torstai 27. huhtikuuta 2017

Gode-Granne-Grubbe & Geenit

Blogiartikkelissa "Gode-suvun vaellustarina kohti Ylä-Satakuntaa" tuli esitellyksi Hannu Laurinpoika Goden (Hans Larsson, n.1590-1659) puolisona Siiri Hannuntytär (Sigrid Hansdotter) Granne (n. 1600-1664). Avioitumisensa aikoihin luutnantin arvoinen ammattisotilas sai avioliittonsa kautta isännyyden Kokemäen Harjavallassa Näyhälän ratsutilalla. Ennen Hannun ja Siirin avioitumista v. 1617 tilaa oli isännöinyt morsiamen isä Hannu Pekanpoika Granne (myös Pietarinpoikana mainittu, Hans Pehrsson, s. ennen 1580 - k. 1615/n.1625). Näyhälän lisäksi hän omisti rälssimaata Porvoon Karsbyssa, Paraisten Koupossa sekä Nauvon Druckisissa. Hänet tunnetaan Ala-Satakunnan kihlakunnan voutina kolmena kaksivuotisvirkakautena vuosina 1604-1611 sekä Piikkiössä ja Halikossa, jossa mainitaan vielä 1625 (Mesterton/Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo). Ala- ja Ylä-Satakunnan lainlukijana hänet mainitaan 1608-1613. Tässä yhteydessä sukujuuristaan mainittakoon ainoastaan Grannen porvarit Helsingissä sekä rälssisukuja Stensböle Porvoossa, Sjunbdyt Siuntiossa sekä Viurilat Halikossa 1300-luvun lopulta. Isoisänsä Lars Livländer lienee ollut nimestään päätelle baltti.

Hans Pehrsson Grannen sinetti
Eräät lähteet mainitsevat Hannun kuolleen jo 1615, mutta tulkintani mukaan hän on vielä v. 1618 (SAY) Näyhälässä kolmannen vaimonsa, Annan (Rikala-Sjundby suku) kanssa. Samoin mahdollisesti Porvoon Karsbyssa v. 1619 (SAY).
Hannu Pekanpojan toisen vaimon nimi ei ole tiedossa, mutta nähtävästi avioliitto oli lapseton. Ensimmäiseksi vaimokseen mainitaan ruotsalaissukuinen Margareta Andersdotter Grubbe (s.1564).

Siiri Hannuntyttären isä on siis tunnistettavissa välillisesti tyttärensä avioliiton ja Näyhälän omistussuhteiden kautta. Äidin suhteen joudutaan samoin turvautumaan päätelmiin: suoraa viitettä siihen ei ole kuka Hannun kolmesta vaimosta on Siirin äiti. Kolmas avioliitto Annan kanssa ajoittuu SAY:n mukaan Näyhälään v. 1618, joten ajallisesti hänet voimme sulkea pois. Toisen, nimettömän vaimon kanssa ei ole tiedossa jälkeläisiä, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Margareta Andersdotter Grubbe on näin vahvin ehdokas, vaikka siihenkään ei ole aukotonta tietolähdettä.

Chromosome Browser FTDNA
Esitän aiheesta hypoteesin sillä varmuudella minkä antaa aloittelevan geenisukututkimuksen harrastajan logiikka: FamilyTree DNA:lla suoritetun FamilyFinder autosomaalitestini tuloksissani esiintyy viisi ruotsalaista henkilöä, jotka periytyvät Margaretan isästä Anders Jacobsson Grubbesta. Kenelläkään heistä ei ole tiedossani kytkentää suomalaisiin sukuihin eikä muihin sukupuussani tunnetuihin sukuhaaroihin. Viereisessä Chromosome Browserin geenikartassa käy ilmi näiden dna-serkkujen yhtenevät dna-jaksot (raja-arvolla 1cM), kukin henkilö värikoodattuna.
Yhtenevät jaksot vaihtelevat pituudeltaan välillä 61/12 cM ja 36/8 cM, sukulaisuus arviona 4./5. tai etäisempi serkku.
Heidän keskinäistä dna-sukulaisuuttaan voidaan arvoida allaolevan matriisin kautta. Matriisissa lisäksi myös viisi muuta ei-suomalaista Grubbe-sukuista, joiden cM arvot ovat muita vähäisempiä. Näistä yhden kanssa on myös muita etäisiä sukukytkentöjä. Hän ei ole matriisin mukaan sukuyhteydessä muihin Grubbe-sukuisiin osumiini.

Suomalaiset Grubbe-sukuisiksi tunnistetut henkilöosumani eivät osoittaneet yhteistä sukulaisuutta näiden ruotsinserkkujeni kanssa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta että näin voi silti olla; seikka ei vain näy valikoituneessa perimässä. Yhtä lukuunottamatta heillä on myös muita todennettuja tai mahdollisia kanssani yhteneviä sukukytkentöjä.
Tarkasteltaessa Gode/Granne jälkipolviin lukeutuvia autosomaaliosumiani ainoastaan yksi (64/10cM) saa osuman matriisissa yhteen näistä Ruotsin "Grubbe-serkuista". Chromosome Browser jakaa joitakin hajasegmenttejä +1cM arvolla, mutta näistä ei ehkä ole haettavissa todistusvoimaa. Olisi myös selvitettävä heidän mahdolliset muut sukulaisuuskytkennät ruotsalaisiin Grubbe-serkkuihin.

Tarkasteltaessa tämän ruotsalaisen Grubbe-ryhmäni henkilöiden yhteisiä osumia koko autosomaaliosumiini (yht. 2460 kpl) FTDNA:n "in common with" toiminnolla, ei löytynyt yhteyksiä muihin henkilöihin tai sukuihin.

Oman perimäni vertailussa suomalaisperäisiin Gode/Granne/Grubb -autosomaaliserkkuihin, vaikuttaa tulosten arviointiin muualta tuleva yhteinen perimä, joka ei ole eroteltavissa tuloksista.

Esitän kuitenkin hypoteesini DNA autosomaalitulkinnasta Gode/Granne-suvun kytkemiseksi Ruotsin Uumajassa vaikuttaneeseen Grubbe/Grubb-sukuun, toivoen aiheesta kiinnostuneiden asiantuntevaa kritiikkiä.



Grubbe/Grubb suku

Margareta Andersdotter Grubb/Grubbe oli syntynyt n. 1564 Ruotsin Uumajassa. Hänen vanhempansa olivat Anders Jacobsson Grubb ja Barbro Persdotter (s. 1537. Uumaja). Isänsä oli huomattava maakauppias ja Västerbottenin lainlukija sekä valtiopäivämies.
Miten porvoolaisen raatimiehen ja laivanvarustajan poika päätyi naimaan Uumajasta? Oliko isällään, Per Jönsson Grannella kauppatuttavuuksia Grubben kanssa Tukholmassa, joka oli heille molemmille tärkeä kaupankäynnin keskuspaikka? Appensa tavoin Hans Persson Granne toimi lainlukijana - oliko avioliitto solmittua näiden ammatti- ja kauppasuhteiden avustamana.
Anders Jacobsson Grubben vauraudesta kertoo se, että Älvsborgin lunnaita kerättäessä v.1571 hänen lisäkseen Uppsalassa oli ainoastaan yhdeksällä henkilöllä käteistä varallisuutta ja vain kahdella kultaa; Andersilla ja kirkkoherralla. Nämä lunnaat olivat Ruotsin kruunun keräämä pakkovero, jolla lunastettiin takaisin Tanskalaisille sodassa hävitty Älvsborgin linna. Veroa perittiin kymmenys kiinteästä omaisuudesta sekä kymmenys rahaomaisuudesta, kullasta, hopeasta, kuparista ja karjasta.

Varallisuutta oli Grubbe suvussa jo isänsä Jacob Andersson Grubben (1495-1565) aikaan, joka myös toimi maakauppiaana ja lainlukijana sekä voutina. Samoin edeltävässä sukupolvessa Anders Persson Grubb (s.n.1470 - k. ennen 1543) oli varakas maakauppias ja huomattava suurtilallinen Uumajan Grubbessa. Häntä voidaan pitää Grubbe suvun kantaisänä. V. 1526 nimitti kuningas Kustaa Vaasa hänet Uumajaan lapinmaan voudiksi kantamaan alueen verot.

Vpsala Then monedagen nesth ephter xj (11000) iomfrughes dagh) Forlaeninghe breff Vij Göstaff etc Giörom vittherligit athuj aff Synnerlige gunsth och naadhe vnndt och forlaenth haffua och nw medh thetta vorth opna breff vnna och forlaena oss elsschelig anders pederson j grwbba the lappar vtij Vmo sockn som oss tiillydher medh vaare konungxlige saker och renttho med saa forordt at han oss ther vtaff redeligha giffua schal the ij thimber maardskin som aarliga skatthen aer och then aarligha forbetthra medh x maardher och om saa szake athuj honum tiilhanda skicke nogher peninghar ther han medh vorth bestha vetha kan tiil ath köpa, thraan, Elgeshuder, boockskin, eller annat huad ther falla kan ther tiil schal han latha sigh finna alledelis veluiliogh som vaar throo man Ther oss elschelig Staffan hindricson borgemestare j vaar stad vpsala haffuer varith oss goodh före påå for:nde anders pederszons vegna ath han for:ne vilkor j alle puncthar oss redeliga holla schal Therföre biudhom vij eder alle for:nde vaare lappar vtij Vmo sockn athij aere honim höruge och lyduge paa vaare vegna Suarandis honum till Cronones skath och saker oc inghen annen, han schal eder holla viid Suerigis lagh och goda gambla sidwennior nesth gudz hielp etc. (Gillingstam 1967-69 sid 342)
Thord i Byren muistokivi (Wikipedia)
Anders Perssonin isälinjaista Grubbe-sukua on eräissä sukuselvityksissä johdettu 1300-luvun Tanskan Kööpenhaminassa vaikuttaneeseen aateliseen Grubben kauppias ja porvarisukuun, mutta tämä jääköön spekulaation asteelle.
Isoäitinsä mainitaan sukuselvityksissä olevan Bure-sukuinen Anna Olofsdotter (s.1421). Samaa sukua kuin Anders Persson Grubben puoliso Mariet Jacobsdotter Bure (s. 1480 - k.jälk. 1529).

Bure-suku

Eräs ruotsalaisen sukuhistoriatutkimuksen vilkkaimpia keskustelunkohteita on ollut Bure-suku ja sen varhainen perimyshistoria. Mariet Jacobsdotter Buren esipolvia nykykäsityksen mukaan voidaan pitää melko varmasti selvitettyinä 1300-luvun lopun Olof Hersesson Bureen asti, jonka tiedetään asuttaneen Buren tilaa Skellfteåssa ja rakentaneen luostarin Bure-joen saarelle.
Legendat jatkavat Bure-suvun esipolvia Johan Bureuksen 1600-luvun alussa kirjaamaan perimätietoon pohjautuen aina 900-luvun loppuun. Sukusaaga alkaa Thord i Byr-nimisestä miehestä, joka rakennutti kirkon Upplannin Sigtunan Skoklosteriin. Hänen kuolemansa jälkeen poikansa pystyttivät riimukiven isän muistolle. Kivi on edelleen paikallaan ja nähtävissä. Sukujohdon todenmukaisuutta pidetään kuitenkin hyvin kyseenalaisena.




Linkkejä ja lähteitä


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Esi-isän DNA:ta etsimässä - osa IV

Edeltävissä DNA-avusteista sukututkimusta käsittelevissä artikkeleissani perehdyin n.k. autosomaaliperimään FTDNA:n FamilyFinder -testin avittamana. Tuossa serkkutestiksi kutsutussa aineistossa haravoidaan sekä isän että äidin puoleisesta perimäaineksesta osumia muiden testin tehneiden henkilöiden tuloksiin. Tämän serkkutestin lisäksi tilasin samasta solunäytteestä Y-DNA testin. Tämä testi pureutuu Y-kromosomin perimään ja periytymiseen.
Y-kromosomi löytyy vain miespuolisilta henkilöiltä ja se perityy ainoastaan isältä pojalle. Tämän ominaisuutensa vuoksi Y-DNA testiä kutsutaan isälinjan testiksi, koska se kertoo suorassa isälinjassa periytyneestä DNA:sta. Ainakin teoriassa siis voidaan selvittää jokaisen miehen isälinja aina hamaan esihistorialliseen alkuisään asti. Omassa isälinjassani etäisin tunnettu esi-isä on yhdeksän sukupolven takainen Olof Månsson Finholm (Styrman) s.n. 1684, kuollut v. 1756 Larsmossa (Luoto).

En malta olla siteeraamatta enoni Reijo Pinomäen aiheeseen sopivaa tarinaa ikurilaisesta Mäkelän äijästä, joka meni Tampereella lääkärin vastaanotolle. Sattui sitten esitellessä käymään ilmi, että herra tohtori oli myös Mäkelä nimeltään. Potilas kysyikin tohtorilta että mahdetaankos olla sukua. Johon tohtori totesi että "eiköhän me kaikki, Aatamista lähtien". Kotiinsa palattuaan kahveepöydässä ihmetteli eukolle että oli se vallan tietäväinen mies se tohtori Mäkelä. Jaa kuinka niin, kysyi vaimo. "No kun mistähän se tiesi Aataminkin olleen Mäkelöitä."

Aivan Mäkelä-tarkkuudella ei esivanhempia tietenkään kyetä DNA-näytteestä osoittamaan. Tutkimalla Y-kromosomin DNA:ssa mutaation kautta tapahtuneita muutoksia ja eroavaisuuksia kyetään määrittelemään eri väestöryhmien alkuperää ja populaatioiden historiaa. Geneettisessä tutkimuksessa ihmiskunta rakentuu perimänsä mukaan pääryhmistä, jotka esitetään kirjainsymboleina. Nämä n.k. haploryhmät puolestaan jakaantuvat edelleen mutaatioiden myötä hierarkisesti alaryhmiin omine haploryhmätunnuksineen, jolloin muodostuu evolutiivinen puu - vähän niinkuin sukupuu perinteisin keinoin.

Mitä useampia merkkigeenejä, eli markkereita DNA-rihmasta tutkitaan, sitä täsmällisemmin on mahdollista havaita mutaatioiden määrä ja sijainti muuhun vertailuaineistoon nähden ja näin määrittää henkilön sijainti tuossa phylogeneettisessä- eli evoluutiopuussa. Oma testini on n.k. Y-67, joka tarkoittaa että näytteestäni on tutkittu 67 geenimarkkeria. Tämän tarkkuuden on todettu käytännössä olevan hyvä lähtötaso sukututkimuksellisiin tarkoituksiin. Kevyemmät ja halvemmat testit antavat tietoa hyvin karkeasti päähaploryhmän tasolla. Tarkkuuden kasvaessa myös kustannukset nousevat, joten kannattaa ennen testin tilaamista harkita mitä tavoittelee ja paljonko on valmis uhraamaan varoja. Aivan ilmaista tämä homma ei ole. Neuvoja oikean tason harkinnassa saa esim. Suomi DNA ryhmässä.


https://www.familytreedna.com

Ylläolevassa kartassa on kuvattu päähaploryhmien vaellusreittejä alkukodin afrikkalaisesta "Aatami Mäkelästä" n. 60 000 vuotta sitten.
Haploryhmäkseni määrittyi tämän Y-67 testin perusteella N-M231 (N1c1).

Haploryhmän N esiintymisalue
wikimedia.commons

Haploryhmä N-M231:n määrittävän mutaation Y-kromosomissa on arvioitu tapahtuneen Kaakkois- Aasiassa n. 20 000 vuotta sitten. Jääkauden lopulla n. 10 000 vuotta sitten jäämassan vetäytyessä tämä ihmisryhmä on vaeltanut Siperian pohjoisreunaa seuraten. Osa tämän vaelluksen jälkipolvista päätyi m.m. nykyisen Suomen alueelle. Teoksessa "Muinaisuutemme jäljet" arvioidaan asutuksen levittäytyneen tänne n. 8850-8000 e.a.a.


Haploryhmän N vaellusreittejä
wikimedia commons

Haploryhmämääritykseni N-M231 perusteella liityin FTDNA-projektiin "N-North Eurasia", Projektissa on mukana vapaaehtoisia aktiiveja ja asiantuntijoita, joiden avulla tulosten tulkinnassa ja jalostamisessa saa arvokasta apua. Administraattorien toimesta tietoni asemoitiin ryhmän taulukkoon verratavaksi muihin samaan haploryhmään kuuluvien henkilöiden tulosten kanssa.
Tämän vertailun tuloksena haploryhmäni sai alustavan tarkennuksen alaryhmään N-Y7300.
FTDNA-tunnuksella - n.k. kittinumerolla 580064 tietoni löytyvät tällä hetkellä ryhmässä N1c1-0825 Y5400+ Y7300+ neljäntoista muun kittinumeron kanssa.
Taulukosta käy ilmi kaikkien näytteestäni tutkittujen 67:n jakson numeeriset arvot, joiden yhtäläisyyksiä ja eroja vertaamalla voidaan määrittää henkilöiden välinen geneettinen etäisyys. Omissa tuloksissani osoittautui kaksi poikkeavaa STR-arvoa: markkerissa DYS449=30 sekä DYF395=17-17. Näistä jälkimmäistä mutaatiota ei esiinny muualla tässä alaryhmässä (klaanissa) ja on nähtävästi harvinainen. Tästä johtuen haplon tarkempi määrittäminen ja varmistaminen vaatisi laajemman testipaketin BigY:n tai tarkentavia n.k. snippitestejä.

Georg Dunkel on laatinut hyödyksemme N-M231 haplon alaklaaneista "sukupuun", jonka oksalta voidaan paikantaa ryhmä N-Y7300. Kyseisen mutaatio on ajoitettu tapahtuneeksi 2000 vuotta sitten, (suurenna kuvaa klikkaamalla)

(c) Georg Dunkel http://www.kolumbus.fi/geodun/YDNA/SNP-N-TREE-FIN.jpg


Tuloksien antaman geneettisen etäisyyden ja sukulaisuuden asteen vertailemiseksi muihin Y-DNA testin suorittaneisiin on apuna FTDNA:n  Y-DNA Matches -taulukko. Omassa taulukossani lähimmän sukulaisuuden/geneettisen etäisyyden arvolla 4 saa henkilö (kit nro 105899), jonka haploryhmäksi on määritetty N-Y7297.  Hänen etäisin tunnettu isälinjainen esivanhempansa on Birkarl Oluf Anundsson Tulkkila, k. 1562 Armassaari. Taulukossa mainittujen yhteystietojen avulla otin yhteyttä kyseiseen henkilöön tiedustellakseni, onko hänellä tarkempaa tietoa Tulkkilasta ja hänen esivanhempansa jälkipolvista. Tarkoituksenani siis tietenkin selvittää, olisinko jopa hänen jäkeläisensä. Tällaista yhteyttä ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa osoittaa.
Anundsson Olofsson Tulkkilan alkuperä tämän lähteen mukaan olisi Kokemäenjoen rantamailla. Hän esittelee Kokemäen Krootilan myyneen Olluf Andrisson Tolk'in 7.3.1437.  Valitettavasti lähdetietoja tai muuta tarkennusta tästä kytkennästä ei ole saatavilla. Oluf Anundsson Tulkkilan esipolvet eivät ole tunnettuja niissä sukuselvityksissä joita olen internetissä tarkastellut.

Koska perinteisen sukututkimuksen keinoin ei ollut osoitettavissa yhteyttä viimeisten yhdeksän sukupolven aikana, antaa FTDNA n.k. TiP -raportti laskennallisen arvion yhteisestä esi-isästä 14 sukupolven päässä 90% todennäköisyydellä, 99% todennäköisyyteen päästään 19 sukupolven takana.
Tällöin puhutaan aikakaudesta n. v. 1300-1500.

Kun tarkastelin muita lähimpiä Y-67 osumia, havaitsin että Y-7300 haploja oli myös toinen Tornionjokilaaksoa asuttanut Nils Thomasson v. 1500, geneettisellä etäisyydellä 7. Samoilta seuduilta Henrik Staffansson, k. 1562 haplolla N-M232 sai geneettisen etäisyyden arvolla 6.
Aiemmin mainitun Oluf Anundsson Tulkin oletetuilla esivanhempien synnyinseuduilla Kokemäenjoen varressa sekä sieltä kohti eteläistä Pohjanmaata on näitä kohtuullisen lähellä olevia haploja useampiakin.
Allaoleva kartta osoittaa Y-37 markkerin tarkkudella tarkasteltuna läheisimpien osumieni ilmoittaman etäisimmän tunnetun esi-isän asuinpaikan.


Ottaen huomioon e.m. paikannukset ja ajoitukset, olen tässä vaiheessa päätynyt jäljittämään kahta hypoteesia, jotka molemmat kytkeytyvät Kokemäenjokilaaksoon.

Oluf Anundson Tulkkila oli Esko Kannalalta saamani selvityksen mukaan pirkkalainen mahtimies, jonka esipolvet oletetaan Kokemäen Tulkkilaan. Hänestä tuli Keminmaan vouti v.1555 ja asui Tornionjokilaaksossa Armassaaressa. Hänen toistaiseksi tunnetut jälkipolvensa eivät osoita mahdollista sukulaisuutta omaan esi-isääni. Olufista kuitenkin tiedetään, että hänellä oli useampiakin jalkavaimoja, jonka vuoksi hänet määrättiin sakkoihin v. 1546 "Tesse hade giortt hoor medtt Lappekoner i Lappemarckenn." Jospa olenkin näiden Lapinvaimojen kanssa siitetyn pojan jälkeläinen? Ajallisesti se ainakin olisi mahdollista. Eräs kenties huomionarvoinen yksityskohta on Olufin tyttären, Annan avioituminen Hans Knutsson Fordellin kanssa. He vaikuttivat n. 100 vuotta ennen Olofimme syntymää Pedersöressä, vain parikymmentä kilometria Larsmosta.
Varmempana pidän kuitenkin sitä hypoteesia, että Olof Månsson Finholmin suoria esi-isiä löytyisi 1300- luvulla tai varhemmin Kokemäen suurpitäjän tienoilta. Tuohon aikaan se oli valtakunnan tärkeimpiä asutus- ja kauppakeskuksia.

Tämänhetkiset haploryhmämääritykset sekä analyysit eivät ole suinkaan mikään lopullinen totuus. Päinvastoin - paremminkin ollaan polun alkupäässä esihistoriallisten juurien selvityksessä. Sitä mukaa kuin testattavien määrä laajenee ja suoritetaan tarkentavia testejä, myös kuva tarkentuu ja käsityksemme muuttuvat. Mahdollisesti mullistuvatkin aivan toiseksi kuin nyt on asiain laita ajateltu.

Se seikka on kuitenkin varmistunut yhä vahvemmin, että olen idästä kotoisin. Tämä tuli ilmi myös kahdessa aiemmassa aihetta käsitelleessä blogiartikkelissani. Siis päinvastoin kuin oma tuntumani oli aiemmin perinteisen sukututkimuksen perusteella. Tästäkin lähtökohdasta edellä arvelemani tutkimussuunnat kahden merkittävän jokilaakson, Tornion ja Kokemäen alueelle tuntuvat ilmeisimmiltä.

OmaY-DNA mutaationi (Y-7300) on tapahtunut tämän hetkisen arvion mukaan 2000-3000 vuotta sitten. Ajanjakso lasketaan kuuluvaksi nuorempaan pronssikauteen (1100-500 e.a.a). Nykyinen valistunut arvioni on että esi-isäni ovat asuttaneet tätä maailmankolkkaa jo tuolla ajanjaksolla.
Aikakauden asutukseen ja oloihin nykyisen Suomen alueella voi tutustua Kansallismuseon sivustolla.

Parahiksi tätä artikkelia kirjoittaessani saapui postissa tilaamani teokset, joita suosittelen esihistoriastamme kiinnostuneille:
Muinaisuutemme jäljet (Haggren, Halinen, Lavento, Raininen, Wessman 2015)
Homo Europaeus - Eurooppalaisn ihmisen pitkä historia (Karin Bojs 2015)

Siinä määrin kiinostus aiheeseen sai tuulta alleen että äitilinjainen mtDNA testi on jo tilauksessa. Tuloksia odottelen saapuvaksi toukokuulla. Siitä aiheesta sitten tarkemmin tulevassa artikkelissa.

Linkkejä:

Lähettänyt klo 7 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Esi-isän DNA:ta etsimässä - osa III

Edeltävässä DNA-avusteista sukututkimusta pohtivassa blogiartikkelissani perehdytin itseäni autosomaaliperimään Family Finderin n.k. serkkutestin tulosten kautta. Osana testiä tutkitaan myös X-kromosomissa havaittavia yhteneväisyyksiä. Tässä artikkelissa koetan aloittelijana ottaa askeleet aiheesta "X-kromosomi ja DNA aloittelijoille". Muistutan näin myös artikkelisarjan alussa maininneeni, että artikkeliani ei tule suinkaan lukea tieteellisenä oppikirjana DNA avusteisesta sukututkimuksesta. Paremminkin päivä- ja muistikirjana omasta taivalluksestani ja havainnoistani tämän aiheen viidakoissa.

http://smithplanet.com/stuff/x-chromosome.htm
(klikkaa kuva suuremmaksi)
X-kromosomi käyttäytyy perimässä siinä suhteessa merkittävällä tavalla, että se mahdollistaa tiettyjen sukulinjojen poissulkemisen etsittäessä kahden yksilön välistä yhteistä esivanhempaa. Yksinkertaistettuna tämä johtuu siitä, että X-kromosomi ei koskaan periydy isältä pojalle. Miehellä on vain yksi X-kromosomi jonka hän perii aina äidiltään ja periyttää sen kopiona edelleen ainoastaan tyttärelle. Naispuolinen jälkeläinen perii aina kaksi X-kromosomia. Sekä miehen että naisen äidiltään perimä X-kromosomi on yhdistelmä tämän vanhempien X-kromosomista - mutta ei välttämättä 50/50 suhteessa. Tämän seurauksena X-kromosomi muuttuu vähemmän isä-tytär linjaisessa peritymislinjassa. Äiti-tytär linjaisessa periytymisessä muuntumista tapahtuu enemmän.
Oheinen kaavio selventää periytymislinjaa ja perimän suhdetta tilanteessa jossa naisen perimä vanhemmiltaan tapahtuu 50/50 suhteessa.

Asia siis mutkistuu kuitenkin käytännössä, koska useimmiten naisen perimä on kombinaatio vanhempiensa X-kromosomista joka seuraavassa äiti-tytär perimässä saa uuden kombinaation.
Syventymättä tällä kertaa näihin kombinaatiomahdollisuuksiin (kenties myöhemmin ymmärrykseni toivottavasti lisääntyessä) voidaan kuitenkin tätä tietämystä soveltaa arvioitaessa sukulaisuussuhteen vahvuutta sekä ajallista etäisyyttä.

Näin esimerkiksi omat X-osumani eivät voi olla isäni puoleisesta sukulinjasta, rajaten näin merkittävän joukon esipolvia pois. Jos olisin naispuolinen, niin tilanne olisi toinen.
Tästä asetelmasta lähdettäessä on mahdollista laatia perinteisen sukututkimuksen avulla laaditusta sukupuusta X-linjainen esitys, josta käy ilmi ne esivanhemmat jotka ovat teoreettisesti mahdollisia X-osumia kartoitettaessa; sukulinjassa ei voi esiintyä kahta miestä peräkkäin.

Tällainen luettelo esivanhemmistani on tarkasteltavissa linkistä:
https://drive.google.com/file/d/0B1i56KOXVkyHU254MlBDMDEyQ0k/view?usp=sharing

FTDNA tuottaa FamilyFinder testin raportissa tietoa X-osumista sekä lisätietoja siinä laajuudessa kuin henkilöt ovat tutkimustietojaan ja yhteystietojaan avanneet. Myös Gedmatchiin ladattu FTDNAn tuottama data antaa raportissaan X-osumatietoja.
Käytännön esimerkkinä löysin Gedmatch raportista henkilön, joka oli autosomaalin osalta yhteisten jaksojen kokonaismitaltaan arvolla Shared 21.5cM, pisin yhtäjaksoinen arvolla Largest 10.4cM. Vastaavat lukemat X-DNA:n osalta 5.7cM ja 5.7cM. Onneksi kyseinen henkilö oli jakanut Gedcom -muotoisen sukupuutiedostonsa, jolloin kykenin tarkastelemaan hänen esipolviaan tuttujen ja mahdollisten X-osumien havaitsemiseksi. Tällaisen puusta löysinkin, henkilön joka löytyy myös aiemmin mainitusta luettelostani mahdollisista X-esivanhemmistani. Gedmatchista löytyneen sähköpostiosoitteen avulla selvitimme ja vahvistimme että tuosta arvelemastani esi-isästä johtaa molemmilla jälkeläisten polku joka täyttää kriteerin - ei kahta miestä peräkkäin. Näin sain vahvan varmistuksen sille, että kyseinen perinteisin menetelmin kirjattu sukujohto on paikkansa pitävä. Etenkin kun eräässä periytymiskohdassa oli hivenen tulkinnan varaisuutta.

E.m. raporttien arviot sukulaisuuden etäisyydestä osoittautuivat tässäkin tapauksessa kovin optimistiseksi arvion ollessa 5 sukupolvea. Tosiasiassa näin vahvistunut X-osuma oli 11 sukupolven etäisyydellä. On tosin vähintäänkin teoreettisesti mahdollista että sukupuistamme löytyy toinenkin linja. Kumpikaan sukulinja ei osoittautunut erityisesti isä-tytär tai äiti-tytär painotteiseksi, joka olisi vaikuttanut muuntumiseen määrään. Yleisesti ottaenhan on ollut havaittavissa, että nämä sukulaisuusarviot on arvioitu reippaasti todennettuja lähemmäksi..

Mielenkiintoista on ollut myös havaita X-osumia joiden julkistetuissa sukulinjoissa ei ole tuttuja nimiä ja asutusseudutkin ovat etäällä tunnetuista juuristani. X-perimä voi kantautua ajallisesti hyvinkin kaukaa ja nämä osumat voivat olla haikuja ajalta, joka ei ole kirjatun historian tavoitettavissa. Siten yhteisten esivanhempien yksilöiminen ei tietenkään ole mahdollista. Onko näillä viitteillä kaukaiseen historiaamme kuitenkin jotain kerrottavaa? Jään kuulolle ja jatkan aiheen opiskelua. Seuraavaksi Y67 isälinjan tuloksia tulkiten.

Linkkejä:



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Esi-isän DNA:ta etsimässä - osa II

Muutaman päivän vanhempana ja kenties viisaampana DNA-opin polulla edellisen, aihepiirin avanneen blogiartikkelini jälkeen, jatkan pohdintojen ja havaintojen kirjaamista.

Esittelemääni Family Finderin MyOrigin karttaan liittyen avasin keskustelua Suomi DNA-projektin FB-ryhmässä. Kiitettävän vilkasta keskustelua herättäneestä mielipiteenvaihdosta voitaneen tehdä päätelmä, että kyseisen kartan osoittama alue on varsin karkea, jota grafiikkaa pitää lukea globaalimmalla tasolla. Kuten Esko Ranta kommentoi: "perimäkomponentin "Finland and Northern Siberia" suurimman prosentuaalisen esiintyvyyden alue.
Sen informaatiotarkkuus riittänee paremmin jenkkisiirtolaisen sukujuurien kartoittamiseen, kuin hämäläisten erottamiseen savolaisista juurista.

Toinen kysymyksiä itselläni herättänyt seikka, josta myös avasin e.m. ryhmässä, liittyi FF n.k. serkkutestin datan tuottamaan raporttiin Gedmatch sivustolla. Are your parents related? 
Minimum threshold size to be included in total = 700 SNPs
Minimum segment cM to be included in total = 7.0 cM
No shared DNA segments found
No indication that your parents are related.


Perinteinen sukututkimus kuitenkin osoittaa vanhempieni olevan sekä 4. että 6. serkut, jotka johtavat heidän eri vanhempiensa linjoista.
Mistä sitten tulokset johtuivat? Onko esivanhemmissa jollakin eri isä kuin mitä kirjoihin on merkitty (äiti lienee varmempi tapaus)?
Keskustelun johdattamana asiaan löytyy selitys, jota myös viestiketjussa päädyin kommentoimaan seuraavasti:
Lueskeltuani Ftdnan Learning Centerin FAQ:ta olen mahdollisesti päässyt samaan ymmärryksen alkuun, johon Heikki Qvist ja Annika Smeds viittasivat:
"The more generations there are between you and your cousin’s common ancestor, the more possible it is that you and your cousin did not inherit the same segment of DNA from your common ancestor. Inheritance is a random process and you may find that you do not share a detectable amount of DNA with a known 4th cousin, yet that you do share some DNA with your 5th to 8th cousins." 
4.serkut siis jakavat keskimäärin 0,195% DNA:sta, joka on kuitenkin sattumanvaraista määrän ja kombinaatioiden suhteen. Siten on mahdollista että heidän yhteiset juurensa eivät paljastu FF-testissä.
Lapsen tuloksissa voi olla mätsejä joita ei hänen vanhemmiltaan löydetä.
Jos nyt vielä oikein tulkitsen Gedmatchin tuloksia vanhempieni välisestä sukulaisuussuhteesta, niin voidaan sanoa että ko tulokset voivat vahvistaa mutta eivät sulje pois tällaisen sukulaisuuden olemassaoloa.
Edellä olevassa on siten huomionarvoinen seikka tulkittaessa FamilyFinderin tuottamaa tietoa.
Alla on esitetty taulukko, joka osoittaa keskimääräisesti yhteisen DNA:n periytymisen jälkipolvien ketjussa. (kuvaa klikkaamalla suuremmaksi)

(https://www.familytreedna.com/learn/autosomal-ancestry/universal-dna-matching/percentage-common-ancestors-dna-share-cousin/)
Yksinkertaistettuna FTDNA:n Family Finder testi eli n.s. serkkutesti tutkii autosomaalista DNA:ta, joka periytyy molemmilta vanhemmilta. Sukulaisuutta ja sukulaisuuden astetta kahden yksilön välillä ilmaistaan yhteisten geenisegmenttien yhteispituudella sekä pisimmällä yhtenäisellä segmentillä. Segmenttien pituutta ilmaistaan centimorgan -yksiköllä (cM). Saadusta arvosta voidaan karkeasti arvioida sukulaisuuden aste.
Henkilön näytteestä luettu geenidata ajetaan vertailua varten FTDNA:n (tai esim. Gedmatch'in) tietokantaan. Analyysin tuloksena saadaan taulukko jossa voidaan tarkastella näin saatuja yksilöiden välisiä yhteneväisyyksiä, eli "mätsejä".
Esim. omassa FTDNA:n Family Finder Matches taulukossani on yli 2000 testin tehnyttä henkilöä eri asteisina mätseinä. Suurimmat arvot ovat 143 cM yhteisten jaettujen segmenttien pituus sekä pisin yhtäjaksoinen segmentti 15 cM. Näillä arvoilla FTDNA arvioi olevamme 2-3 serkukset.
Sikäli kuin (ja ehdottoman toivottavasti) kyseinen mätsi on jakanut perinteisen sukupuunsa, paikka- ja nimiesiintymät sekä yhteystietonsa, voimme mahdolisesti selvittää yhteiset esivanhempamme.

http://blog.kittycooper.com/2015/05/new-dna-relationship-statistics-from-blaine-bettinger/
Taulukossa suuntaa antavia cM-lukemia eri sukulaisuuksien tasoilla.

Tämä selvä tältä erää ja toistaiseksi... siirryn tutkailemaan X-DNA:n maailmaa (ellei jokin muu kiinnostava vie huomion sitä ennen). Huhtikuussa Sukututkimusseuran Genomitiedon iltakouluun tietoa kartuttamaan...

Joitakin FTDNA:n linkkejä aiheeseen:



Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , ,

perjantai 24. helmikuuta 2017

Esi-isän DNA:ta etsimässä

Pitkällisen jahkaamisen jälkeen blogisti raaputti poskestaan DNA-näytteen putkiloon jenkkilaboratorion analysoitavaksi. Lokakuussa FTDNA:lta tilatuista testeistä ensimmäiset tulokset putkahtivat helmikuun alussa. Isälinjan Y67 testin tulokset ovat vielä saapumatta, mutt n.k. serkkutesti eli Family Finder on nyt ollut viikon verran ihmeteltävänä.
Ihmettelyssä tämä onkin noviisilla todellakin mennyt. Aiempaa kokemusta tai tietoa minulla ei aiheesta ole. Pohdinkin pitkään ennen päätöstä, kannattaako tähän leikkiin sijoittaa muutama sata Euroa. Onko aihe liian kryptinen aivokapasiteetilleni? Aikani m.m. Suomi DNA-projektin FB-ryhmää seurattuani ja muutaman oman Esi-isää etsimässä FB-ryhmäni jäsenen yllyttämänä rohkaisin mieleni. Eiköhän se siitä avaudu kokeneempien harrastajien avustuksella.

Näistä lähtökohdista kirjoitan kokemuksiani tässä blogissa. Osin itselleni päiväkirjaksi ja
muistikirjaksi - kenties joku lukijakin saa näistä tarinoista ajatuksia ja keskustelun aihetta. Ajatuksena on myös osaltani edistää ja "julistaa" DNA-tutkimusta perinteisen sukututkimuksen apuna ja lisänä. Sitähän se juurikin on. Ilman hyvää perustyötä kirkonkirjoista ym. lähteistä perinteisin keinoin, ei DNA-tutkimuksesta ole varsinaisesti mitään iloa sukututkimusmielessä. Toinen ilosanoman levittämisen motiivi on siinä, että mitä useampi testejä tekee ja jakaa tietojaan, sitä enemmän kaikki harrastajat hyötyvät. Haluan myös tuoda esiin sen, että tiedon jakaminen on tässäkin yhteydessä hyvin tärkeätä - siis DNA-tiedon ohessa jaettuna myös sukupuu sekä suku- ja paikannimietieto.

Tätä jakamisen missiota olen ryhtynyt toteuttamaan aiempien kanavien lisäksi julkaisemalla DNA- ja sukupuudataa FTDNA:n sivustolla, Gedmatchissa sekä nyt myös Genissä. Olin pitkään skeptinen yhteisjulkaisujärjestelmä Genin suhteen siinä laajasti esiintyvien virheiden ja lähdetietojen puuttumisen vuoksi. Havaittuani että omasta lähisuvustani oli julkaistu puutteellisia ja jopa virheellisiä tietoja, päätin että on parempi olla mukana. Etekin kun havaitsin sen synkronoituvan FTDNA-tilini datan kanssa.
Reijo Savola on ansiokkaasti mobilisoinut ja aktivoinut Genin käyttäjäkuntaa laatutalkoisiin, jonka johdosta tilanne on selkeästi kohentunut. Tehtävää kuitenkin vielä riittää runsaasti silläkin saralla. Kehotankin tässä kaikkia asianharrastajia mukaan FB ryhmän "Yhteiset sukujuuret" kautta.

Ensimmäinen etäserkku ilmoittautui jo ennenkuin itse edes tiesin, että serkkutestin tulokset olivat saapuneet. Oivallisia nämä DNA-datan verkossa majailevat tietokantatyökalut, jotka seulovat suunnattomasta tietomassasta n.s. mätsejä, eli vertaavat yksilöiden välisten geenikarttojen yhtäläisyyksiä ja laskevat näin saadusta tiedosta todennäköistä sukulaisuuden astetta. Toistaiseksi lähimmät mätsit on arvioitu 2.-3. serkuiksi. Nämä laboratorioiden ilmoittamat sukulaisuudet tosin ovat reilusti optimistisia. Jos oikein ymmärrän niin se johtuu suomalaisten peritymisestä pienestä populaatiosta. Olemme siis jälleen n.k. esivanhempain kadon äärellä, josta olen parissa aikaisemmassa blogissa kirjoittanut.

Kovin syvälle en ole vielä osannut/ehtinyt kaivautua, mutta muutamien etäserkkujen kanssa on jo alustavia tietoja vaihdettu. Se mikä tähän astisen kokemuksen perusteella on vaikuttanut kiinnostavalta on se, miten nämä testitulosten ja perinteisen sukututkimuksen kautta löytyneet etäserkkuudet vahvistavat ja täydentävät aiempia käsitysiä sukupuun muodostumisesta. Jossain vaiheessa mahdollisesti myös kumoavat jo tehtyjä päätelmiä.
Etäserkkuja on löytynyt erityisesti Etelä-Pohjanmaalta ja Ylä-Satakunnasta - aivan kuten aiemmat kartoitukset ovat antaneet odottaakkin. Merkittävin yllätys on FTDNA:n piirtämä My Origins kartta tämän FamilyFinder testin perusteella. T.s. mihin etäserkkuuksieni perusteella sukujuureni painottuvat. Tämän kartan painopiste on odotuksistani poiketen itäisessä Suomessa. Kaikki perinteisen sukututkimuksen antava tieto osoittaisi päinvastaiseen suuntaan. En ole vielä varma, mitä tästä kartan osoittamasta tiedosta on pääteltävä. Tässä vaiheessa mieleeni tulee kaksi hypoteesia:
1. DNA - kartoitusta on tehty kaikkein aktiivisimmin itä-suomalaisissa suvuissa. Tämä on käsitykseni mukaan tosiasia. Esim. Genin projekteissa itä-suomalaiset sukupuut ovat laajimmin edustettuina (n.s. Suojärvi projekti)
2. Oma sukupuuni ulottuu osin 1500-luvulle Pohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa. Näiden alueiden varhaisesta asutushistoriasta tiedetään, että ne on osittain asutettu Savon suunnalta Keski-Suomen kautta. Esim. Hyytiset ja Nenoset. Voisi ajatella että tämä DNA-kartta ulottaisi perspektiiviä tältä osin kirjallista dokumentaatiota etäämmälle ajassa ja vahvistaisi tätä käsitystä alkuperästämme.

Mielenkiinnolla odotan n.k. isälinjatestin Y67 valmistumista. Kiinnostava sattuma että eräs isälinjani edustaja oli juuri äskettäin saanut vastaavat tulokset - toistemme toimista tietämättä. Mielenkiintoista nähdä miten tulokset osuvat yksiin.



Joitakin linkkejä aiheeseen:


https://www.familytreedna.com/
https://www.gedmatch.com/
https://www.facebook.com/groups/FinlandDNA/
https://www.facebook.com/groups/yhteissukututkimus/
http://www.kurrinsuku.net/3
http://www.netikka.net/matematiikka/DNA-kartoitus%20ja%20sukututkimus.pdf
http://www.slideshare.net/MarPir
https://dna.land/
http://smithplanet.com/stuff/x-chromosome.htm
https://promethease.com/
https://www.geni.com/people/Jukka-Pekka-Mattjus/6000000049274353883



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

lauantai 7. tammikuuta 2017

Friis - Frisius

Vesilahden nimismies 1680-luvulla, Jeremias Martinpoika Steen (s.1646 - s.1697) ja hänen sukunsa olivat tarkasteltavina edellisessä blogiartikkelissa "Steenin tyttäret ja Niemen rustholli". Tarinalle jatkona seurataan tässä artikkelissa Jeremias Steenin vaimon, Maria Johanneksentytär Frisian (s. n. 1654 - k. 1733) esi-isen polkua alkaen Friisien suvun kantaisäksi asettamastani Magnus Friisistä. Hänen jälkipolviaan voi tarkastella myös Geneanetissä.

Sukunimi Friis viittaa Friisinmaana tunnettuun alueeseen nykyisen Hollanin rannikkoalueella. Friisiläisiä kauppiaita asettui Lounais-Suomen rannikkoseudulle 1000-1200-luvuilla. Tästä muistona on edelleen m.m. Kustavin Friisilä, joka sijaitsi vilkkaan kauppalaivareitin varrella. Tuolloin elettiin n.k. Hansaliiton valta-aikaa. Saksan Lyypekistä muodostui Itämeren kauppareittejä hallinnut keskus. Tämän saksalaisen kauppaliiton mahti kenties ajoi friisiläisiä kauppiaita etsimään uusia seutuja toimeentulonsa varmistamiseksi. Heidän mukanaan tuli alueelle myös kulttuurisia vaikutteita m.m. kristinuskon muodossa, joka vielä tuolloin haki jalansijaa kantaväestön keskuudessa.

Magnus Friis (s. n. 1430 - k. n.1498)

Naantalin pormestarina v. 1452 tunnettu Magnus Friis hallitsi vaimonsa Anna Olavintyttären (Anna Olofsdotter) perintötiloja Merimaskun Tanskilaa ja Karviaista.

Annan isä oli Magnusta edeltävä, v. 1443 perustetun Naantalin ensimmäinen pormestari, rälssimies Olavi Juhonpoika (Olof Jönsson). Hän siis omisti aiemmin edellämainitut tilat Merimaskussa ja nautti tiloiltaan verovapauksia (ruots. frälse) varustaen ratsumiehiä kruunun palvelukseen. Hänen periytymisestään on esittänyt arvioita m.m. Tapio Vähäkangas. Olavin isä on mahdollisesti ollut v. 1442 sinettitodistajana tunnettu Jösse Beltare i Danskila af vapen. Olavin sinetissään käyttämä palkkikuvio saattaa viitata Balk-sukuun. Tästä eriävä, Leif Tennaren esittämä hypoteesi johtaa Olavin Sluk-Stryk sukuihin Ahvenanmaalle. Sinettikuvionsa hän olisi periyttänyt äitinsä puoleisesta suvusta. Tämän veli oli Euran Lähteenojan Lars Larsson Finne. Hän esitää myös että Magnus Friisin isä olisi se Nigels Fress, joka osti v. 1455 Tukholman Köpmannagatanilta kivitalon 200 markan hintaan, josta jäi velkaa 100 markkaa.


Magnuksen ja Annan jälkeläisistä tiedetään perinnönjakojen perusteella:
  1. Margareta (s. ennen 1480 - k. n. 1509). Hän oli Naantalin nunnaluostarissa ja sai isänsä kuoltua 1498 n.k. proventiksi 1/4 Merimaskun Tanskilasta. Proventti oli luostarille korvausta asumisesta ja ylläpidosta. Hän kuoli ilmeisesti ruttoepidemiassa v. 1509. Tämän jälkeen veljensä peruutti proventin, jolloin tila palautui kokonaisuudessaan suvulle.
  2. Martinus (Mårten) Frisius (s.ennen 1480 - k. 1549) Kaarlelan eli Kokkolan kirkkoherra 1543. Sai Merimaskun Tanskilan perinnönjaossa, jonka lahjoitti kuningas Kustaa Vaasalle 1546. Vastineeksi sai - ilmeisesti vanhuuden turvaksi - Hämeenkyrön kirkkoherran viran. On epävarmaa toimiko hän lainkaan virassa vai nauttiko ainoastaan viran tulot elatuksekseen.
    Poika Hannu Martinpoika (k. jälkeen 1625) oli ilmeisesti syntynyt avioliiton ulkopuolella. Toimi lainlukijana ja Ala-Satakunnan voutina. Omisti puolet Merimaskun Karviaisesta yhdessä serkkunsa Vilppu Juhonpojan kanssa sekä talon Loimaalla Vuolteen kylässä, joka jäi hänen jälkeensä autioksi vaimon joutuessa kerjuulle.
    Seppo Suvannon Naantalin historia -teoksessa esitetty avioliitto Martinus Frisiuksen ja Isonkylän Jägerhorn -sukuisen Kristina Olofintyttären välillä on oletettavastikin virheellinen ja perustunee sekaannukseen jäljempänä esitellyn, samannimisen veljenpoikansa avioliitosta Raision Tahvion Tanskilan Jägerhorn-sukuisen perijän kanssa.
  3. Juho (Jöns) Friis (s. ennen 1480) sai perinnönjaossa Merimaskun Karviaisen sekä Naantalissa sijainneen kiinteistön. Hänen jälkeensä omaisuus jaettiin poikiensa kesken siten, että Vilppu Juhonpoika sai puolet Karviaisesta ja Naantalin kiinteistö jaettiin Markus Juhonpojan ja Martti Juhonpojan kesken. Karviainen muuttui rälssitilasta verotilaksi ja toista puolta omisti aiemmin mainittu serkkunsa Hannu Martinpoika.
Naantalin kirkko

Martti Juhonpoika (Mårten Jönsson) Friis (s. ennen 1530 - k. ennen 1567)

Naantalilainen porvari, joka tunnetaan tulliluetteloista vuosina 1551-1553. Mainitaan v. 1556-1562 Isokylän rälssitarkastuksessa vastaavan ratsasvelvollisuudesta yhdessä Mårten Olofsson Jägerhornin kanssa. Martti oli nainut tätä ennen saman Jägerhorn af Storby-suvun Kirsti Juhontyttären (Kirstin Jönsdotter) (s. ennen 1530 - k. jälkeen 1580), e.m. Mårten Olofsson Jägerhornin sisaren tyttären.
Tämän avioliiton ja vaimonsa perinnön kautta perhe oli Isokylän puolen säterin omistajia, johon kuului myös Raision Tahvion Tanskila, perheen asuinpaikka n. 1560-1581. Tahvion Kirsti-emäntä on suorittanut kymmenysveron vuonna 1567, joten miehensä on ollut tuolloin jo vainaa. Vuoden 1569 hopeaveroluetteloissa hänet mainitaan yhteensä kuuden luodin painoisten hopeaketjun- ja sormuksen luovuttajana. Tämä irtaimen omaisuuden arvosta peritty kymmenys kerättiin n.k. Älvsborgin lunnaiksi, jolla kruunu lunasti Knäredin rauhassa Tanskalle hävityn Älvsborgin linnan .

Martin ja Kirstin lapsista tunnetaan seuraavat:
  1. Antti (Anders). Vanhempien kuoltua Isonkylän puolikas vaihdettiin Lemun Raukuiseen Antin hallittavaksi.
  2. Pietari (Peder) Friis (s.1560 - k. n. 1600) sai perinnönjaossa Tahvion isännyyden.
  3. Matti (Matts) oli mahdollisesti myös perheen poika.

 Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson) Friis (s.1560 - k. ennen 1606)

Omisti äitinsä suvusta periytyneen Raision Tahvion kartanon. Lienee avioitunut n. 1594, jolloin sai vapautuskirjeen kuningas Sigismundilta koskien vaimonsa Anna Pietarintytär (Anna Pedersdotter) Skalmin (s. n. 1570 - k. n. 1600) perintötiloja: Kaarinan Uittamo, Raision Luolala, Ruskon Kylämäki ja Seppälä. Hän oli yhtenä aatelin allekirjoittajana Uppsalan kokouksessa 1593, joka Kaarle-herttuan kutsumana vahvisti luterilaisen uskontunnustuksen ainoaksi ja valtakunnassa hyväksytyksi uskoksi. Toimenpide oli osa tapahtumia, joissa katolinen kuningas Sigismund ja setänsä Kaarle-herttua kannattajineen kävivät valtataistelua Ruotsin hallinnasta.

Suomen käskynhaltijana oli Klaus Fleming, jonka alaisuudessa Pietari Martinpoika Friis toimi Turun linnassa erilaisissa tehtävissä. Fleming vastusti Kaarle-herttuan toimia ja hallitsi Suomea lähes itsevaltiaan ottein tukien kuningas Sigismundia. Hän kutsui Suomen aatelin koolle Turkuun v. 1596, johon kokoukseen myös Pietari Martinpoika Friis osallistui. Tarkoituksena oli vastustaa Kaarle-herttuan valtiopäivillä läpiajamaa päätöstä, jolla kuningas Sigismundin päätökset alistettiin valtaneuvoston hyväksyttäviksi. Suomen aatelisto asettui Flemingin taakse, vaikkakaan ei yksimielisesti.
Näin Fleming ja Suomen aatelisto ajautuivat Kaarle-herttuan kanssa avoimeen kiistaan. Kaarle käytti hyväkseen talonpoikien tyytymättömyyttä vero- ja sotilasrasituksiin ja tuki Nuijasotana tunnettua talonpoikaiskapinaa. Tätä legendaksi muodostunutta, Jaakko Ilkan keulakuvakseen nostamaa kansannousua oli Pohjanmaalla kukistamassa Flemingin joukoissa myös Pietari Friis. Klaus Fleming kuoli yllättäen ollessaan palaamassa Turun linnaan, jonka Kaarle-herttua pian tämän jälkeen piiritti ja kukisti vastarinnan. Pietari Friis jotui Kaarlen vangiksi, mutta armahdettiin ja vapautettiin v. 1599. Kaarle-herttua teloitti n.k. Turun verilöylyssä lukuisia Flemingiä tukeneita aatelisia varoitukseksi ja ojennukseksi, jonka kohtalon Friis onnekseen vältti. Pietari Martinpoika kuoli kuitenkin melko pian tapahtumien jälkeen n. 40-vuotiaana, ennen vuotta 1606.
Näistä tapahtumista olen kirjoittanut myös aiemmassa blogiartikkelissani "Tarinaa Stodiuksista, osa III - kirjurin puujalka", jossa kerotaan Turun linnan kirjuri Henrik Hanssonista samojen tapahtumien pyörteissä.

Anna Pietarintytär Skalmin isälinjaisia esivanhempia kirjataan Kalmin sukuseuran laatimassa sukutaulussa aina 1350-luvun Paraisille Lydeke Skalmiin. Ehkä varhaisin varmemmin tunnettu Annan esi-isä oli aateloitu Rövernäsin herra Lars Skalm (s.n. 1430).

Pietari Martinpojalla ja Anna Pietarintyttärellä oli kaksi tytärtä, jotka perintönään jakoivat perheen omaisuuden.
  1. Elina (s. 1597 - k. 1652). Perintönä Luolala, puolet Uittamosta ja Kylämäki.
  2. Kristiina (s. n. 1599 - k- 1656) Perintönä Tahvio, puolet Uittamosta ja Seppälä. 1. puoliso Thomas Eriksson Skalm (s. n. 1595 - k. 1625) omisti Mynämäen Tokelan sekä Rymättylän Pakinaisten tilat. 2. puoliso Arvid Grabbenskiöld (k.1655).

Arvid Johanneksenpoika Kajala (s.n. 1580 - k. 1637)

Maskun kirkko
(Wikimedia)
Edellä mainittu Elina Pietarintytär Friis avioitui v. 1612. Hänen puolisonsa Arvid Johanneksenpoika Kajala oli ratsumies Brinkkalan Krister Hannunpojan lipustossa ja hallitsi isänsä perintötilaa Maskun Kajalaa sekä äitinsä Naantalin Keitilää äitinsä kuoleman jälkeen vuodesta 1609. Talojen suorittamasta ratsupalvelusta Arvid sai kuningas Kustaa II Adolfilta verovapauden. Avioliiton myötä hänen hallintaansa tulivat Friisin suvun Uittamo, Luolala, Kylämäki ja Seppälä, joista hän myös suoritti ratsupalvelusta saaden Jaakob de la Gardien toimesta myös näihin verovapauden v. 1614. Lisänä tilaomistuksiinsa hän sai vielä lahjoituksena Maskun Kakkaraisen v. 1631. (Mahd. nykyinen Maskun Kajamo?) Arvid Kajala toimi Brita de la Gardien omaisuuden hoitajana ja Lempisaaren kartanon voutina. Hänet on haudattu v. 1637 Maskun kirkkoon, jossa hautapaateensa kirjoitettuna lukee:
"Tässä on haudattuna rehellinen ja arvossa pidetty mies Kajalan Arvi Johanneksenpoika, joka nukkui Herrassa huhtikuun 7. päivänä 1637. Tässä lepään lapsieni kanssa. Tulkoon luokseni myös vaimoni ja ne lapseni, jotka vielä kuolemalta säästyneinä ovat elossa. Itseni, ystäväni ja kaikki muut jätän Jumalan haltuun. Aamen. Aamen."
Arvidin ja Elinan avioliitosta tiedetään seuraavat jälkeläiset, jotka kaikki käyttivät äitinsä suvun nimeä Friis:
  1. Anna (k. 1654), puoliso luutnantti Kustaa Orre (k. 1686) Anna hallitsi peritönä Maskun Kakkaraista 1652-1654. Hän kuoli nuorena ja lapsettomana.
  2. Kristina (k. 1690), puoliso Turun raatimies ja kämnerinotaari Håkan Andersson Prytz (k.1667). Kristina hallitsi perintönä sisarensa jälkeen Maskun Kakkaraista 1655-1690.
  3. Elisabet (k. 1683), puoliso Maskun Kelhoisten ratsutilallinen, kornetti Grels Nilsson (kaatui sodassa Puolassa 1655. Elisabet avioitui uudelleen luutnantti Hannu Tuomaanpoika Starckin (k.1678) kanssa. Jälkipolvia tunnetaan Kellmannus-Fontelius-Fontell nimillä.
  4. Elina (k. 1682), puoliso lainlukija Mikael Eerikinpoika Reuter (Ritter) (k. 1674). Hallitsi isänperintönä Maskun Kajalaa 1652-1682.
  5. Piritta (k. 1694) Ei tiedossa puolisoa tai lapsia. Kuoli Kelhoisissa Maskussa.
  6. Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672) kts. tarkemmin alla.
  7. Petter Arvidinpoika Friis (k. 1639) kaatui ratsumiehenä Torsten Stålhandsken joukoissa Saksassa.

 Johannes Arvidi Frisius (s. 1613 - k. 1672)

Frisiuksen lahjoittama
messukasukka
(c) Naantalin seurakunta
Johannes syntyi Naantalissa 3.5.1613, mahdollisesti Keitilässä joka oli isänsä äidin perintönä perheen hallinnassa. Hänet on mainittu 20-vuotiaana opiskelemassa Uppsalan yliopistossa vuonna 1633 nimellä Johannes Frisius Finlandius. Tuolta ajalta on tallessa painettuna hänen v. 1636 pitämänsä puhe sekä kieliopillinen julkaisu v. 1639. Palattuaan Suomeen hän aloitti toimensa Turun Yliopiston notaarina v. 1640. Tämän jälkeen hän on ollut jonkin aikaa Raision-Naantalin apupappina sekä rykmentinsaarnaajana ja -pastorina ja varuskunnan pastorina Riiassa, mahdollisesti jo 1645.
Turun Yliopistosta Johannes valmistui maisteriksi v. 1653 - aikana jolloin toinen sukuhistoriassamme esiintyvä henkilö, Martin Stodius toimi Yliopiston professorina sekä e.m. Raision-Naantalin prebendaseurakunnan kirkkoherrana. Stodius oli myös allekirjoittajana dokumentissa, jolla myönnettiin Frisiukselle sekä perillisilleen hautapaikka Naantalin kirkon kuorissa vastineena kirkolle v. 1667 lahjoitetusta messukasukasta sekä silkkibrokadisesta alttarivaatteesta. Kasukka vietiin isonvihan aikana Ruotsiin suojaan venäläisten sotilaiden ryöstelyltä ja palautettiin sittemin takaisin Naantalin kirkkoon, jossa sitä edelleen säilytetään.
Kansilehti Uppsalassa 1639 painetusta julkaisusta

Johannes Frisius nimitettiin Kangasalan kirkkoherraksi  v.1656 ja lääninrovastiksi v. 1660, josta virasta hänelle myönnettiin palkkioksi n.k. rovastintynnyrit viljaa. Rovastin tehtäviin kuului kiertää tarkastuskierroksilla kahdeksan seurakunnan alueella pitäen rovastinkäräjiä, joissa käsiteltiin m.m. seurakunnan kiistoja ja kurinpitotoimia. Tällaisia tunnetaan m.m. ruovesiläisten ja virtolaisten keskinäisten riitojen sovittelu ja keuruulaisten rikkomuksista asetettu pannajulistus. Rovastikaan ei ollut immuuni käräjöinnille, joka tuntuu olleen useastikin kirkonmiesten "nautintaoikeus". Frisius käräjöi suolatynnyrivelastaan pormestari Josenhausenin kanssa sekä haastoi virtolaisen Timo Kalettoman esivallan vastustamisesta. Kunniaansa varjellen Frisius toimitti tuomiokapituliin valituskirjelmän häntä solvanneesta papista.
respondenttina Mikael Gyldenstolpen
pro gradu julkaisussa Turussa 23.4.1653


Johannes Arvidi Frisiuksen hauta Naantalin kirkossa ( (c) JP Mattjus)
Johannes Frisius osti v. 1660 Karkun Järventaan rusthollin aiempien omistuksiensa jatkoksi. Aluksi Järventaka näyttäisi olleen lampuodin, Klemetti Jaakonpojan hoidossa ja vuodesta 1668 Kustaa Hannunpoika Svarthafralla (k. 1694), jonka tytär avioitui Johannes Frisuksen tyttären pojan Juho Jermiaanpoika Steenin (s.n. 1674 - k. 1760) kanssa. Svarthafra oli isänsä puolelta Kangasalan Tursolasta ja äitinsä puolelta Karkun Kollaniusten sukua, joka on aiemmin blogissa tullut mainituksi artikkelissa "Karkun Stenberg-lukkarien esivanhemmista, osa I". Tuossa artikkelissa Kollaniuksiin päädyttiin äitini puoleisen suvun kautta - nyt siis isälinjaani pitkin. Sittemmin Järventaka siirtyi rovastin pojan, Arvidin hallintaan 1676-1678 ja leskensä Juliana Palmin 1679-1680.

Frisius hoiti Kangasalan kirkkoherran ja rovastin virkaa kuolemaansa asti v. 1672. Hän oli merkittävä ja vaikutusvaltainen hahmo aikakautensa Satakunnassa sekä asemansa että omaisuutensa puolesta. Hän kuoli Pöytyän pappilassa matkalla ollessaan ja haudattiin Naantalin kirkon kuoriin, jossa hautakivensä on edelleen nähtävillä.

Johannes Frisius oli kolmasti avioliitossa, joista kirjaan seuraavat puolisot ja jälkeläiset:

1. puoliso v. 1642, Anna Martintytär Salko (k. 1652) Turun pormestarin Martti Sipinpoika Salkon tytär. Haudattu Turun Tuomiokirkkoon.
Lapset tästä avioliitosta:
  • Arvid Frisius (s.ennen. 1652 - k. n. 1678). Rykmentin pastori.  Karkun Järventaan rusthollin omistaja 1676-1678. Puoliso Juliana Månsdotter Palm (k. 1736) hallitsi Järventakaa leskenä 1679-1680.
  • Sofia (s. ennen 1642 - k. 1674) Puoliso Isokyrön kirkkoherra Israel Eriksson Alftanus (s. n. 1632 - k. 1712). Edellä tässä artikkelissa mainittu Martin Stodius oli Israel Alftanuksen serkku ja kytkeytyy siten aiempaan blogiartikkeliini "Tarinaa Stodiuksista: Osa I - sukukronikka totta vai tarua?"

2. puoliso jälk. 1652 Margareeta Johanneksentytär Wenno (k. 1658), Mynämäen kirkkoherran Johannes Nikolai Wennon (k. 1667) tytär.
Lapset tästä avioliitosta:

  • Johannes Frisius (s. jälk. 1652 - k. jälk. 1678) Gustaf Creutzin rakuunaeskadroonan katselmuskirjuri.
  • Maria Frisia (s. n. 1654 - k. 1733) puoliso n. 1674, Vesilahden nimismies Jeremias Martinpoika Steen (s. n. 1646 - k.1697). Tämä siis artikkelin alussa mainittu aviopari ja linkki Steenin suvusta kertovaan aiempaan artikkeliin "Steenin tyttäret ja Niemen rusthollit"

3. puoliso v. 1659 Katariina Gregoriuksentytär Utter (k. 1694). Pöytyän kirkkoherra Gregorius Utterin tytär.
Lapset tästä avioliitosta:



Friisien sukuun avioliiton kautta liittyvistä, tässä artikkelissa mainittujen sukujen esipolvista (Jägerhorn, Skalm, Kajala, Wenno, Svarthafra) kirjoitan tarkemmin tulevissa artikkeleissa.


Linkkejä ja lähteitä:


Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

torstai 15. joulukuuta 2016

Steenin tyttäret ja Niemen rusthollit

Gode-sukuun avioliiton kautta kytkeytyviä esipolvia selvittäessäni on tällä kertaa vuorossa Harjun (nyk. Tampere) Niemen/Vähäniemen rusthollarin, Klaus Henrikinpoika Essbjörnin (s. n. 1711 - k. 1754) puolison, Maria Juhontytär Steenin (s. 1709 - k. 7.2.1768) sukujuuret. Aiemmin julkaistussa blogiartikkelissani "Essbjörn-Bars-Bandeman" on tarkasteltu rusthollari Essbjörnin sukutaustoja.

Maria Juhontytär Steen oli syntynyt v. 1709 Lempäälän Hietaniemen rusthollissa. Avioiduttuaan v. 1732 hänestä tuli Harjun Niemen rusthollin emäntä, jota miehensä Klaus Henrikinpoika Essbjörn hallitsi isänsä Henrik Essbjörnin (k. n. 1727) jälkeen. Niemi jaettiin v. 1746, jolloin he jäivät isännöimään näin muodostettua Vähäniemen rusthollia. Jaettu osa sai nimen Isoniemi, jonka isänniksi tulivat Marian sisar Katariina Juhontytär Steen (s. 1718 - k. 1792) sekä puolisonsa Carl Krook. He hallitsivat Isoniemeä vuoteen 1752, jonka jälkeen Isoniemi myytiin uuteen sukuuna ja he muuttivat Kangasalan Kiehelään Krookin saatua Kangasalan nimismiehen viran. Maria hallitsi Vähäniemeä miehensä kuoleman jälkeen leskenä v. 1755-1762. Heidän jälkeläistensä hallussa Vähäniemi pysyi vuoteen 1826.

Sama alue nykykartalla tästä linkistä

Niemen rusthollien emäntien Maria ja Katariina Juhontyttärien Steen-sukuista isälinjaa tunnetaan 1600-luvun alun Porissa, jossa vaikutti Tuomas (Thomas) Steen niminen porvari ja kauppias. Hänet asetan tämän laajan ja laajasti tutkitun sekä julkaistun Steen/Stenius -suvun kantaisäksi, vaikka tulkinta ei sukututkijoiden piirissä täysin kiistaton olekaan. Perustan tässä esittämäni koosteen jäljempänä mainittuihin verkossa julkaistuihin lähteisiin, pitäytyen pääosin suorassa sukulinjassamme.

Tuomas (Thomas) Steen  (s. ennen 1580 - k. n. 1612)

Tuomas Steenin arvellaan syntyneet Punkalaitumen Kivisenojalla ennen v. 1580 talonpoikaiseen sukuun. Perimätiedon mukaan hän olisi ollut aluksi sotilas ja Steen olisi perua sotilasnimestään. Varmemmin hänet tiedetään Porissa kauppiaana, joka omisti kaupungissa Steengård nimisen tontin. Vaimonsa Brita avioitui uudelleen raatimies Steen Antinpojan kanssa, joka näin tuli Steengårdin haltijaksi v. 1614. Näin ollen Tuomas on kuollut vimeistään 1613.

Martinus (Martin) Thomae Stenius (s. ennen 1610 - k. 1693)

Tuomaksen ja Britan lapsia tunnetaan ainoastaan Martti eli Martinus (Martin) Thomae Stenius (s. ennen 1610 - k. 1693). Vauraan perheen poikana hän sai mahdollisuuden koulutukseen. Hänet mainitaan Porin pedagogion koulumestarina 1635-40 sekä vastaperustetun Porin triviaalikoulun konrehtorina v. 1640-1645. Hän sai omistukseensa jo pedagogion vuosinaan 1639 Hietaniemen rusthollin Lempäälässä.

Hietaniemi oli aiemmin Pirkkalan kirkkoherran, Tawast-sukuisen Johannes Stenoniin omistuksessa isän perinnön kautta. On esitetty arveluita, että Martinus Steniuksen puoliso Anna Erkintytär (k. 1693) tai äitinsä Brita kytkeytyisivät  tähän turkulaiseen porvarisukuun. Hietaniemen ensimmäisenä isäntänä mainitaan Henrik Johansson (Jönsson) (k.n. 1555), jonka pojan, porvari Matts Tawastin (k.1610) tytär Brita sai äidinperintönä neljänneksen Hietaniemestä v. 1636 serkkunsa Johannes Stenoniin kuoleman jälkeen. On ajallisesti ja sosiaalisessa viitekehyksessä ajateltavissa mahdollisena Britan ja Tuomaksen avioliitto, joka myös selittäisi Hietaniemen päätymisen Martinus Steniuksen omistukseen.

Martin Stenius nimitettiin Vesilahden kirkkoherran virkaan 1645. Hänen kappalaisenaan toimi Christoforus Christiani Wesilaxius - esivanhempamme, jonka suvusta olen kirjoittanut aiemmassa blogiartikkelissani. Kuten Vesilahden kirkkoherra Wesilaxius, kartutti Steniuskin ahkerasti maaomaisuuttaan hankkien lähiseutujen tiloja hallintaansa. Näin hankittua varallisuutta hän siirsi edelleen lapsiensa hallintaan: Hietaniemi meni aikanaan Jeremias Martinpoika Steenille (1646-1697) vuodesta 1677 alkaen. Lempäälän Lietsamo oli Gabriel Martinpoika Steenin (1644-1681) hallussa lampuotien viljelyksessä. Vesilahden Kärppälän hän omisti lyhyen aikaa vuoteen 1688. Tila palasi myöhemmin jälkeläisten haltuun 1724-1773.
Kirkkoherra Stenius joutui aikalaistensa tapaan monenmoisiin kahnauksiin ja erimielisyyksiin, joita sitten käräjillä ratkottiin. Wesilaxiuksista kertovassa artikkelissa tulikin jo esille, miten kappalainen oli juoruillut humalapäissään kirkkoherrastaan ja vihjaillut erään Kirsti Tuomaantyttären suhteesta "harmaapäähän". Stenius oli vaatinut kappalaistaan perumaan moiset puheensa, jota ojennusta tämä nöyrästi noudattikin ja vannoi esimiehensä olevan kaikinpuolin hyveellinen ja kunniallinen. Syytöksiä oli kyläläisten kanssa puolin ja toisin: milloin oli kirkkoherra sotkenut Laukon kalavesiä, milloin karja oli sotkenut kirkkoherran peltoja, milloin oli kirkkotiellä heitelty solvauksia. Seurakuntalaisten talousahdingoissa hän lainasi rahaa panttia vastaan - mitä köyhällä talonpojalla sattuikaan pantattavaksi kelpaavaa löytyvän. Olipa ollut eräskin musta pikkutakki 10 vuotta pantissa.
Turun piispa Johannes Terserusta syytettiin n.k. synkretismistä ja vaadittiin hänen erottamistaan. V. 1663 pidetyssä kokouksessa Martin Stenius oli puolustamassa piispaa puhdasoppisuuden vastaisilta syytöksiltä. Valtiopäivien käsiteltyä asiaa pyysi Terserus itse eroa piispan virastaan. Martin Stenius osallistui valtiopäiville pappissäädyn edustajana v. 1672. Hän toimi Vesilahden kirkkoherrana aina kuolemaansa asti v. 1693.



Martin Stenius ja vaimonsa Anna Erkintytär saivat avioliitossaan lukuisan lapsikatraan, jotka kaikki elivät aikuisiksi ja ilmeisesti yhtä lukuunottamatta avioituivat. Ei kovin tavallista noina aikoina. Kenties Hietaniemen vauras rustholli piti ainakin nälän loitolla. Näistä jälkipolvista on levinnyt laaja sukukunta, josta löytyy runsaasti julkaistuja sukututkimuksia. Osa miespuolisista jälkeläisistä käytti sukunimestä muunnosta Stenius.
  1. Anna (s.n.1630), puoliso 1640-luvulla luutnantti Israel Kristoffersson Akaan Viialan Ala-Tiurassa.
  2. Elisabeth (s.n. 1630 - k. 1683). Puoliso Johan Larsson Wialenius, Akaan Viialan rusthollari, Etelä-Suomen tuomiokunnan alilaamanni.
  3. Sofia (s. ennen 1633 - k.1693). Puoliso v. 1649 Anders Pacchalenius, Pohjois-Suomen alilaamanni,
  4. Isak Stenius (s. n. 1636 - k. 1702), Pirkkalan kirkkoherra. Puoliso v. 1667 Catharina Grelsintytär Arctopolitanus,
  5. Johan Stenius (s.n. 1640 - k.1667) apulaispappi Vesilahdella.
  6. Gabriel Steen (s. 1644 - k. 1681) luutnantti. Puoliso Brita Abrahamintytär Tyrvenius.
  7. Maria (s. ennen 1645 - k.1698) avioitui v. 1665 isänsä seuraajan Joosef Joosefinpoika Walleniuksen kanssa tämän toisessa avioliitossa.
  8. Jeremias Steen (s. 1646 - k. 1697) tarkemmin jäljempänä
  9. Kristiina (s. ennen 1653 - k. jälkeen 1716). 1 puoliso kruunun nimismies ja Laukon kartanon vouti Håkan Andersson Amnell. 2. puoliso Sääksmäen kappalainen Josef Joosefinpoika Wallenius. E.m. kirkkoherra Joosef Walleniuksen poika ensimmäisestä avioliitosta. Siten Kristiinan Maria-sisaresta tuli myös hänen "anoppipuolensa".

Jeremias Martinpoika Steen (s. 1646 - k. 1697)

Edellä luetellun sisarusparven Jeremias Martinpoika Steen (s. 1646 - k. 1697) toimi Porissa lääninrykmentin katselmuskirjurina v. 1675. Hän palasi kotikulmille perittyään v. 1677 isältään Lempäälän Hietaniemen korvauksena vanhempien veljien opintojen rahoittamisesta. Jeremias toimi Laukon kartanoa omistaneen Kurkien suvun voutina Lempäälän säterissä v. 1678. Lempäälän-Vesilahden nimismieheksi hänet valittiin 1680. Kurjet vastustivat hänen nimittämistään. Kenties eivät halunneet menettää pätevää voutiaan. He palkkasivat Jeremias Steenin Laukon kartanon kirjuriksi ja tilanhoitajaksi v. 1682 Gabriel Kurjen isännöidessä Laukkoa. Pesti päättyi kuitenkin 1686 hänen
riitaannuttuaan Kurkien kanssa.
Gabriel Kurck
(Wikimedia)
Nimismiehen virkansa myötä Hietaniemestä tuli Lempäälän ja Vesilahden käräjäpaikka. Vankihuoneet sijaitsivat hänen omistamassaan Kärppälässä, jossa myös perheineen asui. Päätoimensa lisäksi hänet valittiin seurakuntansa kirkkoväärtiksi v. 1692. Tämä luottamustehtävän haltija huolehti seurakunnan varoista ja tilinpidosta. 1692-1697 hän omisti Vesilahdella myös Jokioisten kylässä Rassan tilan, joka näyttäisi autioituneen kuolemansa jälkeen useiksi vuosiksi

Jeremias Steen avioitui n. v. 1674 Maria Johanneksentytär Frisian (s.n. 1654 - k. 1733) kanssa. Tämä oli Kangasalan kirkkoherran Johannes Arvidi Frisiuksen (1613-1672) ja Margareta Johanneksentytär Wennon (k. 1658) tytär. Jeremiaalle ja Marialle kirjaan lapsia seuraavasti:


  1. Juho Steen (s. n. 1674 - k. 1760) tarkemmin jäljempänä
  2. Anna (s. 1678 - k. 1693)
  3. Elisabet (s. 1680 - k. 1765) Puoliso Juho Henrikinpoika Rein (s.1681 - k.1750), nimismies Kauhajoella ja Ilmajoella.
  4. Kristiina (s. 1685 - k.1757) Puoliso Jakob Jakobsson Leistenius (s.1686 - k.1749), kappalainen Mietoisissa.
  5. Katariina (s. 1687)
  6. Anna Maria (s.n. 1694 - k. 1739) Puoliso Eric Ericsson Granberg (s.1690 - k. 1737), luutnantti. Asuivat Haukiputaalla
  7. Martti Steen (s. 1696 - k. 1777) Vääpeli. Puoliso Anna Nilsintytär Weckman (s. 1696 - k. 1780). Omisti Vesilahden Kärppälän isänsä jälkeen. Myi v. 1747 puolet nimismies Henrik Essbjörnille, artikkelin alussa mainitun Vähäniemen rusthollarin Klaus Esbjörnin veljelle. 


Juho Jeremiaanpoika Steen  (s. n. 1674 - k. 1760)

Juho Steen on kirjattu ylioppilaaksi v. 1694, jonka jälkeen hän toimi henkikirjurina ja nimismiehenä. Lempäälän ja Vesilahden kruunun nimismiehenä veljensä vaimon Anna Weckmanin isän, Nils Weckmanin jälkeen v. 1705 . Peri isänsä jälkeen v. 1698 Lempäälän Hietaniemen, joka toimi virkatalonaan ja asuinpaikkanaan.
Hän avioitui Margareeta Kustaantytär Svarthafran (s. jälk. 1680 - k. ennen 1731) kanssa n. 1706-1709, joka suvultaan kuului myös ylä-satakuntalaisiin nimismies- ja voutipiireihin.
Juho mainitaan v. 1731 leskeksi ja entiseksi nimismieheksi. Hän velkaantui ja köyhtyi myyden Hietaniemen kersantti Ivandorfille v. 1734, jolloin suvun omistus Hietaniemessä päättyi. Vielä tilan myynnin jälkeen v. 1736 häneltä perittiin suorittamatta jääneitä velkoja. Elämänsä ehtoovuodet 86-vuotiaaksi asti hän asui tyttärensä luona Kangasalan Joutsiniemessä.
Juhon ja Margareetan lapsia olivat:
  1. Maria (s.1709 - k. 1768) Puoliso v. 1732 Klaus Henrikinpoika Essbjörn (s. n. 1711 - k.1754) Harjun Niemen ja Vähäniemen rusthollien hallitsijat, jota Maria leskenä hoiti vuoteen 1762. Artikkelin alussa mainittu pariskunta, joiden kautta Steen-suku kytkeytyy Gode-sukuhaaramme esipolviin.
  2. Elisabet (s. 1711 - k. 1791) Puoliso Carl Båga (s. 1688 - k. 1765) Kangasalan Joutsiniemen omistaja. Tila siirtyi v. 1808 Elisabetin veljen pojalle, Anders Johan Steenille.
  3. Juho Steen (s. 1711- k. 1711)
  4. Margareta (s.n. 1716 - k. 1721)
  5. Juho Steen (s. n. 1716 - k. 1778) Puoliso v. 1755 Anna Maria Lindberg (s. n. 1732 - k. 1767) Tilanhoitajana Sahalahdella 1755. Tuli Joutsiniemen tilanhoitajaksi 1764, jota tehtävää hoiti koko loppuelämänsä. Tila siirtyi hänen pojalleen Andersille v. 1808.
  6. Katariina (s.1718 - k. 1792) Puoliso Carl Samuelinpoika Krook (s. 1721 - k. 1783). Omistivat sisarensa Marian emännöimästä Harjun Niemen Rusthollista jaettua Isoniemen rusthollia vuoteen 1752. Muuttivat Kangasalan Kiehelään Carl Krookin saatua Kangasalan nimismiehen viran.
Lopuksi voisi vaikka miettiä, miltä Niemen rusthollin seutujen nykymaisema Tampereen Niemenrannassa tuntuisi Maria ja Katariina Steenin silmissä. Muutaman vuoden kuluttua paikalla on uusi asuinalue...





Lähteitä ja linkkejä:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)