perjantai 28. lokakuuta 2016

Tarinaa Stodiuksista: Osa I - sukukronikka totta vai tarua?

Edeltävässä blogitekstissäni Langius-Stodius edettiin 1600-luvun alun Turkuun matkalla isäni puoleisiin sukujuuriin. Tässä selvityksessä jatkan tarinaa turkulaisen porvarin Erkki Henrikinpoika (Erik Henriksson) Stodiuksen (k.1654) sukuhistoriaa käsittelevästä tutkimuksesta.

Mainittakoon, että esittämäni tiedot Stodiusten historiasta perustuvat useiden sukututkijoiden ja historioitsijoiden esiintuomiin aineistoihin ja selvityksiin. Oma osuuteni on ollut kerätä ja koostaa saatavilla olevasta tutkimuksesta yhteenveto tästä esivanhempieni sukuhaarasta. Kunnia siis heille joille se kuuluu; sivun lopussa olen luetteloinut käyttämiäni tietolähteitä ja aihetta tutkineita tahoja sekä muuta aihepiiriin liittyvää oheistietoutta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni heidän sinnikkyydelleen sekä taidoilleen tuoda esiin ja jakaa näitä historian pieniä tiedonsirpaleita.

Tästä palapelistä laatimaani koosteeseen tulee suhtautua asianmukaisin varauksin. Käsiteltävä Stodiuksen sukuhaara kuuluu osana erääseen sukuhistorioitsijoiden vilkkaimpiin ja kiistellyimpiin keskustelunaiheisiin viime vuosina. Kyseessä on Alftan-nimisen suvun historiaa sekä siihen liittyvää Isonkyrön eli Abrahamin kronikkaa koskevat tukimukset ja todenperäisyyden selvittäminen.
Stodiusten ja Alftanien periytymisestä on vuosien saatossa esiintynyt useita teorioita ja perusteluita, joita on sittemmin osin myös kumottu. Pseudo- ja fantasiagenealogiaksikin tutkimuksessa esiintyneitä tulkintoja on värikkäässä keskustelussa nimitetty.

Lähdetäänpä kaikista huojuvista perusteista huolimatta liikkeelle alussa mainitun Erkki Henrikinpoika Stodiuksen oletetusta isän isästä:
Nimeltään hän oli kenties Hans Eriksson. Tästäkin vain kutsumanimi on varmaa poikiensa patronyymin perusteella. Eri vaiheissa on ollut ehdolla myös pari Hans Olofssonia:
Sääksmäen vouti Hans Olofsson ja vaimonsa Malin Henrikintytär Kalmusnäs tai Sjundbyn Malin Henrikintytär ja miehensä Hans Olofsson. Nykytietämyksen mukaan erään virheellisesti tulkitun Turun Tuomiokirkon hautausmerkinnän vuoksi on sitkeästi sovitettu Malin-nimistä naista Erkin isän äidiksi. ("20.3.1588 Henrick Hanssons Moor, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 15 öre")

Edellä mainittu v. 1695 kirjatuista muistiinpanoista peräisin oleva Alftanien suvun Abrahamin kronikka esittää erään Hans Erikssonin, Tämän kerrotaan olleen Ruotsin kuningas Erik XIV:n sihteeri ja vahtimestari Tukholman linnassa. Hän olisi saanut palveluksistaan palkkioksi useita tiloja  m.m. Alftassa, Ruotsin Helsinglannissa sekä Suomessa Sundby. Ljusta ja Gesterby. (Huom! näitä suomalaisia tiloja ei ole kyetty tunnistamaan historillisista dokumenteista).  Lisäksi mainitaan hänen olleen aviossa kuningatar Kaarina Maununtyttären veljen tyttären kanssa (mahd. Sofia nimeltään). Toistaiseksi ei kuitenkaan ole historiallisten dokumenttien valossa kyetty osoittamaan sellaisen sukulaisuuden todenperäisyyttä. Isänsä arveltiin kuuluneen kuninkaan henkivartiokaartiin. Myöskään Hans Erikssonia ei ole pystytty varmuudella identifioimaan Ruotsin historian dokumenteista.

Ote Alftan sukukronikasta, joka esittelee sukuyhteyden Kaarina Maununtyttäreen
http://photos1.blogger.com/blogger/629/2343/1600/alfthan1.jpg

Alftan-kronikkaan voi tustua esim. seuraavista linkeistä:

Hans (Erikssonin) etsintä näyttäisi kuitenkin edelleen jatkuvan historioitsijoiden toimesta. Yhden tutkimuslinjan teemana on suvussa käytettyjen sinettien kuvioaiheet tähti, risti ja kirves. Näiden johdattamana on etsitty sukuyhteyttä Kirves- ja Stiernkors-sukuihin sekä Kaarinan Ispoisiin. Sinettiaihe ei sinänsä osoita sukulaisuutta, mutta voi toimia tutkimusta johdattelevana tietona.
Periytyvät nimeämiskäytännöt olivat tavanomaisia sukujen piirissä. Erik-nimi näyttää kulkeneen useamman tunnetun sukupolven ajan kahdessa eri Stodius ja Alftan jälkeläishaarassa  aina 1780-luvulle asti. Olof nimeä ei sen sijaan esiinny lainkaan. Kutsuttakoon siis esi-isäämme toistaiseksi ainoastaan nimellä Hans Eriksson, jonka voidaan arvioida syntyneen viimeistään 1530-luvulla. Syntymäpaikka voi olla emämaassa Ruotsissa tai itämaalla Suomessa.

1570-luvulta alkaen tunnetaan Turussa vaikuttaneen kronikassa mainitut kolme Hansson-veljestä: Roland, Erik ja Henrik. Heidän syntymäpaikkansa ei ole tiedossa ja aikakin on arvioitu likimääräisesti muista tiedossa olevista ja dokumentoiduista tapahtumista johtaen.

Erik Hansson (s. ennen 1560 - k. 1620 jälk.)

Tunnetaan vuosina 1573-1620. Hallitsi ilmeisesti isän peruja olevaa Alftan tilaa Ruotsin Helsinglannissa. Varalaamanni. Alftan-suvun kantaisä.
Poika Ericus Erici Alftanus, Taivassalon kirkkoherra.

Roland (Rolamb) Hansson (s.ennen 1555 - k. 1611 jälk.)


Roland Hanssonin sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/
Toimi Klaus Åkenpoika Tottin voutina 1576-1589, mahdollisesti palvelijana aluksi jo
1569. Seuraavana vuonna mainitaan Kuninkaan kansliakirjurina sekä Turun linnan kirjurina 1589. Räävelin (Tallinnan) linnassa v. 1600. Kuollut naimattomana v. 1611 jälkeen.



Henrik Hansson "Träfot" eli "Puujalka" (s. ennen 1555 - k. 1610)

Henrik Hanssonin sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/
Veljensä tavoin Klaus Åkenpoika Tottin palveluksessa 1573, Turun linnan kirjuri 1580-1597.

1. puoliso tod.näk. 1570-luvulla Biretta (s. ennen 1560 - k. 1589) jonka kanssa viisi tuntemattomaksi jäänyttä lasta.
2. puoliso v. 1590 Elisabeth Martintytär Kyrö (s.ennen 1563 - k. 1629 jälk.)
Lapset 2. avioliitosta:
Martinus Henrici Stodius (1590-1676)
Erik Henriksson Stodius (s.jälkeen 1590 - k. 1654)
Jeremias (Hieronymus) Henriksson Stodius (s. jälkeen 1590 - k.1659)

Sukuhistoriamme linkki e.m. sukukronikkaan. Henrikin ja perheensä vaiheista 1500-luvun lopulla Suomen Turussa kirjoitan tarkemmin seuraavaksi julkaistavassa blogitekstissäni.


Linkkejä ja lähteitä:
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Gode-Aurelius

Jatkona edeltävään blogitekstiini Gode-suvun vaiheista kohti Ylä-Satakunnan latvavesistöä, käyn seuraavaksi läpi kyseiseen sukuun avion kautta kytkeytyvien esiäitieni esipolvia. Alkupaloina aiheeseen olen jo aiemmin esitellyt Essbjörn-Bars-Bandeman sukuhaaraa.

Vesilahden Järvenrannan kylän Tanskan rusthollia tuli v. 1740 emännöimään Juho Erkinpoika Goden (1694-1777) puolisoksi Maria Juhontytär Aurelia (1695-1779). Juho ja Maria olivat avioituneet n. v. 1726 jolloin Maria on ensimmäisen kerran kirjattu SAY:ssa Tanskan rustholliin. Hänet tapaamme edeltävinä vuosina 1710-1725 Vesilahden Sakoisten Kurjen talossa yhdessä perheensä kanssa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=583451 ja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=600745)

Vesilahti "Kuninkaan kartasto 1776-1805
Timo Meriluoto/Vanhat kartat (http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/index.html)
Maria oli syntynyt V. 1695 Eurassa apupapin ja pitäjänapulaisen Johan Jacobi Aureliuksen (n. 1660 - 1729) sekä Sofia Matintytär Langian (n. 1664 - 1731 jälk.) perheeseen. Sisaruksia hänellä ilmeisesti oli ainakin Sofia ja Matti. Heistä on tiedossa ainoastaan edellä olleet SAY:n maininnat Kurjessa. Sofia on mahdollisesti  joko avioitunut tai isänsä tavoin kuollut v. 1729. Valitettavasti Vesilahden seurakunnan vanhimpia arkistoja tuhoutui tulipalossa 1800-luvulla, jonka vuoksi tiedot monen vesilahtelaisen vaiheista ovat tavoittamattomissa.


Johan Jacobi Aurelius (s.ennen 1660 - k. 1729)

Johan Jacobi Aurelius oli syntynyt n. 1660, todennäköisesti Lapin pitäjän (tl) Kullanperällä Mattilan Jaakko Matinpojan (k. ennen 1670) ja Susanna Baltzarintytär Gebhardtin (s. ennen 1640) perheeseen. Isän puoleiset esi-isät ovat nähtävästi asuttaneet Mattilaa jo ainakin vuodesta 1504, jolloin Knut Henrikinpoika Mattila mainitaan laamannikäräjillä v. 1504 (Hannu-Matti Järvinen)

Johan on kirjattu Turun katedraalikoulun oppilaaksi 13.3.1680 nimellä Johannes Jacobi Lappiensis (tai Lappoenses). Tavan mukaan lisänimenä opiskelijalle kirjattiin usein kotipaikkaan viittaava latinankielinen nimi. Tämä Tuomiokirkon kupeessa sijainnut Suomen ensimmäinen koulu oli kirkon ylläpitämä laitos, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli kouluttaa pappeja ja kirkonpalvelijoita.
Niin Johan Jacobi Lappiensis valmistuttuaan sai paikan Euran seurakunnassa kirkkoherra Mathias Petri Langiuksen (k.1697) apulaisena v. 1688. Samaan pestiin näyttää kuuluneen myös avioliitto kirkkoherran tyttären kanssa, koska häitä pidettiin Sofia Matintyttären kanssa Eurassa 5.2.1688. Langius toimi aiemmin Johanin opinahjossa, Turun katedraalikoulussa m.m. apologistana. Joten saattaa olla että tunsivat toisensa jo niiltä ajoin, mikä siten olisi vaikuttanut Johanin sekä virka- että vävypestiin.

Ajan tapojen ja kirkollisen virka-aseman vaatimusten mukaan tuli Juho Jaakonpojalla olla myös nimi sen mukaisesti. Aurelius nimen hän lienee adoptoinut sukulaiseltaan, isänsä kotipitäjän, Lapin kirkkoherralta Johannes Gregorii Aureliukselta. Nimi vaikuttaa johdetun latinankielisestä sanasta aurum, joka merkitsee kultaa. Johannes Gregoriilla oli Lapin Kullanperällä Seikkula niminen tila ja tästä kylän nimestä olisi siis johdettu arvokkaalta kalskahtava Aurelius. Kullanperältä oli myös Juho Jaakonpojan isän puoleinen suku, joten miksipä ei hänellekin tämä nimi istunut siinä kuin kirkkoherrallekin.

Kolme vuotta myöhemmin Johan ylennettiin appensa apumiehestä pitäjänapulaiseksi vakinaiseen seurakunnan papin virkaan. Pari ensimmäistä vuotta 1692-1693 Johan toimi Yläneellä, jonka jälkeen palasi Euran kirkonkylään 1694.  Seurakuntalaiset olivat aluksi tyytyväisiä sielunpaimenensa auliiseen ja vaatimattomaan tapaan palvella virassaan. Viinanpiru kuitenkin alkoi vaivata siinä määrin että vuonna 1701 hänen valitettiin esiintyneen humalassa kirkollisessa toimituksessa. Saarnamatkoilla pitäjässä hän aiheutti pahennusta taloissa juopottelullaan ja saarnoistakaan ei enää tullut tolkkua. Appiukko, kirkkoherra Langius oli jo mennyt manalle eikä ollut puolustamassa ja ojentamassa vävyä kaidalle tielle. Uusi kirkkoherra Nils Wrigstadius ei hyvällä katsonut virkamiehensä toilailua. Johan Jacobi Aurelius pidätettiin virastaan v. 1704 ja erotettiin 1705. Hän sai kuitenkin pitää papillisen virkansa kun hänet v. 1708 valittiin Vesilahden pitäjänapulaiseksi. Esimiehekseen hän sai kirkkoherra Carolus Josephi Walleniuksen, jonka suku oli arvostettu ja pitkään Vesilahdella kirkollisissa viroissa toiminut. (Äitinsä puolelta Steen -sukua kuten Erkki Juhonpoika Goden puolison, Kristiina Klauntytär Bars'in äiti Maria Juhontytär. Caroluksen isänpuoleinen Wallenius suku liittyy puolisoni esipolviin, joita molempia pyrin valottamaan myöhemmin.)


Vesilahdelle asetuttuaan Johan Jacobi Aurelius siis aiemmin kerrotun mukaisesti hankki omistukseensa ja perheensä asuttavaksi Sakoisista Kurki-nimisen tilan. Lieneekö vanhat paheet kuitenkin edelleen vaivanneet kun tottijärveläiset katsoivat aiheelliseksi nimitellä sopimattomasti pitäjänapulaista. Tottijärven oma kappalainen Jakob Hosslerus oli estynyt virantoimituksesta matkustettuaan Turkuun. Aurelius astui saarnatuoliin tämän sijasta vaan saarna ei sujunutkaan seurakunnan odotusten mukaisesti. Tästä seurauksena nimismies nosti syytteen kahta suunsoittajaa vastaan, jotka olivat kutsuneet Aureliusta lorohousuksi ja jauhonsihtaajaksi.
Johan Jacobi Aurelius palveli Vesilahdella ainakin isovihan ajan yli 1720- luvun alkupuolelle. Hän kuoli Vesilahdella 1729. Vaimonsa Sofia Matintytär hallitsi leskenä Sakoisten Kurkea ainakin vielä v. 1731.




Gebhardt ja Finno-suvut Raumalla

Raumalla vaikutti Lauri Baltzarinpoika Gebhardt (k.1640). Hän oli Rauman raatimies 1605-1611 sekä pormestari 1616-1636. Lisäksi valtiopäivämiehenä 1627 ja 1634. Hän toimi laivanvarustajana omistaen muutamia aluksia jotka kävivät kauppaa m.m. Saksaan. Gebhardtien omistuksessa oli Raumalla Agus-niminen talo (nyk Kauppakatu 7). Lauri Gebhardt on haudattu Rauman Pyhän Ristin kirkkoon, jossa hänen ja vaimonsa hautakivi on nähtävissä.
Lauri Baltzarinpoika Gebhardt oli naimisissa Riita Jönsintytär Woijolaisen kanssa ja heille esitän seuraavanlaisen lapsikatraan (korjattu 27.10.2016):
  • Juho Laurinpoika Gebhardt (k. 1668 Rauma) Raumalainen raatimies 1650 ja 1660 luvuilla, haudattiin Rauman kirkkoon 19.4.1668.
  • Baltzar Laurinpoika Gebhardt (k. 1658) Rauman pormestari 1645-1649.
    puoliso Margareta Gregoriuksentytär Finno k. jälk 1686). Isä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno (1568-1639). Leski Margareta avioitui vuosien 1658-1664 välillä Lapin Kullanperän Martti Eskonpojan kanssa.
  • Mikko Laurinpoika Gebhardt (k.jälk. 1679) Rauman pormestari 1655-1659. Akus-talon haltija vuodesta 1652.
    puoliso Briitta Pietarintytär Tolvainen (k.1674)
  • Simo Laurinpoika Gebhardt (k. 1662), kauppias, puoliso Brita Matintytär Tokila.
  • Lauri Laurinpoika Gebhardt (k. 1667) kauppias Raumalla. Puoliso Kaarina Grelsintytär Finno. Isänsä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno.
  • Elisabeth Laurintytär, puoliso Carolus Finnonius, raatimies ja urkuri. Gebhardtien Akus-talon haltija vuoteen 1650. Isänsä Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno.
  • Anna Laurintytär Gebhardt (s. ennen 1605 - k. n.1684)
    1. pso mainittu jo 1624 lyypekkiläinen kauppias Hannu Magnus, Rauman raatimies 1624-1632.
    2. pso  Hans Mattzen (päivitetty 1.2.2017)
  • Margareta Laurintytär (k. 1681 Rauma)
    pso Matti Henrikinpoika Sonck, äiti Brita Matintytär Woijolainen (miniä ja anoppi ovat serkukset!?)
Mainittakoon vielä Woijolaisesta: Riitta Jönsintyttären isä oli Jöns Pietarinpoika Woijolainen, joka oli varakas raumalainen laivanvarustaja. Hän toimi Raumalla kaupungin voutina 1576-1581, raatimiehenä 1578-1585 sekä pormestarina 1593. Suvun juuret arvellaan johtavan Soukaisten kylän Voijolan taloon ja edelleen gotlantilaisiin kauppiaisiin.

Lähteitä ja linkkejä

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Langius-Stodius

Gode-sukuun avioliiton kautta liittyneitä sukuhaaramme esipolvia jäljittäessäni olen blogissa tuonut aiemmin esille m.m. Aurelius ja  Essbjörn sukukytkentöjä. Tässä selvityksessä valaisen Johan Jacobi Aureliuksen (s. n. 1664 - k. 1729) puolison, Sofia Matintytär Langian (s.n. 1664 - k. jälk. 1731) taustaa. (kts Geneanet jälkipolvet)

Langius

Sofia Matintytär Langian vanhemmat olivat Matthias Petri Langius (s.n. 1635 - k.1697) ja Sofia Erkintytär Stodius (k. 1707). Sofia-tyttären syntymäaika ja -paikka eivät ole tarkasti tiedossa ja ovat siten päätelmien varassa. Sofia on avioitunut v. 1688 Eurassa, joten hän on oletettavasti syntynyt viimeistään 1668-1670. Hänen vanhempansa avioituivat 8.12.1664 Turussa, jossa Matthias mainitaan ylioppilaana 1658 Turun Akatemiassa. Samaisena vuonna Akatemian rehtoriksi nimitettin Matthiaksen apen, Erkki Henrikinpoika (Erik Henriksson) Stodiuksen (k. 1654) setä, Martin Stodius. (Tästä huomionarvoisesta ja korkeasti oppineesta miehestä kirjoitan tuonnempana tarkemmin.) Akatemian konsistorin pöytäkirjat mainitsevat Matthiaksen vielä v. 1666, jonka jälkeen Turun katedraalikoulun, eli triviaalikoulun apologistana 1669. Apologista lienee toiminut oppilaitoksen toimintaa avustavissa kirjurin yms. tehtävissä. Oletamme näin ollen että tyttärensä Sofia on syntynyt Turussa isänsä Akatemian / katedraalikoulun vuosina.
Matthias Petri Langius nimitettiin Jokioisten kappalaiseksi 1675, mutta jostain syystä hän ei tuohon virkaan astunut. Vuonna 1684 hänet nimitettiin Euran kirkkoherraksi, jolloin viimeistään perhe on muuttanut pois Turusta Euran pappilaan.

Euran srk:n tilikirja v. 1684, jonka Matthias Langius on vahvistanut
(Digitaaliarkisto )

Matthias Langius toimi saarnaajana pappeinkokouksessa Turussa v. 1694. Pari vuotta aiemmin v. 1692 hän oli hankkinut omistukseensa Euran Lukkalan ratsutilan jota isännöi kuolemaansa asti 1697. Leskivaimo Sofia Erkintytär hallitsi Lukkalaa vielä vuoteen 1700.
Euran kirkonkylässä oli 1600-luvun lopun veroluetteloissa 7 taloa, joista kolmen vauraimman joukkoon Lukkala kuului kuuden äyrin veroillaan. . Pappilassa kirkkoherran kuoleman jälkeen suoritetusta inventaarista on säilynyt dokumentti, joka on luettavissa Digitaaliarkistossa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7173024)

Langius-nimi oli perintöä isältään, turkulaiselta porvarilta ja pistoolisepältä Petter Andersson Lang'ilta (k. 1682). Hänen puolisostaan tai periytymisestään ei ole tarkempaa tietoa. Oletettavasti Matthias on kuitenkin syntynyt Turussa n. 1635 ja siten Petter Anderssonin syntymä n. 1600-1615.

Matthias Petri Langius ja Sofia Erkintytär Stodius saivat avioliitossaan kahdeksan lasta (ei syntymäjärjestyksessä):

  1. Elisabeth (n.1664 - 1700) Oletettavasti esikoinen, aviotunut ennen Sofiaa v. 1685.
    pso. Jacobus Thomae Levonius (k.1729) Loimaan kappalainen. Poika Henric Levonius (k.1767) oli myös Loimaan kappalainen.
  2. Sofia (n.1664 - jälk.1731) vihitty 1688, pso Johan Jacobi Aurelius. Euran ja Vesilahden pitäjänapulainen.
  3. Katariina (s. ennen 1680 - k. 1743/1737) vihitty v. 1699. Pso Johannes Erici Laihiander (k. 1703) Euran kappalainen ja Sorkkisten kylän Björnin rusthollari. Tämän vanhemmat, Euran Laihian Erkki Laurinpoika (k.1658) ja Vappu Matintytär (k. 1685) ovat suoria esivanhempiani isäni ädin puoleisessa sukulinjassa. Katariinan ja Johanneksen poika Henricus Johannis Laihiander (k. 1753) oli Säkylän kirkkoherra
  4. Maria (s. ennen 1680 - k.jälk. 1719) vihitty 1699 vapaaherra Ernst Johan Mellin'in (k. 1710) kanssa. Vänrikki, kuoli Suuren Pohjan sodan aikana venäläisten piirittäessä Riikaa.
  5. Johannes (s. ennen 1680 - k. jälk. 1732). Euran apulaispappi 1698. Avioitui 1699 Saltvikin kirkkoherran tyttären, Margareetta Eekin (k. jälk. 1715) kanssa. Asuivat vielä v. 1702 Euran Lukkalaa. Sen jälkeen sotilaspappina sekä muissa kirkollisissa viroissa Saltvikissa, Seilissä, Kangasalla, Ruovedellä, Piikkiössä, Urjalassa ja Snappertunassa. Sai rovastintarkastuksessa 1731 arvostelua toimistaan pitäjänapulaisena Snappertunassa jonka seurauksen erosi. Tämän jälkeen lähti todennäköisesti Venäjälle toimien Pietarissa ja Kronstadtissa.
  6. Christina, mainitaan Lukkalan rippikirjassa sekä SAY:ssa v. 1700.
  7. Margareta (s. ennen 1690 - k. 1742), vihitty 1708 Perniön kappalaisen, Andreas Michaelis Ambergiuksen (k. 1736) kanssa. Margareta oli alunperin taloudenhoitajana Andreaksen ja tämän puolison Margareta Tuomaantyttären taloudessa. Tämä ensimmäinen vaimo kuoli v. 24.6.1707 pitkällisen sairauden jälkeen. Perniön käräjillä selvitetltiin oliko kappalainen ollut jo suhteissa taloudenhoitajaansa vaimon vielä eläessä. Käräjillä katsottiin kuitenkin toteen näytetyksi että tällaisia aikeita ei ollut. Säädyllisen suruajan jälkeen Margareta Stodiuksesta siis tuli Perniön kappalaisen vaimo. Kappalainen pakeni sotaa Ruotsiin v. 1713 (Suuri Pohjan sota) oletettavasti Margareta mukanaan. Rauhan palattua 1721 palasi myös kappalainen Perniöön. Hänet erotettiin virastaan v. 1735 jalkavaivojen ja juopottelun vuoksi.
  8. Gabriel (s.n. 1680 - k. 1709) apulaispappina Pälkäneellä 1708


    9. Pälkäneen rauniokirkko (Wikimedia)

Stodius


Kirkkoherran rouva Sofia Erkintytär Stodius - tai Stodia, kuten nämä latinalaispohjaiset naispuoliset sukunimet myös muotoiltiin - oli turkulaista sukua. Antti Kolehmainen on kirjoittanut Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos artikkelin "Stodius-suvusta".
Sofian vanhemmat olivat aiemmin mainittu Erkki Henrikinpoika Stodius sekä vaimonsa Juliana (k. 1677). Julianan alkuperästä ei ole tietoa, mutta Stodiusten tarinaa käyn läpi tarkemmin tulevassa blogitekstissäni. Mainittakoon tässä yhteydessä kuitenkin Erkin ja Julianan perheen historiasta lyhyesti.

Turun Tuomiokirkko
Tavast-kuori eli Pyhän ruumiin kappeli
Erkki Henrikinpoika Stodius oli porvari Turun kaupungissa ja asui perheineen Luostarikorttelissa. Erkin syntymästä ei tiedetä, mutta ajoittunee Turkuun 1500-luvun viimeisen vuosikymmenen tuntumaan. Hänet on haudattu vanhempiensa tavoin Turun Tuomiokirkon Tavast-kuoriin (Pyhän ruumiin kappeli) 4.6.1654

Erkillä ja Julianalla on tiedossa lapsia tässä mainitun Sofian lisäksi Elisabet, jolla ei tiedetä olevan jälkeläisiä, Lisäksi oli poika Erkki, Erik Eriksson Stodius (k.1702), jonka jälkipolvia on selvitetty pitkästi aiemmin mainitussa Antti Kolehmaisen artikkelissa. Erkki toimi Seilin hospitaalin saarnaajana. Tämä oli Turun saaristossa sijainnut leprasairaala, jonne toimitettiin sairastuneet eristykseen tartuntojen ehkäisemiseksi. Aikana, jolloin tähän spitaaliksikin nimettyyn, pelättyyn tartuntatautiin ei ollut parannuskeinoja, oli eristäminen ainoa mahdollinen toimenpide. Saarelle passitetulla ei ollut paluulippua. Sairautta pidettiin synnin seurauksena ja hoitona Jumalan sanaa, jota Erkki Erkinpoika Stodius parhaansa mukaan toteutti. Seilissä hänkin kuoli v. 1702, mutta kuolinsyystä emme tiedä. Haudattavaksi hänet kuitenkin tuotiin suvun ja perheen muiden jäsenten tapaan Turun Tuomiokirkon Tavast-kuoriin. Tamperelaisena kiinnostavaa minulle on se, että hänen poikansa Christer Erici Stodius toimi kappalaisena Messukylän seurakunnassa , jossa hän myös kuoli 1739. Hän oli siten vaimoni esi-isien (m.m. Takahuhdin Rahola, Messukylän Viiala) sielunpaimenena tuossa edelleen toiminnassa olevassa kirkkorakennuksessa, vain muutaman kilometrin päässä kodistani.






Linkkejä ja lähteitä:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa

Parissa aiemmassa tarinassa ( Kurun Riuttaskorven sukuja sekä Essbjörn-Bars-Bandeman ) olen sivunnut Gode-nimistä, isäni puoleista sukua Kurun Riuttaskorven Mäkelässä ja Ketolassa, Harjun (nyk. Tampere) Lielahden rusthollissa sekä Vesilahdella Järvenrannan Tanskan rusthollissa.
Omasta sukuhaarastamme Gode-nimi häipyi pois käytöstä Kalle Juhonpojan (1805-1874) myötä tämän tultua Ketolaan torppariksi. Isänsä Juho Erkinpoika (1771-n.1812) näyttäisi käyttäneen nimeä vielä Lielahdesta Kuruun Mäkelän isännäksi muutettuaan v. 1807 ja lienee siis viimeinen tässä sukuhaarassa Goden nimellä kirjattu henkilö ennen "mystistä" katoamistaan vuoden 1812 tienoilla.

Juho Erkinpoika Gode perheineen Kurun Suutarin rippikirjassa 1807 (Arkistolaitos/Digitaaliarkisto)
Kalle Juhonpojan jälkipolvia voi blogissani seurata esim. seuraavissa kirjoituksissani:
Kalle Juhonpojan sisar Hedvig, eli Heta Juhontytär (1801-1856) jatkoi emäntänä Suutarin Mäkelässä ja hänen jälkipolviaan tavataan Kurussa Riuttaskorven Niinimäen suvussa.

Gode (myös muodossa Godhe) sukua on tutkimuksissa jäljitetty isälinjaa seuraten vuoteen 1564. (Berndt Godenhielm: Godenhielm -suvun alkuperästä) Tuolloin esiintyy Ruotsissa Länsigötanmaalla Järpås'issa Godegårdin verotalollinen Swenndt Godhe sekä tämän jälkeen poikansa Erich Godhe (k. 1580 jälkeen) ja edelleen Lars Erichsson Godhe (k. 1628 jälkeen).
Jäljempänä esitetty Gode-linja kytkeytyy avioliittojen kautta lukuisiin sukuihin, joita on seurattavissa laajalti 1400-1700 -luvuilla. Tällaisia ovat m.m.Aurelius, Carstens, Dönsby, Gebhart, Granne, Grubb, Sjundby, Stodius, Talpo, Wesilaxius, Voijolainen. Näitä sukuhaaroja pyrin käymään läpi myöhemmissä blogiteksteissäni.


Hannu Laurinpoika Gode (Hans Larsson Godhe) (s. n. 1590 - k. 1659)

Hänet voidaan varmuudella mainita Suomessa vaikuttaneiden Gode/Godhe/Godenhjelm sukujen kantaisänä. Hänen periytymistään e.m. Järpås'in korpraali ja länsigöötan ratsastaja Lars Ericsson Godhesta ei voida täysin pitävästi todentaa, joskin sitä nykytutkimuksien mukaan pidetään todennäköisenä.
Hannu Laurinpoika kuului kenttävääpelinä Ruotsin armeijaan v, 1613 taisteluissa moskovalaisia vastaan. Hän taisteli Lauri Laurinpoika Tackes'in joukoissa Novgorodissa 1615-1616. Stolbovan rauhan myötä 1617 vänrikiksi edennyt Hannu Laurinpoika sai kuninkaalta ansioistaan tilan nykyisen Kalannin (Uusikaupunki) alueelta.
Hannu Laurinpoika avioitui n. 1620 Kokemäen Näyhälän ratsutilan omistaneen, jo edesmenneen Hans Pehrsson Grannen ( k. 1615) sekä tämän 1. puolison Margareta Andersdotter Grubben (s. 1564) tyttären, Siiri Hannuntyttären (Sigrid Hansdotter) (k. 1664) kanssa. Samalla naimakaupalla hän sai Näyhälän isännyyden ja tästä suurtilasta tuli heidän asuinpaikkansa. Näyhälä oli kooltaan yli puolet nykyisen Harjavallan alueesta ja keräsi tulonsa mm veroina augmentti- eli aputiloiltaan.Hannu Hannunpoika (Hans Hansson Gode) (s.n. 1620 - k.1685) oli vielä kapaloissaan kun sotaisat toimet kutsuivat uudelleen tuoretta aviomiestä ja isää. Vuodet 1621-1624 kuluivat taistellessa Baltiassa Gottfried von Falkenbergin joukoissa Puolan kuningas Sigismundia vastaan. Tämä oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin, "Pohjolan leijonan", serkku. Kyseessä oli pitkällinen Kustaa Vaasan jälkeläisten välinen valtataistelu, joka oli nähtävissä myös uskonpuhdistuksen jälkeisenä katolisen ja luterilaisen kirkon välisenä kamppailuna valta-asemasta.  Kunniakkaasti sujui tämäkin sotaretki, koska kotiin palattua tuli ylennys kapteeniksi.
Tämän retken jälkeen näyttäsi koittaneen rauhallisempia vuosia ja aikaa jäi perheen kasvattamiseen ja tiluksien hoitamiseen. Lisäksi oli valvottavina myllyt ja koskiosuudet Kokemäenjoessa. Aiemmin mainitun Hannu Hannunpojan lisäksi varmuudella voidaan lapsista mainita (ikäjärjestyksestä ei tietoa):
  1. Carl Hansson (k.1684), kapteeni. Oli naimisissa Elisabeth Jordanin kanssa. (Aiemmin mainitun G.Falkenbergin äiti oli myös pommerilaista alkuperää olevaa Jordan-sukua). Heillä ei ilmeisesti ollut lapsia. Elisabet pakeni leskenä venäläisiä pakoon Tukholmaan, jossa myös kuollut.
  2. Sigrid Hansdotter (k.1680) Lempäälän Innilän ratsutilan emäntä, puoliso Kristoffer Floor.
  3. Margareta Hansdotter, puoliso  Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti Henrik Påvelsson Callia
20-vuotta myöhemmin v. 1644 Hannu Laurinpoika Gode oli ylennyt majuriksi ja toimi Porin rykmentin 11. komppanian päällikkönä. Taistelujoukot olivat tuolloin mukana Tanskaa vastaan käydyssä sodassa. Samalla sotaretkellä tiensä päähän tuli maineikas sotapäällikkö Torsten Stålhandske, jonka upea hautakappeli on Turun Tuomiokirkossa.

Tanskan sotaretki päättyi Ruotsille voitokkaaseen rauhaan. Hannu Laurinpoika sai osuutensa ja kuningatar Kristiina antoi hänelle läänityksiä Pirkkalasta ja Vesilahdelta. Osittain tämän seurausta on mahdollisesti sukuhaaramme myöhemmät vaiheet tuolla alueella.
Majuri Goden komppania marssi vielä kerran sotatantereille 1654 Stålarmin rykmentissä kohti Liivinmaata, mutta sai komennuksen takaisin ilmeisesti taisteluihin osallistumatta.



Hannu Laurinpoika oli siis kohtuullisen varakas ja huomattava henkilö Harjavallan-Kokemäen alueella. Näyhälän lisäksi hänen omistuksessaan olivat Simula ja Kiviranta. Hänet haudattiin 1659 nyt jo purettuun Kokemäen Pyhän Marian kirkkoon, jonne hän oli lahjoittanut 8-haaraisen kattokynttiläkruunun. 
Lieneekö siunauksen suorittanut silloinen Kokemäen kirkkoherra Simon Cardiaster, esi-isäni äidin puolelta, josta olen kirjoittanut toisaalla tässä blogissa. (Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa III ) Mainittu kynttiläkruunu on edelleen nähtävissä uudessa Kokemäen kirkossa. Harjavallassa Näyhälänniemessä on Kokemäenjoen rantapenkalla nähtävissä myös hänen muistolaattansa.




Kuvat (c) Tapio Rantanen


Hannu Hannunpoika (Hans Hansson) Gode (n. 1620 - 1685)




Hannu Hannunpoika on ilmeisesti syntynyt Kokemäen pappilassa ennen perheen asettumista Näyhälään. Hän toimi aluksi rälssivoutina ja  maakamreerina/maakirjanpitäjänä Hämeenlinnassa 1638-1650. Avioituminen Margareetta Martintytär Talpon (k. 1701 jälkeen) kanssa ajoittunee tuohon Hämeenlinnan jaksoon. Nuorenparin kohtaaminen juontaa alkunsa morsiamen isän Martti Niilonpoika Talpon (k. ennen 1665) toimeen Uudenmaan ja Hämeenlinnan läänien maakirjanpitäjänä. He olivat näin jonkinasteisia virkaveljiä hallintokoneistossa,

Sotamarsalkka, kreivi Gustaf Horn (Wikimedia)
 Hannu Hannunpojasta tuli v. 1651 perustetun Porin kreivikunnan inspehtoori. Kreivikunta oli sotamarsalkka Gustaf Hornin saama palkkio kuningatar Kristiinalta ansioistaan 30-vuotisessa sodassa. Kreivi Horn ja puolisonsa Sigrid Bielke asuivat ja toimivat itse kaukana Ruotsissa sekä Baltiassa ja tarvitsivat sen vuoksi edunvalvojan ja toimeenpanijan kreivikuntansa asiainhoidossa. Kreivi sai alueen verotulojen lisäksi myös velvoitteen hallinon järjestämiseksi ja kustantamiseksi. Näissä tehtävissä toimivat vouti ja inspehtoori, jotka olivat siten korkeimmat paikalliset virkamiehet. Horn nimitti Hannu Hannunpojan myös Porin pormestariksi ja raatimieheksi v. 1652. Inspehtorina toimiessaan hän asui perheineen Koiviston kuninkaankartanossa. Kun kreivikunta supistui v, 1655 nk. neljänneksen peruutuksessa ja Porin kaupunki palautui kruunun hallintaan, jäi kuninkaankartano kaupungin naapuriksi. Tästä seurasi lukuisia kiistoja ja rajankäyntejä, joita inspehtori joutui selvittämään koettaen pitää työnantajansa puolta.

Gustaf Horn kuoli 1657 ja kreivikunta siirtyi poikkeuksellisesti tämän lesken haltuun. Kreivitär Bielke oli tyytymätön ja tuskastunut kreivikunnan hoitoon ja korkeisiin kustannuksiin. Epäsopu johti viimein inspehtoorin erottamiseen toimestaan 1671. Kreivitär oli tarjonnut kreivikuntaa Hannu Hannunpojalle myös vuokralle, mutta tämä ei kiinnostunut ja valitteli terveysongelmia. Välien selvittely johti lopulta pitkään oikeusprosessiin. Hannu Hannunpoika muutti tämän jälkeen äitinsä perintötilalle Harjavallan Näyhälään, jossa hän kuoli v. 1685. Leskivaimo Margareetta oli elossa ainakin vielä n.k. ison vihan aikaan v. 1701




Tiedossamme on Hannu Hannunpoika Goden ja Margareetta Talpon lapsia seuraavasti:

Godenhjelm vaakuna

  1. Gustaf Hansson Gode
    Ylioppilas Turussa 1670/71. Kamarikollegion tulli- ja lisenssikonttorin kamarikirjuri 1680, ero 1681. Pehtori Ulvilassa (1682).
  2. Johan Hansson (Johannes Johannis) Godenhjelm (k. 4.9.1714 Tukholma)
    Aateloitu 1691 isän isänsä palveluksista. Tuomari ja valtiopäivämies.
    Puoliso v. 1689 Sofia Katarina Rosendal (k. 1715)
  3. Peter Hansson Godenhjelm (k.6.10.1695 Koirala)
    Aateloitu veljensä kanssa 1691. Kornetti
    Puoliso Anna Maria von Gertten
  4. Margareta Hansdotter Gode (k. 1727 jälkeen)
    Puoliso v. 1668 jälkeen Johannes Thuronius (Waenerus)
    (s.n. 1630 Hämeenkyrö - k.1701 Kangasala) Kangasalan kirkkoherra, lääninrovasti ja valtiopäiväedustaja. Omisti Kangasalan Palon tilan. Jean Sibeliuksen esivanhemmat.
  5. Eric Hansson Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti) tarkemmin jäljempänä.
  6. Kristina Hansdotter Gode (s. 1665 - k. 1743 Eurajoki)
    Puoliso Matthias Thomae Takku (s. n. 1660 Huittinen - k. 1697 Huittinen) Pappi, Huittisten pitäjänapulainen ja Takun rusthollin omistaja.
  7. Maria Hansdotter Gode
    Puoliso Henrik Hansson Mallenius (k. 1684) Uudenmaan- ja Hämeenläänin lääninsihteeri. Espoon Suomenojan isäntä.

    Lisäksi on joissain tutkimuksissa lapsiksi esitetty Mårten, Elisabeth ja Catarina mutta tarkempien tietojen puuttuessa jääköön viitteellisen maininnan asteelle.


Erkki Hannunpoika (Eric Hansson) Gode (s. 1661 Ulvila - k. 1745 Vesilahti)

Edellä olevan Hannu Hannunpojan lapsikatraan kohdasta viisi jatkuu siis oma sukuhaaramme Erkki Hannunpojan myötä.
Erkki oli Turun ratsuväkirykmentissä ainakin jo vuonna 1677. Hän avioitui n. 1690 Vesilahden kappalaisen Kristoffer Wesilaxiuksen tyttären Katariina Kristofferintytär Wesilaxian (k. 1724 jälkeen) kanssa. Kuten aiemmin tuli esille, oli Gode-suvulla Erkin isoisän kautta kytkentöjä Vesilahdelle läänitystensä kautta. He tulivat Vesilahdelle vuonna 1693 Järvenrannan Tanskan taloon joka toimi Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin II rakuunakomppanian vänrikin puustellina. Mahdollisesti siis vänrikki Eric Hansson Goden virkatalona. Tanska siirtyi Erkin hallintaan 1694 ja vuodesta 1697 tila toimi rusthollina.

Nuori kuningas Kaarle XII ja sota kutsuivat sotilasta toimeen. Suuri Pohjan sota ryhtyi murtamaan Ruotsin saavuttamaa suurvalta-asemaa. Ympärysvaltiot katsoivat hetkensä tulleen vasta 15-vuotiaan kuninkaan astuttua valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen. Tammikuussa 1701 Erkki ylennettiin kapteeniluutnantiksi menestyksestään venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa.
Nähtävästi tämän jälkeen Erkki ehti myös kotiin Vesilahdelle, koska tytär Margareta syntyi v.1701.

Huonommin kävi elokuussa 1704 Narvan piirityksessä, jolloin lähes 2000 sotilasta joutui venäläisten vangeiksi Pietari Suuren valloitettua Narvan kaupungin takaisin hallintaansa. Ne lähes 3000 miestä joita ei ollut vangittu, olivat saaneet surmansa. Venäläisten tappiot olivat jopa 10 000 kaatunutta. Vangittujen joukossa oli myös Eric Gode, joka kuljetettiin muiden vankien mukana Venäjälle Vladimir'iin. Nk. Uudenkaupungin rauha solmittiin v. 1721, jonka seurauksena Ruotsi menetti Baltian, Inkerinmaan ja Karjalan alueet. Seuraavana vuonna Erkki Hannunpoika vapautui ja palasi kotiinsa Vesilahdelle yli 17 vuoden vankeuden jälkeen.

Erkki oli tuolloin yli 60-vuotias ja vankeusaikana terveytensä oli heikentynyt. Vaimonsa Katariina oli tällä välin kasvattanut Tanskan tilalla lapset Juhon ja  Margaretan tietämättömänä miehensä kohtalosta. Muita lapsia heillä ei tietoni mukaan ollut, vaikkakin 1722-1723 SAY on kirjannut äidin nimen alle "Gertrud dr". Ajallisesti hän ei voi olla Juhon tytär, joten saattaa olla että hänellä oli tuon niminen sisar. SAY on vuosina 1695-1714 kirjannut tilalla palvelusväkeä sekä lampuoteja jotka ovat käytännössä hoitaneet tilan askareita. Sekä tila että talous olivat kutenkin huonolla tolalla. Venäläisten sotilaiden aiheuttamat vahingot ja hävitys lienee kohdannut myös Tanskan rusthollia. Talous koheni jonkin verran kun viimein v. 1731 Erkki sai lunastettua vankeusajalta saamatta jäänet palkkansa. Erkki eli loppujen lopuksi kunnioitettavaan 84-vuoden ikään. Katariinan kuolinaika ei ole tiedossa, mutta hän on ollut elossa ainakin vielä 1724, jolloin hänet näkee SAY:ssa kirjatun viimeisen kerran. Tuolloin nimellä Ekaterina Vesilaxia.

Tytär Margareta Gode (s. 1701 - k. 1782) aviotui n. 1725 inkerinmaalaisen Johan Fredrik Zitting'in kanssa. Tämä oli henkirakuunarykmentin varusmestari sekä Tottijärven Uotilan rusthollari vuodesta 1733.


Juho Erkinpoika (Johan Ericsson) Gode (s.1694 - k.1777)

Tanskan rusthollin isännyys periytyi Erkin pojalle Juholle aina vuoteen 1750 asti. Hän ilmeisesti toimi esi-isiensä tavoin maakirjanpitäjänä Uudenmaan ja Hämeen lääneissä. Juho avioitui n. 1726 Eurassa syntyneen Maria Juhontytär Aurelian (s.1695 - k. 1779) kanssa. Marian isä Johan Jacobi Aurelius (s.n. 1660 - k.1729) oli tullut Vesilahdelle pitäjänapulaiseksi v. 1708. 
Juholla ja Marialla on tiedossa kaksi lasta:

  1. Kaisa Juhontytär Gode (s.1729 - k.1809)
    1. puoliso 1751 Bengt Pihl (s.1720 - k.1752) oli avioitumisen jälkeen lyhyen ajan ennen kuolemaansa Tanskan rusthollin isäntä.
    2. puoliso 1757 Jooseppi Yrjönpoika (s.1713 - k. 1779) Ilmajoelta. Otti käyttöönsä sukunimen Aurell, joka oli johdettu vaimon äidin suvusta. Hän toimi Pirkkalan pitäjänkirjurina ja asui Kaisan sekä kuuden lapsensa kanssa Pirkkalan Harjun (nyk. Tampere) Raholan kylässä.
  2. Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)



Erkki Juhonpoika Gode (s.n. 1733 - k.1783)

Sisarensa Kaisan emännyys Tanskassa jäi siis puolison kuoleman vuoksi lyhyeksi. Isännyys siirtyi Erkki Juhonpojalle v. 1753. Samana vuonna hän avioitui Sääksmäen Tuomarlan Maria Kallentyttären (s.1731) kanssa. Todennäköisesti vaimo on kuollut varhain ja pariskunta jäänyt lapsettomaksi. Erkki avioitui uudelleen v. 1765 Kristiina Klauntytär Essbjörnin (s. 1741 - k. 1799) kanssa. Hänen sukunsa tarinaan toisaalla tässä blogissa viittasinkin jo tämän tekstin alkurivillä. Erkin ja Kristiinan viisi lasta syntyivät kaikki Tanskassa ennenkuin perhe muutti vaimon kotimaisemiin Harjun Lielahteen (nyk. Tampere), josta Erkki hankki omistukseensa osan Lielahden rusthollia 1783 juuri vähän ennen kuolemaansa. Voidaan spekuloida oliko Erkki jo sairaalloinen ja Tanskan ylläpito kävi mahdottomaksi. Goden perheestä tai lähisuvusta ei saatu jatkajaa kun vanhin lapsistakin oli vasta 15-vuotias Kristiina. Lielahdessa turvaa olisi kuitenkin vaimon Essbjörn -suvun myötä. Tämän veli Juho Klaunpoika Essbjörn hallitsi Lielahden naapurissa sijainnutta Isoniemen rusthollia.
Kun Erkki Juhonpoika sitten Lielahdessa kuoli 1783, avioitui Kristiina uudelleen messukyläläisen Pekka Erkinpojan kanssa. Tanska näyttäisi menneen Lempäälän Floor-sukuun, joka tavattiin jo aiemmin Sigrid Hansdotter Goden puolison yhteydessä.

Erkin ja Kristiinan lapsia olivat:¨
  1. Maria Greta Erkintytär Gode (s. 1767 - k. ennen 1783)
  2. Kristiina Erkintytär Gode (s. 1768 - k. 1839)
    Puoliso 1787 Mikko Antinpoika (s. 1760) Harjun Lentävänniemen torppari. Heillä lapset Kristiina (1790), Johannes (1797), Kalle (1800), Heta (1803).
  3. Sara Erkintytär Gode (s. 1769 - k. 1783)
  4. Juho Erkinpoika Gode (s. 1771 - k. n. 1812) Hänen tarinaansa voit lukea toisaalta tässä blogissa: Kurun Riuttaskorven sukuja
  5. Henrik Erkinpoika Gode (s. 1774) Mahdollisesti se Lielahden nuori renki joka 2.11.1794 vihittiin Pispalan nuoren piian, Marketta Antintyttären kanssa.



Linkkejä ja lähteitä:

Erityisen kiitokseni ansaitsee Ulla Kota-aho, jonka aikaoinaan isälleni toimittamansa sukututkimusmateriaalin ansiosta pääsimme kiinni tähän kiinnostavaan sukuhaaraan.
Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pinomäki-Koivisto-Alenius sukutapaaminen 17.9.2016

Ylöjärvellä 17.9. järjestetystä sukutapaamisesta suuret kiitokset tapahtuman järjestäneille Marianna ja Pertti Kantolalle sekä tilaisuuteen osallistuneille. Tilaisuudessa esitellyn katsauksen materiaali Pinomäki-Koivisto-Alenius sukujen historiaan on ladattavissa Sukua ja historiaa Facebook-ryhmän kautta. Jakakaa sitä myös niille jotka eivät voineet tilaisuuteen osallistua. Jos et ole ryhmän jäsen tai et halua liittyä, voit myös pyytää materiaalin sähköpostissa esim. tämän blogin yhteydenottolomakkeen kautta.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Essbjörn-Bars-Bandeman

Edeltävässä blogitekstissäni selvitellessäni Kurun Riuttaskorven sukuhistoriaamme, tuli Suutarin Mäkelän ja Ketolan yhteydessä lyhykäisesti mainittua Juho Erkinpoika Goden (s. 1771-k. n.1812) tausta Gode-Essbjörn suvuissa. Tässä kirjoituksessani tarkastelen hänen äidinpuoleista Essbjörn -sukuhaaran alkuperää.

Rusthollareita ja kirjureita Harjun Lielahdessa ja Niemessä


Harjun (nyk. Tampere) Niemen rusthollin tytär Kristiina Klauntytär Essbjörn (s. 1741-1 k.1799) oli avioitunut v. 1765 Vesilahdelle Järvenrannan Tanskan rusthollin emännäksi. Isäntä Erkki Juhonpoika Gode (s. 1733- k.1783) oli jäänyt leskeksi ilman jälkeläisiä edellisen emännän, Maria Kallentytär Tuomarlan kuoltua. Tanska oli ollut Goden suvulla kolmessa polvessa vuodesta 1694, mutta v. 1783 Erkki ja Kristiina myivät tilan ja hankkivat omistukseensa osan Lielahden ratsutilasta. Tämä sijaitsi aivan Kristiinan syntymäkodin naapurissa.
Mainittakoon tässä yhteydessä myöhemmin Lielahden kartanona tunnetun tilan omistajista Wilhelm Nottbeck, joka Finlaysonin tehtaan johtajana ja merkittävänä teollisuusmahtina  oli huomattava henkilö Tampereen ja koko valtakunnankin talouselämässä.



Lieneekö operaation syynä ollut 50-vuotiaan Erkin heikentynyt terveys jonka vuoksi rusthollin pito oli käynyt ylivoimaiseksi? Lielahden rusthollin toista puolikasta hallitsi Fredric Tollet. Tämän isoisä oli aikanaan hankkinut omistuksen Kristiinan isän isältä, Henrik Essbjörn' iltä (k. n. 1727). Kun Erkki Juhonpoika samana vuonna 1783 kuoli, jäi Kristiina hallinnoimaan leskenä osuuttaan rusthollista kenties saaden Tolletilta tukea tilanhoitoon. Kolme vuotta myöhemmin Kristiina avioitui uudelleen 1786 leskimies Pekka Erkinpojan kanssa Messukylän Takahuhdista. Kaksi vuotta ennen Kristiinan kuolemaa Lielahden rusthollin osuus vaihtoi omistajasukua vuonna 1797.

Kristiinan vanhemmat olivat Harjun Niemen ja Vähäniemen rusthollari Klaus Henrikinpoika Essbjörn (s. 1711 - k. 1754) ja Maria Juhontytär Steen (s. 1709 - k. 1768).  Lielahden rusthollin tavoin Niemi oli Klausin isän, Henrik Essbjörnin peruja. Henrik oli hankkinut Niemen omistukseensa v. 1710 ja vuotta aiemmin langoltaan Klaes Detlofsson Bars'ilta Lielahden. Niemi ja siitä jaettu Vähäniemi säilyivät Essbjörneillä vuoteen 1827, jolloin Klausin pojanpoika Aksel Juhonpoika (s. 1763 - k. 1837) myi tilan Joel Lundahlille. Mainittakoon tässä kohtaa myös Akselin veli Juho Juhonpoika (s. 1778 - k. 1821) joka toimi m.m. Tampereella kaupungin saarnaajana. Hän julkaisi lähetystyötä käsittelevän teoksen Orja mustasta kansasta : totinen puhe yhdeldä Englandin papilda , joka on luettavissa verkkojulkaisuna.

Lielahden ja Niemen rusthollari Henrik Essbjörn oli n.k. akatemian vouti, koska Niemen tila maksoi tuloistaan veroa Turun Akatemialle. Hän avioitui turkulaissyntyisen Maria Detlofintytär Bars'in (s. n. 1670 - k. n.1741) kanssa. Henrik toimi vaimonsa veljen, Yläsatakunnan kihlakunnantuomarin Klaus Detlofsson Bars'in kirjurina. Kunnioitus arvovaltaista Barsia kohtaan lienee ollut suuri, koska kaksi ensimmäistä poikaa saivat nimikseen Detlof ja Klaus. Kolmas nimettiin isänsä mukaan Henrikiksi.

Klaus Detlofsson Bars oli aikanansa maakunnan rikkaimpia miehiä, joissain maininnoissa väitetty jopa koko Suomen varakkaimmaksi. Hän omisti Tammerkosken kartanoa 30 vuoden ajan. Varallisuuttaan hän kerrytti m.m. rahaa lainaamalla ja viljakaupalla. Räätälinpoika Barsin kyvystä nousta sosiaalisella asteikolla kertoo avioituminen aatelisen Sabina Juliana Silfversvanin kanssa sekä tyttären naimakaupat Laukon Kurkien sukuun, joiden lapsille Tammerkosken kartanokin Barsin kuoltua siirtyi. Perunkirjoituksessa pesän arvoksi saatiin 74 000 kuparitaalaria. Näistä taisi murusia varista pöydän kulmalta siinä sivussa myös Henrikille, jonka omistuksiin kuuluivat aiemmin mainittujen lisäksi myös Kangasalta Palo 1722-1724 sekä Lentola. Henrikin kuoltua leski Maria jäi hallitsemaan Niemen rusthollia, kunnes se siirtyi Klaus pojalle 1733. Veljensä Detlof isännöi alkuun Ylöjärven Teivaalaa ja sittemmin Kiikan Ritalaa vuodesta 1745. Nuorempi veljistä, Henrik puolestaan isännöi Lempäälän Kärppälää.

Henrik Essbjörnin, kuten myös nimensä alkuperä on tuntematon. Vanhan Rauman Kauppakadulla tiedetään olleen Essbjörnin ja Wähä-Essbjörnin tontit. Tottijärven Sorvasta tiedetään rusthollin emäntänä Anna Matintytär Essbjörn 1711-1744, mutta mahdollinen sukulaisuus ei ole tiedossa. Ajallisesti voisi olla Henrikin sisar.

Saksalaislähtöisiä räätäleitä ja kirjureita Turussa


J. Vallinkoski on kirjoittanut Brander-suvun alkuperästä Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 18(1947), s. 25-34 . Artikkelissa em. suvun alkuperä on johdettu Joachim Bandeman (vanhempi, k. 1680) nimiseen saksalaissyntyiseen ja Turussa vaikuttaneeseen räätäliin. Kyseinen henkilö oli Henrik Essbjörn'in vaimon, Maria Detlofsson Bars'in äidin Maria Bandeman'in isä.

Maria Bandeman oli avioitunut 16.11.1669 Detlof Bars'in (k. n. 1682) kanssa, joka myös oli turkulainen räätäli ja ilmeisimmin ollut appiukollaan räätälinopissa. Bars oli oletettavasti saksalaislähtöistä sukua hänkin. Hans Kauffman Barsin jäkeläisiä tiedetään Suomessa Gottleben -suvussa. Gottleben-Gadd sukua tunnetaan Harjun Isoniemessä, Kaarilassa ja Raholassa  1700-luvulla. Sattumaa kenties, mutta saattaisi olla linkki jatkotutkimuksille. Detlof Bars omisti Tenholassa Svenskbyn tilan.

Joachim Bandeman vanhempi oli Vallinkosken mukaan saapunut Turkuun todennäköisesti 1650-luvun lopulla. Hän asui v. 1661 vaimonsa Kirstin (k. 1669), Maria Bandeman'in äidin kanssa Kirkkokorttelissa. V. 1663 hän asui Aninkaisten eteläkorttelissa perheensä, oppipoikiensa ja kisälliensä sekä palvelijoidensa kanssa.
Kirsti-vaimo haudattiin 1.5.1669 yhdessä Bandemanin veljen kanssa. Joachim avioitui uudelleen 1670-luvun alkupuolella Maria Grön'in kanssa, josta avioliitosta oli Joachim Bandeman nuorempi. Bandeman vanhempi haudattiin 1.8.1680 Turun Tuomiokirkkoon. Joachim Bandeman nuorempi - Henrik Essbjörn'in vaimon  ja Klaus Detlofsson Barsi'n sisaren velipuoli - toimi lääninkamreerin- ja rykmentinkirjurina käyttäen sittemmin nimeä Joachim Brander.
Hyvin ilmeistä on että Klaus Detlofsson Bars'in virkaura on saanut alkunsa tästä osallisuudesta arvostetun räätälien oltermannin ja hänen kirjuripoikansa vaikutuspiiriin. Henrik Essbjörn'in avioituminen Bars'in sisaren kanssa ja toimensa myöhemmin tämän kirjurina antavat näin aiheen arvella myös hänen taustastaan Turussa 1660-70 - lukujen tietämillä.

Turun linnan alue vuonna 1799 (A. F. Skjöldebrand / Wikimedia)


Linkkejä ja lähteitä

Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)