : IN : DIE : B(ea)TI : BARTHOLOMEI : APOSTOLI : O(biit) / D(omi)NA : HELE(n)BURGIS : VXOR / D(omi)NI : BRVNONIS : DE : WARENDORPE : ORATE : P(ro) : EA.

Eberhard von Alen oli Lyypekissä raatimiehenä v. 1328 ja pormestarina v. 1339. Hän oli perinyt isältään, räätäli Eberhard von Alen'ilta (k. 1316) (8.140) talon Lyypekissä osoitteessa Fischerstrasse 24. Suku oli tullut Lyypekkiin 1200-luvun puolivälissä Würtembergistä Aalen'in seuduilta. He kohosivat nopeasti kaupungissa merkittäväksi kauppiassuvuksi. Varhaisin tunnettu, Hermann von Alen (k.1308) (9.280) omisti v. 1264 talon osoitteessa Alfstrasse 28.

von Alen -suvun vaakuna

Tiesenhausneiden tarinalle saadaan jatkoa tulevassa blogikirjoituksessani.

Linkkejä ja lähteitä:

• http://www.tiesenhausen.de/
• https://de.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://en.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://fr.wikipedia.org/wiki/Tiesenhausen
• https://de.wikipedia.org/wiki/Ungurmui%C5%BEa
• https://de.wikipedia.org/wiki/Warendorf_(Adelsgeschlecht)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Tidemann_Warendorp
• https://de.wikipedia.org/wiki/Bruno_Warendorp_(%E2%80%A0_1341)
• https://de.wikipedia.org/wiki/Eberhard_von_Alen
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_ritarikunta

• http://geneagraphie.com/getperson.php?personID=I541778&tree=1
• http://brandt.slektforskning.se/Christoffer+von+Tisenhausen-444d09fc
• http://fabpedigree.com/s042/f164258.htm
• http://www.geni.com/family-tree/index/6000000020571048145
• https://familysearch.org/pal:/MM9.2.1/STHK-235
• http://www.armigerousdescents.com/db/getperson.php?personID=I31835&tree=AD#sthash.kYNQg3t9.cQ8novn5.dpbs
• http://www.armigerousdescents.com/db/getperson.php?personID=I31404&tree=AD#sthash.SXz8JxB3.dpbs
• http://worldconnect.rootsweb.ancestry.com/cgi-bin/igm.cgi?op=GET&db=lseverin&id=I22292
• http://geneal.lemmel.at/Ties.html
• http://www.ole-munk.dk/webtrees/individual.php?pid=I9992&ged=Mikkel
• http://www.mesterton.net/hilkankoti/index.htm
• http://anttioskari.vuodatus.net/lue/2009/06/23-30-sukupolvet
• http://www.medeltidsgotland.se/forskning/pdf/fam/warendorp.pdf
• Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften, Teil 2, 1.2: Estland, Görlitz, 1930
• Rafael Ehrhardt: Familie und Memoria in der Stadt. Eine Fallstudie zu Lübeck im Spätmittelalter. Dissertation, Göttingen 2001
• http://www.bildindex.de/obj30150104.html#|home

Blogipäivitykset Bloglovin -palvelun kautta

Follow my blog with Bloglovin Nyt voit saada blogini päivitykset Bloglovin palvelun avulla esim. sähköpostiisi tai älypuhelimeen asennettavalla sovelluksella.