Pikku-Hilma, henkilö numero 4000

Kiinnostavien tarinoiden ja henkilöhistorioiden avautuminen on merkittävimpiä sukuhistorian harrastamisen moottoreita. On mielenkiintoista tutustua tällä tavoin ihmisyhteisön ja -kulttuurin historiaan omalla lähiseudulla ja sitä kautta myös laajemmin kotimaan ja jopa valtakuntien tapahtumiin. Sukuhistoria tarjoaa konkreettisia kiinnekohtia näiden henkilöhistorioiden myötä ymmärtää ja jäsentää historian tapahtumia, joista osa puolivahingossa tarttui paksun pääkuoren sisään kouluvuosina.
Toinen merkittävä seikka on havaita oman pienen henkilöni osuus tässä arkisten ihmiskohtaloiden pitkässä ketjussa. Ehkä se opettaa suhteuttamaan henkilökohtaista elämää vähän laajempaan perspektiiviin.

Sukuhistoriaa tutkiessa ja tallentaessa tulee kirjatuksi satamäärin ihmislapsia, joista ei jää juuri muuta tietoa kuin nimi, syntymän ja kuoleman aika ja paikka ja kenties toinen vanhemmista - aina ei kaikkea sitäkään. He kaikki ovat kuitenkin olleet joskus eläviä, hengittäviä ja ajattelevia ihmisiä sen ajan kuin heille kohtalo antoi. Kaikki jonkun lapsia. Odotettuja tai odottamattomia. Joko perhesuunnittelun tulosta tai Jumalan kaikkivaltiaassa viisaudessaan antamia lahjoja.

Tietokoneen sukututkimusohjelmaan henkilön tietoja tallennettaessa järjestelmä luo henkilölle juoksevasti numerotunnuksen, ikäänkuin henkilötunnuksen. Näitä henkilöitä on omassa sukututkimusohjelmassani päälle viidentuhannen. Joskus olen vitsaillen maininnut että harrastuksenani laitan kuolleita numerojärjestykseen.

Huikeat seikkailut ja korkea-arvoiset esi-isät sukupuussa ovat harvalukuisia eivätkä välttämättä niitä kaikkein merkityksellisimpiä tai edes kiinnostavimpia. Edelläolevasta ajatuksenjuoksusta johtuen ajattelin kirjoittaa muutaman rivin - sen mitä tiedossa on - sukututkimustietokantani henkilöstä numero 4000. Toimikoon Hilma Kallentytär nyt oppaana näitä syntyjä syviä pohdittaessa.

Hilman isä Kalle Nikolai Kallenpoika oli Ruoveden Pihlajalahden Nenosia sukujuuriltaan, syntynyt v. 1844 Mäki-Nenosella. Hilma-tytär syntyi 22.3.1882 perheen asuessa Mäki-Nenosen Koivumäen töllissä Kallen toisessa avioliitosta Emma Stiina Antintyttären (s. 1861) kanssa. Hilma oli pariskunnan kolmas lapsi. Elossa oli tuolloin ainoastaan esikoinen Ottilia. Seuraava lapsi, Augusta oli menehtynyt alle vuoden ikäisenä. Kallen vaimo ensimmäisestä avioliitosta sekä neljä lasta olivat hekin jo kaikki manalla ennen Hilman syntymää. Nimensä hän sai perintöä tuosta lapsikatraasta sisareltaan, joka oli kuollut 6kk:n ikäisenä vuonna 1872.
Paljoa ei Hilmasta ole kerrottavaksi. Syntymää ei tullut koskaan merkityksi Ruoveden syntyneiden luetteloon. Olisiko ollut isä-Kallella sen verran taistelemista elämisessä ettei siinä ehtinyt kirkolle asti
uudesta tulokkaasta ilmoittamaan. Koivumäen töllin rippikirjalle lapsi tuli kuitenkin merkityksi muiden sisarustensa tavoin. Vain lyhyen kaaren pikku-Hilma ehti elää Pihlajalahtelaisen töllin suojassa keväällä 1882. Kuolinmerkintä on rippikirjaan tehty 16.5.1882. Hautausmerkinnän mukaan Hilma olisi ollut iältään 1kk 17 pv. Eihän se taida ihan tarkkaan täsmätä rippikirjan syntymätiedon kanssa - eikä sitä virallista syntymämerkintääkään tullut kirjatuksi aikanaan. Mutta kukapa niistä mukuloista niin tarkkaa lukua kerkisi pitää. Kuolinsyykin on jäänyt tuntemattomaksi. Sulkutautia ja rupulia sitä näytti muut kakarat tuolloin Ruovedellä sairastaneen. Että kai se sitä samaa sorttia Hilmallakin? Hautaan hänet laskettiin sunnuntaina toukokuun 21. päivänä 1882.

Ruoveden Pihlajalahden kylän Mäki-Nenosen Koivumäen töllin rippikirja 1881-1890 s.872
(klikkaamalla kuvaa suuremmaksi)

Hilman kuolinmerkintä (Ruoveden kuolleet 1882, s.83)

Kovin huomaamattoman näköinen oli se tiistainen päivä ollut myös uutisten valossa, kun tarkastelee Tampereen Sanomia 16.5.1882. Koivumäen töllissä elämä jatkoi entisenkaltaista arkisenharmaata polkuaan. Kalle ja Emma saivat haudata vielä yhden tyttövauvan ennen muuttoaan Koivumäestä 1884. Hilman sisar Ottilia näyttäisi selviytyneen ainakin aikuisuuden kynnykselle. Jämingin Ratalahdessa Kalle ja Emma ovat vielä v. 1900 kolmen lapsen kanssa sukunimellä Mäntynen (Ruoveden rk 1900-1909 s517). Heistä Kalle näkyy olevan merkitty Tampereella syntyneeksi v.1892. Tästä myöhempiä perheen vaiheita en ole selvittänyt.

Mainittu Kalle oli isäni äidin isän veli, vanhin sisarussarjasta. Hilman esivanhempien sukupuuhun voi tutustua Geneanetissä tästä linkistä.

Oma elinkaareni on jo kohta 55-vuoden mittainen. Tuskin tästäkään silti paljoa Hilmaa enempää jää tulevalle sukuhistorioitsijalle tutkittavaksi ja muistiin kirjoitettavaksi. Arki on arkea nykypäivänäkin, mutta puutteesta ja lapsikuolleisuudesta on onneksi meillä jo päästy. Siitä on itseään hyvä välillä muistuttaa.