Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa III

Otsikon juttusarjan toisessa osassa päädyttiin 1600-luvun puolivälin tienoille Kokemäelle,  Erik Pentzelstiernan (k.1694 Kokemäki) naimakauppoihin Kokemäen kirkkoherran tyttären kanssa. Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiaster oli aatelista sukua, joten heidän vaiheitaan on kirjattu eri historioitsijoiden toimesta. Tässä esitetty on kooste näistä lähteistä, eikä perustu omiin alkuperäislähteiden tutkimuksiin. On jälleen syytä huomauttaa, että 1500 -luvun ja sitä vanhempien tietojen totuudenmukaisuuteen on aina suhtauduttava varauksella - vaikka perustuisivatkin arvostettuihin historiantutkijoihin. Siitä huolimatta tämä palapeli rakentaa meille kuvaa sen aikaisesta yhteiskunnasta ja elämänpiiristä, jossa meitä edeltävät sukupolvet ovat elonsa rakentaneet ja vaikuttaneet siihen miten tämän päiväinen elämämme on muodostunut.

Seuraavat 10 sukupolvea vievät tarinan 1400 -luvun alkuvuosiin Gjös, Boije ja Djäkn sukujen tunnetuille tai oletetuille alkujuurille. Yleiskuva Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin sukupuusta löytyy tästä linkistä Geneanet sivustoltani.


Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhempien historian muut jaksot seuraavista linkeistä:
osa I
osa II

Sukupolvi 1

1 - Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiaster s.1627, mahd Lieto - k.1708, Kokemäki

Vanhemmat 2.2 ja 2.3
Asui kotonaan Kokemäen Pappilassa, sekä isänsä omistamassa Kaarenojan Potilassa avioitumiseensa, n. v.1659 asti. Puolisonsa, Erik Pentzelstiernan kanssa ilmeisesti samana vuonna Perniössä, josta tulivat takaisin Kokemäelle viimeistään 1680.
Kaksi tytärtä Elisabet ja Katariina, jotka mahdollisesti syntyivät Perniössä.
Tytär Elisabet asui Kokemäen pappilassa äitinsä sisaren, Anna Simonsdotterin ja tämän puolison kirkkoherra Bogen luona.
Katariina Eriksdotter puolestaan toisen sisaren, Karin Simonsdotterin ja puolison kirkkoherra Keckoniuksen luona Huittisten pappilassa, ilmeisesti jo 11-vuotiaasta 1672. Nähtävästi tuolloin pappilan kirjoihin ilmaantuva, tyttäreksi merkitty Karin on siis todellisuudessa pappilan emännän sisaren, Elisabeth Simonsdotterin tytär Katariina (Karin) Eriksdotter Pentzelstierna. Seuraavassa jaksossa saman Karinin nimen perään onkin tuo sukunimi kirjattu hänen avioituessaan 1681 Simon Raijan kanssa.
(Elisabeth Simonsdotterin sisarista myös Barbara avioitui pappismiehen, tunnetun Daniel Jusleniuksen kanssa).

Sukupolvi 2

2 - Simon Bartholdi Gjös-Cardiaster s.1592, Lieto - k.1674, Kokemäki

Vanhemmat 3.4 ja 3.5
Puoliso Elisabeth Grelsdotter Mojera.
Nimi esiintyy myös muodoissa Göös ja Giös.
Simon Bartholdi oli Pohjan pitäjän ns Skitinbäckin pappissuvun vesa. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa valmistuen ylioppilaaksi v. 1615. Oli alkuun Liedon kappalainen v 1623 ja sen jälkeen Kokemäen kirkkoherra 1629.
Omisti Kokemäen Kaarenojalla Potilan rusthollin. Ilmeisesti asui pitkään virkakautensa lopulla Potilassa, koska vävynsä astuessa virkaan hänen jälkeensä, suoritettiin inventaari jossa todettiin pappilan olevan jokseenkin asumattomassa kunnossa.
Hänen jäljiltään on Kokemäen srk:n arkistoissa lukuisia vanhoja kirjoituksia ja painettuja kirjoja - osa peräisin keskiajalta - joita kirkkoherra keräsi.

Simon Cardiasterin sinetti
http://www.juhasinivaara.fi/

1640-1650 -luvulla Kokemäelle rakennettiin uutta kirkkoa palaneen tilalle. Simon Cardiaster osallistui omista varoistaan kirkon rakentamiseen, mm lahjoittaen varoja saarnatuoliin sekä rakennutti alttarin ja yläpuolella olevan ikkunan. Tuosta Pyhän Marian kirkosta on jäljellä ainoastaan kivinen sakasti.

Skitinbäckin Gjös-suvun vaakunassa oli tähti ja sydän, josta hän johti nimen Cardiaster sekä sinettinsä

Kansallisbiografiaa ja historioitsija Tapio Suomista lainaten, seuraavassa kuvaus 1600-luvun hengellisestä maailmasta ja eräästä mystisestä tapahtumasta Kokemäellä Simon Cardiasterin aikaan:

"Kokemäen hyppyherätyksen ydinalueella Säpilän ja Vitikkalan seudulla vaikutti unissasaarnaaja jo 1646, jolloin kirkkoherra Simon Cardiaster toi käräjille 12-vuotiaan Elisabeth Sakariantyttären, joka väitti olevansa Herran enkeli ja jota Vitikkalan alaiset Baranoffin lampuodit kokoontuivat kuuntelemaan. Ensimmäisen kerran henki puhui Liisan kautta Vitikkalassa 13.9.1646, jolloin kartanonvouti Mats Ludvigsson ja eräs ratsumies olivat illalla pelaamassa korttia ja kuulivat vihellyksen, mutta eivät saaneet selville, kuka viheltäjä oli. Kun he sammuttivat kynttilän, henki alkoi puhua, ylisti Jeesuksen verta ja uhkasi voutia, että ellei tämä naisi rakastajatartaan, koituisia vaikeuksia. Vouti ilmoitti kysyvänsä neuvoa kirkkoherralta, mihin ääni antoi luvan, jonka jälkeen hän pyysi voutia laulamaan ja rukoilemaan. Kun vouti vastasi, ettei osannut laulaa suomeksi, henki pyysi laulamaan saksaksi ja lauloi itse virren "Ich Dank dir lieben Herre". Seuraavana päivänä Liisa Sakariaantytär kertoi voudille, että ääni, jonka he olivat kuulleet, oli puhunut hänen kauttaan. Vouti ilmoitti tytöstä kirkkoherra Simon Cardiasterille, joka saapui tutkimaan asiaa. Kun kynttilä illalla sammutettiin, henki alkoi jälleen puhua ja ilmoitti olevansa Jeesuksen ja hänen oppilaidensa lähettämä, jotta valhe ja huoruus ajettaisiin kartanosta. Henki ilmoitti olleensa tytössä syntymästä asti, eikä luvannut lähteä koskaan pois. Asiasta oli myös muita todistuksia, jotka liitettiin käräjien Turun hiippakunnan konsistorille lähettämään selostukseen. Eräälle Ryytsälän rengille henki oli ilmoittanut, että jollei tämä uskoisi häneen, hän antaisi tulen lyödä hänen suuhunsa. Tyttö oli myös pirskotellut vettä kädessään olleesta liinasta ja väittänyt sen olevan Kristuksen verta ja liinan Jeesuksen ihoa. Kaksi piikaa todisti kuulleensa tytössä puhuvan kaksi henkilöä, joista toinen oli nimeltään Joseph ja toinen Herran Enkeli. Piikojen mukaan Vitikkalassa oli tasan vuosi aiemmin kummitellut, niin että yöllä oli kuulunut kovaa melua ja pirtti oli hohtanut kuin salamaniskusta. Mattilan Agneta Matintytär, joka tuolloin oli ollut Vitikkalassa palkollisena, kertoi, että henki oli ilmoittanut erään piian varastaneen suolasiikoja kartanosta ja että kun aittaemäntä oli kysynyt, pitäisikö piikaa lyödä, henki oli kieltänyt ja käskenyt, että kartanonvoudin olisi mentävä naimisiin rakastajattarensa kanssa. Samana iltana kun pirtissä oli salamoinut, henki oli alkanut parkua ja kironnut heidät ja ilmoittanut että täällä Suomessa (här i Finlandh) murhataan tuhat ja sata lasta. Henki oli kutsunut koko Raition lampuodit kuulemaan itseään ja uhannut pois jääviä paholaisen legioonilla ja villieläimiksi muuttumisella. Kirkkoherra ja aittaemäntä olivat yhdessä yrittäneet ajaa hengen pois tytöstä. Tyttö oli vaihtanut palveluspaikkansa Huivoon taloon, jossa oli heti alkanut öisin kuulua melua. Käräjät siirsivät jutun konsistorille, mutta sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa."

Pyhän Marian sakasti, Kokemäki, Wikipedia/Timo Rönkkönen 

Ote Simon Bartholdin suorittamasta kirkon inventaarista v. 1630
Kokemäen srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9526765

Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/eid=373
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Marian_kirkko_(Kokem%C3%A4ki)
http://www.kokemaki.fi/kuntainfo/historia/kokemaen-paikallishistoriaa/kokemaen-kirkot-ja-pappila/
 

3 - Elisabet Grelsdotter Mojera k. 1682 jälk., Kokemäki

Vanhemmat 3.6 ja 3.7.
Puoliso Simon Bartholdi Gjös-Cardiaster.
Elisabet Grelsdotter syntyi n 1600. Näin päätellen Kaisa Kyläkosken artikkelista "Satakuntalaisia naisia 1600-luvun lopulla" blogissaan "Sukututkijan loppuvuosi". Sen mukaan Elisabet kirjoitti 24.5.1680 päivätyn kirjeen jossa käytiin leskeksi jääneen miniän kanssa kiistaa Simon Bartholdin jälkeisestä Kaarenojan hallinnasta. Elisabet olisi tuolloin ollut 80-vuotias. Kaarenoja siirtyi Elisabetin kuoltua aiemmin mainitun tyttären Karin Simonsdotterin, Huittisten kirkkoherra Keckoniuksen lesken ja hänen jälkeläistensä hallintaan.

Sukupolvi 3

Bartholdus Ericin sinetti
www.juhanisinivaara.fi

4 - Bartholdus Erici Gjös s. 1530-luvulla mahd. Pohja - k. n. 1608 Lieto

Vanhemmat 4.7 ja 4.9.
Puoliso Cicilia Hansdotter Ulf.
Toimi sotilaspappina 1557-1576, joista 12 vuotta Liivinmaalla. V. 1576 valittiin Turun Tuomiokirkon taloudenhoitajaksi, jota virkaa hoiti vuoteen 1583. Tällöin hänet nimitettiin Liedon kirkkoherraksi. Asui kuitenkin mahdollisesti Turussa lampuotien hoitaessa virkaan liittyvää pappilan maatilaa.
Oli yhtenä papiston edustajana allekirjoittamassa nk Uppsalan päätöstä, jolla kirkko luopui katolilaisuudesta ja tunnusti Lutherilaisen opin.
Myös toinen poika Simonin lisäksi, Gregorius Barhtolomei Cardiaster toimi kirkollisessa virassa kirkkoherrana ja lääninrovastina.

Liedon kirkko (rak. 1490-1510)
Wikipedia Antti Bilund

Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=805 
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=372

5 - Cicilia Hansdotter Ulf

Puoliso Bartholdus Erici Gjös.
Hänen arvellaan syntyneen 1557 Pohjan Sällvikissa Hans Larsson ja Ingeborg Ulfin tyttäreksi. Kuollut mahdollisesti 1609. Hans Larssonia on joissain yhteyksissä esitetty syntyneeksi Karjaalla 1515.

6 - Gregorius Erici Mojerus k. jälkeen 1641 Hämeenkyrö

Puoliso Sara Henricsdotter Mojerus.
Mahdollisesti kotoisin Halikosta. Oli Hämeenkyrössä kappalaisena ainakin jo 1615. Viljeli Naskin tilaa Hämeenkyrön kirkon läheisyydessä.
Poika Josefus Georgii Mojerus oli myös kirkonpalvelija päätyen Eestiin Ansekülan kirkkoherraksi.


Linkkejä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1746
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=769

7 - Sara Henricsdotter Mojerus k. 1676 Hämeenkyrö

Puoliso Gregorius Erici Mojerus.
Oletettavasti syntynyt Hämeenkyrössä.   

Sukupolvi 4

8 - Erik Bertilsson Gjös k.n. 1566

Vanhemmat 5.16.
Puoliso Anna Grelsdotter Silfverpatron.
Omisti Pohjan Skitinbäckin (nimi myöhemmin Nygård). Maankatselmusmies 1536. Suoritti aatelista ratsupalvelusta 1556.

Tanskan kuningas Frederik II hyökkää Älvsborgiin 1563 (Wikipedia)

Tutkimuskäräjien jäsen 1564. Kaatui ratsumestarina Liivinmaalla Vännön lähellä n. 1566 Ruotsin käydessä sotaa Tanskaa vastaan (nk Pohjoismainen seitsenvuotinen sota)

Linkkejä:
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/sodat/seitsenvuotinen%20sota.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/search/label/Gj%C3%B6s
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratsupalvelus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aateli

9 - Anna Grelsdotter Silfverpatron

Puoliso Erik Bertilsson Gjös.
Tämän kaaduttua Liivinmaalla, avioitui Raaseporin nimismiehen Olof Jakobsson Stubben kanssa v. 1569. Jäi uudelleen leskeksi ja peri 1584 puolet Kemiön Maakiilasta sekä Inkoon Bredslättistä. Elossa ainakin vielä v 1601, jolloin suoritti aatelista ratsupalvelua 1 1/2 veromarkasta Siuntion Tjusterbyssa. (t.s. varusti omista varoistaan ratsumiehen kruunun palvelukseen)


Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisi.htm#taulu1

Sukupolvi 5

16 - Bertil Eriksson Gjös

Vanhemmat 6.32
Puoliso Karin Gjös.
Bertil Eriksson tunnetaan ainoastaan välillisesti historian kirjoissa: Hänen jälkeläisensä Elias Grelsson haki v. 1644 paikkaa Ruotsin Ritarihuoneelta, jossa yhteydessä esitti jäljennöksen kuningas Kristoffer Baijerilaisen rälssikirjeestä vuonna 1444 Eliaksen esi-isälle. Samoin kuin kihlakunnanoikeuden 1643 vahvistaman sukupuun "Gjösenstiernornas slägtlinia". Tästä dokumentista käy siis ilmi myös henkilön Bertil Eriksson Gjös asema sukulinjassa.
Henkilöllisyydestä on esitetty arveluita. Mahdollisesti opiskellut Rostockissa 1504. Tai se Bertil Eriksson jonka tiedetään saaneen v. 1571 vahvistuksen maaomistuksilleen, mm kuninkaan lahjoittamalle Pohjan Persbölelle.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html

18 - Greger Mattsson (Jönsson?) Silfverpatron k. ennen 1567

Puoliso Margareta Andersdotter Boije af Gennäs.
Gregerin patronyymista, eli isännimestä esiintyy dokumenteissa kahta tietoa; Matts ja Jöns. Silfverpatron -suku on aateloitu 1564 Gregerin pojan Hansin kuningas Erik XIV:lle suorittaman miehuullisen palvelun vuoksi. Aateliskirja on kuitenkin ilmeisesti kadonnut eikä nk. introdusointia Ritarihuoneelle ole tehty.
Toinen poikansa Göran oli Juhana-herttuan hovissa hovipoikana v. 1562 ja Räävelin (Tallinna) linnanvoutina v.1579.
Greger Silfverpatron omisti Siuntion Tjusterbyn. Toimi Siuntion nimismiehenä ainakin vielä 1555.

Linkkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aatelointi
http://juhansuku.blogspot.fi/2011/04/silfverpatron-suvusta-hiukan.html
http://runeberg.org/frfinl/0407.html

19 - Margareta Andersdotter Boije af Gennäs k. jälkeen 1567

Vanhemmat 6.38 ja 6.39.
Puoliso Greger Mattsson Silfverpatron.
Hoiti Siuntion nimismiehen tehtäviä puolisonsa kuoleman jälkeen 1567.   

Sukupolvi 6

32 - Erik Jönsson Gjös

Vanhemmat 7.64.
Kuten poikansa Bertil Eriksson Gjös (5.16), Erik tunnetaan ainoastaan välillisesti historiankirjoissa Gjös-suvun aiemmin mainitussa sukuselvityksessä "Gjösenstiernornas slägtlinia"

38 - Anders Boije af Gennäs  k. 1537

Puoliso Brita Rötkersdotter Djäkn (till Gennäs).

Boije af Gennäs vaakuna

Omisti Porvoon Bjurbölen ja Perniön Arpalahden. Peri apeltaan Pohjan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat ja otti käyttöön tämän vaakunamerkin, jonka jälkeen ottanut käyttöön nimen Boije. Toimi maankatselmusmiehenä Pohjassa ja Kiskossa 1503 sekä katselmusmiehenä Porvoossa 1516.
Boije -suku on lähtöisin keskiajalta. Se kirjattiin Ruotsin Ritarihuoneeseen v. 1625 nimellä Boije af Gennäs. Mm. Adelsvapen-Wiki -sivusto esittää sukulinjan vanhimpana Karl Mattsonin, tuomari Itä-Uudellamaalla 1421-1460.
Andersin ja Britan poika Nils Boije oli huomattava sotapäällikkö joka palveli sekä Juhana III:a että Erik XIV:a osallistuen Turun Linnan piiritykseen 1563. Nimitettiin Suomen käskynhaltijaksi, mutta sairastui ja kuoli ennen virkaanastumistaan.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibj.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/2010/07/boije-af-gennas-sukua.html
http://juhansuku.blogspot.fi/2008/02/ers-boije-af-genns.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Boije_af_Genn%C3%A4s
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Boije_af_Genn%C3%A4s_nr_16
http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/BOIJE_(af_Genn%C3%A4s)

39 - Brita Rötkersdotter Djäkn (till Gennäs) s. ennen 1499

Vanhemmat 7.78 ja 7.79.
Puoliso Anders Boije af Gennäs.
Tätä ennen oli avioitunut tanskalaisen aatelismiehen Nils Månssonin kanssa  

Sukupolvi 7

Gjös (Giös) aatelisvaakuna

64 - Jösse Olofsson Gjös

Laivapäällikkö. Mahdollisesti sama henkilö kuin Porvoon Halikon vuonna 1450 ostanut Viipurin vouti Jönis Olofsson. Sai kuningas Kristoffer Baijerilaiselta ansioistaan ja palveluksistaan aatelisarvon ja rälssikirjeen 10.8.1444 kaikkiin maaomistuksiinsa, mm. Pohjan Skitinbäckiin.
Lainaten "Juhan suku-uutiset" blogia, joka kirjoittaa tuosta  Åbo Tidningar lehdessä 28.7.1794 julkaistusta rälssikirjeestä. Puhtaaksi kirjoitettuna artikkelin mukaan kirje on seuraavan sisältöinen:
Wij Christåffher, medh Gwdz nadh Sweriges, Danemarks, Nåriges, Wendis och Göthis konungh, pfaltzgreffue på Rin och hertigh i Beyern, göre wetterlighett allåm, att för troscap och willigh tienest, som thenne breffwijsere Jösse Olåffsson oss och wårt rike Swerige härtill giordt haffuer och han och hans echte rette affkomme oss och wåre effterkommende konunge och cronan i Swerige trolige göre och bewise skule, tå haffue wij wndt och giffwett honom och hans echte barne och affödå medh thenne wårdt öpne breff frihet och frällse till ewigh tidh på sigh sjelffue och alt theres jordegodz, som han och the medh rette fånget haffue och än häreffter fånge kunna, med arff eller i andre laglige måttå sådan frällse, som andre frijbårne män haffue i wårtt rike Swerige; dogh så, att han eller hans echte barn eller affödå häreffter ingenstedes minske eller under sigh drage någre andre cronå räntte eller affgäldh yttermere än lagh tilsägher, wedh then plicht, som laghboken uthwiser. Ty förbiudhe wij så högåm som lågåm och serdeles allåm wåråm fougdåm och embetsmannåm honom eller hans echte barnåm och affödå häruthi i någånhande måttå att hindra eller qwelie, under wår konungzlige hämdh och wredhe. Datum castro nostro Stockholm anno Domini 1444, ipso die s. Laurentii, opera mea sub secreto.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/08/skitinbckin-herra-ja-kirje-vuodelta.html
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssigs.htm
http://runeberg.org/frfinl/0152.html

78 - Rötker Olofsson Djäkn (till Gennäs) s.n 1430 - k.n.  1508

Vanhemmat  8.156 ja 8.157.
Puoliso Ragnhild Johansdotter Gädda.

Rötker Olofssonin sinetti.
www.juhanisinivaara.fi

Asemies. Asui Pohjan pitäjän Gennäsiä jonka lisäksi hänellä oli lukuisia omistuksia, mm. Dalkarbyssa, Gumnäsissa, Anfkärrissa, Djekenkullassa sekä Baggön ja Kullön saaret.
Hän kävi vuosikymmeniä kestänyttä perintöriitaa serkkunsa Lucia Olofsdotter Skelgen (ritari Henrik Klasson Djäkn'in puoliso) kanssa koskien Sauvon Saustilan ja Hallilan tiloja. Kiistan selvittämiseksi oli käännytty valtionhoitaja Sten Sturen puoleen. Rötker Olofsson oli lankonsa, vouti Mårten Jönssonin avulla asettanut tilat hukkaamiskieltoon ja laitattanut lukot talojen oviin sekä haastanut tämän Sauvon käräjille. Lucia oli vastannut hyväksyvänsä ainoastaan Sten Sturen ratkaisun asiassa, jonka jälkeen vouti takavarikoi Lucian asuintilalta Mietoisten Kaskisista kaiken läskin, naudanlihan, kalan, voin, viljan ja härät. Tästä suivaantuneena Lucia puolestaan haastoi Rötkerin vaatien em toimista vahingonkorvauksia. Rötker jäi saapumatta Maaoikeuden istuntoon 1476 ja piilotteli erään turkulaisen porvarin luona kahdeksan päivää kestäneiden istuntojen ajan. Asia saatettiin väliaikaiseen päätökseen kunnes tarvittavat selvitykset olisi saatettu loppuun. Lucia sai siinä vaiheessa tilat takaisin haltuunsa ja Rötker tuomittiin sakkoihin.
Tuomioistuimen päätös saatiin v 1490: Lucia lahjoitti Saustilan Naantalin luostarille  ja sai tilalle Gumnäsin ja Annekärrin tilat. Nämä hän lahjoitti Rötger Olofssonille ja Mårten Jönssonille. He saivat lisäksi 150 mk sitä vastaan, että luopuivat kaikista lisävaatimuksista.
Rötker Olofsson kävi vielä v. 1498 kiistaa Naantalin luostarin konfessorin, Arvidin kanssa Gumnäsin maanvaihtoon liittyvistä epäselvyyksistä. Arvid maksoi Rötkerille 12mk korvausta ja näin neljännesvuosisadan mittainen kiistely tilanomistuksista saatiin päätökseen.
Sshyn Wiki sivustolta on luettavissa yksityiskohtaisempi selvitys tämän mielenkiintoisen draaman käänteistä.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssido.htm#taulu2
http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/DJ%C3%84KN(Olaff_Nilesson_aff_Poya_-suku_/_DJ%C3%84KN_R%C3%B6tger_Olofssonin_suku,_%26_G%C3%84DDA
http://runeberg.org/frfinl/0092.html

79 - Ragnhild Johansdotter Gädda

Puoliso Rötker Olofsson Djäkn (till Gennäs).
Mahdollisesti kotoisin Ruotsista, josta myi Lindköpingin hiippakunnasta tiloja Viipurin käskynhaltija Erik Tuvessonille. Asui Gennäsissä leskenä 1510 -luvulla.
Isäksi arveltu aseenkantaja Jönis Pedersson Gäddaa.

Linkkejä:
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssido.htm#taulu2 

Sukupolvi 8

156 - Olof Nilsson Djäkn k. ennen 1490

Puoliso N. N. Hansdotter van Kempe.
Myi Pohjan Gumnäsin Naantalin luostarille, josta myöhemmin poikansa Rötker Olofsson kävi pitkän perintöriidan. Ollut mahdollisesti Halikon kihlakunnassa tuomarina.
Olof Djäkn/Diekn nimisiä henkilöitä on 1400-luvulla useita. Eri lähteissä on useita ja ristiriitaisia tulkintoja tässä esitetyn henkilön sukulaisuussuhteista. Patronyymiksi on myös esitetty Ivansson. Otettakoon tähän lopuksi lainaus sukuhistoria.fi/wiki -sivustolta:
Kirjallisuudessa on myös esitetty teoria, että Olof Nilssonin isä olisi ollut Uudenmaan laamanni Nils Ingesson Diekn, Rötger Nilssonin äidinisän veli. Tämän puolesta puhuu se, että laamanni Nils Ingesson omisti maata Pohjan pitäjässä, kuten nähtävästi Olofkin. Sitä vastaan puhuu kuitenkin se, että ei löydy mitään asiakirjatietoa, joka kytkisi Olofin ja Nilsin mitenkään yhteen sekä se, että Olof olisi siinä tapauksessa avioitunut serkkunsa tyttären (...Hansdotter van Kampen) kanssa, joka siihen aikaan lienee ollut kielletty liitto. Lopputulos on siis edelleen sama kuin jo alussa; ainoa varma tieto Olofin henkilöstä on siis että hänen patronyyminsä oli Nilsson ja että hän mahdollisesti oli kotoisin tai asui Pohjan pitäjässä."

Linkkejä:
http://runeberg.org/frfinl/0092.html

157 - N. N. Hansdotter van Kempe

Vanhemmat 9.314 ja 9.315
Puoliso Olof Nilsson Djäkn.
Etunimensä ei ole tiedossa.

Sukupolvi 9

314 - Hans van Kempe

Puoliso Märta Rötkersdotter Djäkn (Ormsläkten).
Turkulainen kauppias. Mahdollisesti syntyjään saksalainen.

315 - Märta Rötkersdotter Djäkn (Ormsläkten)

Vanhemmat 10.630
Puoliso Hans van Kempe.

Sukupolvi 10

630 - Rötker Ingesson Djäkn (Ormsläkten) k. jälkeen 1423

Puoliso Lucia.
Nimitys Ormsläkten tulee sinetissä käytetystä käärmekuviosta. Rötger Ingesson esiintyy sinettitodistajana 1411. Ensimmäinen merkintä hänestä tunnetaan Karjaalta 3.9.1392

Rötker Ingesson sinetti 1392
www.juhanisnivaara.fi

jolloin hän Uudenmaan alilaamannina vahvisti sinetillään kauppa-asiakirjan. Omisti useita verottomia rälssitiloja Sauvon Hallialassa, Saustilassa ja Paimiolla. V. 1405 kruunu peruutti osan näistä rälsseistä. Ne palautuivat kuitenkin myöhemmin takaisin Rötker Ingessonin rälssiksi. Tutkintakäräjillä ja katselmuksissa sinettivahvistuksensa oli usein ensimmäisten joukossa vahvistamassa asiakirjoja. Sinettijärjestyksellä oli tarkka hierarkinen merkityksensä jolla osoitettiin sinetinhaltijan asemaa.
Blogissa juhansuku.blogspot.fi on kirjoitettu erinomaisen kattava kooste Rötker Ingessonin Käärmesuvun varhaisvaiheista ja selvitetty eri tutkimusten arvioita hänen edeltäjistään.

Linkkejä:
http://juhansuku.blogspot.fi/2007/10/krmesuku.html
http://runeberg.org/frfinl/0088.html
http://www.strang.ch/SUKU/SCALIN-ingman.HTM#T1

Takaisin tähän päivään...

Tätä 21 sukupolven ketjua yli 600 vuoden taakse voi lopuksi koettaa hahmottaa Geneanet sivustoltani kaaviosta, joka esittää yksinkertaistettuna suoran linjan Rötker Ingesson Djäkn'ista 1300-luvulta tähän päivään. Osaatko kuvitella tämän ketjun eteenpäin saman 600 vuoden matkan? Mitä meistä kirjoittaa sukuhistorian harrastelija vuonna 2638? Mahtoivatko Rötker ja Lucia pohtia asiaa - millaiseksi kuvittelivat tulevaisuuden maailman?

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa II

Pappi, lukkari, talonpoika... vaan kuppari taitaa puuttua. Rikkaita, rakkaita, köyhiä ja kerjäläisiäkin löytyy - ja onpa se varaskin jo löytynyt, tosin ei tässä käsiteltävistä Stenberg lukkareiden esivanhemmista.

Edellisessä Stenberg-esivanhempia käsitelleessä tekstissä lähdettiin seuraamaan polkua taaksepäin lukkarinrouva Elina Juhontytär Mäkelästä (1676-n.1728) joka nai v. 1712 Karkun uuden lukkarin Juho Juhonpojan (1680-1738) . Tällä kertaa jatketaan toisesta lukkarinrouvasta, Kaisa Jaakontyttärestä (1742-1801) ja edetään Kokemäenjokea alavirtaan, pääosin pohjoisrannan puolella.

Karkun Väkinen,  Tyrvään Äijälä, Ritala ja Kokki

Kaisa oli syntyjään Karkun Jassalan kylästä, Väkisen Sepältä. Hän avioitui 14.10.1764 viereisen Luonsin eli Mäenkylän lukkarilan Gabriel Juhonpoika Stenbergin (1744-1800) kanssa. Naimakaupoista neuvoteltaessa oli varmastikin jo tiedossa että Gabriel jatkaisi lukkariperinnettä isänsä Juho Matinpoika Stenbergin  (1707-n.1773) jälkeen. Tämä puolestaan oli aikanaan tullut lukkarilaan vävyksi naituaan Kaarina Juhontyttären (1717-1784), silloisen lukkarin Juho Juhonpojan ja Elina Juhontyttären tyttären.

Gabrielin ja Kaisan vihkimerkintä - Karkun srk:n arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8681398

Lukkari Stenbergien perhettä Karkun Mäenkylässä - SAY 1760-1779 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=521570

Kaisa Jaakontytär eli n 60 -vuotiaaksi, joista viimeiset 15 vuotta sokeutuneena. Hän synnytti kuusi lasta. Heistä vanhin, Jaakko jatkoi viimeisenä Stenbergien lukkariperinnettä 1800-1805.
Isänsä Jaakko Heikinpoika (1715-1776) tuli Tyrvään Vihattulan kylän Äijälästä vävyisännäksi Karkun Väkiselle v 1741. Vaikka olikin toisesta pitäjästä niin käytännössä kuitenkin naapurikylältä, koska Karkun ja Tyrvään välinen pitäjänraja kulki niillä tienoin kylien välimailla. Syntynyt hän oli kuitenkin hivenen etäämpänä Tyrvään Ritalassa (Riddarla), jossa isä Heikki Heikinpoika oli ollut renkinä avioituessaan v 1707 leskirouva Margareetta Jaakontyttären kanssa. Mahdollisesti sama Henrik joka esiintyy Ritalassa v. 1703 merkinnällä "afskedad dragon" eli palveluksesta eronnut sotilas. Margaretan ensimmäinen mies, Ritalan ratsutilan ratsumies Antti Jaakonpoika oli kuollut  v.1705 todennäköisesti Suuren Pohjan Sodan melskeessä. Ritalan tila oli Pacchaleniuksen suvun omistuksessa ja Heikki toimi vuodesta 1709 lampuotina (vuokraviljelijänä) uuden isännän, Arvid Tollet'in tuloon asti 1723. Tuolloin Heikki ja Margareetta ottivat Tyrvään Vihattulan Äijälän autiosta viljelykseensä. Heikki kuoli kohta tämän jälkeen 1725 ja isännyyttä jatkoivat hänen poikansa Antti Heikinpoika sekä tämän sisaren jälkeläiset vielä ainakin 1900-luvun alkuun. Äijälän isännyys meni vanhimmalle pojalle tavan mukaan ja niin Jaakko haki vävyisännän paikan Väkiseltä avioitumalla talon tyttären, Maria Heikintyttären (1720-1781) kanssa.

Maria Heikintyttären perhe oli tullut Karkun Väkiselle n. 1720. Isänsä Heikki Antinpoika (1688-1743) jatkoi siellä kyläsepän ammattiaan, jota oli harjoittanut jo kotipitäjässään Tyrväällä Vinkkilän kylässä. Heikki oli kotoisin Kokin talosta, isäntä Antti Juhonpojan (1666- ennen 1730) ja Sofia Tuomaantyttären (1669-1709) esikoispoika. Vävyksikin häntä Kokilla tituleerataan vaikkakaan vaimo Sofian patronyymin mukaista Tuomasta ei Kokin asujaimistosta löydy. Kokin isännäksi hän kuitenkin ryhtyi avioituimisensa jälkeen. Miksi sitten esikoispoika Heikki ei tavan mukaan jatkanut Kokin isännyyttä vaan ryhtyi sepäksi ? Kokin isäntäsuku vaihtui 1725 Heikin jo ollessa Väkisellä isäntänä. Isä Antilla oli jälkeläisiä peräti 11 kappaletta kahden vaimon kanssa. Nai hän vielä kolmannenkin 52 vuotiaana mutta tuosta aviosta ei siunaantunut jälkikasvua. Ensimmäinen vaimo ja Heikin äiti, jo mainittu Sofia Tuomaantytär oli menehtynyt 40-vuotiaana synnytykseen kuten myös Johannekseksi hätäkastettu Heikin pikkuveli.

Huittisten Raija

22-vuotias Tyrvään Vinkkilän kyläseppä Heikki Antinpoika otti ja nai v. 1710 Tyrvään Pohjalan ratsutilan jo edesmenneen isännän, kenttävääpeli Simon Raijan (n.1651-1698) 19 vuotiaan tyttären, Anna Simonintyttären (1691-1763). Pohjalaa isännöi tuolloin Annan äidin, Katariina Erkintytär Pentzelstiernan (1661-1718) uusi puoliso, ruotsalaissyntyinen Sven Fontelius. Isä Simon oli kuollut jo samana vuonna kun perhe oli tullut Pohjalaan 1698 Tyrvään Järvenpäästä Päläseltä. Siellä he olivat olleet ainkin jo vuonna 1688 jolloin SAY mainitsee ainoastaan kenttävääpelin vaimon Katariinan. Lieneekö isäntä ollut ammattinsa velvoittamissa matkatöissä eikä siten tullut kirjatuksi henkikirjoihin. 1693 rippikirjalla hänetkin kyllä näkee muun perheen mukana. V. 1695 SAY Päläseltä mainitsee että kenttävääpeli on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa palveluksessa ja sen vuoksi vapautettu jostakin veroluonteisesta maksusta (kiitos FB:n Harrastuksena sukututkimus -ryhmän käännösavusta). Tuohon aikaan valtakuntaa hallitsi Kaarle XI.

Ote rippikirjasta Tyrvään Järvenpään Päläseltä 1693
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8475732

1700-l karoliinisotilas
By Museum picture. Paintter unknown
[Public domain], via Wikimedia Commons

Simon kuului siten Karoliiniarmeijaan, joksi tuonaikaista Ruotsin armeijaa nimitettiin. Kaarle XI uudisti armeijan organisointia ja koulutusta. Yhtenäiset siniset asepuvut määrättiin ohjesäännössä. Perustettiin ruotujakolaitos hallinnoimaan organisaatiota ja sotilaille määrättiin kirjattavaksi ristimä- ja isännimen lisäksi ns liikanimi. Tämä siksi että sukunimiä ei tuolloin juuri tunnettu muutoin kuin virkamiesten, aateliston jne piireissä. Näin myös Simon kirjattiin ruotunsa rulliin, puettiin asianmukaiseen asepukuun ja nimettiin.
On hyvin oletettavaa että Simon Raija oli kotoisin Huittisten Raijalan kylästä - mahdollisesti Laurilan ratsutilan poikia. Simonin alkuperästä on käyty keskustelu mm SukuForum palstalla. Henrik Impola tuo esille vakuuttavat perustelut sille, että Simon olisi Laurilan isännän (1626-1642) Tuomas Tuomaanpojan pojan, Yrjö Tuomaanpojan (k.1698) poika. Tämä Yrjö Tuomaanpoika on ollut myös sotilas ja käyttänyt Raija -nimeä. Simon Raijan tyttären, Annan ristiäisvieraiden joukossa v. 1691 mainitaan kenttävääpeli Jöran Raija.  Kuolinmerkinnässään 18.9.1698 hänet mainitaan vanhaksi kenttävääpeliksi.
Simon oli kuollut vain paria viikkoa aiemmin 47-vuotiaana 4.9.1698. Heidän kuolemaansa on saattanut edesauttaa 1695-1697 vallinnut poikkeuksellisen voimakas nälänhätä ja sitä seuranneet tautiepidemiat. Suuret kuolonvuodet, kuten niitä on kutsuttu, vaivasivat koko Pohjois- Eurooppaa toistuvista katovuosista johtuen. Tautien leviämistä edesauttoi nälän heikentämän kansan vaellus ruoan ja toimeentulon perässä pitäjästä ja talosta toiseen.

Heikki Rantatupa, Historialliset kartat http://www.vanhakartta.fi/
Jonas Strengin kartat v 1646 Huittisten Raijalan kylä (kuvalinkistä isompi kartta)

Pentzelstierna

Simon Raijan ja Katariina Erkintyttären häitä vietettiin v.1681 Huittisten pappilassa. Tuolloin Simon oli vielä kersantti. Katariina Erkintytär Pentzelstierna asui Huittisten pappilassa äitinsä sisaren, lääninrovasti Andreas Keckoniuksen lesken Katariina Gjös'in luona. Avioliiton sakramentit lienee lukenut Katariinan serkku, kirkkoherra Johan Keckonius.
Komean sukunimensä morsian oli perinyt isältään Erik Jöransson Pentzelstiernalta (tai Penselstjerna, k.1694. Esiintyy myös patronyymilla Jacobsson.). Oliko Erik huumorimiehiä tekaistessaan itselleen näin ylevältä kalskahtavan nimen? Tämän "pensselitähden" tiedetään joissain yhteyksissä myös mainitun taidemaalariksi. Ehkä hän piti itseään peräti tähtimaalarina, vai olisiko kuvannut maalauksissaan tähtitaivaita? Yhtään säilynyttä teosta ei taideta tuntea... Vai oliko taustalla kuitenkin vakavammin otettava syntyhistoria? Emämaassa Ruotsin puolella vaikutti Benzelstierna- suku mutta nähtävästi hiukan Erikimme jälkeen. Mitään yhteyttä tähän sittemmin aateloituun sukuun ei ole osoitettu.
Erik Jöransson Penzelstierna toimi Kokemäellä Vuolteen kartanon tilanhoitajana. Kaisa Kyläkoski mainitsee blogissaan Sukututkijan loppuvuosi Erikin toimista 1655-1656 seuraavan tapahtuman:

...Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.

 Tuomion täytäntöönpanosta ei ole tietoa. Myöhemmin hän on toiminut Kokemäen pitäjänkirjurina 1690- luvun alussa, joten kirjoituskättä ei ilmeisesti ainakaan katkaistu. Kyläkosken mukaan Erik Pentzelstierna on Kokemäen tapahtumien jälkeen vaikuttanut Perniössä 1659. Hän on ollut ehdolla kirkonisännäksi, mutta jäi valitsematta koska asui liian kaukana kirkosta ja oli liiaksi matkoilla hoitaakseen virkaansa kunnialla. Erikin ja perheensä Perniön vaiheista kertoo myös teos "Perniön pitäjä" jonka mukaan v 1661 kirkon penkkijärjestyksessä Erikin paikka oli 4. rivillä sekä rouva ja tytär 8. rivillä. Hänet mainitaan myös kruunun verovirkamieheksi. Edelleen Kyläkosken tutkimuksia lainaten; Erikin perintöä käsiteltiin Kokemäen käräjillä v. 1704. Tyttären perätessä osuuttaan kävi ilmi että varoja ei ollut riittävästi edes ruumiin pesemiseksi ja hautaamiseksi.
Vaikka sukutaustansa on toistaiseksi tuntematon, on Erik Pentzelstiernalla täytynyt olla jossain määrin merkittävä säätyasema. Hän avioitui aatelisen Kokemäen kirkkoherran tyttären, Elisabeth Simonsdotter Gjös-Cardiasterin (1627-1708) kanssa.

Laitetaanpa tästä kohtaa tarina tauolle ja jatketaan Stenbergien Gjös-sukuisten esi-isien vaiheita seuraavassa kolmannessa osassa.

Tästä voit palata juttusarjan muihin julkaistuihin osiin:

• osa I
• osa III

Linkkejä ja lähteitä:

• Kaisa Kyläkoski, blogi Sukututkijan loppuvuosi

• SAY/Suomen asutuksen yleisluettelot

• SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys r.y. arkistot

• Suomen Sukututkimusseura Historiakirjat HisKi

• Suku Forum http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=32574

• Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot:

• http://users.utu.fi/isoi/talot/huittine.htm

• http://users.utu.fi/isoi/talot/tyrvaa.htm
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Karoliinit_(sotilaat)

• http://www.genealogia.fi/nimet/nimi32s.htm

Eeva Stiinan kapiokistu

Myllymäen Mikon ja Marian tytär Eeva Stiina oli tullu rippikouluikään ja käyny sitte jo ensimmäisellä Herran Ehtoollisella. Sitähän se tarkotti kans että plikka olis kohta naimaiässä. Äiti-Maria patisteli Mikkoa että pitäs sille likalle se kapiokistu saara viimen hommattua. Ne oli Heikkilän väjeltä rippilahjaa saarut hantuukitki jo orottamassa pirtin piironkin loorassa. Muutakin tilpehööriä ja tarvetavaraa kistuntäytteeksi oli vartoomassa sitä aikaa ku nuorineito aikanaan perustais oman huushollinsa.

Mikko saapasteli siitä sitte naapurikylään Kyöstilään, jossa tiäsi Kröövvorssin olevan kyläseppänä. Johan Henriksson Grönfors se oikeelta nimeltänsä oli, mutta ei se oikeen ylöjärveläiseen puheenparteen taipunu. Sepän-Jussinakin se joskus puheessa oli mainittu. Seppä oli juur äskettänsä muuttanu mökkiin tohon Mäkelän talon maille. Ei sillä siinä akkaa ollu vaikka oli tiemmä jo viisneljättä ikää. Vai ollukko sitte leskimiäs, tiärähäntä. Oliskoos se mahtanu jostain Kyrön tai Viljakkalan suunnalta tulla. En kylä osaa varmaks sanoo. Se oli kuulemma koko pätevä tekeen kaikemmoista tarvekalua ja vähä fiinimpääkin rompetta.

Se Mikko oli varmaan saanu kotoo lähtiessään emännältä vähä osviittaa että minkämoinen loora siittä sais tuleman. Oli se mennessään vähä miälessänsä laskeskellu että taitaa tulla kyllä tyyris kistu. Vaikka kyllähän se plikka ny kunnon kapiokistun tarttee kun oli kerran jo ripilläkäyny ja tarttis sille ruveta naimakauppaaki jo katteleen pikkuhiljaa.
Mikko astu sepän pirttiin, toivotti herrarrauhat ja hyvätpäivät ja istu toolille porstuanoven piäleen siks aikaa ku isäntä pyysi viarasta istuun pirtinpöyrän ääreen. Kesäntulot ja kylvösäät käytiin siinä läpitte samonkun yleisemmät kuulumiset. Kaljatoopista vähä hörpättiin tiänpölyt pois kurkkua karheemasta ennenkun Mikko alotti asiansa "että totanoon sitä mää tässä tulin vähänniinku toimittaan..." ja sitä rataa "... meinaavvaan ku pitäs tolle meirän plikalle, sille Eevalle saara kapiokistu tehetetyks".
Sepän-Juho saatto siihen sitte sanoo että "...jaa, no mikäs siinä sitte - pitäähän sitä plikan kistunsa saara että on mihinkä kapionsa panee vartoon siks aikaa ku on äijänpualen ittelleen kattonu. Vai jokos sillä..."
Ja sillä viisiin jaanaamalla sitä ehtoopäivän mittaan päästiin ymmärrykseen että minkämoinen pitäs saara ja mitä se ollenkan maksaa ja koskaas se mahtas valmis olla. Vähän kun hinnasta tinkattiin niin päästiin sopuun ja sovittiin että kistun saa tulla hakeen jo heti kohta Erkinpäivän aikoihin. Ei siinä kauaa nokka tuhise kun Sepän-Jussi yhren kapiokistun värkkää.
Kotomatkalla Mikko ensalkuu vähä harmitteli että oli se hiukka turhanaikasta keekoilua sitä kistua siniseks maalatuttaa. Olis se ny saanu kelvata ilmanki, suatta rahankulua. Vaikka ohan se sinine kyä kaunis väri, ei sempualee... ja kus se naisväkiki sitä silläviisiin vonkas...

Niinhän siitä sitten kapiokistu syntyi, ihan niinkuin puhe oli. Johan Grönfors laittoi signeerauksensa sisäkanteen v. 1808 ja Eeva Stiina keräsi kapioitaan aina vuoteen 1825 jolloin hän 33-vuotiaana avioitui Jaakko Mikonpojan kanssa. Sitä ennen kistu oli ehtinyt kulkea Eeva Stiinan mukana perheen muuttaessa Tottijärvelle Sorvan Nikkilään ja sen jälkeen Pirkkalaan Ala-Pehulaan.
Nuoripari asui alkuun Jaakon kotona Ylöjärvellä Multisillan torpassa. V. 1831 he asuivat hetken Hämeenkyrössä Mahnalan Äkkösellä ennenkuin asettuivat aloilleen Ylöjärvelle Metsäkylän Syväojalle v. 1832. Syväojaa alettiin sittemmin kutsua nimelllä Koivisto.
Koiviston nurkissa kistu olikin sitten Eeva Stiinan kuoltua v 1877 todennäköisesti aina vuoteen 1910, jolloin Eeva Stiinan pojan Kalle Jaakonpojan tytär Emma Koivisto myi talon.
Oletettavasti kistun otti talteen Kalle Jaakonpojan toinen tytär Olga Charlotta, joka tuolloin asui Koivistosta erotettua Hauskaa toisen puolisonsa Lehtosen Villen kanssa. Hauska myytiin Olgan kuoleman jälkeen 1932. Kistu jatkoi kulkuaan, nyt Olgan tyttären Rauha Pinomäen mukana Ylöjärvellä ja Lamminpäässä päätyen lopulta v. 1951 Tampereelle uuteen Ikurin kaupunginosaan. Sinne Rauha ja Frans Pinomäki rakensivat rintamamiestalonsa.

Samassa talossa asui tämän kistutarinan kirjoittaja lapsuutensa. Muistan pikkupoikana nähneeni mummun vintin kätköissä tämän arkun ja miettineeni että mikähän aarrearkku se oikein oli. Arkun alkuperä selvisi minulle vasta aivan äskettäin asian tultua puheeksi tätini Mirjan kanssa. Hän tiesi kenelle arkku alunperin kuului. Taloa asuu nykyisin serkkuni Kalle joka onneksi on säilyttänyt perintökapistuksen ja kaivoi arkun päivänvaloon kuvattavaksi. Siitä poiki tarve kirjoittaa kapiokistun tarina - olkoonkin että yksityiskohdissa on käytetty luovaa mielikuvitusta. Pääpiirteissään tarina on kuitenkin todenmukainen liittyen kapiokistun 213 vuotiseen matkaan esivanhempiemme mukana. Toivotaan että se jatkaa matkaansa meidänkin jälkeen.

Seppä Johan Henrkisson Grönfors oli tullut ilmeisesti perheettömänä Ylöjärven Kyöstilän kylään v. 1808. Samana vuonna jolloin kistu on valmistettu. Oli aluksi Mäkelän talon kirjoilla. Naituaan Mutalan kylän Rikalasta Leena Jaakontyttären, perhe oli saman kylän Heikkilässä kirjoilla. Seppä Juhon poika Matti jatkoi sitten isänsä ammattia Mäkkylässä. Vanha seppä Johan Grönfors kuoli 29.2.1848 vanhuuteen 76 vuotiaana. Hyvän kistun teki!

Eeva Stiinan sukuun liittyviä kirjoituksia on blogissani julkaistu aiemmin:

Kalle Jaakonpoika Syväojan l. Koiviston esivanhemmista

Kalle Jaakonpoika Koiviston 15 lasta

Syväoja l. Koivisto Ylöjärven Takamaalla

Eeva Stiina Geneanetin sukupuussa

Karkun Stenberg-lukkareiden esivanhemmista, osa I

Jatkona aiempaan blogitekstiini "Karkun Stenberg-lukkareista Hirvijärven torppaan", tuon tässä tekstissä esille heidän esivanhempiaan 1600-luvun lopulta taaksepäin 1500-luvun puolivälin tienoille.

Lukkarinrouva Elinan sukujuuret

Kuten aiemmin oli käynyt ilmi, ensimmäinen lukkarimme Karkussa oli Juho Juhonpoika vuodesta 1712 alkaen. Asutuksen yleisluettelossa ko vuonna nähdään Karkun Luonsin kylässä (myöhemmin Mäenkylä) lukkari Johan ja tämän puoliso Elin. Samassa dokumentissa on nähtävissä Luonsin / Mäenkylän Mäkelän talossa Elin niminen henkilö vuosina 1700-1710. Lisäksi dokumentissa nähdään että Mäkelän isäntänä toimi vuoteen 1700 asti Juho Juhonpoika, jonka isäksi tiedämme Juho Abrahaminpojan, Heikki Impolan tutkimuksen ja Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaisesti. Impolan mukaan Juho Abrahamilla oli tytär Elin (kastettu 25.2.1676) mainiten myös merkinnästä Mäkelässä 1700-1710. Lisäksi mainitsee tälle puolisoksi Erkki-nimisen henkilön 1700-1701. Erkki katoaa Mäkelän kirjoista ja on ilmeisen selvästi kuollut. Mäkelän isäntä Juho Juhonpoika on myös kuollut 1700 ja Elin mainitaan kälyksi v 1703 - siis suhteessa Mäkelää emännöivään Juhon leskeen Valborgiin. Sekä Juho että Erkki ovat mahdollisesti joutuneet otetuiksi sotaväkeen ja kaatuneet. Tuolloin käytiin ns Suuri Pohjan sota joka nieli tuhatmäärin suomalaisia, niin talonpoikia kuin renkejä.
Elin katoaa siis Mäkelän kirjoista 1710 ja ilmaantuu samalla sivulla Mäenkylän lukkarin puolisona 1712 - näin päättelin ja oletin. Vaan mahdoinko siltikään olla oikeassa? Vahvistusta hankkiakseni kirjoitin SukuForum palstalle tiedustellakseni muilta harrastajilta ja tutkijoilta oletukseni pitävyyttä. Sainkin Esko Karisalmen toimesta nopeasti faktaa: oletukseni vahvistava tieto löytyy Karku käräjiltä v 1726 erään sukuun liittyvää perinnönjakoa käsittelevän dokumentin yhteydessä:

Ylä-Satakunnan renovoidut tuomiopöytäkirjat / Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1726-1726 (KO a:38) 

"klockaren wid Karkku församling Johan Johansson som har til äkta Abrahams och Johans syster Elin Johansdotter".  Siis Karkun seurakunnan lukkari on avioitunut Abrahamin ja Johanin sisaren, Elin Johansdotterin kanssa. Veljekset on Impolan tutkimuksessa mainittu Mäkelän isännän Juho Abrahaminpojan poikina. Siten palapeli sai tarvittavan liiman jotta voimme pitää toteen näytettynä kappalaisen vaimon Elina Juhontyttären (25.2.1676) syntyperän Karkun Mäkelän taloa hallinneeseen Collinus-sukuun.

Lukkari Juho Juhonpojan taustat ovat tuntemattomat. Häntä edeltävä lukkari oli nimeltää Jakob, jonka leski Brita näkyy vielä Mäenkylässä v 1712. Voisi olettaa että Juho on ollut Collinus-Mäkelän väelle tunnettu mies ja hyväksi havaittu asetettavaksi uudeksi lukkariksi sekä leskeksi jääneen Elinan uudeksi puolisoksi. Tiukan seulan läpi lukkarivävy on todennäköisesti kulkenut sillä Elinan isovanhemmissa oli Collinusten lisäksi kirkonpalvelijoita Kollaniusten, Ancheruksen sekä Karckuensiksen suvuissa. Ties vaikka Juhonkin juuret vielä löytyvät näiden sukujen liepeiltä.

Collinus-suku

Karkun Mäenkylä 1644 (vanhakartta.fi)

Karkun kirkon läheisyydessä sijainnut Mäkelän tila oli syntynyt 1620-luvulla Mäenkylän tiloja yhdistettäessä Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin toimesta. Mäkelää alettiinkin kutsua myös kappalaisentaloksi. Nimestä johdettiin sittemin paremmin kirkolliseen ilmapiiriin soinnahtava Collinus (lat. collis = mäki). Tämän suvun alkuperää on ansiokkaasti tutkinut Heikki Impola, jonka julkaisuun perustan jäljempänä olevan esipolvihistoriamme:

Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 © Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland), http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm

Matthias Bartholdin tiedetään olleen Karkun kappalaisena jo vuonna 1604. Poikansa, kirkkoherra Johannes Matthiae Collinuksen ruumissaarnassa mainittiin  tämän vanhemmista:

"muinen Cunniallinen ja Hywinoppenut Her Matthias Bartholdi, tämän saman Christillisen Seuracunnan Jumalan Sanan palwelia ja Cappalainen", sekä puolisostaan "muinen Cunniallinen, Jumalinen ja hywäntawainen Waimo, Kirstin Hannuxen Tytär Gåswiik".

Johannes Matthiae Collinuksen jälkipolvissa oli useita pappis- ja virkasäätyjen edustajia. Hänen lisäkseen tiedetään Matthias Bartholdilla ainakin kaksi poikaa: Bertil Karkun Jysiän rälssitilallisena ja Abraham talon isäntänä Karkun Mäenkylän Mäkelässä.
Tämä Abraham Matinpoika isännöi Mäkelää yli 40 vuotta ja oli kirkkoväärtinä veljenpoikansa Henrik Collinuksen toimiessa kirkkoherrana. Kirkkoväärtiä vastannee jossain määrin nykyisin kunnanjohtajan toimi. Hänen jälkeensä Mäkelässä isännöi Elina Juhontyttären isä Juho Abrahaminpoika. Vanha isäntä Abraham ja poikansa Juho ovat kuolleet molemmat v. 1691. Heidät löytää merkittyinä haudattujen luettelossa peräjälkeen. Dokumentista ei käy ilmi kuolinsyytä. Huomattavaa on että kirkkoväärti haudattiin virkansa puolesta ilman maksua. Juho on tuolloin vasta 44-vuotias. Mäkelä lienee Juhon lesken hallinnassa ennenkuin siirtyy esikoispojan Abraham Juhonpojan isännyyteen 1693 tämän ollessa 21-vuotias.

Matthias Bartholdin arvellaan syntyneen Turussa laivakirjuri Bertil Olavinpojan ja Kaarina Tuomaantyttären perheeseen. Bertil toimi Turun satamapäällikkönä sekä koko Suomen laivaston hallinnollisena virkamiehenä amiraalin valtuutettuna. Varmemmin tiedetään Matthias Bartholdin polveutuvan Kiikoisten Ylikiikosta hallinneesta Kyröläisten suvusta. Matthias Bartholdi itse isännöi Ylikiikosta 1619-1621 sekä poikansa Bertil tämän jälkeen. Heikki Impola on tutkimuksessaan selittänyt tarkemmin tämän päätelmän sukukytkennästä Ylikiikosten ensimmäiseen isäntään (1540-1566) Olavi Kyröläiseen, joka osoitetaan Matthias Bartholdin isänisäksi.
Matthias Bartholdin puolison, Kirsti Hannuntytär Gåswiikin vanhempia ei tunneta, mutta arvellaan olevan yhteydessä yläsatakuntalaisiin kirjuri- ja voutipiireihin.

Collinukset ja Kollanius-suku

Karkussa vaikutti kaksi pappis- ja virkamiessukua, jotka joissain yhteyksissä on sekoitettu toisiinsa. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä sukua, kuten Heikki Impola on aiemmin mainitussa tutkimuksessaan osoittanut. Kollaniukset ovat saaneet nimensä Karkunkylän Kollasen ratsutilasta, jonka Karkun kirkkoherra Matthias Matthiae Collanus hankki omistukseensa v. 1602. Collinus-sukuhaaramme kytkeytyminen kirkkoherra Kollaniuksen edustamaan sukuun perustuu Impolan esittämään todennäköiseen oletukseen, jonka mukaan edellisessä kappaleessa mainitun Matthias Bartholdin poika Abraham Matinpoika avioitui kollegansa, kappalainen Abrahamus Matthiae Kollaniuksen tyttären, Brita Abrahmintyttären kanssa. Tämä olisi siten tarinamme lähtöhenkilön, lukkarinvaimo Elina Juhontyttären isän äiti ja Mäenkylän Mäkelän emäntä. Impola perustelee tulkintaansa seuraavasti:

"Brita Abrahamintytär haudattiin Karkun kirkon kuoriin, jossa oli vain kirkkoherrojen hautoja (Wäinö Selander: Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938, s. 15-16. Nähtävästi kyseessä oli kirkkoherra Matthias Matthiaen hauta. Brita Abrahamintytär ei kuitenkaan ollut mukana, kun käräjillä selviteltiin hänen oletettujen sisarustensa alilaamanni Abraham Kollaniuksen ja tämän sisarten Susannan ja Margareetan välistä kiistaa perintöoikeudesta Kollasen ratsutilaan. Karkun käräjät 8-9.3.1646, VA Ylä-Satakunta KO a 4:327-329."

Pitäen mielessä tämän olettamuksen perusteet, voimme ainakin luoda silmäyksen Karkun Kollaniuksiin siltä osin kuin liittyy Brita Abrahamintyttären esivanhempiin.
Hänen vanhempansa olivat Mouhijärven kappalainen Abrahamus Matthiae Carchubinus (Kollanius/Collanus) sekä Pirkko Hannuntytär Osara.
Tämä aviopari on esivanhempiani myös isäni puolelta (Aiemmin blogiteksteissä mainitun Matilda Flinkin kautta. kts kuvaus haarautumisesta Geneanet sivustollani). Heidän toinen tyttärensä ja Britan sisar Margareta avioitui Kangasalan nimismiehenä toimineen Hannu Hannunpoika Svarthafran kanssa.

Ruotsin Kuningas Sigismund
1539-1599 (kuvalähde wikipedia)

Kollaniuksen suvun kantaisänä voidaan pitää Abrahamuksen isää. Matthaeus Matthiae - kuten hänen latinan asuinen nimensä säätyynsä kuuluen kääntyi - oli mahdollisesti Karkun kirkkoherrana 1557-1588 vaikuttaneen, Lietolaissyntyisen Matthias Martinin poika. Tästä sukulaisuudesta ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta. On myös esitetty arveluita että isänsä olisikin Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku. Matthaeus Matthiae oli Turun linnanpäällikön lanko, jonka suosituksesta piispa Eric Sorolainen nimitti hänet Karkun kirkkoherraksi. Tämä on tapahtunut n.1589, jota ennen hänet mainitaan Huittisten kappalaisena 1583. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 1593 jolla vakiinnutettiin valtakunnan uskonnoksi luterilaisuus katolisen kuninkaan Juhana III:n jälkeen. Allekirjoitti myös uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kuninkaan kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 1594. Hän toimi pappissäädyn edustajana Linköpingin valtiopäivillä 1600 jolloin Sigismund sai tehdä valtakunnan valtaistuimella tilaa Kaarle IX:lle.

Matthaeus Matthiaen puoliso oli mahdollisesti nimeltään Brita. Asutuksen yleisluettelossa Karkun pappilasta 1637 esiintyvä Brita Hansdotter saattaa kuitenkin olla aiemmin mainittu miniä Pirkko Hannuntytär, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Matthaeus Matthiaen puolison syntyperästä on esitetty useita variaatioita. Kuten edellä kävi ilmi, hänet on mainittu Turun linnanpäällikön langoksi. Tämä viittaisi Lars Henriksson Hordeeliin, joka oli kyseisessä toimessa 1580-1591.. (Lars Hordeel oli naimisissa Kaarina Hannuntyttären kanssa, joka oli Juhana-herttuan rakastajatar ja Kangasalan Vääksyn kartanon haltija.) Siten sukujuuret saattaisivat johtaa Takku-sukuun, kuten on esitetty m.m. Genin sukupuussa (https://www.geni.com/people/Matthias-Kollanius/6000000022587178085).

Lisäys 1.11.2017:

Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa Genos 2016/1 on kattava artikkeli Huittisten Sammun Takun nimismiessuvusta. Tutkimuksessa Karkun kirkkoherra Matthaeus Matthiaen puolison nimeä ei ole osoitettu, mutta esitetään hänen olevan Knut Takun ja Brita Johanintyttären tytär. Knut Takku oli huomattavan varakas ja vaikutusvaltainen talonpoika, Takun tilan isäntä ja nimismies. Hänet mainitaan viimeisen kerran v. 1543. Brita Johanintytär avioitui uudelleen v. 1545 Henrik Hordeelin kanssa, josta avioliitosta syntyi tuo aiemmin mainittu Lars Hordeel.

Hämeenkyrön Osara

Edellä mainittu Karkun Kollasen emäntä Pirkko Hannuntytär Osara oli syntyjään Hämeenkyrön Osarasta. Pirkon isä oli todennäköisimmin Hannu Laurinpoika Osara (Roth), Osaran kartanon isäntä. Hän oli Satakunnan lippukunnan päällikkö ja arvoltaan luutnantti (joissain lähteissä mainittu vänrikiksi), joka kuningas Sigismundin kannattajiin lukeutuvana osallistui kukistamaan kapinaa jota sittemmin Nuijasodaksi kutsuttiin. Tässä yhteenotossa suomalaiset talonpojat nousivat kapinaan Sigismundin hallintoa ja aatelistoa vastaan kohtuuttomiksi kokemistaan rasitteista johtuen. Sodan päätyttyä ja Sigismundin tultua syrjäytetyksi, aloitti Kaarle herttua oikeudenkäyntejä vastapuolen osallisia vastaan. Hannu Laurinpoika asetettiin myös tuomiolle. Hän pyrki vaikuttamaan oikeuden tuomioon vetoamalla aateliseen asemaansa. Venäläiset olivat kuitenkin 1575-1595 sodan aikana polttaneet kyseiset asiakirjat ja näin Hannu Laurinpoika ilmeisimmin tuomittiin kuolemaan v. 1601. Samalla hän menetti rälssitilansa Osarassa ja Inkulassa.
Hannu Laurinpojan puoliso oli nähtävästi Kirsti (Johansdotter/Hansdotter/Jönsdotter) joka avioitui leskeksi jäätyään Hämeenkyrön nimismiehen Carl Påhlssonin kanssa ja oli mahdollisesti syntyjään Hämeenkyrön Laitilan nimismiehen talosta.

Ancherus ja Karckuensis -suvut

Palataanpa takaisin tekstin lähtöhenkilöön, lukkarinrouva Elina Juhontyttäreen (25.2.1676) Karkun Mäenkylän Mäkelässä. 26.3.1672 vihittiin Mouhijärvellä Elinan vanhemmat Juho Abrahaminpoika sekä Elisabeth Martinuksentytär Ancherus. Morsian oli Mouhijärven kappalaisen ja Tervamäen ratsutilallisen Martinus Jacobi Ancheruksen (k.1678) tytär tämän avioliitosta Elisabeth Henricusdotter Karckuensis 'in  (1627-1711) kanssa. Tämän jälkimmäisen Elisabeth-morsiamen isä Henricus Arvidi Karckuensis toimi Karkun kirkkoherrana 1641 ja haudattiin 1660 Karkun kirkon kuoriin.

Martinus Jacobi Anceherus oli syntyjään Turun seudulta, mahdollisesti Kruunuporin kreivikunnan voudin Jakob Ancka'n poika tai muu lähisukulainen. Mainitaan Turussa ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 24.11.1646 Martinus Jacobi Ancka Aboënsis.

Henricuksen ja Margaretan tragedia

Elina Juhontyttären syntyperän varmistanut käräjädokumentti josta alussa mainittiin, toimikoon loppunäytöksenä tälle tarinalle. Se liittyi perinnönjakoon joka käytiin Elinan äidin veljen Henricus Martini Ancheruksen jälkeen. Henricuksesta tuli Mouhijärven kappalainen ja Tervamäen isäntä isänsä Martinus Jacobin jälkeen. Hän oli avioitunut v 1683 Zidonia Carlsdotter Blumen kanssa. Avioliitto päättyi lapsettomana 30 vuotta myöhemmin Zidonian kuolemaan. Elettiin isovihan vuosia jonka aikana Mouhijärven kirkkoherra Tammelinus oli ollut venäläisiä paossa Ruotsissa ja palattuaan perheineen oli taloudellisesti tiukoilla. Leskeksi jäänyt varakas, iäkäs ja lapseton kappalainen Henricus olikin ilmeisen oiva naimakauppa järjestettäväksi kirkkoherran parikymppiselle tyttärelle Margareta Sofia Mattsdotter Tammelinalle. Margareta synnytti jo vuosi häiden jälkeen 1717 tyttären. Kylillä oli liikkunut huhuja nuoren kappalaisen rouvan kaksoiselämästä, jotka tietenkin tulivat myös kappalaisen itsensä korviin. Lopulta tälle selvisikin että lapsi ei ollutkaan hänen ja niin hän yliviivasi syntyneiden luettelosta oman nimensä sekä sukunsa nimen lapsen nimen jälkeen.

Mouhijärven seurakunnan arkistoSyntyneiden ja kastettujen luettelot 1665-1724 (I C:1)
(http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7255564)

Margareta synnytti vielä 1719 sekä 1720 - kaikki eri miesten kanssa, eikä yksikään vanhan kappalaisen siittämä. Henricus ilmiantoi lopulta vaimonsa viranomaisille ja kuollessaan 73 vuotiaana v. 1723 ripittäytyi silloiselle kirkkoherra Polvianderille kertoen koko katkeran ja nöyryyttävän tarinansa. Margareta joutui käräjille vielä samana vuonna ja vangittiin Turun linnaan odottamaan tuomiotaan. Hänet tuomittiin lokakuussa 1724 kuolemaan ja tuotiin takaisin Mouhijärvelle mestattavaksi. Tuomio toimeenpantiin vuoden vaihteen 1725 tienoilla.

Yksityiskohtaisempi selostus koko tragediasta on luettavissa esim. osoitteessa  http://www.geni.com/people/Margareta-Tammelinus/6000000012910800214

Päivitetty 9.2.2017 ja 1.11.2017

Tästä voit siirtyä juttusarjan muihin julkaistuin osiin:

• osa II
• osa III

Linkkejä ja lähteitä:

• SAY/Suomen asutuksen yleisluettelot
• SSHY Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys r.y. arkistot
• Suomen Sukututkimusseura Historiakirjat HisKi
• Lasse Iso-Iivari talonhaltijaluettelot
  http://users.utu.fi/isoi/talot/karkku.htm
  http://users.utu.fi/isoi/talot/kiikka.htm
• Suomen Sukututkimusseura/Genos-julkaisu
• Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet
  Heikki Impola, Helsinki (Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_150.htm
• Släkten Svarthafra
  Rafael Sumelius,  Genos 37(1966), s. 96-103 http://www.genealogia.fi/genos-old/37/37_96.htm
• Collan-Kollanus sukuseura ry http://collan-kollanus.fi/taustattimol.htm
• Suomen Sukututkimusseura, Genos 2016-1 / Takun nimismiessuku Huittisten Sammusta (Ulla Koskinen, Virpi Nissilä)
• Suku Forum keskustelupalsta:
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29261 
• http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11278.html
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=32389
• http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=28688
• http://keskustelu.suomi24.fi/node/6622515
• Biografiakeskus:
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1643
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=12¨
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1670
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=97
• http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=95
• http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=539
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota