perjantai 18. syyskuuta 2015

Nödingien matkassa Liivinmaalle

Nöding -suvun vaakuna
lähde: http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452
Jatkona aiempiin Ylöjärveläisen Hirvijärven suvun esipolvia selvittäneisiin teksteihini, nyt matka jatkuu Nöding-suvun myötä Sääksmäeltä 1500-1600 -luvun Balttiaan ja Liivinmaalle.

Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius (1602-n.1685) oli mahdollisesti isänsä Knut Paltun (k. ennen 1624) kautta balttilaista sukujuurta. Tätä mahdollista yhteyttä Palttu - Baltti nimenmuodostuksen antaman viitteen lisäksi vahvistaa puolison, Anna Hartvisgdotter Nöding von Werden'in (k.n. 1674) tunnettu syntyperä.
Annan isä Hartvig Nöding von Werden (1598-1644) hallitsi sukuperintönä Liivinmaalla Lemburgissa (nyk Malpils) Nödingshof eli Kaltenbrunn ja Fellinissä (Viljandi) Caroll -nimisiä maaomaisuuksia. Kaltenbrunn oli tullut suvun haltuun Hartvigin isän isän, Henrik Nöding von Werden'in (k. 1591-1604) toimesta v. 1554. Ilmeisemmin Henrik Nöding oli saksalaisen ritarikunnan sotilas tai vasalli, koska Kaltenbrunn (myöh.Nödingshof) näyttäisi tulleen lahjoituksena ritarikunnan Liivinmaan maamestarilta Henrik von Galen'ilta. Jo v. 1548 Henrik Nöding oli saanut sukulaiseltaan Herman von Bruggener'ilta maaomaisuutta Nitau'sta. Bruggener oli samoin ritarikunnan maamestari Liivinmaalla vuosina 1535-1549. Sukulaisuussuhde Nöding'iin on kuitenkin tuntematon.
Materialien zu einer Geschichte der Landgüter Livlands, Nide 1  Tekijät Heinrich von Hagemeiste. s.86

Henrik - tai Heinrich - Nöding'in syntymäaika ja alkuperä ei ole tiedossa. Suvun juuret ovat tietojen mukaan Saksan Hessenin alueella. Marburgin seudulla tunnetaan jo 1200- luvulla Nodung von Wehrda -nimellä esiintyneitä henkilöitä. On arveltu että suku polveutuisi ritari Konrad'ista, Marburgin Weissensteinin linnan viimeisestä linnanherrasta (Otto Immel, dessen Buch „Wehrda, Weinstraße, Burg Weißenstein” 1976). Hänen poikansa oli mahdollisesti vuonna 1277 kuollut ritari Nudungus de Werde. Nodung von Wehrda'n veljekset Konrad ja Thomas (Thammos) hankkivat maa-alueita Angenrod'ista 1490-luvulla. Vahvistava todiste siitä että on kyse samasta suvusta, saadaan vaakunakuviosta. Verrattaessa ylläolevaa Nödingien vaakunaa Nodung von Werde'n sinettiin vuodelta 1294 Marburgissa, voidaan pitää toteennäytettynä että suku on peräisin tuolta nykyisen Wehrdan seudulta, jonka vaakunassa sama harkkoreunainen (vrt Angenrod) kuvio on nähtävissä.

Milloin ja miksi Nöding von Werden suku on Liivinmaalle tullut, on tässä vaiheessa arvailujen varassa. Mainittu sukulaisuussuhde Saksalaisen ritarikunnan päällikköön antaa aiheen arvella että tämä olisi johtolanka syihin. Em Bruggener'in tiedetään tulleen Saksasta Liettuaan lapsena - siis kenties 1480-1490-luvun tienoilla. Ritarikunta vahvisti alueen hallintaansa m.m. antamalla kartanoita ja maaomaisuuksia vasalliensa hallintaan tai lahjoittamalla omaisuudeksi. Näillä oli verotusoikeus käytännössä maaorjan asemassa oleviin paikallisiin talonpoikiin ja alustalaisiin. Vastineeksi he olivat velvollisia sotajoukkojen varustamiseen ja toimimaan uskollisina alamaisina.

Ristiretkeläisten turvaksi alunperin perustettu Saksalainen Ritarikunta oli levittäytynyt Liivinmaalle Baltiaan 1200-luvulla ja edelleen aina pohjoiseen Viroon asti. Tämä tapahtui Keski-Euroopan hallitsijoiden ja roomalais-katolisen kirkon piispojen tukemana vahvistaen ja valvoen kaupankäynnin etuja sekä levittäen kristinuskoa. Näin ritarikunnasta vähitellen muodostui lähes autonominen ritarikuntavaltio.

Henrik Nöding von Werden oli siis nähtävästi tällainen saksalaisen ritarikunnan sotilas ja/tai vasalli sekä tilanomistaja. Suvun haltuun oli tullut myös Vietinghof, jonka Henrikin poika Johan Nöding von Werden (k. ennen 1622) myi Tarton kaupungille v. 1597. Hän hankki seuraavana vuonna omistukseensa Caroll'in Fellin'issa eli Viljandissa. Tähän ja Kaltenbrunn'in omistuksiinsa hän sai vahvistuksen kuningas Sigismundilta v. 1599.

Johan Nöding'in äiti ja Henrikin puoliso oli Dorothea Holzschuher (k. 1604 jälkeen). Suku on lähtöisin Saksasta Nürnbergin seuduilta, jossa varhaisin tunnettu esi-isä Lorenz Holzschuher haudattiin Sebalduskircheen v. 1130. Johan Nöding avioitui Gertrud Blankenfeld'in (n. 1560-1662 jälkeen) kanssa. Blankenfeldien juuret ovat myös Saksassa jäljitettävissä 1200-luvulle Berliiniin. Isoäitinsä puolelta Gertrud kuuluu saksalaiseen Tiesenhausen'in sukuun, joka saapui Saksan Nienburgista Liettuaan 1200 -luvun alussa. Näistä sukuhaaroista kirjoitan myöhemmin tarkemmin blogissa artikkelissa "Blankenfeldit osa I - Baltiasta Berliiniin".

Johan Nöding ja Gertrud Blankenfeld saivat Adelsvapen.com sivuston mukaan kuusi lasta. Kaksi poikaa, Henrik ja Hartvig olivat ammatiltaan sotilaita ja molempien ura johti Suomeen. Seikka, joka näin osoittautuu perimmäiseksi syyksi Nöding -suvun haarautumiseen karuun pohjolaan. (Hartvig Nöding von Werden on siis sama Nödinghof'in isäntä, jonka tarinan alussa Annan isäksi mainitsin.)

Saksalainen ritarikunta oli hajonnut mm uskonpuhdistuksen seurauksena ja Baltian valtatyhjiöstä taisteltiin useasti ympäröivien valtakuntien ja hallitsijoiden kesken. Liittoumia syntyi ja purkautui sekavassa vyyhdessä, jossa aiemmat viholliset saattoivat kohta havaita taistelevansa samalla puolella aiempaa liittolaista vastaan. Vuonna 1629 Puolan ja Ruotsin välisen sodan rauhansopimuksessa
Kustaa II Aadolfin maihinnousu Saksaan 1630
Anders Fryxell (Wikimedia)
Ruotsin valtakunta laajeni Väinäjoelle. Tuona samaisena vuonna Hartvig'in mainitaan olleen ratsastaja kuninkaan henkivartiokomppaniassa. Tämä Ruotsin kuningas oli Pohjolan Leijonaksikin mainittu Kustaa II Aadolf, joka seuraavana vuonna nousi joukkoineen maihin Saksan Pommerissa 30-vuotisessa sodassa. Hartvigin kerrotaan seuranneen komppaniaansa Saksaan samana vuonna. Ties vaikka Hartvig kurkistelee jossain viereisen kuvan reunamilla...
Veljensä Henrik von Nöding oli noihin aikoihin v. 1631 jalkaväkikomppanian everstiluutnantti Itä-Götanmaalla ja ratsukomppaniassa Uudellamaalla Suomessa 1632.

Kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lüzenin taistelussa marraskuussa 1632 Lieneekö henkivartiokaarti hajoitettu kuninkaan kuoleman jälkeen, koska Hartvig von Nöding palasi Saksasta ja vuonna 1633 hän oli kornettina veljensä Uudenmaan ratsukomppaniassa. Tässä vaiheessa Hartvig oli jo avioitunut Margareta von Strijk'in (s. ennen 1584-1673) kanssa. Von Strijk/Stryk - von Elspe -sukua tunnetaan Saksan Fredeburgissa 1420 -luvulla ja ilmeisesti tätäkin aiemmin. Margaretan esi-isät ovat toimineet myös ritarikunnan palveluksessa Liivinmaalla. Tähänkin sukuun palaan tarkemmin tuonnempana. Tytär Anna Nöding on ollut tuolloin 1630 -luvulla jo nuori neiti, mutta emme tiedä oliko perhe muuttanut Suomeen vai asuivatko he edelleen Nödingshof'issa. 1620-luvulla setänsä Henrik von Nöding oli saanut Porvoon seudulta haltuunsa Pornaisten Laukkosken säterikartanon. Tämän lisäksi hän hallitsi äidin Blankenfeld -suvun maaomistuksia Salisburg'issa (nyk Matzalaca) Liivinmaalla.
Hartvig kohosi Turun ratsuväkirykmentissä luutnantista ratsumestariksi vuoteen 1642 mentäessä.
Tyrvännön Suotaalan kylän Siukola tuli vuonna 1641 Hartvig von Nöding'in haltuun n.k. Norrköpingin ehdolla eliniäksi. Hän kaatui taistelussa Skånessa v.1644 Ruotsin sodassa Tanskaa vastaan (kenties Jüterbogin taistelussa?). Leskensä Margareta von Strijk nautti tilan verotulot vuoteen 1661 asti. Hänet haudattiin vuonna 1673 Porvoon kirkkoon.
(Harry Donner: http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Genos_1936_vol_7_7_131.htm)

Kuten edellä oli mainittu henen edesmenneen miehensä veli hallitsi maaomaisuuksia Porvoon seudulla. Kenties Margareta ja Anna-tytär ovatkin asuneet Suomeen tultuaan Nödingien Laukkoskella? Suomessa Turku on kuitenkin siinä suhteessa "solmukohta" että Annan tuleva puoliso oli Thomas Palttu (eli tuleva Sääksmäen kirkkoherra Thomas Canuti Palthenius), turkulaisen kauppiaan poika. Annan isä palveli Turun ratsuväkirykmentissä ja ilmeisesti siis molemmat balttisukuja. Ensimmäiset aviovuotensa he asuivat Turussa.

Kenties Hartvig von Nöding'illä oli myös sisar Gerdruta? Vaimonsa Margaretan veljen, Gotthard von Stryk'in tiedetään olleen avioliitossa Gerdruta Nöding von Werden'in kanssa. Tässä vaiheessa todennäköiseltä vaikuttaa että Strijk/Stryk ja Nöding suvut olisivat näin kahden sisarusparin voimin kytköksissä. Sikälikin luontaista kanssakäymistä kun katsoo kartalta mistä suvut ovat lähtöisin. Varsinaiset todisteet tosin puuttuvat tälle päättelylle Gerdrutan ja Hartvigin sisarsuhteesta.

Hartvigin ja Margaretan pojat hallitsivat vanhempiensa jälkeen Nödingshof'ia, Caroll'ia ja Blankenfeldshof'ia. Seuraava sukupolvi myi Nödingshof'in ja Blankenfeldshof'in 1670-luvulla sotavarusteluiden kustannusten kattamiseksi. Hartvigin pojanpoika Carl Hartvig Nöding myi Caroll'in vuonna 1729 mutta piti osan tilasta, joka sittemmin sai "perintönä" kantaa nimeä Nödingshof. Carlin kuoleman jälkeen leski Anna myi tilan 1742.
Hartvigin ja Margaretan poika Henrik avioitu Ebba Stålhandsken kanssa ja hallitsi lapsettomaksi jääneen setänsä Henrik Nöding'in jälkeen aiemmin mainittua Laukkosken kartanoa.

Tästä linkki kartalle.
Sivua päivitetty 15.11.2015

Lähteitä ja linkkejä:

http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2015/11/blankenfeldit-osa-i-baltiasta-berliiniin.html

http://www.adelsvapen.com/genealogi/N%C3%B6ding_nr_452
http://runeberg.org/frfinl/0320.html
https://de.wikipedia.org/wiki/Livl%C3%A4ndischer_Orden
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha-Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_ritarikunta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liivinmaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_sota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_valtatyhji%C3%B6
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCtzenin_taistelu
https://de.wikipedia.org/wiki/Wehrda_(Marburg)
https://de.wikipedia.org/wiki/Wasserburg_Angenrod
http://www.marburg.de/de/114027
http://www.marburg-wehrda.de/index.asp?thid=15
http://www.lagis-hessen.de/de/subjects/xsearch/sn/lgr?person=Nodung+von+Wehrda%2C+Thomas
http://www.ciltskoki.lv/_lapas/kartes/Rucker_1890/#N
https://books.google.fi/books?hl=fi&id=KqRKAAAAcAAJ&q

1 kommentti:

  1. Epäilen vahvasti, että nimen alkuperäinen kirjoitusasu on Strÿk, mutta painetussa tekstissä se on oikean kirjasimen puuttuessa korvattu vaihtelevasti muodoilla Strijk tai Stryk. Varsinkin käsinkirjoitetussa tekstissä on käytännössä mahdoton erottaa muotoja Strÿk ja Strijk.

    VastaaPoista